Ristiinassa kesällä useita kirppistapahtumia


Marttojen ja Mervin torikahvilan vilttikirppikseltä löytyi myös Sonja Haimisen käsityönä tekemiä keppihevosia.

Lauantaina Ristiinan tori oli täynnä värejä, vilttejä ja kirpputoriaarteita odottamassa löytäjäänsä. Kyseessä oli vilttikirppis, jonka Ristiinan Marttatiimi ja Mervin torikahvila järjestivät yhdessä viime kesän malliin. Tapahtuma oli täysin ilmainen sekä potentiaalisille asiakkaille että myyjille, joilta myyntipöydän pykääminen vaati vain viltin ja kasan myyntikelpoista tavaraa.

Vilkasta kaupankäyntiä eivät kuitenkaan takaa mitkä tahansa myyntiartikkelit. Moni pysähtyi ihailemaan esimerkiksi vanhoja, puisia palapelejä, jotka Marttatiimin Mervi Kovanen oli levittänyt viltilleen ja jotka pääsivät yksitellen uuteen kotiin. Niin ikään Marttatiimiin kuuluva Tarja Pönniö-Kanerva uskoikin aiempia vuosikymmeniä kuvastavien esineiden vaihtavan omistajaa nopeammin kuin vaikkapa vaatteet.

– Ehkä eniten menee vähän antiikkityyppistä tavaraa, Pönniö-Kanerva pohti. – Toisaalta joku kävi ostamassa läjän tyttäreni vanhoja farkkuja mökille, jossa käy paljon lapsenlapsia.

Marttatiimiläisten mukaan kirppismyyjiä oli tänä vuonna huomattavasti viime kesää enemmän. Mervin torikahvilassa riitti välipalaa koko vilttiväelle, ja tunnelmanluonnista vastasi Kultainen harmonikka -kilpailun kuluvan vuoden finalisti Tero Tanttu.

Vilteille levitetyt aarteet poikivat myyjien ja asiakkaiden välille keskusteluja menneiden aikojen trendeistä ja muotivillityksistä. Laadukas, monta vuosikymmentä säilynyt Levi’s-paita sai Kovasen, Pönniö-Kanervan ja muut marttatiimiläiset muistelemaan esimerkiksi leveälahkeisia kasarifarkkuja tai 70-luvun lopun ruskeita sammareita, joiden täytyi ehdottomasti olla identtiset poikaystävän housujen kanssa.

– Piti olla Leet, MicMacit tai Biebersit, muisteli Kovanen.

– Ei paljon mietitty, paljon maksaa, kun ne piti saada, Merja Pönniö lisäsi.

 

Rohkeasti tutkimaan tavaroita

Kirpputorien ystävän oli syytä pistäytyä viikonloppuna myös Saimaantiellä, sillä Auli Partio myi kotipihallaan ullakoltaan löytyneitä aarteita. Kuka tahansa voi järjestää kirpputorin oman kotinsa tai taloyhtiönsä pihapiirissä, ja sellaisiin voi törmätä Ristiinankin katukuvassa vähintään kuukausittain.

– Minulla on yläkerrassa mahdollisesti tulossa remontti, ja se pitää saada tyhjäksi. Sinne on vuosien varrella kannettu omaa ja pojan tavaraa, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi mutta joita ei viitsisi roskiin viedä. Ajattelen niin, että se mikä mulle ei enää ole tarpeellista, voi olla erittäin tarpeellista jollekin muulle.

Pihan aarteisiin lukeutui muun muassa puinen maitoreki, joka löysi uuden kodin erään asiakkaan kesämökiltä, sekä pari vanhaa hetekaa. Partio tunnustautui itsekin kirpputorien ystäväksi, joka kannustaa ihmisiä vierailemaan rohkeasti myös pihakirppiksillä. Jos joku kutsuu ihmiset pihalleen ostoksille, saa tämän tontille astua ilman turhaa ujostelua.

– Ei ole pakko ostaa vaan saa vain kierrellä, eikä kirpparin pitäjä ole koskaan vaivaantunut siitä, että tavaroita tutkitaan.