Parikanniemen tarinoita kansien väliin

27.02    18:53

4_parikanniemi_kirja.jpg
Henkka ja Raija Ohlis jäivät viime vuonna Parikanniemestä eläkkeelle. Raijan pitämistä arkistoista löytyi suuri määrä materiaalia viime viikolla julkaistuun kirjaan.

”Minua ei ole koskaan silitetty”

Parikanniemen lastenkodista kertova kirja kuvaa 40 vuoden ajanjaksoa

 

Viime viikolla julkaistiin Parikanniemen lastenkodista, sen lapsista, henkilökunnasta ja ystävistä kertova kirja Silitä minut ehjäksi. Kirjan on kirjoittanut Parikanniemi-säätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen.

Riikonen kertoo, että kirjoitustyötä varten on haastateltu kaikkiaan yli 60 henkilöä. Kirjan päällimmäiseksi tarkoitukseksi hän mainitsee Parikanniemen lasten tarinoiden saamisen talteen. Suurin osa aineistosta löytyi keskusteluista Parikanniemessä 40 vuoden työuran tehneiden Henrik ja Raija Ohliksen kanssa sekä Raijan pitämästä arkistosta.

- Olin noin kolme ja puoli vuotta sitten Ohliksilla, kun he kysyivät olisiko minulla kiinnostusta kirjoittaa näistä lasten tarinoista. Tarina lapsesta oli koukku, josta kiinnostuin ja kertomukset lasten kohtaloista veivätkin mukanaan.

- Kolmisen vuotta sitten säätiön hallitus pyysi minua kirjoittamaan tämän kirjan, ja siitä prosessi lähti kunnolla liikkeelle, ja sitä kestikin sitten sen kolme vuotta.

Riikonen kehuu Raija Ohliksen pitämää leikekirjaa ja muuta arkistoa.

- Niissä leikekirjoissa oli haastatteluja, kirjoituksia, kirjeitä, kuvia, runoja, jotka kaikki helpottivat kirjoittajan työtä, koska ei tarvinnut esimerkiksi erikseen mennä eri lehtien arkistoihin.

Riikonen ja Ohlikset tuntevat toisensa kymmenien vuosien takaa.

- Ohlisten ja lastenkodin sekä säätiön tuntemus auttoi paljon, mutta tärkeää oli myös kirjoittajana ottaa tiettyä etäisyyttä kohteeseen. Se kuitenkin helpotti, että kyseessä ei ole elämäkerta.

Riikosen mukaan kirja on ensisijaisesti tarina hylätystä lapsesta, joka sai paikan Parikanniemessä ja tuli takaisin kiittämään. Toiseksi kirja kertoo sitoutumisesta, kivusta, kohtaamisesta ja luopumisesta, Henrikistä ja Raijasta, jotka tulivat Parikanniemeen nuorina ja löysivät sieltä elämäntehtävänsä.

- Ja kirja kertoo myös monista auttajista, jotka ottivat Parikanniemen avustustyön kohteeksi. Ka onhan kirja lisäksi kuvaus lastensuojelun kehityksestä ja historiasta yli 40 vuoden ajalta, Riikonen kuvailee. 

Nimensä erään lastenkodin lapsen pyynnöstä Raijalla saanut Silitä minut ehjäksi on 19. kirja, jonka Riikonen kirjoittaa. Tällä teoksella oli hänelle erityinen merkitys.

- Tämä kirja kosketti syvältä, koska tarina lapsesta on aina puhutteleva. Tällaista ei voisi tehdä, ellei tunne olisi mukana, vaikka toisaalta tunteen ei saa antaa ohjata kirjoittamista.

- Parikanniemen kaikki työntekijät tekevät erittäin merkityksellistä työtä ja olen kiitollinen että omalta osalta sain tehdä kunniaa sille työlle, lapsille ja Ohlisten elämäntyölle.  

 

Hyvä että tarinat ovat tallessa

 

Henrik ”Henkka” ja Raija Ohlis tuumaavat kotonaan kahvipöydän ääressä olevansa iloisia siitä, että nämä Parikanniemen ja erityisesti lastenkodin lasten tarinat ovat nyt kansien välissä.

- Kyllähän sitä tuossa olohuoneessa eräskin ilta ja oikeastaan yökin Teuvon kanssa jutusteltiin.

- Ja välillä esimerkiksi eläkkeelle jäämisen tuomien muutosten ja muutamien muidenkin työasioiden paineessa kävi kyllä mielessä, että tämä kirja osui nyt huonoon vaiheeseen, Raija toteaa.

Nyt kun kirja on valmis, on kuitenkin helppo ja hyvä todeta että tarinat ovat tallessa nyt muuallakin kuin Ohlisten ja muiden haastatelluiden muistin varassa, ”kun tuleehan sekin päivä ettei meitä enää ole”.

Positiivista tunnetta on vahvistanut myös jo alkumetreillä kirjasta saatu hyvä palaute.

- Ainakin mitä meidän korviin on kuulunut, niin kirjasta on tykätty. Moni on sanonut sitäkin, että ovat lukeneet sen melkein yhdeltä istumalta.

Kirjaan mahtuu paljon surua, itkua ja murheita, mutta toisaalta myös paljon onnellisia loppuja, toivoa ja hyviksi kääntyneitä tarinoita. Ohlisten mukaan tämä kuvaa hyvin myös heidän työstään saamaa palautetta.

- Onhan se tietysti tuntunut hirmuisen hyvältä, kun lapsilta on tullut palautetta, että he ovat Parikanniemessä saaneet vahvuutta elää, Henkka sanoo.

- Tietenkin on ollut paljon myös negatiivista. On ollut rajujakin taisteluita. Mutta kyllä moni niistäkin, jotka ovat lähteneet ovet paukkuen, ovat myöhemmin palanneet sopimaan ja kiittämäänkin.

Ohlikset jäivät viime vuonna eläkkeelle. He itse muotoilevat asian niin, että ”vaikka ura on loppunut, niin työ jatkuu”.

- Viimeksi eilen eräs entinen lapsi soitteli, ja taisi siinä tunti vierähtää puhelimessa. Itse asiassa aika monet ovat edelleen meihin yhteyksissä, kertovat sekä ilonsa että huolensa.

- Ei se meistä mitenkään hankalalta tunnu. Päinvastoin, hyvältä se tuntuu, että olemme onnistuneet luomaan sellaisen luottamuksen lapsiin, Henkka ja Raija iloitsevat.

 

Niko Takala

Kommentoi