Puulle löytyy ostajia


Metsäalan yrittäjä Ville Hämäläinen toteaa, että märkä viime syksy oli alalla hankala ja vaati erityisen tarkkaa kohteiden suunnittelua. Kevään kelirikkoajan hän uskoo olevan pian ohi.

Puulle on nyt ostajia

 

 

Puukaupan virkeys näkyy parempina tuloina metsänomistajille. Viime syksyn märkyys aiheutti alalla ongelmia.

 

 

Puukauppa käy juuri nyt hyvin vilkkaana. Tarjontaa ei ole niin paljon kuin olisi tarvetta, kuvailee metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan korjuuesimies Toni Nevalainen.

– Nyt on selkeästi havaittavissa hyvää vetoa, mikä toki on metsänomistajien kannalta hyvä asia, Nevalainen sanoo.

Syitä puukaupan jo pari vuotta jatkuneeseen kasvuun on useita. Metsäteollisuus on tehnyt suuria investointeja, joten puun käyttökin on lisääntynyt. Etelä-Savon alueellekin merkittävin uusi toimija on Metsä Groupin biotuotetehdas Äänekoskella.

– Alueellisesti kierrossa vaikuttaa toki myös aina metsän ikärakenne, Nevalainen toteaa.

Parempi kysyntä näkyy myös niin, että metsänomistaja saa puistaan hieman

paremmin tuloja.

– Hinta on nyt ollut aavistuksen verran parempi. Mitään räjähdysmäistä kasvua ei ole tapahtunut. Sitä on mahdotonta ennustaa, onko hintakehitys lähitulevaisuudessa nouseva vai laskeva, Nevalainen toteaa.

Hintakehitykseen vaikuttavat Suomen tilanteen lisäksi aina myös ulkomaan

konfliktit.

 

Kysyntää kuidusta ja tukista

 

Kysyntää on nyt erityisesti sellutehtaiden tarvitsemille kuusi- ja mäntykuiduille.

– Myös kuusitukki vetää nyt hyvin. Maailman markkinat vaikuttavat siihen, Nevalainen sanoo.

Nevalainen jatkaa, että tällä hetkellä itse asiassa mikään tavaralaji ei ole hyljeksitty.

– Tukkitavara liikkuu nyt läpeensä hyvin.

Jos puukaupat ovat suunnitelmissa lähiaikoina, Nevalainen lähtisi selvittämään asioita nyt.

– Kukaanhan ei tiedä, onko hinta parempi nyt vai syksyllä. Mutta laittaisin asiaa jo vireille.

Viime syksyn märkyys on yksi syy siihen, että puukauppa käy juuri nyt.

– Silloin tuli pulaa kuivan maan paikoista ja puuta ei saatu korjattua, Nevalainen toteaa.

Syksy oli puunkorjuulle äärimmäisen haastava.

– Korjuujälki on paikoitellen huonoa, eli märkään metsään jää liian syviä painaumia. Näin kevätkelillä jäljet voivat näyttää hurjemmilta kuin ovatkaan, kun maa on vielä jäässä ja humus nousee pyörien mukana. Kesällä ei monessa paikassa näytä enää niin pahalle, Nevalainen sanoo.

Päätehakkuualueilla syvät painaumat eivät ole ongelma mutta harvennushakkuissa voi syntyä juuristovaurioita.

– Jos syviä uria menee metsässä paljon ristiin rastiin niin metsän terveys kärsii. Varsinkin kun samoja uria käytetään myös tulevaisuudessa, Nevalainen toteaa.

Nevalainen pohtii, että varsinkin kuusikkokohteissa olisi nykyään usein parempi korjata puut kesällä.

– Mieluummin menisin sinne kuivana kesänä kuin huonona talvena. Havuttamalla, eli karsimalla hakkuutähteet uralle, voidaan toki suojata juuristoa mutta jos maa on märkää ja huonosti jäässä, niin ei havutkaan pysy siinä niin hyvin kuin kesällä.

 

 

Hyvällä suunnittelulla työt etenevät

 

Ristiinalainen metsäalan yrittäjä Ville Hämäläinen toteaa, että märät syksyt ja talvet vaativat puunkorjuulta erityisen huolellista suunnittelua.

– Pitää suunnitella aikataulut niin, että kovien teiden varsilla olevat kovan maan kohteet korjataan järkevään aikaan. Esimerkiksi juuri nyt olemme töissä kohteessa, jossa pystyy toimimaan nyt  kelirikkoaikaankin. Oli hyvää suunnittelua, että tätä ei hukattu aiemmin, Hämäläinen sanoo.

Hyvällä suunnittelulla myös metsään syntyviä painaumia voidaan ehkäistä.

– Pääurat pitää katsoa koville kohdille ja tarvittaessa uraa myös havutetaan. Viime syksynä joutui kyllä vähän kiertelemään kohteita, että missä pystyy toimia ja missä ei. Vaikka lumikin satoi, niin se ei alkuun märässä maassa paljoa auttanut, Hämäläinen kertoo.

Kevään kelirikkoajasta Hämäläinen ennustaa lyhyttä. Tienhoitokunnille hänellä on terveisiä.

– Monesti ollaan turhan jyrkkinä painorajoituksen kanssa. On paljon teitä, mihin voisi hyvin kuorma-autolla ajaa kahteen kertaan, eli viedä ja tuoda koneet metsään hommiin. Siitä ei tulisi sen kummempia jälkiä kuin henkilöautoliikenteestä. Metsästä pystyisi silloin jo hakkaamaan puuta odottamaan kelin paranemista ja kuljetuksia, Hämäläinen sanoo.

 

Elina Alanne