42 vuotta hammaslääkärinä

Nykyisin tuntuu siltä, että yhä harvinaisemmaksi käyvät henkilöt, joiden cv:stä ei työuran päättyessä löydy kuin muutama työnantaja. Vielä harvinaisempia ovat varmasti he, jotka ovat olleet koko työuransa samassa työpaikassa.

Yksi tällainen harvinaisuus löytyy Ristiinan terveysaseman hammashoitolasta. Paltan Kauko nimittäin on työskennellyt hammaslääkärinä 42 vuotta, koko sen ajan Ristiinassa, eli aina elokuusta 1976 saakka.

– Jos ihan tarkkoja ollaan, niin työnantajahan tässä matkan varrella on vaihtunut pariin otteeseen. Kun on ollut näitä eri kuntayhtymiä ja nyt viimeisimmäksi työnantajaksi jää Essote, kertailee Paltta tämän viikon tiistaina, kun hän on hoitanut päivän viimeisen potilaansa.

– Sain Ristiinasta viran samaan aikaan kun vaimoni Raija sai töitä koululta opettajana. Itse asiassa minulla oli silloin joku yksittäinen tentti vielä suorittamatta, ja viran saamisen ehtona oli se, että valmistun. Sain sitten lisensiaatin paperit muutaman viikon kuluttua aloittamisesta.

Pieniä hymähdyksiä ja naurahduksia aiheuttaa myös hänen ensimmäinen virallinen tittelinsä…

– Jos minä nyt oikein muistan, niin se taisi kaikessa lyhykäisyydessään olla ”Mikkelin seudun kansanterveystyön kuntayhtymän kahdeksas terveyskeskushammaslääkäri”!

Ensimmäisinä vuosina Paltan työpiste löytyi kerrostalosta, Pietarinpirtistä, Kitereentien alusta.

– Siellä oltiin toisessa kerroksessa, keskellä asuntoja. Siellä tulikin sitten välillä vähän ongelmia esimerkiksi silloin kun jostain sivukyliltä tuli taksilastillinen lapsia kerralla hammastarkastuksiin ja vuoroaan odottavat keksivät itselleen tekemistä!

Ristiinan terveysasema valmistui 1983, jolloin myös hammashoito siirtyi uusiin tiloihin.

– Ja täytyy kyllä sanoa, että olen työssäni viihtynyt erittäin hyvin. Täällä terveysasemalla on ollut hirmuisen hyvä yhteishenki koko tämän ajan. Toimiminen on ollut mutkatonta.

– Ja itselle ihan erityisen tärkeää on tietenkin se, että hammashoitajien kanssa yhteistyö on pelannut hyvin. Se on tässä avainasemassa, varmasti potilaatkin ovat sen aistineet että on toimittu hyvässä hengessä eikä mitään kireyksiä ole ollut. Aluksi hoitajana oli Kainulaisen Mirja, sitten meni useampi vuosi Sirkku Matilaisen kanssa. Kaikkein pisimpään työparina oli Hilosen Eija ja viimeinen kymmenen vuotta on nyt sitten mennyt Merja Purosalmen kanssa.

Varsinaissuomalaisena Savoon

Kauko Paltta sanoo, että Turun seudulta tulleena hänellä oli – ja on edelleen – tietysti täysin erilainen murre kuin paikallisilla.

– Kyllä silloin alkuaikoina melkoinen vakio -keskustelunavaus kuului, että ”tohtori ei taida olla täältäpäin”!

– Omasta mielestäni varsinaissuomalainen murre on pysynyt matkassani tänne saakka, en ole savoa ryhtynyt puhumaan. Tai ainakaan itse en ole huomannut että olisi ”miä” lipsahtanut.

Murresanojen eroista puolestaan on joskus syntynyt väärinkäsityksiä.

– Kerran eräälle hangastenmaalaiselle isännälle sanoin paikkojen tekemisen jälkeen että voitte tuossa lavuaarin äärellä viruttaa suuta jos tarvis on. Minä sitten hämmästelin että mitäs hän rupesi naamansa vääntelemään ja venyttelemään. Hoitaja täsmensi että ”eikun huuhdelkaa suutanne”! Turun murteessa viruttelu kun on huuhtelua, Paltta naurahtaa hupaisalle muistolle.

Vaikka murre ei paikalliseksi kääntynytkään, niin se ei estänyt pitkäaikaisia, hyviä ja luottamuksellisia potilassuhteita syntymästä.

– Paikalliset olivat aluksi vähän hiljaisia, mutta sitten kun vuosien varrella tutustuttiin, niin kyllähän siinä puhuttiin kaikennäköiset asiat. Välillä oli melkein hankalaa pysyä aikataulussa, kun asiaa olisi ollut vaikka miten! hän naurahtaa.

Ihmisten luottamus hammaslääkäriä kohtaan näkyi monesti myös muualla kuin vastaanotolla. Eräskin henkilö oli ruokakaupan kassajonossa ottanut hammasproteesin ulos suusta ja kysellyt Paltalta vinkkiä että pitäisikö sitä korjata.

– En ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi että ihmiset ovat pitäneet myös vapaa-ajalla minua hammaslääkärinä, konkarihammaslääkäri sanoo ja ymmärtää hyvin, että pienellä paikkakunnalla tietyt asiat ja ammatit henkilöityvät.

Mutta, hetken päästä on siis Paltan Kaukon osattava itse orientoitua siihen, että on enää vain sitä vapaa-aikaa, eikä enää töitä. Työpäiviä on tällä hetkellä (tiistaina) jäljellä 11, viimeinen työpaikalla vietettävä kliininen työpäivä on edessä keskiviikkona 7.11.

Tekemisen puutteen hän ei usko ihan heti yllättävän, vaikka työura päättyykin.

– Se on tuo omakotitalo sellainen, että siellä on kertynyt vuosien varrella vaikka mitä rästihommia! Ja sitten tietysti on omat ja vaimon kanssa yhteiset harrastukset, kuten kuntosali ja etenkin tanssiminen, jota olemme harrastaneet vuodesta 2004 saakka.

Ja mieluisaa puuhaa on luvassa myös lasten parissa. Paltan kolme aikuista lasta asuvat nykyisin Järvenpäässä, Turussa ja Mikkelissä. Heidän myötä isovanhemmilla on tällä hetkellä neljä lastenlasta silmäterinään.

– Ja ihan kohta niitä lastenlapsia on yksi enemmän! Eli tekemistä kyllä riittää heidänkin kanssaan, Paltta iloitsee.

Niko Takala