Olaf kertoo eläinperheen tarinat – Wariksen uusin on suunnattu lapsille

Helena Waris kirjoitti kirjasarjan jo lukeville lapsille.

Olaf ja Sysi kajauttavat komean haukun ulkoaitauksesta Helena Wariksen pihalla Löydössä. Sisällä Pikku, Pirri ja Musti säestävät omilla äänillään.

– ­Musti on seuraavan Olafin pentupäiväkirjan pääosassa, Waris kertoo, kun löytöeläintalolta perheeseen saapunut Musti häärää ympärillä.

Wariksen Olafin pentupäiväkirjat -nimisen lastenkirjasarjan ensimmäinen osa Pässit pullakahveilla ilmestyi tällä viikolla. Kirjat on suunnattu alakoulun ensimmäisten luokkien oppilaille, jotka lukevat jo itse. Kirjoissa Wariksen perheen eläimet esiintyvät omina itsenään.

– Toki välillä olen yhdistellyt muiden eläinten luonteita esimerkiksi johonkin kissaan, Waris kertoo samalla kun Pässit pullakahveilla -kirjassa isossa roolissa oleva Aragorn-kissa hyppää makoilemaan pöydälle.

– Varmaan neljä vuotta yritimme, että kissat eivät tulisi pöydälle, mutta sitten luovutimme, Waris naurahtaa.

Waris on tunnettu ja palkittu fantasiakirjallisuudestaan. Hän kertoo, että aloite lastenkirjoista tuli Otava-kustantamosta.

– Jo useampi vuosi sitten he pyysivät, että kirjoittaisin meidän eläimistämme. He tiesivät, että meillä on täällä pieni eläintarha.

Waris kertoo alkuun vastanneensa, että ei häntä kiinnosta kirjoittaa lastenkirjaa. Mutta lopulta kun ajatukselle antoi periksi, tarinat alkoivat syntyä helposti.

– Kaikki tapahtumat kirjoissa perustuvat tositapahtumiin. Minulla on aina ollut koiria, joten tiedän jo aika paljon myös niiden sielunelämästä, tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Waris kertoo.

Hän kertoo juuri laskeneensa, että heillä on 43 eläintä. Löydön tontilla seikkailee koirien ja kissojen lisäksi hevosia, pässejä ja kanoja. Riikinkukkopariskuntakin oli, ja esiintyy myöhemmin julkaistavassa Olafin pentupäiväkirjassa.

Olafin pentupäiväkirjoissa tapahtumia ihmettelee laumanvartijarotuinen Olaf. Kun Waris hakee 2-vuotiaan  Olafin sisälle, se hyppää tervehtimään emäntäänsä. Ison koiran pää on Wariksen naaman tasolla.

Waris kertoo, että pentupäiväkirjojen tapahtumat ja miljöö on Löydöstä mutta kirjasarjan henkilöt eivät ole heidän perheensä.

– Se on toki samaa, että kirjoissakin emäntä on kirjailija. Mutta ei meillä ole isännällä traktoria, eikä vaaria tai Leinosen perhettä naapurissa. Leinosen perheen kirjoitin mukaan kirjailijakollega Anne Leinosen yllättämiseksi. Kirjailija saa tehdä mitä tahansa, Waris kertoo.

Pässit pullakahveilla -kirjassa vaari puhuu leveää savolaismurretta.

– Se on minun isäni murre. Mietin, että meneeköhän se kustantamossa läpi lastenkirjassa mutta meni.

Waris on tottunut tekemään romaanejaan varten taustatyötä pitkään ja perusteellisesti. Niihin on myös pitänyt luoda kokonainen, kuvitteellinen maailma. Lastenkirjat eivät tätä vaatineet mutta niissäkin pitää osata ajatella ja kirjoittaa tietyllä tavalla.

– Tekstin pitää olla hyvää suomea ja helppolukuista. Ei voi kirjoittaa pitkiä sivulauseita, eli tällainen kirjoittaminen on ihan oma tekniikkansa, Waris kertoo.

Pentupäiväkirjojen kolmas osa pitää olla valmis toukokuussa. Waris kertoo, että tarina on päässä valmiina mutta se pitää vielä kirjoittaa ulos. Kustantaja on nyt tilannut ensimmäiset kolme osaa, mutta Waris uskoo, että jatkoakin tulee.

– Lastenkirjasarjoissa on aika usein kuusi osaa, Waris kertoo tutkineensa.

Kissat jatkavat hiippailujaan pöydällä. Olafin pentupäiväkirjojen toinen osa on nimeltään Tuli hännän alla.

– Se liittyy näihin kissoihin ja kynttilöihin, Waris naurahtaa.

Elina Alanne