Aino aloittaa ”oikeat työt”
Aino-laivaan mahtuu vaikka bussilastillinen matkailijoita. Yrittäjä Otto Ravanttia ajoi laivaprojektissa palo kehittää Ristiinaa ja viettää aikaa vesillä.
Ristiinalainen raportoi muutama viikko sitten (verkkouutinen 23.6.2021), kuinka m/s Aino-laiva kuljetettiin Lahdesta Ristiinaan. Monivaiheinen kuljetusurakka oli työläs, mutta niin oli myös sitä edeltänyt, vuosia kestänyt suunnittelu- ja neuvotteluvaihe.
Vihdoin viime perjantaina ravintola Kallioniemen yrittäjä Otto Ravantin uurastus palkittiin: Aino-laivan moottorit pärähtivät käyntiin Ristiinan vierasvenelaiturissa, ja se suuntasi kohti ilta-auringossa välkkyvää Yövettä kutsuvierasryhmä kyydissään. Aino oli palannut kotiin.
M/S, siis motor ship Ainon tarina alkoi 1800-luvun lopulla Anttolasta, jolloin se oli vielä S/S eli steam ship, aito sisävesihöyrylaiva. Laivan tilasi kauppias Juho Jalkanen, joka piti veljensä kanssa Anttolanhovia ja tarjosi asiakkailleen risteilyjä Mikkelin ja Anttolan välillä.
Tuohon aikaan Saimaa oli koko Suomen ykkösmatkailukohde. Hyvä sijainti suhteessa sekä Helsinkiin että Pietariin mahdollisti esimerkiksi itäsuomalaisen kylpyläkulttuurin synnyn. Saimaa säilytti matkailumahdin asemansa aina 1970–80-luvulle saakka, jolloin Lappi kiihdytti ohi rahakkaiden kehityshankkeiden avulla.
Jalkastenkaan menestys ei kestänyt loputtomiin. Matkailubisneksen ohessa he myivät muun muassa halkoja ja saivat kerran valtavan tilauksen Varsovasta. Rahtilaivan seilatessa Viipurin edustalla meri kuitenkin jäätyi, ja rahtilaivan matka päättyi lyhyeen. Halkoja yritettiin kuljettaa Puolaan vielä hevosrattain, mutta hanke epäonnistui ja Jalkasten yritys ajautui konkurssiin.
Vaihdettuaan omistajaa Aino toimi jonkin aikaa hinaajana, ja 1960-luvulla se päätyi matkailukäyttöön Päijät-Hämeen Vesijärvelle. Siellä kyytiin astui 9-vuotias lahtelaispoika Otto Ravantti, joka tuskin arvasi, että jonain päivänä samainen alus kuuluisi hänelle.
Seuraavan kerran Ravantti ja Aino kohtasivat 2000-luvun alussa, jolloin logistiikka-alalla työskennelleen Ravantin työkaverit veivät hänet Aino-laivalle viettämään polttareitaan.
– Minulla on kuva, jossa ohjaan Ainoa lätkäkamat päällä. Olen asunut lapsena Afrikassa ja pelannut rugbyä, joten en oikein välitä lätkästä, Ravantti nauraa.
– Ajatus laivan hankkimisesta heräsi vuonna 2018. Silloin oli huomattavasti pienempi vesibussi kiikarissa, mutta en saanut siihen rahoitusta. Se oli ehkä tarkoitettu näin. Aino-laivasta tiesin heti, että tämä on se laiva.
Ravantilla on paljon suunnitelmia uuden matkakumppaninsa varalle. Kolmikerroksinen laiva käsittää kaksi hulppeaa salonkia, tilavan terassin sekä tarjoilun ja anniskelun edellyttämät fasiliteetit, joten asiakaspaikat ja puitteet riittävät huomattavan kokoisille seurueille.
– Haluaisin, että ihmiset pääsisivät Saimaalle mahdollisimman myöhään syksyllä, kun se on niin hienoa aikaa. Meillä on jonkinlainen lämmitys tässä, niin sen pitäisi olla mahdollista.
Heti alkuun Aino korvaa Ravantin Seiskari-aluksen – joka tunnetaan myös lempinimellä Pökäle – Astuvansalmen ja Ristiinan sataman välillä liikennöivänä risteilyaluksena. Tänä kesänä Astuva-risteilyjä myydään osana VisitMikkelin Hop on hop off -matkoja. Matkoja järjestetään torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin aina elokuun loppuun saakka. Tähän asti asiakkaiden määrää ovat rajoittaneet Seiskarin pienet tilat, mutta Aino-laivaan mahtuu vaikka täysi bussilastillinen matkailijoita. Tästä viikosta alkaen risteilyvierailla on tarjolla myös lounasta Kallioniemen huvilarakennuksessa.
Elokuulle on luvassa myös Astuvan illallinen -erikoisristeily ohjelmineen ja ruokailuineen.
Lotta Tuominen
Juttua varten on haastateltu myös historian harrastaja Jussi Palosta.