”Tästä ei saa vaieta vaan meidän pitää oppia” – Tiia Palmén kirjoitti Koskelan teinisurmasta
Ristiinalaislähtöinen rikostoimittaja toteaa Koskelan surman olevan täysin poikkeuksellinen. Siksi aikuisten on opittava siitä.
Tätä emme saa unohtaa. Joulukuun alussa 2020 Helsingin Koskelassa surmattiin koko Suomea järkyttäneellä tavalla 16-vuotias poika. Kolme tekijää olivat hänen kanssaan samanikäisiä, jollain tasolla pojan kavereita.
Teko on Suomen rikoshistoriassa täysin poikkeuksellinen, kertoo MTV:n rikos- ja oikeustoimittaja Tiia Palmén.
– Onneksi Suomessa on harvoin alaikäisiä uhreja ja tämän tyyppisiä rikoksia. Tämä on täysin poikkeuksellinen tapaus, koska myös tekijät ovat niin nuoria.
Poika kuoli julmaan ja pitkäkestoiseen väkivaltaan. Myös se tekee surmasta poikkeuksellisen ja erityisen ahdistavan. Uhri oli lastensuojelun asiakas mutta aikuisten apu ei tavoittanut häntä, eikä hänen perhettään riittävällä tavalla.
– Poliisi totesi tapauksesta, että tästä ei saa vaieta. Tästä pitää oppia.
Tuo poliisin kirjoittama blogikirjoitus oli yksi syy siihen, että ristiinalaislähtöinen Palmén päätti kirjoittaa rikoksesta kirjan. Koskelan teinisurma (Deadline Kustannus Oy) ilmestyi heinäkuussa äänikirjana yksinoikeudella Supla-audiosisältöpalvelussa. Elokuun alussa se ilmestyi myös muissa palveluissa äänikirjana sekä painettu kirja on nyt myös laajemmin myynnissä.
Palmén ja kustantaja halusivat tarinan julki jo nopeasti, vaikka asian oikeuskäsittely on vielä kesken. Kolmea tekijää syytetään murhasta ja muista rikoksista. Heidät lähetettiin mielentilatutkimuksiin. Niiden tuolkset kerrotaan perjantaina. Tuomiot annetaan todennäköisesti muutaman viikon päästä.
Samaan aikaan poliisi selvittää lastensuojelun ja koulun mahdollisia laiminlyöntejä.
– Jotkut ovat ihmetelleet, miksi tästä kirjoitettiin kirja näin nopeasti. Julkista materiaalia oli kuitenkin jo paljon ja tuomiot saattavat venyä vuosia. Mielestäni oli tärkeää koota asioita, jotta esimerkiksi lastensuojelun ja erityisopetuksen työntekijät osaavat pitää silmiään auki. Toivon, että havahduttaisiin siihen, että näin pahasti voi käydä, Palmén sanoo.
Rikostoimittaja löytää tapauksessa jotain samaa kuin 8-vuotiaan Vilja Eerikan surmassa vuonna 2012. Eerikasta ilmestyi samalta kustantajalta kirja viime vuoden lopussa.
– Eerikan tapauksen oikeuskäsittely kesti vuosia ja kirja tuli vasta nyt. Erityisesti äänikirja mahdollistaa kuitenkin sen, että tarinaan voi tehdä lisäluvun myöhemmin. Jatkan siis Koskelan teinisurmaa vielä, kun oikeuskäsittely ja viranomaisprosessit etenevät.
Teos käsittelee esimerkiksi uhrin elämää ennen kuolemaa ja siinä on myös yhden tekijän äidin haastattelu. Yleisemmin kirjassa käsitellään asiantuntijahaastatteluiden kautta koulukiusaamista ja lastensuojelua. Palmén toivoo, että moni lasten ja nuorten kanssa työskentelevä lukisi kirjan.
– Vaikka täysin ei voi kategorisoida, kenestä tulee kiusattu ja kenestä kiusaaja, niin on olemassa tiettyjä merkkejä. Yleistä on myös se, että uhri ei kerro kiusaamisesta. Moni aikuinen jättää kysymättä ja kuulostelematta, eikä näe pieniä merkkejä. Aikuisten vastuuta ei voi väheksyä.
Koskelan surmasta ei ole helppo lukea. Sen vuoksi kirjaan on tehty sisältövaroitukset kohtiin, joissa käsitellään tarkemmin tekoa ja väkivaltaa.
– Kirjassa ei ole teon kuvauksessa mitään, mikä ei olisi ollut jo julkisuudessa mutta ymmärrän hyvin, että se on osalle liikaa. Kirjassa varoitetaan näistä kohdista, jotta niistä voi hypätä yli. Silti kirjasta pystyy lukemaan taustoja nuorten rikollisuudesta ja kiusaamisesta, Palmén kertoo.
Jälkiviisastelu on aina helppoa mutta aikuisten olisi pitänyt nähdä vaaralliset merkit ennen Koskelan teinisurmaa, Palmén miettii.
– On kauhean surullista, että nyt kun koulut alkavat, niin joitakin taas kiusataan.
Palmén sanoo, että hankalaksi kiusaamiseen puuttumisen tekee, että lapset ja nuoret eivät aina kerro asiasta. Eivät edes kysyttäessä. Siksi aikuisten, eli koulun työntekijöiden ja vanhempien, vastuulla on yrittää nähdä ja sitkeästi jutella lasten kanssa.
– Kiusatuille ja kiusattujen ystäville haluaisin sanoa, että kertokaa aikuisille. Asiaan liittyy paljon vaikeita tunteita mutta kertomalla voi saada apua.
Palménille kirjan kirjoittaminen oli prosessina aiheen traagisuudesta huolimatta kiinnostava ja antoisa. Hän uskoo, että kirjoittaa joskus vielä toisenkin teoksen. Välillä joku ihmettelee, miten hän pystyy käsittelemään työkseen kamalia asioita.
– Varsinkin tämä on niin kauhea tapaus, että jollain tasolla turruin siihen. Keskityin kirjoittamiseen ja asioihin. Totta kai ammatistakin on paljon hyötyä, että en kirjailijana käsitellyt ensimmäistä kertaa rikoksia.
Elina Alanne