Veneilijä yllättyi Uittamonsalmessa – Uimassa ei ollut hirvi, eikä norppa vaan villisika!
Villisikakanta alkaa Ristiinassa olla pysyvä.
Tumma hahmo veti aaltoa perässään lauantai-iltana Uittamonsalmessa. Hirvi se siellä ui, ajatteli veneilemässä ollut Arto Kilpijärvi.
Uimarin olemus oli kuitenkin jotenkin erilainen, joten Kilpijärvi ohjasi hieman lähemmäs katsomaan. Yllätys oli, että Yövedessä polskuttelikin suuri villisika.
– Tosi nopeasti se ui, vaikka on pulska otus. Puuskutus vain kuului, Kilpijärvi kertoo.
Hän sai napattua siasta muutaman hämärän kuvan kännykällä mutta sen jälkeen oli pimeässä illassa taas keskityttävä veneen ohjaamiseen. Villisika jatkoi uimamatkaansa kohti Lintuniemeä.
Ristiinan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Petri Hujanen kertoo, että uiva villisika ei ole mitenkään poikkeuksellinen näky.
– Ne ovat kovia uimareita. Välillä merenrannalta löytyy kuolleita villisikoja, kun ne ovat Virosta lähteneet uimaan, Hujanen kertoo.
Uiminen on villisialle yksi tapa vaihtaa maisemaa. Muutenkin se on kova liikkumaan.
– Yhdessä päivässä villisika voi heittää kymmeniä kilometrejä pitkiä lenkkejä.
Hujanen varoittaa, että liikennekolaritilanteessa villisika saattaa olla loukkaantuessaan vaarallinen.
Villisikakanta Ristiinan seudulla alkaa olla jo pysyvä, Hujanen arvioi. Saaliiksi niitä saadaan muutamia vuodessa. Villisikaa saa metsästää ympäri vuoden. Villisikanaaras, jota seuraa saman vuoden poikanen, on rauhoitettu maaliskuun alusta heinäkuun loppuun.
– Muutama vuosi sitten niitä oli täällä ehkä nykyistä enemmän. Viime talvenakin täällä kävi iso lauma. Siitä kaadettiin Juvalla 14 villisikaa.
Havaintoja villisioista tulee tasaiseen tahtiin eri puolilta Ristiinaa.
– Someen puolella niitä elelee Suurlahdentien varressa. Havaintoja on myös Hietasentieltä. Savitaipaleen suunnasta niitä tulee alueelle myös. Villisika ei ole enää ollenkaan harvinainen, Hujanen sanoo.
Villisialle runsaslumiset talvet ovat kovia paikkoja ja silloin kanta romahtaa, elleivät ne löydä ruokaa tai hakeudu muualle.
– Se on sama kuin peurakannan kanssa. Peura pärjää, jos sitä ruokitaan tai sitten kanta romahtaa.
Villisikoja alkoi saapua Suomeen kaakkoisrajan yli etenkin 1970-luvulla. Niitä saapuu edelleen Virosta ja Venäjältä Suomen puolelle.
– Afrikkalainen sikarutto on nykyään kuuma peruna, eli sen pelätään leviävän niiden mukana Suomeen. Siksi jokaisesta kaadetusta villisiasta pitää lähettää näytepalat Ruokavirastolle tutkimuksiin, Hujanen kertoo.
Levitessään afrikkalainen sikarutto olisi vaarallinen tavallisille sioille.
Elina Alanne