”Meiltä löytyy kokemusasiantuntijuutta” – Suomenniemen Risto Korhonen haluaa vanhusneuvoston ottavan ajoissa kantaa
Risto Korhonen johtaa Mikkelin vanhusneuvostoa.
Tärkeintä on päästä suunnittelu-, eli valmisteluvaiheessa mukaan ja ottamaan kantaa. Näin tiivistää Mikkelin kaupungin vanhusneuvoston työn neuvoston puheenjohtaja Risto Korhonen.
Käytännössä tämä on Korhosesta parantunut koko ajan. Nykyisin neuvoston edustaja on läsnä myös Mikkelin kaupunkiympäristölautakunnassa sekä hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunnassa.
– Se on tärkeää. On aivan eri asia, että siellä on oma edustaja kuin että joku lautakunnan jäsenistä kertoo asioista. Näin saamme mahdollisimman aikaisin tietoa ja pääsemme vaikuttamaan, että ikäihmisten ja vammaisten asiat tulevat huomioiduksi.
Korhonen korostaa, että vanhusneuvosto ei itse toteuta asioita vaan tekee laajaa yhteistyötä eri tahojen kanssa. Se ei ole päättävä elin vaan vaikuttamistoimielin, kertoo kuntalakikin.
– Meiltä löytyy kokemusasiantuntijuutta kaikilta aloilta valtavasti. Sen hyödyntäminen helpottaa virkamiestenkin työtä. Esimerkiksi julkista tilaa rakennettaessa monesti samat asiat ovat tärkeitä näkövammaiselle ja rollaattorilla kulkevalle, eikä se ole pois terveeltäkään, että niitä on mietitty jo ajoissa.
Vanhusneuvosto on jo saanut vuosien varrella paljon aikaan mutta kuntalaiset eivät välttämättä saavutuksista niin tiedä. Korhonen kertoo, että esimerkiksi keskustan Omatori syntyi pitkälti neuvoston aloitteesta. Yksi konkreettisesti näkyvä asia ovat kenkien liukuesteet, joiden jakelu jatkuu taas tänä talvena.
Vanhusneuvoston jäsenet valittiin järjestöjen esitysten pohjalta niin, että koko Mikkeli haluttiin kattaa alueellisesti. Korhonen on Eläkeliiton Suomenniemen yhdistyksestä. Vanhusneuvostossa hänen henkilökohtainen varajäsenensä on Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen Helena Kauppinen. Varajäsenenä mukana on myös Mikkelin Seudun Sotainvalidien edustajana ristiinalainen Paavo Puhakka.
Nykyinen puheenjohtaja kokee, että neuvostolla on vielä tekemistä siinä, että kuntalaiset osaisivat olla sen jäseniin paremmin yhteydessä ja kertoa asioista. Tässä on tärkeää nimenomaan yhteistyö järjestöjen kanssa ja alueellisuus.
– Parhaillaan valmistelemme aloitelaatikoita, joiden avulla olisi mahdollista saada neuvostoon suoraan yhteys, Korhonen kertoo.
Korhonen toteaa jättäneensä muita luottamustehtäviä ja sidonnaisuuksia paljon pois ja keskittyvänsä nyt nimenomaan vanhusneuvostoon, jossa hän oli varapuheenjohtajana jo edellisellä kaudella. Vuodesta 1983 Korhonen on ollut monessa pestissä kahden maakunnan alueella.
– Olin esimerkiksi Suomenniemen kunnanhallituksen puheenjohtaja 16 vuotta ja pari kautta aluejohtokunnassa. Mutta ehkä ikäkin on yksi syy, että tämä tehtävä kiinnostaa nyt entistä enemmän, 75-vuotias Korhonen pohtii.
Ikäihmisiä on Mikkelissä koko ajan enemmän. Tällä hetkellä vanhusneuvoston työ koskettaa noin 14 000 kuntalaista. Korhonen puhuu itse mieluummin ikäihmisistä kuin vanhuksista, ja muistuttaa, että vanhetessaankaan ihmiset eivät muuta joukoksi, jossa kaikki ovat samanlaisia.
– Meille kaikille tulee ikää samassa tahdissa. Joku voi yli 90-vuotiaana olla vireä, eikä tunne itseään yhtään vanhaksi. Mikkelin alueella taas ongelmat esimerkiksi kotona asumisessa ovat aivan erilaisia syrjemmällä kuin torin laidalla. Tämä on sektori, jossa ei voi olla vain yhtä sabluunaa.
Korhonen toteaa, että kukaan ei voi vielä tietää, mitkä ovatkaan vaikuttamisessa lähiaikojen tärkeimmät asiat.
– On tulossa isoja muutoksia, ja kaikilla on vielä epävarmuus, miten sote-uudistuksen jälkeen asiat rullaavat. Mitkä ovat jatkossa kaupungin tehtävät ja miten ne painottuvat? On vain pysyttävä ajan tasalla ja pyrittävä vaikuttamaan.
Hyvä Mikkeli olisi hänestä sellainen, jossa peruspalvelut olisivat kaikkien saatavilla riippumatta asuinpaikasta. Tapoja niiden toteuttamiseen voi olla monia.
– Peruspalveluina ajattelen paljon muutakin kuin terveyspalveluita. Ne pitävät myös vireyttä yllä ja luovat turvallisuutta kotona asumiseen. Joku tykkää käydä orkesterin konsertissa, toinen liikkua porukassa ja joku kaipaa vain juttukaveria. Vapaaehtoisten osuus niiden toteuttamisessa on myös aivan olennainen osa, kun naapureita ei enää ole niin syrjemmässä. Se, että näitä palveluita on oikeasti saatavilla, on tärkeämpää kuin se, että niitä toteutetaan juuri samalla tavalla kuin joskus, konkari miettii.
Uusille päättäjille hänellä on viesti.
– Ei muistella nyt menneitä, kun olosuhteet ovat aivan toiset.
Elina Alanne