Monta vaihetta ennen lautaselle päätymistä
Lihan leikkaamisessa homma hoituu hyvillä välineillä sekä ammattitaidolla. Hangastenmaalla hirvet menivät paloiksi ammattilaisen johdolla.
On tiistai, lokakuun 12. päivä. Olemme Hangastenmaan kylätalon pihapiirissä olevassa Hangastenmaan hirviseurueen vajassa. Meneillään on edellisenä viikonloppuna saadun hirvisaaliin käsittely (ks. Ristiinalainen 14.10.2021). Saadut kolme hirveä on luonnollisesti suolistettu jo metsässä, nyt on jo nylytkin tehty ja vuorossa on ruhojen paloittelu ja lihan leikkaaminen.
Vuonna 2015 valmistunut nylkyvaja on helpottanut huomattavasti lihan käsittelyä.
– Aiemmin oltiin niin kelien armoilla. Jos saalista tuli vähän lämpimämmällä kelillä, niin jo oli kiire saada lihat käsiteltyä ja edelleen ihmisten kylmäkoneisiin, muistelee seurueen jahtipäällikkönä toimiva Kai Palmgren.
Lihankäsittelytilojen lisäksi vuosien varrella on muuttunut myös ylipäätään hygienia-asioihin panostaminen.
– Nyt on kaikilla muovikäsineet käytössä ja katsotaan esimerkiksi millä välineillä hommia tehdään. Menneinä vuosina kun lihan leikkuuta tehtiin tuolla missä kenenkin navetoissa ja ladoissa sekä paljain käsin, niin eihän se kamalan hygieenistä ollut! Palmgren naurahtaa.
Kuten kaikessa työssä, niin lihanleikkuussakin homma näyttää suorastaan leikittelevän helpolta, kun sitä tekee ammattilainen. Tällä kertaa ammattilaisen ”tahtipuikkoja” eli kunnon veistä ja teroituspuikkoa käsissään heilutteli nykyisin ”oloneuvoksena” toimiva lihamestari Jouni Härkänen. Härkänen on paluumuuttaja Ristiinaan, Kosoniemelle. Hän teki lihamestarin töitä vuodesta 1979 saakka, oppinsa hakenut Kotkasta ja työuransa tehnyt pääosin Kouvolan alueella.
– Härkäsen Tapsa kysyi minulta, että pääsisinkö. Mukavaa puuhaahan tämä on, hyvä on pitää taitoja yllä. Ja josko tästä jotain iloa olisi metsästäjille lihankäsittelyvinkkeinä ja miksei sitten kotona ruuanlaittoon! Härkänen toivoo.
– Tässä on lapaa, tuossa niskaa, täällä taas etuselkää. Ja tuosta löytyy sitten sisäfilettä, Härkänen esittelee jo valmiiksi leikattuja paloja. – Ja mitä jää tässä ikään kuin yli, niin tehdään tuossa jauhelihaksi, Härkänen osoittaa lihamyllyn suuntaan.
Palmgren näyttää kylmiön puolelle, jossa on jo astiakaupalla jauhettua hirvenlihaa. Eikä uusien palojen syntymisessä kauaa nokka tuhise, kun lihamestari saa eteensä uuden suuremman palan, esimerkiksi kokonaisen lavan. Ne palat, joista ei ihmisravintoa tehdä, päätyvät koirille.
– Kuten myös luut. Joita tulee kokonaisuutena niin paljon, että kun keksisi mihin niitä laittaa. Jos koiranomistajilla on halukkuutta hommata omille koirilleen hirvenluita, niin johonkin porukkaan yhteyttä, tavaraa varmasti piisaa, Palmgren vinkkaa.
Niko Takala