Jalokivipaita säihkyy värejä – Maikki-Noora Karvinen suunnitteli kaarrokepaidan, kun mieluista mallia ei muuten löytynyt

Islantilaistyyppisten neuleiden buumi jatkaa entistä vahvempana. 

Ristiinalainen Maikki-Noora Karvinen on harrastanut kädentaitoja yläasteikäisestä asti.

– Neuloin pitkään pelkkiä lapasia, sukkia ja huiveja, ja ajattelin etten jaksa keskittyä suuritöisiin villapaitoihin. Mutta päädyin kokeilemaan ja huomasin, että vaikka nuorempana ei kärsivällisyys riittänyt, niin aikuisena jaksoikin ihan hyvin, Karvinen muistelee.

Hän laskee neuloneensa ensimmäisen kaarrokeneuleen kaksikymmentäyksi vuotta sitten esikoista odottaessaan. Ohjeita piti metsästää käsityölehdistä, eikä malleista ollut runsaudenpulaa.

– Vielä viisi vuotta sitten neulottiin ohuesta langasta ja ohuilla puikoilla ja se oli sellaista tikuttamista, Karvinen kertoo ja näyttää miehelleen neulomansa klassikkovillapaidan, Luotolaisen, joka on juuri sellainen: tiheä ja pienisilmukkainen, paljon aikaa vievä työ.

Pari vuotta sitten paksulankaiset islantilaisneuleet alkoivat kiinnostaa. Ahkerana askartelijana tunnettu Karvinen sanoo neulomisen vieneen ykköspaikan ajanvietteissään.

Facebookissa islantilaisneuleiden ryhmä räjähti käsiin puolitoista vuotta sitten, Karvinen toteaa ja selventää termejä: Islantilaisneule on islantilaisesta villalangasta neulottu paita, jonka kaarrokkeen, eli hartiaseudun kuvio on peräisin islantilaisista esikuvista. Kun neulotaan suomalaisesta langasta omien mallien mukaan, puhutaan islantilaistyyppisistä villapaidoista tai kaarrokeneuleista.

Suuri kysyntä on aiheuttanut islantilaisille langoille toimitusvaikeuksia. Karvinenkin paljastaa tekevänsä lankaostoksia muun muassa mökkimaisemissaan Ivalossa, jossa paikallinen kauppa pitää suuria varastoja.

– Kertoo jotakin ilmiön laajuudesta, että ihmiset varta vasten ajavat sinne pohjoiseen ostamaan lankoja, Karvinen kertoo.

Karvinen on opintovapaalla Esedun parturi-kampaajalinjan opettajan työstä.

– Olen kuunnellut neuloessa opintoluentoja sekä äänikirjoja, Karvinen sanoo.

Tänä vuonna paitoja on syntynyt jo kuusitoista kappaletta.

– Itselle teen enää harvemmin, vaatekaappi on jo täynnä. Tilauksesta en juurikaan neulo. Paidat menevät yleensä ystäville ja perheelle.

Karvinen on myös toiminut koeneulojana suomalaisten neulesuunnittelijoiden, Anna Johannan ja Jenna K:n töille.

Alkusysäys oman mallin luomiselle löytyi Pirtin kehräämön värikkäistä langoista.

– Yritin etsiä mieluista kuviota, enkä löytänyt, joten päätin, että teen itse. Oli jo ideaa mitä haluaisin, ja aloin piirtämään mallia Exceliin. Paidan valmistuttua laitoin kuvan pariin someryhmään, ja se sai siellä paljon kommentointia ja ohjepyyntöjä, joten julkaisin kaaviokuvan ja suomenkieliset muistiinpanot Ravelryssä, joka on neuleisiin keskittynyt kansainvälinen nettisivusto, Karvinen kertoo.

Sivustolta löytyy Karvisen nimellä ilmainen Jalokivipaidan kaavio L-XXL-kokoiseen neuleeseen.

– Ei se ole mikään täydellinen ohje, mutta neulekaavioihin tottunut pystyy sen perusteella paidan neulomaan, Karvinen sanoo ja näyttää Jalokivi-villapaidasta kohtaa, jossa kuljetetaan viittä erisävyistä lankaa yhtä aikaa.

Aloittelijalle varmasti haastava malli, mutta ei mahdottomuus kokeneelle neulojalle.

– Hiljattain sain kuvia sinisävyillä neulotuista Jalokivi-paidoista, ja eräs englantilainen kertoi neuloneensa omansa Google-kääntäjän avulla! Karvinen naurahtaa.

Muitakin omien mallien ohjeita on tulossa.

– Lohtu-neuleen suunnittelin poismenneen ystävän muistoksi ja siinä on pitsimäinen kuvio, jossa on enkelinsiiven kukintoja, Karvinen paljastaa.

Helena Waris