Jäykkyys piinaa poikia – kehonhuoltoa pitäisi saada enemmän koteihin ja kaikkien lajien harjoitteluun

Ristiinan yhtenäiskoulun liikunnanopettajat Jussi Haapalainen ja Veera Louhivuori kertovat Move!-mittausten tuloksiin olevan monta syytä.

Bravon valmentaja Saila Parviainen vinkkaa leikki-ikäisten vanhemmille, miten lapsen liikkuvuutta voi kehittää. 

Olisipa Suomessa lasten ja nuorten esikuva, joka kertoisi venyttelyn tärkeydestä. Esimerkiksi joku tubettaja, joka nostaisi erityisesti poikien venyttelyintoa.

Ristiinan yhtenäiskoulun liikunnanopettajat Jussi Haapalainen ja Veera Louhivuori pohtivat roolimallien tärkeyttä, kun puheena on lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn Move!-mittaukset.

Jo pitkään tyttöjen liikkuvuus on ollut selkeästi poikia parempaa. Kehon liikkuvuutta mitataan koululaisten testeissä esimerkiksi kyykistyksellä ja alaselän ojennuksella täysistunnassa. Lisäksi testataan olkapäiden liikkuvuutta. Testit tehdään vuosittain 5.- ja 8.-luokkalaisille oppilaille koulussa osana liikunnanopetusta.

Syksyllä 2021 valtakunnallisesti kahdeksasluokkalaisista pojista 75 prosenttia sai ojennettua selkänsä täysistunnassa. Etelä-Savossa lukema oli 64,3 prosenttia. Viidesluokkalaisista pojista ojennuksessa onnistui sekä valtakunnallisesti että maakunnassa vähän yli 80 prosenttia. Tytöillä molemmissa ikäluokissa onnistujia oli yli 90 prosenttia.

Haapalainen ja Louhivuori kertovat, että Moven liikkuvuusosiot ovat aina olleet pojille haastavia myös Ristiinassa.

– Se on myös liikunnallisten poikien ongelma, että takareidet ja lantio ovat jäykät. Aina on hiihtäjiä ja futareita, jotka eivät onnistu näissä liikkeissä. Se ei johdu siis liikunnan määrästä, Haapalainen sanoo.

Liikunnanopettajat miettivät, että syitä jäykkyyden takana on useita. Yksi isoista syistä on se, että Suomessa edelleen on kahtiajako siinä, että tytöt venyttelevät ja pojat eivät. Osalla pojista kyse on myös siitä, että ei tunnisteta ja osata liikuttaa esimerkiksi omaa lantiota. Silloin kyse ei siis ole lihasjäykkyyksistä. Samoin kyykistyksessä nilkan rakenteet saattavat estää liikkeen.

Kaikkiaan syytä voi olla myös siinä, että monipuolisen liikunnan määrä arjessa on vähentynyt. Lapsi voi harrastaa aktiivisesti tiettyä lajia, mutta kerta viikossa harrastaminen ei riitä, jos muun ajan pääasiassa istuu.

– Kaikkiaan tarvittaisiin isompaa kulttuurimuutosta siinä, että poikien olisi hyväksyttävämpää venytellä, Louhivuori sanoo.

Itsekin salibandya valmentava Haapalainen toteaa, että kehonhuolto pitäisi ottaa osaksi kaikkia harrastuskertoja lajissa kuin lajissa. Iso vastuu on toki myös kodeilla. Vanhempi voi näyttää mallia tekemällä pari venytystä vaikka koiralenkin jälkeen.

– Toki myös koululiikunnassa voisi olla enemmän venyttelyä, että lapset ja nuoret ylipäänsä oppivat tekemään liikkeitä. Osa lapsista ei ymmärrä, mitä on venyttelyn kipu. He eivät siedä sitä tunnetta, kun lihas venyy ja se tuntuu vähän pahalta, Haapalainen kertoo.

Move!-mittaustuloksissa on aina paljon alueellista vaihtelua. Ristiinan liikunnanopettajat muistuttavat, että pienellä paikkakunnalla vaihtelua on paljon myös vuosittain, koska ikäluokat ovat eri kokoisia ja erilaisia.

– Mutta liikkuvuudessa on aina iso ero tyttöjen ja poikien välillä. Ristiinassa se ehkä jopa korostuu, koska Bravo on tehnyt ihmeitä kylällä ja monella tytöllä on voimistelutaustaa, opettajat toteavat.

Liikunnassa laajemmin näkyy Ristiinassakin sama kuin valtakunnallisesti, että osa liikkuu paljon ja osa ei juurikaan.

Haapalainen huikkaa vielä haastattelun lopuksi, että erityistä Ristiinassa on se, että intoa koululiikuntaan kyllä riittää.

– Harvoin kukaan sanoo, että ei yhtään kiinnostaisi.

Karhut ja ravut kävelemään!

Leikki-ikäisen liikkuvuutta voi parhaiten edistää monipuolisella liikunnalla.

– Monipuolisuus on todella tärkeää. Se, että mennään metsään, heitetään palloa, hiihdetään ja uidaan, sanoo Brahen Voimistelijoiden päävalmentaja Saila Parviainen.

Parviainen vinkkaa vanhemmille myös pari täsmäliikettä.

– Leikki-ikäisten kanssa kannattaa peuhata lattialla. Karhukävely venyttää kehon takalinjaa, mikä myöhemmin usein on se jäykkä. Rapukävely puolestaan tuo voimaa sinne takalinjalle ja venyttää hartian seutua ja lonkkia. Kävelyitä voi tehdä joka suuntiin ja pyörien.

Voimisteluvalmentaja kannustaa aikuista näyttämään esimerkkiä ja innostamaan.

– Lapset liikkuvat luonnostaan. Esimerkiksi kiipeäminen kannattaa sallia. Lasten kuuluu temmeltää, ei istua paikoillaan.

Sekin pitää muistaa, että kaikki eivät taivu luonnostaan samalla tavalla.

– Lasta pitää kehua ja kannustaa. Kaikkea ei voi vaatia heti vaan muutokselle pitää antaa aikaa, Parviainen sanoo.

Venyttelyyn lasta voi opettaa leikin kautta. Voimistelijoiden harjoituksissa venytellessä esimerkiksi leivotaan pannukakkuja.

– Lasta voi vähän huijata tekemään. Kyllä ne helposti innostumaan saa, kun aikuinen vähän näkee vaivaa.

Usein vanhemmalla ei ole aikaa, eikä välttämättä intoakaan peuhata lapsen kanssa. Silloin Parviainen kannustaisi lasta mukaan urheilutoimintaan.

– Itse olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi alle 10-vuotiaina harrastaa voimistelua. Siinä on niin paljon liikkeitä, mitä lapsi tekee luonnostaan. Mutta Ristiinassa on paljon hyviä seuroja, Parviainen muistuttaa.

Mitkä Move!-mittaukset?

Mittaukset koostuvat kuudesta osiosta, jotka mittaavat kestävyyttä, nopeutta, voimaa, liikkuvuutta ja motorisia perustaitoja sekä havaintomotorisia taitoja.

Viimeksi toteutettiin 5.- ja 8.-luokkalaisille oppilaille syksyllä 2021.

Tehdään osana peruskoulujen liikunnanopetusta mutta tuloksia ei saa käyttää oppilaan kouluarviointiin.

Syksyllä 2021 noin 40 prosentilla 5. ja 8. luokan oppilaista fyysinen toimintakyky oli huolestuttavalla tasolla.

Erityisesti keskivartalon lihaskunto oli heikentynyt edellisvuoteen verrattuna.

Testissä tehtävät osiot näkee videoina Youtubessa Move!-järjestelmä-tilillä.

Elina Alanne