Täydellistä kahvia etsimässä – Kirjalan Kahvipaahtimon Olli Siitarin palo paahtamiseen vain kasvaa

Mikkeliläisen pienpaahtimon kahvit syntyvät nykyään Heimarissa. 

Laitanko kahvit tulemaan, kysyy Olli Siitari ja jauhaa brasilialaiset pavut valmiiksi. Pian kahvinkeitin porisee Heimarissa kahvipaahtimon keittiöhuoneessa. Kahvia odotellessa Siitari kertoo, että Kirjalan Kahvipaahtimo muutti paahtotoiminnan Heimariin hänen vaimonsa suvun kesäpaikan maille pari vuotta sitten.

– Tämä rakennus valmistui kaksi vuotta sitten. Kesällä olisi tarkoitus saada meille talo rakenteille tuohon viereen, jos ehtii. Joku siinä järven rannassa on.

Kahvipaahtimo aloitti toimintansa Kirjalassa vuonna 2018. Tila kävi pian pieneksi ja naapuritkaan eivät erityisemmin tykänneet kärystä.

– Paahtokäryä tulee aika paljon. Se haisee kahville mutta savu on näkyvä. Täällä ei käryt haittaa, saa rauhassa touhuta, paahtomestari kertoo.

Samoihin aikoihin kuin paahtimo muutti Heimariin, avautui myös kahvila Mikkelin Nuijamiestenkadulla. Siitari kertoo kahvin höyrytessä kupeissa, että vuodet ovat menneet mukavasti mutta kokonaan korona-ajan keskellä.

– Ihan positiivisesti on mennyt mutta mehän emme tiedä, mitä olisi normaali. Kahvilan asiakasmäärissä on paljon vaihtelua aina koronatilanteen mukaan.

Mutta siihen Siitari uskoo, että kahvia juodaan tulevaisuudessakin aina, tasaisesti, joka päivä.

– Kahvin hintahan on nyt rajussa nousussa kaupoissa. Luulen, että tosi halvan kahvin päivät alkavat olla ohi.

Siitari kertoo, että hän oli aiemmin ihan tavallinen peruskahvinjuoja. Oman kahvinsa hän on tottunut juomaan maidon kanssa mutta mustanakin menee. Ja nykyään sitä menee paljon.

– Ei puhuta kupeista vaan litroista päivässä, mies naurahtaa.

Siitarilla kahvin kulutus liittyy vahvasti työhön, eli testaamiseen, mutta yleisesti hän ajattelee, ettei haittaisi, jos kahvin asema hieman muuttuisi.

– Ettei sitä juotaisi vain kofeiinin takia tavan vuoksi. Ei sitä ainakaan kannattaisi keittää viemäriin kaadettavaksi niin kuin monet tekee.

Hyvä kahvi on luksustuote, Siitari miettii. Vuodet kahvia paahtaessa ovat opettaneet hänelle, miten paljon makuvariaatioita kahvissa onkaan – ja miten paljon niitä voi paahtamalla saada lisää.

– Hyvänkin kahvin voi paahtaa pilalle. Jokainen kahvi on erilainen ja on testailua, toimiiko tumma-, vaalea-vai keskipaahto. Siinä on se suurin homma, että löytää nappipaahdon. Kun se löytyy, niin tämä on helppoa, Siitari naurahtaa.

Kahvista innostunut mies muistuttaa myös, että on runsaasti erilaisia tapoja, joilla kahvin voi keittää.

– Samasta kahvista saa eri asioita irti eri variaatioilla.

Työ kahvin kanssa on jatkuvaa opiskelua. Siitari kertoo, että hänestä parhaat kahvit tulevat Afrikasta. Paahtimolle raakakahvi saapuu 60–70 kilon säkeissä.

– Pystyn usein sanomaan kupillisesta, että mistäpäin maailmaa sen pavut ovat alkujaan.

Siitarin omaan makuun oikein kohdilleen osunut vaaleapaahto on paras kahvi.

– Tumma usein vähän tasapäistää makuja. Kaikilta Suomen pienpaahtimoilta saa hyvää kahvia, koska kaikille tuleva raakakahvi on huippua. Pienpaahtimoihin ei osteta mitään bulkkitavaraa.

Pavun laadun maistaa kupissa.

– Joskus yhden tilan vuosituotanto voi olla kymmenen säkkiä ja pienpaahtimo ostaa ne. Pienet tilat sijaitsevat usein korkeammalla. Ja mitä korkeammalla kahvi kasvaa, niin sen maku paranee.

Pienpaahtimoille menevästä kahvista tuottajat saavat usein reilun korvauksen.

– Jos haluaa hyvää, on siitä maksettava tai tuottajat lopettavat. Tämä on sellaista tasapainoilua, että saa hyvää keskihintaista kahvia ja siitä paahdon onnistumaan. Ei Suomessa kuin jotkut hifistelijät osta oikein kallista kahvia.

Nyt kuukauden verran Siitari on opetellut elämää uuden paahtimen kanssa. Hollantilaisen tehdasvalmisteisen paahtimen rinnalla vanha paahdin näyttää kaikkensa antaneelta.

– Uudella saa isompia määriä kerralla ja myös työskentelyolosuhteet ovat paremmat. Vanha teki paljon savua ja käryä. Toivottavasti uudella paahtimella kahvin maku ennestään paranee.

Uuden paahtimen metkut ovat pikkuhiljaa selvinneet. Siitari kehuu sitä loistavaksi peliksi.

– Pitkään mietin tätä, koska investointina tämä maksaa keskihintaisen henkilöauton verran. Mutta ehkä tämä kannatti. Aika näyttää, oliko niin, Siitari naurahtaa.

Omasta mielestään täydellistä kahvia Siitari ei ole vielä paahtanut.

– Saa nähdä, onnistunko ikinä. En varmaan. Aina voi tavoitella parempaa. Jos tämä helppoa ja yksinkertaista olisi, niin tätä tekisi kaikki.

Siitari kertoo – ja sen myös huomaa – että tekemisen palo ei ole kahvivuosien aikana hiipunut.

– Päinvastoin se on vain kasvanut. On mukava paahtaa ja etsiä hyviä makuja.

Kirjalan Kahvipaahtimo työllistää tällä hetkellä Olli Siitarin lisäksi 2,5 henkilöä. Kahvilan baristana toimii Ollin tytär Anna Siitari. Toiveena on saada kasvatettua liiketoimintaa kaikilla tavoin.

Mutta pysyykö nimi Kirjalan Kahvipaahtimona, vaikka kahvit paahtuvat nyt Heimarissa?

– Siitä on kyllä puhuttu, Siitari naurahtaa.

– Mutta ei ehkä ole järkeä vaihtaa, kun nimi on vasta tullut tutuksi. Mutta ylpeästi olemme ristiinalaisia.

Elina Alanne