Muisto löytyi virsikirjan välistä – ainakin 11 ihmistä kuoli 85 vuotta sitten, kun Turisti upposi
Kuka on kirjoittanut Turistin onnettomuudesta runon ja mihin tilaisuuteen?
Turistin onnettomuus.
Oi Jumala, varjele matkojamme
ja ole läsnä, aina turvanamme!
Näin kello kolmasti kajahti,
vaikka surut jo toisille hajahti.
Pieni musta laukku ja laukussa virsikirja. Arja Kiesilä sai ne vuosia sitten isotätinsä Hilma Nirkon muistoksi.
Virsikirjaa selaillessaan Kiesilä löysi sen välistä hauraan, pehmeän paperinipun. Välistä paljastunut Turistin onnettomuus -niminen runo yllätti hänet, ja on askarruttanut mieltä säännöllisesti vuosien varrella. Mistä tilaisuudesta teksti on? Onko teos lausuttu jossain muistotilaisuudessa, johon sen yllä oleva aloitus voisi viitata?
Kiesilä pohtii, että Hilma on pitänyt paperivihkoa arvossaan, koska on taitellut sen talteen virsikirjansa väliin. Paperi on pehmeää, paikoitellen rutuilla ja varmaankin joku lapsi on tehnyt siihen omia merkintöjään. Mutta runo on säilynyt kuitenkin vuosia. Mutta miten monia vuosia?
Hilma asui Ristiinan Kautialan kylällä.
– Tämä virsikirja on painettu vuonna 1925, eli jo aiemmin. Kun Turisti upposi vuonna 1937 ovat Hilman lapset olleet pieniä. Ehkä heistä joku on piirrellyt tähän vihkoseen, Kiesilä miettii.
Vielä tuolloin 1930-luvun lopussa elettiin rauhan vuosia. Turistin uppoaminen ja kuolleet ovat varmasti järkyttänyt sekä paikkakunnalla että Hilmaa. Ehkä onnettomuudessa on ollut joitain tuttujakin.
Ol` surkea näky silloin vedessä,
kun ihmiset ol` suuressa hädässä.
Siell` kuolon Enkelit parves` ol
kun yksitoista uhria siinä tul.
Se kaatumisen syy, joka tiedoss` on
ol` ohjaus silloin harkitsematon.
Kun kapea laiva Turisti,
äkki kurviss` laivan nurin paiskasi.
Se kuolon kalmisto ol` Hauskan selkä.
Ei tapahtuma paikka tunnu siltä
kun hauska muuttui meill` murheiksi
ja muuttuen täällä suureks` suruksi.
Turisti upposi 25. marraskuuta 1937 Ristiinassa Louhivedellä. Se oli noin 20-metrinen höyrylaiva, joka liikennöi Mikkelin ja Lappeenrannan välillä. Tuona syksynä oli niin lämmintä, että höyrylaiva oli vielä lähellä joulukuuta kuljettamassa lastia ja ihmisiä kohti Lappeenrantaa.
Laivalla oli lastinaan tonneittain ruokaa – sokeria, suolaa, kauraa ja jauhosäkkejä – sekä tonneittain muun muassa kattotiiliä ja paketteja. Kerrotaan, että onnettomuuden aiheutti voimakas, äkillinen tuulenpuuska. Alus kallistui ja hätääntyneet matkustajat kerääntyivät sen toiselle laidalle, jolloin Turisti upposi.
Ainakin 11 ihmistä kuoli. Heistä kerrottiin nimet ja kaipaamaan jääneet omaiset muun muassa tuon ajan sanomalehdissä. Kaikista ei kuitenkaan ainakaan vielä heti onnettomuuden jälkeen ollut nimiä tiedossa. Turistin uppoaminen -runon on kirjoittanut joku, joka joko lehtitietojen perusteella tai muuten tiesi myös onnettomuuden uhreista.
Kun seitsemän uhria Ristiinasta
ja kaksi joutui myös Anttolasta,
vain yksi uhri Puumalasta
ja nuori neitonen vielä Lappeesta.
Hilma-tädin pienen lehtisen loppuun on hän tai joku muu kirjoittanut lyijykynällä ”Runoili” ja nimen, josta on enää vaikea saada selvää. Aika varmasti sukunimen loppuosa on ”niemi”. Koko nimi voisi olla Ka. Koskenniemi, joka olisi hyvin lähellä runoilija V.A. Koskenniemeä. Kirjoittaja tuskin on tämä Koskenniemi mutta kuka hän on ollut?
Runo loppuu hyvin ylevästi.
Oi Jumala, anna meill` opetusta,
ettemme peris` itsell` kadotusta!
Kun kuljemme täällä vaaroissa
ja aina suurissa synnin pauloissa.
Jos meidät kutsut täältä äkkiään pois
ett` sielumme rinnass` aina valmis ois
perimään sun kirkkaan kruunusi
ja meidät omistamaan täält` itsellesi.
Elina Alanne
Tiedätkö jotain jutun runosta? Ota yhteyttä toimitukseen toimitus@ristiinalainen.fi. Jutussa lainatut runon säkeet eivät ole samassa järjestyksessä kuin alkuperäistekstissä.
Jutun lähteenä on käytetty Ari Mannisen teosta Saimaa – Koko tarina.