”Mikkelissä elää, vaikuttaa ja runoilee mies, jonka nimi on Toivo Käki” – Turisti-runon kirjoittaja löytyi
Runovihko ja sen etusivu löytyy myös toisesta ristiinalaisperheestä.
Viime viikolla Ristiinalainen kertoi turistin uppoamisesta kertovasta runosta, mikä löytyi Hilma Nirkon virsikirjan välistä.
Lehden lukija otti toimitukseen yhteyttä ja kertoi, että myös hänen äidillään oli sama kirjanen. Hänen äitinsä oli syntynyt 1920. Heidän kappaleessaan on tallella myös etusivun tiedot.
Niissä kerrotaan, että runon on kirjoittanut ja kustantanut Toivo Käki. Runovihkoa on myyty 2 markalla ja se on painettu vuonna 1938 Mikkelissä Vapauden kirjapainossa. Kirjoittaja on määritellyt, että runo ”Voidaan säveltää” mutta ”jälkipainos kielletty”.
Toivo Käki on 4.6.1938 julkaissut Länsi-Savossa Huomautus-nimisen tekstin runostaan. Siinä todetaan, että hän on kirjoittanut runon Turistin haaksirikosta ja ”siinä on yhdessä värssyssä erehdys”. ”Siinä mainitaan, että laiva paiskautui nurin äkkikurvissa. Kurvia ei kuitenkaan ollut lainkaan, vaan kaatui laiva tuntemattomasta syystä.”
Ehkä Käki on saanut palautetta tekstistään ja päätynyt tällaiseen oikaisuun?
Länsi-Savo on kertonut hänestä enemmän 27. elokuuta 1938. Lehti kertoo, että ”Mikkelissä elää, vaikuttaa ja runoilee mies, jonka nimi on Toivo Käki. Tavallinen kansanmies. Tekee välillä ahkerasti rakennustöitä ja sitten iltapuhteen ja ruokatunnin tullen antaa runoratsunsa ravata. Se tosin silloin tällöin hiukan ontuu, mutta mitäpä se haitannee, kunhan eteenpäin vain laukkaa. Toivo Käki antaa sille vauhtia ja saattaa tekeleet omalla kustannuksellaan julkisuuteen.”
Tuossa vaiheessa Käki oli kirjoittanut jo muutamia runovihkosia. Hän on runoillut esimerkiksi useastakin tuona aikana tapahtuneesta henkirikoksesta. Jutussa Käkeä siteerataan, että hän haluaa runoillaan osoittaa Suomen kansalle mihin olisi pyrittävä ”saadaksemme vähentymään ne suuret huokaukset kansan sydämistä suurten rikollisuuksien tähden”.
Länsi-Savon jutussa mainitaan lopussa, että Käki on sitä mieltä, ”ettei häntä vielä meidän aikanamme oikein ymmärretä, niin kuin ei ymmärretty Aleksis Kiveäkään, mutta että vielä se aika tulee, jolloin Suomen kansa hänen – nimittäin Toivo Käen – hautakummun tuntee. No hyvä on toivossa elää ja ”kulkea jatsin tahdissa””. Lopun sitaatti jatsin tahdissa kulkemiseen viittaa erääseen jutussa lainattuun Käen runoon. Samaan runoon viitaten juttu päättyy edellisen kappaleen jälkeen: ”Ja sillä aikaa kansa ostaa Toivo Käen runovihkoja – à 2 mk kappale – ja neidot hänelle ”hyräilee””.
Rivien väleistä voi tulkita, että Länsi-Savon jutun kirjoittaja ei antanut Käelle paljoakaan arvoa. Juttu on otsikoitukin ”Runoutta”, sana on siis lainausmerkeissä. Länsi-Savon irtonumero on tuolloin maksanut yhden markan, joten Käen runovihkonen on ollut kahden sanomalehden hintainen.
Elina Alanne