Keskittymistä autetaan koulussa monin tavoin – kaikkia koululaisia auttaa selkeä järjestys päivässä ja oppitunnissa


Välillä oma keskittymisvaikeus turhauttaa niin, että itkettää, kertovat ristiinalaiset viidesluokkalaiset. 

 

Ristiinan yhtenäiskoulun laaja-alainen erityisopettaja Sari Kemppinen työskentelee 3-6-luokkalaisten kanssa.

 

Viidesluokkalaisen Maijan (nimi muutettu) kädet pyörittävät ja vetävät sinitarraa. Sininen massa venyy pitkäksi ja palaa taas palloksi.

– Tämä on tosi hyvä. Joskus aina lisään sinitarraan vähän saippuaa, niin siitä tulee tosi pehmeää. Sitten nyrjäilen ja puristelen sitä köntsää. Se auttaa keskittymään ja kuuntelemaan, Maija kertoo.

Maija ja myös viidesluokkalainen Leo (nimi muutettu) kokevat, että tunnilla keskittyminen on usein hankalaa.

Molemmat kertovat, että keskittymisvaikeuksista johtuen on välillä tullut olo, että sitä on vain laiska ja jotkut ovat ajatelleet käytöstä myös huomionhakuisuudeksi. Kaksikon on vaikea keskittyä ja aloittaa tehtävien tekeminen, ja olo purkautuu luokassa toisinaan huuteluna ja hermostumisena. Oppilaista ei heidän yksityisyytensä suojelemiseksi käytetä jutussa heidän oikeita nimiään.

Ristiinalaiset Maija ja Leo tiivistävät, että lopulta on tosi ärsyttävää, kun tunnilla ei saa asioita tehtyä ja sitten kaikki jää kotiin.

– Tiedät, että osaisit mutta et ole vain oppinut keskittymisvaikeuden takia, Maija sanoo.

 

Maijalla keskittymiseen auttaa sinitarra ja puristeltava pallo. Ne molemmat auttavat myös, jos suututtaa.

Leoa keskittymisessä ja kuuntelussa auttaa kuraattorin ehdottama piirtely.

– Yleensä piirrän jotain graffiteja. Nyt kaikki miettii, että se on joku huligaani, Leo naurahtaa.

Pulpetissa on myös tangler-niminen apuväline mutta aina Leo ei muista ottaa sitä esiin. Tangler on ketju, jota voi purkaa ja kasata tai pyöritellä.

– Välillä aina sitäkin pyörittelen, mutta piirtäminen on paras. Ainut on välillä, että miten maltan lopettaa piirtämisen. Opekin on välillä sanonut, että ei ole piirustustunti, Leo kertoo.

Molemmat viidesluokkalaiset toteavat, että varsinkin työkirjasta tehtävien tekemisen aloittaminen on usein hyvin hankalaa.

– Kaikki aloittaminen on vaikeaa! Leo tiivistää.

Joskus oma keskittymisvaikeus harmittaa ja turhauttaa niin, että itkettää. Molemmat kertovat itkeneensä juuri edellisenä päivänä matematiikan tunnilla.

– Meni niin hermo siihen, etten saa keskityttyä, Maija sanoo.

 

Tavallinen sinitarra on Maijasta paras keskittymisen apu. Kun sitä pyörittää käsissään, on helpompi kuunnella opettajan ohjeita.

 

Koululaiset ovat toki aina piirrelleet ja tehneet sijaistoimintoja keskittymisen tukena, mutta nykykoulun ero menneeseen on siinä, että nykyään opettajat osaavat nähdä nämä keinot myös hyvänä asiana.

– Äitin kanssa ollaan puhuttu, että silloin kun hän oli koulussa, niin näprättiin hiuksia, Maija sanoo.

Ristiinan yhtenäiskoulun laaja-alainen erityisopettaja Sari Kemppinen kertoo, että tunneilla ei nykyään todellakaan tarvitse istua koko oppituntia paikallaan.

–  Esimerkiksi alkuopettajat ovat todella taitavia rakentamaan oppimiseen rytmiä. Kun oppilas on tehnyt tietyn tehtävän, hän voi käydä tekemässä aivoja eri tavalla herättelevän radan tai hyppiä vaikka hyppyruudukon. Toiminnallisuus on osa opetusta. Toki tulee muistaa, että oppilasryhmät ovat hyvin erilaisia ja tarve työskentelyn tauottamiselle vaihtelee, Kemppinen sanoo.

Kemppinen tekee Ristiinassa työtään 3–6-luokkalaisten kanssa sekä käy yhtenä päivänä viikossa kolme tuntia Suomenniemen koululla. Keskittymisen apuvälineinä kaikissa luokissa on käytettävissä kuulosuojaimia, sermejä ja aktiivityynyjä.

– Jos jalat ovat kovin levottomat, voidaan pulpettiin alas laittaa kuminauha. Jalkoja voi heilutella, eikä siitä kuulu toisia häiritsevää ääntä, Kemppinen kertoo.

Keskittymisen auttaminen on koulun aikuisilta tasapainoilua. Jos luokassa on liikaa esimerkiksi naksuvia pulmaleluja, ne voivat vaikeuttaa toisten oppilaiden keskittymistä. Joku vuosi sitten suosituksi kouluissa tuli jumppapalloilla istuminen luokissa. Ristiinassa ne on nyt kuitenkin varastoitu pois käytöstä.

– Se ei varsinaisesti lisännyt keskittymistä eikä rauhoittumista, kun pallot narisivat ja lapset liikkuivat ylös ja alas, Kemppinen sanoo.

 

Sari Kemppinen näyttää erilaisia välineitä, joita voidaan käyttää keskittymisen tukena. Paineltavat pop it -lelut ja alkujaan stressileluiksi mainitut fidget spinnerit, eli sormihyrrät, olivat tovi sitten erittäin suosittuja myös kaupallisesti.

 

Paras keino keskittymisen tukemiseen on Kemppisestä hyvin selvä. Kaikkia lapsia auttaa selkeä struktuuri päivissä ja oppitunneissa. On helpompi olla, kun tietää, mitä tehdään ja kauanko.

– Kyllähän aikuisetkin haluavat tietää päiväohjelmansa! Vaikkapa sen, että tämän palaverin jälkeen on sitten lounas, Kemppinen toteaa.

Yleinen suuntaus on, että keskittyminen on lapsille aiempaa haasteellisempaa.

– Työhistoriani on noin 25 vuotta ja tuntuu siltä, että haastetta on nykyään enemmän. Ja hajonta on suurempi, Kemppinen sanoo.

Positiivista on, että opettajilla on nykyään enemmän tapoja ja keinoja tukea oppilaita.

– Opettajat ovat ammattitaitoisia: he etsivät, miettivät ja jakavat omia ratkaisuja. Sitten kokeillaan, mikä toimisi omassa luokassa, Kemppinen toteaa.

Maija kertoo, että hän haki sinitarran itse luokan hyllyltä avukseen.

– Ope sanoi vain, että hyvä, että keskityt.

Elina Alanne

 

Vinkkejä läksyjen tekoon keskittymiseen

Jaksota ja tauota: esimerkiksi ajasta kymmenen minuuttia tälle tehtävälle ja sitten tauko ennen uutta tehtävää.

Vaimenna ääni- ja näköärsykkeet: puhelimet pysyvät läksyjen teon ajan sivussa ja työpöytä on tyhjä läksykirjaa lukuun ottamatta.

Voit testata auttaisiko: käsille tekeminen tai näpertely, purkan syöminen tai musiikin kuuntelu kuulokkeilla.

Aikuisen tehtävä on varmistaa, että lapsi / nuori saa riittävästi unta, ravintoa ja liikuntaa.