Suomalaisia sanoja – kirjavinkeissä klassikoita ja uudempia suomalaisuuden tarinoita

Tällä viikolla vietettiin suomalaisen kulttuurin päivää. Joko sinä olet lukenut nämä klassikot tai uudemmat suomalaisuutta luotsaavat teokset?

Waltari, Mika: Sinuhe egyptiläinen

WSOY, 1945

Sanotaan, että yksi klassikkokirjan varmoista merkeistä on ajattomuus mutta myös se, jos teoksesta on jäänyt sanontoja elämään kansan suuhun. Sinuhe egyptiläisestä tuollainen sanonta on melko varmasti: Puheesi on kärpäsen surinaa korvissani.

Sinuhe egyptiläinen koostuu viidestätoista kirjasta, jotka kertovat lääkäri Sinuhen elämästä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Egyptiin faarao Ekhnatonin valtakaudelle noin 1390–1335 eaa. Sinuhe on egyptiläisen köyhän lääkärin kasvattama poika, joka saa monien vaiheiden jälkeen kunnian toimia uudistusmielisen faaraon kuninkaallisena aivokirurgina. Paitsi seikkailutarina, Sinuhe on myös kertomus miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Sinuhe egyptiläinen on Mika Waltarin pääteos ja yksi käännetyimmistä suomalaisista romaaneista. Mielenkiintoisen teoksesta tekee myös se, että Waltari itse ei koskaan käynyt Egyptissä, vaan kirjoitti kirjan kesän 1945 aikana huvilallaan Hartolassa.

Itse aloitin Sinuhen lukemisen yläkoulun päättymisen jälkeisenä kesänä mutta silloin kirja jäi kesken. Olisikohan nyt viimein aika viedä asia päätökseen? Sivun 587 sijaan taidan aloittaa sivulta 1.

Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu

WSOY, 1956

Tänä vuonna juhlitaan runoilija Kirsi Kunnaksen syntymän satavuotisjuhlaa. Muistan, kun sain lastenlorukokoelma Tiitiäisen satupuun lahjaksi tädiltäni joskus alakouluikäisenä ja luin runoja ääneen peilin edessä. Runojen leikkisä kieli, sanoilla hassuttelu ja veikeä riimittely uppoaa edelleen sekä lapsiin että aikuisiin. Hetkessä mieleen nousevat runot tunteellisesta siilestä, Herra Pii Poosta, Haitulasta, Jaakko Vaakko Vesirotasta ja Kissa Krumeluusta. Vieläköhän muistaisin ne ulkoa?

Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla – trilogia

WSOY, 1959, 1960 ja 1962

Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Väinö Linnan romaanitrilogia kertoo yhden suomalaisen suvun vaiheista aina 1880-luvulta 1950-luvulle saakka. Samalla se kuvaa yhteiskunnan muutoksia ja niiden vaikutuksia tavallisen ihmisen elämään. Erityistä trilogiassa on, että se tuo esille vuoden 1918 sisällissodan tapahtumat sodan hävinneiden eli punaisten näkökulmasta. Kirjan pääteemoja historiallisten faktojen ohessa ovat pappilan torpparin Jussi Koskelan ja hänen perheensä elämä sekä Jussin pojan Akseli Koskelan ja Elina Kivivuoren rakkaustarina.

Jansson, Tove: Kesäkirja

WSOY, 1973

Sofia, hänen isänsä ja isoäitinsä viettävät kesää Suomenlahden saarella. Kesäpäivät ovat pitkiä ja kiireettömiä, yöt valoisia ja lämpimiä. Kirjan punaisena lankana kulkee isoäidin ja Sofian, vanhuksen ja lapsen, ystävyys ja yhdessä viettämä aika. Henkilöiden välinen suhde on lämmin ja konstailematon. Yhdessä he kalastavat, uivat, tarkkailevat lintuja ja keskustelevat kaikesta, mikä milloinkin mieleen juolahtaa. Tähän kirjaan tulee tartuttua harva se kesä. Kirjassa on jotain sellaista positiivista pysähtyneisyyttä, mikä rauhoittaa lukijan mieltä.

Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja

WSOY, 2010

Kun asiat eivät mene oman mielen mukaan, on parempi antaa olla. No eipä sittenkään. Parempi on tietenkin pahoittaa mieli niin kuin Tuomas Kyrön luoma 80-vuotias päähenkilö tekee kirjassa Mielensäpahoittaja. Ja mielensähän voi pahoittaa ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä kuten esimerkiksi imettämisestä julkisilla paikoilla, kauppojen ostosrajoituksista tai koululaisten aamuväsymyksestä ja suomalaisten yleisestä laiskistumisesta. Elämän ei tule olla helppoa koska sitä se ei kirjan päähenkilöllä itselläkään ole ollut. Vaikka kirjan lukeminen naurattaa, on huumorin sekaan kylvetty pieni totuuden siemen suomalaisesta mielenmaisemasta. Ennen kaikki oli paremmin ja sitä rataa…

Ollikainen, Aki: Nälkävuosi

Siltala, 2012

Vuosina 1865–1868 Suomea koettelivat ns. suuret nälkävuodet, joiden seurauksena noin 8 prosenttia maan silloisesta väestöstä kuoli nälkään ja erilaisiin tauteihin. Aki Ollikainen kuvaa kirjassaan Nälkävuosi tuota ajanjaksoa samaan aikaan koskettavasti mutta sanoja säästelemättä. Kirjan alussa eletään vuotta 1867. Marja joutuu jättämään miehensä Juhanin kuolemaan pakkasen kylmettämään torppaansa ja lähtee lastensa Mataleenan ja Juhon kanssa etsimään leipää. Matka on kuitenkin pitkä ja raskas ja kuoleman askel nopeampi. Eloon jää ainoastaan Juho, joka saa turvan Helsingissä asuvan parempiosaisen lääkäri Teo Renqvistin luota. Nälkävuosi on pienestä koostaan huolimatta vavahduttava ja voimakas kirja, jonka tapahtumat jäävät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.

Kytömäki, Anni: Kultarinta

Gummerus, 2014

Suomen itsenäistymisen ja sitä seuranneisiin sisällissotien vuosiin sijoittuva Kultarinta on tarina isästä, tyttärestä ja metsästä. Se on ennen kaikkea ylistys suomalaiselle luonnolle, sen kauneudelle ja ainutlaatuisuudelle. Kirja kertoo metsänomistajan pojasta Erikistä, joka vastoin isänsä odotuksia ryhtyy opiskelemaan eläin- ja kasvitiedettä. Vuoden 1917 keväällä Erik kohtaa lapsuuskesiensä ystävän Lidian, ystävyys syvenee rakkaudeksi ja lyhyen onnellisen ajan aikana syntyy Malla. Malla sijoitetaan lapsena vieraaseen perheeseen mutta isän tyttönä rakkaus metsään ja luontoon pysyy. Isän opetukset askeltensa alla Malla jatkaa elämäänsä oman tiensä kulkijana.

Kytömäen runollinen ja kuvaileva kieli on jotain sellaista, jota en ole tavoittanut pitkään aikaan mistään muusta kirjasta. Kirjan luontokuvauksissa haluaa viivähtää, ihan niin kuin luonnossa kulkiessakin usein tapahtuu.

Noora Tähtinen