Tiedotushanke onnistui hyvin
Veteraanimerkkejä asennettiin kesän aikana kaikkiaan kymmeniin hautakiviin
Ristiinan ja Suomenniemen Rintamaveteraanit ry tiedottivat tämän vuoden keväällä ristiinalaisille, että yhdistys hankkii Ristiinan ja Suomenniemen hautausmaille haudattujen veteraanien hautakiviin veteraanimerkkejä. Veteraanien omaiset tarttuivatkin aiheeseen melkoisen hyvin, sillä se poiki noin 30 yhteydenottoa.
– Hautakiviin on kiinnitetty nyt se kolmisenkymmentä rintamaveteraanimerkkiä, yleistä veteraanitunnusta eli tammenlehvämerkkiä, sotainvalidien merkkiä ja myös lottamerkkejä on laitettu, kertaa yhdistyksen puheenjohtaja Veli Kovanen.
Hän ja varapuheenjohtaja Hannu Ahonen sanovat, että hanke on otettu poikkeuksetta hyvin vastaan. Monella asia on ollut mielessä, mutta ei välttämättä ole oikein tiedetty kehen ottaa yhteyttä.
– Onhan siellä paljon edelleen hautakiviä, joissa henkilöiden syntymäajat viittaavat siihen, että merkin laittamiseen voisi olla edellytykset, Kovanen ja erityisesti sotainvalidien toiminnassa mukana ollut Paavo Puhakka pohtivat.
Merkkien tarpeesta voi edelleen ilmoittaa
Rintamaveteraaniyhdistys jatkaa edelleen vastaavaa toimintaa, ja niitä veteraanien omaisia, jotka haluavat näin jälkikäteen veteraanimerkin hautakiveen pyydetään ottamaan yhteyttä Ristiinan ja Suomenniemen Rintamaveteraanien puheenjohtaja Kovaseen (puh. 050 5726 533) tai varapuheenjohtaja Hannu Ahoseen (puh. 040 7622 288).
– Merkkejä on jo hankittu jonkun verran varastoon Ristiinan kiviveistämölle, mutta niitä hankitaan tilaustarpeen selvitessä keväällä lisää ja pyritään asentamaan hautakiviin jälleen kevään ja kesän aikana, Kovanen sanoo.
Veteraanijärjestö huolehtii merkin hankinnasta liittyvistä kustannuksista, Ristiinan Kiviveistämö puolestaan on luvannut tehdä merkkien kiinnityksen maksutta.
– Ei ne miehet siellä rintamallakaan tunteja laskeneet ja osallistuivat talkoisiin. Tämä nyt on pienintä mitä me voidaan tehdä, näkee Pentti Peltonen kiviveistämöltä.
Veli Kovanen toteaa, että merkkien merkitys on erityisesti siinä, että historiaa tehdään jatkossakin tunnetuksi.
– Itse ajattelen niin, että tämä työ on maksanut itsensä takaisin, kun joskus parin kymmenen vuoden päästä lapsi tai nuori kysyy että ”mikäs merkki tuo on?”. Kun hänelle sitten siihen vastataan, niin se on sitä perinne- ja historiatyötä. Muistutetaan tuleviakin sukupolvia siitä, että nämä miehet ja naiset puolustivat isänmaatamme.
Niko Takala