Hylky säilytti salaisuutensa – tiedätkö tarinoita Kissalahteen uponneesta aluksesta?

Ismo Marttinen kävi tutkimassa viime vuonna Kissalahdesta löytynyttä hylkyä.

Vanha, tasasaumainen vene. Täysin suora keula. On ollut joskus maalattu valkoiseksi. Sukeltaja Ismo Marttinen luettelee järvestä tietoja, joita ensimmäinen sukellus toi Kissalahden pohjassa makaavasta hylystä.
Marttinen ja Pentti Kokki saapuivat tiistaina Ristiinaan tutkimaan hylkyä, jonka Aati Hokkanen löysi viime kesän lopussa uidessaan. Ristiinalainen kertoi hylkylöydöstä syyskuussa 2025. Tuolloin Aatin isä Ville Hokkanen ja Kimmo Kiljunen olivat kuvanneet hylyn vedenalaisella dronella, mitanneet sen kaikuluotaimella ja löydöstä oli ilmoitettu Museovirastoon.
– Me olemme vapaita harrastajia, jotka ovat kiinnostuneita hylyistä. Teemme tätä omaksi iloksi kulttuuriharrastuksena ja Museoviraston paikallisapuna, Marttinen kertoi ennen sukeltamista.
Hän siis laatii hylystä sukelluksen jälkeen Museovirastolle oman arvionsa.
– Jos hylky on oikein kiinnostava, niin Museovirasto tulee sitten paikalle yksin tai yhdessä meidän kanssamme, hän selventää.
Marttisen määriteltiin Saimaan seudun lehtien Miun Saimaa -nettijulkaisun jutussa vuonna 2019 olevan yksi eniten Saimaan pinnan alla aikaansa viettäneistä ihmisistä. Hän on mukana WWF:n norpansuojelutyössä, sukeltaa hylkyjä ja välillä viranomaisapuna myös ihmisiä.

Tiistaina Hokkanen, Kiljunen ja Kokki odottavat rantakalliolla, kun Marttinen lähtee toiselle sukellukselle mittanauhan kanssa. Tulos on, että lahden pohjassa makaava hylky on noin 7,7 metriä pitkä ja niin pahasti sivusuunnassa hajonnut, että alkuperäistä leveyttä on mahdotonta määritellä.
Marttinen sukeltaa niin sanotun kajoamattoman sukelluksen, jossa hylkyyn ei kosketa. Sen lähialueelta hän tuo mukanaan alukseen kuuluneen laudan, josta näkee, että veneessä on ollut myös punaista maalia.
Marttisen ensimmäinen fiilis oli, että alus on 1910–20-luvulta mutta hän pakittaa toisen sukelluksen jälkeen vähän arviosta.
– Voisiko se olla sotavuosilta? Vai meneekö vuoden 1926 vanhemmalle puolelle vai ei? Joka tapauksessa se ei ole 1950-luvulta tai sitä nuorempi. Silloin hylky olisi paremmassa kunnossa. Hajoaminen viittaa siihen, että se on tuota vanhempi, Marttinen kertoo ja lisää useaan kertaan hylyn olevan hyvin hapertunut.
Hylky tai hylyn osa, jonka voidaan olettaa uponneen yli 100 vuotta sitten, rinnastetaan Suomessa kiinteään muinaisjäännökseen.
Hylkyjen iän voi selvittää dendrokronologisella iänmäärityksellä, jossa puun vuosilustojen perusteella arvioidaan sen ikä. Marttinen miettii, että ehkä Ristiinan hylystä jostain kohtaa näytteen saisi, jos Museovirasto sellaisen haluaa.

Sukeltaja naurahtaa, että sukellus taisi tuoda enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Valkoinen väri ja mahdollinen punainen koristemaalaus viittaisi siihen, että kyseessä on ollut vähän parempi vene.
– Se ei vaikuta kalaveneeltä, vaan vähän paremman väen huviveneeltä. Ryönää veneen pohjalla on niin paljon, että siitä ei saa selvää, olisiko siinä joskus voinut olla masto, hän miettii.
Hokkaset miettivät alkujaan, olisiko aluksessa ollut myös kansi. Marttinen sanoo, että siitä jäisi hylkyyn erilaisia viitteitä, joten hän arvioi aluksen olleen avoin.

Mutta mitä sillä on kuskattu ja milloin se uponnut? Onko alus uponnut tahattomasti vai hylätty joskus tahallaan? Hokkanen pohtii, että Kissalahdesta on käytetty myös nimitystä Saattolahti. Entä jos alus liittyy hautausmaahan?
– Vanhat tietäjät nyt esiin! Tämä on ehdottomasti Museovirastoa kiinnostava kohde paikallishistoriansa vuoksi, Marttinen miettii.
Sukellus paljasti myös, että hylyn kyljen reiässä oli kiinni uudempaa köyttä kuin aluksen aikakausi on. Onko joku joskus merkinnyt hylyn jotenkin?
– Joku muukin siis ehkä tietää tästä… pohtii arvoitusta Kinnunen.
Elina Alanne

Oletko kuullut tarinoita joskus Kissalahteen uponneesta aluksesta? Kerro tietosi toimitus@ristiinalainen.fi tai p. 0440 211 290.