Uutta syvyyttä joulun sanomaan – Minna Ohlis vastasi kutsuun ja opiskeli papiksi

Minna Ohlis koki tekevänsä sairaanhoitajana sitä samaa hyvää, johon sydämessä oli palo. Lopulta oli selvää, että sekin on valmistanut häntä papiksi. 

Ristiinalainen Minna Ohlis on tottunut olemaan jouluna töissä. Viimeisimmät kymmenen vuotta hän on työskennellyt sairaanhoitajana Mikkelin keskussairaalan päivystyksessä. Tämän joulun alla Ohlis on kuitenkin saanut pukea erilaisen työasun, koska hän valmistui syksyllä papiksi.

Joulukuu on ollut kiireinen mutta Ohlis miettii, että hän on saanut katsoa jouluun nyt ihanalta paikalta.

– Tämä on tuonut syvyyttä jouluun vielä enemmän. Olen kokenut, miten joulun sanoma on todellinen ja se on läsnä myös esimerkiksi hautaan siunaamisessa, Ohlis sanoo.

Kaikkiaan Ohlis kokee kiitollisuutta siitä, että pappina hän voi olla se sama henkilö kuin mitä hän oli aiemminkin.

– Armo tulee siinäkin. Ei tarvitse osoittaa mitään, että on hyväksytty.

Aikansa Ohlis, os. Auersalo, yritti pyristellä kutsua vastaan. Hän ajatteli jäävänsä sairaanhoitajan työstään eläkkeelle mutta lopulta oli vastattava kutsuun ja opiskeltava papiksi.

– Tämä on ollut 10–15 vuoden prosessi. Taivaan Isä oli kohdallani toista mieltä kuin itse olin. Rupesi tapahtumaan sellaisia, että kutsua oli kuunneltava, Ohlis kertoo hymyillen.

Kaikkiaan hänen polkunsa oli kulkenut lapsuudenuskosta siihen, että omassa elämässä tapahtuneet vaikeat asiat olivat vain vahvistaneet tunnetta, että ilman vahvoja käsivarsia ei selviä.

– Olin saanut niin paljon rakkautta, että lopulta halusin olla itsekin tässä työssä. Tapahtui myös sellaisia jänniä kohtaamisia. Esimerkiksi eräässä tilaisuudessa Valon salissa tuntematon ihminen istui pöytääni kahville ja totesi, että sinun pitää lähteä opiskelemaan teologiaa. Ja kun olin päättänyt hakea opiskelemaan, niin kävi ilmi, että olin jo kaksi kuukautta tietämättäni lukenut pääsykoekirjaa.

Niin Ohlis alkoi opiskella teologiaa Helsingin yliopistossa. Hän teki opinnot työn ohessa. Kaikkiaan rupeamaan meni kuusi vuotta. Syyskuussa hän aloitti teologina Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa ja lokakuussa Ohlis vihittiin papiksi.

– Pappisvihkimykseen liittyy vähän samankaltaista tunnetta kuin äidiksi tulemiseen. Tekisi mieli sanoa kaikille, että jipii! On pirskahteleva, lapsenkaltainen iloinen fiilis. Suurimpana mieleen puskee myös kiitollisuus, että vielä tämmöistäkin sain kokea, 56-vuotias Ohlis kertoo.

Koko opiskeluajan Ohlis teki siis myös sairaanhoitajan työtä. Jatkamaan sai hyvä työyhteisö ja se, että työ oli motivoivaa.

– Koin, että kun tein työtäni ja annoin lohdutusta, niin tein sitä samaa hyvää, mihin sydämessäni oli palo.

Kaikesta työkokemuksesta hän kokee olevan paljon hyötyä papin työssä.

– Olen nähnyt elämää syntymästä kuolemaan. Jossain vaiheessa ymmärsin, että sekin oli ollut valmistamista papin työhön.

Ohlis toteaa, että varsinkin työ päivystyksessä on harjaannuttanut kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisissa tilanteissa – myös niissä hyvin vaikeissa.

– Minusta ei tunnu hankalalta tavata ketään. Sairaalatyö on myös opettanut paineensietokykyä ja paljon tiiviistä yhteistyöstä.

Syksyn aikana Ohliksella on ollut jo monta hautaan siunaamista. Monelle aloittavalle papille se on työtehtävistä yksi jännittävimmistä.

– Minulle se on tuntunut tehtävältä, jossa minun on hyvä ja luonteva olla. Ensimmäinen kerta jännitti totta kai ja asia tuntuu edelleen isolta mutta se ei ole jännitystä. Koen, että se on kunniatehtävä.

Kaikkiaan tehtävien monipuolisuus on yllättänyt Ohliksen. Samana työpäivänä voi olla tehtäviä liittyen kasteeseen, joululauluihin, siunaamiseen ja tuleviin messuihin. Hän teki lopputyönsä leskien selviytymiskokemuksista puolisonsa saattohoitoajasta ja muutama on jo kysynyt, että kiinnostaako häntä sairaalapapin työ.

– Koen monipuolisuuden hyväksi ja innostavaksi, joten nyt ainakin koen vetoa enemmän tähän työhön, Ohlis miettii.

Kaikille joulu ei ole helppo eikä kevyt juhla. Heille Ohlis haluaa sanoa, että valo loistaa kaikille.

–Synkimmässäkin hetkessä seimen lapsi on sinullekin todellinen. Eikä tarvitse olla uskovainen tai tapakristitty vaan se koskettaa ihan jokaista ihmistä maailmassa.

Elina Alanne