”Ehdottomasti tämä antaa enemmän kuin ottaa” – kun ukrainalaisille etsittiin suomen opettajaa, kesäasukas Hilkka Nuutilainen tarttui mahdollisuuteen
Kisakaaressa on opeteltu suomea kaksi kertaa viikossa koko kesä.
Taivutetaan verbiä parantua. Minä parannun, sinä parannut, hän parantuu… Mutta aika helposti sitä sanoisi myös minä paranen, sinä paranet. Sitten onkin jo aivot solmussa, eikä enää tiedä, kumpi on oikea versio. Vaikea suomi!
Viime viikolla Pellosniemen Kisakaaressa ukrainalaisten kielikurssilla oltiin terveitä ja sairaita. Verbien taivutus sujuu oppilailta hienosti mutta toisinaan suomen kielen kiemurat yllättävät opettajana toimivan Hilkka Nuutilaisenkin.
– Minusta on hauska ihmetellä heidän kanssaan suomen kieltä. Koska en ole kieltenopettaja, ei minulla ole aina heti vastauksia heidän kysymyksiinsä. Esimerkiksi maita opetellessa joku kysyi, että miksi se on Ruotsi – Ruotsiin, Ukraina – Ukrainaan mutta Venäjä – Venäjälle? En osannut kuin arvailla syytä siihen, miksi se taipuu eri tavalla, Nuutilainen kertoo.
Nuutilainen on Ristiinan kesäasukas. Hän otti alkukesästä uuden haasteen vastaan ja on opettanut pienelle ukrainalaisten ryhmälle suomea läpi kesän kahtena iltana viikossa. Kisakaareen oli kysyntää saada kieliopetusta ja Nuutilainen huomasin opettajatarpeen Facebookista.
– Minulla oli tarve auttaa niin kuin varmasti monella muullakin suomalaisella. Minunkin isäni oli evakko. Lisäksi minulla on opettajatausta ja tykkään kovasti suomen kielestä.
Kotitalousopettajan ja montessoriohjaajan taustalla Nuutilainen kokee, että oli mahtava mahdollisuus päästä opettamaan myös suomea.
– Aivan ehdottomasti tämä antaa enemmän kuin ottaa. Tykkään ihan tosi paljon! Olen saanut myös uusia ystäviä.
Terveyteen ja sairastamiseen liittyvän sanaston jälkeen viime tiistain kurssikerralla hypättiin kauppasanastoon. Tutuksi tulevat lihat, viljat ja muut tuotteet. Sanoja opetellessa paikalla olevat suomalaiset oppivat, että Ukrainassa syödään paljon tattaria, mikä Suomessa taas on hyvin kallista.
Opetus sujuu niin, että Nuutilainen puhuu suomea tai englantia. Opiskelijoista Tanja Kobylieva on jo 10 vuotta kulkenut Suomessa töissä, joten hän voi kääntää muille suomesta ukrainaksi.
– Olin aina puoli vuotta Suomessa, puoli vuotta Ukrainassa. Nyt opiskelen parempaa suomea. Työskentelen myös koulussa. Olen opettaja ukrainalaisille lapsille, Kobylieva kertoo.
Nuutilainen kertoo, että hän on ollut vaikuttunut kurssilaisten valtavasta motivaatiosta. Kurssin aloitti 13 osallistujaa mutta kolme muutti työn perässä muualle Suomeen ja muutamat ovat joutuneet lopettamaan muista syistä. Viimeiset yhdeksän opiskelevat ahkerasti.
– Eräs nuori mies pyysi lisämateriaalia, koska hän haluaa päästä opiskelemaan. Olen hänelle lainannut kirjastosta kielimateriaaleja uudestaan ja uudestaan. Vanhin opiskelijoista on 61-vuotias. Itse sanoin, että olisin jo liian vanha oppimaan ukrainaa, itsekin yli 60-vuotias Nuutilainen miettii.
Hän lisää, että kesällä monet kurssilaisista työskentelivät pelloilla. Sekin kertoo motivaatiosta, että pitkien työpäivien jälkeen he saapuivat kaksi kertaa viikossa iltaisin suomen tunnille.
Suomea opiskellessa ei ole puhuttu kenenkään taustoista, eikä itketty. Sota on välillä tullut esiin. Kuten silloin kun opiskelijat harjoittelivat kertomaan asioita sanoilla ennen ja jälkeen.
Surkuttelun sijaan ryhmässä on iloittu esimerkiksi laulaen Paljon onnea vaan, jos jollakin on ollut syntymäpäivät. Elokuussa yhtenä iltana vietettiin myös kaikkien kurssilaisten yhteisiä synttäreitä.
– Idea tuli alkukesän kaikkien lasten synttäreistä ja siitä, että yllättävän monella oli kesän aikana syntymäpäivä. Lisäksi oma syntymäpäiväni oli elokuussa. Meillä oli aivan ihanat juhlat! Leikimme, kilpailimme, lauloimme ja herkuttelimme, Nuutilainen kertoo.
Opettaja yllätettiin runsailla lahjoilla.
– Sain esimerkiksi leivonnaisia, käsitöitä ja viisi kiloa mustikoita. Olin aivan ihmeissäni. Onneksi minullakin oli jotain heille.
Nuutilainen kertoo, että alussa häntä jännitti, miten opettaa suomea, kun ukrainalaisilla on käytössä kyrilliset aakkoset. Asia ei kuitenkaan ole ollut mikään ongelma.
– He lukevat suomea jo todella hyvin mutta eivät toki aina ymmärrä lukemaansa. Porukasta kaikki ovat opiskelleet jotain kieltä aiemmin, vaikka monet eivät puhukaan muuta kuin ukrainaa.
Nuutilaisen vetämä kurssi päättyy syyskuun loppuun, kun kesäkausikin on ohi. Suomen opettamista Ristiinassa jatkaa yhtenäiskoulun englannin ja saksan opettaja Asta Veijalainen. Opiskelijoita on lähdössä mukaan noin parikymmentä.
– Tämä porukka halusi kokeen, joten syyskuun puolivälissä meillä on koe, Nuutilainen kertoo omasta ryhmästään.
Elina Alanne