”Parasta, että juhlaa saa viettää rakkaiden ystävien kanssa!”
Ylioppilas Peppi Pöntinen luuli, että vain todella harvat voivat pärjätä ylioppilaskirjoituksissa hyvin. Paljastui, että ei se ollutkaan niin.

Tosi hyvin meni, tiivistää Mäntyharjun lukiosta ylioppilaaksi valmistuva ristiinalaislähtöinen Peppi Pöntinen. Sen jälkeen hän kertoo, että hän itse asiassa vähän ajatteli ylioppilaskirjoitusten olevan jotain ylivoimaisen erilaista ja vaikeaa.
– Niistä puhutaan niin paljon, että ajattelin, että se koe on jotenkin ihan erilainen kuin mikään muu tilanne. Syksyllä jännitinkin paljon, Pöntinen kertoo.
Syksyllä englanti ja historia tuottivat kuitenkin korkeimman arvosanan laudaturin.
– Ajattelin, että vain tosi harvat voivat pärjätä kirjoituksissa.
Pöntinen naurahtaa, että kevään kirjoituksiin olikin helpompi lähteä mutta toisaalta olo meinasi olla jo turhan rentoutunut.
– Sitten ei meinannut yhtään jaksaa opiskella. Otin siis syksyllä stressin ja alkuvuodesta vähän turhankin löysin rantein, hän tuumaa.
Kirjoitukset onnistuivat kuitenkin keväälläkin, kun äidinkielen ja psykologian tulos oli myös molemmissa L ja pitkän matematiikan M.
– Aina ennen koetta oli olo, että en muista enkä osaa yhtään mitään, mutta siinä tilanteessa paine auttaa ja asiat tulevat mieleen. Minulle koetilanne sopii. Siinä on sopiva jännitys.
Pöntinen kertoo, että hänelle monien eri aineiden opiskelu on mieleistä. Hän muistuttaa, että nykylukio vaatii nuorilta paljon omaa kriittistä ajattelua ja kannan muodostamista.
– Ei se ole yhtään sama kuin lukio aiemmin. Esimerkiksi äidinkielessä pitää osata ajatella ja vakuuttaa muut niistä ajatuksista. Ja saman päivän aikana pitää matematiikassa derivoida ja pohdiskella jotain muitakin aineita. Tykkään analysoida ja oikein innostun sellaisesta mutta nyt on olo, että on vähän ähky kaikista aineista.
Pöntinen viihtyi Mäntyharjun lukiossa. Arvokkaana hän pitää sitä, että koulutaival tuli kuljettua monien jo päiväkodista tuttujen kavereiden kanssa.
– Muistan, kuinka lapsena katsoin ylioppilasjuhlissa, että siihen on niin kauan, kun me olemme tuossa tilanteessa, että laitamme lakit päähän. Ja nyt se on! Parasta, että juhlaa saa viettää yhdessä rakkaiden ystävien kanssa, Pöntinen sanoo.
Pöntinen muutti jo kevään aikana kaupunkiin ja on töissä Mölnlyckella tekemässä laastareita.
– Ajatus on tehdä nyt vuosi töitä ja jotain erilaista. Kuitenkin vähän uuvutti se lukeminen ja kirjoittaminen. Kiva saada vähän vaihtelua.
Hetken hengähdyksen jälkeen on selvää, että yliopisto-opinnoista voisi löytyä Pöntiselle intoa ja paloa. Hän naurahtaa, että ajatteli pitkään, että työ on jotain sellaista, mihin on pakko mennä ja mennään ilman sen kummempaa intohimoa.
– Minulla ei ole pitkään aikaan ollut haaveammattia. Mutta nyt on noussut ajatus politiikan tutkimuksen ja journalistiikan opiskelusta. Se voisi olla minun juttuni. Mutta nyt tosiaan on kiva tehdä hetki työtä enemmän käsillä. Sitten voi mennä tyytyväisenä luentosaleihin, hän tuumaa.
Elina Alanne