”En halua vanhana miettiä, miksi en toteuttanut unelmiani” – Melina Minkkinen avaa taidetilan Ristiinaan
Tiloihin on tulossa ateljee ja näyttelytila. Suunnitelmiin lukeutuu myös pop up -kahvila ja taidekursseja.
Melina Minkkinen vilkuttaa Otto von Fieandtin tien ja Brahentien risteyksessä sijaitsevan rakennuksen portailta. Vaalean rakennuksen ulkoasu on nostalginen ja ilmapiiri kotoisa.
Säteilevästi hymyilevä Minkkinen kertoo silmäilleensä tilaa jo viime talvena. Hän ihastui rakennuksen markiiseihin ja siihen, miten kauniisti aurinko paistaa pihaan.
– Mietin silloin, että tuohon kun pääsisi. Tässä rakennuksessa on sellaista vanhaa, kivaa tunnelmaa.
Jutun teon aikaan Minkkisellä on jäljellä enää yksi työpäivä Ristiinan terveyskeskuksessa, jossa hän on työskennellyt sairaanhoitajana. Sen jälkeen edessä on täysin uusi arki yrittäjänä.
– Olen aina ollut palkkatöissä. Tuntuu kummalliselta, ettei tiettynä kellonlyömänä lähdekään töihin.
Intohimo taiteeseen vei lopulta mukanaan, vaikka aiempikin työnkuva oli mieluisa. Erityisesti työkaverit ja asiakkaat piristivät päiviä. Työ ja talon rakentaminen Ristiinassa veivät aikaa maalaamiselta, ja Minkkinen totesi, ettei halua enää vastaavaan tilanteeseen.
– En halua vanhana miettiä, miksi en toteuttanut unelmiani.
Myös Minkkisen isä ja avopuoliso ovat yrittäjiä, joten yrittäjyys ei ole aivan vierasta. Uuden suunnan ottaminen on jännittänyt, mutta Minkkinen suhtautuu siihen luottavaisesti. Hän on valmis tekemään paljon töitä unelmansa eteen.
Oma työskentelytila on ollut Minkkisen pitkäaikainen haave. Ateljee mahdollistaa keskittyneen työskentelyn ilman jatkuvaa maalausten siirtelyä paikasta toiseen.
Tilasta ei kuitenkaan ole tulossa pelkkä työhuone, vaan sinne on jo sovittu taidenäyttelyitä. Minkkinen suunnittelee myös pop up -kahvilaa sekä taidekursseja.
– Keramiikkakurssi olisi ihana toteuttaa, mutta uuni vaatisi suuremman investoinnin. Aloitamme luultavasti akryylimaalauskursseilla. Olen haaveillut myös lasten taidekerhosta.
Toistaiseksi avara ateljee on tyhjillään, mutta ei enää kauaa. Minkkisen tavoitteena on tehdä tilasta rento ja olohuonemainen. Sisustukseen on tulossa puuta, luonnonmateriaaleja ja luultavasti vintage-elementtejä. Kesällä kahvilavieraat voivat nauttia kahvista pihalla auringossa.
Ateljeessa on tarkoitus myydä myös Minkkisen itse valmistamia, aidoista kukista tehtyjä korvakoruja. Hän on myynyt niitä aiemmin Puumalassa hyvällä vastaanotolla.
– Tämä oli minulle itsellenikin uusi juttu, ja hurahdin siihen täysin, hän kertoo.
Minkkinen kuvailee itseään idearikkaaksi taiteilijaksi. Hän maalaa sekä realistisia, pikkutarkkoja teoksia että abstraktimpia maalauksia. Minkkinen on tehnyt myös suuren muraalin kotinsa makuuhuoneen seinälle.
– Se oli aivan ihana projekti. Olisi hienoa päästä maalaamaan niitä lisää.
Luonto on keskeinen teema Minkkisen töissä. Lisääntynyt aika antaa mahdollisuuden hioa omaa, tunnistettavaa tyyliä.
– Kun aikaa on ollut vain tunti siellä tai täällä, ei työhön ehdi syventyä niin intensiivisesti.
Taide on kulkenut Minkkisen mukana lapsuudesta asti. Hänestä on kuvia piirtämässä ja maalaamassa jo ajalta, jota hän ei itse muista. Kesäisin kuvataide kulki mukana jopa perheen matkustusveneessä.
– Jos jossain oli paperia ja kyniä, jäin siihen kiinni.
Nykyään kotikin muistuttaa välillä näyttelytilaa – muutenkin kuin makuuhuoneen muraalin puolesta.
– Maalauksia on huonekalujen päällä ja lattioilla, ja ne valtaavat välillä keittiön pöydänkin, Minkkinen naurahtaa.
Hän on kotoisin Ristiinasta, ja rakkaus maalaamiseen syntyi juuri siellä. Minkkinen jäi usein koulun jälkeen kuvataidekerhoon, jota veti kuvaamataidon opettaja.
– Meillä oli aivan ihana opettaja, Saija. Hänellä on varmasti ollut iso merkitys siinä, että taide on kulkenut mukana näin pitkään.
Välillä Minkkinen asui muualla, mutta palasi lopulta takaisin Ristiinaan. Hän on rakentanut yhdessä kumppaninsa kanssa modernin puutalon Saimaan rannalle. Ristiinalla on suuri paikka hänen sydämessään.
– Täällä minun on hyvä olla. Luonto on lähellä, ja Saimaa on minulle todella rakas. Peruspalvelut riittävät, enkä käy kaupungissa kovin usein.
Milla Asikainen