Rauno ja Ritva Argillander johtavat kahta nuorisoseuraa Mikkelin seudulla.
Ritva Argillander tuumaa, että nuorisoseuraharrastuksesta saa elinikäisiä ystäviä ja tekemistä. Rauno nauraa, että olisiko se kuitenkin elinkautinen, jos mukaan lähtee. Vakavasti puhuen molemmat toivottavat uudet jäsenet mukaan toimintaan.
Siltainsinööri Akseli Jaatinen ja kunnanjohtaja Jäminki istahtavat sohvallensa Lahnaniemellä. Tai oikeasti nyt ollaan Rauno ja Ritva Argillanderin juttusilla.
– Elokuussa tulee 13 vuotta täyteen, että ollaan asuttu tässä. Olemme tällainen uusiopari, eli teatteripiireissä olemme tavanneetkin. Olisiko se sitten työpaikkaromanssi, Rauno kertoo hymyillen.
Argillanderit ovatkin hauskasti kolmen paikkakunnan keskellä. Hirvensalmi on heidän kotikuntansa, mutta Ritvan työpaikka on Ristiinassa, jossa Rauno on nuorisoseuran puheenjohtaja ja mukana tulevankin kesän kesäteatterissa.
Ritva puolestaan johtaa puhetta Pertunmaan nuorisoseurassa. Molemmat nähdään lavalla Onnellinen mies -näytelmässä, jota esitetään vielä kolme kertaa Pertunmaalla ja Joutsassa. Ristiinasta näytelmässä on mukana myös Jarmo Koivumäki.
Ritvan tausta on Ristiinan kesäteatterissa. Hän kertoo, että lähti aikoinaan Pertunmaalle teatteriin mukaan Raunon perässä.
– Sitten jäin. Se on kiva pieni teatteri. Tällainen sisällä oleva talviteatteri on mukavaa, kun Ristiinassa kesäteatteri on ulkona ja siinä meni aina kaikki kesät.
Jo useampana vuonna Pertunmaan nuorisoseura on tehnyt näytelmällään kiertueen. Pienellä paikkakunnalla ei katsojia riitä moneen esitykseen, joten kiertäminen on kiva tapa saada esittää valmista näytelmää useammalle henkilölle. Tänä keväänä näytelmä on nähty jo Mäntyharjussa ja Hirvensalmella.
– Eri paikkakunnilla esittäminen on opettavaista. Siinä on osattava soveltaa opittua. Lisäksi on pakko huolehtia, että kaikki tavarat ovat mukana, Rauno tuumaa.
Argillanderit tuumaavat, että näytteleminen on hyvää aivojumppaa. Näyttelijän pitää opetella vuorosanansa ja osata hahmottaa näyttämö mielessään.
– Rauno oppii kaikkien muidenkin vuorosanat hetkessä. Minä tarvitsen vuorosanojen oppimiseen myös sen tekemisen ja näyttämön, Ritva kertoo.
Raunolla myös vuosien takaisetkin vuorosanat jäävät päähän, kun Ritva pistää ne heti pois muistista, kun esityskausi päättyy.
– Tässäkin harrastuksessa on helpompaa, kun on kodin ja puolison tuki. Meillä ei tunnu hankalalta, että ollaan lähes koko ajan yksissä, Rauno tuumaa ja Ritva jatkaa, että vuorosanojen harjoittelua helpottaa, kun sitä voi tehdä yhdessä kotonakin.
Nuorisoseuratoiminnassa he molemmat ovat päätyneet myös järjestöjen hallinnollisiin tehtäviin. Yhdessä he miettivät, että ehkä molemmilla on kyse siitä, että haluaa tietää, mitä tapahtuu. Nuorisoseuratoiminnassa he pitävät monipuolisuudesta.
Etelä-Savossa korostuu enemmän teatteri, kun taas esimerkiksi Etelä-Karjalassa on paljon tanssia.
– Ja jossain nuorisoseurat pyörittävät lasten iltapäiväkerhotoimintaakin. Se on aina jäsenistöstä kiinni, mitä halutaan, Rauno summaa.
Ari ja Eija Immonen pakkaavat toukokuussa purjeveneensä rekkaan ja lähtevät Itämerelle purjehtimaan.
Suvisussun matkavalmistelut ovat jo käynnissä. Kuvassa Eija ja Ari Immonen.
Ensi vuonna viisikymppisiään viettävä Suvisussu makaa toistaiseksi pressun alla Ristiinan Kirkkorannassa. Toukokuun puolivälissä se kuitenkin nostetaan rekkaan, kun Ari ja Eija Immonen siirtävät veneensä yhdessä Maisa-veneen kanssa merelle.
Immosilla on pitkä historia merillä purjehtimisesta. Ensimmäisen kerran pariskunta lähti Saimaan kanavaa pitkin Itämerelle vuonna 1989. Koronavuosista lähtien he ovat kuitenkin purjehtineet Saimaalla, koska kanava on ollut monta vuotta kiinni.
– Nyt alkaa tuntua, että täytyy päästä taas merelle. Päätimme siis toisen porukan kanssa, että otamme veneillemme rekkakyydin, Eija kertoo.
Immoset eivät ole määrittäneet tarkkaa reittiä matkalleen. He ovat viettäneet merillä jo niin paljon aikaa, ettei mihinkään ole kiirettä. Paluuajankohta on kuitenkin tiedossa: Suvisussu seilaa heinäkuun lopussa Porvooseen, josta matka jatkuu rekalla takaisin Ristiinaan.
Pariskunta rakastui purjehtimiseen 1980-luvun alussa, kun ystävä pyysi heitä mukaan veneretkelle. Ei kestänyt kauaa, kun sekä Eija että Ari tuumasivat, että näin he haluaisivat jatkossakin viettää aikaa. Purjehtimisessa kiehtoi sen äänettömyys verrattuna esimerkiksi moottoriveneisiin.
– Lisäksi veneeseen astuessa tunsi oikeasti siirtyvänsä lomalle. Se vei huomion täysin. Pitkät kesälomat mahdollistivat uusiin paikkoihin tutustumisen, Ari kertoo.
Suorittaminen ei kuulu Immosten purjehtimiseen. Hyvä kirja kulkee mukana, ja muuten aika kuluu luontoa, erityisesti lintuja, havainnoiden.
– Alussa oli ihme, jos pääsi näkemään merikotkan. Nyt niiden määrä on kasvanut niin paljon, etteivät ne enää ole harvinainen näky, Eija sanoo.
Immoset lähtivät ensimmäiselle meripurjehdukselleen 26-jalkaisella, eli hieman alle kahdeksan metriä pitkällä ja noin 2500 kiloa painavalla Sundwind-veneellä. Suvisussu on Jon 33 -mallinen purjevene, joka on aiempaa venettä yli kaksi metriä pidempi ja noin 4000 kiloa painavampi.
Ennen lähtöään he olivat kuulleet kauhutarinoita Saimaan kanavasta. Joidenkin purjehtijoiden mukaan sitä pitkin oli hankala kulkea. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, ja pienelläkin veneellä pärjäsi hyvin. Immoset olivat ajatelleet, että ensimmäinen merireissu olisi onnistunut, jos he pääsisivät Helsinkiin asti. Lopulta he kuitenkin löysivät itsensä Maarianhaminasta.
– Merellä etenee pidempiä päivämatkoja kuin Saimaalla, Ari avaa.
Merillä Immoset ovat yllättyneet siitä, kuinka vähän Etelä-Itämerellä näkyy suomalaisia veneitä. Vaikka pääkaupunkiseudulta lähtee paljon veneilijöitä merelle, pidempien matkojen matkapurjehtijoiden piirit ovat lopulta melko pienet. Yllättävän usein Etelä-Itämerellä näkee samoja matkaveneitä vuodesta toiseen.
– Kerran kohtasimme uudelleen erään saksalaisen veneen venekunnan, joihin olimme tutustuneet vesillä viisi vuotta aiemmin. Yhtä yllättävää oli osua Ranskassa samaan satamaan toisen Ristiinan pursiseuran veneen kanssa, kun Prusakit olivat Serenada-veneellä matkalla Etelä-Amerikan kiertoon, Eija kertoo.
Pariskunnan toistaiseksi pisin purjehdus sekä ajallisesti että matkan puolesta suuntautui Välimerelle vuosina 2004–2005. He olivat tuolloin vuorotteluvapaalla.
– Jälkeenpäin harmittelin usein, etten ajanut lähelle valaiden hengityssuihkuja ja nähnyt itse valaita. Myöhemmin olen uutisia lukiessani todennut, että ehkä oli hyvä näin, Ari kertoo.
Hän viittaa uutisointiin miekkavalashyökkäyksistä. Valaat ovat joskus vaurioittaneet tai jopa upottaneet purjeveneitä. Syitä ilmiölle ei tiedetä, mutta valaiden on epäilty joko puolustautuvan tai leikkivän.
Vesillä liikuttaessa säiden seuraaminen on tärkeää. Immoset ovat tarkkoja siitä, millaisessa säässä purjehtivat, mutta yllätyksiäkin on tullut vastaan. Näin kävi esimerkiksi heidän purjehtiessaan Englannin kanaalin ylitse Englannista kohti Ranskaa.
– Silloin laskeutui hirvittävä sumu. Kanaalin laivaliikenne oli vilkasta ja näkyvyys huono. Meillä ei ollut silloin tutkaakaan. Espanjaan päästyämme hankimme sellaisen, Eija naurahtaa.
Erityisiä unelmia pariskunnalla ei purjehtimisen suhteen ole.
– Jos nyt tuo Saimaan kanava vielä aukeaisi lähivuosina – ja me pysyisimme purjehtimiskuntoisena mahdollisimman pitkään, Ari tiivistää.
Aloittaminen on helpompaa kuin moni arvaa
Ari ja Eija Immonen kertovat, että purjehtimista pääsee halutessaan kokeilemaan helposti Ristiinan pursiseuran tiistaipurjehduksissa.
Seura otti tiistaipurjehdukset takaisin tapahtumakalenteriinsa viime kesänä. Niiden ideana on, että kuka tahansa voi silloin tulla Ristiinan laivasatamaan ja nousta purjeveneen kyytiin.
Tänä kesänä tiistaipurjehduksia järjestetään touko–kesäkuussa sekä elo–syyskuussa joka tiistai kello 18.
– Jos miettii purjehtimisen aloittamista, niin rohkeasti vain mukaan. Joskus on käynyt niinkin, että on otettu koko viikonlopuksi johonkin veneeseen mukaan – että tässäpä tutustut purjehtimiseen, Ari kertoo.
Seurassa on nytkin mukana jäseniä, jotka ovat aloittaneet purjehduksen vasta viime vuonna.
– Yksi jäsen kokeili ensin kanootilla purjehtimista ja osti myöhemmin purjeveneen, Eija kertoo.
Myös Immoset ovat aikanaan aloittaneet nollasta, ja taidot ovat kehittyneet vuosien myötä. He painottavat, että mikäli vesille aikoo lähteä pariskuntana, olisi kummankin hyvä osata purjehtia.
– Voi mennä nukkumaan rauhassa, kun toinenkin tietää vahtivuorollaan, mitä tekee, Ari sanoo.
Yhden väärinkäsityksen he haluavat oikaista: purjehtiminen ei välttämättä ole kallis harrastus.
– Käytetyn veneen voi ostaa ja harrastuksen aloittaa alle kymppitonnilla. En tiedä, miten se vertautuu esimerkiksi viikkoon hiihtokeskuksessa, Ari toteaa.
Ristiinan pursiseura täytti viime marraskuussa 50 vuotta. Iltajuhlaa vietettiin lähes sadan hengen voimin ja juhlassa julkaistiin myös yli 200-sivuinen historiikki. Immoset ovat pursiseuran vakikasvoja ja kuvailevat sen toimintaa yhteisölliseksi. Ari kertoo talkootyön olevan suuressa roolissa seuran toiminnassa.
– Moni ikääntymisen vuoksi veneilystä luopumaan joutunut kertoo kaipaavansa erityisesti seuran ihmisiä. Meillä puhalletaan vahvasti yhteen hiileen, Eija sanoo.
Varhaiskasvatusjohtaja teki aiemmin esittämänsä päätöksen vuorohoidon supistuksista 30.3.
Ristiinan päiväkoti on tarjonnut ympärivuorokautista hoitoa viikon jokaisena päivänä.
Mikkelin kaupunki keskittää vuorohoitoa Vilttihatun päiväkotiin kaupunkiin. Varhaiskasvatusjohtaja Taina Halinen on tehnyt 30. maaliskuuta viranhaltijapäätöksen, että Ristiinan päiväkodin aukioloaika on 1.8.2026 alkaen kello 5–23.
Samassa päätöksessä on muutettu myös Lähemäen, Naisvuoren, Rantakylän ja Haukivuoren varhaiskasvatusyksiköiden aukioloaikoja.
Päätöksessä todetaan, että siinä mainittujen aukioloaikojen ulkopuolella varhaiskasvatusta tarvitsevien lasten varhaiskasvatus keskitetään päiväkoti Vilttihattuun. Satunnaisest vuorohoidontarpeessa olevat lapset voivat saada varhaiskasvatusta arkipäivisin Ristiinan ja Haukivuoren Nuppulan päiväkodeissa pitkän välimatkan vuoksi. Viikonloppu- ja yöhoidon osalta heitä palvelee päiväkoti Vilttihattu.
Päätöksen yhteydessä tehdyssä lapsivaikutusten arvioinnissa todetaan, että Haukivuorella ja Ristiinassa lapsella voi olla kaksi hoitopaikkaa silloin, kun lapsi tarvitsee vuorohoitoa. Toinen hoitopaikka on Vilttihatussa, kun hoidontarve on arkena klo 23–05, arkipyhinä sekä viikonloppuisin.
Kaupungin vuorohoitoon suunnittelemat muutokset ovat aiheuttaneet paljon keskustelua alkuvuonna. Kaupunki sai asiasta 14 kannanottoa, joissa vuorohoidon tai laajennetun aukiolon supistamista vastustettiin. Kannanottoja jättivät muun muassa huoltajat ja alueiden toimijat, kuten aluejohtokunnat. Niiden tiivistelmässä todetaan, että toimijat korostivat kannanotoissa erityisesti lapsen etua, kuljetusmatkoja, perheiden arjen vaikeutumista sekä päätöksenteon puutteellista valmistelua.
Huoltajat nostavat esiin, että vuorohoidon siirtäminen tai aukioloaikojen lyhentäminen ei ole lapsen edun mukaista, koska se lisää siirtymiä eri hoitoympäristöjen välillä, väsymystä, stressiä ja kuormitusta, hoitopäivien pituutta ja epävarmuutta sekä tutun hoitoympäristön, aikuis- ja kaverisuhteiden katkeamista.
Asiasta yhteisesti tehdyssä lapsivaikutusten arviossaan kaupunki kuitenkin on sitä mieltä, että ”aukioloaikojen supistamisella on selkeästi myönteisiä vaikutuksia suurimman osan lasten hyvinvointiin, arjen sujuvuuteen ja pedagogisen toiminnan laatuun. Muutos kohdistuu kielteisesti vain pieneen lapsijoukkoon ja näitä vaikutuksia voidaan lieventää hyvällä valmistelulla ja suunnittelulla”. Tekstissä todetaan myös, että kokonaisuutena muutos voi olla lapsen edun mukainen, kun siirtymävaihe toteutetaan huolellisesti ja lapsilähtöisesti.
Lapsivaikutusten arviossa esimerkiksi sosiaalisten vaikutusten osalta todetaan vain, että jos tilanne jatkuu ennallaan, niin vaikutus on, että nykyiset sosiaaliset suhteet jatkuvat sekä lapset tuntevat toisensa ja yhteisöllisyys säilyy. Jos vuorohoitoa keskitetään, niin vertailutaulukossa sosiaalisissa suhteissa nostetaan esiin se, että sosiaalisten suhteiden määrä on suurempi ja kaverisuhteet voivat lisääntyä.
Mikkeli pyrki vähentämään vuorohoitoa myös kesällä 2024. Tuolloin silloinen kasvatus- ja opetuslautakunta kumosi asiasta tehdyn viranhaltijapäätöksen.
