Paikallinen

Lempeät löylyt ovat täällä! Höngän sauna avautui vuosien tekemisen jälkeen

Posted on by elina

Höngän saunassa saunotaan nyt ainakin kolmena iltana viikossa. Ristiinan Kehittämisyhdistys Hönkä ry otti vastuun myös Sotakoulun tilojen hallinnoinnista.

 

Saunasta voi uida omalla vastuulla. Hönkäläiset nauravat, että paljoon he ovat pystyneet mutta Saimaan vedenpintaa ei saatu tälle kesälle nostettua.

 

Ssssshhhh, huokaa 350 kiloa kiuaskiviä. Höngän yhteisöllisessä saunassa Ristiinassa heitetään vihdoin löylyä!

– On hyvät löylyt. Iso puukiuas ja hirsisauna, niin mukava löyly siitä tulee, tuumaa Hönkä ry:n Pasi Parviainen.

Testilöylyjä saunassa on päässyt nauttimaan jo muutama porukka ja kuka vain on päässyt saunomaan Pökkäänrannalle, sataman viereen jo tämän viikon tiistaista alkaen.

– Lähdetään liikkeelle tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin sekasaunalla uikkarit päällä. Katsotaan, muutetaanko jossain vaiheessa erillisiä naisten- ja miestenvuoroja, Parviainen ja muut hönkäläiset miettivät.

Ristiinan Kehittämisyhdistys Hönkä ry:n saunaprojekti kesti viitisen vuotta. Kehittämisinto ja koko yhdistys syntyi yhteisöllisyydestä, joka nousi kun Ristiinan lukio lakkautettiin ja Ristiinaa haluttiin kehittää.

– Toivottavasti kaikki tuntevat tämän saunan omakseen. Kiva, että nyt saadaan sauna pyörimään ja käyttäjille tutuksi. Loppukesästä teemme vielä tässä pihaa ja puuvarastoa kuntoon, Höngän puheenjohtaja Kirsi Olkkonen kertoo ja muistuttaa, että kaiken kaikkiaan järjestön on välillä hankittava rahaa, jotta uusia hankkeita voi taas toteuttaa.

 

Suuri kiuas antaa mukavat löylyt, eikä vaadi jatkuvaa puiden lisäämistä.
Saunan lisäksi tiloissa on suihku, wc ja pukeutumiskopit.

 

Yleiset vuorot pyörivät kolmena kerrottuna iltana kello 17–21. Hönkäläiset hoitavat talkoilla saunan lämmittämistä, tilojen siivoamista ja maksujen keräämistä.

– Nyt alkuun lähdemme kahdeksan euron kertamaksulla. Myöhemmin varmaan tulee myös kausikortteja jäsenille, Parviainen ja Olkkonen kertovat.

Saunan voi myös varata omaan käyttöön neljän tunnin kokonaisuuksissa. Tuolloin hönkäläiset lämmittävät sen valmiiksi, mutta vuokraaja huolehtii vuoronsa aikana puiden lisäämisestä.

– Sekä varaaminen ja maksaminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi, eli ne toimivat Höngän nettisivujen kautta, Olkkonen kertoo.

Höngän nettisivu on osoitteessa ristiinaan.com.

 

Koko saunaprojektissa talkootyön osuus on ollut suuri. Haastatteluhetkellä saunaa ihailevat myös Marjo Särkkä, Tarja Pönniö-Kanerva ja Markku Tuominen. Kokonaisuus, johon kuuluu esimerkiksi sauna, kotalaavu ja sotakoulu, alkaa muodostua hienoksi.

– Ja jos ajatellaan Ristiinan kylälle saapuvaa, niin meillä on tori, Uikkala, kaksi taidegalleriaa, sauna, sotakoulu, kirkko…. luettelee Tuominen ja yhdessä todetaan, että harvemmalla paikkakunnalla on niin upeita kohteita, kun mukaan lasketaan vielä rauniot ja saatika jos suunnataan Suurlahden suuntaan.

 

 

Yleisesti vuokrattavana Sotakoululta on kuvan keltainen sali. Jouko Nousiainen, Markku Tuominen (selin), Kirsi Olkkonen, Marjo Särkkä ja Tarja Pönniö-Kanerva ovat tyytyväisiä, että saunan ja sotakoulun kokonaisuus alkaa kehittyä yhä valmiimmaksi.

 

Sotakoulun keltainen sali myös varattavissa

Ristiinan Kehittämisyhdistys Hönkä ry ottaa myös vastuulleen Sotakoulun tilojen vuokraamisen ja esimerkiksi siivouksen.

Rakennuksen keltainen sali ja myöhemmin myös vihreä sali ovat vuokrattavissa Höngän nettisivujen kautta.

– Ajatus on myös, että Sotakoulun remontoinnissa ja tukemisessa mukana olleet järjestöt pitävät siellä kesällä perjantaisin ja lauantaisin vuorollaan kahviota, Höngän puheenjohtaja Kirsi Olkkonen kertoo.

Tilassa järjestettävissä juhlissa voivat vuokraajat vapaasti käyttää myös yrittäjien palveluita.

Sotakoulussa avautuu taas kesällä Kalliotaiteen opastuskeskus Astuva. Se on avoinna 16. kesäkuuta alkaen tiistaista lauantaihin. 1. heinäkuuta Astuva järjestää Sotakoulussa kaikille avoimen kesätapahtuman, jossa on muun muassa asiantuntijapuheenvuoroja kivikauden kalliomaalauksista ja Ristiinan sotilashistoriasta sekä opastettuja kierroksia. Myös lapsille on omaa ohjelmaa.

Elina Alanne

Uusi kalastusvene syntyi tarpeeseen

Posted on by elina

Ristiinalainen Predacast on suunniteltu kestämään kovia kalareissuja.

 

Predacast syntyi Mika Kärkkäisen omasta tarpeesta saada kestävä kalastusvene. Kuva: Mika Kärkkäinen

 

Jo parikymmentä vuotta ristiinalainen Mika Kärkkäinen on vienyt ihmisiä kalaan Saimaalle ja vuokrannut myös veneitä kalastusmatkailijoille. Viime vuosina vuokraajia on ollut aiempaa enemmän ja vuokrausasiakkaita on saapunut yhä enemmän Baltiasta, Puolasta ja Keski-Euroopasta.

Kärkkäisen toinen iso opastusvene alkoikin seistä yhä enemmän laiturissa. Yrityksen toimintaa piti muokata vastaamaan nykyistä kysyntää ja maailmantilannetta, joten Kärkkäinen laittoi suurimman opastusveneen myyntiin.

Vuokrattavana olevat perinteiset alumiiniveneet puolestaan saivat kalastajien käsittelyssä ja toistuvissa trailerille nostoissa kolhua, lommoja ja naarmuja.

Veneiden kestävyys on vuokrakäytössä siis kovilla, joten Fishinno Finlandin yrittäjä alkoi etsiä toimintaan paremmin soveltuvia veneitä. Niitä olikin yllättävän hankala löytää.

– Vuokrakäytössä sattuu ja tapahtuu. Se on kovaa ja kuluttavaa käyttöä. Etsin sopivia venemalleja Puolan ja Saksan kalastusmessuilta sekä netin tarjonnan, eikä sopivaa löytynyt.

Yrittäjä tuli lopulta siihen tulokseen, että toimintaan parhaiten soveltuva kalastusvene on siis suunniteltava ja kehitettävä itse.

 

Erinäisten vaiheiden jälkeen syntyi Predacast 430 Striker -kalastusvene. Helmikuussa se ensiesiteltiin Helsingin venemessuilla ja palkittiin yleisöäänestyksessä messujen kalastusveneenä.

Hieman yli nelimetrisessä veneessä on juuri niitä asioita, joita Kärkkäinen kalastusveneeltä toivoo. Pohja ja kyljet ovat vahvaa neljämillistä alumiinia. Yleisimmin ne ovat pienissä alumiiniveneissä kahdesta kolmeen millimetrisiä.

– Ihan ehdottomasti halusin omaan kalaveneeseen myös kiertovesisumpun, jossa saaliskalat säilyvät elävinä. Suomalaiset venevalmistajat ovat jostain syystä niitä karttaneet, Kärkkäinen kertoo.

Vakautta kalastajille tuo, että Predacast on leveämpi kuin moni muu saman kokoluokan kalastusvene. Kalastusreissuilla veneessä todennäköisesti seisoo yhtä aikaa useampi kalastaja, joten perinteinen, kiikkerä vene ei ole kovin turvallinen kalastuskäytössä.

– Leveys tuo vakautta, kun veneessä on paljon kävelyä.

Veneen suunnittelussa on myös huomioitu suurempien kaikuluotainnäyttöjen asennusmahdollisuus. Elektroniikan avulla tapahtuva niin sanottu livekalastus on tällä hetkellä nopeimmin kasvava kalastusmuoto. Perinteisissä veneissä ei ole huomioitu lainkaan näyttöruutujen vaatimia tiloja.

 

Predacast-veneet valmistetaan Ähtärin seudulla. Kärkkäinen kertoo, että useiden puheluiden jälkeen hän löysi tuolta seudulta suunnittelijan ja valmistukseen alihankkijan, joiden kanssa hanketta alettiin viedä eteenpäin.

– Ähtärin seutu on Suomen alumiiniveneiden mekka. Siellä on tehty vuosia esimerkiksi Silvereitä ja Bustereita, joten seudulla on paljon alaan liittyvää osaamista ja erikoistuneita alihankkijoita, Kärkkäinen kertoo.

Kärkkäisellä on nyt itsellään vuokrakäytössä kaksi Predacastia ja kolmas on tulossa.

– Tässähän lähtökohtana oli kehittää omaan toimintaani hyvä vene, ja jos joku muu myös haluaa sellaisen ostaa, niin se on lähinnä vain lisäbonus. Mitään suuria määriä Predacasteja ei ole alkuvaiheessa edes mahdollista tuottaa.

Kärkkäinen muistuttaa, että Predacast on luonnollisesti massatuotannossa olevia saman kokoluokan alumiiniveneitä kalliimpi, koska se on tehty paremmista raaka-aineista ja komponenteista.

– Isot valmistajat nipistävät monesta asiasta, koska voittoja pyritään maksimoimaan. Ne tekevät myös varman päälle yleisveneitä, että veneille olisi monenlaisia ostajia. Kalaveneenä ne ovat täynnä kompromisseja. Tämä on ennen kaikkea kalastusvene, jota voi toki käyttää muuhunkin.

Venettä ovat päässeet testaamaan jo muutamat vuokraajat.

– Palautteet ovat olleet älyttömän positiivisia. Eräälle ryhmällä oli käytössään Predacast ja perinteisempi alumiinivene ja he kehuivat, että Predacast meni kuin juna aallokossa, Kärkkäinen kertoo.

Elina Alanne

 

Predacast 430 Striker

Pituus: 4,3 metriä

Leveys: 1,9 metriä

Paino ilman moottoria: 360 kg

Materiaali: pohja ja kyljet 4 mm merialumiini

Materiaali: muut 3 mm merialumiini

Henkilömäärä: 4

Valmistusmaa: Suomi

Suurin sallittu teho kw/hv: 37,4 kW / 50 hv

Katuruokakarnevaali tulee yksipäiväisenä

Posted on by elina

Ruokatapahtuma järjestetään taas Rantapuistossa. 

 

Katuruokakarnevaali saapuu taas Rantapuistoon. Tapahtuma oli Ristiinassa ensimmäistä kertaa viime kesänä.

 

Viime kesänä Ristiinassa ensimmäistä kertaa vieraillut katuruokakiertue tulee Rantapuistoon taas tänä kesänä.

Nyt ruokamyyjät ovat Ristiinassa sunnuntaina 12. heinäkuuta, kun viime vuonna tapahtuma oli kaksipäiväinen.

– Tykkäsimme Ristiinasta kovasti. Siellä oli kiva paikka järjestää tällainen tapahtuma ja asiakkaita kävi mukavasti, Katuruokakarnevaaleja järjestävän Katuruoka Karnevaalit ry:n Pauli Asteljoki kertoo.

Makeisia myyvä Asteljoki kertoo, että ihmiset ovat myös laittaneet viestiä, että tuleehan Katuruokakarnevaalit Ristiinaan tänäkin vuonna.

– Silläkin on tosi iso merkitys, että ihmiset toivovat meidän tulevan.

Asteljoki kertoo, että tarjonta on hieman vaihtunut viime kesästä.

– Sehän on ihan hyväkin, että on vähän uutta. Meillä on tosi kiva porukka ja hyvä henki, Asteljoki sanoo.

Ennen Ristiinaa tapahtuma on Mikkelissä 7.–8. heinäkuuta ja Hirvensalmella 9.–10. heinäkuuta. Hirvensalmi on nyt uutena paikkakunta mukana kaksipäiväisesti.

Ristiinasta matka jatkuu Mäntyharjuun 14.–15. heinäkuuta ja sieltä edelleen Savitaipaleelle.

Elina Alanne

Yrittäjille uusi mahdollisuus Suomenniemellä

Posted on by elina

PopUp Business Center tarjoaa ainakin kesän ajan katon päälle toimijoille.

 

Antti Pakarinen, Tanja Veikanmaa ja Tia Sirkeä tilassa, jossa oli vielä edessä paljon talkootyötä ennen yritystilan avaamista.

 

Suomenniemellä avautuu matalan kynnyksen mahdollisuus pienyrittäjille ja muille toimijoille päästä myymään tuotteitaan ja esittelemään toimintaansa. Käenjälki ry:n vuokraama vanhan apteekin tila on vähän vitsillä mutta paljolti tosissaan saanut nimen Suomenniemi PopUp Business Center.

– Käenjäljen säännöissäkin on, että toimintaan kuuluu alueen kehittäminen ja yritystoiminnan tukeminen. Tuomme siis nyt tällaisen matalan kynnyksen mahdollisuuden pienyrittäjille tarjota pop up -hengessä palveluitaan, Käenjäljen Antti Pakarinen kertoo.

Hän ja myös Käenjäljen hallitukseen kuuluva Tanja Veikanmaa pohtivat, että aika näyttää, millaista tarjontaa tilaan saadaan. Tilaa huoneistossa riittää niin, että suljetun oven takana asiakkaitaan voi ottaa vastaan vaikka hieroja, kampaaja, jalkahoitaja tai kiinteistönvälittäjä.

– Toivotaan, että tästä syntyy hyvää säpinää, Pakarinen tuumaa.

Veikanmaa kertoo haastatteluhetkessä, että takahuoneeseen tulee myös paikallisten taiteilijoiden taidenäyttely ja yllättää tiedolla myös Pakarisen. Asiat edistyivätkin toukokuun lopulla vauhdilla.

– Vähän tämä tuli kiireellä, mutta nyt on ainoa oikea hetki toteuttaa tämä, Veikanmaa naurahtaa viitaten siihen, että kesä on paikkakunnalla tuttuun tapaan vilkkaampi kuin esimerkiksi talvikuukaudet.

 

Veikanmaa saapui Suomenniemelle kesäasukkaaksi viime kesänä.

– Rakastuin paikkaan niin, että olen nyt muuttanut tänne kokonaan.

Hän miettii, että Suomenniemi on hyvin poikkeuksellinen kylä siitä, että aktiivisia toimijoita on paljon ja uudet tulijat otetaan lämpimästi vastaan.

Yksi osoitus yhteisöllisyydestä on Kotileipomo VeVen tiloissa joulukuusta saakka kokoontunut Käenjäljen alulle laittama keskiviikkokerho, joka nyt jää kesäksi tauolle kun leipomo-kahvila puolestaan taas laajentaa aukioloaan.

 

Pop up -tila avautuu Kirkonkyläntielle ja ajatus on, että se on avoinna koko kesän ainakin keskiviikosta sunnuntaihin kello 11–14.

– Ja jos ovi on auki, niin sisään vaan, Veikanmaa sanoo.

Tilaan tulee matkailuinfoa ja myyntiin paikallisia käsitöitä.

– Toivomme, että yrittäjät tuovat esitteittään ja käyvät esittäytymässä, jotta voimme markkinoida heidän tuotteitaan ja palvelujaan, Veikanmaa vinkkaa ja jatkaa:

– Toki paikalliset tietävät automaattisesti, keneltä kannattaa kysyä mitäkin palvelua mutta me uudemmat joudumme tarvittaessa kilauttelemaan kavereille.

 

Toimijat esiin uudessa tapahtumassa

Suomenniemellä järjestetään lauantaina 13. kesäkuuta uusi tapahtuma, jossa alueen toimijoita kokoontuu Nuorisoseurantalolle esittelemään messuhenkisesti toimintaansa. Esittelijöinä on yrityksiä tai yhteisöjä.

– Paikallisia on jo mukana ja MikseiMikkeli tulee, Antti Pakarinen vinkkaa.

Messujen lisäksi Nuorisoseurantalolla on myös esityksiä.

Tapahtuman järjestävät yhdessä Käenjälki ry, Suomenniemen aluejohtokunta ja Sale Suomenniemi. Tarkoitus on tuoda toimintaa näkyväksi ja myös kerätä ideoita ja ajatuksia niin vakituisilta kuin kesäasukkailtakin. Samaan aikaan on Kyläkauppapäivä, joten toimintoja on myös Salen pihalla.

Samana päivänä myös Metsänhoitoyhdistyksellä on avoimet ove ja uuteen pop up -yritystilaan pääsee tutustumaan.

Päivän lopuksi PopUp Business Centerissä järjestetään huutokauppa, jossa meklarina toimii Rauno Kurtén.

Uuteen tilaan ja huutokauppatavaroihin tutustuminen on kello 11–14 ja huutokauppa kello 14.30 alkaen.

Elina Alanne

Vanhaa on vain nimi ja puhelinnumero – Tytti Puhakka palasi innolla kotikylälle

Posted on by elina

Tytti Puhakka on ravintola Martan uusi yrittäjä. Myös Mäntyharjussa ravintolaa pyörittävä Puhakka palaa innolla kotikylälleen.

 

Tytti Puhakka on ollut Mäntyharjussa toimivan Reissuravintolan yrittäjä keväästä 2023. Hän asuu Ristiinassa, joten jatkossa häntä nähdään eniten Martassa.

 

Tämä on ihan uusi ja oma, eikä jatka samaa. Näin tuumaa ravintoloitsija Tytti Puhakka ravintola Martan terassilla. Haastatteluhetkellä istutaan terassilla, koska ravintolan sisätiloissa on vielä käynnissä siivous ja mylläys. Kaikki oli valmista ovien avaukseen 1. kesäkuuta.

– Tai ei silloin vielä täysin valmista ole, eli esimerkiksi juomakaappeja on vielä matkalla, mutta jostain pitää aloittaa, Puhakka nauraa.

Ristiinalainen yrittäjä palaa kotikylälle hyvillä mielin.

– Olen ihan fiiliksissä! Ja tosi kovasti olen saanut kannustusta, kun tieto tästä on kiirinyt. Yritän tehdä parhaani.

Puhakka kertoo, että tavallaan hänestä tuntuu siltä kuin kotiin tulisi, vaikka hän ei ole nykyisen Martan kiinteistössä koskaan töitä tehnytkään.

– Aloitin ravintola-alan urani Martan baarista aikoinaan.

Puhakalla oli myös oma ravintola Ristiinassa kymmenisen vuotta sitten.

– Silloin olin nuori, enkä osannut. Nyt on karttunut osaamista ja aivoja, myös Mäntyharjun Reissuravintolaa pyörittävä yrittäjä tuumaa.

Reissuravintola jatkaa Puhakan omistuksessa edelleen, mutta yrittäjää nähdään jatkossa eniten Martassa.

 

Puhakka kertoo, että hän alkoi miettiä Marttaa aluksi sillä mielellä, että pitäisikö keksiä siihen jotain kesäksi. Lopulta asia eteni niin, että hän osti muun muassa ravintolan nimen ja tuli tilaan vuokralle pidemmäksi aikaa kuin vain kesän ajaksi.

– Kyllä sitä hetki piti pureskella, Puhakka tuumaa.

Pohdinnan tulos oli, että Ristiinassa on tilaa nykyistä useammalle toimijalle ja Puhakka aistii ravintola-alalla myös elpymistä.

– On nähtävissä, että ihmiset uskaltavat taas enemmän käydä ravintoloissa. Minusta ravintola- ja kahvilaelämä on meille kaikille tärkeä osa elämää, niin toivon, että ala ennestään elpyy.

Koronavuosista alkanut alan murros näkyy kuitenkin edelleen siinä, että koulutettua ja osaavaa henkilökuntaa on vaikea saada. Puhakalla olisi osaajille töitä tarjolla Martassa.

– Henkilöstöpulan vuoksi aloitamme nyt alkuun pienemmällä. Esimerkiksi sunnuntait olemme ainakin alkuun kiinni.

Martasta saa jatkossa lounasta ja lautasannoksia.

– Meiltä saa pitsaa, ranskalaisia ja muuta ”pikaruokaa”. Lisäksi leivomme tässä, myös gluteenitonta. Kondiittorina on taitava Inka Heikkinen, eli kakkuja saa myös tilata. Anniskelusta on moni jo kysynytkin ja se on, Puhakka luettelee.

Myös kotiruokapalvelu jatkaa.

– Puhelinnumero muuten säilyy samana. Se on vain omistajan siirrossa vielä parhaillaan. Sehän taitaa monilla olla jo puhelimeen talletettuna, Puhakka mietti toukokuun lopussa.

Elina Alanne

Poliisi tutkii Mikkelissä ja Ristiinassa tapahtuneita epäiltyjä seksuaalirikoksia

Posted on by elina

Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet yleisillä alueilla. Tapauksia voi olla useita. 

 

Itä-Suomen poliisilla on esitutkinnassa kaksi rikosepäilyä, joissa aikuisen miehen epäillään kosketelleen seksuaalisessa tarkoituksessa alaikäisiä lapsia. Poliisi tiedotti asiasta perjantaina.

Epäillyt seksuaalirikokset ovat tapahtuneet Ristiinassa ja Mikkelissä yleisillä alueilla touko-kesäkuun aikana. Teoista epäilty on vangittuna. Poliisi pitää mahdollisena, että tapauksia on useampi kuin mitä poliisilla on tällä hetkellä tiedossa.

Mikäli lapset tai nuoret ovat joutuneet lähikuukausina vastaavien tekojen kohteeksi Ristiinassa tai Mikkelissä, pyydämme ottamaan yhteyttä poliisiin joko sähköpostitse vihjeet.ita-suomi@poliisi.fi tai puhelimitse p. 029 5415 232.

Mäntyharjussa kadonnut nainen on löytynyt

Posted on by elina

Mäntyharjussa kadonneeksi ilmoitettu nainen on löytynyt elossa.

Runsas viikko sitten Halmeniemen alueella kadonnut nainen on löytynyt olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa Kouvolan alueelta, poliisi tiedotti lauantaina.

Kansalaiselta tullut vihje johti naisen löytymiseen. Poliisi kiittää kansalaisia kaikista ilmoitetuista havainnoista.

 

Juttu on päivitetty kokonaan la 30.5. klo 16.05. Jutussa ollut kuva on poistettu. 

 

 

 

Sivistyslautakunta: Vuorohoito säilytettävä Ristiinassa

Posted on by elina

Lautakunnan puheenjohtaja Mika Barck (kok.) toteaa, että lautakunta oli yksimielisesti ja ilman suurempaa keskustelua sitä mieltä, että Ristiinassa vuorohoidon pitää säilyä.

 

Ristiinan päiväkoti tarjoaa ympärivuorokautista hoitoa.

 

Mikkelin sivistyslautakunta linjasi yksimielisesti kokouksessaan torstaina, että vuorohoito on säilytettävä Ristiinan päiväkodissa.

Lautakunnan käsittelyssä oli kaupungin varhaiskasvatuksen vuorohoidon linjaus. Esitys oli, että kaupunki keskittää yö- ja viikonloppuhoidon Vilttihatun päiväkotiin Nuijamiehen kaupunginosaan ja Ristiinan päiväkoti muuttuisi laajennetun varhaiskasvatuksen yksiköksi, joka olisi avoinna arkisin kello 5–23. Haukivuoren Nuppulan päiväkoti muuttuisi toimivaksi yksiköksi, jossa hoitoa saisi kello 6–19. Näissä molemmissa päiväkodeissa on nyt sekä yö- että viikonloppuhoitomahdollisuus.

Lautakunnan puheenjohtaja Mika Barck (kok.) toteaa, että lautakunta oli yksimielisesti ja ilman suurempaa keskustelua sitä mieltä, että Ristiinassa vuorohoidon pitää säilyä.

– Tarve on ilmeinen. Esimerkiksi taas Haukivuorella ei ole vuorohoidon tarvitsijoita. Nyt toivotaan, että lapsia riittää, vuorohoitoa tarvitaan ja kovasti työpaikkoja Pellokselle, Barck listaa.

Asiaa käsittelevät aikoinaan myös kaupunginhallitus ja -valtuusto. Barck on luottavainen, että lautakunnan kanta asiaan pysyy.

– Toki valtuustossa voi tulla jotain keskustelua, mutta en usko, että se läpimenoon vaikuttaa, hän sanoo.

Lautakunnalle esiteltiin osana päätöksentekoa Ristiinan päiväkodissa 1.1.–10. toukokuuta 2026 tehty laajennetun ja vuorohoidon toteutuneen käytön katsaus. Ajanjakso on noin 18 viikkoa.

Tuolla aikavälillä Ristiinassa oli yksi tai useampi lapsi viikonloppuhoidossa lähes joka viikonloppu. Kahtena viikonloppuna lapsia ei ollut varhaiskasvatuksessa. Yöhoitoa on käytetty Ristiinassa tuolla aikavälillä 14 eri yönä.

Elina Alanne

”Hyviä muistoja jäi paljon”

Posted on by elina

Eveliina Vornasen lukioaika oli tosi mukava, ja meni tosi nopeasti. Nyt käynnissä on jatko-opiskelupaikan jännittäminen.

 

Eveliina Vornanen toivoo pääsevänsä opiskelemaan farmasiaa Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon jo heti syksyllä.

 

Jo pienestä pitäen Ristiinan yhtenäiskoulun käynyt Eveliina Vornanen on ollut varma, että peruskoulun jälkeen hän haluaa jatkaa lukioon. Pian hän nostaa valkolakin päähänsä Mäntyharjun lukion ylioppilasjuhlassa.

– Mäntyharjun lukiosta jäi silloin tutustuessa heti parempi mielikuva. Se ei ollut liian iso ja henkilökunta oli mukavaa. Mikkelin lukio oli minusta turhan iso ja sokkeloinen, Vornanen kertoo.

Mielikuva Mäntyharjusta osoittautui lukiovuosien aikana todeksi.

– Opettajat ja toiset oppilaat olivat tosi ystävällisiä. Opettajat olivat osaavia ja oppilaiden kesken oli kaikenlaista yhteistä tekemistä. Lukio oli tosi mukava paikka.

Vornanen kehuu myös Ristiinasta Mäntyharjun lukioon järjestettyä kuljetusta.

– Se oli aina ajallaan ja kuskit olivat mukavia. Se on myös hyvin järjestetty, että opetus alkaa heti kun bussi on perillä ja koulupäivän loputtua bussi lähtee heti takaisin.

Kaiken kaikkiaan Vornanen summaakin, että lukioaika meni tosi nopeasti ja oli tosi mukava.

– Sain uusia kavereita ja yhteishenki oli hyvä kaikkien kesken. Hyviä muistoja jäi paljon.

 

Ylioppilaskirjoituksissa Vornanen kirjoitti englannin, äidinkielen ja kirjallisuuden, ruotsin, kemian, biologian ja pitkän matematiikan. Koepäivät hän jakoi viime syksylle ja tälle keväälle. Tuloksena oli E, M- ja C-arvosanoja.

– Olen tyytyväinen, koska jopa ylitin sen, mitä tavoittelin. Osa kokeista oli vaikeampia kuin ajattelin. Esimerkiksi ruotsi oli tällainen, mutta sekin meni hyvin. Tein parhaani ja sain oikein hyvän tuloksen, Vornanen kertoo hymyillen.

Lukion pitkä matematiikka mielletään usein erityisen rankaksi. Vornanen pohtii, että toki hänellä oli välillä todella täysiä jaksoja mutta välillä oli taas väljempää.

– Ei ollut mitenkään liian rankkaa, hän tuumaa.

Kuten ylioppilaskokeissa suoritetut aineet vihjaavatkin, hän suoritti matematiikan, kemian ja biologian tulevaisuuden opinnot mielessään.

– Hain Kuopioon opiskelemaan farmasiaa, eli haluan tehdä tulevaisuudessa jotain terveydenhuoltoon liittyvää.

Kuopiossa pääsykokeet odottavat jo ensi maanantaina.

– Osa pääsee todistusvalinnalla. Se tieto tulee viimeistään ennen pääsykoetta. En tiedä vielä, onko mahdollisuutta päästä todistuksella, Vornanen kertoo tämän viikon jännityksestä.

Hänen tavoitteenaan on jatkaa opintoihin syksyllä.

– Mutta jos niin ei käy, niin aika näyttää, mitä teen. Toivotaan, että pääsen nyt.

Ennen syksyä on kuitenkin edessä ylioppilasjuhlat suvun kesken ja kesällä Vornanen työskentelee Ristiinan kirjastossa kuukauden.

– Ja mökillä aion olla paljon, tuore ylioppilas kertoo.

Elina Alanne

Kaikkea kehosta ja mielestä – Kroppaooppera vie iloon ja suruun

Posted on by elina

Revyyteatterista oman teatteriperheensä ovat löytäneet Krista Niemeläinen, Anu Taivalantti ja Anni Koppinen.

 

Anu Taivalantti, Krista Niemeläinen ja Anni Koppinen laulavat leggareista. Lisää aiheesta selviää Mikkelin Revyyteatterin kevään esityksissä.

 

Yy-kaa-koo-nee! Vai kuitenkin koo?

Mikkelin Revyyteatterin sunnuntain harjoitus on käynnissä ja ensimmäistä kertaa näytelmän läpimenossa on mukana myös bändi. Hetken työryhmä hioo kankeuksia siinä, milloin laulu lähtee ja kuka kuulee kenetkin, ja kohta ristiinalainen Krista Niemeläinen räppää jo täysillä.

Pitkä harjoituskausi alkaa lähestyä loppuaan, kun tämän kevään esityksen Kroppaoopperan ensi-ilta koittaa perjantaina 22. toukokuuta.

– Kroppaoopperassa on kaikkea ”mielenkropasta”, ja kehosta kaikki mahdollinen. Tässä on ilot, vaivat ja surut. Kaikki, mitä ikinä voi yhdistää ajatukseen kropasta, summaavat Ristiinassakin tutut Niemeläinen, Anu Taivalantti ja Anni Koppinen.

– Viime vuonna oli kepeä näytelmä mutta tässä on myös vakavampaa. Mutta sellaista, mille voi nauraa, Niemeläinen miettii.

Koppinen pohtii, että tämän kevään esityksessä on tosiaan paljon tasoja.

– Tämä tuo esille sellaista, mitä moni miettii, mutta ei sano. Joku nuori saattaa ajatella, että tuollaistako se on, Taivalantti kertoo.

– Mutta teinit pääsevät myös framille. He voivat sitten katsomossa miettiä, että ei me ainakaan tuollaisia olla, Niemeläinen naurahtaa.

 

Useampia tasoja ja varmaa viihdettä on siis luvassa Mikkelin Sotkulla useassa eri näytöksessä.

Niemeläinen, Taivalantti ja Koppinen kertovat, että Revyyteatteri on heidän juttunsa, koska se yhdistää näyttelemistä, laulamista ja tanssia. Taivalantti oli aikoinaan mukana jo 1990-luvulla, kun ryhmä tunnettiin vielä nimellä Iltamateatteri. Pitkän tauon jälkeen hän palasi mukaan nelisen vuotta sitten. Koppinen on ollut revyyteatterilainen kahdeksisen vuotta ja Niemeläinen on nyt kolmatta vuotta.

– Meillä on Annin kanssa teatterimenneisyys Pieksämäeltä ja Anun kanssa olemme olleet Ristiinan kesäteatterissa. Jossain koulun vanhempainillassa Anni kysyi, että joko ilmoittauduit ja se oli loppusinetti, että vuosien miettimisen jälkeen lähdin mukaan, Niemeläinen kertoo.

Revyyteatteri toimii Mikkelin kansalaisopiston alla ja harjoittelee aina sunnuntaisin.

Opettajana Ristiinassa työskentelevä Koppinen miettii, että se on hyvä startti uuteen työviikkoon.

– Minä taas käyn harjoituksissa usein niin kierroksilla, että sitten en nuku seuraavana yönä ja lähden viikkoon väsyneenä, nauraa Niemeläinen.

Kolmikko päätyy kuitenkin siihen, että aikuisten harrastamisessa sunnuntai on kiva aika, vaikka voisi perhearjessa sen olla rauhassa kotonakin.

– Joskus ärsyttää lähteä harjoituksiin, mutta aina täältä poistuu kevyemmin, Taivalantti toteaa.

Niemeläinen kertoo, että hän on tainnut luvata perheelleen, että pitää Revyyteatterista ensi vuoden taukoa. Koppinen kertoo miettineensä arjen kiireissä välivuotta välillä itsekin.

– Mutta sitten näen sen vain kauhean synkkänä vuotena, eli en asiaa vakavasti harkitse. Tarvitsen tätä itse, hän naurahtaa.

 

Musiikin ja näyttelemisen yhdistäminen kuuluu Revyyteatteriin. Anu Taivalantti laulamassa taustatanssijoiden kanssa.

 

Revyyteatterista he ovat löytäneet oman teatteriperheensä, jossa on hyvä olla. Ohjaaja Mimmi Rantalan opissa on turvallista ja hyvä kehittyä.

– Tämä on todella turvallinen porukka heittäytyä ja hullutella. Jos siviilissä joutuu välillä vähän itseään pidättelemään, niin täällä ei tarvitse, Niemeläinen sanoo.

Viime keväänä kaikki Revyyteatterin esitykset olivat loppuunmyytyjä. Koppinen, Niemeläinen ja Taivalantti kertovat, että on mahtavaa, kun tietää katsomon olevan täynnä ihmisiä, jotka haluavat tulla katsomaan juuri sitä esitystä.

– Se on ihana fiilis, Niemeläinen tiivistää.

Elina Alanne

Haavanhoidosta kokonaisvaltaiseen ihon hoitoon

Posted on by elina

Minna Kunttu on rakentanut Haavapalvelusta seitsemässä vuodessa monipuolisen yrityksen, jossa hoidetaan ihon eheyttä. Mukana kulkee myös tanskandoggi.

 

Mikäli asiakas niin haluaa, voi Minna Kunttu ottaa tanskandoggin hoitotilanteeseen helpottamaan jännitystä ja tuomaan iloa. Kuvassa tanskandoggi Esla.

 

Mitä kuuluu, tekijä?

 

Haavapalvelu sai alkunsa, kun ristiinalainen sairaanhoitaja Minna Kunttu jätti työnsä julkisessa terveydenhuollossa ja perusti oman yrityksen haavanhoidon ympärille.

Seitsemässä vuodessa toiminta on kasvanut, ja palveluvalikoima on laajentunut. Haavojen hoidon rinnalle on tullut myös muiden iho-ongelmien sekä niihin usein kytkeytyvän alaraajaturvotuksen hoito. Pelkästään haavapuolellakin riittää kuitenkin hoidettavaa.

– Haavojahan syntyy monista eri syistä. Tietyt sairaudet aiheuttavat niitä, joiden lisäksi on tapaturmahaavat ja myös leikkaushaavoihin voi tulla ongelmia, Kunttu luettelee.

Pian yrityksen perustamisen jälkeen Kunttu haki myös Suomen haavanhoitoyhdistyksen myöntämän auktorisoinnin toiminnalleen. Nimike toimii näyttönä erikoisosaamisesta ja ammattitaidosta haavanhoidossa.

Yrityksen alkuvaihe osui haastavaan aikaan, kun koronavuodet vaikeuttivat sekä kotikäyntien että vastaanoton toteuttamista. Tilanne pakotti kehittämään uusia toimintatapoja, ja Kunttu alkoi tarjota asiakkaille etäpalvelua. Hän ohjasi tuolloin haavojen hoitoa esimerkiksi asiakkaiden lähettämien kuvien perusteella.

 

Kunttu kuitenkin selvisi koronavuosien tulikokeesta, asiakkaat ovat löytäneet palvelun, ja toiminta on vakiintunut. Kunttu arvelee, että ammattitaidon ohella yksi keskeinen tekijä siinä on ollut nopea hoitoon pääsy. Julkisella puolella aikaa voi joutua odottamaan pitkäänkin.

– Kaikkein eniten asiakkaani kuitenkin kiittävät siitä, että he saavat olla minun hoidossani koko ajan. Siten hoidon jatkuvuus ja laatu ovat turvattuja. On tärkeää, että hoitaja ei vaihdu joka hoitokerralla.

Hänen mukaansa haavapotilaan hoito voi julkisella puolella olla sirpaleista, kun asiakas liikkuu kotisairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.

– Pitkittyneistäkin tilanteista paraneminen on kuitenkin mahdollista. Niiden tilanteiden haltuun saaminen on erityisen palkitsevaa.

 

Kuntun yrityksen palveluissa hoitotyön rinnalle on tullut myös neuvonta ja kouluttaminen. Hän päivystää kolme kertaa viikossa Psoriasisliiton neuvontapuhelimessa ja kouluttaa liiton kursseilla.

Toiminta on siirtynyt myös uusiin tiloihin. Nykyisin Kuntulla on oma työpiste Porrassalmenkadulla, joka toimii ennen kaikkea välineiden ja tarvikkeiden säilytyspaikkana sekä vastaanottotilana ihottuma-asiakkaille.

Tilaan on hankittu myös ultraviolettivalohoitokaappi, joka mahdollistaa lääkinnällisen valohoidon tarjoamisen yksityisesti Mikkelissä. Valohoitoa käytetään muun muassa psoriasiksen, atopian, kutinan ja urtikarian hoitoon.

 

Työn rinnalla kulkee vahvasti toinen elämänalue, joka on ollut mukana lapsuudesta asti: koirat. Tanskandoggeja on ollut perheessä jo vuosikymmeniä, ja nykyisin niitä on kolmessa sukupolvessa. Harrastus näkyy toisinaan myös työssä. Jos asiakas niin toivoo ja tilanne sen sallii, koira voidaan ottaa mukaan hoitotilanteeseen helpottamaan jännitystä ja viemään ajatuksia pois itse toimenpiteestä.

– Unelmia Italiassa on tuonut tanskandoggia rotuna tunnetuksi, ja minulta usein kysytään, ovatko nämä niitä Reinoja. Meillä kaikki koirat ovat kuitenkin tyttöjä, Kunttu nauraa.

Koirien mukana olo vaatii tarkkaa harkintaa, eikä niitä viedä kaikkiin tilanteisiin. Kuntun perhe kasvattaa tanskandoggeja pienimuotoisesti, lähinnä omaksi ilokseen, mutta työ on tuonut myös tunnustusta. Heille on myönnetty Lauri Vuolasvirta -palkinto, joka on Suomen Kennelliiton korkein huomionosoitus ansioituneille kasvattajille.

Milla Asikainen

 

Ristiinalaisen juttusarjassa tavataan yrittäjiä ja muita aktiivisia, joiden kuulumisia lehdessä ei ole toviin kerrottu. Kenestä haluaisit lukea? Vinkkaa toimitus@haumedia.fi.

Koira opettaa taitoja ja rauhoittaa

Posted on by elina

Koulukoira Jerry täyttää jo 12 vuotta, joten työtahti hiljentyy hiljalleen.

 

Koiran avulla luokassa voi harjoitella hauskasti erilaisia asioita. Oppilaat siirtävät lusikasta toiseen herkkupalaa ja Jerry seuraa tarkasti, jos herkku putoaisikin juuri sopivasti koiran suuhun. Tehtävä opettaa huomaamatta lapsille muun muassa hienomotoriikkaa ja keskittymistä.

 

Mitä kuuluu, tekijä?

Joka toinen viikko perjantaisin Jerry-koiralla on työpäivä. Se pukee työliivin päälleen ja suuntaa Ristiinan yhtenäiskoulun PRO-luokkaan yhdessä omistajansa Maarit Frimanin kanssa. Frimanin luokassa opiskelee kahdeksan 1–8.-luokkalaista oppilasta, jotka tarvitsevat erityistä tukea koulunkäyntiin.

Luokassa Jerry laittaa nopan pyörimään. Sen arpoman tuloksen perusteella Friman jakaa oppilaille laskutehtäviä. Kun laskut on tehty, niin oppilas saa käydä antamassa Jerrylle herkun.

Halutessaan matematiikkaa saa laskea vaikka Jerry kainalossa lattialla.

– Minun luokassani ei tarvitse olla pulpetissa, Friman kertoo.

Oppitunnin jälkeen kaksi oppilasta haluaa Frimanin mukaan Jerryn pissalenkille. Tehtävä on haluttu ja tärkeäksi koettu, huomaa hihnaa etsivistä oppilaista.

 

Lyhytkarvainen coton de tuléar Jerry on kesällä jo 12-vuotias. Siksi sen työpäivä on enää joka toinen viikko. Friman kertoo, että koulupäivät ovat koiralle rankkoja.

– Oppilaat tietävät, että jos Jerry menee päivän aikana omalle paikalleen, niin sen pitää antaa olla.

Jerry kuitenkin mielellään tepsuttelee luokassa. Friman kertoo, että sen läsnäolo saa osan oppilaista käyttäytymään avoimemmin kuin muulloin.

– Jerryn avulla oppii vuorovaikutusta ja sosiaalisia tilanteita. Sen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellisiä sirkustemppuja mutta se on lapsille hyvä motivaattori. Se myös rauhoittaa luokkaa. Koiran silittäminenhän laittaa myös mielihyvähormonit ihmisessä liikkeelle.

 

Friman tuli Ristiinaan opettajaksi vuonna 2018. Syksyllä 2017 hän oli jo aloittanut itsensä ja Jerryn kouluttamisen kohti koulukoiran työtä JAMK:n koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä -koulutuksessa.

– Erityisopettajana minua kiinnosti kaikki erilaiset tavat tehdä työtä. Jerry puolestaan oli lapsirakas ja helposti oppiva. Koulutuksen jälkeen teimme soveltuvuuskokeen ja sen jälkeen oli harjoitteluaika. Syksyllä 2019 teimme täällä näyttökokeen ja valmistuimme, Friman kertoo.

 

Erityisluokanopettaja Maarit Friman ja Jerry pyörittämässä noppaa. Näin arvottiin lapsille matematiikan tehtäviä ja opittiin nopan silmälukuja.

 

Vuosien varrella pieni koira on näyttänyt pätevyytensä erilaisissa tilanteissa. Se motivoi ja rauhoittaa tavallisessa kouluarjessa ja on opettajalle mahtava pari myös hankalimmissa tilanteissa.

– On ollut vuosia, jolloin tuolit ovat lennelleet luokassa. Jerry ei ole niissä tilanteissa hätkähtänyt vaan se on mennyt oppilaan luokse vähän kuin kysyen, että sattuiko sinuun. Kerran eräs oppilas ei suostunut tulemaan välitunnin jälkeen kiipeilytelineeltä alas. Homma unohtui, kun Jerry tuli häntä hakemaan ja pääsimme luokkaan, Friman kertoo.

Jerry on myös toiminut lukukoirana kaikille ekaluokkalaisille sekä koko koulun yhteisillä lukupiknikeillä.

 

Tämän lukuvuoden Jerry on siis ollut koulussa joka toinen viikko, mutta ensi syksynä tahti saattaa hiljentyä kertaan kuukaudessa. Friman kertoo, että hänellä on ensi lukuvuosi töitä ennen eläkettä.

– Hiljennämme Jerryn kanssa molemmat tahtia, hän hymyilee.

Elina Alanne

 

Työpäivän keskellä Jerry pääsee lyhyelle pissalenkille oppilaiden kanssa.

 

Kohta kohdalta

Koirat koulussa

Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry tukee ja kehittää koira-avusteista kasvatus- ja kuntoutustyötä sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla.

Sen toiminnassa koiran ja sen omistajan polku alkaa soveltuvuusarviolla.

Sen läpäissyt koira saa käyttää huivia.

Tämän jälkeen omistaja suorittaa 10 opintopistettä koulutusta.

Koirakko myös harjoittelee omatoimisesti ja valmistautuu näyttökokeeseen.

Näyttöön kuuluu kirjallinen suunnitelma koiran käytöstä työssä erityisesti asiakkaan kannalta.

Näytössä arvioijat seuraavat koirakon työtä heidän omassa työympäristössään.

Työnäytön läpäissyt koirakko on virallinen kasvatus- ja kuntoutuskoirakko, joka on oikeutettu käyttämään yhdistyksen virallisia liivejä.

Kouluissa voi työskennellä koiria myös muunlaisen polun kautta. Ne ovat voineet käydä esimerkiksi Kennelliiton lukukoirakoulutuksen.

Opetushallitus vaatii, että soveltuvuuskoe pitää olla suoritettuna kaikilla koulussa työskentelevillä koirilla.

 

Ristiinalaisen juttusarjassa tavataan yrittäjiä ja muita aktiivisia, joiden kuulumisia lehdessä ei ole toviin kerrottu. Kenestä haluaisit lukea? Vinkkaa toimitus@haumedia.fi.

Palokuntataidot testattiin kisassa

Posted on by elina

Ristiinan VPK:n uusi nuorisopäällikkö Jenna Ikonen kannusti nuoret heti mukaan SM-kisoihin.

 

Jenna Ikonen on johtanut nuoriso-osastoa myös Anjalankosken VPK:ssa. Hän kuvaa, että on kuin kotiin tulisi, kun hän otti vetovastuun Ristiinassa.

 

Ristiinan palokunnan nuoriso-osastossa on vaihtunut komento, kun toimintaa luotsaa nyt Jenna Ikonen. Ikonen vaihtoi nuoriso-osaston vetovastuuta Petri Mutu Ojalan kanssa noin kolme kuukautta sitten ja alkoi heti houkutella nuoria lähtemään mukaan SM-kisoihin, eli Veikon maljaan Kouvolaan huhtikuussa.

– Minulla on pitkä palokuntatausta Anjalan vpk:sta ja siellä kisoihin osallistuminen on ollut yleistä. Olen itsekin lähdössä kisoihin. Kun nämä harjoitukset saatiin maaliin, niin omat harjoitukset alkoivat, Ikonen naurahtaa.

Ristiinalaisten joukkueessa kilpaili kuusi nuorta. Osallistujan alaikäraja on 10 vuotta kilpailuvuonna ja yläikäraja 17 vuotta. Kuuden joukkueen jäsenen yhteisikä saa olla enintään 84 vuotta.

Ristiinalaiset sijoittuivat ensimmäisissä kisoissaan hienosti sijalle 11, kun osallistujajoukkueita oli 47.

Kilpailuun osallistuneet Saana Komulainen, Aada Komulainen ja Rasmus Piskonen toteavat, että Jenna oli niin tosissaan osallistumisen kanssa, että he päättivät lähteä mukaan.

– Ei näitä oikeasti paljon tarvinnut puhua ympäri! Ikonen lisää hymyillen.

 

Kisakokemuksen Saana toteaa olleen vähän pelottava mutta hyvä. Muut ovat samaa mieltä. Kalustokisassa tehtävänä oli muun muassa alkusammutusta, potilaan ensiapua ja letkun käsittelyä.

– Kukaan ei tiedä rataa etukäteen, Ikonen selventää.

– Monta tuntia siellä piti olla ilman puhelimia ja odottaa, Aada lisää ja kaikki naurahtavat, että nykynuorista hankalinta saattaakin olla ilman puhelinta oleminen.

– Mutta sitten me tutustuttiin uusiin ihmisiin, Saana ja Aada kertovat.

Rasmus puolestaan kertoo, että kisoissa oli Kymenlaaksosta vanhoja tuttuja.

Odottaminen lisäsikin kisajännitystä, kun oli aikaa miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja pitää tehdä.

– Haastava tehtävä oli letkulla keilan kaato. Parasta oli, kun pääsi vihdoin ja viimein syömään, summaa Rasmus.

Ikonen naurahtaa, että jos häneltä kysytään, niin kisoihin lähdetään uudelleenkin. Nuoriso-osaston harjoituksissa on nyt käynyt aktiivisesti noin 15 nuorta. Toiminta jatkuu nyt vielä toukokuun loppuun ja sitten taas syksyllä.

– Syksylle olemme miettineet, että jakaisimme porukkaa vähän eri tavalla ja ottaisimme 9-vuotiaita mukaan. Mutta niistä lisää myöhemmin, Ikonen kertoo.

Vuonna 2018 Ristiinaan muuttaneelle Ikoselle pesti nuoriso-osaston vetäjänä on mieluinen. Hänen puolisonsa on ollut Ristiinan VPK:ssa mukana vuosikausia.

– Minulla alkaa nyt olla omilta lapsilta aikaa tälle. Tämä on kuin kotiin tulisi. Tuntuu hyvältä, kun tuntuu, että olemme teinien kanssa tulleet jo lyhyessä ajassa tutuiksi ja he pystyvät täällä olemaan omina itsenään. Pidän myös tärkeänä sitä, että on harrastustoimintaa, mikä pitää nuoret pois pahanteosta, kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti tuumaa.

Elina Alanne

Kylän surkeimmat tiet saavat uutta pintaa

Posted on by elina

Ponnantie ja Kristiinantie myllätään tänä kesänä laajasti uusiksi.

 

Työmaa Ponnantiellä etenee jo vauhdilla. Alueella uusitaan tien lisäksi vesi- ja viemäriputket sekä hulevesiratkaisut.

 

Ponnantie ja Kristiinantie ovat tänä kesänä työmaita. Molemmissa toteutetaan vesilaitoksen ja kaupungin yhteistyönä laajat remontit. Uusiksi menevät sekä likaisen että puhtaan veden putket kuin katujen pintakerroksetkin.

Molemmista teistä sekä ristiinalaiset että yhdyskuntatekniikan valvoja Matti Kaira toteavat, että jo oli aikakin saada ne kuntoon.

– Ponnantiellä on ollut huono se katu mutta lisäksi vuotoja vesiputkissa. Se oli tullut kaikkiaan tiensä päähän, Kaira sanoo.

Työmaa on jo käynnissä Ponnantien Brahentien puoleisessa päässä. Tielle kuljetaan nyt Saimaantien puolelta.

– Urakka-aika näissä molemmissa kohteissa on lokakuun loppuun. Eli syksyllä on valmista, Kaira kertoo.

 

Kristiinantien työmaa alkaa Otto v. Fieandtintien ja Saimaantien suunnasta.

– Kristiinantiellä uusitaan myös katuvalaistus. Siellä on vanhat puupylväät, Kaira kertoo.

Samassa yhteydessä myös Mäkitien risteykseen rakennetaan korotettu suojatie liikenneturvallisuuden takia.

Kristiinantie on joillekin lapsille koulureitti. Työmaan aikana kulkemisen toivotaan tapahtuvan turvallisuuden vuoksi muita reittejä.

– Siellä liikkuu isoja koneita ja mitä vähemmän on ulkopuolista liikennettä, niin sen turvallisempi. Varsinkin koululaisten toivotaan kulkevan nyt toista reittiä, Kaira sanoo.

Molempien teiden urakat ovat mittavat.

– Näissä voi laskea, että se on noin tuhat euroa metri, kun vesihuollon kanssa tehdään uusiksi, Kaira kertoo.

 

Kristiinantien ja Mäkitien risteykseen koulun vieressä tulee korotettu suojatie.

 

Ristiinaan on myös valmis suunnitelma kiertoliittymästä Otto v. Fieandtintien, Pietarintien ja Mart-Heikkiläntien risteykseen. Kaira kertoo, aikataulua sen toteuttamisesta ei vielä ole. Kohde nostetaan investointiohjelmaan, kun siihen on mahdollisuus.

Muita katujen kunnostussuunnitelmia Ristiinaan ei tällä hetkellä ole.

– Ajatuksia ja tarpeita on. Vesihuoltoverkoston iän tietäen kohteita joudutaan lähivuosina korjaamaan, Kaira toteaa.

Elina Alanne

Kymmenettä vuotta kaupungin huipulla – Jaana Orava viihtyy Naisvuorella

Posted on by elina

Ristiinalainen Jaana Orava on luotsannut Naisvuoren kahvilaa 10 vuotta. Samalla hänen yrityksensä Ripesti täyttää 30 vuotta.

 

Jaana Orava on luotsannut Ripesti-yritystään 30 vuotta. Yrittäjä työskentelee kesällä Naisvuoren kahvilassa itsekin.

 

Mitä kuuluu, tekijä?

Mikkelin Naisvuoren kahvila avasi ovensa vappuna. Kaupunki kunnostaa historiallisia tiloja myös tänä vuonna, ja tornin sisäkaari on jo saanut uuden maalipinnan. Kalustus ja sähkötyöt ovat vielä kesken.

Vuosi 2026 on yrittäjä Jaana Oravalle kymmenes kahvilan puikoissa. Hän kertoo pienen kahvilan pyörittämisen olleen hänen lapsuudenhaaveensa.

– Tunnen olevani kotonani täällä. Ventovieraatkin ovat sanoneet, että minusta näkee, kuinka olen onneni kukkuloilla, Orava kertoo hymyillen.

Tornissa on ollut kahvilatoimintaa jo vuosikymmeniä, mutta Oravan aikana sitä on kehitetty määrätietoisesti. Yksi merkittävä muutos oli anniskeluoikeuksien hankkiminen muutama vuosi sitten.

– Se oli hyvä ratkaisu. Tänne tullaan viettämään kesäpäivää tai juhlistamaan teatterireissua kuohuviinilasillisella.

 

Kahvilan ehdoton hittituote ovat vohvelit, joita asiakkaat ovat kehuneet jopa Suomen parhaiksi. Orava on kehittänyt reseptiä kuuden vuoden ajan, ja valikoimaa vaihdellaan vuosittain uusilla suolaisilla ja makeilla täytteillä.

Erikoisruokavaliot näkyvät vahvasti tarjonnassa. Tavallisia jauhoja ei käytetä lainkaan, vaan vohvelit valmistetaan gluteenittomina ja maidottomina. Saatavilla on myös vegaanisia ja ketovaihtoehtoja. Kahvila tuo kesäksi valikoimaansa uutuutena jäätelöannokset.

Raaka-aineissa suositaan lähituotantoa ja pientuottajia. Suolaisten vohveleiden vorschmack tulee Upseerikerholta, kahvi Kirjalan kahvipaahtimosta ja kuohuviini Ollinmäen viinitilalta. Myös marjat ja muikut hankitaan läheltä.

– Pyrin siihen, että myös vitriinituotteet ovat kotimaisia ja laktoosittomia, ja osa niistäkin leivotaan itse. Gluteenittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja löytyy niistäkin.

Valikoimaan sisältyy myös tuttuja kesäkahviloiden klassikoita, kuten Coca Colaa ja omenalimonadia.

 

Naisvuoren torni on monelle tuttu maamerkki. Orava kuvaa kahvilaa ympäristöineen kaupungin olohuoneeksi ja puutarhaksi, jota määrittää sotahistoria ja laajat näkymät.

Kahvilassa yhdistyvät myös Oravan lapsuuden haave ja kiinnostus sotahistoriaan naisten näkökulmasta. Talvisodan ja jatkosodan aikana tornissa palveli päämajakaupungin ilmatorjunta. Kukkulan kerrotaan saaneen nimensä naisten mukaan, jotka nousivat kalliolle seuraamaan 1500-luvun lopun Nuijasodan tai 1700-luvun lopun Porrassalmen taistelun tapahtumia.

– Maisemista pääsee nauttimaan jo kahvilatasolta, vaikka tornin huipulle ei nousisikaan. Asiakaskuntaan lukeutuu niin turisteja kuin paikallisia lenkkeilijöitä.

Orava työllistää pääasiassa nuoria. Suurin osa työntekijöistä on palannut kesätöihin useana vuonna peräkkäin. Myös yrittäjä itse on nykyisin paikalla kahvilassa.

 

Kiinnostus maanpuolustustoimintaan näkyy myös Oravan vapaa-ajassa, sillä hän on aktiivisesti mukana Mikkelin sotilaskotitoiminnassa. Toiminnan tavoitteena on tukea varusmiesten, vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten ja reserviläisten hyvinvointia.

– Olisin aikanaan halunnut armeijaan, mutta kun naisille avautui mahdollisuus, minulla oli kotona pienet lapset. Pääsin mukaan myöhemmin ikään kuin keittiön kautta.

Mikkelissä ei ole enää kiinteää sotilaskotia eikä varusmiehiä, mutta paikkakunnalla toimii varuskunta, maavoimien esikunta ja Naton alaesikunta. Toiminta on edelleen aktiivista, vaikka yhdistyksen jäsenten keski-ikä on korkea.

– Viime kesänä hankimme Sotku-auton, Huldan, jolla pääsemme helpommin myyntikeikoille, Orava kertoo.

Orava kertoo saaneensa toiminnan kautta kokemuksia ja elämyksiä, joita ei muuten olisi mahdollista saada. Hän on päässyt muun muassa tutustumaan miinalaivoihin sekä osallistunut maastossa järjestettäviin harjoituksiin eri puolilla Suomea.

Sotilaskotiyhdistys järjestää jäsenilleen myös vapaa-ajan toimintaa, kuten yhteisiä retkiä, ruokailuja, kirjallisuusiltoja, viininmaistajaisia ja luentoja.

Milla Asikainen

 

Ristiinalaisen juttusarjassa tavataan yrittäjiä ja muita aktiivisia, joiden kuulumisia lehdessä ei ole toviin kerrottu. Kenestä haluaisit lukea? Vinkkaa toimitus@haumedia.fi.

Aitiopaikalla kasvua seuraamassa – Miikka Oinonen antaa aikaansa usealle joukkueelle

Posted on by elina

PU-62:n apuvalmentajana Miikka Oinonen pääsi mukaan ainutlaatuisiin voitonhetkiin.

 

Valmentajat Juha-Matti Murtonen ja Miikka Oinonen riemuitsivat Tampereella PU-62:n voiton ratkettua. Kuva: Mikko Rahikainen

 

Futsalin SM-kulta matkasi sunnuntaina Mikkeliin, kun PU-62 voitti Tampereella Ilveksen ja vei Suomen mestaruuden kolmella voitolla finaalisarjassa. Viime vuoden pronssin nyt kullaksi kirkastanutta joukkuetta on tämän kauden apuvalmentanut ristiinalainen Miikka Oinonen.

Omallakin peliurallaan monenlaisia voittoja juhlinut Oinonen kertoo tiistaiaamuna, että valmentajana hän on onnellinen pelaajien puolesta.

– Se on upeaa, kun pääsee tuollaisia pelejä pelaamaan. Ne ovat ainutlaatuisia hetkiä. Tosi onnellinen olen pelaajien puolesta, että tuloksena oli kirkkain palkinto.

Oinonen lähti joukkueen valmennukseen mukaan viime syksynä valmentaja Juha-Matti Murtosen pyynnöstä.

– Lupauduin lähtemään kaveriksi. Tätä tekee rakkaudesta lajiin. Ei se vaan lähde, vaikka itse ei enää pelaa, Oinonen miettii.

– Toinen syy oli se, että on antoisaa valmentaa tavoitteellisia ja eteenpäin haluavia pelaajia.

 

Oinosen vastuulla PU-62 futsalin edustusjoukkueessa olivat erityisesti hyökkääjät, eli lajissa pivot-pelaajat. Hän miettii, että oman hyökkääjätaustan vuoksi hänellä on roolissa annettavaa.

– On helppo tuoda hyökkääjille neuvoa ja oppia. Lisäksi sitten teen apuvalmentajana kaikkea muuta toimintaa tukevaa. Futsal on niin nopeatempoista, että siinä on jo pelissä paljon tekemistä valmennuksella.

Kenelläkään edustusjoukkueen valmennuksesta ei ole vielä jatkamisesta varmuutta, mutta Oinosta jatko kiinnostaisi.

– Laji kiinnostaa ja pelaajien kehittäminen. Jo nyt nähtiin hienoja kasvutarinoita sekä pelaajissa että joukkuetasolla. Pelaajista käsittääkseni oikeastaan kaikki ovat jatkamassa ensi kauteen.

 

Miikka Oinonen kertoo, että tavoitteellisia ja eteenpäin haluavia pelaajia on antoisaa valmentaa. Kuva on pelin jälkeisistä tunnelmista viime sunnuntailta. Kuva: Mikko Rahikainen

 

Oinonen laskeskelee, että hänellä taitaa mennä valmentamiseen viikoittain parikymmentä tuntia. Hän summailee, että jalkapalloon ja futsaliin vielä tuota enemmän, koska tuohon tuntimäärään hän ei miettinyt ihan kaikkia harjoittelujen ennakkosuunnitteluja ja seurapalavereja mukaan.

Oinonen on Mikkelin Palloilijoiden hallituksessa, vetää oman pojan joukkueen harjoituksia Ristiinan Pallossa ja valmentaa myös Ristiinan Urheilijoiden salibandynaisia. Tällä kaudella joukkuueella on edessä vielä yksi turnaus toukokuussa.

– Oli kyseessä sitten lapset tai aikuiset, niin urheilun harrastaminen vaatii tekijöitä, että homma pyörii. Kun olen itse saanut pelata, niin ymmärrän, että se vaatii niitä taustaihmisiä. Oikeastaan nyt sen vasta ymmärtääkin, minkä määrän työtä se taustalla vaatii.

Oinonen haluaa antaa aikaansa ja kannustaa myös muita niin tekemään.

– Jos lasta ajattelee, niin mikä tahansa joukkuelaji saattaa rohkaista häntä paljon. Joutuu vähän ottamaan paikkansa ja saa siitä itseluottamusta, mikä voi näkyä koulussakin. Opettaahan joukkuelajit myös porukassa toimimista. Ihan jo pelkästään nämä asiat ovat tärkeitä ja hyvää oppia kaikille. Saa kavereita, yhteisöllisyyttä ja tukea.

 

Oinosen vapaa-aika menee siis pitkälti taustoissa nykyään, mutta hän yrittää ehtiä liikkumaan itsekin.

– Kotona tulee illat potkittua palloa pojan kanssa. Jos pääsen kotoa lähtemään, niin menen golfkentälle ja silloin tällöin tulee vielä käytyä kuntosalillakin, vuonna 2024 penkkipunnerrusprojektin läpi vetänyt mies naurahtaa.

– Jalkapallopelit on minun osaltani lähinnä sellaisia tapahtumia. Esimerkiksi parin viikon päästä on Savonlinnassa yksi peli tulossa, Oinonen kertoo.

Elina Alanne

Sotakoulu saa uuden maalipinnan

Posted on by elina

Jos sää on suotuisa, Sotakoulun maalausurakka on valmis kesän alussa.

Sotakoulun uusi maalipinta on hieman aiempaa tummempi.

 

Juvalaisen Laatu Maalauspalvelu Oy:n työnjohtaja ja maalarimestari Jouni Loistovuori kertoo, että aikainen kevät mahdollisti maalaustöiden nopean aloittamisen Ristiinan Sotakoululla.

Haastatteluhetkellä sää on kolea, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa ongelmia maalaustöille, kunhan lämpötila pysyy kahdenkymmenen pakkasasteen yläpuolella. Lumi ja räntä voivat kuitenkin vielä hidastaa töiden etenemistä.
– Jos sää pysyy suotuisana, maalauksen pitäisi valmistua kesäkuun alkuun mennessä, Loistovuori kertoo.

Sotakoulun väritys ei muutu olennaisesti. Rakennuksen pääväri säilyy vihertävän harmaana, ja ikkunoiden sekä ovien pielet valkoisina. Pääsävy on kuitenkin hieman aiempaa tummempi.

Laatu Maalauspalvelu on uusinut viime vuosina myös rakennuksen sisäpintoja. Työhön on kuulunut muun muassa tapetointia ja maalausta, ja osassa töistä on ollut mukana myös restauroija. Rakennusta on kunnostettu vaiheittain määrärahojen puitteissa sekä talkoovoimin.
– Talkoolaiset ovat ajaneet Sotakoulun asiaa aktiivisesti myös kaupungin suuntaan, Loistovuori sanoo.

Laatu Maalauspalvelun Jouni Loistovuori ja Jussi Muukkonen ahkeroivat Sotakoululla.

 

Talkooporukkaan kuuluu useita paikallisia yhdistyksiä, kuten Ristiina-Seura, Ristiinan reserviupseeriseura ja Someen Erä-Ässät. Tavoitteena on ollut kehittää Sotakoulusta paikallisten asukkaiden, yritysten ja yhdistysten sekä matkailun tarpeita palveleva pitäjäntalo.

Noin kahdentoista vuoden aikana Sotakoulua on purettu, tyhjennetty, rakennettu ja maalattu. Tänä keväänä talkoolaiset ovat maalanneet osia länsi- ja pohjoisterassin alueilta.
– Sotakoulu näyttää nyt upealta. On valtavan hatunnoston arvoista, että talkooporukka on tehnyt sen eteen noin 7 000–8 500 tuntia työtä, sanoo Jaakko Syrjäläinen Ristiina-Seurasta.

Nyt urakka alkaa olla loppusuoralla.
– Emme aluksi arvanneet, että työ kestää näin kauan, mutta rahoituksen ja muiden olosuhteiden vuoksi näin kävi.

Jouni Loistovuoren mukaan kohde on ollut poikkeuksellinen. Ulkomaalauksessa ei hänen mukaansa ole juurikaan eroa uusien ja vanhempien rakennusten välillä, mutta sisätöissä rakennuksen historiallinen arvo vaikutti merkittävästi ratkaisuihin.
– Historiallisuus piti huomioida sekä työmenetelmissä että materiaalivalinnoissa. Esimerkiksi akryylimassoja emme käyttäneet lainkaan.

Hän kuvailee Sotakoulun entisöintiä haasteelliseksi, mutta samalla erittäin mielenkiintoiseksi ja miellyttäväksi kohteeksi.

Milla Asikainen

Valonpisaroita lasten elämään – Parikanniemen uusi talo saa pian asukkaat

Posted on by elina

Parikanniemen Valontupa mahdollistaa hyvän arjen. Uudessa rakennuksessa otettiin huomioon monia arkea helpottavia ratkaisuja.

 

Valontuvassa on paikat kymmenelle lapselle ja nuorelle: seitsemän lastentalon huonetta sekä kolme itsenäistymisasuntoa.

 

Putkahdan Parikanniemen lastenkodin uuteen Valontupaan sisälle suoraan kuraeteiseen. Kuka tahansa kuraisia ja hiekkaisia lapsia kotiin sisään luotsannut rakastaa ratkaisua. Valontuvan eteistilat ovat isot, niihin kuljetaan kahdesta eri ulko-ovesta ja kurarallin ratkaisua on mietitty.

Samaan tapaan Valontuvassa on mietitty monia muita ratkaisuja niin, että ne tukevat parhaiten seitsenpaikkaisen lastentalon arkea.

– Eteinen on iso, henkilökunnan huone on tässä keskellä ja täällä on nykyaikaiset lääkekaapit ja muut ratkaisut. Vessoja on rakennuksessa useita, koska erityisesti murrosikäiset tarvitsevat omaa rauhaa, esittelee nopeasti Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen perjantaina 23. huhtikuuta ennen Valontuvassa järjestetyn kutsuvierastilaisuuden alkua.

Lastenkodin johtaja Matti Pasanen tykkää Valontuvassa erityisesti siitä, että toiminnallisesti olohuone, keittiö ja henkilökunnan huone ovat keskellä.

– Täällä pystyy myös väliovilla jakamaan tiloja hyvin. Mutta tavoitehan on, että ollaan läsnä ja yhdessä. Keittiö ja olohuonehan ne ovat niitä paikkoja, joissa kodeissa ollaan, Pasanen summaa.

Valontuvan suunnitteli arkkitehti Heikki Kirjalainen. Hän kertoo, että suunnitteli rakennuksen yksikerroksiseksi, koska se lisää esimerkiksi turvallisuutta.

– Suunnittelin kaiken sydämen ympärille, eli sydänalue on keittiö ja kaksi oleskelutilaa. Kun rakennus on yksikerroksinen, niin portaat eivät myöskään vie tilaa tai tuo hukkatilaa. Maisema tältä paikalta on upea, niin halusin sen osaksi näkymää, Kirjalainen kertoo.

Valontuvassa onkin suuret ikkunat järvelle päin. Kirjalainen naurahtaa, että arkkitehtinä hän olisi halunnut ikkunapintaa lattiaan asti.

– Mutta sekin on turvallisuuskysymys, että ihan alas asti ei ole ikkunoita, Kirjalainen kertoo.

 

Matti Pasanen toivotti vieraat tervetulleeksi perjantaina Valontuvan kutsuvierastilaisuuteen.

 

Valontupa korvaa yhden Parikanniemen jo vanhentuneista rakennuksista. Kunhan loputkin tarkastukset ja työt ovat valmiit, taloon muutto alkaa viimeistään kesällä. Ulko- ja pihatöitä tehdään vielä kesään asti. Rakennus saa muun muassa terassin järven puolelle.

Valontuvassa on paikka seitsemälle asukkaalle ja kolme itsenäistymisasuntoa nuorille. Niihin kuljetaan omien uloskäyntien kautta.

Pasanen kertoi perjantaina, että on hieno tunne, kun talo on lähes valmis ja sitä päästiin jo juhlistamaan kutsuvieraiden kanssa.

– Tällaiset asiat eivät tapahdu hetkessä. Pitkään on ollut unelma, että vielä jonain päivänä kolmaskin talo saadaan uudistettua. Tämähän ei siis ole laajennus vaan parannus. Tämä on vuosikausien työn, odotusten ja haaveiden tulos, Pasanen korostaa.

Parikanniemen lastenkodin kaksi muuta lastentaloa, Onnentupa ja Tuulentupa, jatkavat toimintaansa normaalisti. Paikkoja lastenkodissa on siis yhteensä 21 lapselle sekä kolmelle itsenäistyvälle nuorelle.

Valontupaan muuttavia lapsia on jo päässyt tutustumaan uusiin tiloihin. Pasanen naurahtaa, että se on vielä ratkaisematta, miten huoneet jaetaan.

– Lapsilla on jo toiveita, mikä huone on kenenkin. Täällä käyneet ovat nopeasti omat suosikkihuoneensa löytäneet, Pasanen kertoo.

 

Kutsuvierastilaisuudessa oli myös ekumeeninen kiitosrukous.

 

Arvio uuden rakennuksen kustannuksesta on noin 1,3 miljoonaa euroa. Talo on rahoitettu aikaisemmin rahastoitujen testamenttien ja lahjoitusten sekä lisälainan turvin. Riikonen kertoi perjantain tilaisuudessa, että lisälainaa otettiin noin puoli miljoonaa.

Parhaillaan hyvinvointialueiden säästöjen vuoksi lastensuojelu koko Suomessa on myllerryksessä. Ostopalveluja käytetään vähemmän ja myös Parikanniemessä on paikkoja tyhjänä.

– Ajastaan tilanne taas muuttuu, Riikonen tietää ja luottaa pitkällä kokemuksellaan.

Silloin Parikanniemen valttina on, että asumisympäristö on viimeisen päälle kunnossa.

– Ihmiset tekevät sydämellään työn, mutta myös puitteiden on oltava kunnossa, Pasanen summasi avatessaan kutsuvierastilaisuuden.

 

Paikka, jossa tulevaisuus alkaa näyttää valoisammalta

Perjantain 23.4. kutsuvierastilaisuuden juhlapuheissa kiitettiin Parikanniemisäätiötä vastuun ja yhteisöllisyyden kantamisesta.

Juhlapuheen piti maakuntajohtaja Heini Utunen. Hän ihasteli uutta Valontupaa ja muistutti, että elämässä arki ratkaisee. Hän muistutti siitä, että yhteisöt eivät ole itsestään selvyyksiä näinä päivinä, kun yksilökeskeisyyttä ihaillaan.

– Vahvempi ääni velvoittaa käyttämään ääntä niiden puolesta, joilla sitä ei ole, Utunen totesi ja kiitti Parikanniemisäätiötä sitoutumisesta ja välittämisestä vahvemman yhteiskunnan eteen.

Mikkelin kaupunginjohtaja Janne Kinnunen toivoi, että Valontupa on jatkossa täynnä elämää, naurua, arkea ja onnistumisia.

– Toivon, että tämä on paikka, jossa tulevaisuus alkaa näyttää valoisammalta.

Myös hän kiitti Parikanniemeä ja sen henkilökuntaa sitoutumisesta ja siitä, että lapsen etu on ensimmäisenä mielessä.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan aluekappalainen Ruut Hanhikorpi toivoi, että Valontupa on koti, jossa saa kasvaa omaksi itsekseen.

– Toivon, että täällä on mahdollista saada elämään liittyviä oivalluksia, että minustakin voi tulla mitä tahansa, Hanhikorpi summasi.

Omat tervehdyksensä toivat myös Etelä-Savon Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Teppo Leinonen ja Eloisan lastensuojelun palvelupäällikkö Johanna Will-Orava.

Ekumeenisen kiitosrukouksen juhlassa pitivät Parikanniemisäätiön hallituksen puheenjohtaja, Haukivuoren aluekappalainen Markku Liukkonen, pastori Mikko Mentu Saimaan ortodoksisesta seurakunnasta, pastori Toni Rautiainen Mikkelin helluntaiseurakunnasta sekä pastori Mikko Ohra-Aho Mikkelin vapaaseurakunnasta.

 

Valontuvan rakentaminen

Suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Heikki Kirjalainen Oy.

Konsulttina ja valvojana HonkaPro Oy Ismo Honkapuro.

Pääurakoitsijana Keveka Rakennus Oy.

Lisäksi projektissa ovat olleet mukana LVIAS-urakoitsija Starexpert Oy/SE Sähkö Oy sekä kymmeniä alihankkijoita ja tavaran toimittajia.

Parhaimmillaan työmaalla on ollut 10–15 työntekijää.

Hankkeen kokonaisarvio oli noin 1,3 miljoonaa euroa.

Elina Alanne

UPM jakauttaa Plywoodin uudeksi pörssiyhtiöksi

Posted on by elina

Jos jakautuminen hyväksytään, Pelloksella ollaan jatkossa WISA Groupia. 

 

Pelloksen tehtaat on osa UPM Plywoodia. Kuva on vuodelta 2020.

 

UPM-Kymmene Oyj:n hallitus on hyväksynyt jakautumissuunnitelman UPM Plywood -liiketoiminnan eriyttämiseksi uudeksi pörssiyhtiöksi. UPM-Kymmene antoi asiasta pörssitiedotteen keskiviikkona.

Ristiinan Pelloksen tehtaat on osa UPM Plywoodia. UPM Plywoodista on ollut käynnissä strateginen arviointi toiminnan jatkosta.

UPM-Kymmene Oyj kertoo tiedotteessaan, että UPM:n hallitus on keskiviikkona 29. huhtikuuta hyväksynyt jakautumissuunnitelman, jonka mukaan UPM Plywood -liiketoiminta-alue eriytettäisiin WISA Group Oyj -nimiseksi uudeksi itsenäiseksi pörssiyhtiöksi.

Jakautuminen edellyttää UPM:n ylimääräisen yhtiökokouksen hyväksyntää. Ylimääräinen yhtiökokous suunnitellaan pidettäväksi viimeistään syyskuun 2026 alussa. Jakautumisen suunniteltu täytäntöönpanopäivä on 31.10.2026.

 

Tiedotteen mukaan UPM:n hallitus arvioi, että Plywood-liiketoiminta-alueen eriyttäminen erilliseksi pörssiyhtiöksi kasvattaisi omistaja-arvoa luomalla liiketoiminta-alustan, joka keskittyy yksinomaan vanerinvalmistuksen strategisten painopisteiden ja kasvumahdollisuuksien toteuttamiseen ja tavoittelemiseen.

Eriyttäminen myös yksinkertaistaa hallinto- ja päätöksentekorakenteita, vahvistaa vastuunkantoa ja mahdollistaa UPM:n keskittymisen ydinliiketoimintoihinsa. Eriyttäminen parantaa myös sijoittajien näkyvyyttä Plywood-liiketoiminta-alueen keskeisiin arvonmuodostustekijöihin, mikä voi helpottaa liiketoiminnan käyvän arvon määrittämistä ja tarjota enemmän joustavuutta ulkoisen pääoman hankintaan.

Eriyttäminen antaa Plywood-liiketoiminta-alueelle mahdollisuuden houkutella uusia sijoittajia, jotka ovat kiinnostuneita sijoittamaan suoraan korkean lisäarvon loppumarkkinoihin keskittyvään yhtiöön, joka palvelee muun muassa rakentamisen, LNG‑laivanrakennuksen ja ajoneuvojen lattiaratkaisujen vaativia asiakassegmenttejä. Näin eriytyminen edistää arvonluontia myös UPM:n nykyisille osakkeenomistajille, UPM:n tiedotteessa todetaan.

– Uskomme, että tämä muutos liiketoimintaportfoliossamme luo pitkäaikaista arvoa UPM:n osakkeenomistajille. Vaneriliiketoiminnan eriyttäminen omalle kasvupolulleen vahvistaa sen tulevaisuuden näkymiä ja selkeyttää UPM:n liiketoimintaportfoliota, sanoo UPM:n toimitusjohtaja Massimo Reynaudo tiedotteessa.

 

– Itsenäisenä yhtiönä meillä on erinomaiset edellytykset toteuttaa fokusoitua strategiaa, joka perustuu vahvaan asemaamme premium‑markkinoilla, skaalautuvaan operatiiviseen toimintaan sekä kurinalaiseen kasvuun. Vahvat asiakaskumppanuudet ja kehittyneet tuotteemme muodostavat meille vankan perustan ja erinomaisen pitkän aikavälin arvonluontipotentiaalin, sanoo UPM Plywood -liiketoiminta-alueen johtaja Tuija Suur-Hamari tiedotteessa.

 

Tiedotteessa todetaan, että jakautumisen täytäntöönpanon jälkeen WISA Group on yksi johtavista eurooppalaisista vanerintuottajista, jolla on vahva markkina-asema keskeisissä loppukäyttökohteissa. WISA Group tarjoaa korkealaatuisia vaneri- ja viilutuotteita rakentamiseen, ajoneuvojen lattioihin, LNG-laivanrakennukseen, parketinvalmistukseen ja muihin teollisiin sovelluksiin.

Sillä on seitsemän tuotantoyksikköä viidellä tuotantopaikkakunnalla Suomessa ja Virossa, joiden teoreettinen enimmäiskapasiteetti on noin 785 000 kuutiometriä vuodessa. Vuonna 2025 UPM Plywood -liiketoiminta-alueen liikevaihto oli 409 miljoonaa euroa ja vertailukelpoinen EBITDA oli 55 miljoonaa euroa.

Jakautumisesta päättävä ylimääräinen yhtiökokous valitsee myös WISA Groupin hallituksen jäsenet toimikaudelle, joka alkaa jakautumisen täytäntöönpanosta.

UPM:n hallitus on nimittänyt UPM Plywoodin liiketoiminta-alueen johtaja Tuija Suur-Hamarin, WISA Group Oyj:n toimitusjohtajaksi jakautumisen täytäntöönpanosta alkaen. Muut WISA Groupin johtoryhmän jäsenet nimitetään ennen jakautumisen täytäntöönpanoa.

UPM aikoo hakea WISA Groupin osakkeiden listalleottamista Nasdaq Helsinki Oy:n  pörssilistalle.

 

Kuoma kääntyy askel kerrallaan

Posted on by elina

Pitkä historia Kuomiokoskella ei unohdu, vaikka tuotannollisesti paikka jäisi uinumaan, muistuttaa Kuomiokoski Oy:n Sanna Kittelä.

 

Sanna Kittelä aloitti Kuomiokoski Oy:n toimitusjohtajana viime elokuussa. Hän tuli yritykseen tilanteessa, jossa liikevaihto oli pudonnut huippuvuosista useammalla miljoonalla. Kittelä totesi Ristiinalaiselle tuolloin, että Kuoma on hiomaton timantti. Arkistokuva / Niko Takala

 

Perinne, historia ja paikka eivät katoa, vaikka Kuomiokoski Oy:n kenkiä ei enää valmistettaisikaan Kuomiokoskella. Näin tuumaa yhtiön toimitusjohtaja Sanna Kittelä.

Kuten on uutisoitu, perinteisessä jalkineita ja niiden osia valmistavassa yrityksessä on käynnissä muutosneuvottelut. Kittelä vahvistaa myös Ristiinalaiselle, että tuotannon ja toimihenkilöiden siirtämistä Mäntyharjuun suunnitellaan. Muutosneuvottelut päättyvät vappuviikolla.

– Kuomiokosken tilat jäisivät siis tauolle. Jos ja kun tulisi tarve kasvattaa tuotantoa, niin vanhat tilat olisivat kapasiteettina, Kittelä kertoo.

Kuomiokoskella toimiva niin sanottu pensselinvarsitehdas jatkaa edelleen toimintaansa, eikä ole mukana näissä neuvotteluissa.

Kittelä tuumaa, että totta kai Kuomiokoski on Kuomana tunnetulle yritykselle historiallinen paikka. Yritys on toiminut siellä pian sata vuotta.

– Mutta olemme tilanteessa, että liikevaihto on laskenut ja Mäntyharjussa on uudet, modernit tilat. Tässä tilanteessa yritykseltä on hyvä liike ottaa hyöty irti moderneista tiloista. Päätoimipiste olisi siis Mäntyharju. Vantaalla työskentelee neljä henkilöä myynnissä ja markkinoinnissa ja se todennäköisesti pysyy, Kittelä kertoo.

 

Tähän mennessä Kuoma on tehnyt jalkineita sekä Kuomiokoskella että Mäntyharjussa. Suurin osa tuotantovaiheista on tehty Kuomiokoskella. Yritys on investoinut Mäntyharjussa sekä tiloihin että uuteen pohjituskoneeseen.

Ajatus on, että kengät tehtäisiin jatkossa alusta loppuun Mäntyharjussa. Uutta konetta ajettaisiin kahdessa vuorossa, jolloin kallis kone saataisiin mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

– Lisäksi meillä on käynnissä monitaito-ohjelma. Tavoitteena on, että työntekijöillä on oma erityisosaamisensa mutta myös taito työskennellä eri osastoilla, Kittelä kertoo.

Kausiluonteisessa bisneksessä tämä toisi tuotantoon varmuutta esimerkiksi sairauslomien aikana. Myös johtaminen helpottuisi, kun koko tuotanto ja toimihenkilöt olisivat Mäntyharjussa.

 

Kittelä kertoo, että Kuomiokoski Oy:lla on takana taas haastava kausi. Lyhyt talvi – ja hankala edellinenkin kausi – haastavat kaikkia kenkävalmistajia, koska asiakkaille on jäänyt myymättömiä varastoja. Kuomassa on tehty jo muutama vuosi malliston kehitystä.

– Meidän pitää ottaa välikausi entistä paremmin hallintaan. Karsitaan mallistoa, tuodaan uutta ja modernia. Vedenpitävyys on entistä tärkeämpää, Kittelä linjaa.

Säästä ei koskaan tiedä, mutta selvää on, että ilmastonmuutos nostaa kevät- ja syksykausien merkitystä.

– Lapsille ostetaan aina kenkiä mutta aikuiset jättävät tällaisina talvina talvikengät ostamatta, Kittelä toteaa.

Kuoman jalkineista 80 prosenttia myydään Suomessa. Suomen lisäksi myyntiä on useissa muissa maissa. Haastatteluhetkellä Kittelä oli juuri palannut Japanista.

– Saimme sinne sopimuksen sinetöityä, mikä on hieno homma. Meidän leveä lestimme on hyvä japanilaiseen jalkaan ja aikuiset siellä arvostavat pohjoismaista muotoilua. Ensimmäiset tuotteet Japaniin lähtevät kesäkuussa.

 

Kittelä aloitti Kuomiokoski Oy:n toimitusjohtajana viime elokuussa. Hän kertoo, että johto- ja myyntiportaassa töitä tehdään pienellä tiimillä ja yrityksen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että nykyiset asiakkaat saadaan hoidettua hyvin.

– Edelleen täytyy tehdä brändin kirkastamista. Arvostetaan historiaa, eli mitään lisää ei tarvitse keksiä mutta elävöitetään sitä hieman.

Hän toteaa, että työ on ollut hyvin sellaista muutosjohtajan työtä kuin hän odottikin.

– Tiesin, että tämä on yrityksen kääntämisprojekti. Muutosneuvottelut eivät tietenkään koskaan ole mukavia, mutta tulevaisuuden rakentaminen on aina inspiroivaa, Kittelä toteaa ja muistuttaa, että pelkästään saneeraamalla yrityksiä ei käännetä. On myös uskallettava investoida ja kehittää.

Elina Alanne

Painovoimaa uhaten ylöspäin – Dyecrest julkaisi uuden albumin

Posted on by elina

Dyecrest julkaisi viidennen albuminsa. 

 

Dyecrest julkaisee viidennen albuminsa. ”Defying Gravity” on bändin ensimmäinen Heidi Aaltosen kanssa tehty albumi. Kuva: Sami Romppainen

 

Mikkeliläinen Dyecrest on pitkän linjan metallibändi. Vahvasti ristiinalaisjuurinen yhtye julkaisi debyyttialbuminsa jo vuonna 2004, mutta jättäytyi – omien sanojensa mukaan – pakastimeen vuonna 2008. Bändi palasi sorvin ääreen vuonna 2018, ja lopullinen uusi elämä löytyi vuonna 2023, kun bändin laulajaksi kiinnitettiin lappeenrantalainen Heidi Aaltonen.
Perinteistä heavy metallia ja modernia power metallia musiikissaan maukkaasti yhdistelevä Dyecrest julkaisi viidennen täyspitkän albuminsa ”Defying Gravity” huhtikuun 24. päivänä. Art Gates Recordsin kautta julkaistava levy löytyy kaikista suoratoistopalveluista ja levy julkaistaan myös cd-formaatissa.

Bändin sisällä uuden albumin julkaisua odotettiin jo kieli pitkällä viime viikolla.
– Toki kolme biisiä on jo julkaistu singleinä, ja niistä on saatu tosi paljon positiivista palautetta. Ne ovat keränneet hyvin kuunteluita ja videokatseluita. Mutta hienoa saada nyt loputkin rallit niin sanotusti maailmalle. Itsellä on tosi hyvä fiilis näistä biiseistä, toteaa bändin kitaristi Matti Pasanen.

 

Dyecrestin leiristä kerrotaan, että levy tehtiin kahteen edelliseen albumiin verrattuna huomattavasti lyhyemmän ajan sisällä ja että tämä kuuluu lopputuloksessa entistä yhtenäisempänä kokonaisuutena.
– Yksi merkittävä tekijä on se, että Heidi on ottanut merkittävän roolin biisien sanojen ja laulumelodioiden tekijänä. Sillä on iso merkitys biisien toimivuuteen, sanoo Henri Arola, bändin toinen kitaristi.

Albumin nimi on napattu siltä löytyvän biisin ”Forsaken” kertosäkeestä. Mutta voi nimestä löytää helposti hieman vertauskuvallisuutta tosielämäänkin.
– Onhan tässä bändin historiassa käyty monenlaista vaihetta läpi. Mutta tässä sitä tähdätään ylöspäin, vahvempana kuin koskaan, painovoimaa uhaten! naurahtaa bändin kosketinsoittaja Pirkka Ohlis.
Dyecrestiin kuuluvat myös Jukka Matilainen (basso) ja Niko Takala (rummut).