Saku Forsblom vei kapteenina Jokerit Mestiksen mestaruuteen. Omasta tulevaisuudestaan hän ei vielä saa kertoa mitään.

Helsingin Jokerit voitti toisen peräkkäisen Mestiksen mestaruuden 4. huhtikuuta. Voitonjuhlakuvissa riemuitsi myös joukkueen kapteeni, ristiinalaislähtöinen Saku Forsblom.

– Nyt on vähän jo pöly laskeutunut. Loppureissu on heitetty ja nyt on hetki lomaa, Forsblom kertoi tiistaina puhelimitse.

Loppureissulla koko joukkue kävi Espanjassa.

Jokerit voitti loppusarjassa Ketterän suoraan otteluvoitoin 4–0. Forsblom kertoo, että sekä hänelle itselleen että Jokereille mennyt kausi oli kahtiajakoinen. Alussa oli nihkeää ja sitten alkoi kulkea.

– Alkukausi oli tahmea, mutta sitten 15. pelin jälkeen alkoi kulkea sekä itsellä että joukkueella. Oma loppukausi onnistui hyvin, eli olin parhaimmillani tänä keväänä. Eli alku oli nihkeä, loppu onnistunut, Forsblom summaa.

Kapteenina Forsblom kantoi totta kai myös vastuuta joukkueesta. Hän toteaa Jokerien olevan mieletön yhteisö, joka luo kuitenkin myös omat paineensa.

– Jokereilla on mieletön fanijoukko, joka seuraa mukana Rovaniemellä asti. Viimeisessä ottelussa Lappeenrannassa oli tuhat fania mukana. Myös joukkueen taustalla on iso määrä ihmisiä.

Iso yhteisö takana on mahtava mutta pelaajille se ei ole helpoin.

– Kaikki odottaa parasta ja sitä, että joukkue aina voittaa. On kova paine pelata. Jokereissa ei ole helppo paikka olla silloin, kun menee huonosti mutta kun menee hyvin, niin se on mageeta, Forsblom tuumaa.

Hän muistuttaa, että totta kai paine myös kuuluu jääkiekkoilijan työhön ja sitä työstettiin joukkueen johtavien pelaajien ryhmässä paljon erityisesti alkukaudesta.

– Alkukaudella oli henkisesti kovaa hommaa, kun pelasimme hyvin mutta ei tullut voittoja. Odotusarvo oli vähän sellainen, että voitetaan itsestään mutta eihän se urheilussa koskaan mene niin. Silloin pääsi tekemään töitä asian kanssa ja lopultahan kaikki kääntyi hienosti.

Forsblom muistuttaa, että kapteenille kuuluu tietyt hommat silloinkin, kun ei mene niin hyvin.

– Silloin on vapautettava toimintaa myös kaukalon ulkopuolella.

Jo edellisen kauden mestaruuden perusteella Jokerit haki liigalisenssiä ja sai sen helmikuussa. Joukkue tekee siis paluun SM-liigaan ensi kaudella. Myös tällä kaudella toiseksi jäänyt Ketterä on kertonut hakevansa liigalisenssiä.

Ensi kausi on liigassa siirtymäkausi kohti uutta sarjamuotoa. Kaudella 2027–2028 siirrytään uuteen sarjamuotoon, jossa 14 joukkuetta pelaa A-sarjassa ja 10 B-sarjassa.

Forsblom näkee uudistuksen pelkästään positiivisena.

– Hienoa, että löytyi uskallusta uudistaa rohkeammin. Sarjauudistus on kauan kaivattu. Itse ajattelen, että näin B-sarjasta on mahdollista saada vieläkin kovempitasoinen ja taloudellisesti seuroille kannattava. Tämä uudistus on tervetullut ja suunta parempaan, Jukuri-kasvatti pohtii.

Forsblomilla on Jokereiden kanssa 1+1-sopimus, joka on katkolla nyt keväällä. Jokereilla on siis mahdollisuus optiovuoden käyttöön. Pelaaja ei vielä saa kertoa mitään jatkostaan.

– Se on oltava vielä ihan hiljaa. Seura sitten jossain vaiheessa kertoo asiasta, Forsblom naureskelee.

Rivien väleistä kuitenkin kuulee, että Jokeri-yhteisössä olo on ollut Forsblomille mieluista.

– Ykköstavoite on koko ajan ollut kasvaa Jokereiden mukana liigaan ja olla vielä joukkueen mukana, kun siellä ollaan, myös Jukureissa liigaa pelannut puolustaja toteaa.

Nyt on kuitenkin aika lomailla ja ”lomailla”.

– Kesällä on niin sanottua lomaa, eli on laitettava itseään iskuun. Se on kaukana oikeasta lomasta, kun on ehkä yksi huilipäivä viikossa, Forsblom kuvaa jääkiekkoilijoiden kesiä.

– Se on kovaa treeniä mutta pääasiassa omatoimisesti. Pääosin tulen olemaan kesän Helsingissä, mutta varmasti käyn myös Mikkelissä ja Ristiinassa.

Elina Alanne

Ristiinalainen Tiia Hakonen pelaa lentopalloa ykkössarjassa Pieksämäellä. Rekkaa työkseen ajava Hakonen on kiitollinen joustosta työnantajalle.

Lentopalloa koko ikänsä pelannut ristiinalainen Tiia Hakonen myöntää suoraan, että edelliskausi Pieksämäen Tsempissä oli äärimmäisen rankka. Lopulta sitten jopa liian rankka.

– Kävin lajiharjoituksissa Pieksämäellä kolmesti viikossa, johon sitten omatoimiset lihas- ja peruskuntoharjoitukset sekä pelireissut päälle, hän ynnää.

Suomessa lentopallo on lajina pieni, ja pelaaminen vielä toiseksi korkeimmalla sarjatasollakin täysin harrastustoimintaa.

– Tein siis tämän urheilemisen ja reissaamisen lisäksi täyspäiväistä työtä rekan ratissa. Sitten vielä tietenkin tämä perhearki (perheessä kohta nelivuotias Olivia ja kaksi koiraa), niin lopulta oli noin puolessa välissä kautta pakko nostaa kädet pystyyn. Oli myönnettävä itselle, että täyteen panostukseen ei riitä paukkuja, enkä halua puolivaloilla olla mukana, Hakonen sanoo.

Hän kertaa, että tämän sanominen muille sekä myöntäminen itselle ei ollutkaan ihan helppo rasti. Kuitenkin, kun asiaa katsoi ulkopuolisen silmin, oli tilanne selkeä.

– Miehenikin (Riku Immonen) kyseli, että ihanko oikeasti jaksat tällaista. Sitten kun päätöksen tein ja kausi jäi kesken, niin oli tosi hienoa, miten hienosti seurassa asiaan suhtauduttiin ja minun tilannettani ymmärrettiin.

Tänä vuonna tilanteeseen on toisenlainen lähestyminen. Rekkaa miehensä veljen, Tero Immosen yrityksessä työkseen ajavalla Hakosella on työvelvollisuuksia huomattavasti täyspäiväisyyttä vähemmän.

– Nyt pystyn menemään tavallaan lentiksen ehdoilla. Tästä tietenkin suuri kiitos työnantajan suuntaan, että tämä on mahdollista. Ei panostaminen ja sitoutuminen ykkössarjan pelaamiseen muuten onnistuisi.

Ihan helpoimman kautta ei tämäkään kausi kuitenkaan mennyt. Polven terveyden kanssa aiemminkin tuskaillut Hakonen sai kauden alussa jälleen jobin postia. Jo aiemmin repeytynyt polvikierukka vaurioitui taas.

– Kyllä silloin oli jo mielessä hetken, että näinköhän tämä oli nyt tässä. Olen itse kuitenkin tässä lajissa jo konkariosastoa, eikä ollut varmuutta, miten nopeasti vamman saisi kuntoutettua.

Päättäväisyys kuntoutua kuitenkin tuli nopeasti. Hakonen sanoo käyneen selväksi, että ei hän vielä ole valmis hyvästelemään rakastamaansa lajia.

– Käyn edelleen fyssarilla vamman vuoksi, mutta nyt olen jo kuukauden harjoitellut täysipainoisesti, omien tuntemusten mukaan. Lajia aion jatkaa niin kauan kuin jalat kantaa! hän paaluttaa.

Kohta 28-vuotias Hakonen saapui Ristiinaan parikymppisenä, miehensä Rikun perässä. Hän myöntää, ettei ollut ennen Rikun tapaamista kuullutkaan Ristiinasta. Mikkeli toki oli tuttu. Itse Pihtiputaalta lähtöisin oleva nainen sai lentopallogeenit verenperintönä.

– Äiti on pelannut itse, ja hän toimii edelleen lajin parissa, kun hän on Pihtiputaan lentopalloakatemian päävalmentaja. Äitin kanssa ollaan paljon lentiksestä yhteydessä ja häneltä kyselen, jos joku askarruttaa mieltä.

Myös nykyiseen ammattiin löytyy vahva kosketuspinta kotoa. Hakosen isä nimittäin ajaa rekkaa. Alan rajuus sai isän kehottamaan aikoinaan nuorta Tiiaa hakeutumaan ”mille muulle alalle vaan”.

– Niinpä minä aloitin ensin Jyväskylässä opinnot ammattiopistossa pintakäsittelyssä. Kuitenkin, kun tuli 18 vuotta täyteen, niin vaihdoin logistiikka-alalle. Opinnot suoritin loppuun Esedulla Mikkelissä, kun asuttiin jo täällä.

Isänkin suhtautuminen tyttären päätymiseen samalle alalle on jo lientynyt.

– Hyvin hän asiaan nykyisin suhtautuu. Jos äiti on tuki ja turva lentisasioissa, niin isään voi taas luottaa sitten, kun on kyse työasioista. Hänellä on niin pitkä kokemus.

Liberon paikalla lentiskentällä viihtyvä Hakonen muistelee, että pelasi vielä kakkossarjaa Keski-Suomen Laukaassa kotipaikkaansa pitävässä Vehniän Wartissa, kun hän muutti Ristiinaan.

– Pelattiin samaa sarjaa kuin silloin Ristiinan Urheilijoiden Volley Ladies. Niinpä olen pelannut Ristiinan koulun salissa pelin vierasjoukkueessa, vaikka peli minulle tavallaan olikin kotipeli! Hakonen naurahtaa.

– RiU:lla oli silloin kova joukkue ja salissa hyvä tunnelma. Harmi, että sitä joukkuetta ei enää ole, mutta hyvä että seuran värit on kolmossarjassa, niin on pelipaikkaa tarjolla halukkaille.

Itse hän löysi pelipaikan vanhan pelikaverinsa kautta Pieksämäen Tsempissä, eikä valintaa ole tarvinnut katua.

– Vaikka tätä reissaamista tulee, niin seura on ihan huippu. Siellä on ollut tosi hyvä olla. Ja silläkin on iso vaikutus, että Pieksämäki on niin perinteinen lentiskaupunki. Tuntuu, että siellä koko paikkakunta on joukkueen takana! Hakonen iloitsee.

Niko Takala

Ristiinan urheilukenttä houkuttaa jalkapalloilijoita ja saa kiitosta hyvästä kunnostaan. 

Hyvä! Hyvä yritys!

Mikkelin Pallo-Kissojen P13-joukkueen pelaajan kannustus kuuluu Ristiinan urheilukentällä. Maalia ei tuosta tilanteesta tullut mutta ottelun lopputuloksena oli 5-2 voitto.

– Molemmat syksykauden pelit ollaan voitettu, kertovat Kissoissa pelaavat ristiinalaiset Julius Tuulasjärvi, Luukas Roponen, Paul Laasonen, Eemil Kotanen, Topi Virtanen ja Juhana Rantalainen.

P13 pelaa useita kotipelejä Ristiinassa. Valintaan on syynä muun muassa se, että joukkueessa enemmän ristiinalaisnuoria kuin muualla asuvia. Pojat ovat kenttävalintaan tyytyväisiä.

– Tämä on paras kenttä Mikkelissä, toteaa tyynesti Rantalainen.

– Tätä huolletaan hyvin. Nurmi on hyvä, täällä ei ole kiviä eikä kuoppia, perustelee Laasonen.

Joukkueen huoltaja Niilo Laasonen ja valmentajat Olli Korvenpää ja Jesper Voutilainen kehuvat myös Ristiinan olosuhteita.

– Mikkelin kentät on kovalla kuormituksella ja kulahtaneempia. Täällä on hyvä luonnonnurmi. Kun se on pehmeä, niin pysyy pelaajat terveenä, joukkueen taustajoukot summaavat.

Voutilainen korostaa myös sitä, että Ristiinan pojat kulkevat aina treeneihin Mikkeliin, niin on reilua pelata pelejä Ristiinassa.

– Meillä on sarjassa Lappeenrannan joukkueita, niin heillehän on tähän myös lyhyempi matka kuin Mikkeliin.

Esimerkiksi lauantaina 23.8. joukkue kohtaa Ristiinassa Kultsun Joutsenosta.

Ristiinan Pallon juniorijoukkueiden lisäksi tänä kesänä myös esimerkiksi MP:n P17 on käynyt Ristiinassa sekä PU-62:n T15 saapuu pelaamaan ottelun 5. syyskuuta. PU-62:n puheenjohtaja Susanna Liljander kertoo, että joukkue tulee Ristiinaan hyvien olosuhteiden vuoksi. Hänninkenttä on poissa käytöstä huoltorakennuksen remontin vuoksi ja joukkueen taustajoukot eivät halunneet millekään kaupunkialueen kentistä.

– Pystyttiin onneksi valitsemaan paras, eli Ristiina. Hienoa, että kenttää ylläpidetään. Mikkelissä on määrällisesti kenttiä paljon mutta niissä on omat juttunsa. Raviradan nurmi on esimerkiksi niin epätasainen, että vastustajat valittaa, Liljander kertoo.

Kenttävalintaan vaikuttaa myös se, missä on hyvät pukukopit lähellä kenttää. Ristiinassa tämäkin on kunnossa.

Liljander korostaa, että ennen kaikkea T15 halusi nurmelle. Tekonurmi olisi hyvä, jos kenttä olisi kunnossa mutta oikea nurmi on paras kasvaville nuorille.

– Tekonurmi on kova. Siinä joutuu polvet koville ja loukkaantumisriski nousee. Etenkin tytöillä kasvupyrähdys on nuorena kova ja siinä on muutenkin nivelet kovilla, Liljander sanoo.

Sekä Liljander että Pallo-Kissojen toiminnanjohtaja Tuomo Pöyry ovat samaa mieltä, että kesäaikaan Mikkelissä riittää jalkapallon harrastajille hyvin kenttiä. Tekonurmissa alkaa kuitenkin olla jo uusimisen tarpeita.

– Talvella on sitten harjoituspaikkojen kanssa tiukempaa, Pöyry toteaa.

Myös yleisurheilua torstaina

Ristiinan Urheilijoiden yleisurheilukisat on tuttu näky Ristiinassa, mutta torstai-iltana urheilukentän valtaa Mikkelin Kilpa-Veikkojen ABC kisa 4. Kilpa-Veikkojen puheenjohtaja Juha Putkonen toteaa, että on oikeastaan aika luonnollista, että kilpailu järjestetään Ristiinassa.

– Urheilupuistossa on huoltotoimenpiteitä, niin silloin luonnollinen valinta on Ristiina, jossa on lähin, toimiva ja hyväkuntoinen urheilukenttä, Putkonen sanoo.

Hän toteaa, että ainoat luokittelukelpoiset kentät Mikkelissä ovat Urheilupuisto ja Ristiina.

– Ristiinan Urheilijoiden kanssa teemme seuracupeissa hyvää yhteistyötä, niin hyvä senkin puolesta tulla Ristiinaan. Torstain kilpailu on vanhoilla termeillä siis piirikunnallinen. Kannattaa tulla katsomaan. Mukana on aikuissarjat ja osallistujia Saudi-Arabiasta asti, Putkonen vinkkaa.

Putkonen harmittelee, että Mikkelissä voisi kaupunkialueella olla Urskin lisäksi toinen hyvä kenttä yleisurheiluun.

– Jos esimerkiksi Kalevan kisoja haluaisi järjestää, niin lähellä pitäisi olla lämmittelykenttä. Ristiina on siihen vähän liian kaukana, Putkonen toteaa.

Elina Alanne

Rantauimakouluissa ollaan aina sään armoilla. Vesipetoilua opeteltiin urhoollisesti kelillä kuin kelillä.

Kyllä nämä meidän oppilaat ovat olleet tosi urheita. Paikalle on tultu joka kerran ja aina on osallistuttu tekemisiin, vaikka olisi ollut mikä keli. Esimerkiksi tiistaina, kun tuli vettä kaatamalla ja lämmintä ei ollut kuin vähän yli kymmenen astetta.

Näin kiitteli viime viikon torstaina Ristiinan rantauimakouluihin osallistuneiden lasten omistautumista asialleen uimakouluissa vastuullisena uimaopettajana toiminut Tino Huhtanen. Sään haltijat eivät toden totta olleet uimakoululle suosiolliset.

– On tässä itsellekin vähän tullut välillä kylmä, mutta kun näkee miten lapsetkin ovat touhussa mukana, niin kyllä sitä sitten jaksaa. Heidän takiaanhan tätä tehdään, hän muistutti.

Ristiinan rantauimakoulun alkeisryhmässä oli seitsemän lasta, jatkoryhmässä vähemmän. Ei varmaan kovin vaikea arvella, että osallistujamäärään vaikutti kylmät ja epävakaiset kelit.

Yksi kelejä uhmannut uimakoululainen oli viisivuotias Edit Lastuniemi. Edit oli iloisella tuulella – vaikka selvästi myös hieman kylmissään – kun hän oli nopeasti oppinut alkeisselkäuinnin liukumiset ja potkut. Ensin lötköpötkön kanssa ja sitten ilman.

– Aika vaikeata oli ensin, mutta sitten helppoa. Tai niinku se oli vaikeaa, että piti pysyä pinnalla! nuori uimarin alku kuvaili itse, kun oli päässyt vedestä rannalle kuivattelemaan ja lämmittelemään.

Rantauimakoulut ovat Mikkelin kaupungin liikuntatoimen järjestämiä.

Niko Takala

Ristiinassa on kisattu mölkyssä jo vuosia. Tällä kertaa mukana oli 20 joukkuetta.

Rantapuiston kansainvälinen mölkynheittoareena oli viime lauantaina sakeanaan paitsi lentäviä puupalikoita, niin myös iloista puheensorinaa sekä tietenkin puujalkavitsejä ja leikkimielistä viisastelua kanssakilpailijoiden tai omista heittotaidoista.

– Mölkkyä on heitetty jo vuosia. Alkaisikohan olla 15 tapahtumaa täynnä? laskeskeli tapahtumaa järjestävän ristiinalaisen Trampbikersin Harri Hyyryläinen.

– Osallistujia on ollut vaihtelevasti. Koronavuosiin homma meinasi vähän töpätä, mutta nyt pyritään saamaan tapahtumaan uutta eloa!

Järjestelyissä vahvasti vuosien varrella mukana ollut Jake Ropponen Lahdesta kertasi osallistujille turnauspäivän kulkua ennen pelien alkua.

– Mukana on 20 joukkuetta. Ensin pelataan lohkopelit ja sitten jatketaan eteenpäin. Pidemmälle en vielä tässä vaiheessa kuviota avaa, kun sitä ei sitten alkupelien jälkeen kukaan muista kuitenkaan! Ropponen nauratti osallistujia.

Pelaajia ja joukkueita oli mukana paitsi kotikyliltä Ristiinasta ja Suomenniemeltä, niin suurin osa muualta. Päijät-Häme tuntui korostuvan joukkueiden kotiseutuna. Sieltäpäin, eli Asikkalasta, olivat paikalle saapuneet muun muassa veljekset Matti ja Kari Mikkola.

– Onhan tässä lajista ehtinyt kertyä 25 vuotta kokemusta. Matkan varrella on saavutettu muun muassa MM-hopeaa 2015 ja SM-hopeaa hallissa vuonna 2018, he luettelevat.

– Täällä Ristiinan turnauksessa pelataan leikkimielellä, mutta toki sinällään tosissaan. Nämä kun eivät ole mitään virallisia pelejä, niin ei tarvitse turhia jännittää, SiTi Karma -joukkuetta edustaneet Mikkolat kuvailevat.

Niin, onko se muuten tällaisissa hupipeleissä helpompi heittää se 12 pisteen heitto kuin arvokisoissa?

– Kyllä sitä arvokisoissa vähän enemmän sitten puristaa. Eli ehkä joo!

Niko Takala

Tulokset:

Ristiina-Mölkky, 28.6.2025

1) AD, Hämeenkoski, Tiia Hiljanen/Joosua Hiljanen, 2) JOKESA, Nastola, Sakari Yrjänheikki/Jouko Siira 3) JP, Heinola, Pasi Tervala/Jake Ropponen, 4) MAPE, Lahti, Pietu Ranta/Make Vinni 5) P&I, Lahti, Pultsu Kallio/Ilkka Henrik Horttanainen, 6) TEAM KÖPSÄT, Ristiina, Juho Martikainen/Jouni Väisänen 7) SITI KOVALUU, Asikkala, Oiva Tammi/Maija Silen 8) TAPE, Ristiina/Kuomiokoski, Tapani Turkki/Pentti Peltonen, 9) KIKI, Kouvola, Kirsi Pöntinen/Kimmo Pöntinen, 10) SITI KARMA, Asikkala, Kari Mikkola/Matti Mikkola 11) JALLUFANIT, Joroinen, Esko Puustinen/Vellu Pulliainen 12) MÖLKKYMIMMIT, Ristiina, Tiina Tuhkainen/Mia Koskimäki 13) JJ, Suomenniemi, Jussi Sukura/Jyrki Väänänen 14) BEAST, Mikkeli, Kai Iivanainen/Teemu Rinne 15) NAPEROT, Hämeenkoski, Justiina Hiljanen/Heppu Hiljanen 16) SUSANNA, Helsinki, Niina Nummelin/Satu Mouhu, 17) YÖVEDEN ENKELIT, Mikkeli, Päivi Iivanainen/Anne Rinne 18) HEMULIT, Mikkeli Iida Iivanainen/Leo Iivanainen 19) TEAM MIAU, Ristiina, Auvo Urpilainen/Minna Urpilainen
19) PIHISEVÄT SUMPIT, Lahti, Riina Leppäsalo/Susa Kokkonen

Ristiinalaislähtöinen Veikka Lindqvist nousi lentopallon maajoukkueeseen. Kultaisen liigan lopputurnauksen jälkeen tavoitteena on MM-kisapaikka.

Ristiinasta lentopallomaailmaan ponnistanut, tänä vuonna 22 vuotta täyttävä Veikka Lindqvist on kivunnut hakkurin tontilla Suomen maajoukkueeseen, ”Veljeksiin”. Näin Lindqvist on toinen ristiinalaislähtöinen lentopalloilija, joka on edustanut Suomea aikuisten maajoukkueessa. Ensimmäinen oli Tuukka Anttila, joka pelasi maajoukkueessa nelisenkymmentä ottelua ja teki parinkymmenen vuoden pääsarjauran Suomen ja muun muassa Saksan liigoissa 1997–2016.

Lindqvist sanoo olevansa iloinen siitä, että Suomi saavutti paikan lopputurnauksessa juhannuksena Nokialla pelattujen lohkovaiheen otteluiden jälkeen.

– Hienoa joukkueelta, että sinne Final Fouriin päästiin. Minun mielestäni meillä on tosi potentiaalinen jengi kasassa, hän tuumii tämän viikon alussa Ristiinan beach volley -kenttien äärellä, jossa jututan yli kaksimetriseksi venähtänyttä nuorta urheilijaa.

Mutta totta kai kovatavoitteinen huippu-urheilija haluaisi itse pelata mahdollisimman paljon. Tällä kertaa Lindqvist oli maajoukkuevalmentaja Olli Kunnarin papereissa kakkoshakkuri, kokeneemman Joonas Jokelan oltua ykköshyökkääjän roolissa.

– Luonnollisesti sitä itse haluaa aina kentälle. Mutta pitää vain olla kärsivällinen ja koko ajan valmiina, ja sitten käyttää omat paikat hyvin, kun tilaisuuden saa, Lindqvist tuumii.

Kultaisen liigan pelit sujuivat sen verran mallikkaasti, että Suomi nappasi paikan liigan lopputurnauksessa Final Fourissa, joka pelataan heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Tshekissä. Suomi pelaa lauantaina 5.7. välierässä Kreikkaa vastaan. Voitto vie loppuotteluun, tappio pronssipeliin. Vastustaja ratkotaan toisesta välieräparista Tshekki–Israel.

– Hyvillä mielin lähdetään hakemaan revanssia Kreikasta, joka voitti meidät nyt juhannusturnauksessa. Itse ajattelen, että noista neljästä joukkueesta isäntämaa Tshekki on kaikkein kovin, Lindqvist arvelee.

Suomen maajoukkue on käynyt läpi melkoisen sukupolvenvaihdoksen, ja joukkue koostuu pääosin nuorista pelaajista. Juhannuksena pelatun turnauksen joukkueen keski-ikä on alle 24 vuotta. Edellisen sukupolven pelureita ei juuri enää ole mukana.

– Toki voi hyvin olla että (passari) Eemi Tervaportti tulee MM-kisoihin. Ja myös varmastikin Niko Suihkonen. Muutoin ollaan vahvasti uudempien pelaajien voimin menossa eteenpäin.

Noh, heistäkin Suihkonen on vasta 26-vuotias, maajoukkueen veteraani ja pitkäaikainen tukipilari Tervaportti toki täyttää heinäkuussa jo 36.

– Itse toivon tietysti, että saan annettua niin hyviä näyttöjä nyt, että tulen valituksi myös syyskuussa Filippiineillä pelattaviin MM-kisoihin, Lindqvist linjaa.

MM-kisoissa vastus tulee olemaan heti alkulohkosta alkaen raudanluja. Suomi pelaa samassa alkulohkossa Ranskan, Argentiinan ja Etelä-Korean kanssa. Ranska on maailman rankingissa kakkosena, Argentiinakin sijalla yhdeksän. Suomi on vastaavalla listalla sijalla 19.

Oman taipaleensa lentopallon parissa Veikka Lindqvist aloitti Ristiinassa RiU:n pallokoulussa ja sittemmin Mikkelissä, jossa Passareissa alkoi varsinainen lajiharjoittelu sekä syttyi suuri kipinä lentopalloon. Niinpä Lindqvist lähti – yhdessä toisen ristiinalaisen, Niilo Pöyryn, kanssa – Kuortaneelle lentopallon perässä jo yhdeksättä luokkaa käymään.

– Siellä jatkettiin sitten lukioonkin. Niilo joutui valitettavasti jättämään myöhemmin touhun kesken, kun hänellä tuli ongelmia selän kanssa. Itse kävin Kuortaneella kaksi vuotta lukiota, kunnes tein sopimuksen lentopalloliigaan Kuopion Savo Volleyn kanssa.

– Savo Volleyssa meni pelit oikeinkin hyvin. Itse asiassa ajattelin jo sen toisen Kuopion kauden jälkeen, että voisi tulla näytön paikka maajoukkueessa, mutta sitten iski polvivamma, joka vaati leikkaushoitoa.

Hyvä kausi pistettiin kuitenkin merkille, ja Lindqvist äänestettiin kauden läpimurtopelaajaksi lentopalloliigassa kaudella 2022–2023.

Kahden Kuopion vuoden jälkeen ura siirtyi kaudeksi 2023–2024 ulkomaille, Belgian Maaseikiin. Belgian jälkeen nokka siirtyi pykälää enemmän länteen ja Ranskaan, jossa Lindqvist pelasi nyt keväällä päättyneen kauden Montpellierin hakkurina.

– Montpellierissä meillä oli ihan selkeä ykköshakkuri, mutta sain suht mukavasti peliaikaa, ja omasta mielestäni silloin kulki hyvin, kun vastuuta tuli. Kauden kohokohta oli Ranskan cupin finaali, joka kylläkin harmittavasti hävittiin.

– Itselleni tuo matsi oli siksikin suuri, että meidän ykköshakkurimme oli pelistä sivussa, ja pelasin koko pelin. Olihan jo siihen valmistautuminen aika erilaista normaaliin verrattuna, kun tosi moni kävi ennen peliä vähän muistuttelemassa että ”nyt sitten pitäisi onnistua”! Lindqvist naurahtaa.

Sopimus ranskalaisseuran kanssa päättyi tähän kauteen. Pelipaikka ”eurooppalaisessa seurassa” on jo selvillä, mutta Lindqvist ei voi vielä asiasta puhua tarkemmin, koska tuleva seura ei ole asiaa julkaissut.

– Mutta sen verran uskallan sanoa, että on ihan taatusti mielenkiintoinen vuosi edessä!

Niko Takala

Vakituisesti Lahdessa asuvalle Honkaselle jalkapallopiirit ovat tuttuja. RiPan nappulafutis lähti käyntiin mukavasti. 

Kuka pelkää puolustajaa?! -huuto kiirii Ristiinan koulun liikuntasalissa. Meneillään on Ristiinan Pallon P&T9-joukkueen harjoitusten alkuvaihe. Joukkueen valmentaja Pinja Immonen apukäsineen pitää parhaansa mukaan pelaajien keskittymisen tekemisessä, ja palloa kuljettavat pojat ja tytöt yrittävät päästä puolustajarivistön ohi menettämättä palloa puolustajille.
RiPan tässä joukkueessa on mukana vuosina 2016 ja 2017 syntyneitä poikia ja tyttöjä.
– Meillä on ryhmässä mukana 14 säännöllisesti harkoissa käynyttä. Ja tänäänkin tuli mukavasti kolme uutta peluria kokeilemaan lajia, Immonen iloitsee.
– Vilkas ryhmähän tämä on, niin kuin tämän ikäiset ovat. Aina harjoituksen aluksi käymme läpi mitä tehdään, ja sitten tehdään pieni alkulämmittely. Sitten tehdään jotain harjoitteita, ja lopuksi tietysti aina pelataan.
Ainakin näin talviaikaan harjoituskertoja on yksi viikossa, tiistaisin klo 18–19. Innokas uusi harrastaja voi tulla kokeilemaan jalkapalloa ihan milloin vain vuoden varrella.
– Hyvä on kuitenkin etukäteen olla yhteydessä, niin osataan varautua ottamaan uusi pelaaja vastaan, Immonen neuvoo.

Viikko sitten torstaina alkoi myös RiPan uusi P&T7 -nappulafutisryhmä, joka on tarkoitettu vuosina 2018 ja 2019 syntyneille tytöille ja pojille. Tämän ryhmän vastuuvetäjänä toimii ainakin alkuun jo useamman vuoden RiPan toiminnassa mukana ollut Jenna Savikkomaa.
– Nappulafutis lähti käyntiin todella mukavasti. Kaikkiaan 16 lasta oli ensimmäisellä kerralla mukana, ja tiedän että muutama on vielä tulossa. Ja mukaan mahtuu totta kai kaikki halukkaat, uudet harrastajat ovat aina tervetulleita mukaan! Savikkomaa muistuttaa.
Myös vetäjiä pienten ryhmään tarvitaan useampia, joten huoltajien joukosta toivotaan aktiivisuutta myös tällä rintamalla.
– Yksi huoltaja on jo viestittänyt, että voisi olla mukana, ja lisää innokkaita otetaan mieluusti vastaan.

RiPan puheenjohtajana viime marraskuun lopussa aloittanut Tomi Honkanen on ollut mukana monenlaisissa futistoimissa. Vakituisesti Lahdessa asuva, Ristiinassa mökkeilevä sekä kakkoskotiaan asustava Honkanen on toiminut muun muassa FC Lahden toimitusjohtajana sekä Kuusysin puheenjohtajana sekä valmentajana.
– Innokkain mielin olen tehtävän RiPassa aloittanut. Minun mielestäni on tärkeää, että pystymme tarjoamaan mahdollisuuden harrastaa kuningaslajia nimenomaan paikallisesti.
– Oma linjaus ja ajatus on, että pyritään jälleen nostamaan harrastajamääriä Ristiinassa sekä aloittamalla joukkueita aina nuorimmassa päässä että sitten tarjoamalla myös uusia harrasteryhmiä lapsille, nuorille ja aikuisillekin, Honkanen tuumaa.
Tuore puheenjohtaja linjaa, että tärkeintä on saada pitäjän lapsille ja nuorille mielekästä tekemistä jalkapallon äärellä.
– Se ei sinällään ole mikään itseisarvo, että saadaan mahdollisimman paljon virallisia harrastajia, eli pelipassipelaajia. Tätä ajatellen esimerkiksi harrasteryhmä, johon ovat tervetulleita myös esimerkiksi kaupungin seuroissa pelaavat innokkaat harrastajat, voi taas tarjota mahdollisuuden pysyä lajin parissa heille, jotka eivät halua ihan niin paljon panostaa, Honkanen tuumailee.

Myös muutaman vuoden hiljaiseloa viettänyt aikuisten toiminta on tarkoitus herätellä.
– Kuitenkin seuralla on ollut vasta muutama vuosi sitten miesten joukkue, jolla ollaan pelattu hyvälläkin menestyksellä Kolmosta. Ei tässä ole tietenkään realismia se, että nyt heti vastaavaa saataisiin kasaan uudestaan, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle.
– Olen itse esimerkiksi miettinyt, että voitaisiin kutsua koolle ja käydä keskustelua niiden ristiinalaisten ja RiPa-taustaisten pelureiden ja vetäjien kanssa, jotka ovat mukana MAHL:in (Mikkelin alueen harrasteliigat) peleissä. Että voisiko jollain aikajänteellä, esimerkiksi seuraavalle vuodelle, saada ensin vaikka sinne ristiinalaisen joukkueen, ja miksei sitten jollain aikavälillä taas RiPan myös liiton sarjoihin, Honkanen uumoilee.

Tänä vuonna on myös Ristiinan Pallon 25-vuotisjuhlakausi. Tämä tullaan Honkasen mukaan huomioimaan.
– Eiköhän kesälle jotain tapahtumaa futiksen parissa lyödä pystyyn. Tällaisilla juhlilla saadaan kuitenkin luotua yhteisöllisyyttä ja ne ovat sitä kautta merkittäviä. Ja siitähän tässä on ennen kaikkea kyse, eli että saadaan tarjottua paikallisille ihmisille hyvää harrastusta ja yhteisöllisyyttä!
Niko Takala

Lisätietoja RiPan nettisivuilta. 

Miikka Oinosen penkkipunnerrusprojekti pääsi tavoitteeseen. Ristiinalainen voimanpesä otti EM-kisoista kaksi mitalia.

Kerroimme toukokuussa (Ristiinalainen 2.5.2024) urheilun monitoimimies Miikka Oinosen pääsystä voimanoston EM-kisoihin penkkipunnerruksessa. EM-kisat miteltiin viime viikonloppuna Salossa, ja Oinonen palasi kotiin Ristiinaan jalometallin kera, kun hän saavutti alle 125-kiloisten avoimessa sarjassa pronssia ja saman painoluokan M1-sarjassa (40-44-vuotiaat) hopeaa.

– Kyllä totta olen tosi tyytyväinen. Tämä oli tällainen reilun vuoden mittainen projekti, johon kyllä omistaudun melko lailla sataprosenttisesti. Joten tietenkin tuntuu hyvältä, että siitä sai myös palkinnon, Oinonen tuumailee.

Mitalit tuonut tulos oli 212,5 kilogrammaa.

– Se on oma virallinen ennätys, joten totta kai siinä mielessä olen tyytyväinen. Sillä tavalla jäi vähän jossiteltavaa, että mokasin ensimmäisen noston. Siinä ”varmaksi tulokseksi” tarkoitettu 200 kiloa nousi niin herkästi, että nostin sen saman tien kannattimille, enkä muistanut odottaa tuomarin hyväksymiskomentoa, Oinonen harmittelee.

Kilpailuissa osallistujilla on käytettävissään kolme nostoa, joten seuraavaksi oli otettava se ”varma tulos” painoilla 205 kilogrammaa.

– Ei uskaltanut lähteä hurjastelemaan, kun ei tällä kokemuksella, eli kokemattomuudella, uskalla jättää yhden noston varaan.

205 kiloa siis nousi, ja kolmannella sitten molempien sarjojen mitalisijan tuonut 212,5 kiloa.

Oinonen aloitti ammattitason valmennuksessa vasta puolitoista vuotta sitten. Ennen Ilkka Lukkarisen valmennukseen siirtymistä miehen penkkipunnerrusennätys oli salityöntönä 147,5 kiloa.

Puntti- ja muuta harjoittelua Oinonen aikoo jatkaa, mutta ilman kisatavoitteita ja ”kuten normaalit ihmiset”.

– Elokuussa olisi 40-vuotiaiden futiksen SM-kisat. Tällä hetkellä sitä on varmaan 35 sekunnin pelikunnossa, mutta josko tätä painoa saisi pudotettua kesän aikana! hän nauraa.

Niko Takala

RiU:n säbänaiset ylsivät tämän kauden MAHL:in (Mikkelin alueen harrasteliiga) salibandyn Puumaliigassa lopulta mukavasti pronssisijalle. Viime viikonloppuna pelatut ratkaisupelit sujuivat ristiinalaisilta mallikkaasti.

– Tähän oli kausi mukava päättää. Naiset saivat nyt joukkueesta myös tuloksellisesti sen irti, mitä siellä koko ajan pelillisesti on ollutkin, toteaa joukkueen valmentaja Miikka Oinonen.

Runkosarja päättyi RiU:n osalta sijaan kuusi. Loppusijat ratkaisseissa pudotuspeleissä joukkue oli parhaimmillaan, ja onnistui tärkeillä hetkillä vääntämään voitot.

– Puolivälierässä pelattiin vahvaa peliä, ja kaadettiin runkosarjan kolmonen, eli Säbäcats lukemin 3-1. Välierässä sitten MLI Sharks oli liian kova, ja tappio tuli 0-8. Mutta siinäkin matsissa oltiin eka erä vielä hyvin mukana, vastustajakin totesi pelin jälkeen, että olivat ihmeissään meidän kanssa.

Tappiollisen välierän jälkeen oli siis edessä pronssikamppailu. Vastaan tuli lappeenrantalainen WiSU Lappee, joka oli omassa välierässään hävinnut SBS Saimaalle Savonlinnasta.

– Jatkettiin hyvää peliä, ja otettiin pronssit. Pirun tyytyväinen olen, että naiset saivat hyvän palkinnon kaudesta. Runkosarjassa oli välillä nihkeitäkin hetkiä, mutta nyt tärkeimmällä hetkellä joukkue onnistui pelaamaan sillä tasolla, mihin parhaimmillaan kyetään, Oinonen iloitsee omiensa puolesta.

– Tämä on myös hyvä muistutus siitä, että aina ei pidä tuijottaa pelkkää tulosta, vaan pelin sisältöä. Meidän joukkue on mennyt tässä vuosien varrella huikeasti pelillisesti eteenpäin. Hienoa, että nyt sitä osaamista palkittiin myös tuloksellisesti.

Pronssipelin RiU onnistui voittamaan luvuin 3-0. Finaalissa SBS Saimaa kaatoi Sharksin niin ikään 3-0.

– Finaalissa oli kaksi sarjan ylivoimaisesti parasta joukkuetta. Niissä on paljon entisiä kilpapelaajia, ja se tietenkin näkyy. Pronssi olikin meille ihan maksimisuoritus! Oinonen summaa tyytyväisenä.

RiU:n säbäilijät pelaavat ennen kesätaukoa vielä ainakin toukokuussa MAHL:in järjestämässä PMT-turnauksessa Saimaa Stadiumilla.

Niko Takala

Koko joukkue on mennyt kauden aikana pelillisesti eteenpäin.

Ristiinan Urheilijoiden naisten joukkue saavutti lentopallon Itä-Suomen alueen kolmossarjassa kolmannen sijan. Sarjan neljän parhaan joukkueen kesken pelattiin finaaliturnaus viime lauantaina Siilinjärvellä.

RiU kohtasi ensin omassa välierässään kotijoukkueen ZZ-Naiset. Ensimmäisessä erässä hieman loukkaantumisista ja sairasteluista kärsinyt RiU oli täysin vastaantulija, ja ZZ-Naiset veivät erän tylysti 25-10. Toiseen erään RiU teki hieman pelipaikkamuutoksia, ja tästä sisuuntuneena onnistui voittamaan erän 25-22. Kolmas ja ratkaiseva erä oli ristiinalaisesta näkökulmasta jälleen valitettavan selkeästi emäntien hallintaa, kun eräluvut kirjattiin ZZ-Naisille 15-4.

Pronssiottelussa RiU:n vastustajaksi tuli kuopiolainen Wänäri, jolle RiU oli runkosarjassa kärsinyt kaksi tappiota. Haastajan asemasta otteluun lähtenyt RiU pystyi kuitenkin vääntämään itselleen erittäin tiukan ottelun kaksi erittäin tiukkaa erää, ja vei ottelun 2-0 (25-23, 26-24). Varsinkin toisen erän kääntäminen voitoksi vastustajan 19-23 ja 21-24 -johtolukemista oli hieno temppu.

Joukkueen valmentaja Vesa Rovio on kauden lopputulokseen kovin tyytyväinen, vaikka hän sanoo joukkueen tavoitteen olleen ja olevan muualla kuin mitaleissa.

– Totta kai pronssin saavuttaminen tuntui mukavalta. Sarjassa oli kuitenkin joukkueita, joissa on erittäin kovan tason pelaajia.

– Lähtökohtaisesti meillä on kuitenkin ollut tavoitteena pelin ja pelaajien kehittäminen. Tässä ollaankin menty kauden aikana aimo harppauksin eteenpäin. Monella nuorella pelaajalla on esimerkiksi puolustuspelaaminen ja pelinlukutaito kehittynyt merkittävästi viime vuodesta, Rovio sanoo.

Hänen mukaansa kaikessa toiminnassa ja tekemisessä on menty ilon ja hauskuuden kautta, vaikka totta kai sinällään asioita tosissaan on opeteltukin.

– Lähtökohta oli, että meillä oli viime vuonna nuoria, lukioikäisiä pelaajia, joilla ei ollut joukkuetta. Saatiin mukaan muutama hieman kokeneempi pelaaja, ja on saatu hyvä henki päälle joukkueeseen. Ja se on kantanut hyvin. Ja totta kai, kun on tullut menestystäkin, niin se on taas ruokkinut itseluottamusta, Rovio kuvailee positiivista kehää, johon joukkue on päässyt.

Onnistujista puhuttaessa valmentaja haluaa nostaa esiin koko joukkueen. Jokaiselle pelipaikalle on löytynyt tasaisen vahvoja suorittajia, jotka ovat menneet kauden aikana pelillisesti eteenpäin.

– Pisteiden valossa eniten niitä ovat nakuttaneet Inka Juutilainen sekä Venla Hirn, mutta yksi meidän vahvuuksista on, että koko joukkue kykenee hyökkäämään ja tekemään pisteitä.

Rovio sanoo, että ajatuksia ensi kaudesta on jo olemassa, ja tarkoitus on, että joukkue jatkaa.

– Mutta ensin levätään ja ladataan akkuja!

Niko Takala

Ristiinan Pallo joutui luopumaan sarjasta, kun vieraspeli Ruokolahdella jäi väliin. Pelaajille pyritään löytämään uudet pelipaikat Kissojen edustuksesta tai juniorijoukkueesta.

Ristiinan Pallon miesten edustusjoukkueen piti pelata eilen keskiviikkona Palloliiton itäisen alueen Nelosessa vierasottelu RPS Lionsia vastaan Ruokolahdella. Peli kuitenkin jäi väliin, kun joukkue teki päätöksen, että vajaalla miehityksellä peliä ei lähdetä pelaamaan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että joukkue suljetaan sarjasta pois, sillä Palloliiton säännöt eivät salli luovutuksia.

– Tässä tehtiin monta päivää ja oikeastaan yötäkin töitä sen eteen, että olisi saatu joukkue kasaan. Tästä huolimatta meillä olisi ollut lähdössä reissuun vain kahdeksan pelaajaa ja maalivahti, harmittelee toisena valmentajana tällä kaudella RiPassa toiminut Mikko Suihkonen.

RiPa pelasi tällä kaudella Mikkelin Pallo-Kissojen organisaation alla. Alkuperäisenä ajatuksena oli nimenomaan se, että Kissojen ja RiPan yhteistyön myötä olisi turvattu pelaajien määrä sekä MiPK:n Kolmosessa että RiPan Nelosessa pelaaville joukkueille.

– Käytiin tuossa Pöyryn Tuomon (MiPK:n toiminnanjohtaja) kanssa meidän pelaajalistat läpi, niin käytännössä meillä on kahteen joukkueeseen vain parikymmentä nimeä. On tietysti selvää, ettei tuo määrä riitä kahteen joukkueeseen, varsinkin kun peleissä on aina ylemmästä alempaan sarjaan viikon karenssiaikakin, Suihkonen toteaa.

– Kyllähän tätä Ruokolahden peliä nyt mietittiin tarkkaan, että olisiko kuitenkin lähdetty vajaalla pelaamaan. Mutta kun ongelma on ollut jo kauden ensimmäisistä peleistä alkaen. Sitten tuli vielä pari loukkaantumista, jotka vaikeuttivat tilannetta entisestään. Nyt olisi vain tekohengitetty asiaa, kun ei meillä ollut mitään näkymää siitä, että tilanne olisi parantunut.

Kissojen toiminnanjohtaja Tuomo Pöyry toteaa Länsi-Savon (8.6.2023) haastattelussa, että nyt ilman joukkuetta jääneille pelaajille pyritään löytämään pelipaikka Kissojen organisaatiosta. RiPan riveissä on ollut mukana 16-17-vuotiaita pelureita, jotka ikänsä puolesta mahtuvat vielä MiPK:n P17-joukkueeseen. Aikuispelaajille tarjolla on Kissojen edustusjoukkue.

Ristiinassa on nyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tilanne, jossa pitäjässä ei ole aikuisten edustustason joukkuetta. RP-82 aloitti toimintansa vuonna 1982, ja myös FC Ristiinalla oli vuosien saatossa miesjoukkue Palloliiton sarjoissa. Nämä seurat yhdistyivät vuodelle 2000 Ristiinan Palloksi, josta lähtien sekä aikuis- että junnufutis Ristiinassa on ollut RiPan alaisuudessa.

Seuraavalle kaudelle Ristiinan Pallon on mahdollista aloittaa miesten sarjapelit Itäisen alueen alimmasta sarjasta, joka tällä hetkellä alueella on Vitonen. Miesten joukkueen sarjasta luopuminen ei vaikuta RiPan junioritoimintaan.

Niko Takala

Ristiinan Pallo nappasi kauden avausmatsista värikkäiden vaiheiden jälkeen tasapelipisteen.

RiPa avasti kautensa Nelosessa eilen keskiviikkona Lappeenrannassa. Tuliaisina kotiin oli yksi piste, kun ristiinalaiset väänsivät tasapelin FC LaPa/2:n kanssa. Kotijoukkue oli jo lähellä voittoa, kunnes lisäajalla illan toisen maalinsa tehnyt RiPan Antti Kajakoski tasoitti pelin lukemiin 3-3 (3-2).

Pelissä FC LaPa /2 meni 2-0 johtoon ottelun alkupuolella tulleilla osumilla. RiPa kiri tasoihin Juhani Valkosen ja Kajakosken maaleilla, mutta lappeenrantalaiset osuivat vielä ennen taukovihellystä kerran, joten taukotulos oli 3-2 isännille.

Toista puoliaikaa tahkottiin maalitta aina lisäajalle saakka, kunnes Kajakoski napautti RiPa:n tasoihin ajassa 90+1.

RiPa pelaa tällä kaudella Nelosta Mikkelin Pallo-Kissojen alaisuudessa. Yhteistyö seurojen kesken mahdollistaa pelaajien vapaamman liikkumisen niiden joukkueiden välillä. MiPK:n edustusjoukkue pelaa sarjaporrasta ylempänä Kolmosessa.

Voit lukea lisää RiPan tunnelmista kauden alla TÄÄLTÄ.

Niko Takala

Ristiinan osakilpailuun lähdetään myös kovin kotiodotuksin.

Ristiinan Pökkäänlahdella järjestettäviin vesijettien kilpailuihin osallistuu perjantaina ja lauantaina jopa yli 50 osallistujaa. Kyseessä on ennätysmäärä osallistujia Ristiinassa jo monena vuonna järjestetyssä kilpailussa. Tänä vuonna Kirkkorannasta kisataan sekä kauden 4. SM-osakilpailu että maiden yhteisen Baltic Sea series round -kiertueen 6. osakilpailu.

– Virosta tulee 15–20 kuljettajaa. Mukana on EM-mestareita ja yksi maailmanmestarikin, kisoja järjestävä Janne Auvinen kertoo.

Virolaiskilpailijoiden lisäksi myös suomalaiskisaajien määrä on tällä kaudella kasvanut.

– Uusia kuskeja on tullut mukaan. Naisia on paljon ja junnujakin on tullut lisää, Auvinen kertoo.

Toiminta Ristiinassa alkaa perjantaina kello 15 junioreiden harjoituksilla. Tämän jälkeen ajetaan joukkuekilpailu, josta osallistumismaksut menevät tuttuun tapaan hyväntekeväisyyteen, eli Mikkelin keskussairaalan lastenosastolle.

– Siinä ajetaan kaksi kahden tunnin lähtöä istuttavilla jeteillä, Auvinen selventää.

Lauantaina harjoitukset alkavat kello 10 ja ensimmäinen kisastartti on kello 11. Taukoa kilpailijat pitävät kello 14–15.15, kunnes päivä jatkuu taas noin iltakahdeksaan asti.

– Kisaluokkia on kahdeksan, kun mukana on tosiaan myös junnut ja naiset.

Perjantaina ja lauantaina satamaan, eli niin sanottuun Kirkkorantaan, ei pääse laskemaan venettä vesille. Auvinen toteaa, että kilpailijoita on niin paljon, että sataman laituri ja ranta rauhoitetaan muutenkin heidän tiimeilleen.

– Paras paikka katsoa on Uikkalasta. Tai jos keli on hyvä ja on mahdollisuus, niin vesille katsomaan veneellä tai jetillä, Auvinen vinkkaa.

Ristiinan osakilpailuun lähdetään myös kovin kotiodotuksin, koska ristiinalainen Niclas Qvist johtaa omaa Runabout GP4 -luokkaansa kolmen osakilpailun jälkeen. Luokka ajetaan lauantaina kello 11 ja 15.15.

– Kuskilla on intoa ja tälle kaudelle olemme ihan eri tavalla panostaneet jetteihin. Edelliset vuodet menivät vähän fiilispohjalta mutta nyt aloimme rakentaa jettejä jo talvella ja kauden aikana olemme panostaneet niiden huoltoon ja tarkistamiseen, Auvinen kertoo.

Ristiinan osakilpailun jälkeen Qvistillä on vuorossa PM-kisat Ruotsissa.

Elina Alanne

Suomenniemeläinen, Ristiinassa ensimmäiset jalkapallo-oppinsa saanut maalivahti Timi Heikkinen, 17, teki MP:n kanssa kolmivuotisen sopimuksen.

Ykkösessä pelaava Mikkelin Palloilijoiden edustusjoukkue tiedotti maanantaina, että se on tehnyt kolmivuotisen pelaajasopimuksen 17-vuotiaan Timi Heikkisen kanssa. Suomenniemeläinen Heikkinen harjoitteli jo viime kauden lopun MP:n edustusjoukkueen mukana ja oli yhdessä Ykkösen pelissä vaihtopenkilläkin.

Heikkinen aloitti jalkapallon harrastamisen Ristiinan Pallossa, jossa hän pelasi 12-vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen oman ikäisten joukkuetta ei enää Ristiinassa ollut tarjolla. Nyt hänellä alkaa viides kausi MP:n riveissä.

Nuori maalivahti haluaa harjoitella kovasti ja kehittyä.

– Todella hyvä fiilis lähteä edustusjoukkueen mukaan heti kauden alusta! On hienoa, että pääsen harjoittelemaan hyvien pelaajien ja valmennuksen kanssa loistavissa olosuhteissa.

– Tavoitteenani on kehittyä mahdollisimman paljon maalivahtina sekä taistella minuuteista tulevien vuosien aikana, Heikkinen sanoo MP:n tiedotteessa.

Joukkueen päävalmentaja Juha Pasoja näkee nuoressa Timi Heikkisessä potentiaalia kehittyä hyväksi maalivahdiksi.

– Timi on nuori ja lupaava maalivahti, joka kävi viime syksynä jo meidän treeneissämme. Hän vakuutti valmennuksen hyvällä asenteella ja kyvyllä torjua sekä avata peliä.

– Hän on kehityskelpoinen nuori mies, joka varmasti parantaa ominaisuuksiaan hyvässä maalivahtivalmennuksessa. Kesällä Timi pelaa todennäköisesti junioripelejä sekä Kolmosen pelejä, mutta tärkein kehitys tapahtuu treeneissä, Pasoja muistuttaa.

MP:llä on tällä viikolla tulleiden viimeisimpien sopimusuutisten jälkeen koossa kaikkiaan 20 pelaajasopimusta. Hakusessa on edelleen erityisesti maalinsylkijä hyökkäyspäähän.

Niko Takala

Ristiinan Pallon ja Savilahden Urheilijoiden välinen paikalliskamppailu jalkapallon Kolmosessa pelattiin eilen keskiviikkoiltana Rantakylän nurmella Mikkelissä.

RiPa onnistui menemään pelissä 0-1 johtoon ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla, kun Juuso Tuhkanen vei ristiinalaiset johtoon. Sarjan kärkisijoilla koko kauden porskuttanut SavU nousi kuitenkin toisella puoliajalla tasoihin, kun Topi Keskinen iski numerot 1-1:een 71. peliminuutilla. Tämän jälkeen ei ottelussa maaleja nähty, joten pisteet tasattiin.

Sarjataulukossa RiPa on nyt neljäntenä 16 pisteellä. SavUlla on niin ikään yhdeksästä pelistä koossa 19 pistettä, ja se on sarjassa toisena. Kolmantena 18 pisteessä oleva FC LaPa on pelannut kaksi ottelua SavUa ja RiPaa vähemmän. Sarjaa johtaa pelkkiä voittoja ottanut Kultsu FC, jolla on kahdeksasta pelistä 24 pistettä.

Niko Takala

Ristiinan Pallo nappasi keskiviikkoiltana Lappeenrannassa maukkaan vierasvoiton. Ristiinalaiset voittivat Kolmosen ottelussa isäntäjoukkue Liryn maalein 0-2 (0-2).

Pienehköllä ryhmällä – vain kolme vaihtomiestä – matkassa ollut RiPa iski pelin molemmat maalit jo ottelun alkupuolella. Maalinteon aloitti yhdeksännellä minuutilla Samir Ataei. Toinenkin maali nähtiin jo ennen puolen tunnin täyttymistä, kun Ahmed Hassane teki ristiinalaisten 0-2 maalin 29. peliminuutilla. Liry ei onnistunut maalinteossa, joten pisteet matkasivat Etelä-Karjalasta eteläiseen Savoon.

Seuraavan ottelunsa RiPa pelaa ensi viikon perjantaina 6.8. Tuolloin Ristiinan nurmella vastaan tulee hyviä otteita alkukaudesta esittänyt sarjanousija RPS Lions. Ruokolahtelaiset ovat sarjassa seitsemän pelatun ottelun jälkeen 14 pisteellä neljäntenä, yhden sijan 12 pistettä kerännyttä RiPaa edellä.

Niko Takala

Ristiinan Pallo ei pystynyt jatkamaan voittoisten kotiotteluiden tiellä. Edustus IPS Imatralta kävi nappaamassa keskiviikkona voiton Ristiinan nurmelta lukemin 1-4 (0-2).

Pelin ensimmäiset parikymmentä minuuttia RiPa joutui keskittymään lähinnä puolustamiseen ja ”perässäjuoksemiseen”, kun imatralaiset olivat pelissä selkeästi kuskin paikalla. Ottelu ehti vanheta vain yhdeksän minuuttia, kun IPS:n Jari Reponen vei vierailijat 0-1 johtoon. RiPa kesti yhden maalin takaa-ajoasemassa aivan ensimmäisen puoliajan loppuun, ja sai paikoitellen hieman omaakin peliä rullaamaan. Aivan puoliajan lopussa ristiinalaisten keskialueen sekoilun myötä IPS pääsi kuitenkin ylivoimahyökkäykseen, jonka jälkeisestä tilanteesta Riku Kurkisuo laukoi IPS:n kahden maalin johtoon juuri ennen taukovihellystä.

Toisella puoliajalla RiPa oli pelissä aavistuksen verran paremmin mukana, ja etenkin vaihdosta kentälle tullut Juuso Neuvonen esitti pirteitä otteita hyvillä katkoillaan ja varmoilla syötöillään. Verkko heilui kuitenkin toisellakin puoliajalla ensin ristiinalaisten kannalta väärässä päässä, kun tunnin kohdalla Saku Kontunen vei IPS:n jo 0-3 johtoon. RiPan kavennusosuman, ja pientä toivoa ilmaan, toi maalin läheltä pallon verkkoon laukonut Ilari Manninen 70. peliminuutin kohdalla. Tämän parempaa kiriä ristiinalaiset eivät maalien merkeissä aikaan saaneet, ja kun Reponen ampui vielä lisäajalla illan toisen osumansa, niin lopputuloksena oli RiPan kauden ensimmäinen kotitappio luvuin 1-4.

– Numerot eivät valehtele, tuon verran huonompia oltiin tänään. Varsinkin pelin alussa jäätiin ihan telineisiin, harmitteli RiPan valmentaja Joona Koivula.

– Ei ehkä itse pystytty parhaimpaamme tänään, mutta paljon oli vastustajan hyvyyttä. IPS oli paras jengi mitä tähän mennessä on vastaan tullut. Liikkuva porukka, jotka pyrkivät pelaamaan hyvää pallollista peliä, ja mukana muutama tosi hyvä pelaaja, Koivula lähetti tunnustusta Etelä-Karjalan suuntaan.

Valmentaja harmitteli etenkin kaksinkamppailuiden häviämistä.

– IPS:n kolmas maali oli siitä oikein malliesimerkki. Hävittiin kolme kaksinkamppailua ja kakkospalloa peräjälkeen, ja sitten olikin pallo maalissa. Mutta eihän tässä auta, välillä hävitään ja ei muuta kuin eteenpäin!

Seuraava koitos RiPalla on edessä ensi viikon keskiviikkona, jolloin joukkue kohtaa lappeenrantalaisen Liryn Lauritsalan nurmella.

– Tässä keskikastissa merkityksellinen peli, joka olisi tärkeä hoitaa, Koivula linjasi.

Niko Takala

Vahva pelillinen esitys etenkin ensimmäisellä puoliajalla sekä maalitykki Miikka Oinosen hattutemppu siivittivät RiPan maanantai-iltana 5-2 (4-1) voittoon kouvolalaisesta KJP:stä Ristiinan urheilukentällä.

Peli ei kuitenkaan saanut ristiinalaisittain mitään unelma-alkua, kun RiPa-puolustuksen virheen vuoksi KJP-kärki Danil Jegorov pääsi tuikkaamaan vieraat 0-1 johtoon jo kolmannella peliminuutilla. Tämä ei kotijoukkuetta lannistanut, vaan alusta saakka pelissä ollut hyvä ote säilyi, ja RiPa pääsi tasoittamaan pelin 15. minuutilla, kun vahvasti kaksinkamppailuissa vääntänyt Miikka Oinonen iski isäntien illan ensimmäisen osuman, kun hän laukoi noin hieman rangaistusalueen rajan takaa, pallo otti kimmokkeen puolustajasta ja painui verkon perukoille. Vajaata kymmentä minuuttia myöhemmin RiPa siirtyi johtoon hiukan erikoisella tavalla. Puolustaja Antti Pulkkinen lähetti vaparin puolesta kentästä kohti KJP:n rangaistusaluetta, kouvolalaisten maalivahti Anton Talo luki pallon lentoradan väärin ja lähti tässäkin tilanteessa mukana ollutta Oinosta kohti, mutta pallo leijailikin molempien yli. Tuloksena 2-1 maali RiPalle.

Pelin 39. minuutilla ristiinalaiset saivat jälleen hyvän paineen KJP:n rangaistusalueelle. Palloa saatiin maalin edustalle, josta pienen härdellin jälkitilanteesta sen toimitti verkon perukoille Jesse Paasonen. Ennen taukoa nähtiin vielä illan komein osuma, joka syntyi pitkän RiPa-hallinnan ja mainion syöttöketjun jälkeen. Pallossa olivat useampaan kertaan muun muassa hyvän ottelun pelanneet Valtteri Leinonen, Ilari Manninen ja Antti Kortman. Tilanne päättyi siihen, että Oinonen otti pallon haltuun reilun kymmenen metrin päässä maalista ja upotti pelivälineen verkkoon komealla laukauksella.  Näin siis tauolle mentiin 4-1 lukemissa.

Toisella puoliajalla pelin kuva oli hieman rauhallisempi, varmasti paitsi helteisestä kelistä, niin myös pelin tilanteesta johtuen. RiPalla ei ollut enää suurempaa intoa lähteä rakentelemaan peliä, vaan enemmänkin pelata ”idioottivarmaa” peruspeliä selkeine tilanteiden purkamisineen. Paikkoja kuitenkin syntyi edelleen silloin tällöin, ja yksi päättyi maalinkin. Pelikellossa oli 70 minuuttia, kun RiPa painoi pelin KJP:n päätyyn. Lähellä maalia oli useampikin tilanne, joista yhden KJP:n maalille tauolle vaihdettu Eetu Kangaskolkka torjui näyttävästi, mutta tämän torjunnan paluupallosta iskemään päässeen Oinosen laukausta maalivahti ei enää kyennyt nappaamaan. Aivan pelin loppuminuuteilla KJP pääsi vielä kaventamaan, kun RiPan Jussi-Julius Korhonen rikkoi rankkarialueella virheen ja pilkun arvoisesti Jarkko Iiskolaa, joka ampui itse rangaistuspotkun sisään. Muuten varsinaista loppukiriä kouvolalaiset eivät saaneet aikaan.

– Kyllä oli tänään kiva voittaa hyvällä pelillä sen surkean Heinolan matsin (3-2 tappio Union Plaania vastaan) jälkeen. Jätkät pelasi tänään laajalla rintamalla hienosti, ja mentiin juuri sen meidän pelisuunnitelman ja ajatuksen mukaan. Saatiin pidettyä etäisyydet lyhyinä, joka helpottaa pelaamista ja saatiin esimerkiksi tuplaukset tehtyä hyvin. Oikein hyvä fiilis! iloitsi RiPan valmentaja Joona Koivula Ristiinan kentän laidalla heti pelin tauottua.

– Annettiin alkuun lahjamaali vastustajalle, mutta ei annettu sen vaikuttaa. Ei ollut tänään meillä heikkoa lenkkiä, vaan kaikki piti pakettia kasassa, Koivula ynnäsi.

Hän nosti ilmiselväksi ykkösonnistujaksi Oinosen, mutta muistutti onnistumisia tulleen laajasti.

– Olihan Oino tänäänkin meille äärimmäisen tärkeä. Hän voitti palloja suvereenisti omalla alueella ja teki maaleja. Muita erittäin hyviä onnistujia olivat esimerkiksi Kortman ja Leinonen. Ja oikeastaan koko meidän alakerta. Myös laidoilta rakennettiin ja tultiin tänään hyvin, eli summa summarum, koko joukkueena pelattiin onnistunut matsi!

RiPalle voitto oli kauden kolmas, joten pistesaldo näyttää nyt yhdeksää, jolla joukkue on sarjassa tällä hetkellä kolmantena. Toki RiPa on SavU:n ohella ainut viisi ottelua pelannut joukkue, suurin osa on pelannut vasta neljä peliä, osa vasta kolme. Seuraava ottelu RiPalla on ensi viikon keskiviikkona.

Itäisen alueen Kolmosta RiPa – Edustus IPS (Imatra) Ristiinan urheilukentällä ke 21.7. klo 19.

Niko Takala

Ristiinan Pallo pelaa tämän viikon sunnuntaina kauden viimeisen kotipelinsä.

Vieraaksi Ristiinan urheilukentälle saapuu Kymin Palloilijat Kotkasta. KyPa (5 pistettä) on tällä hetkellä RiPaa (6) pisteen jäljessä sarjan viimeisenä, kun jäljellä on kaksi ottelua.

Näin ollen, voittamalla KyPan sunnuntaina RiPa nousisi neljä pistettä kymiläisten edelle ja varmistaisi näin sarjapaikkansa, kun sarjassa viimeiseksi jäänyt putoaa Neloseen. Tasapelilläkin tilanne pysyy vielä omissa käsissä, mutta tappio veisi hankalaan tilanteeseen.

Silloin oltaisiin muiden otteluiden tulosten ”armoilla”, vaikka RiPa onnistuisikin kauden viimeisessä pelissä kaatamaan Liryn Lappeenrannassa 26.9. KyPan viimeinen peli on sunnuntain 20.9. kotiottelu Union Plaania vastaan. Alemman loppusarjan joukkueista Haminan Pallo-Kissat ja Union Plaani ovat jo varmistaneet sarjapaikkansa.

RiPan taival Kolmosen alaloppusarjassa jatkui viime viikon perjantaina Heinolassa Union Plaanin vieraana. RiPa:n ensimmäinen taistelu käytiin jo ennen itse peliä, nimittäin siitä saadaanko mukaan edes täysi joukkueellinen miehiä.

Lopulta kokoonpanossa oli Mikkelin Pallo-Kissojen nuorista saatujen apujen jälkeen nipin napin täydet 11 pelaajaa, sekä vaihtopenkillä kaksi miestä, joista toinen oli joukkueen vastuuvalmentaja Marko Skippari. ”Siipirikko” RiPa ei pystynyt haastamaan kotijoukkuetta voitosta, vaan Union Plaani piti pisteet Heinolassa kahdella toisen puoliajan maalilla, joista molemmista vastasi Tino Rantanen.

Niko Takala 

RiPa – KyPa Ristiinan urheilukentällä su 13.9. klo 15.