Kymmenettä vuotta kaupungin huipulla – Jaana Orava viihtyy Naisvuorella

Ristiinalainen Jaana Orava on luotsannut Naisvuoren kahvilaa 10 vuotta. Samalla hänen yrityksensä Ripesti täyttää 30 vuotta.

 

Jaana Orava on luotsannut Ripesti-yritystään 30 vuotta. Yrittäjä työskentelee kesällä Naisvuoren kahvilassa itsekin.

 

Mitä kuuluu, tekijä?

Mikkelin Naisvuoren kahvila avasi ovensa vappuna. Kaupunki kunnostaa historiallisia tiloja myös tänä vuonna, ja tornin sisäkaari on jo saanut uuden maalipinnan. Kalustus ja sähkötyöt ovat vielä kesken.

Vuosi 2026 on yrittäjä Jaana Oravalle kymmenes kahvilan puikoissa. Hän kertoo pienen kahvilan pyörittämisen olleen hänen lapsuudenhaaveensa.

– Tunnen olevani kotonani täällä. Ventovieraatkin ovat sanoneet, että minusta näkee, kuinka olen onneni kukkuloilla, Orava kertoo hymyillen.

Tornissa on ollut kahvilatoimintaa jo vuosikymmeniä, mutta Oravan aikana sitä on kehitetty määrätietoisesti. Yksi merkittävä muutos oli anniskeluoikeuksien hankkiminen muutama vuosi sitten.

– Se oli hyvä ratkaisu. Tänne tullaan viettämään kesäpäivää tai juhlistamaan teatterireissua kuohuviinilasillisella.

 

Kahvilan ehdoton hittituote ovat vohvelit, joita asiakkaat ovat kehuneet jopa Suomen parhaiksi. Orava on kehittänyt reseptiä kuuden vuoden ajan, ja valikoimaa vaihdellaan vuosittain uusilla suolaisilla ja makeilla täytteillä.

Erikoisruokavaliot näkyvät vahvasti tarjonnassa. Tavallisia jauhoja ei käytetä lainkaan, vaan vohvelit valmistetaan gluteenittomina ja maidottomina. Saatavilla on myös vegaanisia ja ketovaihtoehtoja. Kahvila tuo kesäksi valikoimaansa uutuutena jäätelöannokset.

Raaka-aineissa suositaan lähituotantoa ja pientuottajia. Suolaisten vohveleiden vorschmack tulee Upseerikerholta, kahvi Kirjalan kahvipaahtimosta ja kuohuviini Ollinmäen viinitilalta. Myös marjat ja muikut hankitaan läheltä.

– Pyrin siihen, että myös vitriinituotteet ovat kotimaisia ja laktoosittomia, ja osa niistäkin leivotaan itse. Gluteenittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja löytyy niistäkin.

Valikoimaan sisältyy myös tuttuja kesäkahviloiden klassikoita, kuten Coca Colaa ja omenalimonadia.

 

Naisvuoren torni on monelle tuttu maamerkki. Orava kuvaa kahvilaa ympäristöineen kaupungin olohuoneeksi ja puutarhaksi, jota määrittää sotahistoria ja laajat näkymät.

Kahvilassa yhdistyvät myös Oravan lapsuuden haave ja kiinnostus sotahistoriaan naisten näkökulmasta. Talvisodan ja jatkosodan aikana tornissa palveli päämajakaupungin ilmatorjunta. Kukkulan kerrotaan saaneen nimensä naisten mukaan, jotka nousivat kalliolle seuraamaan 1500-luvun lopun Nuijasodan tai 1700-luvun lopun Porrassalmen taistelun tapahtumia.

– Maisemista pääsee nauttimaan jo kahvilatasolta, vaikka tornin huipulle ei nousisikaan. Asiakaskuntaan lukeutuu niin turisteja kuin paikallisia lenkkeilijöitä.

Orava työllistää pääasiassa nuoria. Suurin osa työntekijöistä on palannut kesätöihin useana vuonna peräkkäin. Myös yrittäjä itse on nykyisin paikalla kahvilassa.

 

Kiinnostus maanpuolustustoimintaan näkyy myös Oravan vapaa-ajassa, sillä hän on aktiivisesti mukana Mikkelin sotilaskotitoiminnassa. Toiminnan tavoitteena on tukea varusmiesten, vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten ja reserviläisten hyvinvointia.

– Olisin aikanaan halunnut armeijaan, mutta kun naisille avautui mahdollisuus, minulla oli kotona pienet lapset. Pääsin mukaan myöhemmin ikään kuin keittiön kautta.

Mikkelissä ei ole enää kiinteää sotilaskotia eikä varusmiehiä, mutta paikkakunnalla toimii varuskunta, maavoimien esikunta ja Naton alaesikunta. Toiminta on edelleen aktiivista, vaikka yhdistyksen jäsenten keski-ikä on korkea.

– Viime kesänä hankimme Sotku-auton, Huldan, jolla pääsemme helpommin myyntikeikoille, Orava kertoo.

Orava kertoo saaneensa toiminnan kautta kokemuksia ja elämyksiä, joita ei muuten olisi mahdollista saada. Hän on päässyt muun muassa tutustumaan miinalaivoihin sekä osallistunut maastossa järjestettäviin harjoituksiin eri puolilla Suomea.

Sotilaskotiyhdistys järjestää jäsenilleen myös vapaa-ajan toimintaa, kuten yhteisiä retkiä, ruokailuja, kirjallisuusiltoja, viininmaistajaisia ja luentoja.

Milla Asikainen

 

Ristiinalaisen juttusarjassa tavataan yrittäjiä ja muita aktiivisia, joiden kuulumisia lehdessä ei ole toviin kerrottu. Kenestä haluaisit lukea? Vinkkaa toimitus@haumedia.fi.

Aitiopaikalla kasvua seuraamassa – Miikka Oinonen antaa aikaansa usealle joukkueelle

PU-62:n apuvalmentajana Miikka Oinonen pääsi mukaan ainutlaatuisiin voitonhetkiin.

 

Valmentajat Juha-Matti Murtonen ja Miikka Oinonen riemuitsivat Tampereella PU-62:n voiton ratkettua. Kuva: Mikko Rahikainen

 

Futsalin SM-kulta matkasi sunnuntaina Mikkeliin, kun PU-62 voitti Tampereella Ilveksen ja vei Suomen mestaruuden kolmella voitolla finaalisarjassa. Viime vuoden pronssin nyt kullaksi kirkastanutta joukkuetta on tämän kauden apuvalmentanut ristiinalainen Miikka Oinonen.

Omallakin peliurallaan monenlaisia voittoja juhlinut Oinonen kertoo tiistaiaamuna, että valmentajana hän on onnellinen pelaajien puolesta.

– Se on upeaa, kun pääsee tuollaisia pelejä pelaamaan. Ne ovat ainutlaatuisia hetkiä. Tosi onnellinen olen pelaajien puolesta, että tuloksena oli kirkkain palkinto.

Oinonen lähti joukkueen valmennukseen mukaan viime syksynä valmentaja Juha-Matti Murtosen pyynnöstä.

– Lupauduin lähtemään kaveriksi. Tätä tekee rakkaudesta lajiin. Ei se vaan lähde, vaikka itse ei enää pelaa, Oinonen miettii.

– Toinen syy oli se, että on antoisaa valmentaa tavoitteellisia ja eteenpäin haluavia pelaajia.

 

Oinosen vastuulla PU-62 futsalin edustusjoukkueessa olivat erityisesti hyökkääjät, eli lajissa pivot-pelaajat. Hän miettii, että oman hyökkääjätaustan vuoksi hänellä on roolissa annettavaa.

– On helppo tuoda hyökkääjille neuvoa ja oppia. Lisäksi sitten teen apuvalmentajana kaikkea muuta toimintaa tukevaa. Futsal on niin nopeatempoista, että siinä on jo pelissä paljon tekemistä valmennuksella.

Kenelläkään edustusjoukkueen valmennuksesta ei ole vielä jatkamisesta varmuutta, mutta Oinosta jatko kiinnostaisi.

– Laji kiinnostaa ja pelaajien kehittäminen. Jo nyt nähtiin hienoja kasvutarinoita sekä pelaajissa että joukkuetasolla. Pelaajista käsittääkseni oikeastaan kaikki ovat jatkamassa ensi kauteen.

 

Miikka Oinonen kertoo, että tavoitteellisia ja eteenpäin haluavia pelaajia on antoisaa valmentaa. Kuva on pelin jälkeisistä tunnelmista viime sunnuntailta. Kuva: Mikko Rahikainen

 

Oinonen laskeskelee, että hänellä taitaa mennä valmentamiseen viikoittain parikymmentä tuntia. Hän summailee, että jalkapalloon ja futsaliin vielä tuota enemmän, koska tuohon tuntimäärään hän ei miettinyt ihan kaikkia harjoittelujen ennakkosuunnitteluja ja seurapalavereja mukaan.

Oinonen on Mikkelin Palloilijoiden hallituksessa, vetää oman pojan joukkueen harjoituksia Ristiinan Pallossa ja valmentaa myös Ristiinan Urheilijoiden salibandynaisia. Tällä kaudella joukkuueella on edessä vielä yksi turnaus toukokuussa.

– Oli kyseessä sitten lapset tai aikuiset, niin urheilun harrastaminen vaatii tekijöitä, että homma pyörii. Kun olen itse saanut pelata, niin ymmärrän, että se vaatii niitä taustaihmisiä. Oikeastaan nyt sen vasta ymmärtääkin, minkä määrän työtä se taustalla vaatii.

Oinonen haluaa antaa aikaansa ja kannustaa myös muita niin tekemään.

– Jos lasta ajattelee, niin mikä tahansa joukkuelaji saattaa rohkaista häntä paljon. Joutuu vähän ottamaan paikkansa ja saa siitä itseluottamusta, mikä voi näkyä koulussakin. Opettaahan joukkuelajit myös porukassa toimimista. Ihan jo pelkästään nämä asiat ovat tärkeitä ja hyvää oppia kaikille. Saa kavereita, yhteisöllisyyttä ja tukea.

 

Oinosen vapaa-aika menee siis pitkälti taustoissa nykyään, mutta hän yrittää ehtiä liikkumaan itsekin.

– Kotona tulee illat potkittua palloa pojan kanssa. Jos pääsen kotoa lähtemään, niin menen golfkentälle ja silloin tällöin tulee vielä käytyä kuntosalillakin, vuonna 2024 penkkipunnerrusprojektin läpi vetänyt mies naurahtaa.

– Jalkapallopelit on minun osaltani lähinnä sellaisia tapahtumia. Esimerkiksi parin viikon päästä on Savonlinnassa yksi peli tulossa, Oinonen kertoo.

Elina Alanne