Eveliina Vornasen lukioaika oli tosi mukava, ja meni tosi nopeasti. Nyt käynnissä on jatko-opiskelupaikan jännittäminen.

Jo pienestä pitäen Ristiinan yhtenäiskoulun käynyt Eveliina Vornanen on ollut varma, että peruskoulun jälkeen hän haluaa jatkaa lukioon. Pian hän nostaa valkolakin päähänsä Mäntyharjun lukion ylioppilasjuhlassa.

– Mäntyharjun lukiosta jäi silloin tutustuessa heti parempi mielikuva. Se ei ollut liian iso ja henkilökunta oli mukavaa. Mikkelin lukio oli minusta turhan iso ja sokkeloinen, Vornanen kertoo.

Mielikuva Mäntyharjusta osoittautui lukiovuosien aikana todeksi.

– Opettajat ja toiset oppilaat olivat tosi ystävällisiä. Opettajat olivat osaavia ja oppilaiden kesken oli kaikenlaista yhteistä tekemistä. Lukio oli tosi mukava paikka.

Vornanen kehuu myös Ristiinasta Mäntyharjun lukioon järjestettyä kuljetusta.

– Se oli aina ajallaan ja kuskit olivat mukavia. Se on myös hyvin järjestetty, että opetus alkaa heti kun bussi on perillä ja koulupäivän loputtua bussi lähtee heti takaisin.

Kaiken kaikkiaan Vornanen summaakin, että lukioaika meni tosi nopeasti ja oli tosi mukava.

– Sain uusia kavereita ja yhteishenki oli hyvä kaikkien kesken. Hyviä muistoja jäi paljon.

Ylioppilaskirjoituksissa Vornanen kirjoitti englannin, äidinkielen ja kirjallisuuden, ruotsin, kemian, biologian ja pitkän matematiikan. Koepäivät hän jakoi viime syksylle ja tälle keväälle. Tuloksena oli E, M- ja C-arvosanoja.

– Olen tyytyväinen, koska jopa ylitin sen, mitä tavoittelin. Osa kokeista oli vaikeampia kuin ajattelin. Esimerkiksi ruotsi oli tällainen, mutta sekin meni hyvin. Tein parhaani ja sain oikein hyvän tuloksen, Vornanen kertoo hymyillen.

Lukion pitkä matematiikka mielletään usein erityisen rankaksi. Vornanen pohtii, että toki hänellä oli välillä todella täysiä jaksoja mutta välillä oli taas väljempää.

– Ei ollut mitenkään liian rankkaa, hän tuumaa.

Kuten ylioppilaskokeissa suoritetut aineet vihjaavatkin, hän suoritti matematiikan, kemian ja biologian tulevaisuuden opinnot mielessään.

– Hain Kuopioon opiskelemaan farmasiaa, eli haluan tehdä tulevaisuudessa jotain terveydenhuoltoon liittyvää.

Kuopiossa pääsykokeet odottavat jo ensi maanantaina.

– Osa pääsee todistusvalinnalla. Se tieto tulee viimeistään ennen pääsykoetta. En tiedä vielä, onko mahdollisuutta päästä todistuksella, Vornanen kertoo tämän viikon jännityksestä.

Hänen tavoitteenaan on jatkaa opintoihin syksyllä.

– Mutta jos niin ei käy, niin aika näyttää, mitä teen. Toivotaan, että pääsen nyt.

Ennen syksyä on kuitenkin edessä ylioppilasjuhlat suvun kesken ja kesällä Vornanen työskentelee Ristiinan kirjastossa kuukauden.

– Ja mökillä aion olla paljon, tuore ylioppilas kertoo.

Elina Alanne

Koulukoira Jerry täyttää jo 12 vuotta, joten työtahti hiljentyy hiljalleen.

Mitä kuuluu, tekijä?

Joka toinen viikko perjantaisin Jerry-koiralla on työpäivä. Se pukee työliivin päälleen ja suuntaa Ristiinan yhtenäiskoulun PRO-luokkaan yhdessä omistajansa Maarit Frimanin kanssa. Frimanin luokassa opiskelee kahdeksan 1–8.-luokkalaista oppilasta, jotka tarvitsevat erityistä tukea koulunkäyntiin.

Luokassa Jerry laittaa nopan pyörimään. Sen arpoman tuloksen perusteella Friman jakaa oppilaille laskutehtäviä. Kun laskut on tehty, niin oppilas saa käydä antamassa Jerrylle herkun.

Halutessaan matematiikkaa saa laskea vaikka Jerry kainalossa lattialla.

– Minun luokassani ei tarvitse olla pulpetissa, Friman kertoo.

Oppitunnin jälkeen kaksi oppilasta haluaa Frimanin mukaan Jerryn pissalenkille. Tehtävä on haluttu ja tärkeäksi koettu, huomaa hihnaa etsivistä oppilaista.

Lyhytkarvainen coton de tuléar Jerry on kesällä jo 12-vuotias. Siksi sen työpäivä on enää joka toinen viikko. Friman kertoo, että koulupäivät ovat koiralle rankkoja.

– Oppilaat tietävät, että jos Jerry menee päivän aikana omalle paikalleen, niin sen pitää antaa olla.

Jerry kuitenkin mielellään tepsuttelee luokassa. Friman kertoo, että sen läsnäolo saa osan oppilaista käyttäytymään avoimemmin kuin muulloin.

– Jerryn avulla oppii vuorovaikutusta ja sosiaalisia tilanteita. Sen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellisiä sirkustemppuja mutta se on lapsille hyvä motivaattori. Se myös rauhoittaa luokkaa. Koiran silittäminenhän laittaa myös mielihyvähormonit ihmisessä liikkeelle.

Friman tuli Ristiinaan opettajaksi vuonna 2018. Syksyllä 2017 hän oli jo aloittanut itsensä ja Jerryn kouluttamisen kohti koulukoiran työtä JAMK:n koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä -koulutuksessa.

– Erityisopettajana minua kiinnosti kaikki erilaiset tavat tehdä työtä. Jerry puolestaan oli lapsirakas ja helposti oppiva. Koulutuksen jälkeen teimme soveltuvuuskokeen ja sen jälkeen oli harjoitteluaika. Syksyllä 2019 teimme täällä näyttökokeen ja valmistuimme, Friman kertoo.

Vuosien varrella pieni koira on näyttänyt pätevyytensä erilaisissa tilanteissa. Se motivoi ja rauhoittaa tavallisessa kouluarjessa ja on opettajalle mahtava pari myös hankalimmissa tilanteissa.

– On ollut vuosia, jolloin tuolit ovat lennelleet luokassa. Jerry ei ole niissä tilanteissa hätkähtänyt vaan se on mennyt oppilaan luokse vähän kuin kysyen, että sattuiko sinuun. Kerran eräs oppilas ei suostunut tulemaan välitunnin jälkeen kiipeilytelineeltä alas. Homma unohtui, kun Jerry tuli häntä hakemaan ja pääsimme luokkaan, Friman kertoo.

Jerry on myös toiminut lukukoirana kaikille ekaluokkalaisille sekä koko koulun yhteisillä lukupiknikeillä.

Tämän lukuvuoden Jerry on siis ollut koulussa joka toinen viikko, mutta ensi syksynä tahti saattaa hiljentyä kertaan kuukaudessa. Friman kertoo, että hänellä on ensi lukuvuosi töitä ennen eläkettä.

– Hiljennämme Jerryn kanssa molemmat tahtia, hän hymyilee.

Elina Alanne

Kohta kohdalta

Koirat koulussa

Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry tukee ja kehittää koira-avusteista kasvatus- ja kuntoutustyötä sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla.

Sen toiminnassa koiran ja sen omistajan polku alkaa soveltuvuusarviolla.

Sen läpäissyt koira saa käyttää huivia.

Tämän jälkeen omistaja suorittaa 10 opintopistettä koulutusta.

Koirakko myös harjoittelee omatoimisesti ja valmistautuu näyttökokeeseen.

Näyttöön kuuluu kirjallinen suunnitelma koiran käytöstä työssä erityisesti asiakkaan kannalta.

Näytössä arvioijat seuraavat koirakon työtä heidän omassa työympäristössään.

Työnäytön läpäissyt koirakko on virallinen kasvatus- ja kuntoutuskoirakko, joka on oikeutettu käyttämään yhdistyksen virallisia liivejä.

Kouluissa voi työskennellä koiria myös muunlaisen polun kautta. Ne ovat voineet käydä esimerkiksi Kennelliiton lukukoirakoulutuksen.

Opetushallitus vaatii, että soveltuvuuskoe pitää olla suoritettuna kaikilla koulussa työskentelevillä koirilla.

Ristiinalaisen juttusarjassa tavataan yrittäjiä ja muita aktiivisia, joiden kuulumisia lehdessä ei ole toviin kerrottu. Kenestä haluaisit lukea? Vinkkaa toimitus@haumedia.fi.

Ristiinan VPK:n uusi nuorisopäällikkö Jenna Ikonen kannusti nuoret heti mukaan SM-kisoihin.

Ristiinan palokunnan nuoriso-osastossa on vaihtunut komento, kun toimintaa luotsaa nyt Jenna Ikonen. Ikonen vaihtoi nuoriso-osaston vetovastuuta Petri Mutu Ojalan kanssa noin kolme kuukautta sitten ja alkoi heti houkutella nuoria lähtemään mukaan SM-kisoihin, eli Veikon maljaan Kouvolaan huhtikuussa.

– Minulla on pitkä palokuntatausta Anjalan vpk:sta ja siellä kisoihin osallistuminen on ollut yleistä. Olen itsekin lähdössä kisoihin. Kun nämä harjoitukset saatiin maaliin, niin omat harjoitukset alkoivat, Ikonen naurahtaa.

Ristiinalaisten joukkueessa kilpaili kuusi nuorta. Osallistujan alaikäraja on 10 vuotta kilpailuvuonna ja yläikäraja 17 vuotta. Kuuden joukkueen jäsenen yhteisikä saa olla enintään 84 vuotta.

Ristiinalaiset sijoittuivat ensimmäisissä kisoissaan hienosti sijalle 11, kun osallistujajoukkueita oli 47.

Kilpailuun osallistuneet Saana Komulainen, Aada Komulainen ja Rasmus Piskonen toteavat, että Jenna oli niin tosissaan osallistumisen kanssa, että he päättivät lähteä mukaan.

– Ei näitä oikeasti paljon tarvinnut puhua ympäri! Ikonen lisää hymyillen.

Kisakokemuksen Saana toteaa olleen vähän pelottava mutta hyvä. Muut ovat samaa mieltä. Kalustokisassa tehtävänä oli muun muassa alkusammutusta, potilaan ensiapua ja letkun käsittelyä.

– Kukaan ei tiedä rataa etukäteen, Ikonen selventää.

– Monta tuntia siellä piti olla ilman puhelimia ja odottaa, Aada lisää ja kaikki naurahtavat, että nykynuorista hankalinta saattaakin olla ilman puhelinta oleminen.

– Mutta sitten me tutustuttiin uusiin ihmisiin, Saana ja Aada kertovat.

Rasmus puolestaan kertoo, että kisoissa oli Kymenlaaksosta vanhoja tuttuja.

Odottaminen lisäsikin kisajännitystä, kun oli aikaa miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja pitää tehdä.

– Haastava tehtävä oli letkulla keilan kaato. Parasta oli, kun pääsi vihdoin ja viimein syömään, summaa Rasmus.

Ikonen naurahtaa, että jos häneltä kysytään, niin kisoihin lähdetään uudelleenkin. Nuoriso-osaston harjoituksissa on nyt käynyt aktiivisesti noin 15 nuorta. Toiminta jatkuu nyt vielä toukokuun loppuun ja sitten taas syksyllä.

– Syksylle olemme miettineet, että jakaisimme porukkaa vähän eri tavalla ja ottaisimme 9-vuotiaita mukaan. Mutta niistä lisää myöhemmin, Ikonen kertoo.

Vuonna 2018 Ristiinaan muuttaneelle Ikoselle pesti nuoriso-osaston vetäjänä on mieluinen. Hänen puolisonsa on ollut Ristiinan VPK:ssa mukana vuosikausia.

– Minulla alkaa nyt olla omilta lapsilta aikaa tälle. Tämä on kuin kotiin tulisi. Tuntuu hyvältä, kun tuntuu, että olemme teinien kanssa tulleet jo lyhyessä ajassa tutuiksi ja he pystyvät täällä olemaan omina itsenään. Pidän myös tärkeänä sitä, että on harrastustoimintaa, mikä pitää nuoret pois pahanteosta, kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti tuumaa.

Elina Alanne

Ristiinalainen Jaana Orava on luotsannut Naisvuoren kahvilaa 10 vuotta. Samalla hänen yrityksensä Ripesti täyttää 30 vuotta.

Mitä kuuluu, tekijä?

Mikkelin Naisvuoren kahvila avasi ovensa vappuna. Kaupunki kunnostaa historiallisia tiloja myös tänä vuonna, ja tornin sisäkaari on jo saanut uuden maalipinnan. Kalustus ja sähkötyöt ovat vielä kesken.

Vuosi 2026 on yrittäjä Jaana Oravalle kymmenes kahvilan puikoissa. Hän kertoo pienen kahvilan pyörittämisen olleen hänen lapsuudenhaaveensa.

– Tunnen olevani kotonani täällä. Ventovieraatkin ovat sanoneet, että minusta näkee, kuinka olen onneni kukkuloilla, Orava kertoo hymyillen.

Tornissa on ollut kahvilatoimintaa jo vuosikymmeniä, mutta Oravan aikana sitä on kehitetty määrätietoisesti. Yksi merkittävä muutos oli anniskeluoikeuksien hankkiminen muutama vuosi sitten.

– Se oli hyvä ratkaisu. Tänne tullaan viettämään kesäpäivää tai juhlistamaan teatterireissua kuohuviinilasillisella.

Kahvilan ehdoton hittituote ovat vohvelit, joita asiakkaat ovat kehuneet jopa Suomen parhaiksi. Orava on kehittänyt reseptiä kuuden vuoden ajan, ja valikoimaa vaihdellaan vuosittain uusilla suolaisilla ja makeilla täytteillä.

Erikoisruokavaliot näkyvät vahvasti tarjonnassa. Tavallisia jauhoja ei käytetä lainkaan, vaan vohvelit valmistetaan gluteenittomina ja maidottomina. Saatavilla on myös vegaanisia ja ketovaihtoehtoja. Kahvila tuo kesäksi valikoimaansa uutuutena jäätelöannokset.

Raaka-aineissa suositaan lähituotantoa ja pientuottajia. Suolaisten vohveleiden vorschmack tulee Upseerikerholta, kahvi Kirjalan kahvipaahtimosta ja kuohuviini Ollinmäen viinitilalta. Myös marjat ja muikut hankitaan läheltä.

– Pyrin siihen, että myös vitriinituotteet ovat kotimaisia ja laktoosittomia, ja osa niistäkin leivotaan itse. Gluteenittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja löytyy niistäkin.

Valikoimaan sisältyy myös tuttuja kesäkahviloiden klassikoita, kuten Coca Colaa ja omenalimonadia.

Naisvuoren torni on monelle tuttu maamerkki. Orava kuvaa kahvilaa ympäristöineen kaupungin olohuoneeksi ja puutarhaksi, jota määrittää sotahistoria ja laajat näkymät.

Kahvilassa yhdistyvät myös Oravan lapsuuden haave ja kiinnostus sotahistoriaan naisten näkökulmasta. Talvisodan ja jatkosodan aikana tornissa palveli päämajakaupungin ilmatorjunta. Kukkulan kerrotaan saaneen nimensä naisten mukaan, jotka nousivat kalliolle seuraamaan 1500-luvun lopun Nuijasodan tai 1700-luvun lopun Porrassalmen taistelun tapahtumia.

– Maisemista pääsee nauttimaan jo kahvilatasolta, vaikka tornin huipulle ei nousisikaan. Asiakaskuntaan lukeutuu niin turisteja kuin paikallisia lenkkeilijöitä.

Orava työllistää pääasiassa nuoria. Suurin osa työntekijöistä on palannut kesätöihin useana vuonna peräkkäin. Myös yrittäjä itse on nykyisin paikalla kahvilassa.

Kiinnostus maanpuolustustoimintaan näkyy myös Oravan vapaa-ajassa, sillä hän on aktiivisesti mukana Mikkelin sotilaskotitoiminnassa. Toiminnan tavoitteena on tukea varusmiesten, vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten ja reserviläisten hyvinvointia.

– Olisin aikanaan halunnut armeijaan, mutta kun naisille avautui mahdollisuus, minulla oli kotona pienet lapset. Pääsin mukaan myöhemmin ikään kuin keittiön kautta.

Mikkelissä ei ole enää kiinteää sotilaskotia eikä varusmiehiä, mutta paikkakunnalla toimii varuskunta, maavoimien esikunta ja Naton alaesikunta. Toiminta on edelleen aktiivista, vaikka yhdistyksen jäsenten keski-ikä on korkea.

– Viime kesänä hankimme Sotku-auton, Huldan, jolla pääsemme helpommin myyntikeikoille, Orava kertoo.

Orava kertoo saaneensa toiminnan kautta kokemuksia ja elämyksiä, joita ei muuten olisi mahdollista saada. Hän on päässyt muun muassa tutustumaan miinalaivoihin sekä osallistunut maastossa järjestettäviin harjoituksiin eri puolilla Suomea.

Sotilaskotiyhdistys järjestää jäsenilleen myös vapaa-ajan toimintaa, kuten yhteisiä retkiä, ruokailuja, kirjallisuusiltoja, viininmaistajaisia ja luentoja.

Milla Asikainen

Ristiinalaisen juttusarjassa tavataan yrittäjiä ja muita aktiivisia, joiden kuulumisia lehdessä ei ole toviin kerrottu. Kenestä haluaisit lukea? Vinkkaa toimitus@haumedia.fi.