Revyyteatterista oman teatteriperheensä ovat löytäneet Krista Niemeläinen, Anu Taivalantti ja Anni Koppinen.

Yy-kaa-koo-nee! Vai kuitenkin koo?

Mikkelin Revyyteatterin sunnuntain harjoitus on käynnissä ja ensimmäistä kertaa näytelmän läpimenossa on mukana myös bändi. Hetken työryhmä hioo kankeuksia siinä, milloin laulu lähtee ja kuka kuulee kenetkin, ja kohta ristiinalainen Krista Niemeläinen räppää jo täysillä.

Pitkä harjoituskausi alkaa lähestyä loppuaan, kun tämän kevään esityksen Kroppaoopperan ensi-ilta koittaa perjantaina 22. toukokuuta.

– Kroppaoopperassa on kaikkea ”mielenkropasta”, ja kehosta kaikki mahdollinen. Tässä on ilot, vaivat ja surut. Kaikki, mitä ikinä voi yhdistää ajatukseen kropasta, summaavat Ristiinassakin tutut Niemeläinen, Anu Taivalantti ja Anni Koppinen.

– Viime vuonna oli kepeä näytelmä mutta tässä on myös vakavampaa. Mutta sellaista, mille voi nauraa, Niemeläinen miettii.

Koppinen pohtii, että tämän kevään esityksessä on tosiaan paljon tasoja.

– Tämä tuo esille sellaista, mitä moni miettii, mutta ei sano. Joku nuori saattaa ajatella, että tuollaistako se on, Taivalantti kertoo.

– Mutta teinit pääsevät myös framille. He voivat sitten katsomossa miettiä, että ei me ainakaan tuollaisia olla, Niemeläinen naurahtaa.

Useampia tasoja ja varmaa viihdettä on siis luvassa Mikkelin Sotkulla useassa eri näytöksessä.

Niemeläinen, Taivalantti ja Koppinen kertovat, että Revyyteatteri on heidän juttunsa, koska se yhdistää näyttelemistä, laulamista ja tanssia. Taivalantti oli aikoinaan mukana jo 1990-luvulla, kun ryhmä tunnettiin vielä nimellä Iltamateatteri. Pitkän tauon jälkeen hän palasi mukaan nelisen vuotta sitten. Koppinen on ollut revyyteatterilainen kahdeksisen vuotta ja Niemeläinen on nyt kolmatta vuotta.

– Meillä on Annin kanssa teatterimenneisyys Pieksämäeltä ja Anun kanssa olemme olleet Ristiinan kesäteatterissa. Jossain koulun vanhempainillassa Anni kysyi, että joko ilmoittauduit ja se oli loppusinetti, että vuosien miettimisen jälkeen lähdin mukaan, Niemeläinen kertoo.

Revyyteatteri toimii Mikkelin kansalaisopiston alla ja harjoittelee aina sunnuntaisin.

Opettajana Ristiinassa työskentelevä Koppinen miettii, että se on hyvä startti uuteen työviikkoon.

– Minä taas käyn harjoituksissa usein niin kierroksilla, että sitten en nuku seuraavana yönä ja lähden viikkoon väsyneenä, nauraa Niemeläinen.

Kolmikko päätyy kuitenkin siihen, että aikuisten harrastamisessa sunnuntai on kiva aika, vaikka voisi perhearjessa sen olla rauhassa kotonakin.

– Joskus ärsyttää lähteä harjoituksiin, mutta aina täältä poistuu kevyemmin, Taivalantti toteaa.

Niemeläinen kertoo, että hän on tainnut luvata perheelleen, että pitää Revyyteatterista ensi vuoden taukoa. Koppinen kertoo miettineensä arjen kiireissä välivuotta välillä itsekin.

– Mutta sitten näen sen vain kauhean synkkänä vuotena, eli en asiaa vakavasti harkitse. Tarvitsen tätä itse, hän naurahtaa.

Revyyteatterista he ovat löytäneet oman teatteriperheensä, jossa on hyvä olla. Ohjaaja Mimmi Rantalan opissa on turvallista ja hyvä kehittyä.

– Tämä on todella turvallinen porukka heittäytyä ja hullutella. Jos siviilissä joutuu välillä vähän itseään pidättelemään, niin täällä ei tarvitse, Niemeläinen sanoo.

Viime keväänä kaikki Revyyteatterin esitykset olivat loppuunmyytyjä. Koppinen, Niemeläinen ja Taivalantti kertovat, että on mahtavaa, kun tietää katsomon olevan täynnä ihmisiä, jotka haluavat tulla katsomaan juuri sitä esitystä.

– Se on ihana fiilis, Niemeläinen tiivistää.

Elina Alanne

Minna Kunttu on rakentanut Haavapalvelusta seitsemässä vuodessa monipuolisen yrityksen, jossa hoidetaan ihon eheyttä. Mukana kulkee myös tanskandoggi.

Mitä kuuluu, tekijä?

Haavapalvelu sai alkunsa, kun ristiinalainen sairaanhoitaja Minna Kunttu jätti työnsä julkisessa terveydenhuollossa ja perusti oman yrityksen haavanhoidon ympärille.

Seitsemässä vuodessa toiminta on kasvanut, ja palveluvalikoima on laajentunut. Haavojen hoidon rinnalle on tullut myös muiden iho-ongelmien sekä niihin usein kytkeytyvän alaraajaturvotuksen hoito. Pelkästään haavapuolellakin riittää kuitenkin hoidettavaa.

– Haavojahan syntyy monista eri syistä. Tietyt sairaudet aiheuttavat niitä, joiden lisäksi on tapaturmahaavat ja myös leikkaushaavoihin voi tulla ongelmia, Kunttu luettelee.

Pian yrityksen perustamisen jälkeen Kunttu haki myös Suomen haavanhoitoyhdistyksen myöntämän auktorisoinnin toiminnalleen. Nimike toimii näyttönä erikoisosaamisesta ja ammattitaidosta haavanhoidossa.

Yrityksen alkuvaihe osui haastavaan aikaan, kun koronavuodet vaikeuttivat sekä kotikäyntien että vastaanoton toteuttamista. Tilanne pakotti kehittämään uusia toimintatapoja, ja Kunttu alkoi tarjota asiakkaille etäpalvelua. Hän ohjasi tuolloin haavojen hoitoa esimerkiksi asiakkaiden lähettämien kuvien perusteella.

Kunttu kuitenkin selvisi koronavuosien tulikokeesta, asiakkaat ovat löytäneet palvelun, ja toiminta on vakiintunut. Kunttu arvelee, että ammattitaidon ohella yksi keskeinen tekijä siinä on ollut nopea hoitoon pääsy. Julkisella puolella aikaa voi joutua odottamaan pitkäänkin.

– Kaikkein eniten asiakkaani kuitenkin kiittävät siitä, että he saavat olla minun hoidossani koko ajan. Siten hoidon jatkuvuus ja laatu ovat turvattuja. On tärkeää, että hoitaja ei vaihdu joka hoitokerralla.

Hänen mukaansa haavapotilaan hoito voi julkisella puolella olla sirpaleista, kun asiakas liikkuu kotisairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.

– Pitkittyneistäkin tilanteista paraneminen on kuitenkin mahdollista. Niiden tilanteiden haltuun saaminen on erityisen palkitsevaa.

Kuntun yrityksen palveluissa hoitotyön rinnalle on tullut myös neuvonta ja kouluttaminen. Hän päivystää kolme kertaa viikossa Psoriasisliiton neuvontapuhelimessa ja kouluttaa liiton kursseilla.

Toiminta on siirtynyt myös uusiin tiloihin. Nykyisin Kuntulla on oma työpiste Porrassalmenkadulla, joka toimii ennen kaikkea välineiden ja tarvikkeiden säilytyspaikkana sekä vastaanottotilana ihottuma-asiakkaille.

Tilaan on hankittu myös ultraviolettivalohoitokaappi, joka mahdollistaa lääkinnällisen valohoidon tarjoamisen yksityisesti Mikkelissä. Valohoitoa käytetään muun muassa psoriasiksen, atopian, kutinan ja urtikarian hoitoon.

Työn rinnalla kulkee vahvasti toinen elämänalue, joka on ollut mukana lapsuudesta asti: koirat. Tanskandoggeja on ollut perheessä jo vuosikymmeniä, ja nykyisin niitä on kolmessa sukupolvessa. Harrastus näkyy toisinaan myös työssä. Jos asiakas niin toivoo ja tilanne sen sallii, koira voidaan ottaa mukaan hoitotilanteeseen helpottamaan jännitystä ja viemään ajatuksia pois itse toimenpiteestä.

– Unelmia Italiassa on tuonut tanskandoggia rotuna tunnetuksi, ja minulta usein kysytään, ovatko nämä niitä Reinoja. Meillä kaikki koirat ovat kuitenkin tyttöjä, Kunttu nauraa.

Koirien mukana olo vaatii tarkkaa harkintaa, eikä niitä viedä kaikkiin tilanteisiin. Kuntun perhe kasvattaa tanskandoggeja pienimuotoisesti, lähinnä omaksi ilokseen, mutta työ on tuonut myös tunnustusta. Heille on myönnetty Lauri Vuolasvirta -palkinto, joka on Suomen Kennelliiton korkein huomionosoitus ansioituneille kasvattajille.

Milla Asikainen

Ristiinalaisen juttusarjassa tavataan yrittäjiä ja muita aktiivisia, joiden kuulumisia lehdessä ei ole toviin kerrottu. Kenestä haluaisit lukea? Vinkkaa toimitus@haumedia.fi.