Tino Puhakka tykästyi autoihin jo lapsena, eikä niiden lumo ole hävinnyt. Parasta on kuitenkin kesä ja veneiden huolto.

Ensin puolella teholla ja nyt täysillä. Jotenkin näin voi summata ensimmäistä vuotta, jonka Tino Puhakka on pyörittänyt Pellosniemellä sijaitsevaa AVPK Huoltoa.

– Isä menehtyi vuosi sitten tammikuussa. Hetki silloin piti keräillä mutta sitten siitä ei ollut epäselvää, että jatkanko vai en.

Hänen isänsä Reijo Puhakka piti samalla paikalla auto- ja pienkonekorjaamoa vuosia. Pian 33-vuotias Tino kasvoi siinä sivussa myös autojen rassaajaksi.

– Siitä lähtien kun olen syntynyt, olen isän tekemisiä seurannut vieressä. On tullut touhuttua. Ihan jo alun perin suunta on ollut autoja kohti, Puhakka kertoo.

Hän kouluttautui ajoneuvoasentajaksi ja teki isän kuollessa töitä työnjohtajana Mikkelin Autokorjaamossa.

– Aloitin pyörittää tätä paikkaa vuosi sitten niin, että olin samaan aikaan palkkatöissä, Puhakka kertoo Mataristontiellä sijaitsevassa korjaamohallissa.

Nyt hän on siis siirtynyt kokopäiväiseksi yrittäjäksi.

– Kyllä tämä yrittäjyys on itselle mukavampaa. Haluan ainakin katsoa sen kortin läpi. Toivottavasti jatkan vielä vuosia.

Sen puoleen korjaamoyrittäjäksi hyppääminen oli helppoa, että työ oli hyvin tuttua. Mutta paljon Puhakka on saanut myös opetella, koska asioita ei juurikaan ehditty käydä isän kanssa läpi.

– Sen on ainakin huomannut yrittäjänä, miten paljon kaikkia maksuja meneekään eri suuntiin.

Puhakka tuumaa, että parasta yrittäjyydessä on vapaus, että voi ainakin osittain säätää omia työaikojaan tarvittaessa. Korjaamon kanssa samalla tontilla asuessa siinä on tosin vielä opettelua, ettei töitä tee myöskään aina aamusta yöhön.

– Toisaalta se on hyvä, että välillä voi työpäiviä pidentää, jos on tekemistä. Kaikkiaan tähän alaan kuuluu, että välillä on hiljaisempaa ja välillä kiireisempää. Hiljaisena aikana voi sitten pitää vaikka lomaa.

Jos yrittäjyydessä on ollut opettelua, niin autojen opettelusta Puhakka innostuu aina uudelleen.

– Autoista oppii aina uutta. Se on parasta tässä työssä, että ei ole jatkuvasti saman toistoa. Tulee vastaan erilaisia vikoja ja tekniikka kehittyy koko ajan.

Korjaamoyrittäjää viehättää myös se, että tällä seutukunnalla huoltoon saapuu vanhempiakin menopelejä.

– Se on vain hyvä puoli, ettei aina joudu ratkomaan kaiken maailman sähköhommia, Puhakka hymyilee.

Vaikka Reijo korjasi myös pienkoneita, Tino ei koskaan ole niitä opetellut, eikä pienkonekorjaus ole yrityksen palveluvalikoimassa.

– En ole niille koskaan lämmennyt, vaikka olen niiden parissa isän mukana ollut.

Sen sijaan autojen lisäksi myös veneet kuuluvat AVPK Huoltoon kiinteästi. Niitä on noin parikymmentä talvisäilytyksessä ja myös huollossa.

– Kesällä venehommaa on paljon. Se on ihan oma hommansa, Puhakka kertoo.

Siitä löytyy myös hänen suosikkinsa kaikista töistä.

– Se voisi olla kesällä veneiden huollot. Toisaalta autojen alustaremontit myös.

Entäpä inhokkityö?

– Ruostekorjaukset. Niistä ei pidä kukaan, Puhakka naurahtaa.

Elina Alanne

Astuvansalmen maa-aluetta hallinnoi nyt Metsähallitus.

Vuosien kiista Astuvansalmen alueesta ja sen matkailun kehittämisestä tuli syksyllä päätökseen, kun alueen omistus siirtyi valtiolle syyskuussa. Aluetta hallinnoi nyt Metsähallitus.

– Hyvin alussa olemme vielä tässä hallinnon siirrossa. Ensimmäinen palaveri kaupungin, Saimaa Geoparkin ja MikseiMikkelin kanssa on pidetty, kertoo Metsähallituksen kulttuuriperinnön erityisasiantuntija Tanja Tenhunen.

Hän toteaa, että toimijoilla on samat toiveet, eli mahdollistaa kalliomaalauksilla vierailu ja pitää huolta arvokkaasta kohteesta.

– Metsähallituksen luontopalveluille suojelu on tärkeää. Uudistamme ensimmäisenä maalausten katselulavan. Nyt se on sellainen, että se mahdollistaa maalausten katselun mutta ei suojaa niitä, eli kalliota pääsee koskemaan, Tenhunen toteaa.

Metsähallituksen tavoitteena on tänä vuonna suunnitella uusi katselulava ja rakentaa se vuonna 2027. Koska kohde on arkeologisesti merkittävä, asiasta pitää sopia myös museoviranomaisten kanssa ja selvittää, millaista luvitusta uusi katselutasanne tarvitsee.

– Tarkoitus on saada sinne ratkaisu, joka suojelee maalauksia. Jos kalliota kovasti kosketellaan tai saati rapsutellaan, niin suojaava kerros voi hajota ja maalaukset katoavat. Siellähän on ollut myös ilkivaltaa ja siitä olemme huolissamme.

Tenhunen kertoo, että todennäköisesti katselulavaa otetaan hieman kauemmaksi kalliosta.

– Nyt keväällä käymme katselmoimassa nykyisen katselulavan. Tarvittaessa korjaamme sitä sen verran, että se vielä vuoden siellä kestää, Tenhunen kertoo.

Myös Astuvansalmen laivalaituria on jo pidemmän aikaa toivottu uusittavaksi. Tenhunen kertoo, että laiturin osalta ei ole vielä ratkaisuja.

– Sen omistajuutta selvitetään, eli kenelle laituri kuuluu. Haemme ratkaisua, miten jatkamme yhdessä eteenpäin.

Tenhunen kiittää, että useammalla toimijalla on halu edesauttaa alueella matkailua.

– Luontopalvelut ei suinkaan ole tässä yksin. Nyt on päästy alkuun, Tenhunen korostaa.

Mikkelin kaupunki pyrki jo muutama vuosi sitten saamaan kalliomaalauksille opastetun polun. Entinen maanomistaja ei hyväksynyt polun kulkemista alueellaan ja myös uusi kaupungin suunnitelma törmäsi ongelmiin.

Maankäyttöjohtaja Topiantti Äikäs kertoo, että uutta kerrottavaa polusta ei juuri nyt ole mutta asiaa edistetään. Tarkoituksena on nyt muuttuneessa tilanteessa palata suunnitelmaan, että maalauksille kuljetaan vanhaa polkua pitkin.

Kaupunki, Metsähallitus, MikseiMikkeli ja Kalliotaideyhdistys järjestävät Ristiinassa 4. maaliskuuta yleisötilaisuuden Astuvansalmen alueen kehittämisestä.

Elina Alanne

Tulossa on erilaisia välineitä sekä pienemmille että isommille jo tänä syksynä.

Mikkelin kaupungin viherpalvelut suunnittelee parhaillaan Ristiinan rantapuiston uutta leikkipaikkaa. Leikkipaikka sijoittuu puiston viheralueelle. Sille esitettiin paikka jo alueen uudessa kaavassa. Tarkoituksena on, että nykyisen rannan leikkipaikan tilalle tulee niitty.

Uudelle leikkipaikalle on tarkoitus tulla monipuolisesti välineitä sekä pienemmille että isommille lapsille. Suunnitelmassa on muun muassa monitoimiteline, verkkokehikko, keinu erilaisilla istuimilla eri käyttäjäryhmät huomioon ottaen sekä jousikeinuja, hiekkalaatikko ja karuselli, joka siirretään entiseltä leikkipaikalta. Leikkipaikalle tulisi myös katos, jossa olisi pöytäpenkkiryhmä oleskelua varten.

Viherpalvelut pyysi Ristiinan aluejohtokunnalta ajatuksia ja toiveita suunnitelmasta. Aluejohtokunta pitää leikkipaikkaa soveltuvana esitettyyn kohtaan ja pitää siitä, että varustuksesta on tulossa monipuolinen. Se toivoo, että välineitä valittaessa huomioitaisiin Saimaan läheisyys, eli järviteema näkyisi myös leikkipaikalla.

Aluejohtokunta toivoo, että leikkipaikan aitarakenteet eivät tarpeettomasti rajoita näkyvyyttä Saimaalle. Se edellyttää, että valaistus mahdollistaa leikkipaikan käytön myös pimeään aikaan.

Ajk muistuttaa myös, että rantapuistossa järjestetään vuosittain iso Ristiinan markkinat -tapahtuma, jossa tarvitaan koko ajan enemmän sähköä. Ajk toivoo, että sähkönsyöttöä alueella ei hankaloiteta, vaan leikkipaikan rakentamisen yhteydessä lisättäisiin sähkönsyöttöpisteitä alueella.

Kaupunginpuutarhuri Marko Vuorinen kertoo, että suunnitelma tehdään nyt kommenttien perusteella valmiiksi ja se laitetaan julkisesti nähtäville. Leikkipaikka toteutetaan tämän vuoden syksyllä Uikkalan vilkkaimman käyttöajan jälkeen.

Elina Alanne

Joonas ja Henna Boisman perustivat Ristiinaan kuntosalin muutama vuosi sitten.

Mitä kuuluu, tekijä?

Joonaksen mukaan ristiinalaiset ovat olleet iloisia siitä, että omalla kylällä pääsee nykyaikaiselle kuntosalille. Laitehankintojen ja uudistusten myötä tila on täyttynyt nopeasti – jopa niin, että pariskunta on pohtinut siirtymistä tulevaisuudessa suurempiin tiloihin Ristiinassa.

Osa laitehankinnoista on syntynyt yrittäjien oman kokemuksen pohjalta. Näin oli esimerkiksi kylmähoitolaitteen kohdalla.

Joonaksen olkapää oli kipuillut seitsemän vuoden ajan, ja hän kokeili vaivaan monenlaisia hoitokeinoja. Kylmähoitolaite osoittautui tehokkaaksi kipujen lievittäjäksi.

– Saimme siitä idean, että tästä voisi olla apua muillekin. Nyt moni asiakkaamme on saanut hoidosta helpotusta, ja joillakin jopa pitkään jatkuneet krooniset kivut ovat loppuneet kokonaan.

Joonas kertoo, että Treenipankista on tullut kuntosalin ohella kohtaamispaikka. Ilmapiiri on lämpimän tuttavallinen. Salia käyttävät eri ikäiset ristiinalaiset ja Joonas on huomannut esimerkiksi eläkeläisten löytävän juttuseuraa salilta.

– Uusi kävijä huomaa usein nopeasti tutun ja huikkaa, että ”ai säkin käyt täällä”, Joonas kertoo.

Joonas ja Henna muuttivat perheineen Ristiinaan jo ennen Treenipankin perustamista. Oma sali oli ollut pariskunnan pitkäaikainen unelma, mutta se realisoitui vasta Ristiinaan muuton jälkeen.

Joonas on kotoisin alun perin pääkaupunkiseudulta, puoliso ja yrittäjäpartneri Henna taas Mikkelistä. Kotiutuminen Ristiinaan kävi nopeasti. Muutamassa vuodessa on käynyt selväksi, että pienen kylän asukkaat pitävät yhtä ja ihmiset tuntevat toisensa hyvin. Ympäristö tarjoaa myös omaa tilaa.

– Olen aina ollut luonteeltani hieman erakko, joten nautin rauhallisesta ympäristöstä, Joonas naurahtaa.

Milla Asikainen

Ristiinalaisen juttusarjassa tavataan yrittäjiä ja muita aktiivisia, joiden kuulumisista lehdessä ei ole toviin kerrottu. Kenestä haluaisit lukea? Vinkkaa toimitus@haumedia.fi.

Ammattisukututkija Ari Kolehmainen tutkii savolaisten sukujen historiaa Y-DNA-näytteiden avulla. Ristiina oli Savon ensimmäisenä asutettuja alueita.

Ristiina lukeutuu Mikkelin seutuun, jonka sukujen tutkiminen on Kolehmaisen mukaan tärkeää Savon ja koko Suomen asutushistorian ymmärtämiseksi. Seudun asutus on hyvin vanhaa ja savolaiset ovat levittäytyneet kaskiviljelyn turvin laajasti muualle Suomeen.

–  Laaja levinneisyys on voitu päätellä jo savolaismurteista. Nyt havainto on varmistettu DNA-tutkimuksella, Kolehmainen kertoo.

Ristiinan vanhoihin sukuihin kuuluu esimerkiksi Himasen suku. Sukua on tutkittu runsaasti, mutta tutkimuksen aineistoon kaivataan vielä lisää sukuja.

Kolehmaisen mukaan Ristiinan suvuilla on paljon rautakautisia yhteyksiä. Kun sukulinjoja seurataan noin tuhannen vuoden taakse, ne yhdistyvät muutamiin kantaisiin. Y-DNA-tulokset viittaavat myös siihen, että merkittävä osa nykysavolaisista polveutuisi muinaissaamelaisista metsästäjäkeräilijöistä.

– He ovat vaihtaneet elinkeinoa eli siirtyneet maanviljelykseen, Kolehmainen avaa.

Osa ristiinalaisista isälinjoista voidaan päätellä olleen Etelä-Savossa jo ainakin 400–500-luvuilta saakka. Kielitieteen perusteella tiedetään kuitenkin, ettei alueella ole vielä tuolloin puhuttu suomea. Kieli on siis omaksuttu myöhemmin.

Ari Kolehmainen käynnisti DNA-tutkimusprojektinsa savolaissuvuista kaksi vuotta sitten. Hän kartoittaa siinä muun muassa sukujen taustoja, syntyhistoriaa ja yhteyksiä.

– Tutkimus lähti liikkeelle kotipitäjästäni eli Juvalta, mutta laajeni nopeasti koko Savon kattavaksi. Vuosi sitten aloitin myös väitöskirjan siitä, miten isälinjainen y-DNA voi auttaa Savon asutushistorian ja syntyhistorian tutkimuksessa, Kolehmainen kertoo.

Sukututkimus kiinnosti häntä kuitenkin jo ennen historian opintoja. Isälinjaiseen Y-DNA- tutkimukseen hän alkoi perehtyä vuonna 2014. Geneettinen aineisto on tuonut esiin tietoa, jota ei aikaisemmin ole ollut saatavilla. Viime vuosina tutkimus on yleistynyt ja tarkentunut, mikä mahdollistaa aiempaa syvällisemmän analyysin.

– Sen avulla voidaan selvittää, mistä ja milloin sukuja on liikkunut. Samalla on päästy käsiksi sukunimistön syntyhistoriaan ja nimien muotoutumiseen jo ennen kirjallisia lähteitä.

Ari Kolehmainen etsii tutkimukseen esimerkiksi seuraavia sukuja Ristiinasta ja naapuripitäjistä: Aholainen, Ahtiainen, Haponen, Hartonen, Hasanen, Ihonen, Keituri, Kyyhkynen, Kyyrö, Laatikainen, Mesiäinen, Murtonen, Pekkanen, Pystynen, Pölhö, Rahikainen, Seppäläinen, Tiilikainen, Tiusanen, Torniainen ja Ukkonen.

Kolehmainen luennoi aiheesta Ristiinan Sotakoululla (Brahentie 54) sunnuntaina 1.3.2026 kello 14-16.

Tutkija: sukututkimukseen käytetyt testit turvallisia

Myös tavalliset kansalaiset ovat intoutuneet tekemään DNA-testejä, joita voi tilata suoraan palveluntarjoajilta. Testit ovat herättäneet keskustelua tietosuojasta ja siitä, mihin tietoja käytetään. Kolehmaisen mukaan sukututkimukseen tarkoitetut testit ovat turvallisia.

– Niissä tutkitaan hyvin pieni osa ihmisen DNA:sta. Testeistä ei saada esimerkiksi terveydentilaan liittyvää tietoa.

Isälinjaisesta y-DNA-testistä ei voi edes tunnistaa yksittäistä henkilöä. Kolehmaisen tutkimukseen voi osallistua nimettömästi. Vaikka nimi olisi annettukin, se näkyy vain tutkimukseen osallistuville sukulaisille. Yksittäisen henkilön tietoja ei julkaista.

Milla Asikainen

Koulun teemaviikolla tehtävänä oli muun muassa hakea työpaikkaa.

Helmikuun alussa puhelimet pirisivät useissa ristiinalaisyrityksissä. Ristiinan yhtenäiskoulun 9.-luokkalaiset kysyivät lisätietoa yritysten kuvitteellisista työpaikoista. Seuraavana päivänä oli vuorossa yrityksen edustajan ja nuoren välinen puhelimessa käyty työhaastattelu.

Ysiluokkalaisten monialaisen opintoviikon aiheena oli työelämä. Oppilaat esimerkiksi harjoittelivat työnhaun eri vaiheita, kuten työhakemuksen ja CV:n tekemistä. Lisäksi he tutustuivat yrityksiin ja harjoittelivat myös oman talouden suunnittelua laskemalla konkreettisesti, mihin palkka riittää eri kokoisilla perheillä.

Ysiluokkalaiset Matilda Talo, Kerttu Koskinen ja Iivari Erola kokivat työpaikan hakemisen hyödylliseksi.

– Se oli tosi hyödyllistä. Varmasti nyt opittua pystyy hyödyntämään tulevaisuudessa, Talo pohtii.

Talo oli hakenut työtä yhtenäiskoulusta, Koskinen Vaarinsaaresta ja Erola metsänhoitoyhdistyksestä. Kaikista kokemus oli positiivinen, vaikka aluksi soittaminen jännittikin.

– Tilanne jännitti paljon, mutta sitten minuutin jälkeen se olikin ihan ok, Talo summaa.

– Joo, alku jännitti mutta ei se ollut niin paha, tuumaa myös Erola.

Opettaja Minna Hämäläinen kertoo, että vierestä seuraten työnhakeminen on monesta nuoresta todella jännittävää.

– Siellä on vastassa ihan vieras aikuinen. Olemme halunneet antaa nuorille mahdollisuuden harjoitella näin tilanteessa, joka ei ole vielä ihan totta. Hyvin he ymmärtävät, miksi tällaiseen heitä altistamme, Hämäläinen naurahtaa.

Hämäläinen ja opettaja Henry Nieminen kiittävät ristiinalaisia yrittäjiä ja työntekijöitä, että koulun teemaviikkoon lähdetään vuodesta toiseen hyvin mukaan.

– Tosi kivasti tässä on oltu mukana. Moni haluaa antaa sen aikansa ja hyvä niin, koska on se eri tilanne, kun puhelimessa on muu kuin tuttu aikuinen, Nieminen pohtii.

Yksi osa viikkoa oli myös vierailut. Koulussa omista työpaikoistaan kävivät kertomassa UPM Pelloksen tehtaat ja Eloisa.

Elina Alanne

Varhaiskasvatusjohtaja korostaa, että jotain oli esitettävä, jotta vanhempia voidaan kuulla päiväkotien asioissa.

Kaupungin tapa tiedottaa varhaiskasvatuksen vuorohoitoon suunnitelluista muutoksista on saanut paljon kritiikkiä muun muassa sosiaalisessa mediassa ja suorina yhteydenottoina kaupunkiin. Ristiinalainen kertoi suunnitelluista aukioloaikamuutoksista 5. helmikuuta numerossaan.

Varhaiskasvatusjohtaja Taina Halinen pahoittelee, että osa ymmärsi tiedottamisesta, että kyseessä on jo päätös.

– Tämä on vasta esitys. Täytyy esittää jotain, jotta huoltajia voidaan kuulla. Tässä on tapahtunut väärinkäsitystä, että asioista olisi jo päätetty, Halinen toteaa.

Huoltajille on asiasta kuulemistilaisuus keskiviikkona 11.2.

Kaupunki on kertonut, että uudet aukioloajat perustuvat varhaiskasvatuksessa tehtyyn selvitykseen. Selvityksen perusteella käyttöaste on matala ja aukioloajat ovat liian laajat.

Halinen kertoo, että varhaiskasvatuksessa on selvitetty hoidon käyttöä viime vuoden elokuusta joulukuuhun.

– Olemme selvittäneet sekä laajennetun ja vuorohoidon käyttöä. Sitä, miten hoitoa on todellisuudessa käytetty. Tätä aineistoa esittelemme kuulemistilaisuudessa. Yöhoidon tarve on koko kaupungissa vähäistä.

Halinen kertoo, että Ristiinassa yöhoitoa käytettiin syksyn aikana kaksi kertaa. Jokaisen päiväkodin esitetyt, uudet aukioloajat perustuvat siihen käyttöön, mitä varhaiskasvatuksella on ollut, Halinen selventää.

– Kun lasten määrä vähenee, niin myös epäsäännöllisen hoidon tarve vähenee. Keskittämällä hoitoa on mahdollista saada resurssi optimaaliseen käyttöön. On myös laskettu tietynlaista säästömahdollisuuden potentiaalia, Halinen sanoo.

Jos perheellä on yö- ja viikonloppuhoidon tarve, tarkoittaa päiväkotien aukioloaikojen muutokset toteutuessaan käytännössä lapsen päiväkodin vaihtumista.

Alustava arvio kaupungilla on, että Vilttihattuun vaihtavia lapsia olisi muista päiväkodeista ehkä noin 20.

– He mahtuvat sinne hyvin. Mutta ensin kuullaan huoltajat. He tekevät harkinnan uusien mahdollisten aukioloaikojen suhteen, että haluavatko he vaihtoa vai pysyä nykyisessä päiväkodissa.

Halinen kertoo, että asia etenee nyt niin, että kun kuuleminen ja lapsivaikutusten arviointi on tehty, niin aikataulumuutoksista voi tämän jälkeen tehdä viranhaltijapäätöksen.

– Aukioloajat on viranhaltijapäätös, hän toteaa.

Huoltajilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä kirjallisena 25. helmikuuta mennessä toimittamalla lausumansa sähköpostiosoitteeseen kirjaamo@mikkeli.fi. Kuulemistilaisuudessa esitetty aineisto on mahdollista saada tilaisuuden jälkeen.

Paviljonki tuskin käyttöön

Ristiinan päiväkodin osalta alkuvuodesta perheiden kannalta ongelmallista on ollut myös se, että kaikki lapset eivät ole saaneet hoitopaikkaa Ristiinasta. Varhaiskasvatusjohtaja Taina Halinen kertoo, että lisätilana olleen paviljongin käytöstä luovuttiin, kun näytti, että ryhmällistä lapsia ei ole jonoksi Ristiinaan.

– Jos tapahtuisi yllättävä lapsimäärän lisäys, niin sen käyttöönottoa harkitaan mutta käyttöönotto ei ole nyt näköpiirissä. Olemme valmiita tekemään ratkaisuja molempiin suuntiin. Tulevaisuutta ei pysty ennustamaan, mutta periaatteessa olemassa olevien paikkojen pitäisi Ristiinassa riittää.

Elina Alanne

Varhaiskasvatuksen muutoksista on päätetty ja tiedotettu pöyristyttävästi, summaa ristiinalaisäiti.

Mikkelin kaupunki suunnittelee varhaiskasvatuksen palveluverkkomuutoksia sekä muutoksia useiden päiväkotien aukioloaikoihin.

Kaupunki tiedotti perheitä maanantaina, että Ristiinan, Haukivuoren Nuppulan, Lähemäen lastentalon, Naisvuoren ja Rantakylän päiväkotien aukioloaikoihin on tulossa muutoksia 1. elokuuta alkaen. Ristiinan osalta muutos tarkoittaisi sitä, että päiväkoti toimisi maanantaista perjantaihin kello 5–23. Yö- ja viikonloppuhoito siis loppuisi Ristiinasta.

Kaupungin tiedotteessa todetaan, että ilta- ja viikonloppuhoito keskitetään päiväkoti Vilttihattuun, minkä johdosta huoltajia tullaan ohjeistamaan varhaiskasvatuspaikan vaihtumisesta.

Varhaiskasvatusjohtaja Taina Halisen viesteissä todetaan, että uudet aukioloajat perustuvat varhaiskasvatuksessa tehtyyn selvitykseen. Selvityksen perusteella käyttöaste on matala ja aukioloajat ovat liian laajat, tekstissä todetaan.

Ristiinalainen Sonja Miettinen pyysi heti alkuviikosta varhaiskasvatusjohtajalta tätä selvitystä, mutta ei ainakaan vielä keskiviikkona ollut sitä saanut.

– Jotenkin tuntuu, että lukuja on vain laitettu exceliin mutta mitään varsinaista selvitystä ei ole tehty. Ei meille ainakaan ole tullut esimerkiksi mitään kyselyä, että olisimme voineet kertoa mielipiteemme jo ennakkoon.

Miettisen lapsi on vuorohoidossa Ristiinan päiväkodissa. Molempien vanhempien työnkuvan vuoksi perhe on käyttänyt muun muassa viikonloppuhoitoa.

– Tapa, millä tätä asiaa on hoidettu, on täysin pöyristyttävä. Se täyttää varmasti lain kirjaimet, niin kuin varhaiskasvatusjohtaja minulle kirjoitti, mutta ei tämä ole millään tavalla hyvän hallintotavan mukaista. Koko prosessista puuttuu myös lapsen etu ja kuntalaisten osallisuus. On taas olo, että vihataanko tässä kaupungissa kuntalaisia ja lapsiperheitä, kun meidän ei anneta osallistua, Miettinen toteaa.

Alkujaan kaupunki tiedotti tulossa olevista muutoksista huoltajille 16. tammikuuta. Tuossa viestissä todettiin, että Lähemäen lastentalon, Naisvuoren, Nuppulan, Rantakylän sekä Ristiinan päiväkotien huoltajille, joiden lapset tarvitsevat laajennettua hoitoa ja vuorohoitoa, järjestetään yhteinen kuulemistilaisuus helmikuussa.  Tulevista muutoksista kerrottiin päätettävän kevään aikana ja muutosten astuvan voimaan viimeistään elokuussa 2026.

Yllättäen maanantaina 2. helmikuuta huoltajille tiedotettiin aukioloaikojen muutoksista ja tuossa samassa viestissä, että asiasta on kuulemistilaisuus keskiviikkona 11.2. kello 17–18 ravintola Pormestarissa, Maaherrankatu 9–11.

Miettinen hämmästelee sitä, että asia tiedotettiin maanantaina huoltajille niin, että asiasta olisi jo tehty päätös.

– Vaikka kai tämä on vasta esitys. Mikä kuulemistilaisuus on sellainen, että päätös on tehty ja nyt voitte antaa palautetta, Miettinen hämmästelee.

Tiistaina 3. helmikuuta Mikkelin kaupungin varhaiskasvatuksen nettisivuille oli lisätty tieto, että huoltajilla on mahdollisuus lausua ”päiväkotien suunnitelluista aukiolomuutoksista mielipiteensä myös kirjallisena 25. helmikuuta mennessä toimittamalla lausumansa sähköpostiosoitteeseen kirjaamo@mikkeli.fi.” Huoltajilla on myös mahdollisuus saada kuulemistilaisuudessa esitetty aineisto tilaisuuden jälkeen.

Supistuksia vuorohoitoon Ristiinassa ja Haukivuoren Nuppulan päiväkodissa ajettiin myös vuonna 2024. Tuolloin varhaiskasvatusjohtaja oli tehnyt asiasta päätöksen mutta kasvatus- ja opetuslautakunta kumosi viranhaltijapäätöksen.

Miettistä hämmästyttää nyt käynnissä olevassa prosessissa myös se, eikö 1,5 vuoden takaisesta opittu mitään.

– Tuntuu, että nyt toimitaan täsmälleen samalla tavalla.

Varhaiskasvatukseen suunnitellut muutokset ja niistä tiedottamisen tapa onkin alkuviikosta aiheuttanut runsaasti keskustelua eri somepalstoilla sekä kaupungin luottamushenkilöiden parissa.

Miettinen kertoo, että hän tulkitsee tiedotteita niin, että esimerkiksi heidän tapauksessaan lapsen pitäisi vaihtaa kaupungissa sijaitsevaan Vilttihattuun, jos perhe ottaisi vuorohoidon täysin käyttöön.

– Siihen emme lähde tosiaankaan. Viikonloput on sitten pakko jotenkin sumplia. Kauhistuttaa, koska on heitä, joilla on meitä tiukempi tilanne. Mitä jos työt on Ristiinassa ja lapsi pitää ajaa hoitoon kaupunkiin ja sitten itse takaisin. Ei tässä ole mitään järkeä, Miettinen summaa.

Ristiinalainen ei tavoittanut lukuisista yhteydenotoista huolimatta Taina Halista kommentoimaan asiaa ennen 5.2. julkaistuun Ristiinalaiseen.

Elina Alanne

Enni Suutarin ja Iiro Putkosen yllätykseksi kaikki lapset eivät mahtuneetkaan Ristiinan päiväkotiin. Tilanne tuo perheelle ylimääräisiä ajokilometrejä, paljon järjesteltävää ja vie yhteisen vapaa-ajan.

Mä tiedän, että sulla on ollut rankka aamu. Pian 5-vuotias Siiri Putkonen lohduttaa 1,5-vuotiasta veljeään Paavoa, jota alkaa itkettää, kun äiti Enni Suutari asettelee lapsia farmariauton istuimiin. 4-vuotias Kerttu ottaa hedelmäisen patukan käteensä ja pian koko kolmikko istuu hetken tyytyväisenä.

Suutarille lasten haku on ollut kilpailu aikaa vastaan. Ensin hän ajoi Anttolasta työvuoron jälkeen kaupunkiin hakemaan Paavon päiväkoti Vilttihatusta, sitten Ristiinaan, jossa päiväkodin pihalla odottivat Siiri ja Kerttu.

Tammikuussa, kun Paavon hoidon aloitus oli, hän ei yllättäen mahtunutkaan Ristiinan päiväkotiin.

– Laitoin hakemuksen jo viime vuoden tammikuussa. Mutta sitten koska meillä oli lomia ja vanhempainvapaita vielä, niin meidän hoidon tarpeemme alkoikin vasta tästä tammikuusta. Olin koko ajan uskossa, että Paavokin pääsee Ristiinaan mutta kukaan ei sanonut mitään. Jos olisin tiennyt, niin olisin ottanut Paavolle paikan jo syksystä alkaen.

Suutari ja hänen puolisonsa Iiro Putkonen työskentelevät molemmat kotihoidossa. Suutari Anttolassa ja Putkonen Ristiinassa. Vanhempien vuorotyön vuoksi heillä on myös lapsille vuorohoidon tarve.

Kun Paavo pitää ajaa hoitoon kaupunkiin, tietää se Suutarille kymmenien kilometrien ylimääräistä ajoa.

– Asumme Hangastenmaalla, joten muuten ajaisin Parkkilantien kautta suoraan kohti Anttolaa.

Suutari toteaa, että koko tilanne aiheuttaa heille valtavan määrän suunnittelua, jotta ajot ja hoitoajat olisivat mahdollisimman vähäisiä. Vuorotyön ja lasten päiväunien yhdistäminen hoitoaikoihin ja ajomatkoihin ei myöskään ole aina ihan yksinkertaista.

Vanhemmat yrittävät järjestää työvuoronsa niin, että Paavolla olisi vähän hoitopäiviä. Tämä tarkoittaa sitä, että Iiro tekee pitkää päivää, eikä perheellä ole yhteistä vapaa-aikaa lainkaan.

Tällä viikolla ilmoitetut vuorohoidon aukioloaikamuutokset myös mietityttävät Suutaria, koska heidän perheellään olisi suurempikin vuorohoidon tarve.

– Nythän Siiri ja Kerttu ovat myös välillä kotona, kun sumplimme niin, ettei Paavoa tarvitse viedä hoitoon.

Suutari toivoo, että myös Paavo saa paikan Ristiinasta kesällä. Perheelle jo ehdotettiin sitäkin, että he siirtäisivät kaikki lapset aluksi Vilttihattuun ja hakisivat siirtoa Ristiinaan.

– En uskaltanut siihen lähteä. Kaikkiaan tämä on ihan käsittämätöntä. Kuinka moni kaupunkilaisperhe toisi ensin lapsen hoitoon Ristiinaan ja palaisi sitten töihin kaupunkiin, Suutari sanoo.

Paviljonki ei enää käytössä

Ristiinan uuden päiväkodin päärakennuksen valmistuessa päiväkodin kokonaisuus muodostui päärakennuksesta, Helmitalosta ja sotakoulun vieressä olevasta paviljongista, jossa on toiminut yksi päiväkodin ryhmä jo vuosia.

Päiväkodin johtaja Jaana Vartiainen kertoo, että paviljonki poistui käytöstä viime keväänä.

– Viime maaliskuussa tekivät päätöksen, että se on kiinni. Siinä vaiheessa hakemustilanne näyttikin siltä, että kaikki lapset mahtuvat päärakennukseen ja Helmitaloon. Sen jälkeen hakemuksia on ilmaantunut.

Ristiinassa on tyypillistä, että lapsimäärä päiväkodissa vaihtelee. Vuosien aikana käytössä on ollut lisäryhmälle esimerkiksi vanhan päiväkodin aikaan liikuntasali.

– Vaihtelu on tyypillistä ja aika isoakin. Nyt tietääkseni pari lasta on ohjattu muualle ja 4–5 lasta odottaa paikkaa tälle keväälle. Uusi kausi, eli ensi syksy, näyttää sille, että kaikki mahtuisivat ja vielä muutama paikka pienissä olisi vapaana. Mutta jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin hakemuksia alkaa tulla.

Suomenniemen päiväkodin lakkauttamisen jälkeen muutamia lapsia siirtyi Ristiinan päiväkotiin.

– Ja on sielläkin lapsia, eli Suomenniemeltä on tulossa lapsia taloon.

Elina Alanne

Juttu on julkaistu Ristiinalaisessa 5.2.2026.

Suomenniemen nuorisoseuran kevään näytelmä pohjaa brittihuumoriin. Mustan komedian suositusikärajaksi on laitettu 12 vuotta.

On tässä brutaalia väkivaltaa, tuumaa Antti Pakarinen ja saa muun Suomenniemen nuorisoseuran näyttelijäporukan puhkeamaan nauruun. Joku heittää, että sitä on ainakin Pakarisen kahta roolihahmoa kohtaan.

Kun porukka alkaa haastattelutilanteen jälkeen harjoitella kevään Murhamummo-näytelmää, käy pian selväksi, että Sirkku Salmensuon esittämän Ainon uhriksi joutuukin porukkaa kiihtyvällä tahdilla.

130-vuotisjuhlavuottaan viettävä Suomenniemen nuorisoseura halusi tämän vuoden näytelmältä jotain uutta. Ohjaaja Sami Sivonen tilasi käsikirjoittaja Teemu Salohalmeelta jotain dekkarimaista.

– Halusimme erityyppistä kuin maalaiskomediaa tai klassikoita. Kirjallisuuden lajina ja tv-sarjoissa dekkarit ovat suosittuja, niin siitä se ajatus taisi lähteä, pohtii Murhamummossa toimittajaa esittävä Iida Juopperi.

– Varsinaisesti tämä ei sellainen dekkari ole, että olisi mitenkään epäselvää, kuka sen teki, naurahtaa Sivonen.

Jo näytelmän ennakkomainonnasta tulee olo, että päärooli on kuin kirjoitettu Salmensuolle. Sivonen kertoo, että ihan näin ei ollut mutta kun käsikirjoittaja kertoi hahmoideastaan, niin Sivosen oli helppo todeta heti, että tekijä löytyy.

– Se on tässä ihanaa, että kerrankin saa näytellä omanikäistään, nauraa Suomenniemen lavojen konkari Salmensuo.

Murhamummon ensi-ilta on 14. maaliskuuta. Sivonen ja näyttelijät kertovat, että näytelmää harjoitellessa erilaista on ollut rytmin hakeminen.

– Olemme hakeneet brittihuumorin tyyliä. Asioita ei selitetä, vaan ilmeet ja eleet saa riittää. Tätä on ollut kiva ohjata, kun rytmiä ja läsnäoloa saa hakea eri tavalla, Sivonen pohtii.

Juopperi pohtii, että rytmi on tosiaan toinen kuin perinteisissä komedioissa.

– Pitää hakea vähän tauotusta, hän tuumii.

Se näytelmän tekemisessä on ollut samaa kuin lähivuosinakin, että harjoituksissa on ollut hervottoman hauskaa. Ensimmäistä kertaa lavalla nähdään Emilia Korhonen, joka päätyi mukaan Pakarisen houkuttelemana.

– Tämä on ollut tosi kivaa. Olen saanut uutena tosi kivan vastaanoton, ja uutena suomenniemeläisenä tässä tutustuu yhteisöön koko ajan enemmän, hän kertoo.

Näytelmässä mukana ovat myös nuoret Elli Pakarinen ja Mimmi Juopperi. Pakarinen on 12-vuotias, mikä on laitettu näytelmälle suositusikärajaksikin.

Onko Murhamummo pelottava?

– Enemmän hauska kuin jännä, Elli Pakarinen summaa.

Samaa sanoo muu työryhmä: komedia edellä mennään, vaikka nimi on raflaava. Katsomossa viihtyy, eikä vain kauhistella. Mutta muutama kirosana tapahtumien tuoksinassa taidetaan kuulla.

Juhlat ystävänpäivänä

Suomenniemen nuorisoseura viettää 130-vuotisjuhlaa nuorisoseurantalolla lauantaina 14. helmikuuta kello 15. Kaikille avoimessa juhlassa on ohjelmaa, musiikkia ja kakkukahvit. Seura on viime vuosina kerännyt rahaa erityisesti nuorisoseurantalon katon korjauksiin. Peltikatto on nyt uusittu ja odottaa pinnoitusta parin vuoden päästä.

– Suurin urakka on nyt tehty. Siksikin haluamme järjestää yhteisen juhlan, että kaikki kattohankkeessa mukana olleet pääsevät juhlistamaan, sanoo nuorisoseuran sihteeri Iida Juopperi.

Elina Alanne

Vyöhyketerapeutti Päivi Haapalehto muistuttaa, että itseään kannattaa huoltaa säännöllisesti.

Jokaisella meistä on vastuu omasta hyvinvoinnistamme, mutta välillä tarvitaan rinnalla kulkijaa tai välipysäkkiä. Näin tuumaa refleksologi eli koko kehon vyöhyketerapeutti Päivi Haapalehto. Hän on mielellään se rinnalla kulkija, joka auttaa pohtimaan ratkaisuja.

– Olen aika realistinen hoitaja, eli tykkään pohtia ratkaisuja ja saada vähän ihmistä itse havahtumaan. Uskon, että asiakas tietää itse usein parhaiten mutta välillä tämä on vähän kuin sipulin kuorimista, kun etsitään syytä oireisiin, Haapalehto kertoo.

Hänen vastaanotolleen moni tulee tilanteessa, että melkeinpä kaikkea muuta on jo kokeiltu mutta jokin terveyspulma jatkuu.

– Monilla on nykyään stressiä, kuormitusta ja unettomuutta. Vähän siima kireänä mennään koko ajan. Lihaskireydet ovat tavallisia mutta moni kokee myös isompaa epätasapainoa omassa kehossaan, Haapalehto sanoo.

Vyöhyketerapia pohjaa tuhansia vuosia vanhaan oppiin siitä, että ihmisen kiputilan juurisyy voi olla kehossa jossain muualla kuin siinä kohdassa, missä kipu tuntuu.

– Se juurisyy voi olla fyysinen tai esimerkiksi stressi. Jos asiakkaalla on jokin tietty paikka tosi kipeä ja tulehtunut, niin en välttämättä hoida juuri siitä kohtaa ollenkaan vaan muualta kehosta.

Vyöhyketerapia vaikuttaa hermostoon ja rentouttaa.

– Jos aina on vähän kipeä olo ja stressi, niin suosittelen kokeilemaan. Vähän niin kuin käytämme autoja huollossa, niin itselleen kannattaa tarjota elvyttävää ja ylläpitävää hoitoa. Tämä ei ole millään tapaa vaarallista.

Haapalehto on opiskellut refleksologiaa useamman vuoden Tampereella. Hän kertoo olleensa hieromisesta ja ihmiskehosta kiinnostunut jo lapsena.

– Parikymppisenä sain vyöhyketerapiasta kirjan ystävältäni. Omissa lapsissani kokeilin sieltä pisteitä mutta välissä asia jäi unohduksiin.

Elämänmuutosten myötä hän kiinnostui myöhemmin vyöhyketerapiasta uudelleen.

– Sain itse näistä hoidoista avun, eli minun keholleni vyöhyketerapia toimii. Siitä alkoi kipinä, että tätä pitää tutkia enemmän.

Hoitajana hän kertoo olevansa realismin lisäksi loputtoman kiinnostunut ihmisistä.

– On kasvattavaa kuulla itsekin millaisia tarinoita ja oireita ihmisillä on. Kaikkia ei voi hoitaa samalla tavalla, Haapalehto miettii.

Hoidon hän mukauttaakin aina asiakkaan mukaan. Hoidossa voidaan käyttää myös korvaan laitettavia akupunktiokuulia tai -nastoja. Haapalehto käyttää myös esimerkiksi äänirautoja.

Haapalehto ottaa asiakkaita nyt vastaan myös Ristiinassa. Yhteistyö hieroja Helvi Vannisen kanssa alkoi, kun Helville oli muutamakin asiakas kertonut toiveesta saada vyöhyketerapiaa.

– Onhan tähän esimerkiksi ikäihmisten helpompi tulla kuin kaupunkiin, Haapalehto tuumaa hoitohuoneessa Brahentiellä.

Vyöhyketerapiaa voi tehdä kaikille vauvoista vanhuksiin. Usein vauvojen kehot vastaavat hoitoon hyvin.

– Vauvoilla voi olla vatsavaivoja esimerkiksi niskajumin takia, jos synnytyksessä on käytetty imukuppia. Joskus apu ummetukseen saadaan vyöhyketerapialla nopeastikin.

Elina Alanne

Ristiinalaisen 14-vuotiaan Nelli Kinnusen päälaji on ilmakivääri.

Noin kolme ja puoli vuotta ammuntaa harrastanut ristiinalainen yläkoululainen Nelli Kinnunen on jo saavuttanut lajissaan varsin kovia tuloksia. Viime vuoden keväällä hän voitti Kauhajoella järjestetyn, nuorille ampujille tarkoitetun valtakunnallisen Kultahippufinaalin ilmakiväärin 14HT (hihnatuki)-sarjan. Kesällä Kinnunen taas sijoittui Salossa järjestetyissä nuorten pienoiskiväärin SM-kisoissa hopealle.

Vastikään joulukuussa 2025 Nelli ampui Simpeleellä Suomen Ampumaurheiluliiton (SAL) pitämän tilaston mukaan kaikkien aikojen parhaan tuloksen 14HT-sarjassa, joka on Suomessa tilastoitu. Tulosta voidaankin pitää ikäluokan epävirallisena Suomen ennätyksenä. Ilmakiväärillä ammutaan 10 metrin päässä olevaan tauluun, jonka kympin halkaisija on pikkuruinen 0,5 millimetriä.

Ristiinan yhtenäiskoulun kahdeksatta luokkaa käyvä urheilijanuori sanoo, että tänä vuonna on tarkoitus entisestäänkin parantaa suorituksia ja tuloksia.

– No kyllä haluaisin tuota SE-tulosta vielä parantaa, ja saavuttaa sitten myös tässä uudessa (N16) ikäluokassa ennätystuloksia. Pidemmän aikavälin tavoitteina on sitten maajoukkuepaikka ja joskus oikein pitkällä tulevaisuudessa olympialaiset on haaveena, tuumaa Mikkelin Ampujia seuratasolla edustava Kinnunen, kun hän on harjoittelemassa ilmakivääriammuntaa seuran sisäampumaradalla Mikkelin Karkialammella.

Muina pidemmän aikavälin tavoitteina Nelli listaa muun muassa kisalaukausten keskiarvon nostamisen 10,1–10,2 tasolle. Täysin napakymppiin osuva laukaus tuottaa 10,9 pistettä. Marginaalit ovat lajissa äärimmäisen pieniä. Millin verran sivuun osuva laukaus on aktiiviharrastajalle jo ”täysi epäonnistuminen”.

Harjoittelua on ohjelmassa jo melko paljon.

– Kolmesta neljään kertaan viikossa on näitä lajiharjoitteluita ampumalla. Tällä hetkellä päälajina on ilmakivääri, se on miusta kivempi kuin pienoiskivääri, jota harrastan kesäkaudella.

– Lisäksi on sitten fysiikkatreeniä, esimerkiksi keskivartalon vahvistamista. Sitten erilaisia reaktionopeutta sekä silmä-käsi-koordinaatiota parantavia harjoituksia. Ja kotona teen esimerkiksi sellaisia asennonpitoharjoituksia. Eli otetaan ammunta-asento, jota pidetään sitten paikallaan, pidetään lyhyt tauko, ja taas otetaan asento, Kinnunen selvittää.

Ammunta on vienyt mennessään, etenkin kun aktiivinen harjoittelu ja asiaan paneutuminen ovat tuottaneet oivia tuloksia.

– Ihan aluksi koko ammuntaharrastus lähti vähän niin kuin metsästysajatuksesta, mutta nyt on tullut sitten keskityttyä ihan kokonaan tähän ammuntaan. Ja tykkään kyllä tästä tosi paljon.

Kuten monesti muutoinkin, on Kinnusillakin perheen lapsen harrastuksesta tullut enemmän tai vähemmän myös vanhempien harrastus. Vanhemmat Jukka ja Jenita Kinnunen toimivat paitsi kuljetusapuna, myös yleistukena sekä luonnollisesti varusteiden hankkijoina.

– Aktiivisesti tässä ollaan mukana, mutta itseäni pidän lähinnä varustehuoltajana, isä-Jukka naurahtaa, kun kysyn että toimiiko hän osaltaan Nellin valmentajana.

Myös Nellin äiti Jenita on Karkialammella mukana. Hän muun muassa auttaa Nelliä tekemään alkulämmittelyä ennen kuin varsinainen ammuntaharjoitus alkaa. Varsinaista henkilökohtaista valmentajaa Nellillä ei tällä hetkellä ole. Ammattitaitoista valmennusta hän kuitenkin saa muun muassa leirityksissä, joita tulee kymmenkunta vuotta kohti. Esimerkiksi urheiluakatemiaan liittyvät leirit ovat maanantaista torstaihin.

– Siellä käydään leirin yhteydessä myös koulua, ja liiton puolesta ollaankin tosi tarkkoina siitä, että myös se koulunkäynti sujuu, Jukka Kinnunen huomauttaa.

Niko Takala

Osana tilaratkaisujaan Eloisa siirsi kotihoidon toimiston Vaarinsaareen. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut toimiva. 

Ristiinan ja Suomenniemen alueen kotihoidon työntekijöiden toimiston sijainnista tuli sekavalta vaikuttavaa poukkoilua Ristiinassa.

Osana tilaratkaisujaan ja taloudellista sopeuttamistaan hyvinvointialue vähensi käytössään olevaa tilaansa puoleen Ristiinan sote-asemalta. Rakennuksen toisessa siivessä sijainnut kotihoidon toimisto siirrettiin vuodenvaihteen tienoilla Palvelukeskus Vaarinsaareen.

Nyt Eloisa hakee kuitenkin Mikkelin kaupungin kanssa ratkaisua, jossa toiminnot siirretään takaisin sote-asemalle.

– Vaarinsaaressa sijoitettiin liikaa toimintoja yhteen huoneeseen. Siellä oli liian paljon työntekijöitä liian pienessä tilassa, kommentoi kotihoidon toimiston tilannetta tila- ja tukipalvelujen johtaja Veli Matti Thure.

Kotihoidossa työskentelee tällä alueella yhteensä 37 työntekijää lähiesimies mukaan lukien. Heistä aamuvuorossa on aina runsas kymmenen ja iltavuorossa seitsemän henkilöä. He tekevät työtään pääasiassa asiakkaidensa kotona mutta käyvät myös toimitilassaan. Vuoron vaihtuessa paikalla on samaan aikaan noin 15 henkilöä.

Eloisan kotiin annettavien palveluiden palvelualuepäällikkö Päivi Huttunen toteaa, että kotihoidon työntekijät eivät ole Vaarinsaaressa pelkästään yhdessä huoneessa.

Ristiinalaisen tietojen mukaan siirtoa Vaarinsaareen tehtiin loppuvuodesta napakalla aikataululla ja huonolla suunnittelulla. Ristiinalainen kertoi joulukuussa, että myös Päivätoimintapaikka Telluksen jatkosta oli epäselvyyttä ja sekavuutta. Toimituksen tiedossa on myös, että jonkinlainen kuohunta Telluksen sijainnin ympärillä jatkuu edelleen.

Olisiko kotihoidon muuttoa pitänyt valmistella paremmin, Veli Matti Thure?

– Olimme valmistautuneet olemaan asiassa mukana mutta palvelualueelta kerrottiin, että he hoitavat asian itse. Mielellämme olisimme olleet enemmän mukana ja tuoneet oman näkemyksemme. Sen enempää en sisäisiä asioita kommentoi, Thure sanoo.

Nyt Eloisa ja kaupunki siis hakevat ratkaisua, miten hyvinvointialueen toiminnot mahtuvat sote-asemalle niin, että myös kotihoidon toimisto palaa Brahentielle. Eloisa haluaa pysyä jo aiemmin ilmoitetussa ratkaisussa, että tila vähenee.

– Sote-asemalla on tila, joka on Eloisan ulkopuolisen toimijan käytössä. He nyt mahdollisesti siirtyvät toiseen paikkaan samassa rakennuksessa ja me saamme tuon tilan käyttöön. Kaupunki itse asiassa juuri tänään pyysi, että menemme katsomaan tilannetta. Asia etenee koko ajan, Thure totesi tiistaina.

Päivi Huttunen korostaa, että tapahtuneella ja tulevalla kotihoidon toimiston muutolla ei ole vaikutusta asiakkaiden saamaan hoivaan.

Tehdystä ja tulevasta muutosta tuli Eloisalle kuluja. Lisäksi Vaarinsaareen kotihoidolle suunniteltuun tilaan ehdittiin rakentaa muun muassa uusia liittymiä työntekijöiden koneita varten. Thure ei näe näistä tulleita kuluja merkittävinä.

– Liittymiä olisi ollut tarve tehdä muutenkin. Ja joka tapauksessa vuokra saadaan puoleen siitä, mitä se oli Ristiinassa aiemmin.

Elina Alanne

Wanhan Vossikan Saara Hiltunen päätti joulun aikaan, että on jo korkea aika lopettaa yrittäjyys.

Kiitos Saara ja hyvää jatkoa! Leppoisia eläkepäiviä! Tule käymään! Nähdäänhän?

Kun Saara Hiltunen piti perjantaina Wanhaa Vossikkaa auki viimeistä kertaa, lounaskahvilan pöydät täyttyivät. Moni Vossikassa vuosien varrella käynyt halusi käydä vielä syömässä ja sanomassa kiitoksensa Hiltuselle.

Moni oli saapunut perjantaina paikalle nimenomaan kiittääkseen – lisää ruokaa ahertaneelle Hiltuselle annettiin huikkausten lisäksi halauksia, kukkia ja muita muistamisia. Aukko jää, summasi monen mietteet yksi Saaraa kiittäneistä.

Hiltusta huomio häkellytti.

– Olen minä tästä tykännyt. Asiakkaita tulee ikävä. Vossikka on ollut itsellenikin palaveripaikka. Monet asiakkaista ovat olleet minun tukenani ja toivottavasti olen voinut olla sitä myös heille, Hiltunen pohti iltapäivällä, kun lounasruuhka oli hälvennyt mutta ovi kävi edelleen ahkerasti, kun lisää tervehtijöitä piipahteli vielä kahville.

Hiltunen piti Vossikkaa vuodesta 1993 alkaen. Alkuvuosina tiloissa oli myös Matkahuolto.

– Vuonna 2013 jäin eläkkeelle, kun tulin eläkeikään. Sen jälkeen minulla oli tässä kaksi eri vuokralaista, Hiltunen kertaa.

Vuokralaiset eivät kuitenkaan saaneet ravintolatoimintaa pyörimään, joten liiketilan omistava Hiltunen teki paluun.

– Mikä lie oivallus sekin oli tulla takaisin. Kyllä sitä olen välillä miettinyt, että olisiko ollut viisaampi jättää tulematta, hän naurahtaa.

Vuokralaista Hiltunen ei Vossikan tilaan enää itselleen halua, mutta toivoo totta kai, että tilalle tulisi vielä käyttöä.

Päätös lopettaa lounaskahvilan toiminta kypsyi lopullisesti joulun vapaiden aikana. Hiltunen summaa, että päätöksen takana on sekä terveydellisiä että taloudellisia syitä.

– Nyt oli jo korkea aika lopettaa. Terveyttä ei rahalla saa, 76-vuotias yrittäjä tuumaa.

Hiltunen on nähnyt ravintolayrittäjänä monenlaisia aikoja. Vaikeita alalla ovat olleet viime vuodet mutta erityisesti syksyllä oli hyvin hiljaista.

– Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaiken hinta on noussut ja ihmiset kokkaavat itse esimerkiksi pitsauuneilla. Tässä taloyhtiössä kaikilla nousivat vastikkeet keväällä, kun Säästöhalli loppui. Se oli myrkkyä.

Joulun aikaan Hiltunen huomasi myös, kuinka väsynyt onkaan. Syksyllä sairastettu kuumetauti piti pitkään väsyneenä.

– Tuntui, että nyt en kerta kaikkiaan enää jaksa. Ei tämä lopetus yllätys ollut kenellekään. Tiistaina sanoin taloyhtiön hallituksen kokouksessa, että nyt lopetan, Hiltunen kertasi perjantaina.

Eläkeläisenä Saara aikoo nauttia erityisesti aikatauluttomuudesta ja ulkoilusta. Nyt ei tarvitse paahtaa kellon mukaan pullia ja lounasta pöytään.

– Jos useampi tunti menee ulkoillessa, niin ei haittaa. Toivottavasti siinä samalla verenpaine laskee, Hiltunen hymyilee.

Elina Alanne

Kyläläiset toivovat, että koulusta voi jatkossakin vuokrata esimerkiksi salivuoroja. 

Suomenniemen entinen koulu on menossa kaupaksi. Palvelujohtaja Linda Asikainen linjaa 14. tammikuuta tekemässään viranhaltijapäätöksessä, että 1,49 hehtaarin määräala, jolla sijaitsee Suomenniemen koulu, myydään 300 eurolla Petri Lahdelle. Kohde oli nettihuutokaupassa myynnissä joulukuussa 2025. Siitä tehtiin kolme tarjousta, joista korkein oli Lahden tarjous.

Koulu lakkasi Suomenniemellä 2023 kevääseen. Tuon jälkeen koulu on ollut paikallisten toimijoiden käytössä. Siellä on muun muassa sulkapallo- ja lentopallovuoroja sekä kansalaisopiston toimintaan. Suomenniemeläinen kehittämisyhdistys Käenjälki ry pohti ja selvitti myös kiinteistön omistamista.

– Selvitimme vuonna 2024 hankkeessa kiinteistön öljylämmityksen muuttamista muuhun ja mitä säästöä lämmityskustannusten muutos toisi käyttökustannuksiin. Mutta ei se matematiikka toiminut. Yhdistys ei olisi voinut pyytää talon käyttäjiltä niin paljoa vuokraa kuin olisi pitänyt, Antti Pakarinen Käenjäljestä selventää.

Yhdistys siis luopui ajatuksesta, että se omistaisi kiinteistön.

– Kaupungin puolelle voi antaa prosessista puhtaat paperit. He ovat moneen kertaan kysyneet, löytyykö Suomenniemeltä kiinnostuneita ennen kuin koulu lähti julkiseen myyntiin.

Pakarinen ja muut suomenniemeläiset toivovat, että kiinteistön ostaja on tosissaan sen kanssa.

– Sitä olemme toivoneet, että kaupunki pitäisi huolen, että ostaja ei ole sellainen, joka ajaa pakun pihaan, tyhjentää kaiken ja sen jälkeen kiinteistö jää omilleen. Ilman muuta toive on, että koulu pysyisi käytössä, Pakarinen sanoo.

Asikaisen päätöksessä todetaan, että kaupantekopäivä vahvistetaan päätöksen lainvoimaisuuden jälkeen. Kohteen hallinta- ja omistusoikeus siirtyvät, kun kauppasumma on maksettu kokonaisuudessaan ja kauppakirjan ovat allekirjoittaneet kaupan molemmat osapuolet.

Jos kaupanteko peruuntuu, voidaan kohde laittaa uudelleen myyntiin ilman erillistä päätöstä.

Fysioterapeutit Ossi Hokkanen ja Liisa Pokela ottavat nyt vastaan Ristiinassa.

Fysioterapiasta tuli taas Kela-korvattavaa toukokuussa 2025. Edellisen kerran Kela korvasi fysioterapiaa vuonna 2022, joten välissä oli muutama vuosi ilman korvauksia. Elämäsi Kunnossa Terveyspalvelut Oy:n fysioterapeutti Ossi Hokkanen pohtii, että tämän jutun toimittaja ei varmastikaan ole ainoa, joka on muutosten aikana pudonnut kärryiltä Kela-korvausten suhteen.

– Tietoa saisi varmasti olla enemmän, Hokkanen tuumaa.

Kerrataan siis: Nykyään fysioterapiasta voi saada korvausta enintään neljä kertaa kalenterivuodessa. Hoitoon voi hakeutua itse ilman lääkärin lähetettä. Fysioterapeutti tekee käynnistä todistuksen, jolla korvausta voi hakea. Fysioterapian kustannuksista ei makseta Kela-korvausta neljän käyntikerran jälkeen, vaikka hoitoon olisi lääkärin määräys.

– Korvausta voi saada 15 euroa yhdeltä käynniltä. Eli meidän hinnoillamme voi laskea, että 45 minuutin fysioterapiakäynneistä yksi noista neljästä käynnistä on ilmainen, summaa saman yrityksen Liisa Pokela.

Pokela ja Hokkanen ottavat nyt asiakkaita vastaan Ristiinassa. Elämäsi Kunnossa Terveyspalveluilla on oma tila hyvinvointiasemalla hammaslääkärin huoneen vieressä. Molemmilla fysioterapeuteilla on takanaan pitkä ja monipuolinen työhistoria.

– Teimme töitä kollegoina Kyyhkylässä. Siellä kävi 20 vuoden aikana myös paljon ryhmiä Ristiinasta, Hokkanen kertoo.

– Olemme ohjanneet siellä muun muassa vesiliikuntaa. Ristiinasta kävi iso porukka varsinkin Kunnossa kaiken ikää -hankkeen aikaan, muistelee myös Pokela.

Fysioterapeutit tarjoavat sekä hierontaa, käsittelyitä että ohjausta. Heillä on paljon kokemusta kaiken ikäisten kanssa työskentelystä.

– Voi tulla siis myös ohjaukseen liittyen tuki- ja liikuntaelinvaivoissa tai neurologisissa vaivoissa – tai työhön liittyvissä vaivoissa, Hokkanen kertoo.

Kyyhkylässä fysioterapeutit olivat mukana muun muassa kuntoutusjaksoilla ja esimerkiksi työikäisten selkä-niska-kursseilla. Sekä Hokkanen että Pokela ovat myös kouluttautuneet faskiakäsittelyihin.

– Lisäksi meillä on lymfaterapian hoitolaite, eli mahdollisuus tehdä lihaskalvokäsittelyjä alipaineella. Varsinaisia lymfaterapeutteja emme ole, Pokela kertoo.

Aikoja heille voi varata netissä. Kaksikko kannustaa myös soittamaan, jos sopivaa aikaa ei ole tarjolla.

– Esimerkiksi ilta-aikoja on siellä vähän, mutta niitä on mahdollista soittamalla ja sopimalla saada. Kannattaa kysyä, Pokela kertoo.

Fysioterapeutit tekevät myös kotikäyntejä. Hokkasella ja Pokelalla on alustava suunnitelma, milloin jompikumpi heistä on Ristiinassa. Ristiinan lisäksi he työskentelevät kaupungissa.

– Toivottavasti kohta ollaan jompikumpi koko ajan täällä. Tapahtumia ja avoimia ovia olemme myös suunnitelleet. Meitä voi myös kysyä esimerkiksi yhdistysten tilaisuuksiin, Hokkanen kertoo.

Elina Alanne

Aluejohtokunta antoi tunnustuksen talkooryhmälle sen merkittävästä työstä.

Vuoden 2025 Ristiinan toimija -palkinnon sai Ristiinan sotakoulun talkooryhmä. Palkinto luovutettiin uuden vuoden vastaanottajaisissa Metsälinnassa.

Ristiinan aluejohtokunta halusi myöntää ”Ristiinan vuoden toimija” -palkinnon Sotakoulun talkooryhmälle pitkäjänteisestä työstä kulttuurihistoriallisesti merkittävän kohteen kunnostajina.

– Yhdessä tekeminen on tässäkin näyttänyt voimansa. Talkoilla suoritettu työ säilyttää paikkakunnan arvorakennuksen osana Ristiinan historiallista keskustaa ja mahdollistaa Sotakoulun uuden käyttötarkoituksen yhteisenä kokoontumistilana pitäjäläisille, aluejohtokunta toteaa perusteluissaan.

Talon ensimmäisen isännän, eversti Yrjö Maunu Sprengtportenin virkatalo ei ole vain rakennus vaan nyt myös osa Ristiinan nykypäivää. Työryhmän rohkea tarttuminen, noin vuosikymmen sitten, projektin mahdollisuuksiin on tehnyt mahdolliseksi sen, mitä ilman talkoolaisia ei olisi tapahtunut. Talkooryhmä on toimillaan saattanut historian eläväksi, ja näistä ponnisteluista ristiinalaiset kiittävät työryhmää vielä pitkään, aluejohtokunta toteaa.

Aluejohtokunta lisää myös, että Sotakoulu on valmistumassa siihen käyttötarkoitukseen, jota sille on suunniteltu: paikaksi, jossa kohdataan, juhlitaan, muistetaan ja luodaan uutta.

– Käyttömahdollisuudet ovat monet, ja niitä tulee edelleen pohtia. Talkooryhmä on tehnyt suuren työn, ja nyt on toisten vuoro hakea hallinnoija tälle arvokkaalle rakennukselle, jotta kiinteistö voi aidosti tulla osaksi ristiinalaisten arkea ja yhteisöllisyyttä, aluejohtokunta summaa.

Sotakoulua on jo vuosia remontoinut tiivis ja hyvänhenkinen porukka. Käytännön tekijöitä on ollut runsaat 20 henkilöä. Maaliskuussa 2025 talkooporukka totesi Ristiinalaisessa, että porukassa toimiminen on ollut mieleistä. Jokainen on tehnyt hommia oman osaamisensa mukaan ja henki on ollut hyvä.

– Hurtti huumori on yksi homman suola, totesi tuolloin Jaakko Syrjäläinen.

– Yhteishenki kantaa, tuumasi myös Erkki Rantalainen.

Päivätoiminpaikka Telluksen tiedotettiin jo loppuvan, kunnes tuli päätös, että se jatkuukin.

Päivätoimintapaikka Telluksessa elettiin joulukuun alussa hämmentyneitä hetkiä. Asiakkaita ja henkilökuntaa ehdittiin jo tiedottaa, että toiminta Ristiinassa loppuu 12. joulukuuta. Eloisan nettisivuilla luki sama tieto edelleen 8. joulukuuta maanantaina saatteella ”päivätoiminnat yhdistyvät ja toiminta jatkuu Toimintakeskus Vilhossa 7.1.2026 alkaen”.

Jo perjantaina 5. joulukuuta kuului kuitenkin huhua, että toiminta ei olekaan loppumassa. Tiedon vahvisti maanantaina 8.12. Ristiinalaiselle myös Eloisan terveyspalveluiden toimialajohtaja Kimmo Kuosmanen aluevaltuuston tauolta.

– Päätös on, että Telluksen toiminta jatkuu. Eloisan näkemys on, että se jatkuu ennallaan. Mikkelin kaupungin kanssa yritämme löytää yhteisymmärryksessä asiaan sovun, Kuosmanen sanoo.

Epäselvä tilanne on johtunut Mikkelin kaupungin kanssa käytävistä vuokra- ja tilaneuvotteluista. Eloisa on ilmoittanut vähentävässä tilansa puoleen Ristiinan soteasemalla. Ristiinalaisessa 20.11.2025 Kuosmanen totesi, että tiivistys kohdistuu lähinnä niihin palveluihin, jotka eivät näy asiakkaille. Siksikin Telluksen lopettamisuhka yllätti monet. Telluksen tilaa Ristiinan terveyskeskuksessa käyttävät myös ristiinalaisjärjestöt.

Tellus on mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnattu matalan kynnyksen yksikkö. Sen asiakaslistalla on noin 60 asiakasta, joista päivittäin paikalla käy noin 20 henkilöä.

Yksi heistä on Harri Suvensalmi, joka on Telluksessa sekä kuntouttavassa työtoiminnassa että asiakkaana.

– Keskiviikkona vietimme pikkujouluja, niin oli fiilis kaikilla matalalla. Nythän puhutaan vielä lopettamisuhasta, mutta tieto on kuitenkin jo netissä, Suvensalmi kertoi perjantaina 5. joulukuuta ennen kuin tieto toiminnan jatkumisesta tuli Tellukselle.

Telluksella lopettamisuhka järkytti. Suvensalmi totesi, että moni sanoi olevansa huolissaan erityisesti muiden puolesta.

– Minulle järkevä tekeminen on tärkeää. Kun olen täällä, niin korkki pysyy kiinni. Moni meistä on kusessa, jos tämä menee kiinni. Moni on ikänsä ryypännyt ja on nyt pystynyt jonkin aikaa olemaan ilman, mutta moni on tosi liipaisimella. Jos tämä menee kiinni, niin moni retkahtaa, Suvensalmi kertoo yhteisöllisyyden ja päivittäisen tuen merkityksestä.

Yhteiskunnallisia asioita aktiivisesti seuraavaa Suvensalmea hämmästytti, eikö säästöissä ajatella kerrannaisvaikutuksia ja kokonaiskuvaa. Säästö, jota tilavähennyksellä saataisiin, kuluu moninkertaisesti Telluksen asiakkaiden sairaalajaksoihin ja muihin terveydenhuollon kuluihin, kun terveys alkoholin kulutuksen lisääntyessä pettää.

– Sitten on vielä kerrannaisvaikutus, että miten kaikki vaikuttaa sukulaisiin ja tuttaviin. Kun minulla on putki päällä, niin ei siitä läheiset tykkää. Täällä on monella kova halu pysyä irti päihteistä.

Telluksen asiakkaille esiteltiin mahdollisuutta käydä toimintakeskuksessa Mikkelissä.

– Kynnys lähteä sinne ei ole ihan pieni, vaan lähteminen vaatii jo suuren motiivin. Moni kulkee rollaattorilla, eikä ole kyytiä tai varaa bussilippuun. Siellä on myös houkutuksia ihan eri tavalla lähellä, Suvensalmi miettii.

Haastattelun jälkeen tilanne kääntyi siis niin, että Tellus jatkaa. Suvensalmi on tyytyväinen mutta joka tapauksessa edessä on pitkät ja vaikeat joulunpyhät.

– Ne ovat hankalaa aikaa monelle yksinasuvalle. Sitä ei kehtaa tuttavia häiritä ja toisaalta monien kavereiden kanssa on se alkoholikysymys. Herkästi joku tarjoaa, että otetaanko yhdet… Suvensalmi kuvaa.

”Jäämme kotiin odottamaan ambulanssia”

Kun tieto Telluksen lopettamisuhasta tuli, asiakkaat laativat henkilöstön avulla kirjelmän Eloisan aluevaltuutetuille.

Kirjeessä asiakkaat kertovat ajatuksistaan muun muassa ”sosiaalinen elämä loppuu kokonaan”, ”varmasti tartun pulloon” ja ”järkevää tekemistä, sosiaalista elämää, arkirytmi ja työtoiminta, nyt sitten jään vain työttömänä yksin kotiin”. Kirjeessä todetaan, että nousseet ajatukset kertovat muun muassa arvottomuuden kokemuksesta, syrjäytymisuhasta, päihteiden käytön riskin lisääntymisestä, työttömyyden syventymisestä ja taloudellisen tilanteen heikentymisestä.

Asiakkaille oli tarjottu tilalle jalkautuvia palveluja. Moni oli ilmoittanut, ettei ota niitä vastaan. Niistä puuttuvat ystävät, yhteisön tuki, arkirytmin ylläpito, kotoa pois lähteminen ja tärkeät kahvi- ja ruokahetket, asiakkaat toteavat.

”Koemme arvottomuutta”, Telluksen asiakkaat tiivistivät tunteen lopettamisuhasta ja asian käsittelytavasta.

”Me ei tuoteta mitään, niin meillä ei ole väliä”, tiivisti tunteen eräs kävijä.

Elina Alanne

Vahva yhteistyö oli yksi palkitsemisen perusteista.

SML Suur-Savon piirin Vuoden eräseura 2025 on ristiinalainen Someen Erä-Ässät. Metsästysseura palkittiin piirin Eräsavuilla, jotka järjestettiin Mäntyharjussa 14. joulukuuta.

Erä-Ässien puheenjohtaja Antti Heinikainen sanoo, että palkitsemiseen vaikutti varmasti hyvät pohjatyöt.

– Ei tällaista vuoden tai kahden tekemisellä saa. Minä perin puheenjohtajan paikan Syrjäläisen Jaskalta vuonna 2022 ja hyvää työtä on ollut helppo jatkaa, Heinikainen sanoo.

Erä-Ässät on noin 60 jäsenen aktiivinen toimija.

– Meillä keski-ikä on noin 50 vuotta, eli olemme nuorekas seura. Siinäkin näkyy pitkäjänteinen työ, että nuorempia on haluttu ottaa mukaan ja on annettu tilaa.

Heinikainen korostaa, että Erä-Ässät on muutakin kuin vain metsästysseura. Virkeä seura on aktiivisesti mukana muun muassa koiranäyttelyiden ja -kokeiden järjestämisessä sekä kylätapahtumissa Someenjärvellä.

– Meidän seudullamme on Astuvansalmi ja Pien-Toijola. Yhdessä kyläseuran ja Ristiina-seuran kanssa olemme järjestämässä tapahtumia. Ajattelen, että paikallisten yhteisöjen pitää olla näissä mukana, jotta elämä maaseudulla säilyy, Heinikainen miettii.

SML Suur-Savon piirin toiminnanjohtaja Minna Kukkonen kertookin, että yhteistyö on se avainsana, miksi Erä-Ässät haluttiin palkita.

– Niin Metsästäjäliiton jäsenenä kuin Kennelpiirin kanssa. Someen Erä-Ässät ovat vuosikymmenten ajan järjestäneet lintu-, ajokoira- ja hirvikokeita ja erilaisia erätilaisuuksia Nallikalliolla. Koetoiminnan mahdollistaminen kenneltoiminnassa on tärkeä asia, jolle ei useinkaan anneta riittävästi tunnustusta. Se kuitenkin mahdollistaa jalostukselle arvokkaan tiedon keräämisen. Seura toimii aktiivisesti ja tulevaisuuteen katsoen, Kukkonen summaa.

Elina Alanne

Antti Heinikainen johtaa Etelä-Savon kampuskiinteistöjä.

Joulun lähestyessä Xamkin Mikkelin kampuksella on jo rauhallista. Ravintola Dexissä muutamissa pöydissä puhutaan englantia, joten ehkäpä vaihto-opiskelijoita on vielä paikalla mutta muuten alueella huomaa jo vuoden lopun läheisyyden.

Antti Heinikainen tuumaa, että juuri nyt rauhallisuus sopii hänelle. Heinikainen aloitti joulukuussa Etelä-Savon kampuskiinteistöt kuntayhtymän johtajana. Uusi työ tietää moneen asiaan perehtymistä ja uuden opettelua. Se, että kiinteistöt rauhoittuvat jo lomia kohti, sopii Heinikaiselle.

Kampuskiinteistöt on Mikkelin ja Savonlinnan omistama kuntayhtymä. Sen tiloissa suurimpana vuokralaisena on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk molemmilla paikkakunnilla. Heinikainen kertoo, että kun kampuskiinteistöjen työpaikkailmoitus tuli vastaan, hän tiesi heti, että haluaa hakea paikkaa.

– Heti ajattelin, että tähän hakuun pitää laittaa nyt paukkuja. Ihan jo tässä Mikkelissä miljöö on tosi mielenkiintoinen. Olen itse koulut käynyt tässä silloisessa Mikkelin ammattikorkeakoulussa, niin tiesin, miten paljon tässä on kaikkea, Heinikainen sanoo.

Mikkelin kampusalueella on vanhaa rakennuskantaa 1800-luvulta saakka. Savonlinnassa puolestaan on esimerkiksi vasta valmistunut Xamkin puurakentamisen laboratorio.

– Rakentamis- ja kiinteistöpuoli ovat minua aina kiinnostaneet. Yksi osa sitä on, miten vanhoissa rakennuksissa pystytään huomioimaan nykyajan tarpeet, niin että rakennukset olisivat käytössä, eivätkä tyhjillään.

Heinikainen toteaa, että työhön on ollut helppo lähteä, kun kiinteistökannasta on pidetty hyvää huolta ja mitään akuutteja ongelmia ei ole näköpiirissä.

– Hienoa, että on ollut harteita ylläpitää näitä kiinteistöjä. Totta kai täällä on koko ajan jollain nurkalla jotain pientä käynnissä.

Heinikainen on kotoisin Ristiinan Tiirolan kylältä. Ristiinan lukion jälkeen hän opiskeli Mikkelin ammattikorkeakoulussa talotekniikkaa ja myöhemmin myös yliopistossa energiatekniikan diplomi-insinööriksi.

– Asuimme vaimon kanssa Lappeenrannassa mutta kaipuu kotiseudulle ajoi takaisin. On kiva, että lapset kasvavat samoissa maisemissa kuin itse olemme kasvaneet, kahden lapsen isä kertoo.

Hänen vaimonsa on kotoisin Mikkelistä. Perhe asettui kaupunkialueelle mutta Heinikainen kertoo siellä kuluvan lähinnä arkiviikot ja viikonloput menee Ristiinassa. Hän on myös Someen Erä-Ässien puheenjohtaja.

– Pitkäntähtäimen tavoite on paluumuutto Ristiinan alueelle. Siitä vaimon kanssa käydään neuvotteluja, hän tuumaa.

Heinikainen kertoo, että on tehnyt vuosien varrella erilaisia töitä mutta kovimmat opit lähti mukaan Tukiaisen rautakaupasta.

– Siellä olin monta kesää ja sain työn tekemiseen hyvät lähtökohdat. Hyvin nuoria oltiin ne ensimmäiset kesät. Silloin ensimmäinen palkka tuntui tosi kovalta. Toki se olikin kova, kun ei ollut älyttömästi menojakaan, Heinikainen naurahtaa.

Haasteita vuokranantajille tuo nykyään lisääntynyt etätyö ja -opiskelu. Heinikainen toteaa, että tämä toki haastaa myös kampuskiinteistöissä.

– Tilatarpeita ei ole enää niin paljon. Mutta se haastaa vuokranantajaa hyvällä tavalla, eli pitää olla muuntautumiskykyä. Yritysasiakkaissa meillä on tilan tarpeita yhdestä henkilöstä useisiin kymmeniin työntekijöihin. Vuokralaisen tarpeet pitää huomioida, ja tehdä muutoksia sen mukaan.

Hänelle itselleen lähiopiskeluvuodet Mikkelissä talotekniikkaa opiskellen olivat merkityksellisiä.

– Meille sattui hyvä porukka ja oli hyvää pientä sisäistä kilpailua. Minulle jäi opinnoista kahdeksan henkilön porukka, joiden kanssa näemme pari kertaa vuodessa. Ja jos on jokin kiinteistöihin liittyvä asia, johon ei itse löydä ratkaisua, niin näiltä kavereilta saa aina jelppiä.

Mielellään mukana kehittämässä

Antti Heinikainen toteaa, että kahden lapsen isänä hän on mielellään työpaikassa, jossa osaltaan pidetään Etelä-Savon elinvoimasta huolta.

– Itsehän me teemme alueen sellaiseksi, että täällä viihtyy. Väestöennusteet ovat mitä ovat, mutta toivon, ettei Etelä-Savo jää muiden jalkoihin.

Heinikainen toivookin asukaslähtöistä päätöksentekoa esimerkiksi koulupolitiikassa.

– Sellaista, mikä lisää elinvoimaa. Mitä enemmän meillä on täällä hyvinvoivia yrityksiä, lapsiperheitä ja eläkeläisiä, niin sehän turvaa meidän elinvoimaamme – ja aina voi parantaa.

Tiirolan kylältä kotoisin olevana Heinikainen toivoo myös matkailun kehittyvän entisestään.

– Saataisiin tosissaan matkailijoita kalliomaalauksille. Uskallettaisiin kunnolla nostaa tasoa, hän pohtii.

Elina Alanne