Kalamatkasta tuli uintireissu
”Järvi on vaarallinen muulloinkin kuin heikkojen jäiden aikaan”
Hangastenmaalla asustava Sakari Pipatti käy säännöllisesti kalassa Kernuulla. Viime viikon keskiviikkona kalareissu kulki täysin normaalisti, kunnes kokenut kalamies horjahti, vene hörppäsi vettä ja kalastaja putosi kylmään veteen.
– Menin tuttuun tapaan kokemaan edellisiltana asettamiani kalanpyydyksiä Kernuulle. Katiskassa olikin hauki ja pieni ahven. Ainoassa verkossa taas pari pannukokoista ahventa, Pipatti muistelee.
Niitä hän sitten meni perkaamaan viereiseen pikkusaareen, kuten hänellä tapana on.
– Kun oli valmista, niin lokeille piti jättää perkeet, kuten ennenkin. Sitten katiska veneen keulaan ja työntämään venettä vesille.
– Veneeseen astuminen ei sitten onnistunutkaan ihan suunnitelmien mukaan, ja vene keikahti ollessaan jo muutaman metrin päässä saaresta. Paatti pahus sieppasi vettä ja minä tömähdin kyljelleni veneen laitaa vasten. Rimpuilustani johtuen vene ryyppäsi vielä toisen kerran, jolloin putosin laidan yli veteen!
Vene loittoni tuulen mukana kauemmaksi saaresta ja pikaisen tilannearvion jälkeen Pipatti päätti uida parikymmentä metriä takaisin saareen.
– Tuuli nimittäin vei venettä koko ajan kauemmaksi. Se pysähtyi kuitenkin, ilmeisesti veneestä tipahtaneen katiskan naruun, sillä keulanaru oli pitkähkö.
– Kun pääsin saareen, katsoin veneen suuntaan. Kannattaisiko yrittää uida sen luokse? Kylmä ja märät vaatteet saivat kuitenkin tekemään sen ratkaisun, että huusin kurkku suorana apua.
Pipatti arvioi, että ”puolisen tuntia siinä meni huudellessa”, hieman jo epätoivoiseksi muuttuneena. Kastunut puhelin ei toiminut vaikka hän yritti sitä kuivatella.
– Istuin voimattomana sammaleiselle kalliolle, yrittäen etsiä suojaa kylmältä tuulelta. Onneksi takkimallinen pelastusliivi ja paksut fleece-vaatteet antoivat vähän suojaa.
Lopulta näkyviin tuli lähestyvä vene, jonka keulassa ollut koira haukkui.
– Pelastajani saapui ja toimitti veneeni takaisin saareen. Kadonneen toisen aironkin tämä henkilö kävi vielä hakemassa vastarannalta.
Pipatti sanoo ”pelastushenkilön” kertoneen, että hänen koira (Iines nimeltään) oli alkanut voimakkaasti haukkumaan kesämökin pihalla.
– Mies ei ollut kuullut avunhuutojani, mutta tarkemmin kuunneltuaan kuuli jotain, ja päätti lähteä tutkimaan, mistä meteli kuului.
Lopulta Pipatti pääsi kotiin märissä vaatteissa ja jonkun verran kylmissään, ja ihme kyllä, kalatkin astiassaan…
– Emo oli kyllä ihmeissään, kun palasin. Miten ihmeessä äijä on läpimärkä. Oli yrittänyt soittaa useamman kerran, ja oli mennyt vain suoraan vastaajaan. Hän oli aikeissa soittaa jo 112:een, sillä normaalisti viivyn näillä matkoilla noin tunnin. Nyt oli huolestumisen aikakynnys ylittynyt runsaasti.
Sitten oli ohjelmassa saunalla kuuma pesu ja syöminen. Sen jälkeen alkoi koko tapahtumaketjun ajan melko rauhallisena pysyneen miehen mieleen tulla jo ajatuksia että miten huonosti olisi voinut käydä. Jos vene olisi kaatunut kaukana saaresta tai rannasta?
– Olkoon tämä itselleni ja toivottavasti muillekin varoituksen sanana siitä, että kyllä se järvi voi olla vaarallinen muulloinkin kuin heikkojen jäiden aikaan!
– Niin, ja ennen kaikkea. Miten voin ikinä riittävästi kiittää Iinestä ja hänen isäntäänsä!
Niko Takala