Hyvien hahmojen Kulkurin valssi – Ristiinan kesäteatterissa loistaa koko porukka
Ristiinan kesäteatterin Kulkurin valssi on varma viihdyttäjä.
Yleensä harrastajateatterit ovat ammattilaisia parempia. Ristiinassa on erityisesti kiva, kun on nuoria näyttelijöitä. Tällaisia mietteitä kertoi useampikin Ristiinan kesäteatterissa maanantaina haastatettu katsoja.
Tämän kesän esitys Kulkurin valssi eli Koivusaaren kartanon salaisuus on sekä nuorten että kokeneempien näyttelijöiden, konkareiden ja ensikertalaisten tasapainoinen kokonaisuus.
Erityisesti näytelmästä jäi olo, että se on loistavien hahmojen kokonaisuus ja työryhmästä jokainen loistaa ja kantaa levollisuudellaan ja luonnollisuudellaan tarinaa hienosti eteenpäin. Jokainen näyttelijöistä ansaitsisi erityismaininnan.
En muista, enkä ehkä tiedäkään, Kulkurin valssin alkuperäistä tarinaa, joten katsoin esitystä vertauksista vapaana ja koin, että Tanja Puustinen-Kiljusen ohjaus toimii hienosti. Koreografi Mimmi Rantalan tanssit ovat kekseliäitä ja sujuvia. Esitys viihdytti ja nauratti, joten sillä tavalla ollaan perinteisen kesäteatterin äärellä, että katsoja ei juurikaan joudu työstämään mitään hankalia tunteita.
Puustinen-Kiljunen totesi maanantaina ja kirjoittaa käsiohjelmassakin, että läpi projektin porukassa on ollut hyvä tiimihenki. Sen huomaa katsojakin. Inhoan teatterissa sitä, jos joudun jännittämään näyttelijän pärjäämisen puolesta tai miettimään, muistaako hän vuorosanojaan. Ristiinassa tällaisia ei tarvitse miettiä ja sattumalta maanantaina Cecialialta pudonneesta hameestakin näyttelijät selviävät niin kuin se olisi käsikirjoitettua. Jokainen yksilö mutta myös porukka kantaa esityksessä.
Hahmoina pääpari Tiina Rouhiainen Kristiinana ja Taneli Arosara Rikhard Haavistona kuljettavat tarinaa ja tunteita luontevasti ja sujuvasti eteenpäin. Rouhiaisen yksinlaulussa on ihanaa levollisuutta.
Kaikkiaan lauluissa huomaa, että aina ne eivät välttämättä mene ihan parhaassa vireessä mutta se ei haittaa, kun näyttelijä ei itse anna sen haitata. Uskon, että esitys esitykseltä myös varmuus ja vire paranee. Juho Puikkosen, Jarno Hopposen ja Arttu Kivekkään bändi on aivan huippu, minkä melkein jo unohtaa kenellekään mainita, koska alamme olla jo Ristiinassa tottuneita huippubändiin.
Mainiot roolisuoritukset tekevät Vesa Partanen isä Pontus Möbiuksena, Jani Impivaara Willehartina, Vipsu Salomaa Ceciliana ja Pia Hanski Maijana. Heistä kaikista jää olo, että eihän juuri tuota hahmoa voisi esittää kukaan muu. Ensikertalaisista erityismaininnan saa nyt Piia Ordning. Jokaisessa roolissaan Ordningista hehkuu ilo lavalla olosta. Sitä on aina erityisen mukavaa katsoa.
Elina Alanne