Osallistuva budjetointi -kysely on auki 9. helmikuuta asti.
Ristiinan kotalaavu on aiemmin saanut rahaa osallistuvasta budjetoinnista. Nyt ehdolla on kontti-wc palvelemaan laavun ja sataman käyttäjiä. Arkistokuva.
Mikkelin kaupunki on avannut kyselyn, jossa asukas äänestää kolmea toteutettavaa kohdetta kolmentoista pieninvestointikohteen joukosta. Kohteita on ympäri Mikkeliä. Yksittäisen investoinnin arvo vaihtelee 2 000 eurosta aina 20 000 euroon asti. Kyselyyn voi osallistua täällä. Ristiinasta kohteiden joukossa on mukana kontti-WC palvelemaan Ristiinan sataman ja kotalaavun käyttäjiä. Sen hinta on 20 000 euroa. Ristiinasta voi äänestää myös viittä kiinteää aurinkotuolia Uikkalaan. Niiden arvo on 5000 euroa. Suomenniemeltä äänestyksessä on mukana 10 000 euron ulkokuntoilulaite. Näiden lisäksi osallistuvan budjetoinnin kohteissa on muun muassa kaupunkikeinu Mikkelin satamaan, kirsikkapuita Urpolaan ja katselukiikari Naisvuorelle. Esityksissä on huomioitu eri alueiden lisäksi myös eri ikäiset asukkaat, kaupungin tiedotteessa todetaan.
Osallistuvassa budjetoinnissa eli ”osbussa” asukkaat pääsevät vaikuttamaan siihen, miten julkista rahaa käytetään. Tammikuussa käynnistyvä äänestys on neljäs kerta, kun osallistuvaa budjetointia toteutetaan Mikkelissä pieninvestointikohteiden valinnassa. Osallistuvan budjetoinnin määräraha on vuodelle 2025 yhteensä 150 000 euroa. Kyselyn tulokset huomioidaan investointikohteita valittaessa. Valinnoista päättää kaupunkikehityslautakunta kokouksessaan helmikuussa 2025. Kysely on auki 9. helmikuuta asti. Viime vuonna osallistuvan budjetoinnin kohteista lähdettiin toteuttamaan muun muassa Kaihunlahden esteetöntä laituria, kukkivien puiden istuttamista pariin eri kohteeseen sekä BMX-polkupyörärataa Anttolaan. Ristiinan frisbeegolf-rata toteutetaan keväällä 2025.
Ristiinan Rinkan uudelle puheenjohtajalle Anni Johanssonille luonto on monella tavalla tärkeää.
Anni Johansson tykkää liikkua luonnossa sekä päivä- että yöretkillä. Tulevaisuuden toiveena on yhdistää luontoympäristö myös omaan työhön.
Luonto on Anni Johanssonille paikka, jossa hän retkeilee ja liikkuu. – Ja yhä enemmän vain olen luonnossa. Nautin siitä ympäristöstä. Se on rauhoittumisen ja virkistymisen paikka, viiden lapsen äiti toteaa. Hän ei kuitenkaan ihan pelkästään vain nauti luonnosta vaan opiskelee parhaillaan lisää siellä toimimisesta. Tavoitteena on, että tämän vuoden aikana Johansson valmistuu sekä erä- ja luonto-oppaaksi että terveydenhoitajaksi. – Tulevaisuuden toiveeni on, että voin yhdistää nämä kaksi alaa. Minulla on jo toiminimi Luontoterkkari ja haaveeni on työskennellä terveydenhoitajana luontoympäristössä, Johansson kertoo. Toiminnallaan hän olisi uranuurtaja. – En ole vielä törmännyt toiseen terkkariin, joka tekisi työtä luontoympäristössä. Paljon on luonnon hyvinvointivaikutuksiin liittyvää toimintaa mutta toimijoiden tausta on esimerkiksi fysioterapeutti- tai valmennuspuolella. Luonto olisi hyvä saada mukaan terveydenhuollon kentälle laajemminkin, Johansson tuumaa.
Tämän vuoden alusta saakka Johansson on ollut Ristiinan Rinkan puheenjohtaja. Rinkka on Suomen suurimman ulkoilujärjestön Suomen Ladun jäsenyhdistys ja järjestää aktiivisesti erilaista toimintaa Ristiinassa. – Olen ollut runsaan vuoden Rinkan toiminnassa mukana. Alun perin talviuinti sai minut mukaan. Ensimmäisessä syyskokouksessa kävi ilmi, että puheenjohtajavaihdos on vuoden kuluttua edessä ja sanoin, että voisin olla kiinnostunut, kunhan saan yhden vuoden tutustua toimintaan. Johansson toteaa, että hallitusvastuu ei häntä kauhistuta. – Ensinnäkin ajattelen, että on todella tärkeää, että on yhdistyksiä, jotka tarjoavat toimintaa ja mahdollisuuksia ihmisille. Minulle luonnossa oleminen on tärkeää, joten sitä kautta on tärkeää, että on sellaisia yhdistyksiä kuin Rinkka. Tässä elämänvaiheessa en pysty sitoutumaan esimerkiksi viikoittaiseen toimintaa mutta puheenjohtajapesti on aika selkeä kokonaisuus, jota voin rajata itse.
Johansson kiittää, että Rinkassa on mielettömän aktiivisia vapaaehtoisia. Myös hallitukseen saatiin uusia jäseniä. – Tarkoitus on, että pidetään toiminnassa olevista hyvistä jutuista kiinni mutta kokeillaan rohkeasti myös uusia juttuja – niin kuin on jo tehtykin. Osaltaan Johansson toivoo, että Rinkan toiminta voisi olla yksi mahdollisuus parantaa ja lisätä lasten luontosuhdetta. – Mutta ensisijaisesti järjestämme monipuolista toimintaa kaikenikäisille. Ja vaikka jokin tapahtuma olisi nimetty perhetapahtumaksi, niin mukaan saa tulla kaikki. Johansson paluumuutti Ristiinaan muutama vuosi sitten. Hän miettii, että jos kysyntää on, niin ilman muuta Rinkka järjestää lapsi- ja perhetoimintaa. – Kivointahan on järjestää sellaista, mihin ihmiset haluavat tulla. Kiva olisi myös, jos saisi esimerkiksi lapsiperheitä mukaan suunnittelemaan toimintaa, hän sanoo. Elina Alanne
Rinkan tulevaa toimintaa Tiistain +65-kävelyt jatkuvat viikoittain. Kokoontuminen aina kello 10. 1.2. koko perheen talvitapahtuma kotalaavulla klo 14–16 ja talviuintiin tutustuminen klo 14–17. Kuukausittainen Tarinatulet-perhetapahtuma alkaa 26.2. klo 17.30–18.30 kotalaavulla. Toukokuussa Johansson ohjaa retkeilykurssin.
Juniori-Jukureissa ajatellaan, että kaikkien lasten on hyvä tietää, miten kivaa luistelu ja jääkiekko on.
Juniori-Jukureiden luistelukiertueella leikittiin esimerkiksi hippaa, jossa kiinnijääneitä pelastettiin läpyillä. Leikkien lisäksi luistelutaitoa kehitettiin muun muassa ylittämällä ja alittamalla esteitä.
Viime viikon keskiviikkona Ristiinan kaukalossa ylitettiin ja alitettiin esteitä ja mitattiin laukauksen nopeutta tutkalla. Käynnissä oli Juniori-Jukureiden Liike on lääke -luistelukiertue, joka alkoi Ristiinasta ja päättyy jääriehaan Urpolassa 22. helmikuuta. Samaan aikaan kun valmentajat ohjasivat lapsia luistelussa, nosteli Juniori-Jukureiden toiminnanjohtaja Tuomas Anttonen mehuja ja munkkeja esille. Kunnon talvitapahtuman tapaan luvassa oli siis toki lämmintä mehua ja palkinto uurastuksesta. – Halusimme järjestää tällaisen kiertueen, koska tunnistamme tilanteen, että meidän harrastajistamme suurin osa on kantakaupungin alueelta. Haluamme käydä vähän kauempanakin näyttämässä, miten kiva laji jääkiekko on, Anttonen kertoi. Ristiinan lisäksi luistelukiertue pysähtyy Otavassa, Anttolassa ja Juvalla. – Nykyään omatoiminen luistelu saattaa jäädä lapsilla vähemmäksi. Meistä luistelu on kansalaistaito, niin silläkin haluamme käydä siihen innostamassa ja opastamassa.
Junioreiden puolesta Jukureilla ei ole hätää. Harrastajamäärät eivät ole notkahtaneet, vaan nyt jopa nousseet. – Meillä on 560 pelipassia, eli olemme paikallisesti ja itse asiassa valtakunnallisestikin ihan iso seura. Ehkä nyt on ollut vähän vähemmän osallistujia ihan nuorempien luistelukouluissa. Toki voi miettiä, että johtuuko se siitä, että lapsimäärät Mikkelin seudulla vähenee. Saman haasteen edessä on jokainen urheiluseura. Tällä kaudella harjoitushalli on Mikkelissä pois käytöstä. Anttonen tuumaa, että osaltaan sekin voi vaikuttaa luistelukoululaisten määrään. Tilanteesta uutisointi on voinut saada osan perheistä etsimään muita harrastuksia. – Pienimpien luistelu- ja kiekkokoulut pyörivät joka sunnuntai jäähallissa, eli harjoitushallin tilanne ei vaikuta niihin mitenkään. Sinne mahtuu vielä mukaan. Se on tosi matalan kynnyksen toimintaa, Anttonen vinkkaa.
Tapana on, että kaikki 4–10-vuotiaat aloittavat luistelu- ja kiekkokoulusta ja siirtyvät sitten oman ikäryhmän mukaan, jos kiekkokärpänen puraisee. Junnujoukkueet treenaavat nyt muun muassa Urpolan tekojäällä. – Sen puoleen ollaan palattu vähän vanhaan ja se on itse asiassa ollut upeaa. Jään puolesta Urpolassa on hyvä harjoitella. Ulkoilma tuo siihen omat haasteensa, mutta olemme vähän jopa liikaa tottuneet olemaan jäähalleissa, joten on ollut upeaa olla ulkona. Hankala hallitilanne ei siis ole ollut pelkästään huono asia, ja ehkäpä kasvaneet ulkojäämäärät näkyvät vielä positiivisesti tulevien jääkiekkoilijoiden luistelutaidoissa. – Ylipäänsä tykkään enemmän siitä, että mietitään asioita ratkaisujen kautta, Anttonen summaa. Elina Alanne
Vakituisesti Lahdessa asuvalle Honkaselle jalkapallopiirit ovat tuttuja. RiPan nappulafutis lähti käyntiin mukavasti.
Alkulämpimät voi jalkapalloharjoituksissakin ottaa käsillä pelattavan pelin merkeissä. RiPan P&T9-joukkueen harjoituksissa pelattiin hetki käsipalloa sovelletuin säännöin.
Kuka pelkää puolustajaa?! -huuto kiirii Ristiinan koulun liikuntasalissa. Meneillään on Ristiinan Pallon P&T9-joukkueen harjoitusten alkuvaihe. Joukkueen valmentaja Pinja Immonen apukäsineen pitää parhaansa mukaan pelaajien keskittymisen tekemisessä, ja palloa kuljettavat pojat ja tytöt yrittävät päästä puolustajarivistön ohi menettämättä palloa puolustajille. RiPan tässä joukkueessa on mukana vuosina 2016 ja 2017 syntyneitä poikia ja tyttöjä. – Meillä on ryhmässä mukana 14 säännöllisesti harkoissa käynyttä. Ja tänäänkin tuli mukavasti kolme uutta peluria kokeilemaan lajia, Immonen iloitsee. – Vilkas ryhmähän tämä on, niin kuin tämän ikäiset ovat. Aina harjoituksen aluksi käymme läpi mitä tehdään, ja sitten tehdään pieni alkulämmittely. Sitten tehdään jotain harjoitteita, ja lopuksi tietysti aina pelataan. Ainakin näin talviaikaan harjoituskertoja on yksi viikossa, tiistaisin klo 18–19. Innokas uusi harrastaja voi tulla kokeilemaan jalkapalloa ihan milloin vain vuoden varrella. – Hyvä on kuitenkin etukäteen olla yhteydessä, niin osataan varautua ottamaan uusi pelaaja vastaan, Immonen neuvoo.
Viikko sitten torstaina alkoi myös RiPan uusi P&T7 -nappulafutisryhmä, joka on tarkoitettu vuosina 2018 ja 2019 syntyneille tytöille ja pojille. Tämän ryhmän vastuuvetäjänä toimii ainakin alkuun jo useamman vuoden RiPan toiminnassa mukana ollut Jenna Savikkomaa. – Nappulafutis lähti käyntiin todella mukavasti. Kaikkiaan 16 lasta oli ensimmäisellä kerralla mukana, ja tiedän että muutama on vielä tulossa. Ja mukaan mahtuu totta kai kaikki halukkaat, uudet harrastajat ovat aina tervetulleita mukaan! Savikkomaa muistuttaa. Myös vetäjiä pienten ryhmään tarvitaan useampia, joten huoltajien joukosta toivotaan aktiivisuutta myös tällä rintamalla. – Yksi huoltaja on jo viestittänyt, että voisi olla mukana, ja lisää innokkaita otetaan mieluusti vastaan.
Ristiinan Pallon puheenjohtaja vaihtui viime marraskuussa. Arttu Särkkä (oik.) luovutti puheenjohtajuuden vahvat ristiinalaisjuuret omaavalle lahtelaiselle Tomi Honkaselle. Kuva: Ristiinan Pallo
RiPan puheenjohtajana viime marraskuun lopussa aloittanut Tomi Honkanen on ollut mukana monenlaisissa futistoimissa. Vakituisesti Lahdessa asuva, Ristiinassa mökkeilevä sekä kakkoskotiaan asustava Honkanen on toiminut muun muassa FC Lahden toimitusjohtajana sekä Kuusysin puheenjohtajana sekä valmentajana. – Innokkain mielin olen tehtävän RiPassa aloittanut. Minun mielestäni on tärkeää, että pystymme tarjoamaan mahdollisuuden harrastaa kuningaslajia nimenomaan paikallisesti. – Oma linjaus ja ajatus on, että pyritään jälleen nostamaan harrastajamääriä Ristiinassa sekä aloittamalla joukkueita aina nuorimmassa päässä että sitten tarjoamalla myös uusia harrasteryhmiä lapsille, nuorille ja aikuisillekin, Honkanen tuumaa. Tuore puheenjohtaja linjaa, että tärkeintä on saada pitäjän lapsille ja nuorille mielekästä tekemistä jalkapallon äärellä. – Se ei sinällään ole mikään itseisarvo, että saadaan mahdollisimman paljon virallisia harrastajia, eli pelipassipelaajia. Tätä ajatellen esimerkiksi harrasteryhmä, johon ovat tervetulleita myös esimerkiksi kaupungin seuroissa pelaavat innokkaat harrastajat, voi taas tarjota mahdollisuuden pysyä lajin parissa heille, jotka eivät halua ihan niin paljon panostaa, Honkanen tuumailee.
Myös muutaman vuoden hiljaiseloa viettänyt aikuisten toiminta on tarkoitus herätellä. – Kuitenkin seuralla on ollut vasta muutama vuosi sitten miesten joukkue, jolla ollaan pelattu hyvälläkin menestyksellä Kolmosta. Ei tässä ole tietenkään realismia se, että nyt heti vastaavaa saataisiin kasaan uudestaan, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. – Olen itse esimerkiksi miettinyt, että voitaisiin kutsua koolle ja käydä keskustelua niiden ristiinalaisten ja RiPa-taustaisten pelureiden ja vetäjien kanssa, jotka ovat mukana MAHL:in (Mikkelin alueen harrasteliigat) peleissä. Että voisiko jollain aikajänteellä, esimerkiksi seuraavalle vuodelle, saada ensin vaikka sinne ristiinalaisen joukkueen, ja miksei sitten jollain aikavälillä taas RiPan myös liiton sarjoihin, Honkanen uumoilee.
Tänä vuonna on myös Ristiinan Pallon 25-vuotisjuhlakausi. Tämä tullaan Honkasen mukaan huomioimaan. – Eiköhän kesälle jotain tapahtumaa futiksen parissa lyödä pystyyn. Tällaisilla juhlilla saadaan kuitenkin luotua yhteisöllisyyttä ja ne ovat sitä kautta merkittäviä. Ja siitähän tässä on ennen kaikkea kyse, eli että saadaan tarjottua paikallisille ihmisille hyvää harrastusta ja yhteisöllisyyttä! Niko Takala
Takavuosien tangokuningas Saska Helmikallio kävi ilahduttamassa vanhusväkeä Vaarinsaaressa joulun alla.
Saska Helmikallio konsertoi joulun alla palvelukeskus Vaarinsaaressa.
Vaarinsaaren palvelukeskuksen hoitaja Sari Roth-Markevitsch kertoo tunteneensa vuonna 2005 tangokuninkaaksi kruunatun Saska Helmikallion jo ennen tämän nousua tunnetuksi iskelmälaulajaksi. Kun hän törmäsi jokunen aika takaperin laulajan sosiaalisen median päivitykseen, jossa hän itse tarjosi itseään esiintymään erilaisiin tapahtumiin, välähti pään päällä lamppu.
– Minulle tuli heti mieleen, että olisipa huippua, jos saataisiin Saska tänne Vaarinsaareen esiintymään ja piristämään asukkaidemme arkea!
– Aikataulu onnistui Saskalle, ja onneksemme saatiin myös kerättyä sponsoreita esiintymisen mahdollistajiksi! Roth-Markevitsch iloitsee.
Niinpä Helmikallio saapui Ristiinaan ja Vaarinsaareen keskiviikkona 18.12. Tilaisuutta olivat tukemassa yhteisöistä ja yrityksistä Lions Club Ristiina, K-Rauta Ristiina sekä Polaria Oy Mäntyharjulta. Lisäksi tukijoina toimi sponsoreita, jotka haluavat pysyä nimettöminä.
Pistettiinpä laulujen aikana myös jalalla koreasti!
Helmikallio itse oli selvästi iloisella tuulella esiintymässä (vaikka ensin jäikin autoon valot päälle ja puhelimen laturi meinasi olla hukassa!) ja hän jutusteli paikalla olleen yleisön kanssa rennon letkeästi.
– Onpas mukava olla täällä joulun alla laulamassa teille iloa päiväänne! Tähän iltapäivään mahtuu lauluja esimerkiksi Rautavaaralta ja Kari Tapiolta sekä tietysti joululaulujakin, joulu kun on jo ovella. Ja jos täältä sattuu tulemaan tuttuja lauluja, niin ilman muuta saa laulaa mukana. Se on jopa toivottavaa, etenkin joululauluissa! Helmikallio toivoi.
Aktiivisemman keikkailun lavoilla viime vuosina jättänyt Helmikallio muistutti paikalla ollutta väkeä siitä, että suomalaisessa iskelmässä on pohjauduttu tietynlaiseen melankoliaan ja surumielisyyteen jo ”varmaan sata vuotta”. Surumielisestä laulusta esimerkkinä kävi Rautavaaran ”Kulkuriveljeni Jan”, jonka jälkeen pyyhittiinkin kyyneleitä eräästäkin silmäkulmasta.
Kevyempiin tunnelmiin sen sijaan mentiin, kun ilmoille kajahti Matti Eskon ”Rekkamies”.
– Olin ehkä seitsemänvuotias, kun kuulin tämän laulun, ja heti siinä oli itselle jotain selittämätöntä voimaa ja miehisyyttä, Helmikallio kertoi omasta yhteydestään lauluun.
Tämän jälkeen yleisöstä tuli toiveena ”humppaa”. Ja sitä saatiin Jätkän humpan muodossa!
Elisa Hillgénin valopaja opetti, että myös pimeys on tärkeää.
Elisa Hillgén näytti, miten jänniä kuvioita voi saada vaikka pitsiliinan avulla. Seinällä olevasta peilistä heijastuu leikki muualla salissa.
Mansikka! Omena! Mustikka! Joulukuusi! Maanantaina Ristiinan päiväkodissa tutustuttiin valotaiteeseen Elisa Hillgénin opastuksella. Erisävyisistä valoista tuli lapsille kovasti mieleen erilaisia syötäviä asioita mutta joulun alla toki myös punainen kuin joulupukki ja vihreä kuin joulukuusi. – Tämä on ollut tosi huippua! En oikein osannut odottaa mitään siitä, miten lapset reagoivat mutta aina jo heti alkukeskustelusta asti he ovat innolla mukana. Ihanaa seurata, miten helpolla lapset ilahtuvat kaikesta, Hillgén sanoi Ristiinassa päivän ensimmäisen valopajan jälkeen. Kaikkiaan hän on vetänyt kymmenittäin pajoja syksyn aikana eri Mikkelin päiväkodeissa. Työpajat olivat osa Mikkelin kaupungin kulttuuripalveluiden ja varhaiskasvatuksen kulttuurikasvatussuunnitelma KulttuuriKamelia. Kulttuurikamelissa lapsia rohkaistaan luovuuteen ja taiteelliseen ilmaisuun muun muassa musiikin, kuvan, tanssin, draaman, kädentaitojen ja kirjallisuuden avulla. – Valotaide on aika uusi asia, niin kiva, että kaupungilta kysyivät näitä. Nyt on jo kaksi kaupunkia kysynyt, miten työpajoja saisi heillekin.
Ristiinassa valopajassa ei puhuttu pelkästään valosta vaan alussa myös pimeydestä. Hillgén halusi ottaa sen mukaan, koska moni lapsi pelkää pimeää. – Tai eihän ihminen pimeyttä pelkää vaan sitä, mitä ei nähdä. Halusin puhua lapsille myös siitä, että pimeyttä pitää suojella, koska osa eläimistä tarvitsee sitä ja valoista on niille haittaa. Luonto ja eläimet kiinnostavat lapsia, niin heille voi jäädä asia paremmin mieleen kun puhutaan pöllöistä ja lepakoista, valotaiteilija muistuttaa. Työpajassa lapset pääsivät testaamaan omien varjojensa syntyä sekä sitä, millaisia heijastuksia voi luoda vaikka kännykän valon ja erilaisten esineiden avulla seinälle. – Tuollainen on Frozenissa! huudahti joku kristallin nähtyään ja muisti senkin, että elokuvassa se hajoaa. Lopuksi rentouduttiin vielä hetki katossa väreilleitä heijastuksia ihaillen – kuin tähtitaivaan, revontulien tai veden pinnan alla.
Yövaloksi punaista
Moni lapsi pelkää pimeää ja aikuinenkin saattaa kaivata kotiin yöllä valoa vaikka vessareissua varten. Elisa Hillgén neuvoo, että yöunien kannalta paras valo olisi lämmin sävyltään. – Punainen on kaikista lämpimin. Yöllä valo kannattaa olla mieto ja se kannattaa sijoittaa matalalle, jos mahdollista, niin esimerkiksi vessaan kävellessä valo ei tule suoraan silmiin. Hillgén toteaa, että on tutkittu, että punainen valo ei katkaise ihmisen unihormonin tuotantoa, joten heräämisen jälkeen on helpompi nukahtaa kuin kovien valosävyjen jälkeen. – Ajattelen itse, että on luonnollista, että pimeän ajan valo on lämmin. Eihän ennen ollut valoksi kuin tuli tai kynttilä, hän miettii.
Havainnekuva uudesta Koivulasta. Talon pää- ja arkkitehtisuunnittelijana on Arkkitehtitoimisto Heikki Kirjalainen Oy.
Parikanniemisäätiö rakentaa Koivulan kotiryhmälle uuden talon. Parikanniemen lastenkodissa on kolme seitsemän hengen kotiryhmää. Koivula on taloista vanhin. Se on rakennettu 1973. Lastenkodissa on kaikkiaan 21 paikkaa sijoitetuille lapsille sekä kolme itsenäistymispaikkaa. Noin 350 neliön taloon tulee yleisten tilojen lisäksi huoneet seitsemälle lapselle. Lisäksi samaan rakennukseen tulee kolme itsenäistymisasuntoa, joissa kussakin on oma sisäänkäynti. Talo rakennetaan yksikerroksisena, ja se sijoittuu kahden muun kotiryhmän väliin. – Vanhassa Koivulassa asuminen jatkuu normaalisti siihen asti, kun uusi on valmis. Uusi voisi olla valmis 2026 helmi-maaliskuussa, toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen kertoo.
Rakennushankkeen kokonaisarvio on yli miljoona euroa, ja siihen sisältyy vanhan rakennukseen purkaminen. Säätiö on rahastoinut saatuja testamentteja ja lahjoituksia tätä lastentaloa varten. Uuden lastentalon budjetista noin 60–70 prosenttia on heti käytettävissä, ja loput rahoitetaan pankkilainalla sekä keräyksillä. Lastensuojelun kenttä on parhaillaan muutoksessa, koska moni hyvinvointialue on säästöpaineiden edessä ja tässä tilanteessa esimerkiksi Eloisa on ilmoittanut rakentavansa oman laitoksen säästääkseen kuluissa. Mikä saa Parikanniemen uskaltamaan investoida tässä tilanteessa? – Me olemme uskaltaneet toimia ja ottaa riskejä 110 vuotta. Siinä on ollut ylä- ja alamäkiä. Suomessa huostaanotetaan vuosittain tuhansia lapsia, joten sotealueiden työ ei yksin riitä, Riikonen toteaa.
Nyt tontille varataan paikka myös mahdolliselle neljännelle rakennukselle. – Se on sitten tulevien sukupolvien asia, rakennetaanko siihen koskaan. Mutta siihen on mahdollisuus, Riikonen sanoo. Parikanniemisäätiö on velaton, ja se työllistää vuosittain lähes 40 henkilötyövuotta. Riikonen toteaa, että Parikanniemen maine on hyvä. – Meillä lapsi on keskiössä. Henkilökunta on pitkäaikaisesti sitoutunutta, he osaavat työnsä ja asenne on kunnossa. Työnantajan tehtävä on huolehtia, että myös puitteet ovat kunnossa. Riikonen muistuttaa, että sekä käynnistyvä rakennusprojekti että Parikanniemen perustoiminta säteilee työtä myös muualle Ristiinaan.
Parikanniemisäätiö Säätiön taustalla on kannatusyhdistys Parikanniemen Ystävät ry, jossa on yli 900 jäsentä. Parikanniemisäätiö on ns. uukuniemeläisen herätysliikkeen perintöä vaaliva järjestö, jonka kaksi perustehtävää ovat lastensuojelutyö ja hengellinen julistustyö eri työmuotoineen. Vuonna 2025 Parikanniemen lastenkodin perustamisesta tulee kuluneeksi 110 vuotta Elokuussa vietettävien Orpokotijuhlien alkamisesta Parikkalan Saaren kirkolla tulee 80 vuotta. Lastenkoti sijaitsee Vitsiälässä.
Kaava mahdollistaa mahdollisuuden liikerakentamiseen sekä uuden laiturin.
Havainnekuvassa kaupparakennus on kuvattu maksimirakennusoikeudella ja kaksikerroksisena.
Mikkelin kaupunkikehityslautakunta käsittelee kokouksessaan tiistaina Ristiinan Uikkalan kaavamuutosta. Kuten Ristiinalainen kertoi kesäkuussa ja elokuussa, alueen jo olemassa olevia toimintoja selkeytetään. Alueelle lähelle Brahentietä kaavoitetaan mahdollisuus liikerakentamiseen, eli KM-alue. Uusi asia tämä ei ole, koska samalla alueella on jo voimassa olevassa kaavassa mahdollisuus siihen, että alueella voi olla asuinrakennuksia, liike- ja/tai toimistorakennuksia sekä yhdistettyjä asuin-, liike- ja toimistorakennuksia. Nyt siis mahdollistetaan pelkän liikerakennuksen muodostaminen. Liikerakennusten korttelialueelle voidaan sijoittaa kerrosalaltaan korkeintaan 3 582 k-m² suuruinen vähittäiskaupan suuryksikkö. Ala on hieman pienentynyt aiemmasta suunnitelmasta. Liikerakentamisen tontin omistaa Mikkelin Nostajat Oy. Tontin pinta-ala on kaikkiaan 8 954 m2. Kaavassa määritetään esimerkiksi rakennusalueen rajat, istutettavat tontinosat sekä kulkureitit.
Nykyinen Rantapuistoon johtava tie saa nimen Olgankuja alueen historian mukaisesti. Muukin nimitus vaihtuu, kun puistoalueesta tulee Uikkalanpuisto ja saaren uimarannan nimeksi tulee historiansa mukaisesti Sikosaari. Asiakasajoyhteys kaupan tontille kulkee Olgankujan kautta. Liikkeen huoltoajolle on oma yhteys Brahentieltä läheltä Kyläkujaa. Kyläkujan ja kaupan alueen väliin jätetään istutettava alue, jolle tulee puita. Asemakaavan muutosehdotuksessa todetaan, että rakennusten arkkitehtuuri ja materiaali valitaan niin, että ne tukevat alueen luonnonmukaisuutta ja maisemaa.
Uutena kaava-alueelle on tullut mukaan asuinpientalojen korttelialueen tontti Brahentien varresta, joka laajenee 250 m2. Tontti on yksityisen omistuksessa. Alueella on ja/tai sille voidaan rakentaa yksi- tai kaksiasuntoisia omakotitaloja asumistarkoituksiin. Uutta on myös, että ranta-alueelle muodostetaan venesatama olemassa olevan tilanteen mukaisesti ja mahdollistetaan uuden laiturin rakentaminen. Tori- ja venesatama-alueelle osoitetaan 100-km2 rakennusoikeutta, mikä mahdollistaa esimerkiksi veneilijöitä palvelevien kahden pienen rakennuksen rakentamisen. Kuten aiemmassakin kaavasuunnitelmassa, nurmialueelle on suunnitteilla uusi leikkialue. Nykyinen epävirallinen, niin sanottu lasten uimaranta poistuu ja sen paikalle tulee mahdollisesti hulevesien hallintaan liittyviä ratkaisuja. Rantapuisto ja uimaranta saaressa pysyy ennallaan olemassa olevan kaavan mukaisesti. Rantapuistoon tehdään puistosuunnitelma.
Kaupunkikehityslautakunnalle esitetään, että se hyväksyy kaavamuutoksen ja asettaa asemakaavan muutosehdotuksen nähtäville ja pyytää siitä tarvittavat lausunnot. Rakentaminen alueella voi alkaa, kun kaava on saanut lainvoiman.
Kaupunkikehityslautakunta käsittelee tiistaina myös Kaukaantorin kaavaa.
Kesko: Ratkaisuja viiden vuoden sisään Mikkelin Nostajat Oy:n toimitusjohtaja Ari Mökkönen ei kommentoinut Ristiinalaiselle elokuussa, mitä suunnitelmia heillä on Ristiinan Uikkalassa sijaitsevalle tontille. – Asiasta ei ole kommentoitavaa. Omistan tontteja aika paljon, Mökkönen sanoi tuolloin. Mökkönen, Jyrki Larvanto ja Arto Kontio toteuttivat Puumalaan Puumalan Helmi Oy:n, johon rakennettiin sekä asuntoja että uusi K-Market. Kesko Itä-Suomen aluejohtaja Jesse Kohonen totesi Ristiinalaiselle elokuussa, että mitään käynnissä olevaa hanketta tai päätöksiä Ristiinaa koskien heillä ei ole. – Meillä on Ristiinassa hyvä kauppapaikka. Toki kiinteistö on vanha, mutta vielä ihan toimiva. Meidän investointistrategiassa on, että kaikki sellaiset myymälät uusitaan vuoteen 2030 mennessä, joissa on vanhentunutta kylmätekniikkaa. Ristiina on tällainen. Eli ratkaisuja Ristiinan osalta joudutaan tekemään 5–6 vuoden sisällä, Kohonen sanoi. Lidl ja Osuuskauppa Suur-Savo totesivat elokuussa, että heillä ei ole uusia tarpeita Ristiinassa.
Sampolan humppaorkesteri on suurimmillaan liikkeellä kuudella soittajalla. Ristiinassa he tanssittivat eläkeliittolaisten pikkujouluja.
Jo kolme vuotta Vitsiälän kylätalo Sampolasta on voinut kuulla iloista haitarimusiikkia. Siellä harjoittelee noin pari kertaa kuussa nyt Sampolan humppaorkesteri -nimellä kulkeva kokoonpano. – Nimi on vähän elänyt. Se on ollut jossain vaiheessa myös Niina ja tutut pojat, kertoo Niina Turunen, joka sekä laulaa että soittaa haitaria orkesterissa. Suurimmillaan humppaorkesteri on liikkeellä kuudella soittajalla. Haitareita soittavat Niina Turusen lisäksi Aarne Turunen, Jarmo Vaara ja Juhani Nieminen, bassossa on Markku Pajunen ja rummuissa Lauri Himanen. Koko orkesteri tanssitti viime torstaina Ristiinan eläkeliittolaisten pikkujouluja. – Ristiinalaisten kanssa olemme soittaneet myös jo kaksi kesää yhteislauluja Linnankorvalla. Ja ainakin toista kertaa olemme jo näissä merkeissä, Turunen kertoo.
Soittajien yhteys on syntynyt aikoinaan Mikkelin kansalaisopistossa Arto Kivekkään harmonikkaorkesterissa. Kun korona lopetti harrastustoiminnan ja Kivekäs lopetti opettamisen, jäivät soittajat miettimään, miten jatketaan. – Harjoittelimme esimerkiksi meillä kotona tai kesämökeillä. Selvää oli, että haluamme soittaa yhdessä. Vitsiälässä asuvan Jarmo Vaaran kautta tuli sitten ajatus, että kysytään Sampolaa, Turunen kertoo.
Yhteinen harrastus on soittajille tärkeä. – Se on tärkeä yhteinen asia. Yli 20 vuotta olemme tässä porukassa olleet, niin kyllä siinä on paljon tapahtunut vuosien varrella jokaisen elämässä, Turunen sanoo. – Aina harjoitusten aluksi juomme ensin kahvit. Puoli tuntia parannetaan maailmaa ja sitten pari tuntia soitetaan, hän jatkaa. Myös Aarne Turunen toteaa, että yhdessä soittaminen on voimavara. – Hienoa on harrastus, mitä pystyy tähän tapaan yhdessä tekemään. Samaa sanoo rumpujen takaa porukan vanhin, Himalansaaren kesäasukas Lauri Himanen. – Tämä on hirmu hyvä, mukava harrastus, Himanen sanoo.
Soittajat esiintyvät erilaisilla kokoonpanoilla. Yhteislauluja voidaan säestää kaksikolla ja tansseille lähtee osa orkesterista tai kaikki. Niina Turunen kertoo, että esiintymiset ovat vanhaa perinteistä tanssimusiikkia soittavalle orkesterille hyviä harjoittelun rytmittäjiä. – Muuten saattaisimme helposti soittaa vain tiettyjä kappaleita. Meillä on materiaalia vaikka neljän tunnin keikalle. Kun on esiintyminen tulossa, tulee soitettua koko listaa. Mukavaa on myös, että aina välillä joku tuo nuotit johonkin uuteen kappaleeseen ja harjoittelemme, olisiko se meille sopiva. Aarne Turunen naurahtaa, että tässä porukassa ei olla mitään tiukkapipoja. – Joskus meillä oli, että se tarjoaa kahvit, joka soittaa väärin. Alkoi tulla kalliiksi, niin luovuimme siitä systeemistä, hän vitsailee. Nykyisin harjoittelukahvien vuoro kiertääkin soittajalta toiselle.
Haitari hyvä lapsellekin Niina Turunen oli 5-vuotias, kun hän innostui haitarin soittamisesta. – Vanhemmat sisarukset soittivat ja 5-vuotiaana soitin normikokoista haitaria lattialla polvillaan. Ei meille maalaistalon lapsille lasten haitaria ostettu, Turunen naurahtaa. Turunen on ristiinalaisille lapsiperheille tuttu, koska hän työskenteli aiemmin Ristiinan päiväkodissa. Varhaiskasvattaja tekee myös lastenmusiikkikeikkoja yhteistyösssä Kulttuurikeskus Vekkulan kanssa. Hän kannustaa, että haitari on lapsellekin kiva soitin. – Lasten haitareita löytyy ja niiden arvo pysyy. Sen saa varmasti myytyä samalla hinnalla kuin osti, kun myynnin aika on, Turunen vinkkaa. Hän itse sijoitti aikoinaan ajokorttirahat haitariin. – Samalla soittimella soitan vieläkin. Ajokortti tuli sitten hommattua vasta myöhemmin, hän naurahtaa.
Joulua ennen on Ristiinan seudullakin useita jo perinteisiä tapahtumia, jotka kuuluvat joulun tunnelmaan.
Joulun Rauhaa -konsertti on Ristiinassa 21.12. kello 17.
Mikkelin seudulla Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia järjestetään tänä vuonna yhteensä 41 tapahtuman verran. Lauluja on useammat myös Ristiinan ja Suomenniemen alueella. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävät koko perheelle suunnatut tarinavetoiset kauneimmat joululaulut kiertävät alueseurakunnissa. – Koko perheen kauneimmat joululaulut ovat rakennettu siten, että niissä seikkailevat enkeli ja tonttu, jotka johdattelevat kuulijat joulun sanoman äärelle. Perinteiset, kaikille tutut tilaisuudessa laulettavat joululaulut ovat valikoituneet tarinan pohjalta, seurakunnan kasvatuksen työalajohtaja Jenni Koskenkorva selventää tiedotteessa. Perinteisten urkujen sijaan tilaisuuksissa joululauluja säestää nuorisotyön bändi, jossa on mukana lisäksi nuoria soittajia. Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 11. joulukuuta kello 18 Ristiinan kirkossa ja torstaina 12. joulukuuta kello 18 Suomenniemen kirkossa. – Tilaisuudet kestävät noin 35–40 minuuttia, ja ne ovat suunnattu kaikenikäisille, myös perheen pienimmät ovat tervetulleita mukaan, Koskenkorva kertoo. Näiden lisäksi kauneimpia joululauluja lauletaan esimerkiksi Suomenniemen kirkossa sunnuntaina 15.12. kello 13 ja samana sunnuntaina Ristiinassa kello 18. Ristiinassa lauletaan vielä messun yhteydessä 22. joulukuuta kello 16. Kaikki seurakunnan tapahtumat kannattaa tarkistaa esimerkiksi Ristiinalaisessa julkaistavista kirkollisista ilmoituksista.
Jo perinteeksi muodostuneet Joulun rauhaa -hyväntekeväisyyskonsertit tuovat joulun tunnelman ja auttamisen ilon jälleen Mikkeliin ja Ristiinaan. Ristiinan konsertin aikataulu on muuttunut sairastapausten vuoksi. Uusi aika Ristiinan konsertille on lauantai 21. joulukuuta kello 17. Konsertin piti olla Ristiinassa 8. joulukuuta.
Konsertti on myös sunnuntaina 15.12. klo 17 Mikkelin tuomiokirkossa. Tuotto lahjoitetaan Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyölle.
Iltojen musiikista vastaavat Elisa Suominen (laulu), Tuuli Anikari (laulu), Pirkka Ohlis (koskettimet/taustalaulu), Matti Pasanen (kitara/taustalaulu), Pasi Möller (akustinen kitara/banjo), Pia Kontio (viulu), Niko Takala (rummut) ja Jukka Matilainen (basso). Muusikoista monella on juuret Ristiinassa.
Parikanniemen lastenkodilla järjestetään suosittu Matka Betlehemiin jouluvaellus jo 26. kerran 13.–14.12.2024. Viime vuonna vaelluksella oli noin 1200 vaeltajaa. Vaellukset ovat perjantaina kello 17–20 ja lauantaina kello 16–19. Jouluvaelluksen toteuttajina ovat lastenkodin lapset, Parikanniemen työntekijät ja kymmenet vapaaehtoiset. Yhteensä vaelluksen tekijöitä on yli 70. Jouluvaelluksessa kuljetaan ulkona tapahtumapaikalta toiselle pienissä ryhmissä. Aikaa kierrokseen tulee varata noin tunti. Vaelluksen päätteeksi kaikille on paikka lastenkodin tuvassa, missä on tarjoilua, myyjäiset ja muuta yhdessä oloa. Mukaan kannattaa varata käteistä rahaa ostoksiin.
Suurlahdentie pysyykin avoinna, kertoo Yle. Sotaharjoitukseen liittyvää liikennettä tiellä on näkynyt viikonlopusta alkaen.
Mikkelin ja Puumalan alueella käynnissä olevan sotaharjoituksen suunnitelmia on muutettu, kertoo Yle uutisessaan.
Muutos tarkoittaa sitä, että Suurlahdentietä ei suljeta liikenteeltä. Ennakkotiedotuksen perusteella tie piti sulkea 3. joulukuuta kello 10 ja sulku olisi päättynyt 4. joulukuuta kello 16. Tie olisi suljettu Hurissalon päästä. Harjoituksen johtaja, eversti Ari Määttä kommentoi Ylelle, että harjoitus pysyy Puumalassa Pistohiekalla. Karelian Spear 24 -harjoitus päättyy keskiviikkona 4. joulukuuta. Tuolloin joukkojen poistuminen näkyy Mikkelin alueen liikenteessä.
Huvila nostetaan yhdeksi tärkeäksi kohteeksi Mikkelin matkailun kasvuohjelmassa.
Kallioniemeen on pari vuotta etsitty uutta yrittäjää.
Kallioniemen huvilan ranta-alue muokkautuu osittain uusiksi jo tämän vuoden puolella. Nykyinen rannassa oleva rakennus puretaan ja sen tilalle rakennetaan rantapaviljonki-nimellä kulkeva kiinteistö. Kaupunki kilpailutti rantapaviljongin rakentamisen. – Sinne tulee uusi myyntikoju vielä ennen vuoden vaihdetta. Kilpailutukseen tuli yksi tarjous, kertoo kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen. Rantapaviljongin toteuttaa porvoolainen Mc Machine Oy tarjouksen mukaiseen kokonaishintaan 50 000 euroa. Hankkeen kustannukset menevät kaupungin organisaatiossa kaupunkikehitys-tulosalueen investointimäärärahoista matkailun alta. – Siellä myös entrataan päärakennusta keittiön osalta. Näillä toimilla pyritään siihen, että mahdollisella uudella yrittäjällä olisi Kallioniemessä hyvät edellytykset toimia, Hyttinen kertoo. Kaikkiaan kaupungin investointilistalla suunnitellaan Kallioniemeen käytettäväksi vuosina 2025–28 yhteensä 350 000 euroa sekä matkailurahaa. Tässä vaiheessa investoinneissa on kirjattu vuodelle 2027 menoja 300 000 ja tuloja 50 000 euroa. Vuosittaiset investoinnit päätetään aina kunkin vuoden talousarviokäsittelyn yhteydessä. – Toivottavasti saamme Kallioniemeen sellaiset fasiliteetit, että siellä pystyy pyörittämään toimintaa ja se palvelee matkailijaa hyvin, Hyttinen sanoo. Kiinteistöön liittyvien asioiden lisäksi käynnissä on hanke, jossa suunnitellaan Kallioniemeen veneiden sähkölatauspistettä.
Havainnekuva Kallioniemen rantaan tulevasta rakennuksesta. Rakennuksessa on kioskikäyttöön myyntitilaa 12,5 neliötä ja asiakastilaa sisällä, oikeanpuoleisen oven takana viisi neliötä. Kuva Mc Machine Oy.
Palvelujohtaja Linda Asikainen kertoo, että Kallioniemestä on neuvoteltu mahdollisen yrittäjän kanssa tänä syksynä mutta neuvottelut päättyivät marraskuussa. – Katsoimme hyvin positiivisesti ensi kesään mutta valitettavasti neuvottelut eivät johtaneet vuokrasopimukseen. Ymmärrän hyvin, että yrittäjien pitää tarkkaan miettiä, mitkä ovat toimimisen edellytykset siellä mutta uskon vahvasti, että toimija löytyy, Asikainen sanoo. Kaupunki laittaa yrittäjähaun pian julkisesti avoimeksi. – Pyrimme etsimään vähintään rantaan toimijaa. Isossa kuvassa tavoite on, että koko alueelle tulisi toimintaa mutta realistista on, että rannassa olisi ensi kesänä hyvä jonkun aloittaa. Mahdollista on myös, että useampi yrittäjä yhdessä alkaisi toimia alueella, Asikainen kertoo.
Mikkelin kaupunginvaltuusto siunasi marraskuussa Mikkelin uuden matkailun kasvuohjelman vuosille 2025–2030. Ohjelmassa Kallioniemi nostetaan yhdeksi tärkeimmäksi matkailun kohteeksi, jonne toivotaan investointeja. Matkailujohtaja Maisa Häkkinen näkee Kallioniemen arvon suorastaan itsestään selvänä. – Se on ehdottomasti osa kulttuuriperintöä ja erittäin tärkeä kohde Mikkelille osana Ristiinan kalliotaiteen ja Astuvansalmen kokonaisuutta, Häkkinen sanoo. Hän toteaa, että matkailun puolelta kasvuohjelmassa on otettu selkeä kanta, että Kallioniemi on tärkeä kohde. Ristiinan sotakoululle tulossa oleva kalliotaiteen opastuskeskus etenee nyt kiivasta tahtia. – Alkukesästä se aukeaa. Teemme sen eteen parhaillaan kiivaasti töitä, eli työstämme sisältöjä, Häkkinen kertoo. Elina Alanne
Leinosen kädenjälkeä voi ihastella muun muassa Ristiinan nuorisotilassa.
Vilma Leinosen työ Ristiinan nuorisotilassa valmistui vuonna 2022, kuten myös Kohtaaja kirjaston ulkoseinällä.
Mikkelin kaupunki myönsi nuoren mikkeliläisen taiteilijan apurahan ristiinalaiselle Vilma Leinoselle. Apurahasta päätti hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta, joka linjasi summaksi 2000 euroa. Apuraha luovutettiin perjantaina 22.11. joulunavauksen yhteydessä Mikkelin torilla. Leinonen luonnehtii itseään sekatekniikoiden, tulitaiteen sekä tekstiilitaiteen tekijäksi. Leinonen opiskelee Aalto-yliopistossa kuvataidekasvatusta ja hänen on tarkoitus valmistua vuoden loppuun mennessä. Leinosen toteuttamia tilaustöitä on muun muassa Ristiinan kirjaston edustalla (Kohtaaja, 2022), Ristiinan nuorisotilassa sekä nuorisotila Usvan seinällä Saimaanportin yhtenäiskoulussa. Viimeaikaisissa töissään Leinonen pyrkii käyttämään paljon aiempaa enemmän liikettä ja liikkumista osana maalausprosessia. – En pyri maalaamaan yksityiskohtaisesti ja tarkasti vaan enemmän havaintoja ja tekemään sisäiset tunteet kohteesta näkyväksi värien ja liikkeen kautta, Leinonen sanoo kaupungin tiedotteessa.
Myös tulitaide on muodostunut hänelle merkitykselliseksi. Vuodelle 2025 Leinosen suunnitelmissa on työstää teoskokonaisuutta, joka käsittelee Etelä-Savon ja Savon mytologiaa ja loitsuja tuftattujen ryijyjen kautta, joiden värit ja kuviot kätkevät sisäänsä tarinan. – Inspiroidun taiteessa monikerroksellisuudesta: siitä miten taiteessa voivat yhdistyä luonnon, kehollisuuden ja aistien elementit. Luonnossa maailma skaalautuu pienestä suureen, yksityiskohdista kokonaisuuksiin. Tutkin töissäni erilaisia materiaaleja, niiden rajoja ja rikkonaisuutta, toisaalta myös rajojen määrittelyä. Nautin taiteessa kädenjäljen näkymisestä, pienieleisyydestä ja taiteen kerrostumien esiin tuomisesta lopputulokseen, Leinonen kertoo. Nuoren mikkeliläisen taiteilijan apuraha myönnetään 17–30-vuotiaalle mikkeliläiselle nuorelle, jonka kotikunta on Mikkeli ja jolla on näyttöä taiteellisesta toiminnasta sekä hakijan taiteenalallaan osoittamasta lahjakkuudesta.
Pelastuslaitoksella ollut noin 80 tehtävää. Dronepartiot etsivät sähkövikoja.
Torstaina 11 aikaan sähköttömiä talouksia oli muun muassa Suomenniemen ja Mäntyharjun suunnilla. Kuvakaappaus Järvi-Suomen Energian häiriökartasta.
Jari-myrsky työllistää Mikkelin seudulla sekä Etelä-Savon pelastuslaitosta että sähköyhtiötä. Pelastuslaitos kertoo, että torstaiaamupäivään mennessä vahingontorjuntatehtäviä on ollut noin 80 kappaletta ja liikenneonnettomuuksia 8 kappaletta. Henkilövahinkoja ei ole tullut. Pelastuslaitos muistuttaa, että se ei raivaa rakennuksen päälle kaatuneita puita, mikäli ne eivät aiheuta välitöntä vaaraa. Se ei myöskään raivaa sähkölinjoille kaatuneita puita.
Järvi-Suomen Energia tiedottaa, että korjaustyöt alkoivat aamuvarhaisella täydellä teholla. Yön aikana keskityttiin lähinnä rajaamaan vikoja. Vikapaikkoja etsitään dronepartioilla torstaina maastossa Järvi-Suomen Energian verkon eteläisissä osissa ja helikopterilla tarkastetaan Puulan vesistön ympäristöä. Pahimmillaan vikatilanne oli keskiviikkona illalla kello 23 aikaan, jolloin sähköttömiä asiakkaita oli hetkellisesti yli 20 000. Vikoja aiheutti sekä kova tuuli että puihin kerääntynyt tykkylumi. Korjaustyöt tulevat kestämään perjantaille.
Suurlahdentie suljetaan numeron 1412 kohdalta kohti Hurissaloa runsaaksi vuorokaudeksi. Raskasta liikennettä tiellä on jo ennen tätä.
Suurlahdentie suljetaan joulukuun alussa. Tiellä liikkuu sotaharjoituksen vuoksi useita päiviä normaalia runsaammin raskasta kalustoa, joten kulkijoilta toivotaan varovaisuutta myös avoinna olevalla tien osuudella.
Karjalan prikaatin sotaharjoitus Karelian Spear 24 näkyy ja kuuluu runsaan viikon kuluttua myös Ristiinassa. Harjoitus järjestetään Mikkelin, Juvan ja Puumalan kuntien alueella 29.11.–5.12. Ristiinassa tapahtuu eniten joulukuun puolella. Suurlahdentiellä alkaa näkyä harjoitukseen liittyviä joukkoja 1. joulukuuta. – Alueella on marssiosastoja ja muuta toimintaa, kertoo majuri Antti Uljas Karjalan prikaatista. Harjoituksen aktiivinen aika alueella alkaa 3. joulukuuta, jolloin tie suljetaan kokonaan. Suurlahdentiellä, maantie 4323, alkaa sulku 3. joulukuuta kello 10 ja päättyy 4. joulukuuta kello 16. Tie suljetaan väliltä Suurlahdentie 1412 – Ristiinantie 378. – Siellä ajoneuvoja riittää enemmänkin, eli erityisesti raskasta kalustoa on mukana runsaasti. Meillä on harjoituksessa panssarivaunuja, miehistönkuljetusvaunuja ja totta kai paljon kaikenlaisia muita ajoneuvoja, Uljas kertoo. Uljas toteaa, että alueella asuville kuuluu varmasti ääniä sekä liikkuvista ajoneuvoista että harjoituksesta. – Siellä käydään simulaatioavusteisia taisteluita. Käytämme vain harjoitusampumatarvikkeita, mutta ääntä niistä kuuluu. Uljas kertoo, että alueella asuvat saavat liikkua esimerkiksi koiran kanssa metsässä mutta toivoo varovaisuutta. – Jos näkee harjoituksen kalustoa tai väkeä, niin välttelee niitä paikkoja, hän opastaa. Harjoituksen ääniä voi kuulua myös öisin. – 24/7 harjoitellaan mutta aktiivisin aika on valoisalla, mikä nyt on lyhyt aika. Kenenkään pihoihin ei tulla pyörimään. Jos joku kääntää vaikka autoa, niin hän on silloin eksynyt. Sellaistakin joskus sattuu, Uljas kertoo.
Tie suljetaan sekä harjoituksessa olevien että tiellä kulkevien turvallisuuden vuoksi. – Siellä on esimerkiksi niitä panssarivaunuja, niin sulkemisella turvataan, ettei takana olekin vaunun tietämättä henkilöautoa ja käy niin, että vaunu kääntyy niin, että tykin putki osuu auton kylkeen. Toinen asia on, että emme ota riskejä, että taistelevan joukon ihminen juoksee auton alle, Uljas sanoo. Sulkualueen asukkaille ja päivittäisille kuljetuksille, kuten kotihoidolle ja koulukuljetuksille, taataan mahdollisuus käyttää tietä enintään puolen tunnin odotuksen jälkeen. – Työmatkoilla ja kauppareissuilla on siis syytä varautua hetken odotukseen, että saadaan tie turvalliseksi. Ambulansseille ja palokunnalle mahdollistamme toki nopean tielle pääsyn, Uljas sanoo.
Karelian Spear 24 on heinäkuussa palveluksensa aloittaneiden niin sanottu loppusota. Harjoituksen kokonaisvahvuus on noin 7000 henkilöä, joista reserviläisiä on noin 2 800. – Tämä on meille normaaliin rutiiniin kuuluva harjoitus. Emme ole hetkeen Mikkelin seudulla harjoitelleet, niin maavoimien esikunnasta päättivät, että Karjalan prikaati johtaa harjoituksen nyt siellä. Harjoittelemme siellä, täällä ja tuolla, koska koko Suomea puolustetaan, Uljas sanoo. Harjoitukseen osallistuu joukkoja kaikista eteläisen Suomen Maavoimien joukko-osastoista, eli Karjalan prikaatista, Porin prikaatista, Panssariprikaatista, Maasotakoulusta sekä joukkoja Rajavartiolaitokselta. Alueen ilmatilassa liikkuu myös lentotoimintaa, kuten helikoptereita, suihkukoneita ja miehittämättömiä ilma-aluksia. Elina Alanne
Karelian Spear 24 -harjoituksen tiedotustilaisuus alueen asukkaille järjestetään Pistohiekka Resortissa (Pistohiekanraitti 33, 52200 Puumala) 30.11. klo 17-18.30. Tilaisuudessa Karjalan prikaatin komentaja prikaatikenraali Jyri Raitasalo kertoo prikaatin ajankohtaisista asioista ja alkavasta harjoitusviikosta alueella.
Paikalliset ovat ottaneet nuoren yrittäjän hyvin vastaan.
Miku Helin miettii, että hänen aloillaan tekijät vähenevät ja vanhenevat, joten nuoria tarvitaan. Hänelle töitä on riittänyt ilman, että hän on ehtinyt edes mainostaa yrityksensä toimintaa.
Olen aina halunnut asua täällä, tiivistää 21-vuotias Miku Helin vastauksen kysymykseen, miten hän päätyi Ristiinaan. Kolme vuotta sitten, kun 18 vuotta tuli täyteen, Helin päätti, että on aika toteuttaa lapsuudesta asti ollut suunnitelma Ristiinaan muutosta. – Sukuni, eli äitini, on täältä kotoisin. Täällä tuli aina käytyä mökkeilemässä ja muuten. Helin jätti Satakunnan Huittisen taakseen, saapui Ristiinaan ja aloitti samalla yrittäjänä. Hän tekee toiminimensä kautta metsätöitä sekä traktoriurakointia. – Aloitin ihan tyhjästä täällä. Muutama tuttu oli sanonut, että tällaiselle voisi olla tarvetta. Ja ei ole valittamista! Hommaa on riittänyt. Olen ollut positiivisesti yllättänyt, Helin kertoo. Hän kertoo, että nuorelle tekijälle on ollut tarvetta eri puolilla Ristiinan ja Suomenniemen aluetta. Mainostaa ei ole tarvinnut, kun puskaradion kautta on löytynyt koko ajan lisää asiakkaita. – Ristiinassa on ollut hyvä yrittää ja touhuta. Olen saanut todella helposti apua ja yhteistyökumppaneita. Ehkä ihan alussa huomasi, että muualta tullutta vähän ihmeteltiin mutta todella nopeasti minua on täällä pidetty ihan yhtä paikallisena kuin muitakin, Helin kiittää.
Helin lähti 13-vuotiaana ensimmäisiin palkkatöihin metsäalalle. – Sieltä tuli opit ja innostus näihin hommiin, ja niitä on sitten tullut tehtyä. Traktoreihin into syttyi maatalouden työtehtävissä. Nyt hänellä on kaksi traktoria erilaisine lisälaitteineen. – Traktorini ovat varmasti tuttu näky pihassa. Traktoreihin ja tienhoitohommiin liittyen on ollut eniten opeteltavaa, ja välillä sitä on opetellut kantapään kautta, Ristiinan kylällä asuva Helin kertoo. Nykyään hän tekee traktoreilla sekä kesäaikaisia tienhoitotöitä että talviaurausta. Kesällä päivät menivät usein aamusta metsässä ja iltapäivästä iltaan traktoritöissä. – Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia, eli olen hyvin pitkälti töissä. Olen oppinut sellaiseen elämään, eikä tämä tunnu työltä. Ajattelen, että silloin työstä nauttii, kun sitä ei edes pidä työnä, Helin miettii.
Metsäpuolella suurin osa töistä hänellä liittyy energiapuuhun. – Kaikista töistä metsänraivaus on suosikkihommaani. Saa olla yksin ja rauhassa. Työn jälki ja laatu on itsestä kiinni ja sen näkee heti. Jos metsässä saa olla yksin, niin auraajan työ puolestaan usein on näkyvää ja lumen lisäksi toisinaan satelee palautetta. – Mutta enimmäkseen palaute on ollut positiivista. Sen kun itsekin muistaa, että kaikkia ei vain voi miellyttää, koska joka paikkaan ei pääse samaan aikaan silloin kun lunta tulee, Helin sanoo. Elina Alanne
Mika Pyykönen ja Jyrki Kanerva haluavat luoda Kauriansalmeen rennon ja viihtyisän baarin.
Pari vuotta tyhjillään ollut ravintolakiinteistö Kauriansalmella sai toivotusti uudet yrittäjät. Mika Pyykönen (vas.) ja Jyrki Kanerva avaavat Rantabaarin joulukuun alussa.
Suomenniemen Kauriansalmella sijaitseva ravintolakiinteistö on ollut tyhjillään parisen vuotta. Pientä väliaikaista toimintaa lukuun ottamatta valtatie 13:en varrella hulppeissa rantamaisemissa oleva paikka on ollut vailla toimintaa. Nyt tilanteeseen tulee muutos, kun paikan yrittäjinä toimivat Mika Pyykönen ja Jyrki Kanerva aloittavat ravintolatoiminnan nimellä Rantabaari. – Jossain vaiheessahan meillä oli haaveena, että olisi jo marraskuun puolella päästy avaamaan. Nyt kun tehdään tässä tällainen julkinen lupaus, että joulukuun alusta ollaan auki, niin silloinhan sitä on pakko avata! Pyykönen ja Kanerva naurahtivat marraskuun alussa Rantabaarilla järjestetyn yrittäjien tilaisuuden yhteydessä.
Kummallakaan yrittäjistä ei ole mitään suoria kytköksiä Suomenniemelle. Tällä hetkellä he pyörittävät pesulayritystä Hämeenlinnassa, mutta yhteinen ravintola on ollut miehillä haaveena jo pidempään. – Meillä on kummallakin ravintola-alan kokemusta vuosien takaa. Ravintolasta ollaan puhuttu jo pidempään. Tämä paikka löytyi ihan netin kautta, Pyykönen kertoo. – Minä suhtauduin ensin vähän epäilevästi, kun Mika soitti. Sitten kun tulin paikan päälle katsomaan, ja menin takapihan puolelle, josta avautuu tuo upea maisema Kuolimolle, niin se oli oikeastaan siinä, muistelee puolestaan Kanerva.
Tällä hetkellä Rantabaarilla työskennellään ahkerasti sen eteen, että avajaisia päästään muutaman viikon kuluttua pitämään. Toiminnallisia suunnitelmia on tietenkin myös jo tehty. – Meiltä tulee saamaan annosruokia listalta, esimerkiksi kanakoreja ja pizzoja. Lisäksi vitriiniin tulee suolaisia ja makeita pikkusyömisiä tarjolle. Ja baari kun ollaan, niin luonnollisesti myös alkoholijuomat löytyvät valikoimasta, Pyykönen luettelee. – Ja totta kai kaikenlaisia ideoita otetaan enemmän kuin mielellään vastaan. Tavoitteena on tehdä tästä sellainen viihtyisä, kaikkien yhteinen olohuone. Jo tähän mennessä on ollut mukava huomata, miten kivasti meidät on otettu vastaan. Suomenniemestä on jäänyt tosi positiivinen kuva, kun paikalliset ovat käyneet tässä juttusilla, Kanerva iloitsee. Alkuunsa Rantabaari työllistää yrittäjien lisäksi yhden henkilön. Pyykönen ja Kanerva tuumaavat, että varsinkin kesäaikaan työvoimaa tullaan tarvitsemaan enemmän. Niko Takala
Aschaneille Valaistu Koivakkalantie -tapahtuman järjestäminen antaa enemmän kuin ottaa, vaikka talkootunteja kuluu roppakaupalla.
Tänä vuonna tulia on kaikkiaan taas noin 500 sekä lyhtypilvien lyhdyt. Tien ajosuunta on Hietasentieltä kohti Otavaa.
Kuukauden työpäivät. Sen verran Henrik Aschanilla menee vuodessa aikaa, kun hän valaa tulia Valaistu Koivakkalantie -tapahtumaan. – Sillein sitä yksi päivä laskeskelin. Työvaiheita on paljon, joista valaminen on vain yksi. Se vie ehkä puolet ajasta. Hyvän mielen valoilta toteutetaan jo kahdeksatta kertaa lauantaina 16. marraskuuta. Jo muutaman vuoden tien varrella on palanut suurimmaksi osaksi Henrikin kehittämiä pahvitötteröihin tehtäviä tulia, joista ei jää maastoon roskaa. Tänä vuonna tulia on kaikkiaan taas noin 500. – Yksi minua tässä innostanut asia on tuotekehittely. Tykkään kehittää sitä tötteröä ja olen kokeillut kaikenlaisia asioita siihen liemeen. Nyt ne tulet toimivat mainiosti, Henrik Aschan kertoo. Tapahtuma on Henrik ja Tuulevi Aschanin ideoima ja toteuttama yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Aschanit kertovat, että heille molemmille tapahtuman ympärille syntynyt yhteisöllisyys on tärkeää. – Koen, että olemme saaneet liikkeelle hyvän kierrettä. Kun laittaa hyvää liikkeelle, se resonoi muissa. Itselleni on tärkeää se tunne, mitä tapahtuma herättää ihmisissä. Tässä epävakaassa maailmassa jokainen voi tehdä hyvää ja kaunista toisille, Tuulevi Aschan pohtii.
Yksi tärkeä osuus tapahtumassa on itse asia, eli tuli ja valo. – Minulle kauniin luominen on tärkeää ja tässä tapahtumassa on näkyvästi kaunista, Tuulevi toteaa. Yhteisöllisyyteen liittyy vahvasti myös se, että tapahtumalla voidaan mahdollistaa hyväntekeväisyyttä. Aschanit iloitsevat, että kahvion ja makkarapysäkin pitämiseen on löytynyt hyvä malli ja ne tuottavat tärkeää rahallista tukea lapsille. Tänä vuonna kahviota pitää Ristiinan yhtenäiskoulun 4A-luokka ja makkarapysäkkiä Kampparien U12-joukkue. Tänä vuonna uutta on, että Aino-bussi kiertää reitin kahteen kertaan. Sekin tehdään hyväntekeväisyydestä, eli vapaaehtoinen maksu menee Mikkelin Hopen joulukeräykseen. Paikkoja ei voi varata etukäteen ja kyytiin otetaan niin kauan kuin vapaita paikkoja on. Elina Alanne
Valaistu Koivakkalantie la 16.11.2024 klo 17–21. Reitin ajosuunta on Hietasentieltä kohti Otavaa. Kahvio ja makkarapysäkki palvelevat osoitteessa Koivakkalantie 1056.
Kohta kohdalta Aino-bussin aikataulu Klo 16.30 Mikkelin torin tilausajopysäkki Klo 17.00 Ristiinan Shell Klo 17.15 Kahvio (30 min pysähdys) Klo 18.15 Otavan Neste Klo 18.45 Torin pysäkki Klo 19.15 Ristiina Shell Klo 19.30 Kahvio (30 min) Klo 20.30 Otavan Neste Klo 21.00 Mikkelin torin tilausajopysäkki Klo 21.20 Ristiina Shell Maksuvälineet Mobilepay: 98303 tai käteinen.
Yritysten tarpeisiin – pieniin tai isoihin – on tarjolla tukea sekä ely:n että leader-rahoituksen kautta.
Ristiinassa yritysten aamukahvit juotiin tällä kertaa Vossikassa. Paikalla olivat yrittäjistä muun muassa Vesa Laihanen (oik.) ja Karin Purhonen sekä Heikki Väisänen (vas.). Asiantuntijavieraina olivat Aki Hakala (toinen vas.) Mikseiltä, Pekka Kammonen kaupungilta sekä Sanna Paavilainen Mikseiltä.
Tiistaiaamuna juotiin Vossikassa Mikkelin kehitysyhtiö Miksein tarjoamat yrittäjien aamukahvit. Tällä kertaa Ristiinan tilaisuuteen saapui paikalle hieman normaalia vähemmän yrittäjiä, puolenkymmentä. – Tämä taitaa olla nyt neljäs kierros, kun käymme pitäjiä läpi näiden aamukahvien merkeissä. Keväisin ja syksyin ollaan pyritty järjestämään, kertoi Miksein ja Mikkelin Uusyrityskeskuksen yritysneuvoja Sanna Paavilainen, jonka tehtäväalueeseen kuuluu erityisesti yritysten perustaminen. – Erityisen aktiivisesti olemme saaneet osallistujia Haukivuoren ja Suomenniemen tilaisuuksiin. Myös täällä Ristiinassa on oltu mukavasti mukana. Viime viikolla jouduimme valitettavasti Otavan ja Anttolan tilaisuudet perumaan, kun oli niin vähän tulijoita. Paavilaisen lisäksi Mikseiltä paikalla oli erityisesti yritysten kehittämisrahoituksesta ja -avustuksista vastaava yritysneuvoja Aki Hakala, Mikkelin kaupungilta infra- ja viherpalveluista vastaava kaupungininsinööri Pekka Kammonen sekä Mikkelin Yrittäjistä hallituksen jäsen Mari Moilanen. – Yrittäjät ovat paikallisten palveluiden kannalta tietenkin ensisijaisen tärkeitä. Elinvoiman ylläpitämisen kannalta on välttämätöntä, että paikkakunnan yrityksillä on virkeää toimintaa. Ja sen vuoksihan mekin täällä kierrämme sekä kertomassa kuulumisia että etenkin kuulemassa niitä, Paavilainen kertoi.
Erilaisista rahoitusmahdollisuuksista Hakala luetteli sekä yrityksille että myös erilaisille yhteisöille soveltuvia vaihtoehtoja. Hän kertoi etenkin Veej’jakaja ry:n jakamasta Leader-rahoituksesta, koska sitä kautta on mahdollista saada avustuksia etenkin maaseudulla toimiviin yrityksiin. Mikkelin seudulla maaseuduksi lasketaan koko alue aivan Mikkelin ydinkeskustaa lukuun ottamatta. – Muistutuksena myös, että paitsi yritysten hankkeisiin, niin Veej’jakajan kautta on mahdollista hakea pienempiä avustuksia nuorten omiin projekteihin. Vaikkapa nuoren yrittäjän pienhankintoihin tai sitten esimerkiksi yhteiseen harrastukseen välinehankintoihin, Hakala sanoi viitaten siihen, että kaikenlainen toimeliaisuus seudulla on aina yritystenkin etu. – Varsinaisia Leader-rahoituksen tukia yrityksille voi saada vaikkapa erilaisiin investointeihin. Tai jos on kehittelemässä jotain uudenlaista liiketoimintaa, jonka aloittamiseen tarvitsisi tukea. Hakala vinkkasi myös siihen, että apua löytyy myös avustushakemusten täyttämiseen. – Niitä ollaan usein tehty yrittäjän kanssa yhdessä. Tässä kannattaakin olla huolellinen, että hakemuksessa varmasti haetaan tukea oikeaan asiaan, jolloin sitä myöntävä taho voi sitten positiivisen päätöksen tehdä. Tästä tiedosta oli tyytyväinen muun muassa paikalla ollut veneristeilyjä Saimaalla järjestävä Heikki Väisänen. – No se hakemusten teko on kyllä aina itselle sellainen, mikä kauhistuttaa! hän naurahti. Väisänen kertoi, että hänellä on harkinnassa nykyisen Rib-Saimaa-veneen lisäksi toisen veneen hankinta. – Ajatuksena olisi, että Rib-vene olisi enemmän Puumalassa, ja uusi vene pääsääntöisesti Varkaantaipaleessa, josta ajettaisiin sitten kalliomaalauksille reissuja. Jäisi pois se veneen kuskaaminen Puumalan ja Ristiinan välillä. Niko Takala
Pelloksella uskotaan, että nyt tehtävä kouluttaminen ja kehittäminen kannattaa tulevaisuudessa.
Pelloksen tehtaiden johtaja Marko Laakkonen on ollut UPM:n palveluksessa 32 vuotta ja seitsemän kuukautta. Oikeastaan jo pelottavankin pitkään, hän naurahtaa.
UPM Pelloksen tehtaiden johtajana aloitti tammikuussa 2022 Marko Laakkonen. Suomessa oli vasta hämmästelty koronavuosia. Perään alkoikin sota Ukrainassa ja kaiken kallistuminen. Maailman myllerryksellä on ollut vaikutuksensa myös talouteen ja metsäteollisuuteen. – Kyllä nämä ovat vaihtelevat vuodet olleet. Pelloksella iso asia on ollut, että vuonna 2022 alkoi uusi UPM Plywoodin yrityskohtainen työehtosopimus, mikä mahdollisti keskeytymättömän kolmivuorotyön. Siihen liittyen Pellos 1 -tehtaalle alettiin rekrytoida lisää henkilöstöä, Laakkonen kertoo. Pörssiyhtiössä paikalliset johtajat eivät kommentoi julkisuuteen talouteen tai tuotantoon liittyviä asioita. Salaisuus ei kuitenkaan ole, että Pelloksellakin on lomautettu henkilöstöä viime ja tänä vuonna, ja lomautetaan parhaillaan. Pelloksen tehtaat koostuu kolmesta havuvaneria tekevästä tehtaasta.
Laakkonen toteaa, että Pelloksella uskotaan tulevaisuuteen ja nyt ollut luppoaika on käytetty hyödyksi henkilöstön kouluttamiseksi. – Olemme kouluttaneet nyt erilaisia taitoja esimerkiksi turvallisuuteen ja ympäristöön liittyen. Lisäksi ihmisillä on ollut mahdollisuus opetella toisen tehtaan työtehtäviä. Uskomme, että kaikki tämä nyt tehtävä opastus ja kouluttaminen sataa lopulta laariin, Laakkonen sanoo. Hän lisää, että keskeytymätön kolmivuorotyö aiheuttaa myös sen, että uutta henkilökuntaa on rekrytoitu samaan aikaan, vaikka ajoittain on jouduttu käyttämään lomautuksia. – Olemme halunneet ylläpitää tätä työmuotoa. Jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, niin se ei ole mahdollista, Laakkonen sanoo. Jossain vaiheessahan maailman suhdanteet rakennusteollisuudessa taas kääntyvät ja vaneria tarvitaan enemmän. – Meillä pitää olla osaavia ihmisiä silloin. Nyt koetellaan sitä, saammeko heidät pidettyä.
Pelloksella työskentelee vähän alle 600 henkilöä. Henkilökunnan vaihtuvuutta tuon kokoisessa organisaatiossa on aina. – Tällä hetkellä meillä on uusia ihmisiä oppisopimuskoulutuksessa 90 henkilöä. He saavat kahdessa vuodessa levyalan perustutkinnon. Uusista aina jää alussa osa pois. He huomaavat, että vuorotyö ei ole heidän juttunsa, Laakkonen toteaa. – Meillä on ollut viime aikoina hyvin hakijoita avoinna oleviin paikkoihin. Se ehkä kertoo siitäkin, että ajat ovat kaikkialla haasteellisia.
UPM on tehnyt jo vuosia määrätietoista työtä työturvallisuuden parantamiseksi. Laakkonen näyttää koko yhtiön kunnianhimoiset tavoitteet kohti vuotta 2030. Pelloksella edetään niitä ja kokonaan työtapaturmatonta aikaa kohti askel kerrallaan. – Olemme nyt hyödyntäneet ei-tuotannollista aikaa ja vieneet läpi muun muassa 19 työturvallisuuspäivää. Todella tärkeää on esimerkiksi se, että työntekijä osaa turvallisen toiminnan häiriötilanteessa. Jokainen tietää, että jos vaikka itse keittää keittiössä kahvia ja sitten puuro kiehuu yli, niin niissä tilanteissa on tapaturmien riskit, Laakkonen vertaa. Viime vuonna Pelloksella havahduttiin siihen, että työtapaturmia sattui suhteellisesti enemmän uusille työntekijöille. – Se oli merkki, että perehdytyksessä pitää olla enemmän turvallisuuteen liittyviä asioita. Nyt uudet työntekijät eivät enää erotu muista siinä mielessä, Laakkonen kertoo. Yksi turvallisuuteen ja koko kokonaisuuteen liittyvä asia on se, että jokainen vanerinvalmistaja tuntee omat laitteensa, pystyy seuraamaan niiden toimintaa ja mahdollisia häiriöitä ja tekemään myös pieniä kunnossapitotöitä. – Suurin osa työtapaturmista on liikkumistapaturmia. Jokainen työntekijä ei voi olla vastuussa pihan hiekoittamisesta mutta se on tärkeää, että informoidaan eteenpäin, missä on liukasta ja hiekoitus tehdään, Laakkonen sanoo katsellen tehtaan pihalle. Siellä runsaan hiekoitushiekan alla piileskeli tämän talven ensimmäiset jäät.
Nopeasti tehtaalle Marko Laakkonen toteaa, että hänellä on aina ollut sellainen periaate, että pitää asua työpaikkana olevan tehtaan lähellä. Silloin tehtaalle on mahdollisuus päästä nopeasti. Hänen kotinsa löytyykin Ristiinan alueelta. Nopeasti paikalle pääsemistä onkin muutaman kerran kokeiltu. – Joskus on tarvinnut tulla paloautojen kanssa kilpaa. Sen olen jo oppinut, että jos paloautoja menee monta peräjälkeen tiettyyn suuntaan täällä seudulla, niin kyllähän ne ovat Pellokselle menossa. Jännästi se hälytys tulee aina silloin, kun on saunassa, Laakkonen naurahtaa. Tänä vuonna lieviä tulipaloja on Pelloksella ollut noin 30, mutta osaavan henkilöstön ja loistavan tehdaspalokunnan ansiosta suurilta vaurioilta on vältytty. – Mutta on se myös erilaisten sidosryhmien vierailujen ja asiakkaiden käyntien vuoksi helpompaa, kun asuu lähellä, Laakkonen lisää.
Yleisö voi äänestää kuutta ennakkovalittua ehdokasta.
Otto Ravantti ja Aino-laiva ovat ristiinalaisille tuttu näky.
Mikkelin Nuorkauppakamari järjestää äänestyksen Vuoden positiivisimmasta mikkeliläisestä yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Yksi kuuden äänestettävän joukkoon päässeistä on yrittäjä ja M/S Aino-laivan kapteeni Otto Ravantti. Myös Eepin grilli ja sen yrittäjät Esa-Matti Pietilä ja Tommi Kinanen ovat ehdolla.
Muut ehdokkaat ovat valotaiteilija Elisa Hillgen; kulttuurituottaja Minttu Tamski; MiX Studio, tanssiyhteisö, yrittäjät Cecile ja Samir Ataei sekä Hewenna Hyvinvoinnin ateljee, yrittäjät Anna-Katri Vana, Henna Hautamäki ja Susanna Jordan.
Ehdokasasettelu järjestettiin 1.10.–13.10.2024, jossa saatiin 171 erillistä ehdotusta Vuoden positiivisimmaksi mikkeliläiseksi. Yleisön esitysten pohjalta kilpailun raati valitsi kuusi ehdokasta valintaäänestykseen, joka on avoinna 1.11.–15.11.2024.
Raadissa olivat mukana Marko Palhomaa Aitoasunnoilta, Juha Parkkinen DOM Mikkelistä, Timo Laitakari Länsi-Savosta, Kari Hänninen Original Sokos Hotel Vaakuna Mikkelistä, Anni Lahtinen Mikkelin nuorisovaltuustosta, Jarkko Hyvönen Bloodred Hourglass -bändistä sekä Elina Häkkinen Mikkelin Nuorkauppakamarista.
Yleisö pääsee tutustumaan ehdokkaisiin ja äänestämään omaa suosikkiaan 1.11.-15.11.2024 netissä. Nettisivu aukeaa perjantaina 1.11.2024.
Eniten ääniä saanut ehdokas julkistetaan ja palkitaan Mikkelin Joulunavauksessa perjantaina 22.11.2024.
Ristiinalainen Tommi Kinanen on Eepin Grillin yrittäjä firman perustajan Esa-Matti Pietilän kanssa.
