Veli-Pekka Johansson on kohdannut kymmeniä lapsia sekä perhehoitajana että harrastustoiminnassa. Isyys on ollut hänelle luontainen osa elämää.

Lapset ovat kasvaneet meikäläisestä huolimatta, tuumaa Veli-Pekka Johansson hymyillen. Omaa isyyttään hän toteaa olevansa jäävi arvioimaan, mutta ei se varmaan ihan pieleen ole mennyt, koska Anni-tytär haki Veli-Pekalle kunniamerkkiä kasvatustyöstä.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb ojentaa Johanssonille ja 47 muulle isälle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein valtakunnallisessa isänpäiväjuhlassa tulevana sunnuntaina Presidentinlinnassa.

Johanssonilla on neljä omaa lasta, seitsemän lastenlasta ja perhehoitajana hän on ollut osa kymmenien lasten elämää.

– 1990-luvun puolivälissä aloitimme perhehoidon. Puoliso sitä ensin mietti, enkä pistänyt vastaan. Olemme toteuttaneet perhehoitoa kaikilla malleilla, eli meillä on ollut lapsia kiireellisesti sijoitettuina tai avohuollon toimenpiteenä lyhyemmän aikaa ja osa on ollut huostaanoton kautta pidemmän aikaa. Olemme toimineet myös tukiperheenä. Lapsia on ollut kaikkiaan yli 40, Johansson kertoo.

Vuonna 1959 syntynyt Johansson pohtii, että on saanut elää mukavan elämän.

– Aika herrankukkarossa sitä on saanut Suomessa olla. On ollut töitä ja rauha maassa. -90-luvun lama oli toki valtava tragedia kansakunnalle, mutta itselläni oli hyvä työpaikka silloinkin.

Isyys olikin hänelle luontainen osa elämää.

– Nykyään ihmiset pohtivat paljon kaikkea. En varmasti nuorena ajatellut, että päätyisin tähän missä olen nyt, mutta elämä kulkeutuu tavallaan ja isyys on aina ollut siinä luonteva juttu.

Johansson ei ole somessa ja on tyytyväinen ilman sen painetta.

– Tuntuu, että sieltä tulee paine, että pitäisi olla jonkunlainen ja pitäisi löytää itsestään jotain. Tylsyydestä sen löytää.

Johanssonin äiti kuoli juuri kun Veli-Pekka oli täyttänyt 18 vuotta. Hän miettii, että omat vanhempansa jokainen oppii kunnolla tuntemaan ihmisinä vasta aikuisena, joten äiti jäi siksi ihmisenä arvoitukseksi. Moni kantaa omista vanhemmistaan mukana asioita, joita haluaa tai ei halua siirtää eteenpäin.

– Minun isälläni oli omat mielipiteensä, mutta hän ei ollut tuomitseva. Ehkä häneltä on tullut ajatus, että ”elä ja anna toistenkin elää”.

Perhehoitajana Johansson on kohdannut kymmeniä lapsia mutta toki myös heidän perheensä.

– Ihmisillä on kaikenlaisia tilanteita ja se voi kohdata ketä vaan. Tuomitsevuus pitää jättää pois, jos haluaa perhehoitajaksi. Jos alkaa tulla ”minkä takia he toimivat noin” -ajatuksia, niin silloin pitää katsoa peiliin, Johansson toteaa.

Johansson toimii aktiivisesti luottamustehtävissä myös perhehoidon yhdistystoiminnassa Suomen Perhehoitajat ry:ssä. Hän iloitsee, että lastensuojelun stigma on vähentymässä.

– Se on hyvä, koska toivottavasti jokainen hakee tarpeeksi ajoissa apua.

Johansson toteaa, että oli hyvä oivallus presidentiltä palkita virallisesti myös isiä. Aiemmin isille on ollut Vuoden isä -palkintoperinne ja äideille kunniamerkkejä on jaettu jo vuodesta 1946. Kunniamerkin on saanut myös muutama Johanssonille tuttu perhehoitaja.

–  Varsinkin tässä toimintaympäristössä on hyvä, että on tasa-arvo. Molemmillahan on lapsista 100-prosenttinen vastuu. Se sitten vaihtelee, mitä se perheessä tarkoittaa.

Paras urheilusuoritus junnujen kanssa

Yksi peruste Veli-Pekka Johanssonin kunniamerkille oli myös hänen aktiivinen työnsä jalkapallojunnujen kanssa Ristiinan Pallossa.

– RiPan vuosilta on kaksi minun parasta urheilusuoritustani, eli se, että valmensin Reijo Särkän ja Arto Vartiaisen kanssa samoja poikia 7-vuotiaista täysi-ikäisyyteen ja lisäksi valmensin tyttöjoukkuetta muutaman vuoden.

Johansson kertoo, että erityisesti poikajoukkueen jäsenten kasvun seuraamisesta jäi mukavat muistot.

– Meidän tavoitteenamme oli hyvä joukkuehenki ja se, että kaikki pelaa. Ehkä siksi pojat pysyivät hyvin mukana. Nyt he ovat noin 40-vuotiaita ja aina on mukava nähdä heitä, ja kuinka he elävät jo elämäänsä esimerkiksi isinä, Johansson tuumaa.

Hän miettii, että lapset kasvavat hetkessä aikuisiksi. Urheilussa olisi hyvä, ettei kenenkään huipuksi tulemista estettäisi mutta tärkeintä olisi hyvä kokemus toiminnasta lapselle ja nuorelle.

– Kunpa olisi enemmän ihmisiä, jotka lähtevät valmentamaan, niin olisi lapsille toimintaa.

Elina Alanne

73-vuotias Hannu Tuhkanen tekee opettajan sijaisuuksia mielellään. Opettajan koulutusta hänellä ei ole, mutta Itä-Helsingin koulut opettivat kantapään kautta.

Olen tiukka mutta en paha. Näin Hannu Tuhkanen, 73, kertoo esittelevänsä itsensä uudelle luokalle. Hän on 13,5 vuotta tehnyt keikkaa sijaisopettajana sattuman kautta.

– Se alkoi Helsingissä sattumien summana. Menin iltavahtimestariksi ja sitten kysyttiin, että mites koulut. Vastasin, että sehän kuulostaa mukavammalta, Tuhkanen muistelee Ristiinan yhtenäiskoulussa, jossa päivä on mennyt kolmatta luokkaa opettaen.

Tänä syksynä kaupungissa asuva Tuhkanen on sijaistanut paljon juuri Ristiinassa.

– Eka-kolmosluokat ovat minulle mieluisimpia tai esimerkiksi liikunta. Tekniseen työhön tai kotitalouteen uskallan myös mennä. Mutta yläkoulussa tieto on jo niin pitkällä, että ei minusta olisi esimerkiksi kemian opettajaksi. Siellä pullot paukkuisivat, Tuhkanen naurahtaa.

Koulutaipaleen pienimmässä oppilaissa Tuhkanen tykkää siitä, että lapset ovat niin välittömiä. Kouluissa Tuhkanen tunnetaan Hannu-vaarina.

– Lapset välillä ihmettelevät ikääni ja miksi olet täällä töissä.

Tuhkanen kertoo, että hänelle ei eläkeläisenä olisi pakko tehdä töitä mutta lasten parissa oleminen pitää mielen ja kropankin virkeänä.

– Ehkä se siirtää tulevaa dementiaakin. Kotona minulla on vain yksi puhuva kaveri, eli televisio.

Tuhkanen muistuttaa, että sijaisella on koulussa sama vastuu turvallisuudesta, järjestyksestä ja opetuksesta kuin vakituisillakin opettajilla.

– Siitä olisi minulle alussa saanut tarkemmin kertoa, kun minulla ei ole akateemista koulutusta. Olen oppinut paljon kantapään kautta.

Lapissa lapsuuden ja nuoruuden asunut Tuhkanen on tehnyt töitä muun muassa rakennusalalla.

– Opettajille aina sanon, että en ole kateellinen heidän töilleen yhtään. Opettaja saa olla niin monena monessa. Helsingissä usein näki opettavien itkevän, kun he olivat väsyneitä ja kelaa ei saanut mitenkään purettua.

Myös Tuhkanen halusi pois hektisestä Helsingistä. Kalastusta harrastavalle miehelle Mikkeli löytyi sopivaksi asuinpaikaksi.

– Minulla on soutuvene Saksalan satamassa. Usein aamuyöstä lähden kalaan. Mikkeli ei ole liian pieni, mutta ei myöskään liian iso hälinäpaikka.

Viime kevään Tuhkanen opetti Haukivuorella. Mikkeliläislapset hän on todennut maalaisjärkisiksi.

– Lapsilla täällä on maalaisjärjen etu. He näkevät käytännön työtä enemmän kuin isoissa kaupungeissa. Täällä lapset ymmärtävät ekologiaa ihan jo käytännön kautta, Tuhkanen miettii.

Opettajana Tuhkanen haluaa pitää luokassa rauhan ja muistuttaa oppilaita siitä, että jos joku on hitaampi jossain asiassa niin hän voi olla nopein toisessa asiassa.

– Muistutan myös, että ei ole noloa vastata väärin. Opiskelemassahan täällä ollaan.

Sijaisope toteaa, että välillä opiskelurauhan pitäminen on vaikeaa.

– Silloin joutuu korottamaan ääntä. Se on kaikkea muuta kuin kivaa, Tuhkanen tuumaa.

Hannu-vaari miettii, että Suomi on muuttunut paljon hänen kouluvuosistaan.

– Kun minä olin kolmannella, ei ollut hajuakaan tietokoneista tai kännyköistä. Meillä ei ollut kotona sähköjäkään vielä silloin!

Opettajista hän miettii, että työssä pitää olla väsymätön paasaamaan oppilaille, että opettajat ovat teitä varten.

– Lapset on Suomen tulevaisuus. Siinä sitä on vastuuta opettajilla mutta paljon myös huoltajilla ja koko yhteiskunnalla siinä, mitä eväitä annetaan.

Elina Alanne

Ristiinan nuorisoseura vuokraa nyt laajasta puvustostaan helmiä myös juhlijoille.

Missähän peruukit ovat, pohtii Päivi Orava ja tuumaa, että on täällä vielä vähän tekemistä. Ristiinan nuorisoseura vuokrasi itselleen oman tilan, johon laaja puvusto ja tarpeisto saadaan kunnolla esille. Liikekeskuksen entisessä Postin lajittelutilassa on tilaa myös harjoitella näytelmiä ja kokoustaa.

– Tavaroiden lajittelu on vielä vähän kesken, tuumaa myös nuorisoseuran puheenjohtaja Rauno Argillander.

Viime viikonloppuna tilaan pääsi kuitenkin jo tutustumaan ja samalla rekrytoitiin näyttelijöitä ensi kesän näytelmään. Kesällä Linnankorvalla nähdään Rakkaushuolia, maitolaituriromantiikkaa. Ohjaajana on viime kesän tapaan Mimmi Rantala.

– Noin viitisentoista henkilöä tässä kävikin ja uusiakin näyttelijöitä ilmoittautui, Orava ja Argillander iloitsevat.

Rakkaushuolia on uusi näytelmä, joka oli viime kesänä ensiesityksessä Hankasalmella. Sen on kirjoittanut Kari Häkkinen.

– Siinä on toistakymmentä roolia ja vielä tarvitsemme mukaan sekä miehiä että naisia. Kaksi uutta nuorta kävi sunnuntaina ja he ovat lähdössä mukaan. Se on hyvä, koska nuorista saa vanhan näköisiä mutta meistä vanhoista ei saa nuoren näköisiä, vaikka kuinka peruukkia laittaisi, Argillander ja Orava tuumaavat.

Talkoolaisia tarvitaan myös lipunmyyntiin, järjestyksenvalvontaan ja lavasteiden rakentamiseen.

– Rakennamme ensi kesäksi lavasteet kokonaan uusiksi, koska lattia on vaarallisen laho, Argillander kertoo.

Lisäksi katsomoon on tarkoitus lisätä kaide myös toisen puolen portaiden viereen.

– Lisäksi huoltorakennukseen tehdään katosta, että näyttelijöiden on helpompi sateella pukeutua, Argillander sanoo.

Oravalla tuli täyteen 50 vuotta teatteriharrastusta. Harrastus alkoi Mäntyharjusta ja on jatkunut jo vuosia Ristiinan kesäteatterissa. Hän jos kuka tietää, että näyttämökausi on sitova.

– Mutta Mimmi teki viime vuonna todella hyvän aikataulun harjoituksiin. Kaikkien ei aina ollut pakko olla paikalla. Mutta toukokuun lopulla kun päästään ulos, niin siitä asti se on todella sitovaa, Orava kertoo.

Jos näyttämölle lähteminen kutkuttaa, niin mukaan ehtii vielä hyvin. Harjoitukset alkavat helmi-maaliskuussa.

– Hyvä olisi, että jo ennen sitä saisimme porukan kasaan ja roolit kaikille. Jokainen pääsisi opettelemaan omaa rooliaan, Orava toteaa.

Heille, jotka eivät vielä uskaltaudu näyttelijöiksi, nuorisoseura tarjoaa edullista vaihtoehtoa hassutteluun ja rooleihin.

– Vuokraamme pukujamme. Täällä on esimerkiksi upeita 1950–80-luvun vaatteita. Ja peruukkeja on monta kymmentä, Orava kertoo.

Laatikollinen peruukkeja löytyykin erään hyllyn takaa. Orava jää pöyhimään ne ilmavammin säilytykseen.

– Talkooapua otetaan tämän tilan järjestelyssäkin vastaan, jos jotain sellainen kiinnostaa, hän vinkkaa.

Elina Alanne

Osallistuvan budjetoinnin äänestysvaihe on nyt käynnissä.

Mikkelin kaupungin vuoden 2026 osallistuvan budjetoinnin äänestysvaihe on nyt käynnissä. Äänestyksessä voit valita kolme pieninvestointikohdetta, joiden toivoo toteutuvan.

Ristiinasta tai Suomenniemeltä ei suoraan ole kohteita listalla. Osassa äänestyskohteita pääsee kuitenkin valitsemaan paikan, mihin asiaa toivoo ja noilta listoilta löytyy myös Ristiina. Esimerkiksi ulkokuntosalia voi äänestää Ristiinan Linnaniemeen tai sohvia/istuimia Ristiinan yhtenäiskouluun. Listalla on myös teqball-pöytä, jota voi myös äänestää Ristiinan yhtenäiskouluun. Teqball-pöydästä voi katsoa videon kyselylomakkeen linkistä.

Osallistuvan budjetoinnin eli osbun ideointivaiheessa asukkailta kerättiin ideoita verkkokyselyn avulla. Ideoiden keruun jälkeen kaupungin asiantuntijat kävivät läpi kaikki ideat, ja nostivat niistä toteutettavissa olevat ideat jatkoon.

Lokakuussa ideoita oli vielä mahdollista kehittää yhdessä eteenpäin pääkirjaston Mikkeli-salissa pidetyssä yleisötilaisuudessa. Kaikki ideat eivät sovellu suoraan äänestykseen, mutta osaa niistä jatkokehitetään ja viedään eteenpäin muuten tulevaisuudessa, kaupunki kertoo tiedotteessaan.

Äänestysvaiheessa asukkaat pääsevät äänestämään toteutettavista kohteista. Äänestykseen pääsee kaupungin nettisivuilta. Kysely on auki 12.11.2025 asti.

Äänestyksen tulosten pohjalta tehdään esitys, jonka perusteella kaupunkikehityslautakunta päättää toteutettavista kohteista joulukuun kokouksessaan. Kohteet toteutetaan vuoden 2026 aikana.

Vuoden 2025 aikana osallistuvan budjetoinnin valmistuneita kohteita ovat muun muassa Otavan koulun pihalle tuotu keinu, Tuppuralan ulkokuntolaitteiden uusiminen, katselukiikarit Naisvuorelle sekä Anttolan uimarannan kalusto ja pukukopit.

Tuukkalan tilan vanha navetta tuhoutui täysin tulipalossa syyskuun lopussa. Hyväntekeväisyystapahtuma auttoi Reetan hunajaa uuteen alkuun. 

Kun syyskuun lopulla tuli tuhosi Mäntyharjuntien varrella sijaitsevan Tuukkalan tilan vanhan navetan, vei tuli mennessään muun muassa Reetta Valkosen sivutoimiyrityksen, Reetan hunajan, tuotantovälineet ja hunajavarastot sekä tilan omistavien Esko ja Leena Valkosen pyörittämien vuokrahuviloiden liinavaatteita. Tuhon omiksi joutuivat myös muun muassa kolme traktoria, jotka olivat säilössä navetan ylisillä.

Onni onnettomuudessa oli, että tulipalon sattuessa oli melko tyyni keli. Jo nyt tulen voima ja valtava kuumuus olivat sytyttää tuleen myös tilan asuinrakennuksen, jonka ulkoverhouslaudoissa on nähtävissä, kuinka puusta on jo pihka paennut. Myös muita rakennuksia on palaneen navetan lähietäisyydellä.

Viime lauantaina Tuukkalan tilalla toteutettiin ”Valoa pimeydessä” -tukitapahtuma, jonka tuotto ohjattiin Reetan hunajan toiminnan uudelleen rakentamiseen. Tunnelmaa tilaisuuteen loi valotaiteilija Elisa Hillgenin navetan raunioihin luoma valaistus.

Iltakuudelta alkanut tapahtuma vetikin reilusti yli satapäisen yleisön, ja muun muassa monipuolisine tarjoamisineen palvelleen kahvion väki sai työskennellä hiki hatussa, että jokainen halukas sai makkaransa, kahvinsa tai lettunsa.

– On tietysti mukava huomata, että väkeä on saapunut mukavasti paikalle, Reetta Valkonen tuumasi tapahtuman vilskeessä.

Hän kertoi, että hunajan osalta koko tämän kauden sato meni tulipalossa. Myös tuotantoon tarvittava laitteisto oli varastoituna palaneeseen navettaan.

– Mutta 50 mehiläispesää ovat ehjinä ympäri kyliä, ja siellä on mehiläiset talvehtimassa. Eli raaka-ainetta kyllä saadaan, kunhan katsotaan millä aikataululla saadaan kalustoa uusittua. Voi olla, että ensi vuosi menee ilman tuotantoa tilojen puuttuessa, Valkonen pohti.

Tuhoutuneen navetan tilalle tullaan tekemään uusi rakennus, kertoi Leena Valkonen.

– Kunhan nyt ensin saadaan tuo raunio tuosta puretuksi. On siinä aikamoinen homma, kun on paljon tiili- ja betonirakennetta. Ja kun nykyisin täytyy kaikki sitten materiaalien mukaan erotellakin, ei voi vain yhteen kasaan heittää.

Valkonen sanoi myös, että heillä on vielä vakuutusyhtiön kanssa tarkemmat selvitykset kesken esimerkiksi siitä, miten ja mitä heille korvataan navetassa olleen irtaimiston osalta. Rakennus itsessään oli Valkosen mukaan täysarvovakuutettu.

Navetan palossa tuhoutui myös ristiinalaisen partiolippukunta Yöveden Waeltajien tarpeistoa. Useiden tuhansien eurojen vahingot syntyivät muun muassa navetassa olleiden puolijoukkuetelttojen tuhosta. Tapahtumassa olikin mukana myös partiolaiset varainhankintapuuhissa, adventtikalentereita myyden.

Niko Takala

Ristiinan nuorisotilassa toteutettiin syyslomaviikolla yönuokku. Yön yli touhuttiin monenlaista, nukkuakin halutessaan sai.

Syyslomaviikolla varmasti monella nuorella lipsahti vuorokausirytmi hieman tavallisuudesta poikkeavaksi. Näin kävi takuuvarmasti ainakin heille, jotka olivat viettämässä nuorisotiloilla yönuokkua viime viikon maanantain ja tiistain välisen yön.

Saapuessani nuokulle noin puoli kymmenen aikoihin illalla meneillään on muun muassa kortinpeluuta, tanssipelin pelaamista pleikkarilla sekä biljardia. Vauhdikasta tanssia pleikkaripelin johdolla ovat pelaamassa Aada Komulainen ja Aava Hertteli.

– Tämän tanssipelin lisäksi aiotaan ainakin laulaa karaokea, leipoa ja syödä herkkuja, tytöt luettelevat yön suunnitelmiaan.

– Ja tätä valvomista on myös harjoiteltu. Kävin viime yönäkin vasta kolmelta nukkumaan! Komulainen naurahtaa.

Ristiinan nuorisotiloilla järjestettiin nyt – ainakin nykyisten nuoriso-ohjaajien aikana – yönuokku toista kertaa.

– Ensimmäinen oli keväällä vapun aikoihin. Se osoittautui sen verran suosituksi, että nyt päätettiin toteuttaa uudestaan, kertoo kolmisen vuotta Ristiinassa nuoriso-ohjaajana ollut Julia Helmola.

– Meillä oli ennakkoilmoittautuminen huoltajien suostumuksella vaadittu, että voi osallistua. Määrä oli nyt sellainen, että voitiin onnellisesti ottaa kaikki ilmoittautuneet mukaan.

Tällä kertaa mukana on 13 henkilöä. Silmiini osuu, että kaikki yönuokulla olijat ovat tyttöjä?

– No näköjään nyt näin. Meillä kyllä yleisesti ottaen nuokulla kävijät täällä ovat suuremmaksi osaksi poikia, mutta nyt he eivät innostuneet, Helmola sekä toinen nuoriso-ohjaaja Antti Nevalainen kertovat.

Heistä Nevalainen on ollut Ristiinassa nuoriso-ohjaajana osa-aikaisesti pari vuotta. Osan työajastaan hän tekee Anttolan nuoriso-ohjaajana. Hän ja Helmola kertovat, että Ristiinassa nuokulla käy varsin mukavasti nuorisoa. Yleisimmin iltaa kohden kävijämäärä on 20–30 henkilöä.

– Alkusyksystä uuden kauden innostuksessa määrä saattoi olla jopa 40 iltaa kohden. Siitä se sitten pikkuisen on tasoittunut, ja toki välillä on hiljaisempiakin iltoja.

Ristiinassa nuokulle pääsevät seiskaluokkalaiset ja sitä vanhemmat nuoret. Kuutosluokkalaiset pääsevät tutustumaan nuokun toimintaan ja pelisääntöihin vuoden vaihteen jälkeen kahden ensimmäisen aukiolotunnin aikana.

– Se on koettu hyväksi järjestelyksi puolin ja toisin. Opitaan jo tuntemaan toisemme sekä nuoret näkevät talon tavat, Helmola sanoo.

– Ja koulun kanssa yhteistyössä toteutettava klubi keskiviikkoisin on avoin 6–9-luokkalaisille, hän jatkaa.

Edellä mainittujen tekemisten lisäksi yönuokussa ehdittiin esimerkiksi koulun liikuntasaliin temppuradan merkeissä, pelattiin lautapelejä ja vaikkapa rakennettiin majaa. Kun karaokessa alkaa soida ”Joulupukki matkaan jo käy”, totean, että minun on ehkä aika poistua takavasemmalle..!

Niko Takala

Mikkelin talousarviossa verot pysyvät tämän vuoden tasolla, ja tuloksen arvioidaan nousevan noin 20 000 euroa ylijäämäiseksi. Kaupunki odottaa jatkossa etenkin valtionosuusjärjestelmän muutokselta positiivista vaikutusta.

Mikkelin kaupungin talousarvio vuodelle 2026 on aavistuksen verran ylijäämäinen. Kaupunginjohtaja Janne Kinnusen mukaan myös taloussuunnitelman vuodet 2027–2029 näyttävät tällä hetkellä noin 0,5–1,0 miljoonaa euroa ylijäämäisiltä.

Verokantojen laskemiseen ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollisuutta. Jatkossa talouden lukuja määrittävät paitsi verotulot, myös valtionosuudet, joihin Mikkeli odottaa ”oikeudenmukaistamista”. Kuluva vuosi jäänee noin kolme miljoonaa euroa alijäämäiseksi, joka on kuitenkin kaksi miljoonaa ennakoitua parempi tulos.

– Tilannetta voisi kuvata niin, että meillä on käyttötalouden osalta juuri nenä pinnan yläpuolella. Tyytyväisiä voimme olla siihen, että tiukan talouskurin myötä talous on saatu kääntymään positiiviseen suuntaan, Kinnunen summasi viime viikolla talousarvioesitystään esitellessä.

Mikkelin kaupunginhallitus käsitteli kaupunginjohtajan talousarvioehdotusta tämän viikon maanantain kokouksessaan. Päälinjat pysyivät hyvin samana kuin virkamiesesityksessä. Esimerkiksi verojen tasot pidettiin esityksen mukaisina, joka taas tarkoittaa samoja lukemia kuin tämän vuoden prosentit. Tuloveroprosentti on 9,40 sekä kiinteistöveroprosenteista vakituisen asuinrakennuksen veroprosentti 0,62 ja muun asuinrakennuksen (esimerkiksi vapaa-ajan asunto) 1,50.

Verokertymän ennakoidaan olevan vuonna 2026 noin 146,5 miljoonaa, kun tämän vuoden verotuloiksi ennustetaan noin 140 miljoonaa.

– Verotulojen osalta sekä ensi vuodelle että taloussuunnitelmakaudelle ensisijaisen tärkeää on se, että kuinka onnistumme generoimaan lisää verotuloja. Eli aktiivisessa elinkeinopolitiikassa, jonka myötä saadaan Mikkeliin yrityksiä ja investointeja ja niiden mukana työpaikkoja, Kinnunen kertasi.

Valtionosuuksiin Mikkeli odottaa tulevina vuosina merkittävää parannusta. Kun vuodelle 2026 valtionosuuksien määräksi arvioidaan hieman alle 15 miljoonaa, on taloussuunnitelmassa vuodelle 2029 valtionosuuksien määräksi arvioitu yli 20 miljoonaa.

– Odotamme meneillään olevasta valtionosuusuudistuksesta tiettyä oikeudenmukaisuutta. Mikkelin saamat valtionosuudet ovat tällä hetkellä noin 300 euroa asukasta kohden, kun keskimääräinen arvo Suomessa on yli 700 euroa.

– Eli toivomme tähän kyllä kannaltamme myönteistä kehitystä. Jos suuruusluokkaa saataisiin edes jonkin verran lähemmäs tuota keskiarvoa, niin se vaikuttaisi kyllä taloustilanteeseemme paljon, Kinnunen tuumasi.

Yleisellä tasolla Kinnunen mainitsi, että talouskasvun soisi vihdoin alkavan. Tällöin myös Mikkelin kaupungin ”pöhinäprojektilla” olisi paremmat edellytykset tuottaa tulosta ja elinvoimaa paikkakunnalle.

– Tällä hetkellä selkeästi suurimmat odotukset meillä on näihin vihreän siirtymän hankkeisiin, joita on kokonaisuutena hurja määrä. Toivomme ja uskomme, että niistä jotkut lähtevät käyntiin ja toteutuessaan tuovat sekä suoria investointeja ja työpaikkoja että välillisiä vaikutuksia.

– Energiayhtiön kaupan jäljiltä kaupungin taseessa oleva merkittävä ylijäämä takaa kuitenkin sitä, että meillä on hyvä pohja, josta ponnistaa tulevaisuuteen. Näkisin, että pahimmat vuodet on nyt selätetty, ja pääsemme kohti aktiivisen elinkeinopolitiikan tekemistä, Kinnunen ynnäsi Mikkelin tilannetta.

Ristiinan osalta talousarviossa tai sen investointisuunnitelmassa ei suuria asioita nouse esille. Kallioniemen laiturin parantamiseen budjetoidaan 75 000 euroa. Ensi vuodelle talousarvioon on myös merkattu 50 000 euron investointimääräraha Sotakoululle. Määräraha on ollut tällä tasolla edelliset vuodet, tuleville taloussuunnitelmavuosille Sotakoululle ei ole investointimäärärahaa merkattu.

”Latureitin jatko ja valaistus” -merkinnällä on Ristiinaan osoitettu suunnitelmakaudelle vuodelle 2027 125 000 euron investointimääräraha.

Suomenniemelle ei myöskään nouse esiin juurikaan investointeja. Tenniskentän kunnostus on kirjattu alustavasti vuodelle 2028.

Lisäksi paikkakunnille tulee toteutumaan joitakin vuosittain hyväksyttäviä osallistuvan budjetoinnin kohteita, jotka ovat kokoluokaltaan pieniä tai pienehköjä.

Niko Takala

10-vuotias jämtlanninpystykorva seurasi todennäköisesti supikoiraa, kunnes ei enää päässytkään eteen eikä taakse.

Pelastuslaitoksen apua tarvittiin, kun hirvimetsällä ollut jämtlanninpystykorva Mindy jäi jumiin louhikkoon Ristiinassa Pikkaanlammen maastossa. Koiran omistaja Sauli Siiskonen kertoo, että jahdilla oli sunnuntaina kaadettu vasa.

– Mindy jatkoi lenkin heittämistä. Sillä on sellainen tapa, että se jatkaa eikä oikein anna kiinnikään.

Mindyn jatkolenkki kuitenkin päättyi surkeasti, kun se meni todennäköisesti supikoiran perässä koloon, josta se ei päässytkään pois.

– GPS:n perusteella näytti, että siellä on varmaan supi ollut, Siiskonen kertoo.

Iltapimeä jo laskeutui ja Siiskonen kertoo, että surkeaahan se oli, että Mindy piti jättää pulaan.

– Onneksi oli virtaa vielä pannassa, että sen sijainti tiedettiin, Siiskonen sanoo.

Koiraa pystyi myös ruokkimaan sen jumissa ollessa.

Mindya yritettiin maanantaina kaivaa kangilla ja lapioilla pois kiipelistään mutta lopulta metsästäjien oli todettava, että pelastuslaitoksen apua tarvitaan.

– Kyllä se iso kivi oli, minkä palokunta käänsi. Sitten Mindya saatiin takajaloista kiinni ja se takaperin pois pulasta, Siiskonen kertoo.

Etelä-Savon pelastuslaitos kertoo, että pelastajat vapauttivat Mindyn korkeapainetyynyillä ja hydraulisella työntötangolla. Tiistaina Mindy oli seikkailustaan väsynyt mutta muuten kunnossa. Mindy ei ole metsästyskoirana mikään uusi tekijä, vaan jo 10-vuotias.

– Kyllä sitä tuon ikäisen pitäisi jo ymmärtää. Loppusyksyllä kun supien ja mäyrien liike loppuu, niin Mindy pääsee taas metsälle. Ei se varmaan oppinut tästä sen enempää, Siiskonen naurahtaa ja aikoo siis ottaa varman päälle, ettei Mindy ole pian uudestaan kiipelissä.

Elina Alanne

Poliisi pyytää havaintoja öisestä toiminnasta Lappeenrannantien ja Mäntyharjuntien risteyksessä tiistain ja keskiviikon väliseltä yöltä.

Risteyksen läheisyydessä olevan liikekiinteistön pihalla säilytyksessä olleista moottoriveneistä on anastettu osia 28.–29.10. välisenä yönä.

Poliisi pyytää ilmoittamaan tapahtumaan liittyvistä havainnoista ja vihjeistä joko sähköpostilla osoitteeseen vihjeet.ita-suomi@poliisi.fi tai soittamalla vihjepuhelimeen p. 0295 415 232 tai poliisipäivystykseen p. 0295 415 455 ma–pe kello 8–16.15.

Itä-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt Kaukaanrannan kaavamuutoksesta tehdyt valitukset, kertoo Yle. Torin viereiselle alueelle on suunniteltu polttoaineen jakeluasemaa ja siihen liittyvää veneiden tankkauspistettä rantaan.

Yle kertoo, että hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että kaavaa tehdessä alueen olosuhteet ja kaavamuutoksen vaikutukset ympäristöön on selvitetty riittävän tarkasti.

Oikeus muistuttaa, että sen tehtävä on arvioida kaavaprosessin laillisuutta.

Mikkelin kaupunkikehityslautakunta hyväksyi asemakaavamuutoksen tämän vuoden helmikuussa. Siitä tehtiin muutama erillinen valitus Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden kolme tuomaria kävi 25. syyskuuta tekemässä katselmuksen torialueeseen Ristiinassa.

Kaupunki vuokraa tontin, jolle on etsitty jo pitkään toimintaa.

Mikkelin kaupunki vuokraa Pellosniemeltä 10,1 hehtaarin määräalan datakeskuksen rakentamista varten. Tontti vuokrataan Mikkeliin perustettavalle yhtiölle Maskmeta Ltd. Maankäyttöjohtaja Topiantti Äikkään syyskuisessa viranhaltijapäätöksessä todetaan, että Maskmeta Ltd on Orka Technologiesin yhteistyökumppani. Orka Technologiesilla on datakeskushanke Mikkelissä Metsä-Sairilassa.

Pellosniemen tontti sijaitsee UPM tehtaiden vastapäätä Karsikkoniementien toisella puolella, radan varressa.

Maanvuokrasopimus allekirjoitetaan kahden viikon kuluessa siitä, kun viranhaltijapäätös on tullut lainvoimaiseksi. Tuon jälkeen vuokralainen hakee tontille lohkomista ja määräalasta muodostetaan oma vuokratontti. Vuokralainen vastaa tontin lohkomiskuluista.

Tontin vuosivuokra on 18 655 euroa ja vuokra-aika 30 vuotta.

Kaupunki on neuvotellut tontin varaamisesta ja vuokraamisesta Orka Technologies Oy:n kanssa. Datakeskushankkeita on edistämässä myös Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy. Jussi Heinimö Mikseistä kertoo, että Mikkelissä on Pelloksen jälkeen viisi julkisuuteen tullutta datakeskushanketta.

– Pisimmällä on Orka Technologiesin EcoSairilan hanke. Sille on jo rakennuslupa ollut jonkun aikaa mutta investointipäätöstä ei varmaan ole vielä julkistettu, Heinimö sanoo.

Kaiken kaikkiaan datakeskushankkeet ovat pitkiä projekteja. Mikkeli on tehty useita vuosia työtä investointien saamiseksi ja selvitetty esimerkiksi keskuksille soveltuvia alueita. Pelloksen etuna on se, että sinne on saatavissa sähköä.

– Pellosniemen tontille on haettu toimijaa yli 10 vuotta. Siihenhän oli aikanaan biohiilipellettitehdas tulossa, mutta se ei lopulta edennyt. Datakeskukselle se on hyvä tontti, koska Pelloksen sähköasemalla on vapaata kapasiteettia, Heinimö kertoo.

Miksei selvitti konsulttityönä jo vuonna 2020 datakeskusten aluetaloudellisia vaikutuksia.

– Ne ovat investointeja, joita tehdään ilman valtion tai kuntien rahoja. Ja investointeinahan ne ovat merkittävän kokoisia. Ne tuovat työtä sekä rakennus- että operointivaiheessa. Suomen Datakeskusyhdistys ja EK ovat vastikään myös selvityttäneet keskusten aluetaloudellisia vaikutuksia, ja heidän laskelmissaan vaikutukset ovat samassa suuruusluokassa, Heinimö sanoo.

Miksein vuonna 2020 teettämässä selvityksessä on arvioitu, että 100 miljoonan euron datakeskusinvestoinnin rakentamisen aikainen työllisyysvaikutus olisi noin 940 henkilötyövuotta, joista Mikkeliin arvioitiin kohdistuvan 840 henkilötyövuotta. Toiminnan aikana keskuksen suora ja välillinen työllisyysvaikutus olisi noin 110 henkilötyövuotta vuodessa, joista 100 Mikkeliin.

Tuon kokoluokan investoinnissa verotuloja kaupungille laskettiin muodostuvan vuositasolla noin 1,1 miljoonaa euroa. Mukana on kunnallisvero, kiinteistövero ja yhteisövero. Lisäksi rakennusvaiheen arvioitiin tuottavan noin 5,6 miljoonaa euroa kaupungille.

Uusia datakeskuksia perustaa niitä tarvitsevat yritykset suoraan, kuten esimerkiksi Google Haminaan tai datakeskusyritys vuokraa palvelintilaa loppukäyttäjälle. Esimerkiksi Kouvolassa kiinteistöyhtiö Hyperco rakentaa datakeskusta Tiktokille.

Mikkelin kaupunki tarkistaa tontteja vuokratessaan yritysten liiketoimintakiellot ja muutamat muut asiat. Taloudellinen riski tonttia vuokratessa on kaupungille pieni.

– Näissä on kaikilla rakentamisvelvoite. Eikä kaupunki ei ole osakkaana missään. Suhtaudumme datakeskuksiin normaalina liiketoimintana. On selvää, että rahoitusta ja pääomaa pitää olla, että rakentaminen alkaa. Jo luvittamiseen tarvittava suunnittelu maksaa, Heinimö muistuttaa.

Elina Alanne

Ismo Luukkosen Astuvansalmi ja Uittamonsalmi, Yöveden ikiaikaiset -teos kertoo kalliomaalauksista ennennäkemättömällä tavalla.

Kun valokuvaaja Ismo Luukkonen vuonna 1994 kävi ensimmäistä kertaa Astuvansalmen kalliomaalauksilla, se muutti hänen elämässään jotain käänteentekevästi. Kiinnostus yleisesti kalliomaalauksia kohtaan oli herännyt jo aiemmin.

Tuosta lähtien Astuvansalmesta tuli hänelle tärkeä paikka, jonne Luukkonen on palannut vuosien varrella toistuvasti.

Luukkosen vuosien työ, eli teos Astuvansalmi ja Uittamonsalmi, Yöveden ikiaikaiset, julkaistiin viime viikolla Ristiinassa. Luukkonen kertoo, että idea kirjaan tuli jo 90-luvulla mutta on onni, että se on aiemmin jäänyt tekemättä.

Teoksessa Luukkonen esittelee maalaukset läpi systemaattisesti sekä kuvin että niistä tehdyin piirroksin.

– Ajattelen, että myös ympäristö on merkityksellinen. Maalauksia ei voi poistaa siitä ympäristöstä, missä ne on tehty. Ajattelen myös, että Astuvansalmi ja Uittamonsalmi ovat samaa kokonaisuutta. Ne täydentävät toisiaan, Luukkonen kertoi kirjan julkaisutilaisuudessa.

Hän lisäsi, että maalauksissa on myös eroja ja sitä pitäisi tutkia lisää.

– Astuvansalmen maalaukset ovat monumentaalisempia. Uittamonsalmessa on eri tavalla liikettä.

Luukkonen kertoo, että koska Astuvansalmi on suomalaisista kalliomaalauksista kaikkein tunnetuin, myös kansainvälisesti, oli selvää, että hän halusi tehdä siitä oman teoksen.

– Uittamonsalmi tuli siinä vähän kylkiäisenä. Mutta ei sitä voinut jättää pois, Luukkonen tuumaa.

Aiemmin häneltä on ilmestynyt järkälemäinen kaikki Suomen kalliomaalaukset kokoava teos. Luukkonen ylläpitää myös netissä Rock Art Finland -sivustoa, joka kokoaa tiedon kalliomaalauksista. Sen jälkeen kun hän vaikuttui 1990-luvulla Astuvansalmesta, on kohteita löytynyt paljon lisää.

– Ihan varmasti pienempiä löytyy vielä myös jatkossakin. En usko, että enää löytyy Astuvansalmen kokoluokkaa olevia, Luukkonen tuumaa.

Luukkonen on tosiaan kuvannut Astuvansalmen maalauksia vuosien varrella joka vuodenaikaan ja joka säässä. Syysloman viettäjille hänellä on vinkki: Maalaukset näkyvät kallion pinnasta johtuen kosteina paremmin.

– Myös Laukaan Saraakallion maalaukset näkyvät parhaiten marraskuussa, kun sataa räntää, Luukkonen vinkkaa.

Elina Alanne

Runsaat 18 000 kuhanpoikasta istutettiin viime viikolla Ristiinan vesille.

Pelloksen satamassa kävi viime torstaina hetken aikaa vilske. Runsaat 6000 kuhanpoikasta lähtivät putkea pitkin Saimaan vesiin.

– Nyt se on pärjättävä omillaan, tuumaa kalat altaissa kasvattanut haukivuorelainen Olli Kauppinen.

Samaan tapaan Kauppisen kuhia laskettiin veteen myös Ristiinan satamasta ja Kissalahden puolelle. Kaikkiaan torstaina Ristiinan vesille asettui runsaat 18 000 kuhanpoikasta.

Poikasten istuttaminen on osa UPM Pelloksen tehtaiden ympäristöluvan vaatimuksia.

– Kalatalousmaksu muuttui istutusvelvollisuudeksi. Eli me hoidimme itse kalojen tilaamisen ja Yöveden osakaskunta on niiden vastaanottaja. Joka vuosi olemme osallistuneet istutuksiin joko rahallisesti tai näin itse suoraan asian hoitaen, kertoo Pelloksen tehtaiden turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö Lauri Pöntinen.

– Nyt toimenpidevelvoite hoidettiin olemassa olevan istutussuunnitelman mukaisesti, mutta ympäristölupapäätöksemme mukaan istutettavaa lajia ja istukkaiden ikää ja kokoa voidaan Pohjois-Savon ely-keskuksen suostumuksella muuttaa niin, että velvoitteen rahallinen arvo ei muutu. Istutus voidaan myös muuntaa kokonaan muuksi toimenpiteeksi. Ensi vuoden osalta käymme keskustelua Yöveden osakaskunnan ja elyn kanssa, mikä on silloin paras tapa hoitaa velvoite, Pöntinen selventää prosessia.

Kuhien piti olla vähintään 70 millimetrin mittaisia.

– Nyt ne ovat tuota isompia, kun kuulemma poikaset eivät ole osanneet olla kesällä kasvamatta, Pöntinen naurahtaa.

Kauppinen kertoo, että kuhat ovat Kyyveden kantaa ja ne ovat aloittaneet kasvunsa touko-kesäkuussa.

– Ympäristölupaistutuksissa 70 millimetriä on oikeastaan aina se minimi. Sen pienempien kalojen istuttaminen ei ole tuloksellista, Kauppinen kertoo.

Nimenomaan tuloksellisuutta haettiin Ristiinassa myös sillä, että kuhat istutettiin kolmesta eri paikasta.

Yöveden osakaskunnan varapuheenjohtaja Mika Kärkkäinen kertoo, että kuhia on osakaskunnan alueelle istutettu tänä vuonna runsaat 30 000 kappaletta.

– Olemme istuttaneet niitä itse ja lisäksi vesilaitoksen velvoiteistutus on tehty, Kärkkäinen kertoo.

Osakaskunta istuttaa kuhien lisäksi järvilohia, taimenia ja siikaa.

– Siikaa laitetaan muutamiin pienempiin vesiin, joissa se menestyy. Samoin kuhaa istutetaan Saimaan lisäksi joihinkin pienempiin vesiin. Näissä mietitään aina tarkkaan, että ei istuteta sinne, missä kuha ei menesty. Meillä on hyvä porukka hoitokunnassa, jolla on valtavasti tietoa ja kokemusta alueesta ja sen kaloista, Kärkkäinen toteaa.

Istutettavia lohikaloja on viime vuosina saanut Suomessa huonosti. Niiden poikaskasvatusta haittaa muun muassa viljelylaitosten vesihomeongelma. Kauppinen kertoo, että poikaskasvatusta vaikeuttaa myös kuumat kesät, jolloin kasvatusaltaiden veden lämpötila nousee liian korkeaksi.

– Lohikaloilla on ollut saatavuusongelmaa. Kaikki se on laitettu, mitä on saatu, Kärkkäinen kertoo.

Elina Alanne

Yhteinen sauna valmistuu ensi vuoden aikana.

Moottorisaha pärisee Ari Hämäläisen käsissä Emäntäkoulun pellon alalaidassa. Kirsi Olkkosella ja Jyrki Hassisella on käytössään hiljaisemmat työkalut. He maalaavat yhteisen saunan terassin rakenteita.

– Saunasta tulee ulkopinnoiltaan tumma muuten, mutta näistä tolpista ja muista tulee vaaleita. Täytyy ensi kesänä maalata nämä vielä toiseen kertaan, kertoo Ristiinan kehittämisyhdistys Hönkä ry:n puheenjohtaja Olkkonen työskentelyn lomassa.

Sataman viereen rakentuvan yhteisen, yleisen saunan rakentaminen etenee nyt talkoilla. Talkoissa on ollut vuorosta riippuen muutamasta kymmeneen ihmistä eri järjestöistä.

– Vesikatto on nyt päällä. Seuraavaksi aletaan rakentaa lattiaa ja siitä sitten seuraavaksi yläpohjan tekniikkaa, Hassinen kertoo.

Yhteistä saunaa on puuhattu nelisen vuotta. Ristiinalaisen keväällä 2025 kirjoittaessa asiasta hönkäläiset pohtivat, että joko saunaan päästäisiin syksyllä.

Olkkonen naurahtaa, että olisikohan se nyt sitten ensi kesänä, kun saunotaan.

– Kyllä minä sanoisin, että keväthangilla, huikkaa telineiden päältä Hassinen.

Sauna on 30-neliöinen ja saunomistilat ovat noin kymmenelle henkilölle. Saunan lämmittää puukiuas. Saunan isosta ikkunasta voi katsella Pökkäänlahdelle – kunhan rantaa ensin vähän raivataan.

– Olemme esittäneet kaupungille toiveen raivauksesta. Taitaisi sitä olla porukoilla intoa vaikka itsekin tuosta raivata, Olkkonen sanoo.

Olkkonen ja Hassinen toivovat, että yhteinen sauna löytää kävijöitä ja paikkansa.

– Yhteistä hyvää kylälle tässä tehdään, Hassinen tuumaa.

Olkkonen iloitsee, että sotakoulusta, saunasta, rannan laavusta ja satamasta on muodostumassa hyvä kokonaisuus.

– Toivottavasti sauna täydentää kaikkien toimintaa ja kaikki yhdistyksetkin ottavat sen omakseen. Tähän rantaanhan on helppo tulla veneelläkin, Olkkonen sanoo.

Ristiinan yhteinen sauna

Hankkeen kokonaisbudjetti on 118 485,90 euroa, johon myönnetyn julkisen hankerahoituksen osuus on yhteensä 71 091,54 euroa.

Se on saanut mm. EU:n maaseuturahoitusta. Rahoituksen myönsi Leader Veej`jakaja.

Mikkelin kaupunginhallitus myönsi Höngälle väliaikaista hankerahoitusta, jotta rakentaminen pääsi liikkeelle.

Hanke on toteutettava 13.11.2026 mennessä ja rahoitus maksettava kaupungille takaisin 31.3.2027 mennessä.

Elina Alanne

Nykyisestä kiinteistöstä on lähdettävä paloturvallisuusmääräysten vuoksi. Yksikkö muuttaa todennäköisesti Juvalle.

Eloisan Suursalmen palvelukoti muuttaa pois Ristiinan Takojantieltä. Kyseessä on Attendolta vuonna 2024 hyvinvointialueelle siirtynyt vaikeavammaisten aikuisten ympärivuorokautinen palvelukoti. Yksikössä on kahdeksan paikkaa.

Eloisan sosiaalipalvelujen toimialajohtaja Saara Tavi ja tila- ja tukipalvelujen johtaja Veli Matti Thure kertovat, että muuton syynä ovat paloturvallisuusmääräykset.

– Siellä on korjaustarpeita esimerkiksi sprinklauksen osalta. Ylipäänsä rakennuksessa on paljon korjausta vaativia asioita. Meillä ei ole mahdollisuutta rahoittaa yksityisessä kiinteistössä korjauksia. Silloin pitää aina neuvotella, onko vuokranantajalla mahdollisuutta sitä tehdä tai onko korjauksia ylipäänsä järkevää tehdä, Thure selventää.

Rakennuksen omistaa Ristiinan seudun vanhustentukiyhdistys ry, jonka taloustilanteen Ristiinalainen uutisoi vuonna 2024 olevan hankala.

Thure toteaa, että paloturvallisuusmääräykset ovat koko ajan kiristyneet ja Eloisan yksiköitä kohdellaan täysin samalla tavalla kuin muitakin kiinteistöjä.

– Vaikka olemme paloviranomaisten kanssa niin sanotusti samaa organisaatiota niin samat vaatimukset ovat meilläkin. Ja näissä on toki parempikin ennakoida, Thure sanoo.

Tällä hetkellä todennäköisintä on, että palvelukoti muuttaa Juvalle.

– Siellä on tällä hetkellä tilaa, joka täyttää vaatimukset. Mutta vielä mietimme myös muita vaihtoehtoja. Itse vammaisen lapsen isänä ymmärrän, että Juva tuntuu sille, että se on kaukana, Thure toteaa.

Muutto tapahtuu 31.3.2026 mennessä. Tavi kertoo, että asukkaille, heidän läheisilleen ja henkilökunnalle on kerrottu tilanteesta.

– Korvaavat tilat pitää löytää. Kun kyseessä ovat vammaiset asiakkaat, niin muutokseen pitää olla myös aikaa, että heidän kanssaan ehditään asiasta keskustella, Tavi sanoo.

Suursalmen muuttaessa henkilöstölle tarjotaan uutta työtä yksiköstä, johon toiminta siirtyy. Tavi toteaa, että jatkossa asiakkaiden näkökulmasta Juva olisi hyvä paikka, koska sen sijainti on Eloisan karttaa ajatellen keskellä.

– Isossa kuvassa keskeinen sijainti on hyvä, Tavi toteaa.

Elina Alanne

Tuukkalan tilan vanha navetta tuhoutui öisessä tulipalossa.

Tuukkalan tilan vanha navetta paloi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Hälytyksen palosta teki Mäntyharjuntieltä ohikulkija noin puoli neljältä aamuyöstä. Tilan Esko ja Leena Valkonen eivät olleet palon syttyessä kotona.

– Naapuri soitti meille, että teidän navetta palaa. Loimutus on varmasti näkynyt kauas, koska siellä oli esimerkiksi polttopuita varastossa, Esko Valkonen kertoo maanantaina Kuhmosta.

– On tämä ikävä juttu kaikille osapuolille mutta positiivista on, että eläimiä tai ihmisiä ei loukkaantunut palossa, Valkonen tuumaa.

Vanha navetta oli varastokäytössä ja palossa tuhoutui esimerkiksi muutama vanha traktori.

Palon vaikutukset ovat merkittäviä myös partiolippukunta Yöveden Waeltajille, joiden teltta- ja muu retkeilyvälinevarasto oli tulipalossa tuhoutuneessa navetassa.

– Siellä oli kaikki meidän isommat tavarat, eli leireillä käytettävä kalusto. Esimerkiksi kolme puolijoukkuetelttaa ja muitakin majoitteita. Viikkotoiminta ei tästä vaarannu, ja nyt ei onneksi ole syysleiriäkään tulossa, toteaa lippukunnanjohtaja Oona Tuominen.

Tuominen kertoo, että lippukunnan hallitus on alkanut selvittää esimerkiksi vakuutusasioita.

– Jos niistä ei mitään saada, niin täytyy hakea erilaisia avustuksia, että saadaan uudet teltat. Mutta ennen kaikkea tämä on ikävä juttu Valkosten perheelle, joten paljon tsemppiä sinne, Tuominen sanoo.

Paloa oli sammuttamassa yksiköitä Ristiinasta, Mikkelistä, Mäntyharjusta ja Hirvensalmelta. Kaikki yksiköt poistuivat paikalta maanantaina aamupäivällä. Poliisi tutkii palon syttymissyytä.

Päivystävä palomestari Jari Iskanius kertoo, että noin 600-neliöisen rakennuksen palon aikana oli tuuria.

– Tuuli onneksi niin, ettei se käynyt muita rakennuksia päin. Ensimmäiset yksiköt saivat suojattua muita rakennuksia, joten niille ei ollut vaaraa, Iskanius kertoo.

Tulen nostama lämpötila paikalla on kuitenkin ollut niin korkea, että tilan päärakennuksen ulkoseinistä on tihkunut pihkaa ja pihassa olevan trampoliinin muovi on sulanut.

Ristiinan Pursiseura elvytti tälle vuodelle viikkopurjehdusten perinteen. Lyhyelle purjehdukselle on helppo lähteä kenen tahansa aiheesta kiinnostuneen.

Tänä vuonna on voinut Pökkäänlahden vesillä nähdä purjeita etenkin tiistaisin. Ristiinan Pursiseura toteutti nimittäin yhteensä 12 kertana Tiistaipurjehduksen nimellä kulkenutta cup-muotoista kilpasarjaa.

– Ja nämähän oikein ylittivät meidän odotukset. Alun perin itselläni oli ajatus, että hyvä jos saadaan vaikkapa viisi venekuntaa innostumaan asiasta. Nythän meillä oli kesän aikana yhteensä 16 venettä mukana, ja parhaalla yksittäisellä kerrallakin yhdeksän venettä, ynnää Ristiinan Pursiseuran kommodori Panu Kokko.

– Näitä viikkopurjehduksia on joskus 1900-luvun puolella ollut. Sitten ne jossain vaiheessa jäivät ikään kuin unholaan. Onneksi Panu innokkaana kilpapurjehtijana lähti elvyttämään perinnettä, ja näistä tulikin mukava suksee! iloitsee myös pursiseuran kilpailujaoston puheenjohtaja Jukka Nikkilä.

Kokko kuvailee uudelleenheräämisen kokenutta viikkopurjehdusperinnettä ”äärimmäisen onnistuneeksi kokeiluksi”.

– Ja tätä jatketaan ihan varmasti ensi vuonnakin. Näiden 12 purjehduskerran aikana veneissä oli mukana noin sata henkilöä, joka on kyllä tosi hieno määrä.

Tämän viikon tiistaina purjehdittiin näitä leikkimielisiä kilpailuja tälle vuodelle viimeistä kertaa.

– Vaikka ollaan menty kisamuodossa tätä, niin tämän on tarkoitus ennen kaikkea olla matalan kynnyksen toimintaa. Tärkeänä ajatuksena on, että mukaan on mahdollisimman helppo lähteä. Näin yritetään aktivoida sekä heitä, joilla harrastus on jäänyt vähemmälle tai houkutella mukaan kokonaan uusia harrastajia, Kokko sanoo.

Kisaan voi osallistua yhtä lailla oman kuin muidenkin seurojen veneet, ja osallistuminen on maksutonta. Mukaan voi hypätä pelkästä kiinnostuksesta lajiin, jokaiselle halukkaalle järjestyy paikka veneestä, kunhan saapuu paikalle kipparikokoukseen mennessä. Tuossa kokouksessa käydään osallistujille läpi ajettava reitti ja tärkeimmät säännöt sekä jaetaan miehistön jäsenet vesille lähteviin veneisiin.

Tiistaipurjehduksia oli alkukesästä neljä kertaa, ja juhannukselta alkaneen kesätauon jälkeen kahdeksan osakilpailua. Ristiinalainen pääsi hyppäämään tähän viimeiseen reissuun mukaan ja kokeilemaan miltä purjehdus maistuu. Toimittaja opastettiin Jukka Laitisen kipparoimaan Didix-veneeseen, jossa oli allekirjoittaneen lisäksi miehistönä Jukka Pohjola ja Tanja Kärki.

Ja mikäpä oli tällaisen ”lisäpainon” mukana mennä, kun oli osaava kapteeni sekä pätevä miehistö. Kelin suhteen kävi tuuri, oli kirkasta ja poutaa sekä sopivan tuulista, jotta matka eteni, mutta ei liian kovaa myräkkää maakravulle! Kirkkorannasta startanneen ja Linnaniemen edustalle suuntautuneen kisareitin ensimmäinen osuus mentiin myötätuuleen ja paluu vastaiseen luovien.

Ristiinan Pursiseura viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan. Vuonna 1975 perustetun seuran varsinaiset puolen vuosisadan juhlat vietetään marraskuun lopulla. Seurassa on tällä hetkellä noin 350 jäsentä.

Tiistaipurjehdusten ja muiden kisojen tuloksia löytyy Ristiinan Pursiseuran verkkosivuilta.

Niko Takala

Katselmuksen kohteena oli asemakaavan muutos, joka mahdollistaisi tankkausaseman rakentamisen Kaukaanrannan torille.

Mikkelin kaupunkikehityslautakunta hyväksyi tämän vuoden helmikuussa Ristiinaan Kaukaanrannan torialuetta koskevan asemakaavamuutoksen. Muutoksella mahdollistettaisiin polttoaineen jakelu torialueella sekä veneiden tankkauspiste laiturilta käsin. Kyseisestä asemakaavapäätöksestä tehtiin muutama erillinen valitus Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden kolme tuomaria kävi viime viikon keskiviikkona tekemässä katselmuksen torialueeseen.

Katselmuksen yhteydessä asiassa myöhemmin kirjallisen ratkaisun tekevät tuomarit Terhi Helttunen, Riikka Tiainen ja Paula Vesterinen paitsi tarkastelivat itse alueen läpi, myös kuulivat aiheesta näkemyksiä sekä kaavasta hallinto-oikeuteen valittaneilta henkilöiltä että Mikkelin kaupungin edustajilta.

– Katselmuksessa keskustellaan niistä asioista, jotka osapuolet nostavat esille. Katselmuksesta tehdään sitten vielä pöytäkirja osapuolille, kertoi tilaisuuden puheenjohtajana toiminut Helttunen.

Valittajien huolenaiheita kaavamuutoksen liittyen olivat esimerkiksi liikennejärjestelyt ja viihtyisyys. Varsin pieneksi todetulle torialueelle tulisi aiempaa enemmän liikennettä, ja varsinkin kesäaikaan, jolloin valittajien mukaan on jo nyt autoja pysäköitynä nurmialueilla varsinaisten parkkipaikkojen ulkopuolella, autoliikenne nähtiin haasteellisena.

Osa valittajien edustajista oli merkinnyt kaavaluonnoksessa esitellyn tankkausaseman sijainnin katselmuksen ajaksi torialueelle kepeillä. Heidän mukaansa autoille suunnitellut ajoreitit olisivat huonoja, ahtaita ja lisäisivät myös onnettomuusriskiä.

Mikkelin kaupungin maankäyttöjohtaja Topiantti Äikäs totesi asiasta keskusteltaessa, että liikennejärjestelyiden toteuttaminen tulee olemaan korttelialueen sisäisen liikenteen suunnittelua, johon voidaan löytää ratkaisut hyvällä suunnittelulla. Kaupungin asemakaavapäällikkö Kalle Räinä puolestaan korosti sitä, että kevyen liikenteen osalta tankkauspiste ei toisi lisäriskejä, sillä kevyen liikenteen kulkureitit ovat Brahentien toisella puolella.

Kaavasuunnittelija Ari Luotonen lisäsi myös, että liikennemäärien ei ole kaavasuunnittelun yhteydessä arvioitu aiheuttavan ongelmia.

Myös maisemalliset seikat nousivat esille. Useammassakin valittajatahojen puheenvuorossa nähtiin, että tankkausaseman paikka ei ole torilla. Sen nähtiin heikentävän sekä torin viihtyisyyttä virkistyskäytössä että pilaavan maisemaa torin läheisyydessä asuvien osalta. Valittajat kritisoivat myös ”vehreän ja vapaan ranta-alueen” vähenemistä.

Kaupungin taholta Äikäs muistutti, että torialue on jo nykyisellään rakennettua ympäristöä.

– Sinällään tämä ei ole enää nykytilanteessakaan luonnonmukaista, vaan jo rakennettua aluetta. Viheralueen määrä tulisi kaavamuutoksen myötäkin säilymään kutakuinkin samana kuin tällä hetkellä, hän totesi.

Yleisellä tasolla kaavamuutoksesta Äikäs sanoi, että asemakaavan muutos on edennyt tavanomaista reittiä, ja esimerkiksi nähtävillä oloajat ovat olleet normaalit.

Kaavamuutostyön lähdettyä liikkeelle pari vuotta sitten, Osuuskauppa Suur-Savo ilmoitti olevansa halukas rakentamaan torille tankkausaseman, joka mahdollistaisi myös veneiden tankkausaseman erilliselle laiturille, joka rakennettaisiin paikalle.

Hallinto-oikeuden katselmustilaisuuden yhteydessä Äikäs korosti useampaankin otteeseen, että kaupungilla ei ole alueen tulevasta käytöstä sopimusta minkään tahon kanssa, vaan mahdollisen operaattorin kanssa keskusteltaisiin uuden kaavan hyväksymisen jälkeen. Äikkään mukaan myös esimerkiksi laiturin pituus ja rannan ruoppaamisen tarpeet yksityiskohtineen jäisivät tulevan operaattorin vastuulle.

Valittajien taholta kyseltiin myös, että miksi näiden suunnitelmien osalta on unohdettu kirkkoranta, jonka osalta voimassa olevassa yleiskaavassa todetaan, että esimerkiksi veneilyn palveluita olisi tarkoitus kehittää kyseisellä alueella.

– Tähän on syynä se, että mikään operaattori ei näe liiketoiminnallisesti kannattavana toteuttaa pelkkää veneiden tankkauspistettä. Kun polttoainejakelu olisi myös autoille, siitä olisi saatavissa riittävästi tuloja, Äikäs kommentoi.

Tankkausasemaa puoltava adressi luotiin

Myös tankkausasemaa puoltavat henkilöt ovat aktivoituneet. Adressit.com-sivustolle luotu ”Venetankkausasema Ristiinaan” -adressi oli kerännyt tämän viikon tiistai-iltapäivään mennessä noin 550 allekirjoitusta.

Adressissa nähdään tankkauspiste erityisen tärkeänä veneilijöiden näkökulmasta.

– Saimaan vesialueella on tällä hetkellä huomattava tankkauspisteiden puute. Monien on turvauduttava raskaisiin ja turvattomiin kanisteritäyttöihin. Ristiinan venetankkauksen mahdollistava asema parantaisi merkittävästi veneilyn turvallisuutta ja palvelutasoa, adressissa mainitaan.

– Alueella on suuri määrä veneillä liikkuvia paikallisia sekä vapaa-ajan asukkaita, joille asema tarjoaisi helpotusta arjen asiointiin, teksti jatkuu.

Adressissa nähdään myös, että polttoainejakelu toisi Ristiinaan veneileviä matkailijoita pysähtymään ja asioimaan paikkakunnalla.

Niko Takala

Kuoma-jalkineita valmistavan Kuomiokoski Oy:n uusi toimitusjohtaja Sanna Kittelä haluaa saada Kuoman potentiaalin esiin.

Ristiinassa Kuomiokoskella liki sata vuotta jalkineita ja niiden osia sekä esimerkiksi erilaisia puutuotteita valmistanut Kuomiokoski Oy on uuden aikakauden alussa. Yhtiö on tähän saakka ollut paitsi omistukseltaan, niin myös ylimmältä toimivalta johdoltaan Puttosen perheen hallussa. Nyt etenkin Kuoma-jalkineista tunnettu yhtiö on kuitenkin saanut uuden toimitusjohtajan Sanna Kittelästä, joka aloitti tehtävässään elokuun alussa.

– Olen nyt ollut tehtävässä 36 päivää, Kittelä ynnää kalenterista, kun haastattelua tehdään tämän viikon tiistaina Kuoman konttorilla Kuomiokoskella.

Kittelä kertoo, että toimitusjohtajan pesti avautui, kun 50 vuotta tehtävää hoitanut Antti Puttonen päätti siirtyä operatiivisesta johdosta sivuun. Julkisesti avoimeen hakuun paikkaa ei laitettu. Kittelä löytyi tehtävään elintarvikealalta.

– Viimeisimmäksi olen työskennellyt Fodelia-konsernissa kuluttajaliiketoiminnan toimitusjohtajana. Aiemmin olen ollut myös muun muassa lastenvaatteita valmistavan Reiman myyntijohtajana, hän sanoo.

Niin sanottuna ulkopuolisena ei ole helppo tulla johtajaksi, tietää Kittelä. Hän muistuttaa, että tilanne on uusi kaikille osapuolille.

– Totta kai tämä on uutta myös henkilöstölle sekä omistajillekin. Mutta toki tämä on toivottu tilanne, koska tätä hallitus nimenomaan lähti hakemaan.

Kun Kuomalta oltiin yhteydessä, Kittelä kyllä tiesi yrityksen. Perheenäitinä hänelle oli tullut tutuksi Kuoman ykköstuote, eli lasten putkivartinen talvikenkä.

– Mitä en itse etukäteen oikein tiennyt, oli tämä jalkineiden nykyinen suuri valikoima. Että niitä on sekä lapsille että aikuisille ja myös paljon erilaisia vapaa-ajan ja välikauden kenkiä, ei vain talvikenkiä.

– Tässä näenkin meillä olevan työmaata, että saadaan meidän brändiä vahvistettua. Tätä lähdetään tekemään esimerkiksi markkinointia monipuolistamalla ja vahvistamalla. Haluan, että kaikessa näkymisessämme on mukana iloa ja hauskuutta.

Tuore toimitusjohtaja myöntää suoraan, että alalla on ollut niukat vuodet. Myös viimeisimmän, kesäkuun loppuun päättyvän tilikauden, tilinpäätös tulee sen osoittamaan.

– Yhtiön liikevaihto putosi noin miljoonalla eurolla edellisestä vuodesta. Huippuvuosista ollaan nyt useampikin miljoona takana. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa korona, ilmastonmuutos sekä etenkin Venäjän markkinan sulkeutuminen Ukrainan sodan vuoksi.

– Uutta markkinaa on etsitty aktiivisesti, mutta Venäjän viennin osuus oli niin suuri, ettei sitä ihan lyhyessä ajassa paikata, Kittelä huomauttaa.

Kuoman jalkineiden asema on vahva etenkin jo mainittujen lasten talvikenkien osalta. Nyt haussa on entistä vankempi jalansija myös aikuisten kengissä sekä myös kevään, syksyn ja kesän jalkineissa.

– Kyllähän kenkiä tarvitaan muulloinkin kuin talvella, joten on siellä potentiaalia löytää uusia asiakkaita ja markkinaa. Tähän liittyy vahvasti tuo brändityö ja markkinoinnin vahvistaminen. Etenkin kansainväliseen myyntiin ja markkinointiin panostaminen, johon olemmekin hakemassa vahvistusta.

– Ajattelen itse, että Kuoma on kuin hiomaton timantti, jota on vähän pidetty piilossa täällä Kuomiokoskella. Tässä on ihan mahtava tarina taustalla, ja sitäkin meidän täytyy onnistua kertomaan ihmisille aiempaa paremmin, Kittelä pohtii.

Hän lisää, että kuluttajamarkkinassa tullaan jatkossa panostamaan myös oman verkkokaupan kehittämiseen.

Paitsi markkinointiin panostamista, tehdään Kuomalla hartiavoimin töitä myös tuotannon kehittämisen kanssa. Kuomiokoskella on kolme jalkineiden tuotantolinjaa, ja Mäntyharjulle, jossa yhtiön päävarastot nykyisin sijaitsevat, on juuri valmistumassa täysin uusi tuotantolinja.

– Mäntyharjun linjaa päästään nyt loppuvuoden aikana testaamaan, ja kunnolla se on käytössä ensi vuoden puolella, eli seuraavan talven sesonkiin.

Kuomiokosken ja Mäntyharjun lisäksi yhtiöllä on toimipiste myös Vantaalla.

– Sieltä käsin hoidetaan etenkin myyntiä ja markkinointia. Nykyisin kun on hyvät ja monipuoliset viestintävälineet, niin useampi toimipaikka ei sinällään ole hankaluus, ja onhan se arkipäivää monella yrityksellä.

47-vuotias Kittelä asuu itse perheensä kanssa Porvoossa. Hän kertoo olevansa alkuviikot Kuomiokoskella, jossa hän myös yöpyy tehdasalueen vanhassa kartanossa.

– Kotimatkaa tulee sen verran, että ei olisi järkevää ajella edestakaisin useampana päivänä. Täällä on myös eniten henkilöstöä ja toimihenkilöitä, niin täällä varmasti tulen kokonaisuutena eniten olemaan.

– Yleensä sitten loppuviikon olen Vantaalla, jossa teen työtä myyntitiimin kanssa. Ja luonnollisesti on myös asiakkaiden luona käymistä. Eli ihan tiukkaa rajausta ei voi tehdä etukäteen sille, missä milloinkin olen. Tarpeen mukaan mennään!

Kuomiokoski Oy työllistää tällä hetkellä yhteensä noin 70 henkilöä. Yhtiön liikevaihto päättyneellä tilikaudella tulee olemaan hieman yli kymmenen miljoonaa euroa.

Niko Takala

Tänä syksynä rottahavaintoja on taas enemmän myös Ristiinassa.

Ristiinalaisessa Mikalon taloyhtiössä Mart-Heikkilän alueella loukutetaan jyrsijöitä usealla loukulla pihamaalla. Ristiinalaisen tietojen mukaan alueella on nähty rottia myös päiväaikaan. Mikalon isännöitsijä Esa Lampinen kertoo, että taloyhtiössä on tosiaan käyty torjuntaan.

– Tuntuu, että nyt pari-kolme vuotta torjuntaa on jouduttu tekemään Ristiinassa enemmän.

Lampinen sanoo, että heille tulee rottahavaintoja tasaiseen tahtiin eri puolilta kaupunkia.

– Tilanne on Ristiinassa hallinnassa, eli ei siellä mitään räjähdysmäistä kasvua ole.

Mikkelin kaupungin terveystarkastaja Lasse Lähde ei ole saanut ilmoituksia Ristiinan rotista mutta monelta muulta kaupungin alueelta niitä on tullut. Lähde toteaa, että on taas sellainen syksy, että rottia taitaa olla enemmän.

– Paljon on tullut ilmoituksia sieltä täältä Mikkelin alueelta, eli Ristiina ei ole mikään poikkeus. Monessa kohteessa on torjunta päällä. Ristiinasta ei tosiaan ole vielä yhteydenottoja tullut rottiin liittyen.

Hyvä onkin, että Ristiinassa on aloitettu jo torjunta.

– Tilanne voi äkkiä muuttua, jos kanta nopeasti kasvaa, Lähde muistuttaa.

Mikalon Lampinen kertoo, että heillä on omille asukkailleen ohjeistus, että lintuja tai muita eläimiä ei ruokittaisi.

– Rotta tulee ruokintapaikkojen perässä. Kaikki eloperäinen aines kannattaa siivota pihoilta pois, eli siisteyttä asumiseen, Lampinen sanoo.

Muutama vuosi sitten kaupunki ohjeisti myös omakotiasujia Ristiinassa rottatorjunnassa. Lähde toivoisi nyt asukkailta muutamaa tekoa.

– Omenat kannattaa siivota nopeasti pois maasta. Ne ovat rotille hyvää ravintoa. Ja kaikki voisi tarkistaa, että kompostit ovat kunnossa, Lähde sanoo.

Hänkin toteaa, että perusasioilla, kuten lintujen ruokinnan välttämisellä, pääsee jo pitkälle.

– Omatoiminen loukutus on myös aina hyväksi. Ei varmasti olisi pahitteeksi, että muutkin loukuttaisivat kuin taloyhtiöt. Tai ainakin kaikki voisivat seurata tilannetta, Lähde vinkkaa myös omakotiasujille.

Elina Alanne

Arvioinnin arvioidaan valmistuvan vuoden 2026 loppuun mennessä. 

UPM tiedottaa, että se käynnistää UPM Plywood -liiketoiminta-alueen strategisen arvioinnin. Yksi osa UPM Plywoodia on Pelloksen tehtaat Ristiinassa.

Tavoitteena on arvioida vaihtoehtoja vaneriliiketoiminnan pitkän aikavälin mahdollisuuksien maksimoimiseksi kehittyvässä markkinaympäristössä, yhtiö kertoo tiedotteessaan.

Käytännössä arvioinnin kohteena on useita vaihtoehtoja, mukaan lukien liiketoiminnan irtaantuminen UPM:stä esimerkiksi myynnin, osittaisjakautumisen tai pörssilistautumisen kautta.

Yhtiön mukaan tavoitteena on tunnistaa paras mahdollinen suunta vaneriliiketoiminnalle sekä edistää arvonluontia UPM:n osakkeenomistajille.

– UPM on kasvanut materiaaliratkaisujen yhtiöksi, jolla on laaja portfolio houkuttelevia liiketoiminta-alueita. Arvioimme jatkuvasti mahdollisuuksia liiketoimintojen täyden arvonluontipotentiaalin varmistamiseksi. Päätös käynnistää UPM Plywoodin strateginen arviointi on osa sitoutumistamme jokaisen liiketoiminta-alueen pitkän aikavälin menestykseen, sanoo tiedotteessa UPM:n toimitusjohtaja Massimo Reynaudo.

UPM toteaa tiedotteessaan, että sen sitoutuminen vaneriliiketoimintaan ja sen asiakkaisiin jatkuu vahvana koko arviointiprosessin ajan.

Arvioinnin odotetaan valmistuvan vuoden 2026 loppuun mennessä.