Kaava mahdollistaa mahdollisuuden liikerakentamiseen sekä uuden laiturin. 

Mikkelin kaupunkikehityslautakunta käsittelee kokouksessaan tiistaina Ristiinan Uikkalan kaavamuutosta. Kuten Ristiinalainen kertoi kesäkuussa ja elokuussa, alueen jo olemassa olevia toimintoja selkeytetään.
Alueelle lähelle Brahentietä kaavoitetaan mahdollisuus liikerakentamiseen, eli KM-alue. Uusi asia tämä ei ole, koska samalla alueella on jo voimassa olevassa kaavassa mahdollisuus siihen, että alueella voi olla asuinrakennuksia, liike- ja/tai toimistorakennuksia sekä yhdistettyjä asuin-, liike- ja toimistorakennuksia. Nyt siis mahdollistetaan pelkän liikerakennuksen muodostaminen.
Liikerakennusten korttelialueelle voidaan sijoittaa kerrosalaltaan korkeintaan 3 582 k-m² suuruinen vähittäiskaupan suuryksikkö. Ala on hieman pienentynyt aiemmasta suunnitelmasta. Liikerakentamisen tontin omistaa Mikkelin Nostajat Oy. Tontin pinta-ala on kaikkiaan 8 954 m2. Kaavassa määritetään esimerkiksi rakennusalueen rajat, istutettavat tontinosat sekä kulkureitit.

Nykyinen Rantapuistoon johtava tie saa nimen Olgankuja alueen historian mukaisesti. Muukin nimitus vaihtuu, kun puistoalueesta tulee Uikkalanpuisto ja saaren uimarannan nimeksi tulee historiansa mukaisesti Sikosaari.
Asiakasajoyhteys kaupan tontille kulkee Olgankujan kautta. Liikkeen huoltoajolle on oma yhteys Brahentieltä läheltä Kyläkujaa. Kyläkujan ja kaupan alueen väliin jätetään istutettava alue, jolle tulee puita. Asemakaavan muutosehdotuksessa todetaan, että rakennusten arkkitehtuuri ja materiaali valitaan niin, että ne tukevat alueen luonnonmukaisuutta ja maisemaa.

Uutena kaava-alueelle on tullut mukaan asuinpientalojen korttelialueen tontti Brahentien varresta, joka laajenee 250 m2. Tontti on yksityisen omistuksessa. Alueella on ja/tai sille voidaan rakentaa yksi- tai kaksiasuntoisia omakotitaloja asumistarkoituksiin.
Uutta on myös, että ranta-alueelle muodostetaan venesatama olemassa olevan tilanteen mukaisesti ja mahdollistetaan uuden laiturin rakentaminen. Tori- ja venesatama-alueelle osoitetaan 100-km2 rakennusoikeutta, mikä mahdollistaa esimerkiksi veneilijöitä palvelevien kahden pienen rakennuksen rakentamisen.
Kuten aiemmassakin kaavasuunnitelmassa, nurmialueelle on suunnitteilla uusi leikkialue. Nykyinen epävirallinen, niin sanottu lasten uimaranta poistuu ja sen paikalle tulee mahdollisesti hulevesien hallintaan liittyviä ratkaisuja.
Rantapuisto ja uimaranta saaressa pysyy ennallaan olemassa olevan kaavan mukaisesti. Rantapuistoon tehdään puistosuunnitelma.

Kaupunkikehityslautakunnalle esitetään, että se hyväksyy kaavamuutoksen ja asettaa asemakaavan muutosehdotuksen nähtäville ja pyytää siitä tarvittavat lausunnot. Rakentaminen alueella voi alkaa, kun kaava on saanut lainvoiman.

Kaupunkikehityslautakunta käsittelee tiistaina myös Kaukaantorin kaavaa.

Kesko: Ratkaisuja viiden vuoden sisään
Mikkelin Nostajat Oy:n toimitusjohtaja Ari Mökkönen ei kommentoinut Ristiinalaiselle elokuussa, mitä suunnitelmia heillä on Ristiinan Uikkalassa sijaitsevalle tontille.
– Asiasta ei ole kommentoitavaa. Omistan tontteja aika paljon, Mökkönen sanoi tuolloin.
Mökkönen, Jyrki Larvanto ja Arto Kontio toteuttivat Puumalaan Puumalan Helmi Oy:n, johon rakennettiin sekä asuntoja että uusi K-Market.
Kesko Itä-Suomen aluejohtaja Jesse Kohonen totesi Ristiinalaiselle elokuussa, että mitään käynnissä olevaa hanketta tai päätöksiä Ristiinaa koskien heillä ei ole.
– Meillä on Ristiinassa hyvä kauppapaikka. Toki kiinteistö on vanha, mutta vielä ihan toimiva. Meidän investointistrategiassa on, että kaikki sellaiset myymälät uusitaan vuoteen 2030 mennessä, joissa on vanhentunutta kylmätekniikkaa. Ristiina on tällainen. Eli ratkaisuja Ristiinan osalta joudutaan tekemään 5–6 vuoden sisällä, Kohonen sanoi.
Lidl ja Osuuskauppa Suur-Savo totesivat elokuussa, että heillä ei ole uusia tarpeita Ristiinassa.

Elina Alanne

Orkesteri esiintyy erilaisilla kokoonpanoilla.

Jo kolme vuotta Vitsiälän kylätalo Sampolasta on voinut kuulla iloista haitarimusiikkia. Siellä harjoittelee noin pari kertaa kuussa nyt Sampolan humppaorkesteri -nimellä kulkeva kokoonpano.
– Nimi on vähän elänyt. Se on ollut jossain vaiheessa myös Niina ja tutut pojat, kertoo Niina Turunen, joka sekä laulaa että soittaa haitaria orkesterissa.
Suurimmillaan humppaorkesteri on liikkeellä kuudella soittajalla. Haitareita soittavat Niina Turusen lisäksi Aarne Turunen, Jarmo Vaara ja Juhani Nieminen, bassossa on Markku Pajunen ja rummuissa Lauri Himanen.
Koko orkesteri tanssitti viime torstaina Ristiinan eläkeliittolaisten pikkujouluja.
– Ristiinalaisten kanssa olemme soittaneet myös jo kaksi kesää yhteislauluja Linnankorvalla. Ja ainakin toista kertaa olemme jo näissä merkeissä, Turunen kertoo.

Soittajien yhteys on syntynyt aikoinaan Mikkelin kansalaisopistossa Arto Kivekkään harmonikkaorkesterissa. Kun korona lopetti harrastustoiminnan ja Kivekäs lopetti opettamisen, jäivät soittajat miettimään, miten jatketaan.
– Harjoittelimme esimerkiksi meillä kotona tai kesämökeillä. Selvää oli, että haluamme soittaa yhdessä. Vitsiälässä asuvan Jarmo Vaaran kautta tuli sitten ajatus, että kysytään Sampolaa, Turunen kertoo.

Yhteinen harrastus on soittajille tärkeä.
– Se on tärkeä yhteinen asia. Yli 20 vuotta olemme tässä porukassa olleet, niin kyllä siinä on paljon tapahtunut vuosien varrella jokaisen elämässä, Turunen sanoo.
– Aina harjoitusten aluksi juomme ensin kahvit. Puoli tuntia parannetaan maailmaa ja sitten pari tuntia soitetaan, hän jatkaa.
Myös Aarne Turunen toteaa, että yhdessä soittaminen on voimavara.
– Hienoa on harrastus, mitä pystyy tähän tapaan yhdessä tekemään.
Samaa sanoo rumpujen takaa porukan vanhin, Himalansaaren kesäasukas Lauri Himanen.
– Tämä on hirmu hyvä, mukava harrastus, Himanen sanoo.

Soittajat esiintyvät erilaisilla kokoonpanoilla. Yhteislauluja voidaan säestää kaksikolla ja tansseille lähtee osa orkesterista tai kaikki. Niina Turunen kertoo, että esiintymiset ovat vanhaa perinteistä tanssimusiikkia soittavalle orkesterille hyviä harjoittelun rytmittäjiä.
– Muuten saattaisimme helposti soittaa vain tiettyjä kappaleita. Meillä on materiaalia vaikka neljän tunnin keikalle. Kun on esiintyminen tulossa, tulee soitettua koko listaa. Mukavaa on myös, että aina välillä joku tuo nuotit johonkin uuteen kappaleeseen ja harjoittelemme, olisiko se meille sopiva.
Aarne Turunen naurahtaa, että tässä porukassa ei olla mitään tiukkapipoja.
– Joskus meillä oli, että se tarjoaa kahvit, joka soittaa väärin. Alkoi tulla kalliiksi, niin luovuimme siitä systeemistä, hän vitsailee.
Nykyisin harjoittelukahvien vuoro kiertääkin soittajalta toiselle.

Haitari hyvä lapsellekin
Niina Turunen oli 5-vuotias, kun hän innostui haitarin soittamisesta.
– Vanhemmat sisarukset soittivat ja 5-vuotiaana soitin normikokoista haitaria lattialla polvillaan. Ei meille maalaistalon lapsille lasten haitaria ostettu, Turunen naurahtaa.
Turunen on ristiinalaisille lapsiperheille tuttu, koska hän työskenteli aiemmin Ristiinan päiväkodissa. Varhaiskasvattaja tekee myös lastenmusiikkikeikkoja yhteistyösssä Kulttuurikeskus Vekkulan kanssa.
Hän kannustaa, että haitari on lapsellekin kiva soitin.
– Lasten haitareita löytyy ja niiden arvo pysyy. Sen saa varmasti myytyä samalla hinnalla kuin osti, kun myynnin aika on, Turunen vinkkaa.
Hän itse sijoitti aikoinaan ajokorttirahat haitariin.
– Samalla soittimella soitan vieläkin. Ajokortti tuli sitten hommattua vasta myöhemmin, hän naurahtaa.

Elina Alanne

Joulua ennen on Ristiinan seudullakin useita jo perinteisiä tapahtumia, jotka kuuluvat joulun tunnelmaan.

Mikkelin seudulla Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia järjestetään tänä vuonna yhteensä 41 tapahtuman verran. Lauluja on useammat myös Ristiinan ja Suomenniemen alueella.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävät koko perheelle suunnatut tarinavetoiset kauneimmat joululaulut kiertävät alueseurakunnissa.
– Koko perheen kauneimmat joululaulut ovat rakennettu siten, että niissä seikkailevat enkeli ja tonttu, jotka johdattelevat kuulijat joulun sanoman äärelle. Perinteiset, kaikille tutut tilaisuudessa laulettavat joululaulut ovat valikoituneet tarinan pohjalta, seurakunnan kasvatuksen työalajohtaja Jenni Koskenkorva selventää tiedotteessa.
Perinteisten urkujen sijaan tilaisuuksissa joululauluja säestää nuorisotyön bändi, jossa on mukana lisäksi nuoria soittajia. Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 11. joulukuuta kello 18 Ristiinan kirkossa ja torstaina 12. joulukuuta kello 18 Suomenniemen kirkossa.
– Tilaisuudet kestävät noin 35–40 minuuttia, ja ne ovat suunnattu kaikenikäisille, myös perheen pienimmät ovat tervetulleita mukaan, Koskenkorva kertoo.
Näiden lisäksi kauneimpia joululauluja lauletaan esimerkiksi Suomenniemen kirkossa sunnuntaina 15.12. kello 13 ja samana sunnuntaina Ristiinassa kello 18. Ristiinassa lauletaan vielä messun yhteydessä 22. joulukuuta kello 16. Kaikki seurakunnan tapahtumat kannattaa tarkistaa esimerkiksi Ristiinalaisessa julkaistavista kirkollisista ilmoituksista.

Jo perinteeksi muodostuneet Joulun rauhaa -hyväntekeväisyyskonsertit tuovat joulun tunnelman ja auttamisen ilon jälleen Mikkeliin ja Ristiinaan. Ristiinan konsertin aikataulu on muuttunut sairastapausten vuoksi. Uusi aika Ristiinan konsertille on lauantai 21. joulukuuta kello 17. Konsertin piti olla Ristiinassa 8. joulukuuta.

Konsertti on myös sunnuntaina 15.12. klo 17 Mikkelin tuomiokirkossa. Tuotto lahjoitetaan Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyölle.

Iltojen musiikista vastaavat Elisa Suominen (laulu), Tuuli Anikari (laulu), Pirkka Ohlis (koskettimet/taustalaulu), Matti Pasanen (kitara/taustalaulu), Pasi Möller (akustinen kitara/banjo), Pia Kontio (viulu), Niko Takala (rummut) ja Jukka Matilainen (basso). Muusikoista monella on juuret Ristiinassa.

Parikanniemen lastenkodilla järjestetään suosittu Matka Betlehemiin jouluvaellus jo 26. kerran 13.–14.12.2024. Viime vuonna vaelluksella oli noin 1200 vaeltajaa. Vaellukset ovat perjantaina kello 17–20 ja lauantaina kello 16–19.
Jouluvaelluksen toteuttajina ovat lastenkodin lapset, Parikanniemen työntekijät ja kymmenet vapaaehtoiset. Yhteensä vaelluksen tekijöitä on yli 70. Jouluvaelluksessa kuljetaan ulkona tapahtumapaikalta toiselle pienissä ryhmissä. Aikaa kierrokseen tulee varata noin tunti.
Vaelluksen päätteeksi kaikille on paikka lastenkodin tuvassa, missä on tarjoilua, myyjäiset ja muuta yhdessä oloa. Mukaan kannattaa varata käteistä rahaa ostoksiin.

Mikkelin ja Puumalan alueella käynnissä olevan sotaharjoituksen suunnitelmia on muutettu, kertoo Yle uutisessaan.

Muutos tarkoittaa sitä, että Suurlahdentietä ei suljeta liikenteeltä. Ennakkotiedotuksen perusteella tie piti sulkea 3. joulukuuta kello 10 ja sulku olisi päättynyt 4. joulukuuta kello 16. Tie olisi suljettu Hurissalon päästä.
Harjoituksen johtaja, eversti Ari Määttä kommentoi Ylelle, että harjoitus pysyy Puumalassa Pistohiekalla.
Karelian Spear 24 -harjoitus päättyy keskiviikkona 4. joulukuuta. Tuolloin joukkojen poistuminen näkyy Mikkelin alueen liikenteessä.

Huvila nostetaan yhdeksi tärkeäksi kohteeksi Mikkelin matkailun kasvuohjelmassa.

Kallioniemen huvilan ranta-alue muokkautuu osittain uusiksi jo tämän vuoden puolella. Nykyinen rannassa oleva rakennus puretaan ja sen tilalle rakennetaan rantapaviljonki-nimellä kulkeva kiinteistö.
Kaupunki kilpailutti rantapaviljongin rakentamisen.
– Sinne tulee uusi myyntikoju vielä ennen vuoden vaihdetta. Kilpailutukseen tuli yksi tarjous, kertoo kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen.
Rantapaviljongin toteuttaa porvoolainen Mc Machine Oy tarjouksen mukaiseen kokonaishintaan 50 000 euroa. Hankkeen kustannukset menevät kaupungin organisaatiossa kaupunkikehitys-tulosalueen investointimäärärahoista matkailun alta.
– Siellä myös entrataan päärakennusta keittiön osalta. Näillä toimilla pyritään siihen, että mahdollisella uudella yrittäjällä olisi Kallioniemessä hyvät edellytykset toimia, Hyttinen kertoo.
Kaikkiaan kaupungin investointilistalla suunnitellaan Kallioniemeen käytettäväksi vuosina 2025–28 yhteensä 350 000 euroa sekä matkailurahaa. Tässä vaiheessa investoinneissa on kirjattu vuodelle 2027 menoja 300 000 ja tuloja 50 000 euroa. Vuosittaiset investoinnit päätetään aina kunkin vuoden talousarviokäsittelyn yhteydessä.
– Toivottavasti saamme Kallioniemeen sellaiset fasiliteetit, että siellä pystyy pyörittämään toimintaa ja se palvelee matkailijaa hyvin, Hyttinen sanoo.
Kiinteistöön liittyvien asioiden lisäksi käynnissä on hanke, jossa suunnitellaan Kallioniemeen veneiden sähkölatauspistettä.

Palvelujohtaja Linda Asikainen kertoo, että Kallioniemestä on neuvoteltu mahdollisen yrittäjän kanssa tänä syksynä mutta neuvottelut päättyivät marraskuussa.
– Katsoimme hyvin positiivisesti ensi kesään mutta valitettavasti neuvottelut eivät johtaneet vuokrasopimukseen. Ymmärrän hyvin, että yrittäjien pitää tarkkaan miettiä, mitkä ovat toimimisen edellytykset siellä mutta uskon vahvasti, että toimija löytyy, Asikainen sanoo.
Kaupunki laittaa yrittäjähaun pian julkisesti avoimeksi.
– Pyrimme etsimään vähintään rantaan toimijaa. Isossa kuvassa tavoite on, että koko alueelle tulisi toimintaa mutta realistista on, että rannassa olisi ensi kesänä hyvä jonkun aloittaa. Mahdollista on myös, että useampi yrittäjä yhdessä alkaisi toimia alueella, Asikainen kertoo.

Mikkelin kaupunginvaltuusto siunasi marraskuussa Mikkelin uuden matkailun kasvuohjelman vuosille 2025–2030. Ohjelmassa Kallioniemi nostetaan yhdeksi tärkeimmäksi matkailun kohteeksi, jonne toivotaan investointeja.
Matkailujohtaja Maisa Häkkinen näkee Kallioniemen arvon suorastaan itsestään selvänä.
– Se on ehdottomasti osa kulttuuriperintöä ja erittäin tärkeä kohde Mikkelille osana Ristiinan kalliotaiteen ja Astuvansalmen kokonaisuutta, Häkkinen sanoo.
Hän toteaa, että matkailun puolelta kasvuohjelmassa on otettu selkeä kanta, että Kallioniemi on tärkeä kohde. Ristiinan sotakoululle tulossa oleva kalliotaiteen opastuskeskus etenee nyt kiivasta tahtia.
– Alkukesästä se aukeaa. Teemme sen eteen parhaillaan kiivaasti töitä, eli työstämme sisältöjä, Häkkinen kertoo.
Elina Alanne

Leinosen kädenjälkeä voi ihastella muun muassa Ristiinan nuorisotilassa.

Mikkelin kaupunki myönsi nuoren mikkeliläisen taiteilijan apurahan ristiinalaiselle Vilma Leinoselle. Apurahasta päätti hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta, joka linjasi summaksi 2000 euroa. Apuraha luovutettiin perjantaina 22.11. joulunavauksen yhteydessä Mikkelin torilla.
Leinonen luonnehtii itseään sekatekniikoiden, tulitaiteen sekä tekstiilitaiteen tekijäksi. Leinonen opiskelee Aalto-yliopistossa kuvataidekasvatusta ja hänen on tarkoitus valmistua vuoden loppuun mennessä. Leinosen toteuttamia tilaustöitä on muun muassa Ristiinan kirjaston edustalla (Kohtaaja, 2022), Ristiinan nuorisotilassa sekä nuorisotila Usvan seinällä Saimaanportin yhtenäiskoulussa.
Viimeaikaisissa töissään Leinonen pyrkii käyttämään paljon aiempaa enemmän liikettä ja liikkumista osana maalausprosessia.
– En pyri maalaamaan yksityiskohtaisesti ja tarkasti vaan enemmän havaintoja ja tekemään sisäiset tunteet kohteesta näkyväksi värien ja liikkeen kautta, Leinonen sanoo kaupungin tiedotteessa.

Myös tulitaide on muodostunut hänelle merkitykselliseksi. Vuodelle 2025 Leinosen suunnitelmissa on työstää teoskokonaisuutta, joka käsittelee Etelä-Savon ja Savon mytologiaa ja loitsuja tuftattujen ryijyjen kautta, joiden värit ja kuviot kätkevät sisäänsä tarinan.
– Inspiroidun taiteessa monikerroksellisuudesta: siitä miten taiteessa voivat yhdistyä luonnon, kehollisuuden ja aistien elementit. Luonnossa maailma skaalautuu pienestä suureen, yksityiskohdista kokonaisuuksiin. Tutkin töissäni erilaisia materiaaleja, niiden rajoja ja rikkonaisuutta, toisaalta myös rajojen määrittelyä. Nautin taiteessa kädenjäljen näkymisestä, pienieleisyydestä ja taiteen kerrostumien esiin tuomisesta lopputulokseen, Leinonen kertoo.
Nuoren mikkeliläisen taiteilijan apuraha myönnetään 17–30-vuotiaalle mikkeliläiselle nuorelle, jonka kotikunta on Mikkeli ja jolla on näyttöä taiteellisesta toiminnasta sekä hakijan taiteenalallaan osoittamasta lahjakkuudesta.

Pelastuslaitoksella ollut noin 80 tehtävää. Dronepartiot etsivät sähkövikoja. 

Jari-myrsky työllistää Mikkelin seudulla sekä Etelä-Savon pelastuslaitosta että sähköyhtiötä. Pelastuslaitos kertoo, että torstaiaamupäivään mennessä vahingontorjuntatehtäviä on ollut noin 80 kappaletta ja liikenneonnettomuuksia 8 kappaletta. Henkilövahinkoja ei ole tullut. Pelastuslaitos muistuttaa, että se ei raivaa rakennuksen päälle kaatuneita puita, mikäli ne eivät aiheuta välitöntä vaaraa. Se ei myöskään raivaa sähkölinjoille kaatuneita puita.

Järvi-Suomen Energia tiedottaa, että korjaustyöt alkoivat aamuvarhaisella täydellä teholla. Yön aikana keskityttiin lähinnä rajaamaan vikoja. Vikapaikkoja etsitään dronepartioilla torstaina maastossa Järvi-Suomen Energian verkon eteläisissä osissa ja helikopterilla tarkastetaan Puulan vesistön ympäristöä.
Pahimmillaan vikatilanne oli keskiviikkona illalla kello 23 aikaan, jolloin sähköttömiä asiakkaita oli hetkellisesti yli 20 000. Vikoja aiheutti sekä kova tuuli että puihin kerääntynyt tykkylumi. Korjaustyöt tulevat kestämään perjantaille.

Suurlahdentie suljetaan numeron 1412 kohdalta kohti Hurissaloa runsaaksi vuorokaudeksi. Raskasta liikennettä tiellä on jo ennen tätä.

Karjalan prikaatin sotaharjoitus Karelian Spear 24 näkyy ja kuuluu runsaan viikon kuluttua myös Ristiinassa. Harjoitus järjestetään Mikkelin, Juvan ja Puumalan kuntien alueella 29.11.–5.12. Ristiinassa tapahtuu eniten joulukuun puolella. Suurlahdentiellä alkaa näkyä harjoitukseen liittyviä joukkoja 1. joulukuuta.
– Alueella on marssiosastoja ja muuta toimintaa, kertoo majuri Antti Uljas Karjalan prikaatista.
Harjoituksen aktiivinen aika alueella alkaa 3. joulukuuta, jolloin tie suljetaan kokonaan. Suurlahdentiellä, maantie 4323, alkaa sulku 3. joulukuuta kello 10 ja päättyy 4. joulukuuta kello 16. Tie suljetaan väliltä Suurlahdentie 1412 – Ristiinantie 378.
– Siellä ajoneuvoja riittää enemmänkin, eli erityisesti raskasta kalustoa on mukana runsaasti. Meillä on harjoituksessa panssarivaunuja, miehistönkuljetusvaunuja ja totta kai paljon kaikenlaisia muita ajoneuvoja, Uljas kertoo.
Uljas toteaa, että alueella asuville kuuluu varmasti ääniä sekä liikkuvista ajoneuvoista että harjoituksesta.
– Siellä käydään simulaatioavusteisia taisteluita. Käytämme vain harjoitusampumatarvikkeita, mutta ääntä niistä kuuluu.
Uljas kertoo, että alueella asuvat saavat liikkua esimerkiksi koiran kanssa metsässä mutta toivoo varovaisuutta.
– Jos näkee harjoituksen kalustoa tai väkeä, niin välttelee niitä paikkoja, hän opastaa.
Harjoituksen ääniä voi kuulua myös öisin.
– 24/7 harjoitellaan mutta aktiivisin aika on valoisalla, mikä nyt on lyhyt aika. Kenenkään pihoihin ei tulla pyörimään. Jos joku kääntää vaikka autoa, niin hän on silloin eksynyt. Sellaistakin joskus sattuu, Uljas kertoo.

Tie suljetaan sekä harjoituksessa olevien että tiellä kulkevien turvallisuuden vuoksi.
– Siellä on esimerkiksi niitä panssarivaunuja, niin sulkemisella turvataan, ettei takana olekin vaunun tietämättä henkilöautoa ja käy niin, että vaunu kääntyy niin, että tykin putki osuu auton kylkeen. Toinen asia on, että emme ota riskejä, että taistelevan joukon ihminen juoksee auton alle, Uljas sanoo.
Sulkualueen asukkaille ja päivittäisille kuljetuksille, kuten kotihoidolle ja koulukuljetuksille, taataan mahdollisuus käyttää tietä enintään puolen tunnin odotuksen jälkeen.
– Työmatkoilla ja kauppareissuilla on siis syytä varautua hetken odotukseen, että saadaan tie turvalliseksi. Ambulansseille ja palokunnalle mahdollistamme toki nopean tielle pääsyn, Uljas sanoo.

Karelian Spear 24 on heinäkuussa palveluksensa aloittaneiden niin sanottu loppusota. Harjoituksen kokonaisvahvuus on noin 7000 henkilöä, joista reserviläisiä on noin 2 800.
– Tämä on meille normaaliin rutiiniin kuuluva harjoitus. Emme ole hetkeen Mikkelin seudulla harjoitelleet, niin maavoimien esikunnasta päättivät, että Karjalan prikaati johtaa harjoituksen nyt siellä. Harjoittelemme siellä, täällä ja tuolla, koska koko Suomea puolustetaan, Uljas sanoo.
Harjoitukseen osallistuu joukkoja kaikista eteläisen Suomen Maavoimien joukko-osastoista, eli Karjalan prikaatista, Porin prikaatista, Panssariprikaatista, Maasotakoulusta sekä joukkoja Rajavartiolaitokselta. Alueen ilmatilassa liikkuu myös lentotoimintaa, kuten helikoptereita, suihkukoneita ja miehittämättömiä ilma-aluksia.
Elina Alanne

Karelian Spear 24 -harjoituksen tiedotustilaisuus alueen asukkaille järjestetään Pistohiekka Resortissa (Pistohiekanraitti 33, 52200 Puumala) 30.11. klo 17-18.30. Tilaisuudessa Karjalan prikaatin komentaja prikaatikenraali Jyri Raitasalo kertoo prikaatin ajankohtaisista asioista ja alkavasta harjoitusviikosta alueella.

Paikalliset ovat ottaneet nuoren yrittäjän hyvin vastaan.

Olen aina halunnut asua täällä, tiivistää 21-vuotias Miku Helin vastauksen kysymykseen, miten hän päätyi Ristiinaan. Kolme vuotta sitten, kun 18 vuotta tuli täyteen, Helin päätti, että on aika toteuttaa lapsuudesta asti ollut suunnitelma Ristiinaan muutosta.
– Sukuni, eli äitini, on täältä kotoisin. Täällä tuli aina käytyä mökkeilemässä ja muuten.
Helin jätti Satakunnan Huittisen taakseen, saapui Ristiinaan ja aloitti samalla yrittäjänä. Hän tekee toiminimensä kautta metsätöitä sekä traktoriurakointia.
– Aloitin ihan tyhjästä täällä. Muutama tuttu oli sanonut, että tällaiselle voisi olla tarvetta. Ja ei ole valittamista! Hommaa on riittänyt. Olen ollut positiivisesti yllättänyt, Helin kertoo.
Hän kertoo, että nuorelle tekijälle on ollut tarvetta eri puolilla Ristiinan ja Suomenniemen aluetta. Mainostaa ei ole tarvinnut, kun puskaradion kautta on löytynyt koko ajan lisää asiakkaita.
– Ristiinassa on ollut hyvä yrittää ja touhuta. Olen saanut todella helposti apua ja yhteistyökumppaneita. Ehkä ihan alussa huomasi, että muualta tullutta vähän ihmeteltiin mutta todella nopeasti minua on täällä pidetty ihan yhtä paikallisena kuin muitakin, Helin kiittää.

Helin lähti 13-vuotiaana ensimmäisiin palkkatöihin metsäalalle.
– Sieltä tuli opit ja innostus näihin hommiin, ja niitä on sitten tullut tehtyä.
Traktoreihin into syttyi maatalouden työtehtävissä. Nyt hänellä on kaksi traktoria erilaisine lisälaitteineen.
– Traktorini ovat varmasti tuttu näky pihassa. Traktoreihin ja tienhoitohommiin liittyen on ollut eniten opeteltavaa, ja välillä sitä on opetellut kantapään kautta, Ristiinan kylällä asuva Helin kertoo.
Nykyään hän tekee traktoreilla sekä kesäaikaisia tienhoitotöitä että talviaurausta. Kesällä päivät menivät usein aamusta metsässä ja iltapäivästä iltaan traktoritöissä.
– Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia, eli olen hyvin pitkälti töissä. Olen oppinut sellaiseen elämään, eikä tämä tunnu työltä. Ajattelen, että silloin työstä nauttii, kun sitä ei edes pidä työnä, Helin miettii.

Metsäpuolella suurin osa töistä hänellä liittyy energiapuuhun.
– Kaikista töistä metsänraivaus on suosikkihommaani. Saa olla yksin ja rauhassa. Työn jälki ja laatu on itsestä kiinni ja sen näkee heti.
Jos metsässä saa olla yksin, niin auraajan työ puolestaan usein on näkyvää ja lumen lisäksi toisinaan satelee palautetta.
– Mutta enimmäkseen palaute on ollut positiivista. Sen kun itsekin muistaa, että kaikkia ei vain voi miellyttää, koska joka paikkaan ei pääse samaan aikaan silloin kun lunta tulee, Helin sanoo.
Elina Alanne

Mika Pyykönen ja Jyrki Kanerva haluavat luoda Kauriansalmeen rennon ja viihtyisän baarin.

Suomenniemen Kauriansalmella sijaitseva ravintolakiinteistö on ollut tyhjillään parisen vuotta. Pientä väliaikaista toimintaa lukuun ottamatta valtatie 13:en varrella hulppeissa rantamaisemissa oleva paikka on ollut vailla toimintaa. Nyt tilanteeseen tulee muutos, kun paikan yrittäjinä toimivat Mika Pyykönen ja Jyrki Kanerva aloittavat ravintolatoiminnan nimellä Rantabaari.
– Jossain vaiheessahan meillä oli haaveena, että olisi jo marraskuun puolella päästy avaamaan. Nyt kun tehdään tässä tällainen julkinen lupaus, että joulukuun alusta ollaan auki, niin silloinhan sitä on pakko avata! Pyykönen ja Kanerva naurahtivat marraskuun alussa Rantabaarilla järjestetyn yrittäjien tilaisuuden yhteydessä.

Kummallakaan yrittäjistä ei ole mitään suoria kytköksiä Suomenniemelle. Tällä hetkellä he pyörittävät pesulayritystä Hämeenlinnassa, mutta yhteinen ravintola on ollut miehillä haaveena jo pidempään.
– Meillä on kummallakin ravintola-alan kokemusta vuosien takaa. Ravintolasta ollaan puhuttu jo pidempään. Tämä paikka löytyi ihan netin kautta, Pyykönen kertoo.
– Minä suhtauduin ensin vähän epäilevästi, kun Mika soitti. Sitten kun tulin paikan päälle katsomaan, ja menin takapihan puolelle, josta avautuu tuo upea maisema Kuolimolle, niin se oli oikeastaan siinä, muistelee puolestaan Kanerva.

Tällä hetkellä Rantabaarilla työskennellään ahkerasti sen eteen, että avajaisia päästään muutaman viikon kuluttua pitämään. Toiminnallisia suunnitelmia on tietenkin myös jo tehty.
– Meiltä tulee saamaan annosruokia listalta, esimerkiksi kanakoreja ja pizzoja. Lisäksi vitriiniin tulee suolaisia ja makeita pikkusyömisiä tarjolle. Ja baari kun ollaan, niin luonnollisesti myös alkoholijuomat löytyvät valikoimasta, Pyykönen luettelee.
– Ja totta kai kaikenlaisia ideoita otetaan enemmän kuin mielellään vastaan. Tavoitteena on tehdä tästä sellainen viihtyisä, kaikkien yhteinen olohuone. Jo tähän mennessä on ollut mukava huomata, miten kivasti meidät on otettu vastaan. Suomenniemestä on jäänyt tosi positiivinen kuva, kun paikalliset ovat käyneet tässä juttusilla, Kanerva iloitsee.
Alkuunsa Rantabaari työllistää yrittäjien lisäksi yhden henkilön. Pyykönen ja Kanerva tuumaavat, että varsinkin kesäaikaan työvoimaa tullaan tarvitsemaan enemmän.
Niko Takala

Aschaneille Valaistu Koivakkalantie -tapahtuman järjestäminen antaa enemmän kuin ottaa, vaikka talkootunteja kuluu roppakaupalla.

Kuukauden työpäivät. Sen verran Henrik Aschanilla menee vuodessa aikaa, kun hän valaa tulia Valaistu Koivakkalantie -tapahtumaan.
– Sillein sitä yksi päivä laskeskelin. Työvaiheita on paljon, joista valaminen on vain yksi. Se vie ehkä puolet ajasta.
Hyvän mielen valoilta toteutetaan jo kahdeksatta kertaa lauantaina 16. marraskuuta. Jo muutaman vuoden tien varrella on palanut suurimmaksi osaksi Henrikin kehittämiä pahvitötteröihin tehtäviä tulia, joista ei jää maastoon roskaa. Tänä vuonna tulia on kaikkiaan taas noin 500.
– Yksi minua tässä innostanut asia on tuotekehittely. Tykkään kehittää sitä tötteröä ja olen kokeillut kaikenlaisia asioita siihen liemeen. Nyt ne tulet toimivat mainiosti, Henrik Aschan kertoo.
Tapahtuma on Henrik ja Tuulevi Aschanin ideoima ja toteuttama yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Aschanit kertovat, että heille molemmille tapahtuman ympärille syntynyt yhteisöllisyys on tärkeää.
– Koen, että olemme saaneet liikkeelle hyvän kierrettä. Kun laittaa hyvää liikkeelle, se resonoi muissa. Itselleni on tärkeää se tunne, mitä tapahtuma herättää ihmisissä. Tässä epävakaassa maailmassa jokainen voi tehdä hyvää ja kaunista toisille, Tuulevi Aschan pohtii.

Yksi tärkeä osuus tapahtumassa on itse asia, eli tuli ja valo.
– Minulle kauniin luominen on tärkeää ja tässä tapahtumassa on näkyvästi kaunista, Tuulevi toteaa.
Yhteisöllisyyteen liittyy vahvasti myös se, että tapahtumalla voidaan mahdollistaa hyväntekeväisyyttä. Aschanit iloitsevat, että kahvion ja makkarapysäkin pitämiseen on löytynyt hyvä malli ja ne tuottavat tärkeää rahallista tukea lapsille. Tänä vuonna kahviota pitää Ristiinan yhtenäiskoulun 4A-luokka ja makkarapysäkkiä Kampparien U12-joukkue.
Tänä vuonna uutta on, että Aino-bussi kiertää reitin kahteen kertaan. Sekin tehdään hyväntekeväisyydestä, eli vapaaehtoinen maksu menee Mikkelin Hopen joulukeräykseen. Paikkoja ei voi varata etukäteen ja kyytiin otetaan niin kauan kuin vapaita paikkoja on.
Elina Alanne

Valaistu Koivakkalantie la 16.11.2024 klo 17–21. Reitin ajosuunta on Hietasentieltä kohti Otavaa. Kahvio ja makkarapysäkki palvelevat osoitteessa Koivakkalantie 1056.

Kohta kohdalta
Aino-bussin aikataulu
Klo 16.30 Mikkelin torin tilausajopysäkki
Klo 17.00 Ristiinan Shell
Klo 17.15 Kahvio (30 min pysähdys)
Klo 18.15 Otavan Neste
Klo 18.45 Torin pysäkki
Klo 19.15 Ristiina Shell
Klo 19.30 Kahvio (30 min)
Klo 20.30 Otavan Neste
Klo 21.00 Mikkelin torin tilausajopysäkki
Klo 21.20 Ristiina Shell
Maksuvälineet Mobilepay: 98303 tai käteinen.

Yritysten tarpeisiin – pieniin tai isoihin – on tarjolla tukea sekä ely:n että leader-rahoituksen kautta.

Tiistaiaamuna juotiin Vossikassa Mikkelin kehitysyhtiö Miksein tarjoamat yrittäjien aamukahvit. Tällä kertaa Ristiinan tilaisuuteen saapui paikalle hieman normaalia vähemmän yrittäjiä, puolenkymmentä.
– Tämä taitaa olla nyt neljäs kierros, kun käymme pitäjiä läpi näiden aamukahvien merkeissä. Keväisin ja syksyin ollaan pyritty järjestämään, kertoi Miksein ja Mikkelin Uusyrityskeskuksen yritysneuvoja Sanna Paavilainen, jonka tehtäväalueeseen kuuluu erityisesti yritysten perustaminen.
– Erityisen aktiivisesti olemme saaneet osallistujia Haukivuoren ja Suomenniemen tilaisuuksiin. Myös täällä Ristiinassa on oltu mukavasti mukana. Viime viikolla jouduimme valitettavasti Otavan ja Anttolan tilaisuudet perumaan, kun oli niin vähän tulijoita.
Paavilaisen lisäksi Mikseiltä paikalla oli erityisesti yritysten kehittämisrahoituksesta ja -avustuksista vastaava yritysneuvoja Aki Hakala, Mikkelin kaupungilta infra- ja viherpalveluista vastaava kaupungininsinööri Pekka Kammonen sekä Mikkelin Yrittäjistä hallituksen jäsen Mari Moilanen.
– Yrittäjät ovat paikallisten palveluiden kannalta tietenkin ensisijaisen tärkeitä. Elinvoiman ylläpitämisen kannalta on välttämätöntä, että paikkakunnan yrityksillä on virkeää toimintaa. Ja sen vuoksihan mekin täällä kierrämme sekä kertomassa kuulumisia että etenkin kuulemassa niitä, Paavilainen kertoi.

Erilaisista rahoitusmahdollisuuksista Hakala luetteli sekä yrityksille että myös erilaisille yhteisöille soveltuvia vaihtoehtoja. Hän kertoi etenkin Veej’jakaja ry:n jakamasta Leader-rahoituksesta, koska sitä kautta on mahdollista saada avustuksia etenkin maaseudulla toimiviin yrityksiin. Mikkelin seudulla maaseuduksi lasketaan koko alue aivan Mikkelin ydinkeskustaa lukuun ottamatta.
– Muistutuksena myös, että paitsi yritysten hankkeisiin, niin Veej’jakajan kautta on mahdollista hakea pienempiä avustuksia nuorten omiin projekteihin. Vaikkapa nuoren yrittäjän pienhankintoihin tai sitten esimerkiksi yhteiseen harrastukseen välinehankintoihin, Hakala sanoi viitaten siihen, että kaikenlainen toimeliaisuus seudulla on aina yritystenkin etu.
– Varsinaisia Leader-rahoituksen tukia yrityksille voi saada vaikkapa erilaisiin investointeihin. Tai jos on kehittelemässä jotain uudenlaista liiketoimintaa, jonka aloittamiseen tarvitsisi tukea.
Hakala vinkkasi myös siihen, että apua löytyy myös avustushakemusten täyttämiseen.
– Niitä ollaan usein tehty yrittäjän kanssa yhdessä. Tässä kannattaakin olla huolellinen, että hakemuksessa varmasti haetaan tukea oikeaan asiaan, jolloin sitä myöntävä taho voi sitten positiivisen päätöksen tehdä.
Tästä tiedosta oli tyytyväinen muun muassa paikalla ollut veneristeilyjä Saimaalla järjestävä Heikki Väisänen.
– No se hakemusten teko on kyllä aina itselle sellainen, mikä kauhistuttaa! hän naurahti.
Väisänen kertoi, että hänellä on harkinnassa nykyisen Rib-Saimaa-veneen lisäksi toisen veneen hankinta.
– Ajatuksena olisi, että Rib-vene olisi enemmän Puumalassa, ja uusi vene pääsääntöisesti Varkaantaipaleessa, josta ajettaisiin sitten kalliomaalauksille reissuja. Jäisi pois se veneen kuskaaminen Puumalan ja Ristiinan välillä.
Niko Takala

Pelloksella uskotaan, että nyt tehtävä kouluttaminen ja kehittäminen kannattaa tulevaisuudessa.

UPM Pelloksen tehtaiden johtajana aloitti tammikuussa 2022 Marko Laakkonen. Suomessa oli vasta hämmästelty koronavuosia. Perään alkoikin sota Ukrainassa ja kaiken kallistuminen. Maailman myllerryksellä on ollut vaikutuksensa myös talouteen ja metsäteollisuuteen.
– Kyllä nämä ovat vaihtelevat vuodet olleet. Pelloksella iso asia on ollut, että vuonna 2022 alkoi uusi UPM Plywoodin yrityskohtainen työehtosopimus, mikä mahdollisti keskeytymättömän kolmivuorotyön. Siihen liittyen Pellos 1 -tehtaalle alettiin rekrytoida lisää henkilöstöä, Laakkonen kertoo.
Pörssiyhtiössä paikalliset johtajat eivät kommentoi julkisuuteen talouteen tai tuotantoon liittyviä asioita. Salaisuus ei kuitenkaan ole, että Pelloksellakin on lomautettu henkilöstöä viime ja tänä vuonna, ja lomautetaan parhaillaan. Pelloksen tehtaat koostuu kolmesta havuvaneria tekevästä tehtaasta.

Laakkonen toteaa, että Pelloksella uskotaan tulevaisuuteen ja nyt ollut luppoaika on käytetty hyödyksi henkilöstön kouluttamiseksi.
– Olemme kouluttaneet nyt erilaisia taitoja esimerkiksi turvallisuuteen ja ympäristöön liittyen. Lisäksi ihmisillä on ollut mahdollisuus opetella toisen tehtaan työtehtäviä. Uskomme, että kaikki tämä nyt tehtävä opastus ja kouluttaminen sataa lopulta laariin, Laakkonen sanoo.
Hän lisää, että keskeytymätön kolmivuorotyö aiheuttaa myös sen, että uutta henkilökuntaa on rekrytoitu samaan aikaan, vaikka ajoittain on jouduttu käyttämään lomautuksia.
– Olemme halunneet ylläpitää tätä työmuotoa. Jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, niin se ei ole mahdollista, Laakkonen sanoo.
Jossain vaiheessahan maailman suhdanteet rakennusteollisuudessa taas kääntyvät ja vaneria tarvitaan enemmän.
– Meillä pitää olla osaavia ihmisiä silloin. Nyt koetellaan sitä, saammeko heidät pidettyä.

Pelloksella työskentelee vähän alle 600 henkilöä. Henkilökunnan vaihtuvuutta tuon kokoisessa organisaatiossa on aina.
– Tällä hetkellä meillä on uusia ihmisiä oppisopimuskoulutuksessa 90 henkilöä. He saavat kahdessa vuodessa levyalan perustutkinnon. Uusista aina jää alussa osa pois. He huomaavat, että vuorotyö ei ole heidän juttunsa, Laakkonen toteaa.
– Meillä on ollut viime aikoina hyvin hakijoita avoinna oleviin paikkoihin. Se ehkä kertoo siitäkin, että ajat ovat kaikkialla haasteellisia.

UPM on tehnyt jo vuosia määrätietoista työtä työturvallisuuden parantamiseksi. Laakkonen näyttää koko yhtiön kunnianhimoiset tavoitteet kohti vuotta 2030. Pelloksella edetään niitä ja kokonaan työtapaturmatonta aikaa kohti askel kerrallaan.
– Olemme nyt hyödyntäneet ei-tuotannollista aikaa ja vieneet läpi muun muassa 19 työturvallisuuspäivää. Todella tärkeää on esimerkiksi se, että työntekijä osaa turvallisen toiminnan häiriötilanteessa. Jokainen tietää, että jos vaikka itse keittää keittiössä kahvia ja sitten puuro kiehuu yli, niin niissä tilanteissa on tapaturmien riskit, Laakkonen vertaa.
Viime vuonna Pelloksella havahduttiin siihen, että työtapaturmia sattui suhteellisesti enemmän uusille työntekijöille.
– Se oli merkki, että perehdytyksessä pitää olla enemmän turvallisuuteen liittyviä asioita. Nyt uudet työntekijät eivät enää erotu muista siinä mielessä, Laakkonen kertoo.
Yksi turvallisuuteen ja koko kokonaisuuteen liittyvä asia on se, että jokainen vanerinvalmistaja tuntee omat laitteensa, pystyy seuraamaan niiden toimintaa ja mahdollisia häiriöitä ja tekemään myös pieniä kunnossapitotöitä.
– Suurin osa työtapaturmista on liikkumistapaturmia. Jokainen työntekijä ei voi olla vastuussa pihan hiekoittamisesta mutta se on tärkeää, että informoidaan eteenpäin, missä on liukasta ja hiekoitus tehdään, Laakkonen sanoo katsellen tehtaan pihalle.
Siellä runsaan hiekoitushiekan alla piileskeli tämän talven ensimmäiset jäät.

Nopeasti tehtaalle
Marko Laakkonen toteaa, että hänellä on aina ollut sellainen periaate, että pitää asua työpaikkana olevan tehtaan lähellä. Silloin tehtaalle on mahdollisuus päästä nopeasti. Hänen kotinsa löytyykin Ristiinan alueelta. Nopeasti paikalle pääsemistä onkin muutaman kerran kokeiltu.
– Joskus on tarvinnut tulla paloautojen kanssa kilpaa. Sen olen jo oppinut, että jos paloautoja menee monta peräjälkeen tiettyyn suuntaan täällä seudulla, niin kyllähän ne ovat Pellokselle menossa. Jännästi se hälytys tulee aina silloin, kun on saunassa, Laakkonen naurahtaa.
Tänä vuonna lieviä tulipaloja on Pelloksella ollut noin 30, mutta osaavan henkilöstön ja loistavan tehdaspalokunnan ansiosta suurilta vaurioilta on vältytty.
– Mutta on se myös erilaisten sidosryhmien vierailujen ja asiakkaiden käyntien vuoksi helpompaa, kun asuu lähellä, Laakkonen lisää.

Elina Alanne

Yleisö voi äänestää kuutta ennakkovalittua ehdokasta. 

Mikkelin Nuorkauppakamari järjestää äänestyksen Vuoden positiivisimmasta mikkeliläisestä yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Yksi kuuden äänestettävän joukkoon päässeistä on yrittäjä ja M/S Aino-laivan kapteeni Otto Ravantti. Myös Eepin grilli ja sen yrittäjät Esa-Matti Pietilä ja Tommi Kinanen ovat ehdolla.

Muut ehdokkaat ovat valotaiteilija Elisa Hillgen; kulttuurituottaja Minttu Tamski; MiX Studio, tanssiyhteisö, yrittäjät Cecile ja Samir Ataei sekä Hewenna Hyvinvoinnin ateljee, yrittäjät Anna-Katri Vana, Henna Hautamäki ja Susanna Jordan.

Ehdokasasettelu järjestettiin 1.10.–13.10.2024, jossa saatiin 171 erillistä ehdotusta Vuoden positiivisimmaksi mikkeliläiseksi. Yleisön esitysten pohjalta kilpailun raati valitsi kuusi ehdokasta valintaäänestykseen, joka on avoinna 1.11.–15.11.2024.

Raadissa olivat mukana Marko Palhomaa Aitoasunnoilta, Juha Parkkinen DOM Mikkelistä, Timo Laitakari Länsi-Savosta, Kari Hänninen Original Sokos Hotel Vaakuna Mikkelistä, Anni Lahtinen Mikkelin nuorisovaltuustosta, Jarkko Hyvönen Bloodred Hourglass -bändistä sekä Elina Häkkinen Mikkelin Nuorkauppakamarista.

Yleisö pääsee tutustumaan ehdokkaisiin ja äänestämään omaa suosikkiaan 1.11.-15.11.2024 netissä.  Nettisivu aukeaa perjantaina 1.11.2024.

Eniten ääniä saanut ehdokas julkistetaan ja palkitaan Mikkelin Joulunavauksessa perjantaina 22.11.2024.

Sarjaa tai turnauksia halutaan lähteä pelaamaan vuoden päästä.

Koulukeskuksen liikuntasalissa käy vilske. 9- ja 10-vuotiaita poikia sekä uunituoreen Ristiinan Urheilijoiden tuon ikäisten salibandyjoukkueen ohjaajat kasaavat saliin kentän laitoja. Kun laidat saadaan kasaan, napataan joukkuekuva.

Sitten pelataan vähän aikaa ”mallin vuoksi”, että saadaan myös pelikuvia. Tämän jälkeen laitetaan mailat ja pallot sivuun, ja aloitetaan Heidi Mäntyvaaran vetämä kuntopiiriharjoittelu.

– Meillä on ideana, että joka kerran harjoitellaan ja tehdään muutakin kuin vain pelataan. Että on ihan oikean harjoittelun tunnelma, sanoo joukkueen toinen vetäjä Jukka Taivalantti, ja lisää virnistäen, että ”olen nimennyt Heidin meidän kuntovalmentajaksi!”.

Hän kertoo, että idea joukkueen muodostamiseen alkoi itää jo noin vuosi sitten.

– Tässä ryhmässä on useampikin sellainen poika, joka on käynyt jo aiemmin toisessa porukassa pelailemassa aikuisten kanssa. Kun sitten tässä paikallisesti loppui jalkapallo tämän ikäisiltä, niin ajattelin että nyt olisi hyvä sauma.

– Kun Heidikin näytti ajatukselle vihreää valoa, ja oli innokkaita poikia, niin päätettiin lähteä kokeilemaan. Ristiinan Urheilijoille tietysti iso kiitos, että he ottivat joukkueen oman toimintansa alle, joka helpottaa esimerkiksi salivuokrissa, Taivalantti tuumii.

Hänen mukaansa ryhmään otetaan mieluusti vastaan uusiakin pelureita. Tällä hetkellä joukkueen mukana on kymmenen pelaajaa, vuosina 2014 ja 2015 syntyneitä.

– Etenkin toinen maalivahti olisi hakusessa. Ja tietenkin pari pelaajaa lisää olisi muutoinkin hyvä juttu, ainahan voi sitten olla peleihin poisjääntejä ja niin edelleen.

Niin niitä pelejä. Taivalantti sanoo, että tämä talvikausi on tarkoitus harjoitella sekä ehkä pelata muutamia harjoituspelejä.

– Mutta kyllä meillä ihan kilpailullinen tavoite ja ajatus tässä touhussa on. Että on jokin tavoitekin. Ollaan puhuttu, että vuoden päästä voitaisiin lähteä johonkin sarjaan pelaamaan. Tai jos ei ole tarjolla sarjaa, jossa pelit olisivat tässä riittävän lähiseudulla, niin sitten vaikka joitakin turnauksia. Ei ole järkevää lähteä mihinkään sellaiseen sarjaan, missä tulisi järjettömiä pelimatkoja.

Niko Takala

Joukkueen toiminnasta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Jukka Taivalanttiin, puh. 0400 490996.-

Opettajana toimi Ristiinassa mökkeilevä Ryijypalvely RP Oy:n omistaja Minna Söderqvist.

Kuten ehkä ryijysolmun tekemiseen keskittyvällä kurssilla asiaan kuuluu, pöydän takaa kuuluu avunpyyntö:

– Hei nyt tarvitsisi vähän apua, olen ihan solmussa tämän kanssa! tuumaa ryijysolmun kimpussa häärivä Jaana Nikki, ja naurahtaa itsekin sanavalinnalleen.

Ristiinassa mökkeilevä Nikki oli kuullut kurssista sekä Silmukassa Tuulalta että huomannut Ristiinalaisesta ilmoituksen.

– Käsityöt ovat aina olleet lähellä sydäntä. Olen viime aikoina tehnyt etenkin villapaitoja. Ja sitten olen ollut mukana tekemässä keräykseen villasukkia ja lapasia kodittomille.

– Nyt kun sitten tällainen kurssi tuli tarjolle, niin päätin lähteä mukaan. Minulla on itse asiassa ollut jo pitkän aikaa tarvikkeet itselläni olemassa ryijyn tekemiseen. Nyt täytyy sitten oikeasti käydä sen kimppuun, Nikki lupaa.

Hän kertoo pitäneensä kurssista ja sen ohjaajista kovasti.

– No eihän tässä ole voinut olla innostumatta, kun Minnastakin (Söderqvist) oikein valo hehkuu, kun hän puhuu ryijyistä!

– Tosi hienoa, että täällä järjestettiin tällainen, oli mukava lähteä mukaan.

Niin, miten muuten sen aiemmin tehdyn solmu-avunpyynnön kanssa kävi?

– Hyvin kävi. Ensin olin tosiaan tilanteen kanssa vähän solmussa, mutta kyllä se siitä hyvällä avustuksella aukesi! Nikki hymyilee.

Ryijykurssin takana oli siis tällä hetkellä Suomen ainoan kokonaan ryijyihin keskittyvän yrityksen Ryijypalvelu RP Oy:n omistaja Minna Söderqvist.

Kuinka hän keksi tulla kurssia Ristiinaan pitämään?

– Olen mökkeillyt täällä 25 vuotta, ja onhan tällaisen pitäminen ollut aiemminkin mielessä. Nyt sitten alkusyksystä päätin, että menen Silmukkaan Luostarisen Tuulalta kysymään mielipidettä tällaisen kurssin pitämiseen.

– Tuula lähti onneksi heti innolla mukaan ja ehdotti paikkaakin, Söderqvist iloitsee.

– Meillä on tässä Vossikassa säännöllisesti kokoontuva käsityökerho jo muutenkin, niin tämä luontaisesti valikoitui paikaksi, Luostarinen puolestaan toteaa.

Söderqvist kertasi läsnäolleille tilaisuuden aluksi ryijyjen historiaa Suomessa yleisesti sekä myös oman yrityksensä taustaa.

– Ryijythän ovat saapuneet Suomeen jo keskiajalla Kustaa Vaasan mukana.

Ryijypalvelun historia puolestaan juontaa siihen, että sotien jälkeen Sotainvalidien Veljesliiton alla toimi tekstiilialan tukku- ja vähittäisliike. Eri vaiheiden jälkeen veljesliiton naisjärjestö otti vastuulleen ryijyliikkeen pyörittämisen, jonka nimeksi tuli Ryijypalvelu. Tuotto käytettiin sotainvalidien kuntouttamiseen.

– Vuonna 2000 Ryijypalvelu siirtyi yksityiseen omistukseen, kun Pekka Immonen osti Ryijypalvelun. Samalla äitini Marita Leivo siirtyi järjestöstä yhtiöön töihin. Kun Pekka halusi eläkkeelle, äitini osti firman. Itse olen omistanut Ryijypalvelu-RP Oy:n vuodesta 2014 saakka.

– Kaikki vuosien varrella kokoelmiin karttuneet ryijymallit ovat edelleen saatavilla. Niitä on tänä päivänä jo reilusti yli tuhat! Söderqvist summaa.

Niko Takala

Yöveden osakaskunta on istuttanut tänä vuonna myös taimenta ja kuhaa.

Pari tuhatta järvilohta istutettiin tiistaina Yövedelle. Yöveden osakaskunnan varapuheenjohtaja Mika Kärkkäinen iloitsee, että järvilohia vihdoin saatiin.

– Laitosten vesihometilanteen vuoksi poikassaatavuus on ollut huono jo pitkään. Viime vuonnakin meille järvilohia lupailtiin mutta emme niitä saaneet. Nyt saimme pienen erän tästä satsista, mitä Saimaalle jaetaan, Kärkkäinen kertoo.

Istutettavat järvilohet ovat kaksikesäisiä, eli eläneet laitoksessa kaksi kesää ja istutetaan vesistöihin nyt syksyllä.

– Ne istutetaan nyt, niin vähennetään vesihomeen riskiä laitoksissa, kun eivät ole niissä talvea, Kärkkäinen sanoo.

Järvilohet ovat rasvaeväleikattua. Ne eivät osaa vaeltaa jokialueille lisääntymään, eli ne ovat kalastukseen.

– Pyyntikoko on 60 senttimetriä ja sama kesärauhoitusaika koskee myös näitä kaloja, Kärkkäinen muistuttaa.

Yöveden osakaskunta on istuttanut tänä vuonna myös taimenta ja kuhaa. Kalastuksenvalvontaa on tehty alueella yhä enemmän.

– Kun valvoja käy ja näyttäytyy, niin pikkuhiljaa se rupeaa vaikuttamaan. Mutta lähiaikoinakin on jouduttu nieriän rauhoitusalueilta poistamaan pyydyksiä, Kärkkäinen kertoo.

Vastaan on tullut myös saimaannorpan rauhoitusalueilla verkkoja, jotka eivät ole oikein ankkuroituja.

– Ja osittain ihan ankkuroimattomiakin verkkoja. Norpan kannalta ankkurointi on tärkeää, joten siihen sopisi kaikkien kiinnittää huomiota.

Kaiken kaikkiaan Kärkkäinen kannustaa kalastajia pistämään lippumerkit kuntoon.

– Lippumerkit pitää olla kaikkialla, missä moottoriveneellä voi liikkua. Eli aika vähissä on ne alueet, missä ei pitäisi olla. Se on sekä veneilijöille että kalastajille tärkeä turvallisuustekijä, että merkit on näkyvillä, niin laitetaan ne sinne ja pidetään.

Kärkkäinen pohtii, että osittain verkkokalastamisessa on edelleen tietämättömyyttä mutta myös silkkaa välinpitämättömyyttä. Paljon infoa kalastajille on esimerkiksi osakaskunnan nettisivuilla.

– Sekin pitää muistaa, että salmissa kalaväylä pitää pitää auki. Välillä tulee vastaan salmen poikki vedettyjä verkkoja. Lisäksi Uittamonsalmesta takavarikoimme neljän verkon salapyydyksen. Verkkomerkit eivät ole niin kalliita, että en voi sellaista ymmärtää, Kärkkäinen pohtii.

Osakaskunnan toiminnan hän kiittää pyörivän sujuvasti.

– Ensi kesälle suunnittelemme Ristiinaan toivottua jäähileasemaa, jotta saaliita saadaan säilytettyä paremmin, Kärkkäinen kertoo.

Elina Alanne

Eero Huovisen samannimiseen kirjaan pohjautuva näytelmä koskettaa Mikkelin teatterissa. 

Mikkelin teatterissa nähtävä Äitiä ikävä on näytelmäsovitus ensi-illan aikaan 80-vuotispäiviään viettävän emerituspiispa Eero Huovisen samannimisestä kirjasta.

Sovitus on sama kuin kahta vuotta aiemmin Seinäjoen teatterissa kantaesityksensä saanut, niin ikään Pauliina Saloniuksen ohjaama näytelmä.

Teatterinjohtaja Pekka Laasonen sanoo näytelmän osalta odotusten olevan korkealla.

– Kun näin tämän Seinäjoella, niin tuli kyllä heti ajatus siitä, että tämä ansaitsee tulla nähdyksi muuallakin. Eikä käynyt mielessäkään kysyä ketään muuta ohjaamaan kuin Pauliina, joka oli tehnyt dramatisoinnissa ja ohjauksessa hienoa työtä.

– Uskoisin että tämä on monelle vapauttavaa ja puhdistavaa. Etenkin miehille, kun näytelmässä aikuinen mies puhuu avoimesti surusta ja kaipuusta, Laasonen arvelee.

Tämä aikuinen mies, joka kaipuustaan puhuu, on kirjan kirjoittanut Huovinen. Hänen äitinsä kuoli äkillisesti, kun Huovinen oli yhdeksänvuotias. Eeron lisäksi perheen äitiä jäivät kaipaamaan kaksi muuta veljestä sekä lasten isä. Huovinen sanoo, että pontimena vuonna 2017 julkaistun kirjan kirjoittamiselle oli paitsi äidin kaipuu, myös se, että hän sai myöhemmin aikuisiällä ”tutustua” äitiinsä kirjeiden välityksellä.

– Itselleni oikeastaan se suurin aukko äidin kaipuusta jäi siitä, että häntä ei kotonamme muisteltu eikä hänestä puhuttu. Ja kun ei muisteltu, niin eihän sitä sitten kohta mitään muistanutkaan.

– Isälläni oli varmasti monta asiaa, mitkä vaikuttivat siihen, ettei hän kyennyt asiasta puhumaan. Ehkäpä suurin syy oli se, että hän oli vaimoonsa niin päätä pahkaa rakastunut, että menetyksen suru oli kerta kaikkiaan liian suurta, Huovinen pohtii.

Täysin uusi vaihe Huoviselle koitti, kun hän sai luettavakseen äitinsä ja isänsä välistä kirjeenvaihtoa. Niistä oli hänen mukaansa pysäyttävintä se, ”miten paljon äiti rakasti poikiaan”.

Lukuisia kirjoja kirjoittanut Huovinen sanoo, että tämä teos on hänelle poikkeuksellinen.

– Tämä on niin henkilökohtainen. Niinpä olinkin häkeltynyt, kun Pauliina pari vuotta sitten oli yhteydessä ja kertoi että kirjasta aiotaan tehdä näytelmä Seinäjoelle.

Salonius puolestaan kertoo, että kirjan dramatisointityö ei sinänsä ollut hankala prosessi.

– Melkein voisi sanoa, että näytelmä alkoi kirjoittaa itse itseään. Hankalin ja jännittävin vaihe oli se, kun lähetin ensimmäisen version Eerolle nähtäväksi!

Turhaan ohjaaja jännitti, kävi ilmi.

– Pauliina teki dramaturgina niin hyvää työtä, ettei meillä ollut varmaan mitään erimielisyyksiä, Huovinen sanoo.

Salonius korostaa vielä tarinan erityislaatuisuutta.

– En pysty nimeämään toista näytelmää, joka olisi näin kaunis. Aikuinen mies puhuu elinikäisestä ikävästään omaa äitiään kohtaan, niin eihän tällaisia tarinoita ole, hän summaa.

Niko Takala

Juttu on julkaistu 17.10. Ristiinalaisessa.

Viiden minuutin hiljainen mielenosoitus turvallisemman liikenteen puolesta järjestetään keskiviikkona kello 18. 

Pelastusalalla järjestetään viiden minuutin hiljainen mielenosoitus turvallisemman liikenteen puolesta keskiviikkona 16.10. kello 18. Tilaisuudella kunnioitetaan rattijuopon yliajamana menehtyneen Mikko Saastamoisen muistoa.

Etelä-Savosta mielenilmaukseen osallistuvat kaikki paloasemat. Ristiinassa mielenosoitus näkyy Valtatie 13:n ja Brahentien risteysalueella. Ajoneuvot pysähtyvät hälytysvarauksella viideksi minuutiksi hiljaiseen mielenilmaisuun valtateiden silloille, liikenneväylien varrelle tai muille näkyville paikoille eri puolilla Suomea ja maailmaa.

Koko pelastusala koki suuren menetyksen 1.10., kun arvostettu kollega Mikko Saastamoinen menehtyi pyörälenkillä rattijuopon yliajamana Kangasniemellä. Hän oli kansainvälisestikin tunnettu liikenneturvallisuuden ja tieliikennepelastamisen kehittäjä, joka oli palkittu myös Vuoden palomiehenä.

Saastamoisen menehtymisen aiheuttanutta kuljettajaa epäillään tällä hetkellä neljästä rikoksesta, muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta.

– Mikko oli erittäin arvostettu ja pidetty kouluttaja ja työkaveri. Hän piti meille useita tieliikennepelastuksen koulutuksia ja edisti merkittävästi uusien pelastustekniikoiden hallintaa ja työturvallisuutta, pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti kertoo tiedotteessa.

Mielenilmaisun tavoitteena on kiinnittää yhteiskunnallista huomiota liikenneturvallisuuden parantamiseen ja etenkin päihtyneiden kuskien aiheuttamiin riskeihin. Alkoholismi on sairaus, mutta rattijuopumus on valinta.

– Älä koskaan lähde päihteiden vaikutuksen alaisena liikenteeseen ja estä myös muita tekemästä niin, Halmeslahti pyytää.

Tällä kaudella joukkueita pelaa viisi aina D-junnuista naisiin.

Maanantai-iltana Ristiinan yhtenäiskoulun saleista kuuluu palloilun ääniä ja naurua. Illan aikana molemmissa saleissa – osa nuorista vuoroa muuttaen – treenaavat joukkueet E/D-ikäisistä B-ikäisiin.

– Kun kauteen lähdimme, niin olimme vähän, että saammeko joukkuetta kasaan. Mutta olemme kaikki yllättyneet. Meille on tullut kaiken kaikkiaan noin kymmenkunta pelaajaa Mikkelin suunnasta, kertoo B-joukkueen tilanteesta valmentaja Vesa Rovio.

Myös C-ikäisiin on saatu pelaajia lisää. Yksi heistä on kapteeni Julia Kaipainen.

– Tämä sopi elämäntilanteeseeni paremmin. Esimerkiksi harkat on lyhyemmät, niin ehtii opiskellakin, hän kertoo.

Ristiinan Urheilijoiden joukkueet pelaavat tällä kaudella naisten kolmosta kahdella eri joukkueella. RiU Originals -joukkueesta löytyy viime kaudella sarjaa pelanneita ja A-B-C-joukkueesta noiden ikäkausien nuoria. Näiden lisäksi turnauksiaan kiertävät B-tytöt, C-tytöt ja D-tytöt.

– Nythän meillä on ihannetilanne, kun kaikki ikäluokat pyörivät, niin pelaajat pääsevät matalalla kynnyksellä seuraamaan ja myös pelaamaan toisissa joukkueissa. D-ikäisissä olen huomannut, että intoa lisää, kun harjoitukset on C-tyttöjen kanssa samaan aikaan. Se on tuonut uutta potkua tekemiseen, kertoo D-ikäisten joukkueenjohtaja Hannes Männistö.

C- ja D-ikäisiä valmentaa Marko Ritolahti. Hän toteaa joukkueen olevan taitava. Ennen kaikkea siinä vallitsee hyvä henki, toteaa C-ikäisten joukkueenjohtaja Sauli Torniainen.

– Viime viikonloppuna oli ensimmäinen turnaus ja siellä oli pienimpiä ensimmäistä kertaa kentällä, eli kuusikkopelissä. Hienosti tytöt neuvoivat ja tsemppasivat toisiaan, Torniainen kertoo.

C- ja D-joukkueiden aikuiset toteavat, että RiUssa näkyy Rovion henki, että hampaat irvessä ei oteta. Rovio kertookin, että esimerkiksi B-joukkue on todella hyvä ja täynnä lahjakkaita urheilijoita.

– Mutta se on tärkeintä, että nuoret tykkäävät harrastaa ja on kivaa. Mahdolliset voitot ja menestys tulee sitten sen mukana, Rovio sanoo.

Kaikkiin joukkueisiin mutta erityisesti E/D-ikäisiin otetaan mielellään vielä uusia harrastajia mukaan . E/D-ikäiset ovat 4–6-luokkalaisia.

– Uusia on nyt aloittanutkin. Meillä on hyvä ryhmä, eli uusia ja kokemusta mutta mielellämme otamme vielä lisää harrastajia mukaan, joukkueenjohtaja Hannes Männistö sanoo.

1–3-luokkalaisille RiU aloitti tiistaisin lentopallokerhon, jota vetää Marko Ritolahti.

– Sinne voi tulla matalalla kynnyksellä kokeilemaan lajia. Se on siis lentopallopainotteinen mutta ei niin vakavaa, Männistö sanoo.

Elina Alanne

RiUn B-tytöt pelaavat kotiturnauksen Ristiinan yhtenäiskoululla lauantaina 12. lokakuuta. 

Ennen Osuuskauppa Suur-Savon ABC-kylmäaseman toteuttamista selvitetään vielä muun muassa rannan ruoppausta. 

Kaukaanrannan torialueen kaavaehdotus olisi tarkoitus saada päätöksentekoon ennen vuodenvaihdetta.

– Asemakaavaluonnoksesta on käyty neuvotteluita S-ryhmän edustajien kanssa. Kaavatyötä edistetään koko ajan, kaupungin kaavasuunnittelija Ari Luotonen kertoo.

Osuuskauppa Suur-Savo haluaa toteuttaa alueelle ABC-kylmäaseman, johon tulisi myös tankkausmahdollisuus rantaan. Ristiinassa ei ole päässyt kesän 2022 jälkeen tankkaamaan veneitä järvestä käsin.

Luotonen kertoo, että kaavaan liittyen ratkaistavia asioita on vielä muun muassa LV-alueen osto Yöveden osakaskunnalta sekä konsulttiselvityksen teko rantaveden pohjasedimenttien mahdollisista haitta-ainepitoisuuksista.

– Lisäksi selvitettäviä asioita ennen kaavaehdotuksen päätöksentekoon viemistä on, minne mahdolliset pilaantuneet rantaveden pohjasedimentit voidaan kuljettaa, Luotonen sanoo.

Tankkauspistettä varten S-ryhmä rakentaa rantaan uuden laiturin. Tätä varten rantaveden pohjaa pitää ruopata.

– Nyt ennen kaavaehdotuksen päätöksentekoon viemistä selvitetään, kuinka paljon pohjaa täytyy ruopata, mitä se maksaa ja voidaanko kaava-alueella rakentamisen seurauksena syntyviä kaivuumassoja hyödyntää itse kaava-alueen maantäytöissä tai osin uuden laiturin alkupään osana, Luotonen kertoo.

Kaavatyötä on nyt tehty noin vuosi. Osuuskauppa Suur-Savon toimialajohtaja Kai Nurmi kertoo, että selvitettävien asioiden määrä ei periaatteessa ole tullut yllätyksenä.

– Ruoppausselvitykset liittyvät veden syvyyteen. Nyt syvyys ei riitä purjeveneille. Jos rannan ruoppaus on mahdollista, niin se varmasti kannattaa tehdä, jolloin se parantaa saavutettavuutta sekä on turvallisempaa. Teemme vielä tarkemmat mittaukset, paljonko on veden syvyys ilman ruoppausta, Nurmi sanoo.

Nurmi toteaa, että siinä vaiheessa jos ja kun asia on viimeistä lupaa myöten joskus selvä, tankkausaseman rakentamiseen menee puoli vuotta.

– Eli jos asia menee nyt myöhälle, niin ensi kesänäkään tankkausasemaa ei ole, Nurmi sanoo.

Elina Alanne