Onnen maa -esityksen lisäksi luvassa on myös tanssit.
Muun muassa heidät nähdään näyttämöllä Waulingon iltamissa perjantaina Suomenniemellä. Kuva: Pihla Liukkonen / Kontrastia
Etelä-Savon musiikkiteatteriyhdistys Waulinko saapuu kesäkiertueellaan Suomenniemelle perjantaina. Waulingon iltamia vietetään 26. heinäkuuta kello 18 alkaen Suomenniemen nuorisoseurantalolla.
Iltamakävijälle tarjoillaan Waulingon teatteriesitys Onnen maa, nostalginen ja musiikilla maustettu kuvaus 60-luvun maaseudulta. Markku Pölösen ja Heikki Kujanpään käsikirjoittaman näytelmän on ohjannut Aapo Oranen, joka lisäksi näyttelee esityksessä pari herkullista roolia. Näyttämöllä nähdään myös Olli Jokinen, Samuli Keränen, Marjaana Manninen, Mimmi Rantala, Veikko Rantala, Johanna Tapio ja Erkki Teittinen. Esitystä säestää Juho Puikkosen ja Henri Tiusasen kahden herran orkesteri.
Waulingon iltamien tärkeitä elementtejä ovat yhteisöllisyys ja paikallisen identiteetin kunnioittaminen. Iltamien tekoon on kutsuttu kunkin seudun paikallisia toimijoita, kuten nuorisoseuroja ja kyläyhdistyksiä, jotka tuovat iltamiin oman vaihtuvan ohjelmanumeronsa.
Ohjelmat voivat olla mitä tahansa runolausunnasta voimistelunäytöksiin. Jokaiset iltamat ovat siis sekä katsojille että tekijöilleen uniikki elämys. Kuten kunnon iltamiin kuuluu, illat päättyvät Waulingon säestämiin tansseihin.
Waulingon iltamat -nimeä kantava kiertue kiertää heinä-elokuun aikana pitkin poikin Etelä-Savoa. Taiteen edistämiskeskuksen rahoittaman hankkeen tarkoituksena on herätellä henkiin suomalaista iltamakulttuuria ja luoda uutta ”waulinkolaista ” kesäteatterin tekemisen perinnettä. Iltamakiertuetta tukevat myös Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon maakuntarahasto, OP Suur-Savo ja Taste Saimaa -hanke.
Liput iltamiin 20 € ja lapset 10 €. Lippujen ennakkomyynti sekä kiertueaikataulu www.waulinko.fi.
Kuvan vene varastettiin maanantaiaamuna 22. heinäkuuta.
Kaakkois-Suomen poliisilaitos tiedotti maanantaina anastetusta harmaasta Axopar-veneestä. Vene oli varastettu Taipalsaaren Kyläniemestä laiturista maanantaiaamuna.
Poliisi tiedotti myöhemmin maanantaina, että se on paikantanut veneen ja vene on nyt poliisin hallussa. Tapauksesta on kirjattu rikosilmoitus nimikkeellä törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus.
Uutuutena hauskuuttavat linnunpelätit Myllysillan luona.
Päivi Huttunen toi tiimin kanssa Käärijän Suomenniemelle. Kuva. Päivi Huttunen
Suomenniemi-päiviä vietetään tulevana viikonloppuna. Eniten ohjelmaa on lauantaina 20. heinäkuuta. Tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvat useat suomenniemeläiset yhdistykset, yritykset sekä muut toimijat, kuten alueseurakunta.
Tämän kesän uutuutena on linnunpelätinnäyttely, jonka rakentamiseen haastetaan kyläläiset ja vapaa-ajanasukkaat. Rakennusaikaa on Suomenniemi-päiviä edeltävä viikko. Myllysillan pysäköintialueen reunaan on jo putkahtanut useita mielikuvituksellisia pelättejä.
Perjantai-iltana ruokaa ja musiikkia on tarjolla Temmin tuvalla. Kello 20 alkaen esiintyy Laulava sydän. Liput 10 euroa.
Lauantain ohjelmatarjonnassa on muun muassa ohjelmalliset Suomenniemi-päivien avajaiset ja metsätaitokilpailu Myllysillassa. Avajaiset alkavat kello 10. Paikalla on esimerkiksi esityksiä, toimintaa lapsille ja myyjiä.
Lauantaina avoinna ovat myös näyttelyt Nikkisen torpalla ja vanhassa pankkisalissa, Muistilääke-teatteriesitys Nuorisoseurantalolla sekä musiikkia illalla Temmin Tuvalla. Mikkelin kaupungin kulttuuripalveluiden kanssa yhteistyössä toteutettavassa konsertissa esiintyy Emmajuulia Band kello 18 ja 19.
Suomenniemen kirkko ja kellotapuli ovat myös lauantaina avoinna tutustumista varten. Luotolahdella esitellään metsästysmajahanketta. Myös perinteinen jalkapallo-ottelu paikalliset vastaan kesäasukkaat pelataan lauantaina.
Sunnuntain ohjelmassa on esimerkiksi kello 10 alkava messu kirkossa, kirkkokonsertti kello 13 sekä leikkimieliset yleisurheilukilpailut kello 15.
Myös Mennyttä muotia muistellen sekä Puiseva -näyttelyihin sekä metsästysmajahankkeen esittelyyn voi tutustua vielä sunnuntaina.
Paikallisia käsi- ja puutöitä, leivonnaisia sekä muita tuotteita on myynnissä Marttojen tuliaistorilla, Teklan käsityöaitassa, kesätorilla sekä takakonttikirppiksellä.
Apua Ukrainaan Etelä-Savo ry lähtee seuraavalle avustusmatkalle syyskuussa.
Sisko Kallioniemen puutarhan perennoja voi ostaa perjantaina markkinoilta Ukrainan hyväksi.
Perjantaina Ristiinassa on mahdollisuus tukea Apua Ukrainaan Etelä-Savo ry:n seuraavaa avustusmatkaa. Avun antamiseen on useita eri keinoja. Järjestön keräysperäkärry parkkeerataan perjantaiksi Kaukaanrannan torin nurmialueelle. Sinne voi omatoimisesti viedä vanhoja kalaverkkoja sekä moottorisahan teräketjuja, jotka ovat vielä viilattavissa käyttöön.
– Verkot menee naamiointiverkoiksi ja teräketjuista on tullut Ukrainasta toive. Niistä on siellä kovasti pulaa, kertoo järjestön puuhanainen Miia Koppi.
Eteläsavolaiset lähtevät seuraavalle avustusmatkalle syyskuussa. Tuon matkan kuluihin ja muuhun avustustoimintaan järjestö on keräämässä varoja kojussa markkina-alueella perjantaina.
– Siellä on arpajaiset, tuotemyyntiä… Meillä on myös parhaillaan pienkeräys menossa ajoneuvoille, joita viemme Ukrainaan muun muassa armeijan käyttöön, Koppi kertoo.
Yksi osa perjantain tuotemyyntiä on perennat, joita lahjoittaa puutarhastaan ristiinalainen Sisko Kallioniemi.
– Viime vuonna saimme melkein 600 euroa niin, että ihmiset kävivät minun pihaltani kaivamassa taimia. Yhtäänhän täällä ei huomaa, että mitään olisi otettu, joten kasveja riittää, Kallioniemi kertoo.
Perennoja voi ostaa siis markkina-alueelta valmiiksi purkitettuina ja nimettyinä. Puutarhaharrastaja Kallioniemi kertoo, että pikamietinnällä hän listasi yli 50 perennaa, joita hänellä pihallaan kasvaa. Kymmeniä kasveja oli jo tiistaina ruukutettuina.
– Ja sen lupaan, että lehtokotiloita tai espanjansiruetanoita ei ole. Kasvit on kaivettu ylös ison juuren kanssa, joten niiden pitäisi lähteä hyvin kasvuun. Kannattaa istuttaa ne illalla, Kallioniemi vinkkaa.
Ristiinan markkinoilla on perjantaina paljon tuttua mutta jotain uuttakin. Myös markkinaorkesteri viihdyttää tänä vuonna.
Pyörien lukitustelineet yllättivät markkinamiehet Ristiinassa. Mikko Syrjäläinen ja Auvo Urpilainen kertovat, että markkinakojujen sijoittelussa pitää ottaa monta asiaa huomioon. Esimerkiksi elintarvikemyyjät toivovat varjopaikkoja ja kaikki ”sitä parasta paikkaa”.
Siinä meni yhden kauppiaan paikka, naurahtaa LC Ristiinan markkinavouti Mikko Syrjäläinen Rantapuistossa. Lähelle saareen menevää siltaa on ilmestynyt pyörätelineitä juuri ennen Ristiinan markkinoita. Mutta Syrjäläinen ei hätkähdä. Markkinoiden tekeminen on muutenkin muutoksia ja niiden kanssa luovimista aina tapahtumaperjantaihin saakka.
– Aina on viime tingan tulijoita myyjiksi. Ja viimeiset tulevat perjantaiaamuna ennakkoon ilmoittautumatta. Kaikille löydetään kyllä aina paikka, Syrjäläinen tuumaa.
Ristiinan markkinat on perjantaina 19. heinäkuuta. Tapahtuma-aika on noin 9–16.
– Myyjille on sanottu, että kahdeksalta olisi hyvä olla ylimääräiset ajoneuvot tästä pois. Ensimmäiset vieraat tulevat varmasti jo aamukävelyillään katselemaan, Syrjäläinen tuumii Uikkalassa.
Hän luotsaa markkinoita nyt kolmatta kertaa. Vuosia markkinavoutina toiminut Auvo Urpilainen on edelleen tärkeänä taustatukena ja tekee esimerkiksi lupaprosesseihin liittyviä asioita.
– Hyvä, että olemme saaneet jaettu vastuuta, niin tämä ei ole liian iso pesti. Viimeiset viikot puhelin soi niin tiuhaan, että kyllä tämä ihan täysi rasti on, Syrjäläinen kertoo.
Perjantaina markkinoilla nähdään monet tutut kauppiaat.
– On leipomuksia, muuta syömistä, liha-auto, marjoja ja vihanneksia, kosmetiikkaa, käsityöläisiä…. Oikeastaan aika lailla kaikkea laidasta laitaan. Kaikille jotakin, Syrjäläinen luettelee.
Täysin uutta on alueelle saapuva ennustaja. Hänet Syrjäläinen ja Urpilainen bongasivat Mäntyharjun markkinoilta myös Ristiinaan.
Lapsia viihdyttävät varmasti hevoskärryajelu sekä pikkutivoli pomppulinnoineen.
– He itse asiassa puhuivat, että saattavat tulla jopa aiempia vuosia isommalla määrällä laitteita, Syrjäläinen kertoo.
Mutta markkinatouhuun kuuluu, että moni asia ratkeaa täysin varmaksi vasta perjantaina, joten kannattaa tulla katsomaan.
Yksi varmasti kaikkea kansaa viihdyttävä ohjelmanumero on myös markkinaorkesteri Markkinavoimat. Se esiintyy kello 10 ja 12. Orkesterissa soittavat Perttu Takala, Aki Luostarinen, Pauli Potinkara ja Kari Purhonen.
– Orkesterilla on sellainen tila, että tanssimaankin mahtuu nurmikolla, Syrjäläinen vinkkaa.
Syrjäläisen haaveena on, että markkinapäivä näkyisi jatkossa Ristiinassa myös laajemmin.
– Vaikka leijonat järjestää nämä varsinaiset markkinat, niin olisi hienoa, jos toimintaa ja tapahtumia olisi koko kylällä.
Syrjäläinen miettii, että koska markkinat tuo paljon väkeä Ristiinaan, niin kaikki hyötyisivät siitä, että markkinakansa kävisi muuallakin kuin vain Rantapuiston alueella.
– Olisi kiva saada Ristiinaan vielä enemmän pöhinää. Voisihan se olla myös niinkin päin, että jokin aktiviteetti voisi olla se syy, miksi ihmiset tulevat Ristiinaan ja samalla he sitten tulisivat myös markkinoille. Kaikki hyötyisivät asioista ristiin, Syrjäläinen miettii.
Markkinoiden vuoksi Rantapuistoon ei voi pysäköidä tuolloin. Järjestäjät toivovat, että myös vesille lähtevät huomioisivat tarpeeksi ajoissa, että alueelle ei voi jättää parkkiin autoja tai trailereita.
Markkinoista aiheutuu Ristiinassa aina pieni liikennehässäkkä, koska autot pitää pysäköidä katujen varsille. Mikko Syrjäläinen toivoo, että Uikkalan alueelle saavutaan turvallisesti kävellen suojatietä ja kevyen liikenteen kulkuväylää pitkin.
Ristiinan kesäteatterin Kulkurin valssi on varma viihdyttäjä.
Koivusaaren kartanossa vietetään häitä. Vai vietetäänkö sittenkään? Kulkurin valssi on tuttu rakkaustarina, joka Ristiinassa on tuotu nykypäivään muun muassa musiikkivalinnoilla.
Yleensä harrastajateatterit ovat ammattilaisia parempia. Ristiinassa on erityisesti kiva, kun on nuoria näyttelijöitä. Tällaisia mietteitä kertoi useampikin Ristiinan kesäteatterissa maanantaina haastatettu katsoja.
Tämän kesän esitys Kulkurin valssi eli Koivusaaren kartanon salaisuus on sekä nuorten että kokeneempien näyttelijöiden, konkareiden ja ensikertalaisten tasapainoinen kokonaisuus.
Erityisesti näytelmästä jäi olo, että se on loistavien hahmojen kokonaisuus ja työryhmästä jokainen loistaa ja kantaa levollisuudellaan ja luonnollisuudellaan tarinaa hienosti eteenpäin. Jokainen näyttelijöistä ansaitsisi erityismaininnan.
En muista, enkä ehkä tiedäkään, Kulkurin valssin alkuperäistä tarinaa, joten katsoin esitystä vertauksista vapaana ja koin, että Tanja Puustinen-Kiljusen ohjaus toimii hienosti. Koreografi Mimmi Rantalan tanssit ovat kekseliäitä ja sujuvia. Esitys viihdytti ja nauratti, joten sillä tavalla ollaan perinteisen kesäteatterin äärellä, että katsoja ei juurikaan joudu työstämään mitään hankalia tunteita.
Puustinen-Kiljunen totesi maanantaina ja kirjoittaa käsiohjelmassakin, että läpi projektin porukassa on ollut hyvä tiimihenki. Sen huomaa katsojakin. Inhoan teatterissa sitä, jos joudun jännittämään näyttelijän pärjäämisen puolesta tai miettimään, muistaako hän vuorosanojaan. Ristiinassa tällaisia ei tarvitse miettiä ja sattumalta maanantaina Cecialialta pudonneesta hameestakin näyttelijät selviävät niin kuin se olisi käsikirjoitettua. Jokainen yksilö mutta myös porukka kantaa esityksessä.
Taneli Arosara Rikhardina ja Vesa Partanen Pontuksena ovat eri mieltä siitä, kuinka asiat ovat menneet ja tulevat menemään. Isä Pontus kantaa näytelmässä omia salaisuuksiaan.
Hahmoina pääpari Tiina Rouhiainen Kristiinana ja Taneli Arosara Rikhard Haavistona kuljettavat tarinaa ja tunteita luontevasti ja sujuvasti eteenpäin. Rouhiaisen yksinlaulussa on ihanaa levollisuutta.
Kaikkiaan lauluissa huomaa, että aina ne eivät välttämättä mene ihan parhaassa vireessä mutta se ei haittaa, kun näyttelijä ei itse anna sen haitata. Uskon, että esitys esitykseltä myös varmuus ja vire paranee. Juho Puikkosen, Jarno Hopposen ja Arttu Kivekkään bändi on aivan huippu, minkä melkein jo unohtaa kenellekään mainita, koska alamme olla jo Ristiinassa tottuneita huippubändiin.
Mainiot roolisuoritukset tekevät Vesa Partanen isä Pontus Möbiuksena, Jani Impivaara Willehartina, Vipsu Salomaa Ceciliana ja Pia Hanski Maijana. Heistä kaikista jää olo, että eihän juuri tuota hahmoa voisi esittää kukaan muu. Ensikertalaisista erityismaininnan saa nyt Piia Ordning. Jokaisessa roolissaan Ordningista hehkuu ilo lavalla olosta. Sitä on aina erityisen mukavaa katsoa.
Lautakunta kumosi päätöksen vähentää vuorohoitoa Ristiinan ja Haukivuoren päiväkodeista.
Ristiinassa muutettiin tammikuussa uuteen päiväkotiin. Vuorohoito toimii kyltin lähellä olevien ikkunoiden takana. Takana olevassa Helmitalossa on myös päiväkodin toimintaa.
Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti torstai-illan ylimääräisessä kokouksessaan, että Ristiinan päiväkoti ja Haukivuoren Nuppulan päiväkoti jatkavat vuoropäiväkoteina. Lautakunta kumosi siis varhaiskasvatusjohtajan kesäkuussa tekemän viranhaltijapäätöksen näiden päiväkotien aikataulumuutoksista. Kattilansillan päiväkodin aikataulumuutos jää voimaan. Kattilansilta on 1. elokuuta alkaen avoinna kello 6–18, kun nyt siellä on ollut laajennettu hoito.
Ristiinan osalta varhaiskasvatusjohtaja Taina Halinen oli päättänyt, että päiväkodin aukioloaika olisi ollut 21. joulukuuta alkaen kello 5–22. Yöhoito Ristiinassa olisi siis loppunut. Hoito olisi järjestetty Mikkelissä päiväkoti Vilttihatussa. Päätöksestä teki oikaisuvaatimuksen 19 kuntalaista. Oikaisuvaatimuksessa vedottiin vuorohoidon tarpeeseen.
– Olemme iloisia, helpottuneita ja hyvillä mielin, vuorohoitoryhmässä varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä Hanna Heikkinen sanoo.
Hän kertoo, että lasten vanhemmat olivat erittäin ikävissään suunnitellusta muutoksesta.
– He lähtivätkin laatimaan oikaisuvaatimusta porukalla. Yöhoidon tarve on Ristiinassa ihan pysyvää, eli se ei ole mikään kausiluonteinen tarve. Voi sanoa, että joka viikko vähintään kahtena yönä joku tarvitsee hoitoa, Heikkinen muistuttaa.
Kasvatus- ja opetuslautakunnan ristiinalainen puheenjohtaja Petri Tikkanen (sd.) kertoo, että lautakunta hyväksyi Ristiinan ja Nuppulan päiväkotia koskeneet oikaisuvaatimukset yksimielisesti.
– On tärkeää, että vuorohoito Ristiinassa ja Haukivuorella jatkuu. Pitkällä poliittisella urallani tämä oli pitkästä aikaa sellainen tapaus, joka sai aikaan sekä suoria että epäsuoria yhteydenottoja kuntalaisilta erittäin paljon, Tikkanen sanoo.
Hän muistuttaa, että alkujaan kyseessä oli viranhaltijapäätös, joten poliittiset päättäjätkin saivat tiedon asiasta vasta päätöksen tultua julki.
– Nyt kun otimme asian lautakuntakäsittelyyn, niin saimme esimerkiksi hyvää tietoa Ristiinan ja Haukivuoren vuorohoidon määristä. Kyllähän Ristiina on ihan eri luokassa esimerkiksi Haukivuoreen verraten. Se on toki selvääkin, koska meillä on erittäin iso ja satoja ihmisiä työllistävä tehdas ihan vieressä, itsekin Pelloksella työskentelevä Tikkanen toteaa.
Tikkanen haluaa muistuttaa, että jokaisella kuntalaisella on oikeus tehdä oikaisuvaatimus viranhaltijan päätöksestä. Nyt tehdystä lautakunnan päätöksestä puolestaan kaupunginhallitus voi halutessaan käyttää vielä otto-oikeutta.
– Mutta kyllä minä suuresti ihmettelen, jos hallitus tästä käyttää otto-oikeutta. Seuraavan vuoden budjettikäsittelyssä voi toki olla, että päiväkotienkin asiat tulevat taas esiin, Tikkanen sanoo.
Varhaiskasvatusjohtajaa tämän loman ajan tuuraava Mikkelin kaupungin varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Leila Korhonen kommentoi Haukivuoren Seutu -lehdelle, että aukioloaikojen muutoksissa ei olisi ollut kyseessä säästötoimenpide kaupungin talouteen, vaan palveluntarjonnan toiminnallinen uudistus. Henkilöstöä olisi siirtynyt tarpeen mukaan Haukivuorelta ja Ristiinasta kaupungin yksikköihin, joten työvoimakustannukset olisivat pysyneet pitkälti entisellään.
Yhtenä ongelmana vuorohoidon järjestämisessä on Korhosen mukaan kaupungin näkökulmasta se, että huoltajat tekevät hoitotarvevarauksia, jotka myöhemmin perutaan.
– Päiväkodin henkilökunnan työvuorot suunnitellaan näiden varausten perusteella, ja joskus käy niinkin, että jos peruutus tehdään kovin myöhään, on työntekijä sitten ollut itsekseen työvuorossa.
Tikkanen toteaa, että tästä keskusteltiin myös lautakunnassa ja he saivat selvityksen siitä, miten vuoroja on varattu ja miten niitä on käytetty.
– Totta kai jokainen ymmärtää, että lasten kanssa tilanteet muuttuvat ja voidaan vaikka sairastua. Mutta tässä on yksi kohta, missä vanhemmat voisivat olla vielä tarkempia, että varaukset ja toteuma saataisiin lähelle toisiaan.
Miikka Oinosen penkkipunnerrusprojekti pääsi tavoitteeseen. Ristiinalainen voimanpesä otti EM-kisoista kaksi mitalia.
Miikka Oinonen (vas.) onnistui EM-kisoissa ja tuliaisena oli kaksi mitalia. Oinonen kiitteli vuolaasti valmentajaansa Ilkka Lukkarista. ”Minä vain tein, mitä Ilkka käski!”, hän kuvaa kaksikon projektia.
Kerroimme toukokuussa (Ristiinalainen 2.5.2024) urheilun monitoimimies Miikka Oinosen pääsystä voimanoston EM-kisoihin penkkipunnerruksessa. EM-kisat miteltiin viime viikonloppuna Salossa, ja Oinonen palasi kotiin Ristiinaan jalometallin kera, kun hän saavutti alle 125-kiloisten avoimessa sarjassa pronssia ja saman painoluokan M1-sarjassa (40-44-vuotiaat) hopeaa.
– Kyllä totta olen tosi tyytyväinen. Tämä oli tällainen reilun vuoden mittainen projekti, johon kyllä omistaudun melko lailla sataprosenttisesti. Joten tietenkin tuntuu hyvältä, että siitä sai myös palkinnon, Oinonen tuumailee.
Mitalit tuonut tulos oli 212,5 kilogrammaa.
– Se on oma virallinen ennätys, joten totta kai siinä mielessä olen tyytyväinen. Sillä tavalla jäi vähän jossiteltavaa, että mokasin ensimmäisen noston. Siinä ”varmaksi tulokseksi” tarkoitettu 200 kiloa nousi niin herkästi, että nostin sen saman tien kannattimille, enkä muistanut odottaa tuomarin hyväksymiskomentoa, Oinonen harmittelee.
Kilpailuissa osallistujilla on käytettävissään kolme nostoa, joten seuraavaksi oli otettava se ”varma tulos” painoilla 205 kilogrammaa.
– Ei uskaltanut lähteä hurjastelemaan, kun ei tällä kokemuksella, eli kokemattomuudella, uskalla jättää yhden noston varaan.
205 kiloa siis nousi, ja kolmannella sitten molempien sarjojen mitalisijan tuonut 212,5 kiloa.
Oinonen aloitti ammattitason valmennuksessa vasta puolitoista vuotta sitten. Ennen Ilkka Lukkarisen valmennukseen siirtymistä miehen penkkipunnerrusennätys oli salityöntönä 147,5 kiloa.
Puntti- ja muuta harjoittelua Oinonen aikoo jatkaa, mutta ilman kisatavoitteita ja ”kuten normaalit ihmiset”.
– Elokuussa olisi 40-vuotiaiden futiksen SM-kisat. Tällä hetkellä sitä on varmaan 35 sekunnin pelikunnossa, mutta josko tätä painoa saisi pudotettua kesän aikana! hän nauraa.
Heikki ja Aila Alanko odottavat Heimarin kesää mielenkiinnolla. He iloitsevat siitä, että hieno kesäpaikka on taas avoinna.
Aila ja Heikki Alanko toteavat, että on upeaa nähdä Hotelli Heimarin potentiaali. He tarttuivat tilaisuuteen pyörittää Heimarin toimintoja kesä, koska Löydön Kartanosta loppuu aina jossain vaiheessa heinäkuussa majoitustila kesken.
Huhhuh, huokaisee Heikki Alanko Hotelli Heimarin ruokasalin pöydässä. Monta päivää majoittunut ryhmä on juuri syönyt ja lähtenyt. Edessä on vielä muutamia hoidettavia puuhia ennen kuin Heimarin kesäkausi täysillä starttaa.
– Tässä sitä sai hyvää ensimakua kesästä, Alanko tuumaa toukokuun lopun helteiden lämmössä.
Löydön Kartanon yrittäjäpari pyörittää tänä kesänä myös Heimarin ravintola- ja hotellitoimintoja. Työnjako on, että Heikki vastaa enemmän Heimarista ja Aila enemmän Löydön Kartanosta.
– Mutta kyllähän tässä sekasikiössä kaikki tekee kaikkea silloin kuin tarvitaan, Aila naurahtaa.
Suomessa matkailuyrittäjien kesäsesonki on lyhyt ja kiivas. Heinäkuu oli iso syy sille, miksi Alangot päättivät tarttua mahdollisuuteen toimia myös Heimarissa.
– Meillä loppuu Löydössä aina heinäkuussa jossain vaiheessa tila kesken. Nyt on tämä lisäksi, Heikki toteaa.
Heimarissa tilaa riittää sekä sisällä että ulkona. Nyt jo hetken tiloissa toimittuaan Alangot tuumaavat, että hotellin tilat soveltuvat hienosti esimerkiksi useamman ryhmän yhtäaikaisiin tapahtumiin.
– Tänne mahtuu ryhmiä ja muitakin, kun tilaa on. Useammalle ryhmälle pystyy järjestämään oman rauhallisen tilan. Täällä järjestäisi helposti myös isot häätkin, kun on majoitusmahdollisuus ja muita tiloja, Alangot tuumailevat.
Tälle kesälle Heimaria päästiin myymään niin myöhään, että ryhmävarauksiakin on mutta enemmän myös mahtuisi.
– Mutta on meillä jo hyvin varauksia. Myös kaikki Mikkelin tapahtumat vaikuttavat majoitustarpeeseen, koska tämä on niin lähellä. Esimerkiksi Karjalaisten kesäjuhlien aikaan on tulijoita, ja yksi muu moottoripyörätapahtumakin on kuin Rottaralli, Heikki kertoo.
Heimarissa on majoittujille aamuisin aamupala. Hotellin vastaanotto on avoinna päivittäin kello 14–22 ja niinä aikoina myös sen yhteydessä oleva baari on auki.
– Siitä saa juomia, snackseja ja jätskiä. Juhannuksesta eteenpäin myös ravintola on auki ja meillä on iltabuffet kello 17–20. Se palvelee majoittujia ja ketä tahansa, Aila kertoo.
Alangot korostavat, että Heimariin ovat tervetulleita kaikki. Laituriin saa tulla veneellä, uimarannalle uimaan ja viettämään aikaa sekä frisbeegolfradalle heittämään kiekkoja.
– Hirveä säälihän se on ollut, että tämä on ollut tyhjillään, joten toivomme, että saamme paikkaa taas elävöitettyä. On upeaa nähdä tämän paikan potentiaali, Aila miettii.
Jatkosta pariskunta ei ole vielä päättänyt mitään.
– Katsotaan nyt ensin, miten tämä kesä menee ja mietitään jatkoa syksyllä, Aila tuumaa.
Kesätyö Aino-laivalla on monella tapaa poikkeuksellinen, miettivät Sofia Tivinen ja Henna Vehmassalo. Tässä työssä asiakkaat ovat aina hyvällä tuulella.
Kippari Otto Ravantti on sitä mieltä, että Henna Vehmassalo (vas.) ja Sofia Tivinen ovat M/S Ainon todelliset päälliköt. Jo monen kesän kokemuksella he hoitavat lukuisia työtehtäviä laivalla.
Etuoikeutettua. Tällä sanalla Sofia Tivinen ja Henna Vehmassalo kuvaavat oloaan, kun taas uudet kesätyöt M/S Ainolla ovat toden teolla alkamassa.
– Moni opiskelukaverini lähti Rovaniemeltä jonnekin sisätöihin. Ja minä saan tulla tänne upealle Saimaalle, toteaa Tivinen, joka opiskelee pohjoisessa luokanopettajaksi.
Hänellä alkoi kolmas kesä Aino-laivalla, kun taas Vehmassalo on ollut laivatöissä kesät siitä lähtien, kun Aino tuli Saimaalle kesällä 2021.
– Olin Kallioniemessä sinä kesänä töissä ja tein sitten töitä myös Ainolla osan kesästä. Sitten jotenkin jäin näihin hommiin, Vehmassalo nauraa.
Talvet hän opiskelee Mikkelissä tradenomiksi ja tekee muita töitä.
– Tämä on tosi monipuolinen ja kiva kesätyö. Onhan se nyt ihan spesiaalia, että saa olla vesillä ja ulkona, Vehmassalo miettii.
Kaikkiin muihin palvelualan töihin verrattuna, Ainossa on myös yksi erityispiirre.
– Ihmiset ovat täällä aina iloisia. Kukaan ei tule tänne murjottamaan, Tivinen tiivistää.
Kun Aino risteilee, on pursereiden vastuulla paljon kaikenlaista.
– Tässä on ravintola-alan työt mutta sitten on myös kaikki laivan huoltotyöt, Tivinen kertoo.
Vehmassalo hoitaa nyt myös Ainon markkinointia ja asioiden hallinnointia. Ja koska liikutaan vesillä, on kaksikon pitänyt opetella myös turvallisuusasioita.
– Meidän pitää tietää perusasiat, esimerkiksi mitä konehuoneessa on missäkin sekä paloletkut ja ensiapuasiat, Vehmassalo kertoo.
– Säännöllisesti harjoittelemme ihmisen pelastamista vedestä. Toinen hytisee märkäpuku päällä vedessä ja toinen nostaa, Tivinen täydentää.
Hän miettii, että tavallaan turvallisuusasiat ovat kuin millä tahansa työpaikalla, eli pitää tietää, kuka tekee mitäkin, jos jotain tapahtuu.
–Mutta onhan tässä paljon sellaista, mitä ei maan tasalla ole. Meidän täytyy myös osata ohjata Ainoa ja vähintään pysäyttää se. Pitää olla edes jonkin verran osaamista reiteistä ja kartoista, Tivinen kertoo.
Tänäkin kesänä Aino risteilee Mikkelistä useammastakin lähtöpaikasta sekä Puumalasta. Kun ollaan Puumalassa, henkilökunta nukkuu laivassa. Purserit nauravat, että heillä on kippari Otto Ravantin kanssa pieni laivaperhe.
– Viime kesänä, kun asiakkaat lähtivät, niin siivosimme laivan, haimme kaupasta jotain grillattavaa ja grillasimme. Yöksi pääsi omiin lakanoihin hyttiin, aamulla lenkille ja sitten taas risteilemään. Nyt kun ajattelee, niin onhan tämä vähän outo kesätyö, Tivinen nauraa.
Aina työ vesillä ei tunnukaan työltä.
– Varsinkin livemusiikki-iltoina tunnelma on aina huikea ja saa itsekin vaan tanssahdella, Tivinen sanoo.
Paljon työssä viihtymistä lisää myös se, että kaksikon ei tarvitse keskenään neuvotella siitä, kuka tekee mitäkin, vaan kaikki sujuu jouhevasti.
– Meillä on Sofian kanssa ihan yhdet aivot, millä toimimme. Hommat menevät tosi sujuvasti, Vehmassalo sanoo.
– Olemme olleet tässä molemmat monta vuotta, niin kummankaan ei tarvitse opastaa toista, eikä tarvitse sopia mitään. On ihan hitsin helppoa, Tivinen täydentää.
Risteilyjen välissä hoidetaan erilaisia laivan huoltotöitä. Tässä tankataan vettä Ristiinassa.
Aurinkoterassi ja risteilyjä
Tänä kesänä Aino tekee jo tuttuun tapaan sekä omia tilausristeilyjään, myynnissä olevia lippuristeilyjä että Hop On Hop Off -matkoja Astuvansalmen kalliomaalauksille. Kyytiin pääsee risteilystä riippuen Mikkelin satamasta, Ristiinasta, Varkaantaipaleelta tai Puumalasta. Ainon omat risteilyt on myynnissä nettilippu.fi-sivustolla ja Hop on Hop Off -matkat löytyvät visitmikkeli.fi-sivustolta.
Uutta tälle kesälle on, että kun laiva on Ristiinassa Kaukaanrannan torin laiturissa, sen aurinkoterassi on toisinaan avoinna.
– Sitä odotan itse innolla. Katsotaan, miten paljon ehdimme ja pystymme pitämään aurinkokansi-iltoja. Mutta ensimmäiset saivat tosi innostunutta palautetta ja kehuja, Henna Vehmassalo kertoo.
Kiertomatkoja myös Mäntyharjuun
Visit Mikkelin Hop On Hop Off -matkoilla pääsee tänä kesänä jo tuttuun tapaan Astuvansalmen kalliomaalauksille ja Puumalaan sekä Puumalan saaristokohteisiin. Risteilyjä tekee Ainon lisäksi myös M/S Kaunis Veera Puumalassa.
Tämän kesän uutuuksia ovat Mäntyharjun ja Juvan bussiretket.
– Hop On Hop Offit ovat yllättäneet meidät positiivisesti, eli ne ovat suosittuja. Teemme näitä kehittämishankerahalla, joten aina kokeillaan myös jotain uutta ja toivomme, että ne jäävät myös kaupalliseksi toiminnaksi. Näin onkin jo Aino-laivan Astuvansalmen retkien kohdalla käynyt, Mikkelin matkailujohtaja Maisa Häkkinen sanoo.
Häkkinen kertoo, että Mäntyharju ja Juva valikoituivat nyt mukaan, koska molemmissa on upeita vierailukohteita.
– Siellä on hienoja kohteita, joita on mukava tuoda näin esiin. Voisi sanoa, että sellaisia piilossa olevia helmiä.
Mäntyharjussa vieraillaan esimerkiksi Taidekeskus Salmelassa, Woikoski Feelingissä ja Miekankoskella. Juvalla kohteina ovat muun muassa Pattoin perintötalo, TeaHouse of Wehmais, Juvan kivikirkko ja Partalan museoalue.
Häkkinen vinkkaa, että Hop On Hop Offit on myös paikallisille ja kausiasukkaille helppo tapa tutustua lähiseutuun.
– Esimerkiksi Puumalan saaristossa on upeita paikkoja meille paikallisillekin.
Itä-Suomen poliisilaitos tiedotti aikaisemmin keskiviikkona kadonneen henkilön etsinnästä Ristiinassa.
Poliisi löysi etsittävän henkilön hyväkuntoisena.
Itä-Suomen poliisilaitos sai kansalaisilta havaintoja, jotka auttoivat etsintöjen suuntamisessa oikealle alueelle. Poliisi löysi kateissa olleen naisen ulkoilualueelta hyväkuntoisena keskiviikkona kello 14 jälkeen.
Itä-Suomen poliisilaitos kiittää vapaaehtoista pelastuspalvelua, Pohjois-Karjalan rajavartiostoa ja Puolustusvoimia yhteistyöstä.
Juttu muokattu kauttaaltaan ja kuva poistettu kello 15.15, koska kadonnut henkilö löytyi.
Alueen toinen maanomistaja on vaihtunut, joten kaupunki palaa todennäköisesti alkuperäiseen, jo olemassa olevaa polkua käyttävään suunnitelmaan.
Astuvansalmen tilanne on ollut jo vuosia kaupungille ja matkailulle hankala. Kulkijoita voidaan opastaa vain parkkipaikalle asti ja parkkipaikalla mutta polun merkkaamisesta maastossa ei ole päästy sopuun. Arkistokuva.
Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi Etelä-Savon ely-keskuksen Astuvansalmen ulkoilureittisuunnitelman vahvistamispäätöksen ja palautti sen uudelleen valmisteluun. Hallinto-oikeus toteaa ratkaisussaan, että asiassa ei ole useassa eri kohdassa menetelty hallintolain mukaisesti, joten asia on käsiteltävä uudelleen. Reittisuunnitelman laati ja vahvistamista haki Mikkelin kaupunki.
Kaupungin toiveena on ollut päästä toteuttamaan Astuvansalmelle uusi paremmin viitoitettu reitti.
Ulkoilureittisuunnitelmasta jättivät valituksen kaksi sen alueen maanomistajaa sekä Vanamon metsätien, eli yksityistien tiekunta.
Käsittelyssä ollut polkureitti suunniteltiin kulkemaan niin sanottua läntistä reittiä, eli eri alueella kuin nyt Astuvansalmelle vievä epävirallinen polku. Uusi reitti suunniteltiin kulkemaan Suurlahdentien parkkipaikalta ensin Vanamontietä pitkin. Tämän jälkeen se eteni metsässä.
Maanomistajat toivoivat reittiin muutoksia, joilla rauhoitetaan Kuvelammen ja Vuorilammen rantoja. Hallinto-oikeus toteaa, että ely-keskuksen olisi tullut asiaa ratkaistaessaan ottaa huomioon myös maanomistajien esittämä reittivaihtoehto ja arvioida, onko Mikkelin kaupunki tältä osin selvittänyt asiaa riittävällä tavalla.
Vanamontien tiekunta oli huolissaan tien turvallisuudesta. Valituksessaan tiekunta totesi, että sitä ei ole kuultu valmisteluvaiheessa ja suunniteltu reitti ei ole turvallinen, kun kävelijämäärä tiellä lisääntyy. Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että ely-keskuksen päätöksessä ei ole riittävästi arvioitu perustettavan ulkoilureitin aiheuttamia vaikutuksia tien käyttämiseen eikä päätöstä ole perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla myöskään yksityistien käytön osalta.
Ulkoilureittisuunnitelman vahvistamisen taustalla on pitkään jatkunut yritys saada alueelle merkitty polku, joka opastaa Astuvansalmen kalliomaalauksille. Kalliomaalauksille kulkee nyt kahden eri maanomistajan maiden läpi epävirallinen polku. Maanomistajat eivät ole olleet myötämielisiä polun merkkaamiselle.
Tänä keväänä toinen näistä alueen maanomistajista on vaihtunut. Alue lähempänä parkkipaikkaa on myyty paikallisille ostajille. Vanhan polun alueelle jää myös edelleen noin kilometrin verran omistusta henkilölle, jolta valtio on lunastamassa maita alueelta. Noin kilometri vanhasta polusta jää siis tämän maanomistajan maille silloinkin, kun lunastus aikoinaan toteutuu.
Kaupungin maankäyttöjohtaja Topiantti Äikäs kertoo olleensa uuden maanomistajan kanssa yhteydessä.
– Heille ei ollut estettä, että polku voisi kulkea heidän maillaan. Tavattoman hienoa olisi, jos pääsisimme uuden ja vanhan maanomistajan kanssa yhteisymmärrykseen, että polku kulkisi jo vakiintuneella paikallaan. Palaamme siis todennäköisesti lähtöruutuun ja päivitämme ensimmäistä suunnitelmaa ja haemme sille hyväksymistä elyltä, Äikäs kertoo.
Tänä kesänä alueen opasteet eivät siis parane.
Tästä erillisenä asiana Astuvansalmen suojelualueen lunastus etenee hiljalleen. Astuvansalmen kalliomaalaukset käsittävältä alueelta lunastetaan alue valtiolle. Alue lunastetaan luonnonsuojelualueen perustamiseksi sekä alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi. Lunastuslupa oli jo viime kesänä (Ristiinalainen 8.6.2023) vahvistettu ja vuorossa oli maanomistajalle maksettavasta korvauksesta sopiminen.
Aluetta on pitkään yritetty saada joko yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi tai ostettua valtiolle, mutta nämä eivät ole onnistuneet. Kun lunastaminen on toteutunut, aluetta hallinnoi Metsähallitus.
Vanhan kaatopaikan alueelle on suunniteltu 6MW aurinkovoimalan lisäksi 15MW/30MWh akkuvarastoja. Kuvituskuva.
Ristiinan vanhalle kaatopaikalle rakennetaan aurinkovoimala. Mikkelin kaupunki vuokraa alueen aurinkovoimalahankkeita kehittävälle Solinvest Oy:lle.
Alueen koko on hieman yli 8 hehtaaria. Alueelle on suunniteltu 6MW aurinkovoimalan lisäksi 15MW/30MWh akkuvarastoja. Solinvestin kehitysjohtaja Miika Korsman kertoo, että tämän kokoinen voimala tuottaa sähköä 300 omakotitalolle, jos talon vuosikulutus on 20 000 kwh/vuosi.
Konkreettinen aurinkovoimalan rakentaminen alkaa rakennusluvan ja verkkoliittymäsopimuksen myötä syksyllä 2024 tai viimeistään keväällä 2025. Rakentaminen toteutetaan vaiheittain.
Nyt kun maanvuokrasopimus on tehty, Solinvest voi hakea sekä poikkeamislupaa alueen osayleiskaavasta sekä rakentamislupaa hankkeelle. Molempia on valmisteltu jo edeltä ja kaupunki on ohjannut yhtiön tekemään erilaisia vesitalous- ja muita selvityksiä, jotka edistävät hankkeen toteutusta, kaupungin tiedotteessa kerrotaan.
Paneelikentän lisäksi alueelle tulee erilaisia laitteisto- ja energiavarastorakennelmia, jotka sijoittuvat kaupungin omistamalle maalle.
Korsman kertoo, että Ristiinan aurinkovoimala on Suomen mittakaavassa keskikokoinen.
– Pienimmät ovat noin yhden hehtaarin alueella ja suurimmat 60 hehtaaria. Ristiinassa on järkevän kokoinen alue, joka aukeaa etelään, eikä siellä ole puita. Meillä on investoinneissa ajatuksena, että käytämme myös niin sanottuja joutomaita, eli esimerkiksi juuri tällaisia vanhoja kaatopaikkoja, Korsman kertoo Ristiinalaiselle.
Hän toteaa, että Ristiinan alue ei ole rakentamiseen kaikkein helpoin paikka mutta moni asia puoltaa sinne rakentamista. Olennaista on muun muassa se, että kytkentäasiat ovat järkevästi toteutettavissa. Ristiinan alue on yksi potentiaalisista aurinkovoiman alueista, joita Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy kartoitti vuonna 2023.
Mikkelin kaupungin maankäyttöjohtaja Topiantti Äikäs on seurannut hankkeen edistymistä hyvillä mielin.
– Solinvest oli meihin yhteydessä reilu vuosi sitten ja hanke on edennyt määrätietoisesti maanvuokravaiheeseen. Prosessin aikana kaikki osapuolet ovat oppineet koko ajan uutta ja on tärkeää, että kaupungin prosesseja on saatu muokattua siten, että uusiutuvan energian hankkeita voidaan viedä kaupungin kannalta nopeasti eteenpäin, Äikäs sanoo tiedotteessa.
Korsman kiittää kaupungin ja Järvi-Suomen Energia Oy:n toimijoita erinomaisesta yhteistyöhengestä sekä ratkaisukeskeisestä toiminnasta.
Yhtenäiskoulussa säädetään esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmää paremmaksi.
Koulun pienen liikuntasalin lattia uusitaan kesän ja alkusyksyn aikana kokonaan. Kuva on vuodelta 2018.
Ristiinan yhtenäiskoulun kiinteistössä tehdään kesän aikana korjaustöitä. Kaupunki on budjetoinut remontteihin 500 000 euroa.
Korjaustarpeita löydettiin koulukiinteistössä tehdyssä normaaleihin rutiineihin kuuluvassa peruskuntokartoituksessa. Koululla on muun muassa on korjaustarpeita ilmanvaihtojärjestelmässä.
– Vaikka 500 000 euroa kuulostaa suurelta summalta, se ei välttämättä tarkoita, että kyseessä olisi erityisen laaja remontti, kun otetaan huomioon koulurakennuksen koko ja korjaustarpeiden luonne. Rakenteiden ja IV-järjestelmän korjaukset voivat olla kustannuksiltaan korkeita, mutta ne ovat usein välttämättömiä rakennuksen toiminnan, turvallisuuden ja terveellisyyden varmistamiseksi, kaupungin vs. kiinteistöjohtaja Jani Koikkalainen kertoo korjauksista sähköpostitse.
Koulun ilmanvaihtojärjestelmästä poistetaan kuitulähteet ja kanavat puhdistetaan. Lisäksi koko ilmanvaihtojärjestelmä säädetään uudelleen. Tämän lisäksi alakattolevytyksiä uusitaan eri puolilla koulua ja alakattojen yläpuolisia osia puhdistetaan. Myös kotitalousluokan ulkoseinä uusitaan ikkunoineen, koska ulkoseinän rakenne ei vastaa nykyajan vaatimuksia.
Näiden lisäksi koulun pienen liikuntasalin lattia puretaan ja koko lattiarakenne uusitaan. Remontit tehdään pääsääntöisesti koulun loman aikana mutta pikkusalin remontin kerrotaan valmistuvan syyskuun puoliväliin mennessä.
Rehtori Laura Savander toteaa, että koululle asia ei ole ongelma, koska syyslukukausi alkaa joka tapauksessa ulkoliikunnalla.
– Mutta harrastuspuolelle se toki tuo vähän häiriötä alkuun. Pikkusali on vuodelta 1962, että kyllähän se alkaa olla tiensä päässä, Savander sanoo.
Savander toivoo, että ilmanvaihtokanavien puhdistus ja säätö vaikuttaa koululla positiivisesti.
– Tunkkaisuuden kokemusta meillä on ollut. Tosi kivasti ja sujuvasti on mennyt kiinteistöpuolen kanssa tämän remontin suunnittelu. Koen, että olemme hyvissä käsissä ja koulu halutaan pitää kunnossa.
Rehtori toteaa, että hänelle on tärkeää, että koulu pysyy viihtyisänä ja siistinä.
– Vuosittaisesta budjetista tehdään esimerkiksi pieniä maalaustöitä jatkuvasti. Ja nyt parhaillaan on menossa ruokalan käsienpesupisteen parannus, Savander kertoo.
Roskat roskiin!
Yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander kertoo, että kevät on taas tuonut ilta-aikaan koululla hengailevat nuoret erityisesti Setälä-salin sisäänkäynnille.
– Nuorillahan on siellä tosi kivaa mutta nyt on ollut tosi paljon roskaisuutta. Kiinteistöpalvelut joutuu erikseen käymään siellä siivoamassa, ja koulun budjetissa ei ole sellaiseen varaa, rehtori toteaa.
Hän toivookin, että nuoret ottaisivat vastuuta yhteisestä ympäristöstä ja veisivät itse roskansa mukanaan ja roskiin.
– Siellä on nyt tehty jätteistä päätellen mopojen öljynvaihtoja. Ja jos tuo ruokapakkauksia Ristiinaan Mikkelistä asti, niin ne voisi myös viedä roskiin, Savander sanoo.
Ristiina-Seura sai kiitoksen sinnikkyydessä rahan haussa.
Perinnerakentamisessa materiaalit eivät saa olla mitä tahansa. Jorma Hytönen ja Jaakko Syrjäläinen tarkastelevat Karin Puu ja Päre -yrityksen lähettämiä mallipäreitä.
Käki kukkui suuren puun latvassa, aurinko paistoi ja pörriäiset surisivat. Alkukesän idylli oli viime viikolla täydellinen Pien-Toijolan talonpoikaismuseossa. Pian alueella kuitenkin kuuluvat remontoinnin äänet. Tällä työmaalla eivät kuitenkaan naulapyssyt laula, koska niitä ei käytetä päre- tai tuohikattojen tekemisessä, naurahtavat työnjohtajana toimiva Ristiina-Seuran varapuheenjohtaja Jaakko Syrjäläinen ja maakuntatutkija Jorma Hytönen Savonlinnan maakuntamuseosta.
Ristiina-Seuran aktiiveja, Hytönen sekä museon rakennustutkija Katri Nousiainen kokoontuivat Pien-Toijolaan päivittämään tilannetta ja suunnittelemaan alkavia remontteja. Pitkän hakurupeaman jälkeen erittäin tarvittaviin kattokorjauksiin löytyi rahoitus, kun Etelä-Savon rahasto antoi kunnostamiseen oman tukensa.
– Onnittelen seuran aktiiveja rahan hakemisen sinnikkyydestä. Minä olin jo sitä mieltä, että ei auta kuin lähteä soveltamaan lakia käräjille, totesi Hytönen vaikeudesta saada rahaa valtakunnallisesti merkittävän talonpoikaiskulttuuriympäristön säilyttämiseen.
Ristiina-Seura lähtee nyt luotsaamaan kaikkiaan noin 100 000 euron kunnostushanketta. Hytönen muistutti, että tarvittavien korjausten kustannusarvio oli kaksi vuotta sitten noin kolme kertaa suurempi.
– Ja sitten rakennukset ovat ikääntyneet vain lisää, Hytönen sanoi.
Syrjäläinen heitti, että kerta ristiinalaiset nyt hommasivat tämän satatuhatta, niin voisihan sitä Museovirasto pistää pottiin toisen.
Moni katto tarvitsee jo kipeästi kunnostusta. Ristiina-Seura on varautunut remontteihin jo muun muassa nostamalla maasta, kuorimalla ja veistämällä juureskoukkuja, joita näiden rakennusten katon räystäällä näkyy. Jos tällainen katto tehdään oikein, siinä ei käytetä nauloja eikä rautalankaa, kertoo Jaakko Syrjäläinen. Kunnostus tulee olemaan haaste, koska vain harvoilla Suomessa on kokemusta näin kootuista katoista.
Yksi murheenkryyni on esimerkiksi päärakennuksen tuohikatto.
– Se tuohitilaus teidän on kyllä nopeasti tehtävä, hoputti Hytönen.
Perinnekorjaamisessa materiaalien saatavuus ja hankinta on aivan toisenlaista kuin tavallisessa rakentamisessa. Hytönen kantoikin huolta siitä, mitä materiaaleja Pien-Toijolassa jo on ja mitä vielä tarvitaan. Hän totesi, että kaiken kaikkiaan Pien-Toijolassa riitelee olemassa olevan säilytys ja se, että rakenteet on joskus tehty heikoksi.
– Yritetään nyt pitää huoli, että katot eivät ole ensimmäisen talven jälkeen mutkalla.
Vuosien varrella talonpoikaismuseossa on myös tehty virheitä tehdyissä remonteissa. Esimerkiksi päärakennuksen katosta tehtiin murheenkryyni.
– Siinä oli ehjä huopakatto mutta Ristiinan kunta sai ajatuksen tehdä tuohikaton. 22 vuotta se on vuotanut siitä lähtien, Syrjäläinen kertoo.
Hytönen kertoi, että myös nyt korjaukseen jälleen lähtevässä riihessä on tehty korjausvirheitä, joita nyt korjataan.
– Siellä on esimerkiksi puimaladon tukipuu purettu aikoinaan ja se pitää nyt palauttaa. Se on kyllä tallella ja tunnistan sen, kun näen, Hytönen kertoi.
Hän korosti moneen kertaan, että haluaa tavata tekijät ja käydä suunnitelmat läpi etukäteen, niin silloin työt menevät oikein.
– Aina välillä sitä on työmaita, joissa tehdään väärin, niin siksi haluan keskustella asiat etukäteen.
Hytönen korosti ristiinalaisille myös, että heidän tehtävänsä on nyt hankkia materiaalit ja rakentaa esimerkiksi rakennustelineet ajoissa.
– Älä siitä kanna huolta, Syrjäläinen kuittasi.
Työt Pien-Toijolassa alkavat pian esimerkiksi sillä, että Ristiina-Seura siirtää ja taltioi kaikki esineet rakennuksista, joiden kattoja remontoidaan. Todennäköisesti heinäkuussa pärekattoja tulee tekemään perinnerakentaja Karin Puu ja Päre Leivonmäeltä. Huopakattoja korjaa paikallinen kirvesmies, joka aloittaa työt jo aiemmin.
Työmaista johtuen Pien-Toijolaan ei oteta vierailijoiksi kuin jo toukokuulle sovitut koululaisryhmät ja kesällä ryhmiä, jos tilanne sen mahdollistaa. Kaikille avoin tapahtuma on taas kekrijuhla syksyllä, johon mennessä Ristiina-Seuran porukka toivoo alueen olevan rakennustelineistä vapaa.
Ristiinalainen Veeti Keränen aikoo viikon päästä seilata sup-laudalla Ristiinasta Puumalaan. Itsensä haastamalla Keränen haluaa nostaa esiin nuoria yrittäjiä sekä paikallisia pienyrittäjiä.
Veeti Keräsen Ristiinan Sup-vuokraamo toimii tulevana kesänä ennakkovarauksilla, eli kiinteää vuokrauspistettä ei ole kylällä. Perjantaina 24. toukokuuta Keränen lähtee sup-laudalla Ristiinasta Puumalaan.
Tuohon laudan päällehän mahtuu vain pieni kassillinen tavaraa, näyttää ristiinalainen Veeti Keränen sup-lautaansa.
Jos sää suosii, on 17-vuotiaan Keräsen tavoitteena suppailla runsaan viikon päästä Ristiinasta Puumalaan. Reitti on suunniteltu Aino-laivan Otto Ravantin avulla ja muutama yhteistyökumppanikin on jo matkalle valmiina.
– Mutta toki enemmänkin mahtuu mukaan, eli saa olla yhteydessä, Keränen vinkkaa.
Keränen toteuttaa suppailuhaasteen nostaakseen esiin erityisesti nuorten yrittäjien asioita. Samalla hän toivoo saavansa huomiota myös paikallisille pienyrittäjille. Keränen perusti vuosi sitten 4H-yrityksenä Ristiinan Sup-vuokraamon, joka nimensä mukaisesti vuokraa sup-lautoja. Tuolloin hän päätti peruskoulun ja on nyt vuoden opiskellut Esedussa liiketoimintaa.
– Tiesin jo 8.-luokkalaisena, että se on minun alani ja niin se on ollutkin. Olen tykännyt. Tuli tehtyä ihan nappiosuma, Keränen kertoo.
Alkuvuodesta hän päätti perustaa toiminimen ja lähti hakemaan y-tunnusta.
– Alaikäisenä y-tunnuksen hakeminen ja sillä toimiminen onkin vähän erilaista kuin jos olisi jo täysi-ikäinen. Lisäksi kävi ilmi, että kaikki taloushallinto- ja laskutuspalvelut ovat vain yli 18-vuotiaille. Myös maksupäätteet ovat ikärajallisia. Helpoin tapa olisi ollut ryhtyä kevytyrittäjäksi, mutta siihenkin pitää olla yli 18, Keränen kertoo.
Hän pohtii, että ikäraja voisi olla esimerkiksi 15 vuotta.
– Minäkin olin sen ikäinen, kun tämän homman aloitin.
Keränen pohtii, että kaikkiaan hänellä on vähän semmoinen mutu-tuntuma, että monesti ajatellaan, että nuorten yritykset eivät ole muiden yritysten kanssa ihan samalla viivalla.
– Vaikka ihan tosissamme me näiden kanssa olemme ja yritämme parhaamme, hän summaa.
Alkuvuodesta Keränen lisäsi yritystoimintaansa myös aiemmin harrastuksena olleen valokuvaamisen.
– Kuvailin aiemmin vain puhelimella mutta sitten tuli olo, että voisi hankkia ihan järkkärisetin. Sitten tuli mahdollisuus panostaa siihen enemmänkin, niin tuli ajankohtaiseksi perustaa y-tunnus ja hankkia lisää kalustoa.
Tällä kaudella Keräsen kameroineen voi bongata esimerkiksi MP:n peleissä. Aktiivinen nuori työskentelee omien yritystensä lisäksi kesällä myös marjanmyynnissä. Lomaakin hän ehtii sopivasti pitää.
– Tuntuu, että on yleistyvä tapa, että nuoret työskentelevät kesällä yrittäjinä. Varsinkin, jos kesätöitä ei muuten löydy.
Mutta palataan vielä kesän aloitukseen ja Puumalan suppailureissuun. Keränen lähtee tosiaan matkaan ihan itsekseen perjantaina 24. toukokuuta.
– Vanhempani ovat viikonlopun vapaalla, joten he pääsevät apuun, jos jotain tulee. Toivottavasti ei tule, Keränen naurahtaa.
Louhivedelle syntyi kuutti, joten uusia kalastusrajoitussopimuksia aletaan tehdä.
Aikuisia saimaannorppia on ollut Louhivedellä mutta nyt alueella syntyi myös kuutti. Arkistokuva / Jouni Koskela.
Mikkelin Louhivedelle syntyi viime talvena ensimmäinen kuutti vuosikymmeniin. Aikuisia saimaannorppia on esiintynyt Louhivedellä jo vuosia.
Pesälaskennoissa todettiin neljän kuutin Saimaalla syntyneen kalastusrajoitusalueiden ulkopuolelle, tai niin lähelle reuna-alueita, että se edellyttää sopimusneuvotteluja vesialueen omistajien kanssa. Kalastusrajoitussopimuksia tarjotaan Louhivedelle, Etelä-Saimaalle ja Pihlajavedelle saimaannorpan suojelemiseksi, tiedottaa ely-keskus.
Kuutin elossa säilyminen edellyttää kevään ja alkukesän verkkokalastuskieltoa sekä norpalle vaarallisten pyydysten kieltämistä ympärivuotisesti. Niihin kuuluvat riimu- ja vahvalankaiset verkot, kalatäkyiset koukut ja väljänieluiset katiskat, merrat ja ilman norpan estokalteria olevat päältä suljetut rysät.
Suojelutavoitteeseen pyritään osakaskuntien vapaaehtoisilla sopimuksilla Pohjois-Savon ely-keskuksen kanssa. Osakaskuntien sopimusalueista maksetaan korvausta vuosittain 2,5 euroa hehtaarilta. Kalastusrajoituksen asettaminen ja sopimuksen tekeminen edellyttävät osakaskuntien ylimääräisen kokouksen päätöstä.
Kokouksia on nyt kutsuttu koolle ja niitä pidetään 3. ja 19. kesäkuuta.
Anttola-Louhivesi osakaskunnan puheenjohtaja Jaakko Syrjäläinen suhtautuu maltillisesti rajoituksiin ja saimaannorppiin.
– Norppa elää elämäänsä ja kuuluu kalustoon. Vanhaa norppa-aluettahan Louhivesi on. Ainahan tällaiset asiat saattavat aiheuttaa parranpärinää mutta korvaavia kalastusmenetelmiä on käytössä ja osakaskunta saa asiassa myös korvausta, Syrjäläinen sanoo.
Syrjäläinen kertoo, että rajoitusalueen karttoja piirretään parhaillaan ja hänkään ei ole niitä nähnyt.
– Tietääkseni kuutti syntyi jossain Vuolteen saaristossa. Nythän saattaa olla, että sen jopa näkisi, kun se alkaa enemmän pyöriä. Aikuisia norppia olen nähnyt sekä Yövedellä että Louhivedellä mutta kuuttia en koskaan, Syrjäläinen kertoo.
Pohjois-Savon ely-keskuksen johtava kalatalousasiantuntija Teemu Hentinen uskoo, että sopimuksia osakaskuntien kanssa saadaan varmasti hyvin tehtyä.
– Toki Saimaa on iso järvi ja sen alueella on eri maakuntia, ja suhtautuminen on toisilla paikkakunnilla hieman erilaista kuin toisilla. Mutta esimerkiksi Louhivedellähän on tähän asiaan jo osattu varautua, Hentinen sanoo.
Hän toivoo, että kaikki kalastajat noudattaisivat jo nyt koko Louhivedellä norppaturvallisia kalastustapoja.
– Niin pidetään kuuttia hengissä ja vältellään vahinkoa, Hentinen summaa.
Kevään ylioppilaiden nimet on julkaistu. Ylioppilastutkintolautakunta kertoo, että keväällä valmistuu 24 800 uutta ylioppilasta.
Mäntyharjun lukiosta valmistuvat Ristiinasta Jani Liukkonen, Nooa Metso ja Liina Paasonen. Kaikkiaan Mäntyharjusta valmistuu 32 ylioppilasta.
Mikkelin lukiosta valmistuvista ristiinalaisia ovat ainakin Juuso Hämäläinen, Eino Kurvinen, Aada Maaranen, Vilma Paasonen, Onni Pyy, Henna Pöysä ja Onni Tukiainen, joka suoritti kaksoistutkinnon. Mikkelin lukiosta valmistuu 207 ylioppilasta.
Ylioppilaiden nimet on saatu kouluilta ja listoilla on julkaistu vain heidän nimensä, jotka ovat antaneet siihen luvan. Muista lukioista valmistuvia ristiinalaisia voi vinkata sähköpostiosoitteeseen toimitus@ristiinalainen.fi.
Lisätty 15.5. Mikkelin lukiosta valmistuviin Henna Pöysä.
Brahen Voimistelijat järjestävät akrobatiavoimistelun SM-kisat 18.–19. toukokuuta. Luvassa on huikeita temppuja ja nostoja.
Suomen parasta akrobatiavoimistelua nähdään Mikkelissä Saimaa Stadiumilla 18.–19. toukokuuta. Kuva on vuoden 2019 SM-kilpailussa. Voimistelijat ovat Ronja Saarinen, Tytti Hilakari ja Eye Iso-Tuisku. Kuva: Linda Luoma / Voimisteluliitto
Suomen parhaat akrobatiavoimistelijat kokoontuvat Saimaa Stadiumille Mikkeliin 18.–19. toukokuuta. Kilpailun järjestelyistä vastaa Brahen Voimistelijat, Bravo.
– Tämähän on siis jo kolmas kerta, kun meille on myönnetty akron SM-kisojen järjestelyvastuu. Aiemmilla kerroilla kilpailut jouduttiin kuitenkin koronaepidemian vuoksi perumaan. Toisella kerralla kisat peruttiin ihan muutama viikko aiemmin. Toki silloin tiesimme, että suurella todennäköisyydellä niin käy. Nyt on ollut mukava valmistautua ilman mitään tällaista, kertoo Bravon puheenjohtaja Pasi Parviainen.
Kisavalmistelut ovat hyvällä mallilla ja Mikkeli valmiina vastaanottamaan noin 300 urheilijaa.
– Noin vuosi on kisojen eteen tehty töitä ja tämän vuoden puolella tahti on tiivistynyt. Meillä löytyy Bravosta voimistelijoiden vanhemmista hienosti aina talkooporukkaa. Siellä on jo monia kisajärjestelyiden konkareita. He tietävät hommansa, Parviainen kiittää talkoolaisia jo etukäteen.
Mikkelissä kisaavat 12–18-vuotiaat ja 13–19-vuotiaat naiset ja miehet sekä yksi näitä vanhempi senioritrio. Kokoonpanoissa on pareja, trioja sekä miehillä nelikot. SM-sarjojen lisäksi Mikkelissä kilpaillaan liiton mestaruudesta.
– Kilpailussa on myös sekapareja. Bravosta ei SM-kilpailussa ole kilpailijoita mukana mutta liiton mestaruuksissa 4.- ja 5.-luokissa on meiltä yhteensä seitsemän kokoonpanoa, Bravon valmentaja Saila Parviainen kertoo.
Parviaiset kertovat, että Saimaa Stadiumilla nähdään Suomen huippuja. Kilpailemassa on muun muassa Suomea EM-kisoissa edustaneita kokoonpanoja.
– Kannattaa tulla katsomaan huikeita akrosuorituksia. Livenä on hienon näköistä, kun kaveri nostetaan ylös käsiseisontaan tai heitetään korkealle ilmaan, jossa hän pyörähtää jo tupla- ja kierrevoltteja. Ohjelmat sisältävät myös tanssillisia osioita, jotka yhdistyvät vaikeisiin temppuihin taidokkaasti. Tunnelma ja temppujen näkeminen on paikan päällä hienoa. Suomalainen akrobatiavoimistelu on viimeisessä viidessä mennyt paljon eteenpäin, Pasi Parviainen sanoo.
Kilpailuviikonloppuna lauantaina käydään karsinnat ja sunnuntaina loppukilpailut. Tarkemmat aikataulut ja suoritusjärjestykset tulevat kisanet.fi-sivustolle.
Pasi Parviainen toteaa, että lajia kannattaa tulla seuraamaan nyt siksikin, että SM-kisoja ei todennäköisesti ihan lähivuosina nähdä Mikkelissä.
– Järjestelyvuoro kiertää ja Suomessa on monia aktiivisia akropaikkakuntia, hän sanoo.
Suomen Voimisteluliitosta kerrotaan, että tänä vuonna akrobatiavoimistelun SM-kisoissa on ennätysmäärä kokoonpanoja, yhteensä 27 kokoonpanoa. Kilpailussa on mukana sekä viime vuoden SM-kisamenestyjiä että uusi haastajia. Osa viime vuoden mestareista kilpailee tänä vuonna uudella kokoonpanolla.
Akrobatiavoimistelun Suomen mestareiksi parien sarjassa viime vuonna voimistelivat Elsa Alho ja Tilda Tyrmi (Tampereen Voimistelijat, nykyisin he edustavat Tampereen Sisua). Pari voitti myös heitto- ja nosto-ohjelmien kultamitalit. Tänä vuonna Alho ja Tyrmi (Tampereen Sisu) kisaavat 12–18-vuotiaiden sarjassa, jossa he ovat ennakkosuosikkeja kuluneen kevään kisamenestyksen perusteella.
Voimisteluliitosta arvioidaan, että triojen sarjoissa on odotettavissa tiukkaa kilpailua. Triojen sarjassa viime vuonna SM-kultaa kokonaiskilpailussa ja heitto-ohjelmassa voittanut trio Elviira Laine, Netta Nuppola ja Siiri Nuutinen (Akron Taika) ja nosto-ohjelman kullan voittanut trio Angela Aarnio, Amanda Koivumaa ja Siiri Salminen (Tampereen Voimistelijat, nykyisin he edustavat Tampereen Sisua) kilpailevat tänä vuonna uusien kokoonpanojen kanssa.
Voimisteluliitossa järjestetään joka toinen vuosi kaikkien voimistelulajien yhteiset Suomen mestaruuskilpailut ja joka toinen vuosi lajeittain erilliset kilpailut. Liiton kahdeksan kansainvälistä kilpailulajia ovat akrobatiavoimistelu, joukkuevoimistelu, kilpa-aerobic, miesten telinevoimistelu, naisten telinevoimistelu, rytminen voimistelu, TeamGym ja trampoliinivoimistelu.
Red Cross Helpers -klubi alkaa, jos osallistua löytyy tarpeeksi.
SPR:n Ristiinan osaston Ilkka Äijäläinen opasti elvytystä Suomenniemellä toukokuun alussa. Nuorilla on nyt mahdollisuus päästä oppimaan muun muassa hätäensiapua SPR:n kautta.
SPR:n Ristiinan osasto kutsuu 16–35-vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia mukaan kahden kuukauden mittaiseen, kahdeksan kokoontumisen Red Cross Helpers -klubiin. Toiminnassa suoritetaan muun muassa hätäensiapukurssi, tutustutaan paikalliseen Punaisen Ristin osastoon ja järjestön toimintaan muutenkin.
Klubilaisille on kansainvälinen nuorten tapaaminen syksyllä 2024 ja kurssin suorittaneilla on mahdollisuus tulla valituksi projektiin kuuluvaan Tanskan matkaan.
– Tämä on hieno mahdollisuus. Esimerkiksi hätäensiapukurssista on käytännön taidon lisäksi hyötyä monissa opinnoissa, Ristiinan osaston puheenjohtaja Raija-Margit Huhtiniemi kannustaa mukaan.
– Toki meillä on toive, että tästä voisimme saada jopa uusia jäseniä toimintaan mutta emme tietenkään voi ketään sitoa paikkakuntaan. Itse ajattelen, että Punainen Risti on hieno mahdollisuus löytää samanhenkisiä ihmisiä kaikkialla maailmassa.
Huhtiniemi on valmis ohjaamaan Red Cross Helpers -toimintaa Ristiinassa ja Suomenniemellä yhdessä Mervi Gyntherin ja Ristiinan EA-toimintaryhmän osaajien kanssa. Projektiin on saatu rahoitus siten, että kurssi järjestetään 2024 aikana. Paikka ja aikataulu muotoutuvat osallistujien mukaan.
Klubi saadaan järjestettyä kahdeksalla osallistujalla. Materiaali on suomeksi sekä englanniksi. Kiinnostuneet voivat olla jo yhteydessä Huhtiniemeen, raija.huhtiniemi@outlook.com tai p. 050 5679111.
Uusia rauhoitusalueita tuli Yöveden Lehtisenselälle, Ruokovedelle ja Luonterille.
Saimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen laji. Yöveden Lehtisenselälle tuli uusia rajoituksia sen vuoksi. Kuva: Eetu Karhunen
Pohjois-Savon ely-keskus on asettanut kevään aikana saimaannieriän suojelemiseksi rauhoitusalueita, joiden pinta-alat ovat Yöveden Lehtisenselällä 363 ha, Ruokovedellä 405 ha ja Luonterilla 274 ha. Rajoitukset alkoivat Yövedellä 1. toukokuuta, ely-keskus tiedottaa.
Uusilla kalastusrajoituksilla vahvistetaan luonnossa lisääntyvää nieriäkantaa ja turvataan lajin säilyminen Saimaalla ja Kuolimolla. Rauhoitusalueilla on kielletty ympärivuotisesti muun muassa verkkokalastus ja uistelu. Rajoitusalueet ja rajoitusten tarkka sisältö merkitään osakaskuntien lupa-aluekarttoihin sekä maa- ja metsätalousministeriön karttapalveluun www.kalastusrajoitus.fi. Tiedot päivittyvät osakaskuntien nettisivuille ja kalastusrajoituspalveluun toukokuun alussa.
Saimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen laji, jota elää vähäisiä määriä Kuolimossa ja muun muassa Luonterilla, Ruokovedellä ja Yövedellä. Rajoitusten lisäksi nieriäkannan elvyttämistä tuetaan uusimalla viljelykantaa luonnonvaraisten kalojen mädillä ja maidilla, kehittämällä poikaskasvatusmenetelmiä ja seuraamalla kannan tilaa. Toimia toteutetaan Metsähallituksen Pro Saimaannieriä -hankkeen rahoituksella, yhteistyössä vesialueiden omistajien kanssa.
Saimaannieriä olisi kadonnut jo luonnosta, jos paikalliset vesialueen omistajat eivät olisi vuosikymmeniä rajoittaneet kalastusta Luonterilla sekä Kuolimon Isoselällä ja Morruuvuorenselällä. Myös Yövedellä ja Ruokovedellä suhtauduttiin nieriäkannan turvaamiseen myönteisesti.
ELY-keskus neuvotteli rajoituksista Yöveden osakaskunnan ja Liittokivi-Ruokoveden osakaskunnan hoitokuntien kanssa hyvässä hengessä. Liittokivi-Ruokovesi osakaskunta kantaa suurimman vastuun nyt perustetuista nieriän suojelualueista.
– Rajoitukset vähentävät osakkaiden kalastusmahdollisuuksia, mutta paljon jää vielä kalastusaluetta ja -mahdollisuuksia. Olemme sitoutuneet nieriän pelastamiseen ja olemme nähneet Yöveden ja Ruokoveden merkityksen lajin pelastamisessa. Ehdottomasti haluamme turvata kannan elpymisen, kertoo osakaskunnan puheenjohtaja Timo Reponen tiedotteessa.
