Vain reilun vuoden kunnollista lajiharjoittelua tehnyt ristiinalainen lunasti paikkansa arvokisoihin viime viikonlopun karsintakilpailussa tuloksella 210 kg. 

Viime viikonloppuna kisattiin penkkipunnerruksessa paikoista alkavan kesän Euroopan mestaruuskisoihin. Alle 125-kiloisten luokassa sekä avoimessa että 40-44-vuotiaiden sarjoissa paikan arvokisoihin lunasti muiden muassa ristiinalainen Miikka Oinonen. EM-kisoihin päästäkseen tuli sijoittua sarjassa kolmen joukkoon, Oinonen oli 40–44-vuotiaissa toinen ja yleisessä sarjassa kolmas.

– Karsintakisassa oli tavoitteena nimenomaan tämän EM-kisapaikan lunastaminen, ja se onneksi toteutui. Hieman oli hankala tilanne lähteä kisaamaan, kun edellisellä viikolla sairastelin vähän, mutta hyvä että paikka tuli.

– Nyt on pohdinnassa, kummassa sarjassa lähdetään kisaamaan. Molempiin ei riitä rahkeet, kun kisat on samana päivänä, Oinonen sanoo.

Ratkaisevalla kolmannella työnnöllä nousi tulos 210 kilogrammaa, jolla edellä mainitut sijat ansaittiin.

– Toinen työntö (jossa tangossa oli tuo 210 kg) oli se, mihin panostin, mutta se meni teknisesti pieleen. Siinä olisi pitänyt älytä aiemmin luovuttaa, kun huomasin ettei onnistu. Kokemuksen puute näkyi.

– Olinkin sitten ihan puhki sen työnnön jälkeen, mutta jotenkin onnistuin kolmanteen tsemppaamaan. Eihän se kauniisti tullut, mutta tuli kuitenkin! Siinäkin lopussa vielä meinasi tulla sekaannusta, kun en ensin kuullut tuomarin hyväksyntää.

Oinosen suorituksen arvoa nostaa se, että urheilun merkeissä paremmin jalkapallosta tunnettu mies on harjoitellut penkkipunnerrusta ammattimaisessa ohjauksessa vasta reilun vuoden päivät.

– Totta kai minulla on urheilutaustaa, mutta voimanostoa ja sitten erityisesti penkkiä olen nyt tehnyt vasta vähän aikaa. Valmentajana toimiva Ilkka Lukkarinen on tässä todella vahvana tekijänä, eihän tästä projektista muuten olisi mitään tullut. Ilkka on ohjannut paitsi lajiosaamiseen, niin myös esimerkiksi ravinnon tankkaamiseen, Oinonen ohjaa kiitosta valmentajan suuntaan.

Lukkarinen oli myös henkilö, joka alun perin houkutteli kisaprojektin pariin. Vanha lajikonkari lienee nähnyt, että tässä kaverissa voisi olla potentiaalia.

– Ilkka minut tähän houkutteli. Ensin olin vähän vastahankaan, mutta sitten lopulta innostuin, kun tehtiin tällainen selkeä projekti, johon panostaa.

Niin se tankkaaminen. Tällä hetkellä Oinosen omapaino on noin 115 kilogrammaa, ja jotta kovan harjoittelun tulokset pysyvät kropassa, vaatii se valtavan energiamäärän tankkaamista.

– Ihan pelkkää tavallista ruokaa ei pysty niin paljon syömään, että saisi tarpeellisen määrän kaloreita. Paljon menee proteiinia ja hiilihydraatteja sisältävää juomaa.

– Mutta totta kai paljon myös pitää syödä. Yksi asia mikä on varmaa, niin maitorahkaa en varmasti syö pitkään aikaan, kunhan tämä projekti on saatu maaliin! Oinonen nauraa.

Tankkaamiseen ja painonhallintaan liittyy myös painoluokka, jossa kilpaillaan.

– Periaatteessahan minun kannattaisi kisata painoluokkaa alempana, eli alle 110-kiloisissa. Mutta kun ei ole kokemusta, miten kroppa toimii, jos lähdetään kisapainoa tiputtamaan punnitusta varten, ja sitten vuorokauden aikana yritetään taas tankata energiavarastot täyteen, niin todettiin että viisaampi mennä nyt näin tasaisesti.

– Tässä kamppaillaan koko ajan aikaa vastaan. Katsotaan nyt, mitä tässä viimeisen reilun kuuden viikon aikana ehditään. Viitisen viikkoa treenataan vielä kovaa kolme kertaa viikossa. Viimeinen viikko sitten käytännössä herkistellään, ja sitten yhdellä treenillä nostetaan vireystasoa ennen kisaa, Oinonen kertaa suunnitelmaa.

Kuinka EM-kisoissa sitten käykään, on varmaa, että sen jälkeen lakkaa sekä raju punttien kanssa harjoittelu että jatkuva tankkaaminen.

– Kunhan tämä projekti on saatu maaliin, niin aion pudottaa painon normilukemiin sekä ruveta taas harrastamaan urheilua niin kuin normaalit ihmiset. Ja voi taas syödäkin vain sen verran kuin hyvältä tuntuu. Tai olla syömättä!

– Onhan tämä vaatinut paljon paitsi itseltä, niin myös lähipiiriltä. Kiitokset heille pitkäpinnaisuudesta. Ja Treenipankissa on ollut hyvä treenata, ja meidän treenirinki on ollut tärkeä tuki! Oinonen kiittelee.

Niko Takala

Turvallisuutta parannetaan koulun lähellä.

Mikkelin kaupungin perusparannustyöt kaduilla sekä esimerkiksi leikkipuistoissa alkavat vapun tienoilla. Yksi tänä kesänä tehtävistä kohteista on Ristiinan Mäkitien ja Kristiinantien risteys. Koulun lähellä olevassa risteyksessä parannetaan erityisesti kevyen liikenteen turvallisuutta.

Mäkitiellä korotetaan nykyinen liittymäalue ja liittymän ympärille lisätään piennarlevitykset parantamaan kevyen liikenteen kulkua. Liikennemerkit uusitaan ja liittymäalueen näkemiä parannetaan tarvittavilta osin.

Suurimpana tiehankkeena kaupungilla on tänä vuonna Rokkalanjoen ylittävän Porrassalmenkadun sillan uusiminen. Silta sijaitsee Myllykadun risteyksen lähellä, Tenholankadusta pohjoiseen noin sata metriä. Työ pyritään aloittamaan toukokuussa ja urakka-aika kestää vuoden loppuun saakka. Työmaasta aiheutuu jonkun verran haittaa liikenteelle. Liikennejärjestelyjen haasteena ovat lähellä sijaitsevat liikennevalo-ohjatut risteykset.

Kaupunki kertoo tiedotteessaan, että Kasarminkadun saneeraus saa jatkoa edellisen kesän töille. Viime vuonna kadun alle uusittiin kaukolämpö-, sähkö- ja kuituverkkoa. Tänä kesänä Kasarminkadulle rakennetaan leveämpi pyöräily- ja jalankulkuväylä sekä istutetaan uudet katupuut. Työ on jatkoa edellisvuoden Nuijamiestenkadun remonttiin, jossa rakennettiin muun muassa punaista pyöräilyväylää. Vuoden 2024 aikana leveä pyöräily- ja jalankulkuväylä ulotetaan Kasarminkadun lisäksi myös Jääkärinkadulle, jonka liikenneturvallisuutta parannellaan myös risteysalueilla. Alkukesästä Jääkärinkadun kaukolämpöverkkoa saneerataan ensin välillä Annikinkatu–Prikaatinkatu, minkä jälkeen katu viimeistellään Sammonkadulle saakka. Linja-autoreitti kulkee Jääkärinkadun ja Kasarminkadun sijasta vielä kesän ajan Nuijamiestenkatua pitkin.

Jalankulkijoiden liikenneturvallisuutta parannetaan myös Porrassalmenkadulla. Lisäksi muutama liikenneturvallisuushanke on vielä suunnitteluvaiheessa ja niiden toteutuminen vuonna 2024 on vielä epävarmaa. Kuitenkin Rinnekadulla, uuden Saimaanportin yhtenäiskoulun kohdalla, rakennetaan kesällä uusia linja-autopysäkkejä vastaamaan nykyistä tarvetta sekä parannetaan kadun kuivatusjärjestelmää.

Mikkelin kaupunki rakennuttaa vesilaitoksen kanssa yhteistyössä kaksi laajempaa saneeraushanketta Lehmuskylän alueella. Toinen hanke käsittää Lylytien ja Kaarnatien saneerauksen sekä osan Kelotiestä. Toisessa hankkeessa saneerataan Pihlajatietä Lehmuskadun risteyksestä noin 250 metrin matkalta keskustan suuntaan. Molemmissa hankkeissa uusitaan vesijohdot, jäte- ja hulevesiviemärit sekä kadun rakennekerrokset.

Merkittävämpiä leikkipaikkojen kunnostustöitä tehdään tulevana kesänä Pohjolanpuiston ja Kiiskinmäen leikkipaikoilla. Uimarannoilla uusitaan Kaihun uimarannan laiturin loppuosa ja asennetaan uudet pukukopit Urpolanlammen ja Otavan uimarannoille. Vihertöiden osalta katupuita istutetaan muun muassa Nuijamiestenkadulle, Kasarminkadulle, Jokikadulle ja Salosaarentielle yhteensä noin 130, kaupunki kertoo tiedotteessa.

Sari Takkinen on yritystoiminnan muuttuessa saanut opetella paljon uutta. Digiportaiden apua hän suosittelee kaikille yrittäjille.

Työteliästä mutta mukavaa.

– Alkuun tässä on ollut niin paljon uutta. Paljon on saanut opiskella mutta nyt on olo, että perusasiat alkavat olla hallussa ja voi alkaa kehittää uusia juttuja.

Näin kuvaa paria viime vuotta Koiranurkan yrittäjä Sari Takkinen. Loppuvuodesta 2022 hän lopetti Grilli-Kahvila Katrillin toiminnan Ristiinassa ja alkoi kehittää aiemmin sen tiloissa, konkreettisesti nurkassa, toiminutta Koiranurkkaa eteenpäin. Nyt Koiranurkalla on muun muassa verkkokauppa.

– Toiminta on sellainen eri osa-alueiden kombo. On kivijalkaliike, verkkokauppa ja lisäksi kierrän tapahtumissa tavaroineni, Takkinen kertoo.

Takkiselle oli selvää, että kun koko liiketoiminta muuttui ja hän alkoi tehdä yrityksessään kaikkea yksin pienellä budjetilla, niin hän tarvitsee myös lisäoppia.

– Esimerkiksi verkkokauppa oli minulle täysin uusi asia. Kaikkiaan digipuolta piti saada haltuun paremmin, koska kaikki pyörii nykyään vahvasti sen ympärillä.

Verkkokaupan kehittämistä varten hän kävi ammattitutkinnon, mutta suuri apu on ollut myös Digiportaat-hanke ja sen työntekijät.

– Siellä olen tykännyt erityisesti siitä, että koulutuksia on hyvin tehokkaasti täsmäaiheista. Lisäksi olen ollut asiantuntijasparrauksessa, mistä on ollut iso hyöty. Netistähän löytää itsekin kaikenlaista tietoa ja ohjeita mutta ajankäytöllisesti se työllistää ihan hirveästi. On ollut todella hyvä, että tukena on ollut joku, joka tietää asioista enemmän ja hän on sanonut, mihin suuntaan kannattaa keskittyä, Takkinen miettii.

Digiportaat auttaa yrittäjiä koko Etelä-Savon alueella. Yritysneuvoja Sari Kujala korostaa, että liikkeelle lähdetään aina yrityksen tarpeista.

– Teemme aina ensin kartoituksen. Siinä käydään läpi, mikä on nykytilanne ja mikä on meidän tarjontamme. Yritysten tilanteet ovat tosi vaihtelevia mutta usein on tilanne, että yrityksellä on jo nettisivut ja voi olla verkkokauppakin, mutta he eivät osaa päivittää niitä. Perehdytys on aikoinaan saatu sivut tehneeltä taholta, mutta yrityksessä ei kuitenkaan enää osata päivittää sivuja, Kujala kertoo.

Digiportaisiin osallistuminen maksaa yritykselle maltillisen summan. Alle 700 000 euron liikevaihdon yritykset maksavat koulutuksista 150 euroa. Jos haluaa lisäksi hakeutua sparraukseen, hinta on 300 euroa. Verkkokaupan kasvupolkujen hinnat ovat 450 euroa.

– Yhdellä koulutusten osallistumismaksulla pääsee siis kaikkiin peruskoulutuksiin elokuuhun 2025 asti, Kujala vinkkaa.

Takkinen kertoo pitävänsä Digiportaiden koulutuksista, koska niissä osallistujajoukko on aina pieni.

– Asiantuntija neuvoo jokaista yksilöllisesti. Ei mennä vain jotain asiaa läpi, ja toiset pystyvät sen hyödyntämään ja toiset ei, Takkinen sanoo.

Kujala muistuttaa, että ihan nopeilla askelilla voi jo saada yritykselleen paremman näkyvyyden ja uusia asiakkaita.

– Ihan aluksi katsomme peruspohjaa, eli että Googlen yritysprofiili on kunnossa ja omat nettisivut nousevat haettaessa. Kaikkihan me nykyään etsimme tietoa netistä ensimmäisenä. Joku somekanava on yrityksellä myös hyvä olla. Kannustamme yrityksiä myös toisten yritysten palveluiden ostoon. Eli jos tuntuu, että markkinointiin ei ole aikaa, niin silloin kannattaa etsiä hyvät yhteistyökumppanit. Somepäivitystenkin tekoon saa toisilta apua. Itse ei kannata kaikkea tehdä, Kujala sanoo.

Kujala kannustaa, että ovi kannattaa rohkeasti avata isommalle asiakaskunnalle ja näkyä digitaalisesti.

– Ei koskaan kaikki tiedä, eikä tunne kaikkea. Aina on mahdollisuus saada uutta asiakaskuntaa, Kujala sanoo.

Koiranurkka on kivijalkakaupassa nyt avoinna kolmena päivänä viikossa. Takkinen toteaa, että pienellä paikkakunnalla mahdollisuus liiketoiminnan kasvuun on rajallinen.

– Pienellä kylällä asiakkaiden määrä on rajallinen. Mutta verkkokaupan osuutta voi aina nostaa, hän miettii.

Elina Alanne

Ristiinalaiset nuoret pääsivät tutustumaan eduskuntaan.

Ristiinan yhtenäiskoulu sai kolme paikkaa 12.4.2024 järjestettyyn Nuorten parlamentin täysistuntoon, ja oppilaat pääsivät tutustumaan eduskuntataloon sekä eduskuntaan.

Koulun kahdeksasluokkalaisista valittiin kaksi oppilasedustajaa, Sebastian Niemeläinen ja Susanna Rahikainen, sekä yksi toimittajaoppilas, Neea Mäntyvaara. Nuorten mukaan lähti Ristiinan koulun opettaja Henry Nieminen. Ristiinalaisten lisäksi tapahtumaan osallistui noin 350 nuorta ympäri Suomea.

Nuorten parlamentin kokoontumisella pyritään innostamaan suomalaisia nuoria osallistumaan päätöksentekoon ja kiinnostumaan politiikasta. Samalla päättäjät saavat kuulla nuorten ehdotuksia, mielipiteitä ja ajatuksia hallituksen tekemistä päätöksistä.

Nuorten täysistunto pidettäisiin normaalisti kahden vuoden välein, mutta koronapandemian takia tapahtuman järjestämisessä on ollut taukoa. Viruksen höllättyä otettaan yläkoululaiset pääsevät taas tutustumaan politiikkaan sekä eduskunnan toimintaan, ja ristiinalaisetkin nuoret lähtivät aamuvarhaisella kohti Helsinkiä.

Kun Mikkelistä lähtenyt juna saapui Helsingin päärautatieasemalle, nuorilla olikin jo kiire keretä eduskuntatalolla järjestettyyn ohjelmaan. Nuoret toimittajaoppilaat kiirehtivät kyselytunnille, jossa he saivat kysyä kysymyksiä neljältä kansanedustajalta.

Mukana olivat muun muassa kristillisdemokraattien Mika Poutala sekä vasemmistoliiton Minja Koskela, jotka joutuivat vastaamaan kiperiin kysymyksiin taloudesta, ilmastonmuutoksesta sekä koulutuksesta.

Oppilasedustajat aloittivat päivän valiokunnissa, missä he tutustuivat valitsemansa valiokunnan työskentelyyn. Molemmat Ristiinan oppilasedustajat tutustuivat liikenne- ja viestintävaliokuntaan, jonka teemoina olivat liikenneturvallisuus ja sähköpotkulaudat.

Valiokuntatyöskentelyn jälkeen vuorossa oli varsinainen täysistunto, jossa oppilasedustajat kysyivät ministereiltä itse keksimiään kysymyksiä. Nuoret olivat huolestuneita muun muassa pisa-tulosten heikkenemisestä ja ilmaston tilasta.

Ristiinan koulun oppilasedustaja Sebastian Niemeläinen sai esittää oman kysymyksensä, joka liittyi ihmisten tasa-arvoon Suomessa. Niemeläinen kysyi Suomen tulevista toimista edistää yhdenvertaisuutta. Kysymykseen vastasi pääministeri Petteri Orpo (kok.), mutta selkeää vastausta ei oikein saatu.

Oppilasedustajat pääsivät myös äänestämään muun muassa sähkötupakka vapeen liittyvistä asioista, ja nuorten mielestä vape pitäisikin kieltää lailla.

Istunnon päätyttyä kaikki vieraat siirtyivät valtiosaliin, jossa tapahtui puhemiehen vastaanotto sekä ruokailu. Valitettavasti Ristiinasta saapuneiden tiukan aikataulun takia he joutuivat lähtemään eduskuntatalolta muita aiemmin. Aikaa oli kuitenkin sen verran, että matkalaiset kävivät syömässä, ja he tahtovatkin kiittää sponsoriaan Ristiinan Rotaryklubia.

Sebastian kuvaa päivää mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi.

– Oli todella kiva päästä mukaan tähän tapahtumaan, sillä se tarjosi ikimuistoisen kokemuksen, hän kertoo.

Myös Susanna sanoo päivän olleen ainutlaatuinen kokemus. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että vierailun kohokohta oli parlamentin täysistunto.

Neea Mäntyvaara

Kirjoittaja oli tet-harjoittelijana Ristiinalaisessa

Se on tiedetty, että Alexander Stubb on äitinsä puolelta Setälän sukua. Vähemmän tunnettua on, että hänen juurensa liittyvät myös Krohnin sukuun.

Tasavallan presidentti Alexander Stubbin sukujuurissa on kytkös Ristiinaan ja Kallioniemeen. Hän on äitinsä puolelta Setälöiden sukua ja isänsä puolelta Krohnin sukua.

E.N. Setälä ja Helmi Krohn rakensivat Kallioniemen huvilan 1800-luvun lopussa.

Presidentti Stubb on kielitieteilijä ja poliitikko E.N. Setälän vanhimman veljen, Edvard Optatus Setälän jälkeläinen.

Edvardin poika oli apteekkari Eino Setälä ja hänen poikansa syöpäprofessori Kai Setälä. Kain tytär Christel Setälä oli Aleksander Stubbin äiti. Christel kuoli vuonna 2008.

Sukujuuristaan Stubb kertoo esimerkiksi Karo Hämäläisen kirjoittamassa Alex-elämäkerrassa (Otava 2017). Ristiinalainen sai apua Setälän puolen juurten selvittämiseen myös Marjatta Tammiselta. Hän on E.N. Setälän ja Helmi Krohnin vanhimman lapsen Vilho Setälän tytär.

Vähemmän tunnettua on, että Stubbin sukujuuret liittyvät myös E.N. Setälän ensimmäiseen vaimoon Helmi Krohniin. Tämä oli kääntäjä, kirjailija ja toimittaja ja hänen isänsä oli professori Julius Krohn. Juliuksella oli serkku Catharina, jota kutsuttiin Katinkaksi. Hän eli vuosina 1821–1909.

Krohnin sukua oleva ja Helmi Krohnin elämää tutkinut Hilkka Oksama-Valtonen kertoo, että Katinkaan liittyy tarina siitä, kuinka hän meni nuorena salaa kihloihin miehen kanssa, jota hänen Friedrich-isänsä ei hyväksynyt.

– Isä pakotti Katinkan naimisiin Samuel Breitensteinin kanssa, joka oli perheen kotiopettaja. Katinka oli kuitenkin jo raskaana ja synnytti pojan, Oksama-Valtonen kertoo.

Vuonna 1848 syntynyt Wilhelm, Willy Breitenstein lähetettiin Suomeen Sveitsistä, jonne Katinka oli muuttanut asumaan miehensä ja sittemmin kahden poikansa kanssa.

Willy Breitenstein opiskeli Ruotsissa agronomiksi, mutta muutti sitten Itä-Suomeen.

– Willy meni naimisiin Alexandrine Buttenhoffin kanssa ja he saivat kahdeksan lasta. Näistä lapsista yksi oli poika, Bruno. Hänen tyttärensä Marita Breitenstein oli Alexander Stubbin isoäiti, eli Alexander Stubbin isän Göran Stubbin äiti, Oksama-Valtonen selventää.

Hän kertoo myös, että Willy Breitenstein osti omistukseensa vuonna 1898 Krohnin suvussa aiemmin olleen Kiiskilän kartanon, joka oli Helmi Krohnille hyvin tärkeä paikka.

– Kun Helmi muutti Kallioniemeen, hän halusi, että se muistuttaisi Kiiskilää. Esimerkiksi yläkerran värilliset lasi-ikkunat muistuttivat Kiiskilän huvimajasta, Oksama-Valtonen kertoo.

Kiiskilän kartano sijaitsee edelleen Viipurinlahden rannalla ja sitä restauroi paraikaa vapaa-ajan keskukseksi eräs pietarilainen pariskunta.

– On suorastaan ihme, että paikka on edelleen olemassa kaikkien sotienkin jälkeen, toteaa Hilkka Oksama-Valtonen, Helmi Krohnin lapsenlapsenlapsi, joka kirjoitti Helmi Krohnin ihmeellinen elämä -teoksen Marjut Hjeltin ja Maarit Leskelä-Kärjen kanssa (Into 2021).

Oksama-Valtonen on vieraillut Kiiskilässä Krohn-suvun kanssa kahdesti. Holger Stubb, presidentin edesmennyt setä, on kirjoittanut Katinkasta teoksessaan Släkten Breitenstein i Finland. Oksama-Valtosen tiedot Katinka Krohnista ovat sieltä sekä muun muassa Salme Setälän sukukronikasta Levoton veri (1966).

– Mielenkiintoista tietoa Kallioniemestä saa myös, jos lukee Salme Setälän teoksen Kallioniemi isänmaa vuodelta 1945, Oksama-Valtonen vinkkaa.

Elina Alanne

Kuvateksti:

Tasavallan presidentti Alexander Stubb ja hänen puolisonsa Suzanne Innes-Stubb tekivät ensimmäisen valtiovierailunsa presidenttiparina Pohjois-Karjalaan. He tapasivat kansaa muun muassa Joensuun torilla. Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia

Kotien rooli asiassa on todella tärkeä, toteaa rehtori. 

Tiistaina Vantaalla tapahtunut kouluampuminen on järkyttänyt sekä aikuisia että lapsia. Ristiinalaiseen yhteyttä ottanut koululaisen vanhempi ihmettelee sitä, että Mikkelissä ei kouluilla ollut yhtenäistä tapaa käsitellä asiaa oppilaiden kanssa. Osa kouluista järjesti esimerkiksi hiljaisen hetken, osa ei. Myös siinä oli eroja, keskusteltiinko asiasta luokassa opettajajohtoisesti vai ei.

Toinen vanhempi olisi myös toivonut, että heti tiistaina kaupunki olisi viestittänyt esimerkiksi Wilman kautta huoltajille, miten asiaa tullaan Mikkelissä koulussa käsittelemään seuraavan päivän aikana. Monessa kunnassa näin toimittiin. Tämä olisi helpottanut asiasta keskustelua kotona, kun olisi tiennyt, miten koulu asiasta viestii.

Ristiinalaisvanhempi ihmetteli myös sitä, miksi Ristiinassa yläkoululaisten kanssa ei keskustelu yhteisesti asiasta ainakaan keskiviikon aikana. Keskiviikkona huoltajat saivat koulusta Wilma-viestin, jossa kerrottiin, että koululla oppilas voi hakeutua juttelemaan kenen tahansa koulun aikuisen tai kuraattorin kanssa. Koulu jakoi myös MLL:n ohjeet, miten väkivaltauutisista kannattaa keskustella lapsen kanssa.

Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander, ristiinalaisvanhempi kertoo, että hänen yläkouluikäinen lapsensa olisi kaivannut koulussa yhteistä juttelua ampumatapauksesta. Miksi asiaa ei käsitelty Ristiinassa jokaisen luokan kanssa?

– Useammassa luokassa aiheesta on puhuttu. Kaupungin yhteinen linja oli, että ollaan käytettävissä keskusteluun. Me päädyimme niukkaan linjaan, eli asiasta keskustellaan, jos oppilaat ottavat sen esille. Näin olemme toimineet ennenkin. Opettajat tuntevat hyvin oppilaansa. Ryhmien välillä on ollut isoja eroja sen suhteen, kuinka paljon asiaa on ollut tarvetta käsitellä.

Miksi näin?

– Nämä ovat todella vaikeita asioita, joissa kotien rooli korostuu. On suuri ero siinä, mitä oppilaat jo tietävät. Toisten kotona uutiset pauhaavat koko ajan, toisille kerrotaan kotona vain faktat ja toiset näkevät kaikki väkivaltaiset videot Tiktokista. Ajattelen, että koulu ei voi olla se taho, joka tällaisista asioista kertoo lapselle enemmän kuin tämä jo tietää. Emme halua lietsoa pelkoa. Kuraattorin kanssa linjasimme nyt näin, että hän ja terveydenhoitajat raivasivat kalentereistaan tilaa keskusteluille ja tätä viestiä on kerrottu myös opettajille, että kertovat oppilaille, miten keskustelemaan pääsee. Olemme myös herkkänä siinä, että vastaamme siihen, jos näemme, että jollain on kovasti mielen päällä. Myös koulunuorisotyöntekijän kanssa moni on asiasta jo jutellutkin.

Ristiinan yhtenäiskoulussa ei järjestetty hiljaista hetkeä, kuten joissakin mikkeliläiskouluissa. Miksi ei?

– Sellainen tilaisuus ja viesti on osalle oppilaistamme hyvin vaikea ottaa vastaan, emmekä kaipaa tällaiseen asiaan yhtään epäkunnioitusta tai nokittelua. Lisäksi koen, että yhtenäiskoulussa asioiden käsittelyssä tulee huomioida myös koulun pienimmät oppilaat.

Olisiko asiaa kuitenkin pitänyt käsitellä enemmän yläkoululaisten kanssa?

– Ehkä asiaa olisi voinut enemmän käsitellä. Meillä on todennäköisesti ensi viikolla pelastusharjoituksia, joiden yhteydessä tästäkin asiasta voidaan keskustella. Tärkeää on kuitenkin edelleen se, ettei herätetä turhia pelkoja. Toivon todella paljon, että vanhemmat keskustelevat lastensa ja nuortensa kanssa kotona sekä tästä että kaikesta muustakin tunteita herättävästä. Kodeissa on paras ymmärrys siihen, miten asioista puhutaan oman lapsen mukaisesti. Muutama huoltaja oli suoraan kouluun yhteydessä ja he toivoivat, ettei ampumista käsitellä pienten oppilaiden kanssa, vaan keskitytään kohtaamiseen ja tunnetaitokasvatuksen vahvistamiseen ennaltaehkäisevänä työnä.

Elina Alanne

MLL:n ohjeet väkivaltauutisista puhumiseen lasten kanssa.

HS:n artikkeli aiheesta puhumisesta

Apua Ukrainaan Etelä-Savo ry:n avustusmatkalla tulee Suomeen noin parisenkymmentä ukrainalaista. 

Apua Ukrainaan Etelä-Savo ry tekee taas avustusmatkan Ukrainaan. Bussin ja pakettiauton saattue lähtee kohti Ukrainan Lviviä pääsiäissunnuntaina.

– Pakettiauton luovutamme tavaroineen Ukrainan armeijalle. Se pakataan täyteen auton osia, ruokaa, varusteita ja vaatteita, järjestön puuhanainen Miia Koppi kertoo.

Linja-auto puolestaan pakataan menomatkaksi täyteen Eloisalta saatuja apuvälineitä sekä muita terveydenhuollon tarvikkeita. Myös Mikkelin Pesulasta saadaan liinavaatteita. Lisäksi kuljetetaan muun muassa eläinten ruokaa.

Matka on aluksi vapaamuotoisena alkaneelle ja nykyisin järjestöpohjalta toimivalle porukalle jo yli kymmenes.

– Kymmenkunta reissua on tehty bussilla ja sitten muutamia matkoja paketti- tai henkilöautoilla, Koppi laskeskelee.

Ukrainasta on löytynyt vakiintuneet kontaktit, jotka ottavat tavarat vastaan ja vievät ne perille. Aina viedään sitä, mitä ukrainalaiset pyytävät.

– Esimerkiksi autojen ja niiden varaosien sekä työkalujen tarve on suurta. Huoltoa ja korjaustoimenpiteitä on siellä paljon. Ja toki myös terveydenhuolto on lujilla.

Tällä avustusmatkalla tuodaan Suomeen myös parisenkymmentä ukrainalaista, jotka hakevat Suomesta tilapäistä suojelua. Kyydissä lähtee myös, itse matkastaan vähän maksaen, muutamia ukrainalaisia käymään kotimaassaan.

Koppi kertoo, että välillä tilapäistä suojelua hakevien määrä hiipui mutta nyt on taas tulijoita.

– Ihmiset ovat väsyneitä sotaan. Ukrainassa on vaikea rakentaa tulevaisuutta. Mieliala on nyt sellainen, että ”kyllä me kuitenkin lähdemme”, vaikka aiemmin he ovat ehkä olleet jäämisen kannalla, Koppi miettii.

Apua Ukrainaan Etelä-Savon matkaa voi tukea rahallisesti. Yhdistys kerää matkoihin rahaa erilaisilla tempauksilla, kuten myyjäisillä ja järjestämällä koirien match shown huhtikuussa Mikkelissä. Koppi toivottaa kaikki myös mukaan tervetulleiksi toimintaan.

– Varainkeruussa ja lahjoitustavaroiden hankinnassa on aina iso työ. Jos joku haluaa käytännössä osallistua, niin aina löytyy tekemistä.

Elina Alanne

Apua Ukrainaan Etelä-Savon nettisivut. Järjestö löytyy myös Facebookista.

S-ryhmä haluaa toteuttaa Kaukaanrannan torille tankkauspisteen, joka mahdollistaa myös veneiden tankkaukset. Kaupungin kaavoitustyö ei ole edennyt suunniteltuun tahtiin.

Kerroimme viime syksynä (Ristiinalainen 16.11.2023), että Osuuskauppa Suur-Savo haluaa toteuttaa Ristiinan Kaukaanrannan torialueelle ABC-kylmäaseman. Samaisesta tankkauspisteestä aiotaan johtaa tankkausmahdollisuus myös rantaan, joka mahdollistaisi siis myös veneiden tankkauksen. Ristiinassa ei ole päässyt kesän 2022 jälkeen tankkaamaan veneitä järvestä käsin, mitä on pidetty suurena puutteena veneilijöille sekä haittana matkailulle.

Osuuskaupan toimialajohtaja Kai Nurmi kertoo, että heillä on suunnitelmat valmiina lähteä toteuttamaan hanketta heti, kun kaavoitustilanne sen mahdollistaa.

– Nythän me emme tietenkään voi muuta kuin odottaa, että kaupunki saa kaavan toteutettua. Meillä on omat suunnitelmat valmiina siihen, kuinka kohde rakennetaan, eli pääsemme sitten kyllä ripeästikin maarakennustöihin, kunhan se on mahdollista.

– Kuten jo alun perin oli arvelu, niin tälle kesällehän tankkauspistettä ei vielä saada tehtyä. Mutta jos kaava valmistuu ja vahvistuu kesän aikana, niin meillä on valmius aloittaa työt jo syksyllä, jotta sitten seuraavalle vuodelle olisi valmista. Sulan maan aikana rakennustyöt joka tapauksessa on tehtävä, kun polttoainesäiliöt maahan kaivetaan ja asennetaan, Nurmi sanoo.

Mikkelin kaupunki laittoi Kaukaanrannan asemakaavan uudistamisen vireille viime lokakuussa, mutta sen jälkeen kaavaprosessi ei ole edennyt. Alkuperäisessä kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on arvioidusta aikataulusta todettu, että kaavaehdotus olisi saatu nähtäville helmi-maaliskuussa sekä kaavan hyväksyminen olisi voinut olla jo toukokuussa. Nyt aivan tähän aikatauluun ei päästä, kertoo asemakaavapäällikkö Kalle Räinä.

– Tällä hetkellä arvioimme, että kaavaehdotus saataisiin kaupunkikehityslautakunnasta toukokuun aikana. Kun ehdotus julkistetaan, niin se on nähtävillä 30 päivää, jona aikana siitä voivat vielä asianosaiset tehdä muistutuksia. Tarkoitus kuitenkin on, että kaava saataisiin hyväksyttyä ennen kesälomakautta.

Räinä sekä kaavasuunnittelija Ari Luotonen sanovat, että osallistumis- ja arviointisuunnitelman pohjalta kaupunki sai 11 lausuntoa suunnitellusta kaavasta.

– Esimerkiksi Ely-keskus muistutti kaupunkikuvan huomioimisen, että miten suunnitellut toiminnot soveltuvat ympäristöön sekä esimerkiksi tiealueeseen liittyen todettiin, että Brahentie mahdollisesti siirrettäisiin torialueen kohdalta sitten kaupungin hallintaan katualueeksi, Räinä kertaa.

Ristiinan aluejohtokunta sekä Ristiinan kehittämisyhdistys Hönkä ry olivat jättäneet hanketta puoltavat lausunnot. Muutamilta alueen asukkailta puolestaan oli tullut palautetta, jossa todettiin, ettei polttoainejakelua pitäisi toteuttaa suunnitellulle alueelle.

– Ja kyllähän tuossa huomioitavia asioita riittää, esimerkiksi juuri liikenteen toimivuuden ja turvallisuuden kannalta sekä miten polttoaineenjakelu toteutetaan ja sijoitetaan sekä miten tulvariski huomioidaan alimman hyväksytyn rakentamiskorkeuden muodossa, Luotonen toteaa.

Luotonen sanoo, että kaavasta tulee aivan lähiaikoina kaupungin verkkosivuille osallistumissuunnitelmaa hieman tarkempi ja päivitetty luonnos.

– Mutta sitten siihen ehdotusvaiheeseen saadaan tarkemmat suunnitelmat ja esimerkiksi se, miten eri toiminnot alueelle sijoittuisivat. Tähän liittyen käymme vielä S-ryhmän kanssa tarkemmin läpi heidän suunnitelmat.

Kalle Räinä sanoo, että torilla olevan Astuvan Amatsoni -tilateoksen mahdollista siirtämistä on myös pohdittu.

– Tämäkin pitää miettiä huolella, sillä kyseessä on nimenomaan siihen kaupunkikuvaan liittyvä asia. Ja tiedossa on, että teoksen mahdollinen siirto ei olisi mikään ihan pieni homma, sen verran jykevä on itse teos sekä varsinkin perustukset.

Niko Takala

Vielä ehtii mukaan, vinkkaa Pasi Parviainen.

Ristiinassa heräsi syksyllä ajatus järjestöjen yhteisestä hankkeesta. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamalla hankkeella olisi tarkoitus tukea järjestöjen toimintaa ja esimerkiksi Ristiinassa jo olemassa olevien tapahtumien järjestämistä.

– Lisäksi voisi luoda uusia tapahtumia. Tarkoituksena on tuoda Ristiinaan elinvoimaa. Voisihan se tuoda myös vetovoimaa ja pitovoimaa, hankehakua eteenpäin vievä Pasi Parviainen toteaa.

Ajatus yhteishankkeesta lähti, kun Ristiinan Rinkka toi esiin huolen siitä, että järjestöjen vapaaehtoiset ikääntyvät ja yleisesti kylällä touhut hiljenevät. Parviainen miettiikin, että olisi tärkeää, että yhdistyksillä olisi vahvaa yhteistyötä ja kontaktit toistensa kanssa.

– Tämä hanke vastaisi vahvasti myös kaupungin hyvinvointistrategiaa, eli lisäisi muun muassa osallisuutta.

Käytännössä hanke voisi auttaa järjestöjä esimerkiksi tiedotukseen liittyvissä asioissa ja järjestää erilaisia koulutuksia.

– Jos yhdistyksellä on jokin asia haasteellinen, niin siihen saisi apua. Tämän pitää lähteä sitä kautta, että jokainen järjestö miettii omat tarpeensa. Hanke ei tuo eteen valmista illallista vaan yhdistyksen pitää olla sen verran aktiivinen, että se tuo pöytään omat haasteensa ja niihin lähdetään miettimään ratkaisuja.

Käytännössä hankkeessa on tavoitteena työskennellä 1,5 työntekijää. Jokainen mukaan lähtevä järjestö maksaa tietyn summan, jotta hankkeen omarahoitusosuus saadaan kasaan. Myös yrityksiä etsitään mukaan.

– Haemme myös kaupungin kumppanuutta omarahoitusosuuteen. Noin kymmenen ristiinalaista yhdistystä on jo näyttänyt vihreää valoa, Parviainen kertoo.

Yhdistykselle mukaan lähtö maksaa 1000–2000 euroa, jonka voi maksaa useammassa erässä. Parviainen ajattelee, että rahan saa kyllä moninkertaisesti takaisin.

– Mietinnässä on myös jokin tapa, että järjestö voi lähteä kumppanina mukaan, eli olla toiminnassa mukana, jos omarahoitusosuutta ei ole laittaa tai ei ole niin tarvetta hankkeen palveluille. Tätä mallia täytyy vielä muotoilla, Parviainen kertoo.

Hanketta ja hankehakuun kirjattavia asioita suunnitellaan järjestöjen kesken taas huhtikuussa. Parviainen kannustaa kaikkia järjestöjä mukaan.

ESR-hankehaku päättyy toukokuussa. Tavoitteena on, että hanke alkaa elokuussa.

Elina Alanne

Järjestöt ja yritykset voivat kysyä asiasta lisää Pasi Parviaiselta, pasi.parviainen@brahenvoimistelijat.fi.

Ristiinan Pellosniemellä toimivat UPM:n Pelloksen vaneritehtaat hakee Itä-Suomen aluehallintovirastolta muutosta ympäristölupaansa jätevesien käsittelymäärän osalta.
Tällä hetkellä tehtaiden ympäristöluvassa tehtaiden oman jätevedenpuhdistamon kapasiteetiksi on määritelty 200 kuutiometriä vuorokaudessa, ja UPM hakee lupaa nostaa kapasiteetti 500 kuutiometriin vuorokaudessa.

Hakemuksessaan yhtiö kertoo, että kapasiteetin nostamisella pyritään estämään poikkeustilanteet, jolloin on jouduttu tekemään jätevesien suoria ylijuoksutuksia vesistöön, eli Saimaaseen.

Tehtaiden tuotannossa syntyy jätevesiä tukkien haudonnassa. Hautomoaltaan vettä johdetaan jatkuvana virtaamana jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Myös alueen saniteettijätevedet käsitellään kyseisellä jätevedenpuhdistamolla. Liiman valmistuksessa käytettävät vedet ovat sisäisessä kierrossa, ja ne käytetään pääosin uudelleen liiman valmistuksessa, eikä niitä käsitellä omalla jätevedenpuhdistamolla. Raaka-aineena käytettävät tukit varastoidaan joko tukkikentällä tai tehtaan omalla vesialueella sijaitsevassa vesivarastossa. Tukkien haudontavedet ja tukkikentän kasteluvedet ovat sisäisessä kierrossa, eikä niitä johdeta käsittelemättöminä vesistöön.

Hakemuksessa todetaan, että tehtaiden jätevedenpuhdistamo on toiminut pääosin hyvin. Kuitenkin, tehtailla on ollut jätevesien kanssa ongelmia useina talvina hautomoaltaan vedenpinnan nousun vuoksi. Lämmön talteenotosta kertyy lisävettä hautomoaltaaseen, joka on aiheuttanut tilanteita, joissa hautomovettä on jouduttu juoksuttamaan suoraan vesistöön puhdistamon riittämättömän kapasiteetin vuoksi. Jätevesien käsittelyvarmuuden lisäämiseksi hautomoveden virtaamaa puhdistamolle tullaan lisäämään investointihankkeella. Puhdistettavan vesimäärän kasvun myötä myös Yöveteen johdettava kuormitus kasvaisi, jolloin vesivolyymin kasvattaminen vaatii myös luparaja-arvojen muuttamista.

Hakemus on julkaistu kuulutuksella 21. päivä helmikuuta. Kuulutusaika on 2.4.2024 saakka, johon mennessä asianosaiset voivat tehdä asiasta muistutuksen tai antaa siitä mielipiteensä.

Niko Takala

Uusiksi menee lähes kaikki. 

Ristiinan uimalaan, eli tuttavallisemmin Uikkalaan kulkevaa siltaa on remontoitu alkuvuoden aikana. Remppaa tiistaina tekemässä olleet Mika Hotokka ja Miina Väätäinen Viherpalvelut Hyvönen Oy:stä kertovat, että valmistavat työt alkoivat jo viime vuoden puolella.

– Sisätiloissa tehtiin esimerkiksi noita kansilautoja ja muita mitä saatiin siellä helpommissa oloissa valmiiksi tehtyä, Hotokka sanoo.

Painekyllästettyä puutavaraa laituriin menee melkoisesti, onhan sillalla pituutta useampi kymmenen metriä. Uusiksi menee kaikki muu puutavara, paitsi aivan alimmat tukipuut sekä pohjaan menevät pilarit.

– Tammikuun alkupuolella aloitettiin tässä paikan päällä purkutöillä. Sen jälkeen on ollut sitten purkua ja uuden tekemistä vähän limittäin, Hotokka ja Väätäinen kertovat.

– Totta kai meillä työsuunnitelma on, mutta onhan tässä joutunut myös jonkun verran soveltamaan, kun yli 40 vuotta vanhaa rakennelmaa korjataan. Oikaisuja on saatu tehdä ihan reilusti, vaikka eihän tästä toki ihan luotisuoraa saa! Hotokka virnistää.

Nyt päällisosiltaan puretun sillan rakensivat sillassa olleiden merkintöjen mukaan 80-luvun alkupuolella Kymen jääkäripataljoonan pioneerit.

Suunniteltu aikataulu remontin valmistumiselle on huhtikuun puolen välin tienoilla.

– Ja kyllä se siinä hyvin lähellä on. Joitakin työvaiheita vielä passaillaan vähän kelien mukaan. Esimerkiksi tämä saaren puoleinen pää on maahan menevien osien kohdalta vielä niin jäässä, ettei ole järkevää ryhtyä niitä rymyämään.

Niko Takala

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa kutsutaan hätiin, kun viranomaisten omat resurssit eivät riitä. Hangastenmaalla harjoiteltiin kadonneen etsintää.

Ketju seis! kajahtaa ryhmänjohtajan käsky.

Etsintäketjussa mukanaolijat toistavat käskyn ja pysähtyvät sijoilleen. Stoppi tehdään siksi, että runsaslumisessa maastossa on havaittu jalan kulkeneen henkilön jäljet. Voisiko kyseessä olla aamulla kadonneeksi ilmoitetun, 82-vuotiaan Matti Meikäläisen jäljet?

Olemme Hangastenmaan kylätalon lähimaastoissa, ja meneillään on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kurssi, jolla harjoitellaan kadonneen etsintää. Seuraavaksi toinen kurssin ohjaajista, ristiinalaislähtöinen Teemu Pukarinen, neuvoo, miten tilanteessa toimitaan.

– Nyt otamme yhteyden tuonne johtopaikkaan, ja infoamme tästä löydöksestä. Sieltä saamme sitten ohjeita kuinka toimia.

Ohjeet saapuvat hetken kuluttua. Jäljet on syytä lähteä tarkastamaan, etsinnän johdon mukaan niillä ei ole aiemmin käyty.

– Ylipäätään etsinnässä on tärkeää se, että ollaan aina ennemmin liian huolellisia kuin niin, että joku askarruttamaan jäänyt asia jätettäisiin huomiotta, Pukarinen jatkaa.

Aiemmin päivällä Hangastenmaan kylätalolla oli käyty henkilöetsinnän teoriaa läpi. Kuten esimerkiksi erilaiset etsintämenetelmät.

– Nykyisin useimmiten käytetään menetelmänä partioetsintää. Siinä muodostetaan yleensä kolmen hengen partioita, joille määrätään maastosta lohkot, joilta he etsivät. Tämä on nopea etsintätapa, ja sen nimenomainen etu on se, että etsintä päästään aloittamaan heti, kun muutama henkilö on saapunut paikalle, korosti kurssin pääkouluttajana toiminut Vapepan Mikkelin toimikunnan puheenjohtaja, valmiuskouluttaja Juha Häkkinen.

Häkkinen kävi läpi kurssille osallistuneille parille kymmenelle henkilölle myös Vapepan hälytysperusteita.  Vapepa ei ole itsenäinen toimija, eli koulutusten ja kurssien perusteella kasatut hälytysryhmät eivät lähde omin päin ketään etsimään, vastaamaan ensihuollosta tai antamaan henkistä tukea.

– Vapepa lähtee aina liikkeelle vain viranomaisen pyynnöstä. Poliisi, pelastustoimi ja sote ovat tahoja, jotka voivat meitä pyytää lisäresurssiksi, Häkkinen muistutti.

Suomessa Vapaaehtoinen pelastuspalvelu toimii osana Suomen Punaisen Ristin organisaatiota, ja SPR huolehtii Vapepa-ryhmien vapaaehtoisten koulutuksista, kuten nyt Hangastenmaalla.

Yllä kuvatussa harjoittelussa käytössä oli perinteinen etsintämenetelmä, eli näkötuntumaharavointi. Siinä etsitään kadonnutta tai mitä tahansa tähän viittaavia merkkejä maastosta ketjumuodostelmassa edeten. Näiden menetelmien lisäksi kolmas yleisin etsinnässä käytettävä menetelmä on reittiharavointi. Tätä käytetään muutaman etsintäpartion voimin esimerkiksi silloin, kun on syytä olettaa, että etsittävä on jonkun tietyn kulkureitin, kuten tien tai polun, varrella tai välittömässä läheisyydessä.

– Tositilanteessa viranomainen ja Vapepa yhteistyössä päättävät sen, millä menetelmällä etsintöjä lähdetään tekemään, Häkkinen totesi.

Tämä riippuu aina esimerkiksi siitä, missä kunnossa kadonneen epäillään olevan, kuinka kauan edellisestä havainnosta on ja myös siitä, millaisessa maastossa etsintöjä lähdetään tekemään.

– Tänään harjoittelemme käytännön tasolla vain tuota näkötuntumaharavointia. Sovimme tässä ryhmäläisten kanssa, että kun kevät etenee, niin otamme porukan uudestaan kasaan, ja käymme vielä nopeasti läpi nämä eri menetelmät ja sitten käydään maastossa noita muitakin harjoittelemassa. Nyt siellä on lunta niin paljon, että liikkuminen on hankalaa, niin se ei nyt harjoittelun näkökulmasta ole tarkoituksenmukaista, Häkkinen ja Pukarinen tuumasivat.

Halu auttaa tarpeen tullen ja yhteisöllisyys. Ainakin nämä syyt nousevat esille, kun tiedustelen ristiinalaisilta Tero ja Nina Kalliolta sitä, mikä heidät sai lähtemään kurssille mukaan.

– Olimme SPR:n järjestämällä ensiapukurssilla, kun kuulimme tästä etsintäkurssista Huhtiniemen Raijalta. Mielenkiinto heräsi, ja tässä ollaan!

– Ja kyllähän se on tärkeä syy olla mukana, että pystyisi mahdollisen aidon tehtävän hetkellä olemaan jotenkin avuksi. Mikä tehtävä sitten tilanteessa määrättäisiinkään, Kalliot pohtivat.

Ja lisäävät, että jo harjoitusvaiheen yhteisöllisyys kyläläisten kesken on tärkeä juttu.

Niko Takala

Lisätietoa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnasta: www.vapepa.fi

Suuri Norppailta viihdyttää koululla keskiviikkona 13. maaliskuuta.

Saimaan Norppaklubi ry järjestää Suuren Norppaillan Ristiinan koulukeskuksessa keskiviikkona 13.3.

Norppailta on suunnattu etenkin peruskoulun alakoulun oppilaille ja heidän vanhemmilleen mutta se on avoin kaikille. Tilaisuudessa kerrotaan saimaannorpasta, sen suojelusta sekä kerrotaan ajankohtaisia tutkimustuloksia ja niin edelleen.

Koulu on aktiivisesti mukana tapahtumassa. Norppaillassa palkitaan koulussa järjestetyn piirustuskilpailun parhaat sekä nähdään koulun näytelmäkerhon norppa-aiheisen esityksen ensi-ilta. Tilaisuudessa myös valmistetaan norppaturvallinen katiska, jonka tekemistä voi seurata ohjelman ohessa.

Norppaillan asiantuntijapuhujana toimii Marja Niemi Itä-Suomen yliopistosta. Niemi puhuu saimaannorppien siirroista Saimaalla. Tilaisuudessa nähdään myös taikuri Paavo Slazenger. Tilaisuudessa palkitaan myös eräs ristiinalainen toimija työstä luonnon ja luontokasvatuksen hyväksi.

Saimaan Norppaklubi vietti 20-vuotisjuhlaansa keväällä 2022 Savonlinnassa. Klubin syntysanat on lausuttu Pihlajavedellä Juha Taskisen veneessä 6.9.2001, kun Juhan (Savonlinna) lisäksi Veikko Kilkki (Mikkeli) ja Kaiku Marttinen (Taipalsaari) päättivät perustaa ”Hyljeaatteellisten ajattelijoiden seuran”. Ensimmäisen tapahtuman aktivistit järjestivät yhdessä Suur-Savon Luonnonsuojelupiirin kanssa Mikkelin Mikaelissa maaliskuussa 2002. Se oli ensimmäinen Suuri Norppailta, keräten runsaat 300 osanottajaa.

Klubi järjestää vuosittain norppaillan Saimaan rantakunnissa. Ensimmäinen kuntakierros päättyi Heinävedellä vuonna 2020 ja uusi aloitettiin Puumalasta 2023. Klubin tavoitteena on jakaa ajantasaista tietoa kaikille norpasta kiinnostuneille. Klubi toimii jäsenmaksujensa ja vapaaehtoisten lahjoitusten varassa. Norppailtojen lisäksi klubi järjestää jäsenistölleen norpparetkiä Saimaalle, joskus ulkomaille saakka. Klubin tavoitteen voi kiteyttää sanoihin ”Saimaannorpan puolesta, ei ketään vastaan”.

Ristiinassa norppailta järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010, jolloin paikalle saapui yli 450 osallistujaa!

Saimaannorppa on pääosassa myös Norpan Saimaa -näyttelyssä, johon pääsee tutustumaan Ristiinan kirjastossa maaliskuussa. Videot, valokuvat ja tietovisa antavat koko perheelle monipuolista tietoa harvinaisen järvihylkeen elämästä.

Suomen luonnonsuojeluliiton tuottama näyttely on kiertänyt kouluissa ja kirjastoissa Saimaan rannoilla keväästä 2022, ja nyt on siis vuorossa Ristiina. Näyttelyn suunnitellut Marjaana Kovanen on tästä erityisen iloinen.

– Ristiina on Suomen luonnonsuojeluliiton norppaväelle tuttu paikka: olemme käyneet täällä pitämässä sekä katiskatalkoita että koululaisten norppaoppitunteja. Näyttelyn tuominen tänne kirjastoon on ollut mielessämme pitkään, ja nyt tämä istahti mukavasti Suuren Norppaillan yhteyteen.

Näyttelyssä voi muun muassa tutustua Minna-norpan sosiaalisiin ympyröihin ja siihen, miten niitä tutkittiin. Myös norppien ruokalista, Saimaan vaiheet jääkauden jälkeen sekä monet muut saimaannorpan elämää sivuavat asiat tulevat tutuiksi. Näyttely jatkuu 21. maaliskuuta saakka.

Suuri Norppailta koulukeskuksen isossa salissa ke 13.3. klo 18, kahvitarjoilu alkaa klo 17.15. Vapaa pääsy.

Harri Pettinen kuuli tapahtumasta nuorena sukulaismieheltään. Historioitsija Mikko Moilanen on seurannut Ristiinan tapahtumia arkistoissa aiempaa pidemmälle.

Ristiinalaislähtöinen Harri Pettinen muistaa hyvin erään hetken kahvipöydän ääressä 1960-luvulta. Pettinen oli nuori mies ja vanha sukulainen, August Ruokolainen muisteli Ristiinan viimeistä mestausta. Matti Aukustinpoika Syrjäläinen tuomittiin kuolemaan ja mestattiin Ristiinan Mestausaholla vuonna 1822.

– August kertoi tapauksesta, että pyöveli yöpyi Ristiinassa meidän sukuumme myöhemmin päätyneessä torpassa. Tuo nykyisessä Brahentie 44:ssä sijainnut torppa oli aikoinaan Brahenlinnan omistuksessa. Tarinan mukaan pyöveli pyyhki kirveensä säkkikankaaseen ja yöpyi tuossa torpassa, Pettinen muistelee.

Hän oli yhteydessä Ristiinalaisen toimitukseen luettuaan 8.2. lehdestä Mestausahosta. Pettinen on aina ajatellut, että Augustin tarina on lähinnä tarinaa mutta siinä olikin paljon yhtymäkohtia historiasta todennettuihin tapahtumiin. Sitä ei tiedetä, kuka tarinan oli Augustille kertonut. Hän oli syntynyt vuonna 1887 ja kuoli vuonna 1971.

– Muistan, miten August kertoi, että joka talosta mestaukseen käskettiin seiväsmiehiä. Heitä oli suuri määrä. Hänen mukaansa mestaaja olisi tullut Kuopiosta ja ollut Kuopion kappalaisen poika.

Hänen tarinassaan tuomittu Syrjäläinen oli mestaukseen tuotaessa huonossa kunnossa.

– Ymmärsin, että erityisesti henkisesti huonona. Matkan varrella tarina on varmasti muuttunut ja Augustikin sitä varmasti joiltain kohdin muutti. Hän kertoi, että mestaus ei olisi onnistunut kerralla vaan siinä olisi jouduttu vähän hieraisemaan, Pettinen sanoo.

Suomen pyöveleiden ja kuolemaan tuomioiden historiasta kaksi teosta kirjoittanut Mikko Moilanen pitää Augustin kertomusta arvokkaana.

– Hänen aikanaan siinä on ollut vasta yksi sukupolvi välissä. Vielä 3–4 sukupolvea myöhemmin ihmiset muistavat näitä tietoja todella hyvin, Moilanen sanoo.

Erityisesti Moilanen miettii pyövelistä kerrottua.

– Olen ollut siinä käsityksessä, että Ristiinassa olisi vuonna 1822 käynyt Kymen lääninpyöveli Simo Rask Heinolasta. Mutta tuohon aikaan Kuopion lääninpyövelinä oli Lauri Jauhiainen ja hän myös asui Kuopiossa, Moilanen kertoo.

Jauhiainen on vuosina 1824–25 ollut pyövelinä Savon viimeisimmissä kirvesmestauksissa Pieksämäellä ja Nilsiässä.

Moilanen kertoo, että kun hän oli kirjoittanut kaksi synkähköä kirjaa, niin hän oli hetken sitä mieltä, että harrastus voisi vaihtua kevyempään. Mutta hän päätyi kuitenkin tutkimaan teemaa taas lisää, koska mieleen oli jäänyt erityisesti tapaukset, joissa mestattu oli vakuuttanut syyttömyyttään tai kansan parissa eli myöhemmin käsitys, että kuolemaantuomittu oli ollut syytön.

Syrjäläisen tapaus Ristiinasta on tällainen tarina ja Moilanen on seuraillut sitä arkistoissa entistä pidemmälle. Surma tapahtui Ristiinassa 2.7.1820.

– Siinähän oli jo heti alkujaan kolme syytettyä: isä ja kaksi poikaa. Vastapuolellakin oli useampi mies, joista yksi kuoli. Tappo tapahtui hääjuhlien jälkeen ja kaikki Syrjäläiset väittivät, etteivät muista tapahtunutta tarkkaan, koska olivat niin humalassa. Oikeus päätti, että viina ei ole veruke ja ensin he kaikki saivat kuolemaantuomion.

Harri Pettinenkin muistaa Augustin kertoneen, että tilanteessa isä yllytti poikaansa surmaamaan. Moilanen kertoo, että oikeuden asiakirjojen perusteella näin on tosiaan ollut. Isä Aukusti Pekanpoika Syrjäläinen tilanteessa sekä uhkaili että teki väkivaltaa myös itse.

Kuolleeseen Antti Kallenpoikaan kohdistivat väkivaltaa pojista sekä Matti että Paavo Aukustinpoika mutta Matin airolla tekemien lyöntien jälkeen Antti ei enää noussut vaan kuoli seuraavana päivänä. Perimätieto viittaa siihen, että riitelyn taustalla oli Antin ja Matin kisailu samasta heilasta ja mustasukkaisuudesta kummunnut vihanpito.

Turun hovioikeus päätti marraskuussa 1820, että kaikki kolme Syrjäläistä tuomitaan kuolemaan kaulankatkaisulla, minkä jälkeen heidän ruumiinsa pitää haudata kirkkomaan ulkopuolelle. Tuomitut tekivät armonanomuksen keisarille. Lopullinen tuomio tuli helmikuussa 1822. Siinä todetaan, että periaatteessa kaikki kolme ansaitsisivat kuolemantuomion mutta ankarin seuraamus jäi vain Matin osaksi.

Aukustin ja Paavonkaan tilanne ei ollut helppo:

”Keisari on suosiollisesti myöntynyt Aukusti ja Paavo Syrjäläisen armonanomuksiin ja langettaa heille kuolemantuomion sijasta 40 parin raipparangaistuksen, kolme lyöntiä paria kohti. Sen lisäksi miesten tulee kärsiä kirkkorangaistus yhtenä sunnuntaina Ristiinan kirkossa, minkä jälkeen heidät passitetaan työvankeuteen Viaporin linnoitukseen koko loppuelämänsä ajaksi”.

Moilanen on seurannut arkistoista Syrjäläisten jälkiä tästäkin eteenpäin.

– Isä lienee kuollut vankeudessa aika pian, koska hänestä ei enää löydy tietoja mutta poika elää pitkään. Säännöllisesti, ja vielä 40 vuotta myöhemmin Paavo anoo armoa. Viimeisessä armonanomuksessaan hän pyytää taas armahdusta ja vankilastakin ollaan suostuvaisia siihen ja todetaan, että hän on viettänyt tottelevaista elämää.

Vielä 40 vuotta myöhemmin Ristiina ei kuitenkaan Paavoa armahda.

– Vapaaksi päästämisestä kysytään lupaa Ristiinan pitäjänkokoukselta. Ristiinasta vastataan, että ei oteta.

Tämän jälkeen Moilanen ei ole löytänyt Paavo Aukustinpoika Syrjäläisestä mainintoja. Hän oli tapon tapahtuessa 24-vuotias ja kuolee jossain vaiheessa vankeudessa.

Viimeinen mestaus

Matti Aukustinpoika Syrjäläinen kärsi kuolemaantuomion Ristiinan Mestausaholla, lähellä osoitetta Brahentie 52 vuonna 1822.

Mestaus on tapahtunut ilmeisesti keväällä.

Perimätiedossa Mattia kutsutaan joko Tiinuksen Matiksi tai Tiituksen Matiksi.

Hänen mukaansa on nimetty Tiitus-Matintie Ristiinassa.

Jutun lähteinä on käytetty Mikko Moilasen teoksia Suomen pyövelit ja Kohtalona mestauslava — Kuolemanrangaistus Suomessa 1500-1825 sekä hänen erikseen Ristiinasta keräämäänsä aineistoa.

Ristiina nousee merkittävänä

Kuolemanrangaistusten historiaa tutkinut Mikko Moilanen sanoo, että hänen aineistossaan suomalaisia paikkakuntia verratessa Ristiina nousee merkittävänä esiin ja monipuolisempien joukkoon.

Erityistä Ristiinassa on myös se, että mestauspaikka on sijainnut keskellä pitäjää.

– Yleensä ne ovat olleet jossain sivummalla, kilometrien päässä asutuksesta, Moilanen kertoo.

Matti Syrjäläisen kuolemaantuomion lisäksi Moilanen on voinut varmistaa arkistoista kuusi Ristiinassa toimeenpantua mestausta. Näistä ensimmäinen on vuonna 1703 tapahtunut lapsenmurha ja sen lisäksi 1700-luvulla on tuomittu vuonna 1751 toisestakin lapsenmurhasta sekä vuonna 1756 kaksi henkilöä sukurutsasta. Tuon jälkeen 1700-luvulla tuomittiin vielä kaksi tappoa ja yksi murha, kunnes vuonna 1822 Ristiinassa oli viimeinen mestaus. Viimeinen Suomessa rauhan aikana tehty teloitus tapahtui Pieksämäellä heinäkuussa 1825.

Elina Alanne

Juttu on julkaistu Ristiinalaisessa 29.2.2024.  Mikko Moilanen sai samoihin aikoihin Kansallisarkistosta lisätietoa Paavo Syrjäläisestä. Hän kuoli linnoituksen lasaretissa 14. heinäkuuta 1862. Kuolinsyytä ei ole merkitty. Viimeisin armonanomus oli hylätty saman vuoden helmikuussa.

Tomi Savolainen pitää erityisesti vesiväreillä maalaamisesta mutta nyt Mr Lussukka on pitänyt hänet otteessaan.

Kun ristiinalaisen Tomi Savolaisen kolme lasta on illalla saatu nukkumaan, alkaa hän maalata. Hänen työskentelypisteensä on olohuoneen nurkassa, niin lapsiarjessa rauhassa tekeminen on usein muulloin hankalaa.

– Maalaan öisin, ja välillä vapaapäivisin, autokorinkorjaajana työskentelevä Savolainen kertoo.

Hän on aina tykännyt piirtämisestä ja maalaamisesta mutta aktiivisessa tekemisessä oli lähes 10 vuoden tauko.

– Sitten innostuin vesiväreistä ja aloin maalata. Jostain tuli sitten mieleen ankkahahmo ja niitä onkin sitten syntynyt aika monta. Kokeilin, miten piirtäisin ankan ja siitä tulikin aika kivannäköinen.

Savolaisen ankka Mr Lussukka puuhailee tauluissa yksin ja kaverinsa Murmurin kanssa. Mr Lussukka sai oman Instagram-tilinsä joulukuussa.

– Siellä kerrotaan Mr Lussukan elämästä. Jostain tuli mieleen, että ihmiset ottavat selfieitä, niin miksei sitten ankkakin, Savolainen kertoo.

Instagramista voi käydä myös katsomassa, millainen tämän jutun kuvassa näkyvästä vielä kesken olleesta taulusta tuli valmiina.

Savolaisen ensimmäinen taidenäyttely ”Tomi Savolainen, Selfie” avautuu lauantaina Mikkelissä GalleriArissa. Savolainen oli itse yhteydessä galleriaan, jossa innostuttiin tauluista kovasti.

– Kivahan se on, että muutkin niitä näkee.

Kun Savolainen vei jo osan tauluista galleriaan, kannustettiin sieltä häntä maalaamaan niitä näyttelyyn vielä lisää.

– Nyt on ollut vielä loppukiri menossa. Kyllä se tavallaan työstä käy, mutta on mukavaa. Olen tottunut aikatauluihin, mies tuumaa.

Näyttelyn avajaisia vietetään lauantaina 2. maaliskuuta kello 10–13. Samalla juhlitaan galleristi Ari Hännisen 60-vuotisjuhlia, joten tarjolla on kakkukahvit.

Maalaamisen Savolainen kertoo olevan vastapainoa työlle.

– Töissä pitää tehdä millintarkasti, niin tässä saa antaa mennä ja katsoa, mitä tulee. En suunnittele tarkkaan etukäteen, vaan annan kuvien tulla päästä käteen.

Nyt hän on ehtinyt maalaamaan vain ankkoja akryyliväreillä mutta itse asiassa mieleisintä olisi tehdä vesiväreillä.

– Tykkään maalata koiria. Myös kaupunkikuvat ovat mukavia. Ihmisiäkin on kiva tehdä välillä. Eli teen kaikkea, mitä tulee mieleen, Savolainen kertoo.

Hän maalaa myös tilauksesta. Tällä hetkellä maalaaminen on hänelle rauhoittava ja kiva harrastus.

– Mutta jos tauluja alkaa enemmän menemään, niin tehdään. Olisihan se mukavaa, Savolainen vastaa kysyttäessä, voisiko taide olla joskus hänelle myös tulonlähde.

Elina Alanne

Tomi Savolainen, Selfie -näyttely GalleriArissa, Kasarminkatu 3, Mikkeli, 2.–30.3. GalleriAri on avoinna ti–pe 10–17 ja la 10–13. Vapaa pääsy.

Tällä viikolla vietettiin suomalaisen kulttuurin päivää. Joko sinä olet lukenut nämä klassikot tai uudemmat suomalaisuutta luotsaavat teokset?

Waltari, Mika: Sinuhe egyptiläinen

WSOY, 1945

Sanotaan, että yksi klassikkokirjan varmoista merkeistä on ajattomuus mutta myös se, jos teoksesta on jäänyt sanontoja elämään kansan suuhun. Sinuhe egyptiläisestä tuollainen sanonta on melko varmasti: Puheesi on kärpäsen surinaa korvissani.

Sinuhe egyptiläinen koostuu viidestätoista kirjasta, jotka kertovat lääkäri Sinuhen elämästä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Egyptiin faarao Ekhnatonin valtakaudelle noin 1390–1335 eaa. Sinuhe on egyptiläisen köyhän lääkärin kasvattama poika, joka saa monien vaiheiden jälkeen kunnian toimia uudistusmielisen faaraon kuninkaallisena aivokirurgina. Paitsi seikkailutarina, Sinuhe on myös kertomus miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Sinuhe egyptiläinen on Mika Waltarin pääteos ja yksi käännetyimmistä suomalaisista romaaneista. Mielenkiintoisen teoksesta tekee myös se, että Waltari itse ei koskaan käynyt Egyptissä, vaan kirjoitti kirjan kesän 1945 aikana huvilallaan Hartolassa.

Itse aloitin Sinuhen lukemisen yläkoulun päättymisen jälkeisenä kesänä mutta silloin kirja jäi kesken. Olisikohan nyt viimein aika viedä asia päätökseen? Sivun 587 sijaan taidan aloittaa sivulta 1.

Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu

WSOY, 1956

Tänä vuonna juhlitaan runoilija Kirsi Kunnaksen syntymän satavuotisjuhlaa. Muistan, kun sain lastenlorukokoelma Tiitiäisen satupuun lahjaksi tädiltäni joskus alakouluikäisenä ja luin runoja ääneen peilin edessä. Runojen leikkisä kieli, sanoilla hassuttelu ja veikeä riimittely uppoaa edelleen sekä lapsiin että aikuisiin. Hetkessä mieleen nousevat runot tunteellisesta siilestä, Herra Pii Poosta, Haitulasta, Jaakko Vaakko Vesirotasta ja Kissa Krumeluusta. Vieläköhän muistaisin ne ulkoa?

Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla – trilogia

WSOY, 1959, 1960 ja 1962

Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Väinö Linnan romaanitrilogia kertoo yhden suomalaisen suvun vaiheista aina 1880-luvulta 1950-luvulle saakka. Samalla se kuvaa yhteiskunnan muutoksia ja niiden vaikutuksia tavallisen ihmisen elämään. Erityistä trilogiassa on, että se tuo esille vuoden 1918 sisällissodan tapahtumat sodan hävinneiden eli punaisten näkökulmasta. Kirjan pääteemoja historiallisten faktojen ohessa ovat pappilan torpparin Jussi Koskelan ja hänen perheensä elämä sekä Jussin pojan Akseli Koskelan ja Elina Kivivuoren rakkaustarina.

Jansson, Tove: Kesäkirja

WSOY, 1973

Sofia, hänen isänsä ja isoäitinsä viettävät kesää Suomenlahden saarella. Kesäpäivät ovat pitkiä ja kiireettömiä, yöt valoisia ja lämpimiä. Kirjan punaisena lankana kulkee isoäidin ja Sofian, vanhuksen ja lapsen, ystävyys ja yhdessä viettämä aika. Henkilöiden välinen suhde on lämmin ja konstailematon. Yhdessä he kalastavat, uivat, tarkkailevat lintuja ja keskustelevat kaikesta, mikä milloinkin mieleen juolahtaa. Tähän kirjaan tulee tartuttua harva se kesä. Kirjassa on jotain sellaista positiivista pysähtyneisyyttä, mikä rauhoittaa lukijan mieltä.

Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja

WSOY, 2010

Kun asiat eivät mene oman mielen mukaan, on parempi antaa olla. No eipä sittenkään. Parempi on tietenkin pahoittaa mieli niin kuin Tuomas Kyrön luoma 80-vuotias päähenkilö tekee kirjassa Mielensäpahoittaja. Ja mielensähän voi pahoittaa ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä kuten esimerkiksi imettämisestä julkisilla paikoilla, kauppojen ostosrajoituksista tai koululaisten aamuväsymyksestä ja suomalaisten yleisestä laiskistumisesta. Elämän ei tule olla helppoa koska sitä se ei kirjan päähenkilöllä itselläkään ole ollut. Vaikka kirjan lukeminen naurattaa, on huumorin sekaan kylvetty pieni totuuden siemen suomalaisesta mielenmaisemasta. Ennen kaikki oli paremmin ja sitä rataa…

Ollikainen, Aki: Nälkävuosi

Siltala, 2012

Vuosina 1865–1868 Suomea koettelivat ns. suuret nälkävuodet, joiden seurauksena noin 8 prosenttia maan silloisesta väestöstä kuoli nälkään ja erilaisiin tauteihin. Aki Ollikainen kuvaa kirjassaan Nälkävuosi tuota ajanjaksoa samaan aikaan koskettavasti mutta sanoja säästelemättä. Kirjan alussa eletään vuotta 1867. Marja joutuu jättämään miehensä Juhanin kuolemaan pakkasen kylmettämään torppaansa ja lähtee lastensa Mataleenan ja Juhon kanssa etsimään leipää. Matka on kuitenkin pitkä ja raskas ja kuoleman askel nopeampi. Eloon jää ainoastaan Juho, joka saa turvan Helsingissä asuvan parempiosaisen lääkäri Teo Renqvistin luota. Nälkävuosi on pienestä koostaan huolimatta vavahduttava ja voimakas kirja, jonka tapahtumat jäävät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.

Kytömäki, Anni: Kultarinta

Gummerus, 2014

Suomen itsenäistymisen ja sitä seuranneisiin sisällissotien vuosiin sijoittuva Kultarinta on tarina isästä, tyttärestä ja metsästä. Se on ennen kaikkea ylistys suomalaiselle luonnolle, sen kauneudelle ja ainutlaatuisuudelle. Kirja kertoo metsänomistajan pojasta Erikistä, joka vastoin isänsä odotuksia ryhtyy opiskelemaan eläin- ja kasvitiedettä. Vuoden 1917 keväällä Erik kohtaa lapsuuskesiensä ystävän Lidian, ystävyys syvenee rakkaudeksi ja lyhyen onnellisen ajan aikana syntyy Malla. Malla sijoitetaan lapsena vieraaseen perheeseen mutta isän tyttönä rakkaus metsään ja luontoon pysyy. Isän opetukset askeltensa alla Malla jatkaa elämäänsä oman tiensä kulkijana.

Kytömäen runollinen ja kuvaileva kieli on jotain sellaista, jota en ole tavoittanut pitkään aikaan mistään muusta kirjasta. Kirjan luontokuvauksissa haluaa viivähtää, ihan niin kuin luonnossa kulkiessakin usein tapahtuu.

Noora Tähtinen

Kaikkien turvallisuuden vuoksi ikäihmisen pitää olla omasta ajotaidostaan rehellinen itselleen ja muille.

Omaa autolla ajamista pitää tarkastella kriittisesti, vaikka se ei olekaan helppoa. Näin kannustaa Liikenneturvan Eini Karvonen.

Erityisesti silloin kun ikää alkaa olla enemmän, pitää olla valmis keskustelemaan ja miettimään omaa ajotaitoa.

– Useamman mielestä ajotaito on vain ajoneuvon hallintaa mutta tosiasiassa se on vain pieni osa kokonaisuudesta. Ajotaidossa tärkeintä on havaintojen tekeminen liikenteessä, Karvonen sanoo.

Havaintojen tekeminen taas hidastuu vanhetessa.

– Se on niin, että aivot käy hitaammin kun ikää tulee. Aivot vaatii myös enemmän rauhaa siihen keskittymiseen. Risteyksissä voi huomata, että kartanlukija ei saa puhua mitään tai radio pitää laittaa pois. Aivot ei pysty niin moneen asiaan yhtä aikaa, kun pitää seurata liikennemerkkejä tai sitä, kuka tulee mistäkin, Riitta Halonen Mikkelin seudun Muisti ry:stä kertoo.

Karvonen ja Halonen puhuivat teemasta Ristiinassa viime torstaina järjestetyssä tilaisuudessa.

Muuttuvat liikenneympäristöt haastavat iäkästä kuljettajaa ihan eri tavalla kuin nuorta. Jos vaikka jokin risteys rakennetaan uusiksi tai alueella on tietyö, havainnoi nuorempi nopeasti, mistä pitää ajaa.

– Jos liikenteessä tuntuu, että nyt en ehdi havainnoida, niin on viisasta pysähtyä vaikka bussipysäkille ja katsella siitä, miten tuossa risteyksessä kuuluu kulkea. Ja sitten lähteä liikkeelle, Karvonen kannustaa.

Tilastojen mukaan liikenneonnettomuuksissa kuolee eniten nuoria ja ikäihmisiä. Karvonen toteaa, että iäkkäät eivät kuitenkaan ole liikenteessä sen suurempi riskiryhmä. Heidän kuolleisuuttaan selittää enemmänkin se, että onnettomuustilanteissa keho ei kestä.

– Minun kokemukseni on, että ikäihmiset ovat hyvin järkeviä. Moni alkaa rajoittaa itse kulkemistaan, kun huomaa muutoksia. Esimerkiksi pimeässä ajaminen ei tunnu enää hyvältä, niin ajetaan vain valoisalla tai polkupyörä jätetään pois, kun ajaminen ei tunnu enää turvalliselta, Karvonen sanoo.

Hän pitää tärkeänä, että liikenne kuuluu kaikille ja ikäihmiset myös tuovat sinne rauhallisuutta.

Karvonen kannustaa autoilijoita olemaan rehellisiä omasta ajotaidostaan ja läheisiä käymään keskustelun, jos asiassa herää huolta.

– Jos kyydissä olijasta usein tuntuu, että minun pitää puuttua siihen, että toinen ei esimerkiksi lähde rampilta väärään suuntaan tai aja muuten väärin, niin se keskustelu pitää käydä. Se ei ole mikään helppo keskustelu kenellekään. Jos vaikka 30–40 vuotta on oltu naimisissa, niin sanoa sitten, että nyt sinun ajaminen ei ole enää turvallista, Karvonen sanoo.

Jos omasta ajotaidosta sanotaan, Karvonen kannustaa kuulemaan viestin.

– Esimerkiksi jos omat lapset sanoo, että en enää uskalla laskea lastenlasta kyytiisi, niin se on painava osoitus siitä, että asiaa pitää miettiä.

Kun ikää tulee lisää, voi autosta ylös nouseminen muuttua entistä hankalammaksi. Liikenneturvan Eini Karvonen kertoo, että silloin hyvä apu voi olla autoon asennettava apukahva.

– Se laitetaan oven viereen keskipilariin. Siellä on valmis koukku. Silloin kuljettajan paikalta on helpompi nousta pois, kun saa vasemmalla kädellä tuosta kahvasta tukea. Osassa näistä kahvoista on myös onnettomuustilanteisiin ikkunansärkijä.

Esimerkiksi lonkka- ja polvivaivaisille myös penkissä kääntyminen voi olla tukalaa. Silloin hyvä apukeino on penkin päälle tuleva kääntölevy.

– Näitä saa apuvälinekaupoista ja myös verkkokaupoista. Kannattaa hankkiessa katsoa, että levy on tarpeeksi suuri, niin se toimii paremmin, Karvonen vinkkaa.

Elina Alanne

Mikkeli panostaa nyt erityisesti Astuvansalmen kalliomaalauksiin ja päämajahistoriaan.

Mikkeli nostaa matkailukärjikseen entistä vahvemmin päämajahistorian ja Astuvansalmen kalliomaalaukset. Mikkelin kehitysyhtiö Miksein sekä Sodan ja rauhan keskus Muistin yhteisen matkailun kehittämishankkeen toinen osa on Astuvansalmen kalliomaalausalueen matkailullinen kehittäminen.

Ristiinaan toteutetaan kalliotaiteen opastuskeskus. Sen näyttelyssä kalliomaalausten tarina yhdistetään Saimaan tarinaan ja kerättyyn tutkimustietoon kalliotaiteesta.

– Samalla kehitetään sitä, millaisia tuotteita ja palveluja saadaan Astuvansalmen ympärille, projektipäällikkö Tarja Pönniö-Kanerva Mikseistä sanoo.

Kalliotaiteen opastuskeskuksen näyttely pyritään avaamaan vuonna 2025 Ristiinan Everstin virkatalossa, jota myös Brahelinnaksi ja sotakouluksi kutsutaan. Näyttelylle tulee sotakouluun kaksi omaa huonetta. Pönniö-Kanerva toteaa, että mahdollisesti pienempi muotoinen opastuskeskus palvelee Ristiinassa myös kesällä 2024.

Koko hankkeessa iso osa on yhteistyöverkoston kokoaminen ja kehittäminen. Mukaan halutaan myös Mikkelissä tärkeät vapaa-ajan asukkaat.

– Koko hankkeen pohjalla on Mikkelin kaupungin matkailun- ja vapaa-ajan kehittämisalusta. Strategia on siellä tehty ja nyt on meidän tehtävä tuoda konkretiaa, Pönniö-Kanerva sanoo.

Yhdessä kehitetään nyt myös sitä, minkä kaiken päämaja Mikkeli voisikaan olla. Hyvän ruuan tai torikahvittelun? Eläkeläisten päämaja?

– Tarkoitus on osaltaan puhaltaa pölyjä päämajakaupunki-imagosta ja tuoda sitä tähän päivään, toteaa hankkeen sisältöasiantuntija, tutkija Leena Hangasmaa Muistista.

Muistin sisältöjohtaja Pia Puntanen toteaa, että on tärkeää ymmärtää, mitä meillä on sellaista, mitä ei ole muilla paikkakunnilla. Historiaakaan ei siis todellakaan unohdeta.

– Meillä on päämajahistoria. Saimme aikoinaan kansallisen tehtävän pyytämättä ja yllättäen. Jos ajattelemme matkailijaa, niin hänellä on jokin syy mennä jonnekin ja usein siihen syyhyn liittyy kulttuuriperintöä, Puntanen toteaa.

Siksi Mikkelin kannattaa edelleen hyödyntää matkailussaan myös historiaansa, vaikka Mannerheimin ja Päämajan korostaminen saattaa jo välillä paikallisia kyllästyttää.

– Minä ajattelen, että ihmiselle tekee hyvää tuntea kotiseutunsa ja sen historia, ja miten se kaikki liittyy maakuntaan, Suomeen ja Eurooppaan, Puntanen pohtii ja lisää, että Mikkelin matkailujohtaja Maisa Häkkinen on joskus todennut hyvin, että silloin kun jokin asia vähän jo ällöttää kaikkia paikallisia, niin silloin se vasta menee läpi laajemmin.

Esimerkkinä Puntanen mainitsee vaikka Itävallan Salzburgin, jossa Mozart on esillä kaikkialla.

– Päämaja-asiaa voi edelleen konseptoida, kehittää ja brändätä uudelleen. Ytimessä on historialliset tosiseikat ja sitä esittelevät paikat, kuten museot, Puntanen sanoo.

Hän toteaa, että Sodan ja rauhan keskus Muistin tehtävä on kertoa siitä, mitä sota tekee ihmiselle ja yhteiskunnalle. Muistamisen merkitystä ei nykymaailmassakaan voi liikaa korostaa.

Elina Alanne

Laajempi omistus antaa mahdollisuuksia kehitystyöhön. 

Mikkelin keskustassa toimivalle Eepin grillille on saatu tämän talven aikana lisäharteita omistukseen, kun grillin taustayhtiöksi perustettiin Eepin Grilli Oy. Uudesta yhtiöstä ristiinalainen Tommi Kinanen omistaa yrityksensä Topinka Oy:n kautta 51 prosenttia, ja on näin yrityksen pääomistaja. Toisen, aavistuksen pienemmän osuuden suositusta grillitoimijasta omistaa mikkeliläinen perheyhtiö Pietilä Holding Oy.

Eepin Grillin tarina juontaa vuoteen 2016, jolloin yrityksen perustaja Esa Pietilä aloitti toiminnan grillivaunullaan Mikkelin torilla.

– Maaliskuussa 2016 aloitettiin vaunun kanssa torilla. Vuodesta 2018 on sitten ollut katto pään päällä, ja ollaan oltu tässä Vuorikadun toimipisteessä, Pietilä kertaa.

Hänen mukaansa toiminnassa on ollut vauhtia ja kysyntää, mutta Pietilä kertoo samalla viimeisten vuosien olleen myös raskaita.

– Ensimmäiset vuodethan meni koko ajan kasvun merkeissä. Sitten korona stoppasi homman, ja sen jälkeen sota Ukrainassa ja sen mukanaan tuomat energiakriisi ja hintojen nousu ovat kyllä koetelleet. Meilläkin meni tässä vuosi sitten talous pakkaselle, kun tuli ihan hirmuiset sähkölaskut.

– Sitten kun oli samaan aikaan työntekijävajausta, niin kyllähän se oma työkuorma kävi tosi rankaksi. Vaikka missään vaiheessa ei ole intohimo tähän varsinaiseen tekemiseen sammunut, niin kyllä viime syksynä kävi mielessä, että mitä jos luovun kokonaan tästä kivijalasta, ja tehdään vain vaunulla, Pietilä muistelee.

Toisin kuitenkin kävi, kun Pietilä hoksasi kysyä Kinasen mahdollista kiinnostusta lähteä mukaan.

– Meillähän oli jo sellainen kytkös, että Topinka Oy on omistanut pari vuotta tämän kiinteistön, jossa Eepin Grilli toimii, Kinanen kertoo taustoista.

– Olen aikanaan Helsingissä työskennellyt ravintola-alalla kymmenisen vuotta monenlaisissa tehtävissä, että siinä mielessä toimialakin on tuttua. Kiinnostuin, koska tiesin, että Esan kautta tämä varsinainen tuote on vahvassa iskussa. Kun saadaan vähän apuja näihin hallinnollisiin hommiin, niin Esalle jää enemmän aikaa kehitystyöhön.

Kinanen on itsekin päivittäisessä, suorittavassa työssä mukana, jota hän sanoo opettelevansa koko ajan, jotta kaikki työvaiheet tulevat tutuksi. Vastuulle kuuluu myös muun muassa tilojen kehittäminen.

– Meillä on tulossa vähän suurempikin keittiö- ja sähköremontti, jonka myötä pystytään entisestään monipuolistamaan ruokalistaamme, Kinanen ja Pietilä sanovat.

Vielä ei kuitenkaan ole aika tarkemmin avata, mitä nämä uudistukset ovat, joten niistä jäädään kuulolle!

Yrittäjiensä lisäksi Eepin Grilli Oy työllistää tällä hetkellä kuusi henkilöä, kesän ajaksi vielä ainakin neljä lisää.

Niko Takala

Dyecrest mukana yhteistyössä

Eepin Grilli on yhtenä uutena toimintamallina aloittamassa yhteistyön paikallisten bändien ja artistien kanssa. Tarkoituksena on lanseerata kausiluontoisesti bändien ja artistien nimikkoannoksia, sekä mahdollisesti tehdä muutakin yhteistyötä.

– Ainakin nuo nimikkoannokset tulevat. Ja suunnitteilla on myös, että kunkin bändin ”kauden” aikana myös bändin oheistuotteita, kuten paitoja, olisi tästä meiltä saatavilla. Myös muunlaista yhteistyötä voidaan toteuttaa. Katsotaan ajan kanssa, mitä keksitään, Tommi Kinanen kertoo.

Ajatus bändien kanssa työskentelystä nytkähti eteenpäin, kun Kinanen kysyi mukaan hyvää tuttuaan, mikkeliläislähtöistä ex-Children of Bodom -kitaristia, Daniel Freybergiä. Uuden bändinsä Crownshiftin kanssa juuri uutta musiikkia julkaissut Freyberg innostui ajatuksesta välittömästi, ja hänen nimikkoannoksensa onkin jo suunniteltu.

– Ei tullut mikään varsinainen terveyspommi! Kinanen nauraa myöhemmin julkaistavaa annosta.

Paikallisista bändeistä yhteistyössä tulevat olemaan mukana ainakin ristiinalainen, melodista metallia tekevä Dyecrest sekä mikkeliläinen melodeath-bändi Deathropy.