Suomenniemen Nuorisoseuran Muistilääke-näytelmä on komedia kyläyhteisöstä. Sen toteuttaa tiivis ja sitoutunut porukka. 

Nyt ne saavat kerrankin sitä, mitä tilaavat! Naurahtaa Sirkku Salmensuo miettiessään Suomenniemellä perjantaina ensi-iltaan tulevaa Muistilääke-näytelmää.

– Ihmiset kaipaavat sitä, että he saavat katsoa ja nauraa, ja hetkeksi unohtaa muun, Salmensuo pohtii.

Suomenniemen Nuorisoseuran näytelmässä matkataan kyläyhteisöön ja seurataan erityisesti kaupastaan luopumaan joutunutta Paavoa ja hänen vaimoaan Kerttua.

– Tämä on komedia kyläyhteisöstä. Joku voi ajatella, että se on Suomenniemi mutta se on oma maailmansa. On Paavo, jolla epäillään muistisairautta ja hänen puolisonsa Kerttu. Tarinassa seurataan heidän edesottamuksiaan, ohjaaja Sami Sivonen kertoo.

Lavalla nähdään isoimmissa rooleissa kuusi näyttelijää, jotka kaikki ovat tuttuja Suomenniemen näytelmistä. Kerttua esittää Sirkku Salmensuo ja Paavoa Jukka Halttunen.

– Komedian tyylilajissa siis ollaan, mutta tilanteet eivät aina mene siihen suuntaan kuin ajattelisi, Sivonen sanoo.

Terveydenhoitaja Leenaa näyttelevä Iida Juopperi pohtii, että näytelmässä on sarjakuvallista tunnelmaa. Muistilääke on näytelmänä erilainen kuin viimevuotinen Aukko.

– Mutta ei välttämättä sen helpompi näyttelijälle. Hauskakaan ei tekemättä tule vaan se pitää saada näyttämään luonnolliselta, Juopperi ja Salmensuo pohtivat.

He naurahtavat, että kaikilla porukassa alkaa jo olla reilusti kilometrejä teatterintekijöinä. Jokin vetää aina mukaan, vaikka teatterin tekeminen vaatii ja vie aikaa.

Sivonen kiittää, että Suomenniemellä on sitoutunut ja pitkäjänteinen porukka, jota on helppo ohjata.

– Jotenkin meillä on löytynyt yhteinen kieli tai sitten omat puhelahjani ovat parantuneet. Täällä on arvostettavaa pitkäjänteisyyttä. Tämänkin näytelmän harjoitukset aloitettiin jo syksyllä. Lyhytjänteisyys ja sitoutumattomuus ovat yleisiä tänä päivänä mutta ei näytelmiä tehdä parissa viikossa kasaan, Sivonen sanoo.

– Kyllä tähän niin paljon vapaa-aikaa menee, että kai tästä täytyy tykätä, Salmensuo pohtii.

Muistilääkettä esitetään Suomenniemellä kuutena viikonloppuna. Viimeinen esitys on pääsiäissunnuntaina. Ensi kesänä esitys nähdään myös Suomenniemi-päivillä.

Elina Alanne

Muistilääkkeen ensi-ilta on pe 16.2. kello 19. Liput 20 e. Lisätietoja www.suomenniemennuorisoseura.fi.

Lue Suomenniemen nuorisoseurasta lisää 15.2. Ristiinalaisesta. Lehden voit tilata paperisena täältä tai diginä täältä. 

Ristiinan kirjastosta lainattu kirja vei Hännisen kiinalaisen lääketieteen opiskelijaksi.

Vasemman lapaluuni alla kihelmöi yllättäen, kun istun työpisteeni ääressä ja kirjoitan tätä juttua. Edellisenä päivänä olen haastatellut Kimmo Hännistä, joka opiskelee kiinalaista lääketiedettä.

Juttelun lomassa Hänninen kysyi, haluanko kokeilla kuivakuppausta. Huomasin vähän jännittäväni, miltä se tuntuukaan mutta uskaltauduin kokeiluun. Vuorokausi hoidon jälkeen huomaan, että kannatti. Kroonisesti jumissa oleva niska-hartiaseutu ja yläselkä eivät tunnu yhtään niin jumittavilta kuin normaalisti.

Kimmon jooga, neula ja kuppaus tekee erilaisia kiinalaisen lääketieteen hoitoja Ristiinassa. Hänen aikataulunsa löytää tuon nimiseltä sivulta Facebookista. Hänninen opiskelee ja tekee hoitoja oman työnsä ohessa.

– Olen jo pitkään ollut kiinnostunut ihmisen kokonaisvaltaisesta huomioimisesta. Noin kolmisen vuotta sitten löysin Ristiinan kirjastosta kirjan akupainannasta. Se oli niin mielenkiintoinen, että uusin lainan monta kertaa ja aloin miettiä, missä voisin opiskella aiheesta lisää.

Opiskelupaikaksi löytyi Kiinalaisen lääketieteen Akatemia Helsingistä.

– Siellä tehdään harjoittelut Eiran akupunktioklinikalla, eli sairaalamaailmassa. Se kiinnosti, ja toki Helsinkiin on täältä helpompi matkustaa opiskelemaan kuin esimerkiksi Tampereelle tai Ouluun, Hänninen kertoo.

Hän aloitti opinnot tammikuussa 2023.

– On ollut ihan tosi mielenkiintoista. Olen tosi innoissani.

Hänninen ohjaa edelleen myös joogaa kansalaisopistossa. Hän toteaa, että nykyisten opintojen myötä on vain entisestään vahvistunut kiinnostus ihmiseen kokonaisuutena.

– Ihmisen kehossa on paljon voimavaroja, mitä aktivoimalla voidaan saada vaikutuksia aikaan. Kiinalaisessa lääketieteessä ei hoideta vain oiretta vaan pyritään löytämään ne syyt, mitkä oireen aiheuttavat ja näin saamaan oire vähäisemmäksi ja poistetuksi.

Hännisen opintoihin kuuluu 800 tuntia itsenäistä hoitojen harjoittelua. Siksi hän vuokrasi Ristiinasta työhuoneen ja ottaa asiakkaita opiskelijahinnalla vastaan.

Hän tekee muun muassa kuivakuppausta, akupunktiota, akupainantaa, Tuina-hierontaa ja guashaa.

– Guasha on nyt jopa vähän muodissakin, eli sitä käyttävät myös monet kosmetologit kasvojen hoidossa. Se on vanha menetelmä, jossa kivellä käsitellään hoidettavien alueiden lihaksia. Sitä voi verrata moniin faskiamenetelmiin. Tuina-hieronta tehdään vaatteiden päältä. Siinä on ajatuksena saada pintaverenkiertoa ja aineenvaihduntaa käyntiin. Se voidaan tehdä esimerkiksi ennen akupunktioneuloja, Hänninen selventää.

Hänninen kaivelee esille myös moksan, eli hiilitikun, jota hän voi käyttää hoidoissa.

– Tällä lämmitetään läheltä ihoa akupunktiopisteitä, hän näyttää.

Hän lisää, että kaikkia hoitoja voi tehdä myös yhdessä.

– Voi esimerkiksi tehdä kuivakuppauksen ja laittaa sen jälkeen yhden tai muutaman akupunktioneulan vaikuttamaan.

Akupunktio on varmasti monelle ainakin jo käsitteenä tuttua mutta Hänninen naurahtaa, että välillä ihmisillä on mielikuva, että siinä keho pistellään täyteen neuloja.

– Mutta neulojen määrä ei ole siinä mikään itseisarvo. Joskus yksikin neula riittää. Niiden paikat pitää oireiden perusteella miettiä tarkkaan.

Hänninen suosittelee kiinalaisen lääketieteen hoitoja kaikille.

– Rohkeasti vain kokeilemaan! Apua voi saada esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivoihin liittyviin kiputiloihin. Jotkut saavat näistä hoidoista apua esimerkiksi migreeniin tai unettomuuteen. Se täytyy totta kai muistaa, että ei kiinalainenkaan lääketiede kaikkeen pysty. Jos nivelissä on kulumaa, niin kirurgille on usein mentävä. Mutta sen tekonivelleikkauksen jälkeen, jos jää esimerkiksi liikerajoitteita, niin niihin voi saada hyvinkin apua akupunktiosta tai kuivakuppauksesta.

Miltä kuivakuppaus sitten tuntui?

Vasemman lapaluuni tienoilla on ollut jo kauan jokin jumitus, joten alkuun kuppauskupin imu tuntuu voimakkaasti. Hänninenkin sanoo, että vasen puoli kehostani reagoi selkeästi voimakkaammin. Missään vaiheessa hoito ei kuitenkaan tunnu niin epämiellyttävältä, että tekisi mieli irvistellä.

Pikkuhiljaa huomaan, kuinka lihakset alkavat antaa periksi. Loppuvaiheessa, kun Hänninen liu’uttaa kuppauskuppia yläselälläni, en enää kysyttäessä tietäisi, hierotaanko minua käsin vai kupilla. Vähän aikaa hoidon jälkeen huomaan, että sairastamastani flunssasta pitkäksi ajaksi jäänyt tukkoisuus on poissa. Sattumaa, lumevaikutusta vai aineenvaihdunnan parannusta hoidon takia? Oli mitä vain, iloitsen muutoksesta!

Elina Alanne

Kaupunkilaiset saavat antaa äänensä 25. helmikuuta saakka. 

Mikkelin kaupunki on avannut kaupunkilaisille kyselyn, jossa asukas voi valita kolme toteutettavaa kohdetta neljäntoista pieninvestointikohteen joukosta. Kohteita on ympäri laajaa Mikkelin aluetta. Yksittäisen investoinnin arvo vaihtelee 2 000 eurosta aina 20 000 euroon asti.

Ristiinasta listalla ovat hiihtoreitin kunnostaminen Huumontien itäpuolella, 15 000 euroa, ja kahden-kolmen korin puistofrisbeegolf-alue Ristiinan taajamaan, 7500 euroa, sekä Mestausahon aukion merkitseminen muistomerkillä, 4000 euroa. Suomenniemeltä listalla on mukana ilmoitustaulu Suomenniemen keskustaan, bussipysäkin yhteyteen, 2000 euroa. Kyselyssä voi myös ehdottaa vapaasti jotakin omaa kohdetta.

Kysely on auki 25. helmikuuta saakka. Siihen pääsee kaupungin nettisivuilta. Valittavien kohteiden joukossa on muun muassa ongintalaiturit Kaihunharjulle, jouluvaloja Mikkelin keskustaan ja BMX-polkupyörärata Anttolaan. Kaupungin tiedotteessa kerrotaan, että esityksissä on huomioitu eri alueiden lisäksi myös eri ikäiset asukkaat.

Osallistuvan budjetoinnin määräraha vuodelle 2024 on yhteensä 100 000 euroa. Kyselyn tulokset huomioidaan investointikohteiden valinnassa. Valinnoista päättää kaupunkikehityslautakunta maaliskuussa 2024.

Kuntaliiton määritelmän mukaan osallistuva budjetointi on toimintatapa, jossa asukkaat otetaan mukaan yhteisiä verovaroja koskevaan keskusteluun, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Sen toteuttamiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa menetelmää, vaan sitä voidaan toteuttaa monin eri tavoin.

Osallistuvaa budjetointia voidaan käyttää monissa erilaisissa tilanteissa, monenlaisten tarpeiden ja ongelmien ratkaisemisessa. Sitä voidaan hyödyntää, kun suunnitellaan ja tehdään päätöksiä esimerkiksi investoinneista tai palveluista.

Seurakunnan lastenohjaajat ovat edelleen myös lapsiperheiden apuna Ristiinassa.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan tarjoamaa Pikkuhelppi-toimintaa on nyt myös ikäihmisille Ristiinassa. Seurakunnan Mervi Kovanen ja Henna Tapanainen ovat käytettävissä esimerkiksi juttuseurana tai tukena arjen askareissa.

– Joitakin aikoja onkin jo varattu. Iäkkäät ovat usein yksin kotona, niin juttuseura on kaivattua. Meihin voi olla yhteydessä itse tai läheiset, Tapanainen kertoo.

Pikkuhelppi-toiminnassa Kovanen tai Tapanainen voi lähteä esimerkiksi kaveriksi ulkoilemaan tai hoitamaan asioita.

– Emme kuljeta autolla ketään, eli kävellen pitää päästä. Itse ajattelen, että kunhan sulaa tietä on taas enemmän, niin pienikin lenkki ulkoilmassa piristää varmasti, Kovanen sanoo.

Pikkuhelppinä ei hoideta terveydenhoidollisia asioita, eikä työntekijä yksin käy kaupassa tai siivoa asiakkaan puolesta.

– Mutta kaikkea voimme tehdä yhdessä. Emme ole ateria- tai siivouspalvelu mutta yhdessä asiakkaan kanssa voimme vaikka kokata, Tapanainen selventää.

Työntekijät uskovat, että monelle varmasti juttuseura on sitä kaikista toivotuinta.

– Kiva, että voimme tarjota seuraa, että mieli virkistyy, Tapanainen miettii.

Aiemmin seurakunnan lastenohjaajat ovat tehneet Pikkuhelppi-työtä alle kouluikäisten lasten perheissä. Myös lapsiperheiden Pikkuhelppi on edelleen mahdollista. Kovanen ja Tapanainen kertovat, että sille on ollut Ristiinassa satunnaisesti kysyntää.

– Me emme kysele syytä, miksi joku varaa aikaa, eli ihan hyvin voi heittää vain jalat seinälle ja antaa lapset hetkeksi meille, Tapanainen muistuttaa.

Lastenohjaajille työ ikäihmisten parissa on uusi suuntaus. Tuomiokirkkoseurakunnasta kerrotaan, että kun alueen lapsimäärät vähenevät, mietitään toimintoja rohkeasti myös uusiksi. Kovanen ja Tapanainen pitävät ajatusta virkistävänä.

– Ihan innolla odotan näitä kohtaamisia. Aina on kiva, jos toiminnalla voi jollekin olla piristävä vaikutus, Tapanainen sanoo.

Kovanen pohtii, että hän on usein miettinyt, että voisi eläkeläisenä tehdä vapaaehtoistyötä ikäihmisten parissa. Nyt hän on osa-aikaeläkkeellä.

– Ihan mukavalle tuntuu nyt tämä mahdollisuus. Paljon Ristiinan vanhempaa väkeä toki tunnenkin, Kovanen sanoo.

Elina Alanne

Pikkuhelppi

PikkuHelppi-palvelun kautta voit pyytää avuksi tai seuraksi seurakunnan työntekijän tiettyinä aikoina.

Palvelu on maksuton, eikä sitä saadakseen tarvitse kuulua kirkkoon.

Tukea voi saada neljä kertaa syksyllä ja keväällä.

Tarkemmat tapaamisajat ja avun luonne sovitaan yhdessä ohjaajan kanssa.

Yhteydessä voi olla Henna Tapanaiseen, p. 0400 143 348 tai Mervi Kovaseen, p. 0400 143 297.

Yin-joogassa rauhoittuu mieli ja keho notkistuu.

Jooga auttoi minua ihan hirveästi siinä tilanteessa, kertoo Siina Kiehelä kerratessaan, miten hänestä tuli joogaaja.

– Kymmenisen vuotta sitten olin elämässäni risteyskohdassa ja minulla oli pieni kriisi. Oli paljon surua ja menetystä mutta samalla myös uuden aloittamista ja oppimista. Menin joogatunnille Vihdissä vanhaan työväentaloon ja ajattelin heti, että tämä on niin minun juttuni.

Kiehelä kertoo, että oli ihmeellistä, miten monipuolisesti jooga teki hyvää.

– Sain mielenrauhaa ja kykyä käsitellä tunteita, myötätuntoa itseäni kohtaan. Sen lisäksi se antoi uudenlaista kehotietoisuutta sekä notkeutta ja vahvuutta kehoon.

Noiden ensimmäisten työväentalon tuntien jälkeen Kiehelä on kokeillut useita eri joogalajeja. Hiljalleen mielessä alkoi itää myös ajatus, että joskus hän voisi itsekin ohjata tunteja. Hän kävi kaksi yin-joogaohjaajakoulutusta ja koki olevansa valmis omiin tunteihin.

Tuossa välissä elämä oli kuljettanut Kiehelän ja hänen miehensä Ristiinaan.

– Meillä ei kummallakaan ole juuria täällä mutta veneilemme aina kesät Saimaalla. Aina syksyisin oli haikea olo ja mietimme välillä, että voisimmeko muuttaa jonnekin tälle seudulle.

Lopulta pariskunnan sysäsi muutokseen korona-aika.

– Asuimme Helsingissä sen Uudenmaan sulun ja muun eristäytymisen, ja se oli kamalaa. Silloin päätimme, että nyt me teemme sen muutoksen.

Kiehelä muutti miehensä kanssa kolmisen vuotta sitten Ristiinaan, josta he ovat nyt muuttaneet Mikkeliin. Töitä he tekevät sekä etänä että Helsingissä. Mutta Kiehelän joogatunnit alkoivat Ristiinassa ja jäivät kylille. Kiehelä ilmoittaa niiden aikatauluista Facebookissa sivullaan Yinsiina.

– Järjestin joulukuussa 2022 pari tutustumistuntia kylätalo Sampolassa ja ne saivat valtavan hyvän vastaanoton. Koen, että tunnit ovat sekä minulle että osallistujille tärkeitä. Itse tykkään ohjata kylätaloilla. Siinä on jotenkin sitä samaa kuin miten itse aloitin. On itselleni merkityksellistä, että olemme siellä, Kiehelä miettii.

Nykyään yin-joogatunnit ovat sunnuntaisin sekä Vitsiälän kylätalo Sampolassa että Hangastenmaan kylätalossa.

– Eräs osallistuja kysyi, että voisinko ohjata myös Hangastenmaalla, ja sekin tunti on saanut hyvän vastaanoton.

Yin-jooga on joogamuodoista rauhallisin. Siinä ollaan asennoissa pitkään ja annetaan keholle mahdollisuus pehmentyä ja laskeutua asentoon. Yinin syvin olemus on pysähtymisessä.

– Se antaa venytystä lihaksiin ja lihaskalvoihin ja lisää liikkuvuutta ja notkeutta. Mutta ennen kaikkea se auttaa pysähtymään ja rauhoittumaan. Mieli pehmenee myös, stressit ja kireydet alkavat laueta, kun pitkään on asennossa ja keskittyy hengittämiseen.

Kiehelä korostaa, että yin-jooga on turvallista kaiken tasoisille liikkujille, koska jokainen voi tehdä tunnista omanlaisensa.

– Jokaisen keho ja sen liikkuvuus on erilaista. Asennot eivät alkuun ole täysin miellyttäviä mutta kipua ei saa tuntea. Yin-jooga sopii esimerkiksi uupuneelle, josta tuntuu, että keho ei ole valmis rankkaan liikuntaan. Se sopii myös aktiiviliikkujille palauttavana harjoituksena.

Erityisen notkea ei joogatakseen tarvitse olla.

– En minäkään ole, Kiehelä naurahtaa.

Elina Alanne

Luonto kiinnostaa ristiinalaislapsia, Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntijat huomasivat.

Minkä kokoinen on isoin norppa? Minkä ikäisiksi norpat elävät? Häiritsevätkö ravut norppia?

Ristiinan yhtenäiskoulun 3B-luokalla on kysyttävää saimaannorpista, kun uhanalaisesta lajista ovat kertomassa Marjaana Kovanen ja Kaarina Tiainen Suomen Luonnonsuojeluliitosta.

– Lapsilla on ollut Ristiinassa paljon kysyttävää. Nykylapset ovat siitä ihania, että he niin rohkeasti kysyvät, Tiainen kertoi ennen 3B-luokan norppatunnin alkua.

Yhtenäiskoulun kaikki 1–6-luokkalaiset saivat oppitunnillisen verran tietoa saimaannorpasta. Norppatunneilla valmistauduttiin suureen norppailtaan, joka Ristiinassa koittaa 13. maaliskuuta. Maaliskuussa myös kirjastossa on norppanäyttely.

Tiainen kertoo, että hän pitää lasten ympäristökasvatusta hyvin tärkeänä.

– He ovat niitä tulevaisuuden päättäjiä. Niin kuin aina sanotaan: lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus ja toivo. Jos alusta alkaen oppii esimerkiksi norppaturvalliset kalastustavat, niin silloin ei koskaan tarvitse luopua mistään, Tiainen sanoo.

Ristiinassa kaksikko huomasi, että saimaannorppa ja lähiluonto kiinnostavat lapsia, ja on myös monille tuttua.

– Täällä huomaa, että luonnossa liikkuminen ja kalastaminen on lapsille tuttua. Lapset tuntevat hienosti kalalajeja ja luonto kiinnostaa. Näissä meidän tunneissa saimaannorppa on se konkreettinen kohde mutta kyllähän se liittyy myös laajempaan kokonaisuuteen, kuten vesien- ja rantojensuojeluun ja luonnossa liikkumiseen ja retkeilyyn, Tiainen sanoo.

Ristiinassa myös tosi moni lapsista viittasi kysyttäessä, kuka on nähnyt norpan.

– Sekin kertoo, että luonnossa liikutaan, koska Ristiina ei kuitenkaan ole keskeisintä norppa-aluetta.

Norppatunneilla saimaannorpasta ja Saimaan uhanalaisista lohikaloista kerrottiin lapsille ikätason mukaan. Pienemmille tunti keskittyi enemmän norpan tapoihin ja elämään, isompien kanssa esillä oli jo enemmän genetiikkaa ja termistöä.

– Kaikille kerroimme myös siitä, miten itse kukin voi auttaa saimaannorpan suojelua, Tiainen ja Kovanen kertovat.

Mutta mitkä ovat olleet vanhin ja isoin saimaannorppa?

– Vanhin tiedetty norppa on Venla. Valokuvien ja kiehkuraiskuvioiden avulla on päätelty, että sen ikä on ainakin 35 vuotta. Tiettävästi Venla on edelleen hengissä. Suurin punnitukseen päätynyt norppa oli Viljo, joka löytyi kuolleena rantavedestä tammikuussa 2020. Se painoi parhaimmillaan lähes 130 kiloa. Normaalisti norppa painaa 50-90 kiloa. Viljo oli noin 150 senttimetriä pitkä, kun normaalisti saimaannorppa on 130–140 senttimetriä. Viljon iäksi arveltiin kuolinhetkellä noin 20 vuotta, Tiainen kertoo.

Entäs ne ravut?

Ne eivät häiritse norppia mutta eivät joudu myöskään norpan ravinnoksi.

Elina Alanne

Lupasitko taas vuoden alussa kehittää itsestäsi aiempaa paremman version?

Lupasit tai et, kirjaston Noora Tähtinen kertoo kirjavinkkejä parempaan arkeen ja elämänviisauteen.

Miao, Minna: Prokrastinaatio: aloittamisen vaikeus ja miten se voitetaan

SKS, 2023

Miten useasti asiat tuppaavatkin jäämään viime tippaan. Ja miten usein sitä havahtuukaan siihen, että jos olisi aloittanut jonkin asian tekemisen ajoissa, niin se asia olisi jo tehty. Aika moni meistä kärsii ainakin ajoittain asioiden lykkäämisestä. Pahimmillaan asioiden lykkääminen lisää stressiä ja aiheuttaa ahdistusta. Psykologi Minna Miao avaa teoksessaan prokrastinaatiota käytännönläheisesti ja antaa kannustavia vinkkejä ja ratkaisuja sen selättämiseen.

Aalto, Ilana: Vartin voima: 365 nopeaa konstia kodin järjestämiseksi

Atena, 2024

Kulttuurihistorioitsija, ammattijärjestäjä ja neuropsykiatrinen valmentaja Ilana Aalto on tuttu Paikka kaikelle -nimisestä blogista, joka käsittelee ihmisen tavarasuhdetta ja antaa vinkkejä kodin järjestämiseen. Aallon kirjassa ei ole kyse konmarittamisesta tai hiki päässä suorittamisesta, vaan se opettaa suhtautumaan kotiin ja sen järjestyksessä pitämiseen armollisemmin. Vartti päivässä riittää. Aallon sanoin: Mieluummin sukkalaatikko päivässä kuin kymmenen vuotta kokonaan järjestämättä!

Toivonen, Hannu: Mitä tekoäly on? 100 kysymystä ja vastausta

Teos, 2023

Ajankohtainen tietokirja vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin tekoälystä. Tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivonen on onnistunut kirjoittamaan aiheesta teoksen, joka on helppotajuinen ja jopa viihdyttävä. Jos aihe vie mennessään, kirjan voi lukea kannesta kanteen kysymys kerrallaan järjestyksessä mutta sitä voi lukea myös sieltä täältä ja perehtyä niihin kysymyksiin, jotka tuntuvat itsestä mielenkiintoisilta. Teos käsittelee myös tekoälyyn liittyviä väärinkäsityksiä ja harhaluuloja.

Mattila, Juhani: Onnea etsimässä — Mitä kaipaamme kun kaipaamme onnellisuutta

Kirjapaja, 2023

Ihminen tavoittelee onnellisuutta monin eri tavoin. Mutta mitä se onni tai onnellisuus sitten lopulta on? Millainen on onnellinen ihminen? Psykiatrian erikoislääkäri ja tietokirjailija Juhani Mattila kuvailee kirjassaan, kuinka ihminen usein kuvittelee onnellisuuden olevan elämässä tietty taso, jolle pitää päästä ja jolla pysyä. Onnellisuus ei kuitenkaan tarkoita kaikille ihmisille samoja asioita eikä se ole luonteeltaan pysyvää. Sillä on yleensä tapana muuttua ja löytää uusia muotoja elämän eri vaiheissa. Mattila on aikaisemmin kirjoittanut myös ujoudesta, sosiaalisista peloista ja työuupumuksesta.

Riikonen, Marika: Yksin, kiitos

Hertta Kustannus, 2023

Yksinolo ja yksinäisyys ovat eri asioita. Jollekin toisten ihmisten seura ja sosiaaliset kanssakäymiset tuovat lisäenergiaa, kun taas joku toinen kuormittuu niistä. Ja kuinka paljon onkaan olemassa kaikkea näiden kahden väliltä. Marika Riikonen on uskaltanut tarttua herkkään aiheeseen, joka tuntuu herättävän ihmisissä toisinaan hyvin voimakkaitakin tunteita. Vaikka Yksin kiitos -teos onkin hyvin omakohtainen, Riikonen on onnistunut käsittelemään tietoista yksinoloa monelta eri kantilta huumoria kaihtamatta.

Rasa, Satu: Kaamosväsymys – Pimeän kauden selviytymisopas

Viisas Elämä, 2024

Onneksi ollaan jo menossa valoa ja kevättä kohti. Arviolta nimittäin jopa 85 prosenttia suomalaisista kärsii joka talvi erilaisista kaamosoireista. Satu Rasan teos esittelee mukaansatempaavalla tavalla viimeisintä tutkimustietoa kaamosväsymyksestä ja sisältää asiantuntijahaastatteluihin perustuvia vinkkejä pimeästä vuodenajasta selviämiseen. Kirjasta löytyy myös hieman kokeilevampia keinoja kaamoksen kesyttämiseen. Auttaisikohan saunafulness tai dopamiinipukeutuminen?

Noora Tähtinen

Loppuviikosta 1.–2. helmikuuta järjestettävä poliittinen lakko vaikuttaa myös Ristiinalaisen jakeluun. Lehtiä ei monilla paikkakunnilla jaeta torstaina eikä perjantaina. Paperinen lehti on siis useilla tilaajilla vasta alkuviikosta. Ristiinalaisen näköislehti on tilanteen vuoksi kaikkien luettavissa heti torstaiaamuna.

Laaja lakko näkyy Ristiinassa myös muuten. Koulun lounaalla tarjoillaan torstaina leipää, leikkeleitä, hedelmää ja juomia sekä päiväkodilla lisäksi hiutalepuuroa. Koulu on antanut oppilaille luvan ottaa mukaan myös itse pieniä eväitä. Kaupungin kiinteistöissä jää siivoukset osin tekemättä puolen päivän osalta.

Lakko vaikuttaa myös linja-autoliikenteeseen perjantaina. Ristiinan suunnan liikennöintiin vaikutuksia ei pitäisi olla. Mikkelin paikallisliikenteessä on peruttu useita vuoroja. Lisätiedot löytyvät kaupungin nettisivuilta.

S-market Ristiina on torstaina avoinna supistetusti kello 9–18.

Jos Eveliina Tevala ei olisi opiskellut ekokampaajaksi, hän olisi varmasti vaihtanut jo alaa.

Täällä on vielä aika sekavaa, toteaa Eveliina Tevala avatessaan ovea Säästöpankin talon liiketilassa. Kulmassa sijaitseva tila on jo kokenut myllerryksen mutta muuntautuu vielä ennen kuin EcoSalon Eden on valmis avaamaan.

– Varmaankin maaliskuu on realistinen avausajankohta. Ehkä jo helmi-maaliskuun vaihde, Tevala miettii.

Omaa kampaamoa hän on pyörittänyt myös Suomenniemellä ja Lappeenrannassa. Ristiinan liikkeen avautuessa toiminta Suomenniemellä loppuu. Tevalan löytää jatkossa pääasiassa Ristiinasta.

Suurin syy tähän on oma arki ja se, että Lappeenrannantie on tullut hänelle jo turhan tutuksi.

– Tyttäreni harrastaa urheilua tavoitteellisesti. Hänen koulunsa on täällä ja harjoitukset Mikkelissä. Nyt kun tytön treenaaminen on erittäin tiivistä, niin harkkakuljettaminen on tehnyt arjesta haastavaa, Suomenniemellä asuva Tevala kertoo.

Hän on tehnyt parturi-kampaajan töitä jo yli 20 vuotta. Työvuosista jo yli puolet Tevala on ollut ekokampaaja.

– Vuonna 2010 kävin koulutuksen ja minulla on ollut ekokampaamo Lappeenrannassa yhdeksän vuotta. Olisin varmasti jo vaihtanut alaa, jos en olisi ekokampaaja. Minulle tämä on ainut vaihtoehto tehdä tätä työtä, hän miettii.

Kun Tevala yli 20 vuotta sitten opiskeli alalle, opinnoissa todettiin, että puolet teistä tulee allergisoitumaan työn kemikaaleille ja joutuu sen vuoksi vaihtamaan alaa.

– Välillä mietin, että jos joka toinen putkimies sairastuisi työnsä vuoksi, niin olisiko se kaikille vaan ihan ok, Tevala pohtii naisvaltaisen alan tilannetta.

– Ekokampaajakoulutuksessa on todella paljon sellaista asiaa, mikä pitäisi opettaa alan opiskelijoille jo heti. Siellä oppii paljon sellaista tietoa, mikä olisi tärkeää tietää. Suosittelen lämpimästä koulutusta kaikille kampaajille, hän sanoo.

EcoSalon Edenin hän toteaa olevan koko perheen parturi-kampaamo.

– Ekokampaamoissa on sekin hyvä puoli, että myöskään lapset eivät joudu olemaan kemikaalihöyryjen keskellä.

Ekokampaamoissa värjäykset tehdään kasviväreillä ja sekä hiuspohjaa että hiusta hoidetaan esimerkiksi savella, turpeella tai merilevällä.

– Kaikki kasvivärit jo itsessään ovat hiusta ja hiuspohjaa hoitavia, Tevala kertoo.

Hän toteaa, että monenlaiset värjäykset ekokampaamoissa onnistuvat mutta permanentit eivät.

– Siihen ei ole luonnonmukaista vaihtoehtoa olemassa.

Ekokampaamon asiakkaaksi tullaan monesta syystä. Osa on tiedostanut, miten vaarallisia kemikaalit ja niiden kuorma ovat. Toiset ovat jo niille allergisoituneet tai herkistyneet. Jotkut ovat enemmän kiinnostuneita ympäristöasioista ja miettivät koko kosmetiikkateollisuuden prosessia.

– Syitä on monia, ja jollain saattaa olla näistä kaikki. Itse koen, että tämä on omille arvoilleni sopiva tapa tehdä tätä työtä. Jos joskus ennen ajattelin, että haluan testata kaikkia kosmetiikkatuotteita itse, niin nykyään ajattelen enemmänkin niin, että mitä sitä suostuu enää iholleen laittamaan, Tevala toteaa.

Elina Alanne

Perusparannussuunnitelmia ei kannata tehdä etukäteen, jos rahoitusta ei ole, toteaa ely-keskus.

Suurlahdentie sai eduskunnan joululahjarahaa 100 000 euroa joulun alla 2022. Tuolloin kerrottiin, että ely-keskus alkaa suunnitella tien perusparannusta. Rahoitus oli kytketty myös Astuvansalmen saavutettavuuden parantamiseen.

Mikkelin kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä totesi tuolloin Ristiinalaisessa (15.12.2022), että hankkeen saaminen suunnitteluun on iso askel. Hän totesi, että suunnittelu on väylä siihen suuntaan, että valtion rahoitus joskus saadaan myös peruskunnostukseen.

Nyt ely-keskuksesta kerrotaan, että suurempaa suunnitelmaa Suurlahdentien hyväksi ei tehdä.

– Tie tosiaan sai 100 000 euron rahoituksen. Tämä rahoitus käytettiin akuutteihin asioihin, eli korjaustarpeisiin. Tietä päällystettiin uudelleen noin kilometrin matkalta ja lisäksi tehtiin päällystepaikkauksia Astuvansalmelle saakka. Näihin töihin meni noin 200 000 euroa, ylläpitovastaava Kimmo Tiikkainen kertoo.

Tiikkainen jatkaa, että perusparannussuunnitelmat tehdään aina tarpeiden mukaan, kun näköpiirissä on, että tien kunnostamiseen on rahoitus.

– Suunnittelu ei ole kallista mutta ei sitä kannata tehdä etukäteen. Jos suunnitelma on tehty vaikka viisi vuotta aiemmin, niin toimenpiteet eivät olekaan enää relevantteja, kun peruskorjaus alkaa. Teitä ei kannata suunnitella varastoon, koska tiet rapistuvat aina, Tiikkainen perustelee.

Hän toteaa, että ilman tarkempaa suunnitelmaa voi arvioida, että Suurlahdentien peruskorjaus maksaisi noin 20 kilometrin matkalta 2,5–3 miljoonaa euroa ja tuollaista rahoitusta ei ole nyt näköpiirissä.

Riihelä toteaa, että ely-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen johtaja Tommi Huttunen on selventänyt asian hänelle samaan tapaan kuin Tiikkainen Ristiinalaiselle. Riihelä sanoo olevansa hieman kaksijakoisella mielellä ja harmissaan asiasta.

– Toki olen siitä tyytyväinen, että Suurlahdentietä korjattiin ja ely-keskus käytti siihen rahaa. Luotan myös ely-keskuksen näkökulmaan siitä, että he voivat suunnitelman laatia samantien, jos tien parannukseen on rahoitus. Mutta isossa kuvassa ajattelen edelleen, että jos on suunnitelma, niin saa helpommin myös rahoitusta, niin siksi olen aavistuksen harmissani, Riihelä sanoo.

Hän toteaa, että nyt on päättäjien, virkamiesten ja maakuntaliiton tehtävä pitää tieasioita aktiivisesti esillä.

– Asioita pidetään aktiivisesti esillä ja on vain uskottava, että vaikka heti ei tapahdu, niin jonain päivänä. Valtiolla on toki Itä-Suomessa paljon korjausvelkaa. Mutta jos ajatellaan Itä-Suomen kehitystä, puuhuoltoa, logistiikkaa ja matkailua, niin siinä joukossa Suurlahdentie on merkityksellinen.

Riihelä kertoo, että kaupungin edustajat tapaavat ely-keskuksen kanssa säännöllisesti ja tuolloin mietitään muun muassa erilaisia mahdollisia rahoitusratkaisuja tiehankkeille. Ely-keskuksen Tiikkainen toteaa EU-rahoituksesta, että joitakin yksittäisiä EU-rahoituksia on teille itäiseen Suomeen saatu.

– Kaikkea kannattaa ainakin yrittää, hän kannustaa kaupunkia olemaan aktiivinen asiassa.

Elina Alanne

Ristiinaan suunniteltu julkinen sauna odottaa nyt kaavan valmistumista. 

Ristiinaan suunniteltu julkinen sauna nytkähti pykälän eteenpäin, kun Ristiinan kehittämisyhdistys Hönkä ry teki saunasta ehdollisen tilauksen Kontiolle.

Höngän varapuheenjohtaja Sami Hilonen kertoo, että Kontio tuli sopivalla tavalla vastaan, jotta asia saadaan etenemään.

– Tämä on pelin avaus. Veejjakaja-rahoitukseen ja rakennuslupaan pitää olla piirustuksia ja muita tietoja, ja niitä ei saa käyttöön, ellei tilaa rakennusta jostain tai piirrätä kuvia jollain. Nyt odotamme, että alueen kaava on lainvoimainen ja sitten asiat voi edetä.

Hilonen sanoo, että hankkeessa on saanut huomata, että kaikki on toisesta asiasta riippuvaista.

– Jostain on aloitettava. Kontio tuli vastaan, että aloitukseen ei tarvittu isoja rahoja.

Rahoitus- ja rakennuslupapäätöksistä vastaavat tahot tekevät ratkaisuja vasta kun Sotakoulun alueen uusi kaava saa lainvoiman. Saunaa suunnitellaan niin sanotulle emäntäkoulun pellolle sataman viereen. Höngän toiveena on, että saunaa päästäisiin rakentamaan kesällä.

– Mutta kaikki on tosiaan kiinni ensin kaavan lainvoimaisuudesta. Olen kyllä pettynyt, jos syksyllä ei vielä saunota, Hilonen sanoo.

Saunasta on tulossa 30-neliöinen ja sitä voi käyttää ympärivuotisesti.

– Aloitetaan hankkeella, johon resurssit riittävät. Nyt täytyy jo alkaa miettiä saunan käyttöä ja lähestyä yhteistyökumppaneita ja tukijoita sen suhteen, Hilonen sanoo.

Elina Alanne

Majoitustilan tarve sai Löydön Kartanon yrittäjät laajentamaan. 

Hotelli Heimarin toimintaa pyörittää ensi kesänä Löydön Kartanon yrittäjät. Kesäkuun alusta elokuun puoliväliin yritys vastaa ravintola- ja majoitustoiminnasta sekä muun muassa rantasaunojen vuokraamisesta. 

Espanjasta tavoitettu yrittäjä Heikki Alanko kertoo, että suurin syy siihen, miksi he päättivät laajentaa myös Heimariin, on majoitustilan tarve. Heimari ei ollut avoinna viime kesänä. 

– Meillä on rajalliset omat tilat ja hetkittäin heinäkuussa oli tilanteita, että asiakkaita riittäisi mutta seudulla ei ollut tilaa heille, Alanko kertoo. 

–Mietimme, että me olemme joka tapauksessa kesäisin ympärivuorokautisesti töissä, niin miksemme olisi niin vielä enemmän, Alanko naurahtaa viitaten itseensä ja puolisoonsa Aila Alankoon. 

Hän muistuttaa, että Mikkelin seudulla totuus on se, että matkailuyrityksissä tili tehdään kesäsesongin aikaan.

Kylmiltään Alangot eivät Heimariin hyppää. 

– Olemme tehneet siellä nyt uusien omistajien aikaan monia tilausravintolakeikkoja. Siitä se ajatus lähti kääntymään, että voisimme tehdä enemmänkin ja pyörittää koko hotellia. 

Alanko kertoo, että kaikki suunnitelmat ovat vielä hyvin alkuvaiheessa. Esimerkiksi ravintolan ruokalistoista tai aukioloajoista ei ole vielä päätöksiä. 

– Ihan ensimmäisenä täytyy saada hotellin sähköinen varausjärjestelmä toimimaan mahdollisimman pian ja hotelli näkymään esimerkiksi booking-sivustolla. Ilman suomen lisäksi englanniksi toimivaa varausjärjestelmää ei saa näkyvyyttä esimerkiksi Visit Finlandin kautta, Alanko selventää. 

Kesällä juhlatilaisuuksia voi järjestää yrityksen kautta sekä Löydön Kartanossa että Heimarissa. Alanko kertoo, että Löydön Kartanossa on häävarauksia mutta kalenteriin myös edelleen mahtuu. 

– Kaiken kaikkiaan se muuttui koronavuosien aikana, että enää häitä ei varata kahta vuotta etukäteen. Sykli muuttui lyhyemmäksi. Saman huomaa myös suomalaisten majoitusvarauksissa, että niitä ei tehdä niin paljoa etukäteen. Ulkomailta varaukset tulevat aiemmin kuin suomalaiset varaavat. 

Heimarin omistavan St Michel Resort Oy:n toimitusjohtaja Harri Sjögren iloitsee, että alueen toiminnoille löytyi yrittäjä ensi kesäksi. 

– Tosi tärkeää, että saadaan sinne palveluja kesäksi. Tätä on moni odottanut. Totta kai se on myös kiinteistölle tärkeää, että sitä käytetään, Sjögren toteaa ja lisää, että täysin tyhjillään tienoo ei ole ollut talvellakaan. 

– Siellä on nytkin kurssitoimintaa, eli tilat ovat hyvin käytössä. 

Alueelle laaditusta ranta-asemakaavasta valitettiin Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Sjögren toteaa, että omistajayhtiötä ei yllättänyt, että kaava-asioissa aina kestää. Kiinteistökehitysyhtiö odottaa nyt kaava-asian ratkaisua rauhassa. 

– Mitään tarkempia suunnitelmia jatkosta ei kannata tehdä ennen kuin alueella on kaava. 

Vieläkö omistajalla riittää uskoa alueen kehittämiseen?

– Riittää, totta kai! Sjögren vakuuttaa. 

Elina Alanne

Attendon Ristiinassa toimivissa kahdessa vanhus- ja kuntoutusyksikössä on yhteensä 25 asukasta ja niissä työskentelee kolmisenkymmentä henkilöä.

Ikäihmisten asumispalveluja tarjoava Attendo Oy on luopumassa Ristiinassa toimivien kahden yksikkönsä toiminnasta. Attendo on pyörittänyt 17-paikkaista ikäihmisten palveluasumisen yksikköä Tuderuksentiellä sekä kahdeksan asukkaan vammaisten kuntoutusyksikköä Takojantiellä. Nämä yksiköt ovat olleet Attendon käsissä vuodesta 2017 alkaen, jolloin yhtiö osti palveluja aiemmin pyörittäneen Suomen Ikihyvä Oy:n.

Attendon Itä-Suomen aluejohtaja Simo Saaranen kertoo Ristiinalaiselle sähköpostitse, että syinä palveluista luopumiseen Ristiinassa ovat haasteet työvoiman saatavuuden kanssa, pienten yksiköiden kannattavuusongelmat sekä odotettavissa olevat haasteet kiinteistöjen kanssa. 

– Hoiva-alan hankalan työntekijätilanteen ja viimevuosien jyrkän yleisen kustannustason nousun vuoksi tällaiset pienemmät ja pienemmillä paikkakunnilla sijaitsevat yksiköt ovat entistä haavoittuvaisempia niin toiminnallisesti kuin taloudellisestikin. Lisäksi kiinteistöissä on lähiaikoina näköpiirissä merkittäviä kunnostus- ja korjaustarpeita, Saaranen luettelee.

Saaranen sanoo, että Attendo neuvottelee parhaillaan Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisan kanssa yksiköiden siirtymisestä liikkeenluovutuksella osaksi hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa.

– Toteutuessaan liikkeenluovutuksen ajankohta olisi huhtikuun alku, Saaranen täsmentää.

Mikäli liikkeenluovutus toteutuu suunnitellusti, jatkuisivat hoivayksiköissä asuvien palvelut Saarasen mukaan entisellään.

– Mahdollisen liikkeenluovutuksen tarkoituksena on turvata asukkaille palvelun jatkuminen samassa paikassa sellaisenaan kuten tähänkin asti.

Attendolla työskentelee Ristiinan yksiköissä erilaisilla työsuhteilla yhteensä hieman alle 30 työntekijää.

– Jos liikkeenluovutus toteutuu, he siirtyvät liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti osaksi hyvinvointialueen henkilökuntaa, Saaranen sanoo.

Eloisan puolelta asiaa kommentoi ikääntyneiden palveluiden palvelualuepäällikkö Päivi Kauppinen. Kauppinen vahvistaa, että neuvottelut liikkeenluovutuksesta ovat meneillään Attendon kanssa.

– Tämä on vasta tämän vuoden puolella pyörähtänyt Eloisan päässä toden teolla liikenteeseen. Nyt asiaa valmistellaan tämän kuun lopussa olevaan hyvinvointialueen aluehallituksen kokoukseen, jossa sitten linjataan, eteneekö asia suunnitellusti. 

Kauppinen kertoo, että yksiköiden asiakkaita ollaan parhaillaan tiedottamassa uunituoreista suunnitelmista Eloisan ja Attendon yhteisen asiakaskirjeen muodossa. Kirjeen pitäisi lähteä lähipäivinä. 

Kauppinen korostaa, että vielä asiasta ei siis ole Eloisan puolelta lopullisia päätöksiä, mutta lähtökohtana suunnitelmissa on ollut se, että asiakkailla palvelut sekä asumisyksiköt säilyisivät ennallaan. Myös työntekijöiden osalta tilanne on se, että kaikki, jotka haluavat jatkaa, saisivat jatkaa työssään myös liikkeenluovutuksen jälkeen Eloisan palkkalistoilla. 

Niko Takala

Alueella kiertää taas myös äänestysbussi. 

Vuoden 2024 presidentinvaalin ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 17.1. Ennakkoon voi äänestää missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa. Ennakkoäänestys kotimaassa loppuu tiistaina 23. tammikuuta.  Ennakkoäänestys ulkomailla on käynnissä 17.–20.1. Mahdollisen toisen kierroksen ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 31.1.–6.2. ja ulkomailla 31.1.–3.2.

Ristiinassa voi äänestää ennakkoon kirjastossa, Opinahjo 4. Äänestys on siellä arkisin kello 9–18, lauantaina ja sunnuntaina kello 10–16.

Alueella kiertää myös äänestysbussi. Se on Suomenniemellä Temmin tuvan edessä parkkipaikalla, Kirkonkyläntie 18, perjantaina 19. tammikuuta kello 9–13. Bussissa voi äänestää Kuomapirtillä, Pirtintie 3, 19.1. kello 15–17.

Lauantaina 20. tammikuuta äänestysbussi kiertää niin, että se on kello 9–11 Hangastenmaan kylätalolla, Parkkilantie 237, kello 12–14 Majatalo Ristinan pihassa, Suurlahdentie 1050 sekä kello 15–17 Mahkolassa Mahkolantien risteyksessä, Himalanpohjantie 1598.

Mahdollisella toisella kierroksella äänestysbussi kiertää Suomenniemen ja Ristiinan alueella perjantaina 2. helmikuuta ja lauantaina 3. helmikuuta.

Mikkelissä ennakkoon voi äänestää myös esimerkiksi kauppakeskus Stellassa ja Graanilla. Kaikki ennakkoäänestyspaikat sekä aikataulut on koottu Mikkelin kaupungin nettisivulle.
Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 28.1. Mahdollisen toisen kierroksen vaalipäivä on sunnuntaina 11.2. Näinä voi äänestää vain omassa äänestyspaikassa.

Mikalo Oy purkaa Kissalammentiellä sijaitsevan rivitalon.

Tämä on niin hiljainen talo, että oli tultava Ulla Taalasmaana kurkkaamaan, miksi täältä kuuluu puhetta, huikkaa Ari Nikkilän naapuri ovenraosta, kun keskustelemme Nikkilän kanssa Kissalammentie 4 -osoitteessa sijaitsevan rivitalon pihalla. Nikkiläkin on vasta todennut, miten rauhallista ja mukavaa talossa on ollut asua. Vieressä olevan päiväkodin äänetkään eivät ole häntä häirinneet.

– Lasten äänet kuuluvat elämään, Nikkilä tuumaa ja kertoo, että jos rauhaa haluaa, niin talossa on niin hyvä eristys, että viereisen kirkon kellotkaan eivät kuulu sisälle, jos kaikki ovet ja ikkunat ovat kiinni.

Mikalo Oy on irtisanonut rivitalon viiden asunnon vuokrasopimukset ja purkaa kiinteistön. Toimitusjohtaja Hannu Sormunen kertoo, että kiinteistön ongelma on, että sen lämpö tulee entiseltä emäntäkoululta, joka on nyt jo myös entinen päiväkoti.

– Lämpöjärjestelmä on ollut vähän erikoinen ratkaisu. Aikoinaan ei ole osattu toki ajatella, että kiinteistöjen omistajat joskus eriytyvät, Sormunen sanoo.

Mikkelin kaupungin päiväkoti toimii jo uudessa kiinteistössä Muurikintien puolella ja kaupunki purkaa aikanaan päiväkodin vanhan päärakennuksen pois. Siksi Mikalo joutui tekemään ratkaisuja Kissalammentien rivitalon kanssa.

– Siinä on ollut ihan hyvä käyttöaste mutta noin pieneen rakennukseen ei kannata rakentaa omaa lämpökeskusta, Sormunen sanoo.

Nikkilä ymmärtää vuokranantajan ratkaisun, vaikka sen häntä harmittaakin.

– Taidetaan olla tämän talon kanssa samaa hyvää vuoden 1969 ikäluokkaa. Ymmärrän sen, että olisihan sitä tässä kiinteistössä tulevina vuosina edessä muutakin uusittavaa, Nikkilä miettii.

Viiden asunnon rivitalossa on monessa asunnossa asunut samat asukkaat vuosia, jopa vuosikymmeniä.

– Yhdessä asunnossa on asukkaat vaihtuneet tiuhempaan mutta muuten tässä on ollut hyvin sama porukka. Olen tykännyt tästä paikasta kovasti. Tässä on saanut asua omassa rauhassa mutta keskellä kaikkea. Ainut huono puoli on, että kesäisin kukkamyynti on niin lähellä, että sinne on liian helppo mennä ostoksille, Nikkilä naurahtaa.

Asukkaiden vuokrasopimukset on nyt irtisanottu kesäkuun loppuun. Nikkilä toteaa, että hän ilmoitti heti, ettei aio muuttaa talvella.

– Saa nähdä, milloin sitten lyövät tuolta kylmäksi, hän naureskelee päiväkodin suuntaan katsellen.

Harrastava ja monia auttava mies harmittelee, että nykyisessä kodissa on ollut hyvät, isot varastot.

– Minulla on siellä työkaluja vaikka minkä näköisiä. Täytyy katsella Ristiinasta rivitaloa tai joltain tutulta omakotitaloa vuokralle. Kerrostaloon minua ei enää saa, Nikkilä tuumaa.

Mikalolta on jo ohjeistettu asukkaita uusien asuntojen hakemisessa. Nikkilä toteaa, että laittaa hakemuksen keväämmällä.

– Kyllä tässä sekin mietityttää, kun tässä on ollut niin edullista asua. Jos vuokra nousee vaikka 200 euroa kuukaudessa, niin se on jo paljon, Nikkilä sanoo.

Elina Alanne

Päiväkoti voi ottaa uuteen tilaansa vain kovia tavaroita, jotka käyvät puhdistuksen kautta.

Ristiinan päiväkodissa käydään nyt läpi ryhmiin vuosien varrella kertyneitä leluja ja muita aarteita.

– Hyvin rankalla kädellä nyt laitetaan tavaraa pois. Vaikka meillä on iso talo, niin lopun perin aika vähän tavaraa lähtee muuton yhteydessä puhdistukseen. Eli paljon on laitettava pois, kertoo päiväkodinjohtaja Jaana Vartiainen.

Päiväkoti muuttaa uusiin tiloihin tammikuussa. Uuden talon luovutuspalaveri oli keskiviikkona. Nykyisessä päärakennuksessa on kärsitty sisäilmaongelmista vuosia. Muuton yhteydessä ryhmien sijaintipaikkoja muutetaan. Päiväkodin käytössä on jatkossa uusi rakennus, Helmitalo ja paviljonki.

– Myös Helmitalosta ja paviljongista lähtee nyt varmuuden vuoksi tavarat puhdistuksen kautta, jos niitä siirretään uuteen päiväkotiin, Vartiainen kertoo.

Siirrettävien kalusteiden ja kovien lelujen puhdistuksen tekee Polygon. Terveystarkastaja Jarno Laitinen kertoo, ettäpuhdistuksessa käytetään hapetukseen liittyviä menetelmiä.

– Tarkkaan en tiedä Polygonin menetelmiä, koska ala kehittyy koko ajan vauhdilla. Mutta perusperiaate on se, että tehdään puhdas tila, johon sumutetaan jotain desinfioivaa ja hajua poistavaa ainetta. Voidaan myös tehdä koville materiaaleille ihan perinteinen pyyhkimällä puhdistaminen puhtaassa tilassa, Laitinen sanoo.

Varhaiskasvatusjohtaja Taina Halinen kertoo, että he ovat saaneet tiukat ohjeet siitä, mitä säilytetään ja mitä ei.

– Mitään pehmeää ei siirretä. Kovia kalusteita ja kovia leluja voi puhdistuksen kautta siirtää. Uuteen rakennukseen tulee pääasiassa uudet kalusteet ja esimerkiksi kaikki patjat ja petivaatteet ovat uusia, Halinen kertoo.

Terveystarkastaja Laitinen kertoo, että perusperiaate on, että mitä huokoisempaa materiaalia tavara on, sitä herkemmin se kerää sisäänsä mikrobeja ja hajuhaittoja.

– Eli tyypillisesti patjat, tekstiilit ja sohvat ovat vaikeita puhdistaa. Aina tällaisissa muuttotilanteissa meidän suosituksemme on, että niin paljon kuin mahdollista, kaikki tavarat vaihdetaan uusiin. Toki siihen vaikuttaa talous, miten paljon on mahdollista vaihtaa, Laitinen kommentoi yleisellä tasolla.

Laitinen toteaa, että he eivät valvo muuttoja vaan karsintavastuu jää sitä tekeville työntekijöille.

Vartiainen ja Halinen korostavat, että nyt pyritään toimimaan niin, että epäpuhtauksia ei siirry mukana.

– Vaikka tuntuisi siltä, että tämä on hyvää tavaraa, niin nyt on vaan pakko niitä hävittää. Ei oteta riskiä, että jatkossa henkilökunta tai lapset oireilevat, Halinen sanoo.

Laitinen sanoo, että puhdistuksen jälkeen tavaroiden puhtauden arviointi perustuu ihan aistinvaraiseen havainnointiin.

– Näytteitä ei oteta, koska se nostaisi kuluja niin paljon. Altistuneiden oirehtiminen on hyvin yksilöllistä ja joillakin pelkkä haju voi laukaista oireita, vaikka sitä altistetta ei enää tavarassa olisikaan. Silloin tällaiset kaikki tavarat on parempi hylätä. Ristiinassa ei käsittääkseni tosin ole ollut mitään voimakkaita hajuhaittoja, Laitinen sanoo.

Uuden päiväkodin kalustuksen mukana tulee muun muassa joitakin leikkikeittiöitä. Kaiken kaikkiaan leluja on aluksi päiväkodissa varmasti vähän totuttua vähemmän. Halinen sanoo, että rahaa hankintoihin on varattu vuosille 2023 ja 2024.

– Ristiinassa kun on vuosia toimittu, niin tavaraa on tällä hetkellä aika paljon. Samaan tasoon ei ehkä heti päästä, Halinen sanoo.

Vartiainen muistuttaa, että rahoja ei hirveän paljon ole.

– Joitain pikkuautoja ja nukkeja meidän täytyy nyt heti hankkia ja sitten katsotaan lisää, Vartiainen sanoo.

Elina Alanne

Monet ukrainalaiset ovat jo muuttaneet muualle asumaan mutta osa on jäänyt.

Ristiinassa Pellosniemellä toiminut vastaanottokeskus loppuu tammikuun viimeisenä päivänä. Keskus on ollut Suomen Punaisen Ristin Mikkelin vastaanottokeskuksen sivutoimipiste. Se perustettiin keväällä 2022, kun ukrainalaisille tarvittiin nopeasti asuinpaikkoja.

Mikkelin vastaanottokeskuksen johtaja Otto Leppä toteaa, että Maahanmuuttovirasto päättää Suomessa vastaanottokeskusten paikkamäärän ja sijainnin.

– He tekivät syksyllä päätöksen, että paikkoja vähennetään. Me toimimme heidän päätöstensä mukaan, Leppä sanoo.

Mikkelin vastaanottokeskuksella jatkaa Mikkelin Suonsaaren lisäksi toimipisteet Pieksämäellä ja Savonlinnassa. Leppä muistuttaa, että suuri osa ukrainalaisista on asunut Suomessa jo vuoden, joten heillä on mahdollisuus kotikuntaan ja sitä kautta saataviin palveluihin.

Ukrainalaisista osa on jo muuttanut pois Ristiinan alueelta. Monet perheet ovat muuttaneet Mikkeliin. Perheiden ja lasten määrä on vähentynyt Ristiinassa niin, että erillinen valmistava opetus Ristiinan yhtenäiskoulussa loppuu tämän lukukauden loppuun. Yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander kertoo, että pari valmistavan opetuksen oppilasta jää kouluun ja heidät integroidaan yleisopetuksen luokkiin.

Monet ovat siis lähteneet Pellosniemeltä, mutta Nadiia Romanova ja Roman Stankevich poikansa Mikola Romanovin kanssa ovat päättäneet jäädä asumaan alueelle.

– Olen töissä Pelloksen tehtailla Tarjouspalvelu Kirsikan ravintolassa sekä heidän ravintolassaan Mikkelissä. Mikola on Ristiinan päiväkodissa, Romanova kertoo tulkkina olevan Tetiana Kobylievan avulla.

Kobylieva kehuu, että Nadiia on hurjan taitava leipuri.

– Myimme leivonnaisia ja keräsimme näin rahaa Ukrainan armeijalla. Nadiia leipoi kaiken yötä myöten.

Kobylieva on työskennellyt opettajana Ristiinassa valmistavassa opetuksessa mutta nyt hänen työnsä loppuvat.

– Haluaisin mennä nyt Ukrainaan ajamaan ajokortin. Kesäksi tulen varmasti taas mansikkatilalle, hän kertoo.

Kobylieva on kotoisin Harkovan alueelta, joka on ukrainalaisten hallussa.

Romanova ja Stankevich ovat Melitopolista, joka on venäläisten hallussa. He eivät aio mennä takaisin niin kauan kuin tilanne on tämä, koska he eivät halua asua Venäjällä.

– Jos Ukraina saa alueen takaisin, menemme varmasti katsomaan tilanteen, pariskunta miettii.

He muistuttavat, että jälleenrakennus tulee olemaan valtava urakka, koska Venäjä on tuhonnut paljon.

– Sodan jälkeen Ukrainassa on paljon ongelmia, koska esimerkiksi teollisuutta on tuhoutunut niin paljon. Töitä ei heti ole, Kobylieva miettii.

Eräs Pellosniemellä asunut perhe palasi Melitopoliin, koska Venäjä uhkaa ottaa haltuunsa kiinteistöt ja maat, jos niiden omistajat ovat ulkomailla.

– He haluaisivat siirtää omistuksen sukulaiselle ja tulla sitten sieltä pois. Mutta asia ei etene. Pelkään heidän ja lasten puolesta, Kobylieva kertoo.

Hän työskenteli jo ennen Ukrainan sotaa kesiä Suomessa.

– Mutta Ukraina on minun maani. Suomi on hyvä maa mutta se ei ole minun maani. Luulen, että jatkossakin työskentelen aina osan vuodesta Suomessa ja osan Ukrainassa, Kobylieva kertoo.

He haluavat kiittää kaikkia suomalaisia, jotka ovat auttaneet ukrainalaisia paljon.

– Varsinkin monet vanhemmat ukrainalaiset pelkäsivät paljon, koska he eivät tiedä mikä toisessa maassa odottaa. Kiitos suomalaisille, että he ymmärtävät, että esimerkiksi yhteistä kieltä ei välttämättä ole. Monet suomalaiset ovat auttaneet meitä todella paljon, Romanova ja Kobylieva sanovat.

Haastattelun lopuksi Stankevichilla on vielä yksi toive. Jos jollain olisi töitä, niin hän olisi ahkera niitä tekemään. Kesällä hän työskenteli metsässä mutta nyt talvella töitä ei ole.

– Hän on taitava mekaanikko. Täälläkin oli eräällä perheellä auton kanssa ongelmaa, niin Roman korjasi sen, Kobylieva vinkkaa.

Elina Alanne

Kaksi paikallista media-alan perheyritystä yhdistää voimansa. Ristiinalainen tehdään jatkossakin tutuin voimin Ristiinasta käsin.

Vuodesta 1998 alkaen paikallislehti Ristiinalaista kustantanut Kustannus Janari Oy sekä Mikkelin seudulla useampaakin lehteä julkaiseva Haumedia Oy ovat sopineet liiketoimintakaupasta, jonka myötä Ristiinalaisen liiketoiminta siirtyy Haumedian lehtiperheen alle 1.1.2024 alkaen. Haumedian julkaisemat muut lehdet ovat Hirvensalmelainen, Haukivuoren Seutu, Erikoissanomat sekä Meijän Sanomat.

Paikallislehden tekeminen Ristiinassa jatkuu tuttujen henkilöiden voimin paikkakunnalta käsin. Ristiinalaisen päätoimittajan tehtävää vuodesta 2020 alkaen hoitanut Elina Alanne jatkaa tehtävässään, ja myös lehden yrittäjänä vuodesta 2008 toiminut Niko Takala on jatkossakin mukana lehden tekemisessä.

Takala sekä Haumedia Oy:n yrittäjä, lehtialalla yli 20 vuotta toiminut Jarno Laatikainen kertovat keskustelleensa vuosien varrella useampaan kertaan siitä, että pienten toimijoiden olisi hyvä tehdä yhteistyötä, eikä yrittää tehdä kaikkea itse.

– Tätä toimintojen yhdistämistä ollaan nyt tämän vuoden aikana valmisteltu. Pitkä prosessihan tämä on ollut ja matkan varrella monta setvittävää asiaa. Hienoa että nyt päästiin maaliin, Takala kommentoi.

Laatikainen nostaa kaupan taustalta esiin ennen kaikkea saatavat synergiaedut esimerkiksi sivunvalmistuksen osalta.

– Tällä järjestelyllä saadaan lisävirtaa kaikkiin meidän tuotteisiimme ja myös ihan uusia palveluita tarjolle. Elinan ja Nikon myötä saadaan kaivattua resurssia toimitukselliselle puolelle. Uskon, että meidän osalta saadaan Ristiinalaisen suuntaan vietyä etenkin myynnin ja markkinoinnin tietotaitoa, Laatikainen ynnää.

Sekä Laatikainen että Takala mainitsevat myös alan rajut kustannuspaineet.

– Tässä ajassa on oikeastaan kaksi haastetta. Tällä hetkellä yleinen markkinatilanne on melko haastava, ja myös kustannusten nousu on todella rajua. Hintapaineita tulee etenkin jakelun suunnalta, jossa kustannukset ovat nousemassa hurjasti, yrittäjät harmittelevat.

He kuitenkin uskovat vahvasti paikallislehtien vetovoimaan ja tulevaisuuteen.

– Meidän täytyy onnistua tekemään sisällöllisesti hyviä lehtiä, jotka vetoavat lukijoihimme aidolla paikallisuudella. Kaikki lähtee siitä, että teemme nimenomaan ihmisiä lähellä olevia, heitä kiinnostavia juttuja.

Liiketoimintakaupan myötä Haumedian palveluiden ja tuotteiden parissa työskentelee seitsemän henkilöä sekä useita alihankkijoita. Mediatuotteiden lisäksi Haumedia tarjoaa erilaisia yritysten näkyvyys- ja viestintäpalveluita. Yrityksellä on kolme toimipistettä, Mikkelin lisäksi Hirvensalmella ja Ristiinassa.

Linnaniemessä päästiin latupohjan teossa jo alkuun mutta tilanteeseen tuli takapakkia, kun joku ajoi viikon alussa reitillä autolla.

– Näin siellä tosiaan on tehty. Suurin harmi siinä on tässä vaiheessa se, että hiekka nousee herkästi läpi ja se pyörii sitten jonkun aikaa reitillä hiihtäjien harmina, Jari Turunen Mikkelin kaupungin liikuntapalveluista toteaa.

Turunen muistuttaa, että kaupungin työntekijöillä ei riitä resurssia valvoa latuja kuin silloin kun alueella ollaan töissä. Jos joku näkee ladulla ajettavan autolla, niin Turunen kannustaa soittamaan heti 112 ja pyytämään poliisia paikalle.

– Ajoesteitäkään ei pysty aina laittamaan. Ne myös haittaavat latukoneen alueelle menoa ja Linnaniemessä esimerkiksi laavulle on hyvä päästä myös pelastuslaitoksen.

Vaikka talvi on nyt alkanut aikaisin, Turunen kaipailee latujen kannalta vielä lisää lunta.

– Pohjia on nyt jyrätty ja tampattu eri puolilla mutta latukoneilla ei ole vielä reiteillä asiaa, koska hiekka nousee pintaan. Perinteisen uria ei vielä saa metsäreiteille, kun on niin vähän lunta ja pakkaslumi ei täytä pohjaa niin hyvin, Turunen kertoo.

Priimakuntoinen mahdollisuus hiihtämiseen on Rantakylässä ja sen lisäksi yksi ainoista perinteisen laduista löytyy tällä hetkellä Ristiinan urheilukentältä.

– Mutta sielläkään ei pidemmällä lenkillä vielä lumi riitä latu-uraan, Turunen sanoo.

Elina Alanne

Ristiinan yhtenäiskoulu järjestää vanhempainillan tiistaina 12. joulukuuta. 

Sähkötupakointi on lisännyt suosiotaan nuorten, ja jopa lastenkin parissa Ristiinassa.

– Se on ihan selkeästi ongelma. Ei tätä voi yhtään hyssytellä, että ei olisi. Toivon, että jokainen vanhempi ajattelisi, että myös oma lapsi voi käyttää. Ennen ajateltiin, että vain kapinoitsijat polttavat röökiä mutta tämä on ilmiö, joka koskee ihan kaikkia, kertoo Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander.

Viime keväästä asti sähkötupakointi, vapetus eli vapettaminen on haissut koulun arjessa yhä enemmän. Erityisesti ongelma on paisunut syyslukukaudella.

– Haistamme päivittäin, että esimerkiksi vessoissa käytetään. Se on todella yleistä. Olen huolissani myös siitä, että hekin, jotka eivät käytä, altistuvat niille myrkyille.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoi lokakuussa, että sähkötupakoinnin suosio on 14–20-vuotiaiden keskuudessa kaksinkertaistunut vuodesta 2021 tähän vuoteen. Markkinoilla on ollut noin 10 vuotta laitteita, jotka lämmittävät paristolla tai akulla nestettä höyryksi. Nesteet voivat sisältää nikotiinia, mutta nesteitä ja patruunoita myydään myös ilman nikotiinia. Samassa tuotteessa ei Suomessa saisi olla nikotiinia ja makuainetta mutta laittomassa kaupassa näitä liikkuu paljon.

Ongelma on erityisesti se, että kukaan ei tiedä, mitä kaikkia aineita nesteissä onkaan ja mitä ne ihmisille aiheuttavat. Yle vei lokakuun alussa laboratorioon tutkittavaksi nuorilta takavarikoituja laitteita. Tutkimuksissa niistä löytyi useita ihmiselle vaaralliseksi tiedettyjä aineita. Eräs näistä oli lyijy, joka on erityisesti kasvuvaiheessa oleville lapsille ja nuorille vaarallinen hermomyrkky.

Myös nikotiinipitoisuus vaihtelee eri tuotteissa. Nikotiini on vahva myrkky, joka liikaa käytettynä voi johtaa jopa kuolemaan. Perinteisen tupakan terveyshaitoista moni jo tietääkin, että nikotiini aiheuttaa riippuvuutta. Sähkötupakkaa käyttävillä on havaittu yhtä voimakasta nikotiiniriippuvuutta kuin savukkeita polttavilla.

Savander toteaa, että nuoret ostavat laitteensa sosiaalisen median, eli esimerkiksi Tiktokin, Telegramin ja Snapchatin kautta.

– Näissä tuotteissa voi olla mitä vaan. Nikotiinia voi olla enemmän kuin tuotteessa lukee. Ja ymmärtääkö nuori edes, mitä siinä lukee. Sähkötupakkaa saatetaan hönkiä paljon enemmän kuin perinteistä tupakkaa ja pian addiktio on vahva.

Koulun tiedossa on, että myyjät tuovat tuotteet Ristiinaan.

– Eli vanhempien ei kannata ajatella, että eihän meidän lapsi käy Mikkelissä. Laite ei myöskään välttämättä ole sillä omalla lapsella vaan kaikenlaisia jemmoja on löytynyt koulunkin alueelta.

Nuorten käyttämissä vapeissa on usein makuaine. Savander toteaa, että sen kyllä haistaa.

– Se on makea tuoksu. Vähän kuin hajuvesi mutta kuitenkin haju, jota kukaan ei hajuvetenä käyttäisi. Sen pystyy tunnistamaan. Ainakin metsämarjaa, kookosta, omenaa, trooppisia hedelmiä ja vaniljaa on tullut vastaan.

Voimakkaimmin vapet tuoksuvat yläkoululaisten keskuudessa mutta eivät ne ole vieraita alakoulun viimeisilläkään luokilla.

– Tällä hetkellä nuorten ympäristö on sellainen, että sitä on kaikkialla, Savander herättelee aikuisia.

Elina Alanne

Jutun lähteinä on käytetty muun muassa www.terveyskirjasto.fi-sivuston artikkelia sähkötupakasta ja Super-lehden artikkelia Mitä vape oikein on ja onko siitä syytä olla huolissaan?

Huoli lasten ja nuorten tilanteesta heräsi

Ristiinalaislapsista ja -nuorista moni kokee koulun väsyttäväksi sekä yksinäisyyden ja kiusatuksi tulemisen tunteita. Moni ei syö aamupalaa, eikä nuku tarpeeksi, koska viettää aikaa netissä.

Viime kevään 4.­–5.-luokkalaisten sekä 8.­—9.-luokkalaisten vastaukset valtakunnallisessa kouluterveyskyselyssä herättivät huolen Ristiinan yhtenäiskoulussa. Koulu kutsuu koululaisten huoltajat ja muut asiasta kiinnostuneet vanhempainiltaan tiistaina 12. joulukuuta kuulemaan sekä näistä tuloksista, sähkötupakoinnista ja muista ajankohtaisista nuorten maailman ilmiöistä.

Eräs huolestuttavista kohdista oli myös, että vain 31 prosenttia Ristiinan yläkoululaisista vastaajista koki, että hänellä on hyvä keskusteluyhteys huoltajien kanssa. Mikkelissä näin koki 45 prosenttia 8­–9-luokkalaisista ja valtakunnallisesti 42,8 prosenttia.

– Tuloksista nousee, että koulun pitää tsempata työrauhassa ja muun muassa siinä, että oppilaat tulevat kuulluksi siinä, millainen vointi heillä on ja onko yksinäisyyttä ja kiusatuksi tulemista. Kotien vastuulla puolestaan on huolehtia nuorelle aamupala, riittävä uni ja yhteistä keskustelua arjen kuulumisista ja ilmiöistä, Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander toteaa.

Koulun henkilökunta toivoo, että mahdollisimman moni aikuinen tulee vanhempainiltaan kuulolle ja miettimään yhdessä tilanteeseen ratkaisuja.

”Mitä kuuluu? Missä mennään?” -vanhempainilta ajankohtaisista ilmiöistä Ristiinan yhtenäiskoulussa ti 12.12. kello 17.30. Paikalle ovat tervetulleita myös esimerkiksi isovanhemmat ja harrastustoiminnan ohjaajat.

Kekrijuhla kutsuu lauantaina kello 10–15.

Sadonkorjuun kiireet hellittävät tulevana lauantaina, kun Pien-Toijolan talonpoikaismuseossa vietetään syksyistä kekriä.  Kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuinen, vuosisatoja vanha talonpoikaistalo navettoineen ja aittoineen on kuin tarkoitettu kekriperinteen ylläpitämiseen, todetaan Ristiina-Seuran tiedotteessa.  Kekriä juhlittiin, kun karja oli tuotu laitumilta sisälle, juurekset nostettu ja vilja-aitan laarit täynnä jyviä. Myös nyt Pien-Toijolan pihapiirissä tärkeintä ovat uuden sadon antimet ja yhteisöllinen kohtaaminen päivien lyhetessä ja talven lähestyessä.

Tänä vuonna Pien-Toijolan kekrissä on nähtävillä vanhoja traktoreita, joilla on ollut merkittävä osa sadonkorjuussa vielä vuosikymmeniä sitten, ja jotka nyt tuovat monille muistoja mieleen menneiltä ajoilta. Kirjailija Helena Waris kertoo kirjoistaan ja kirjailijan työstään sekä Jukka Matinvesi näyttää kuvia ja kertoo kalliomaalauksista. Kehruunäytöksessä Mikkelin Kalevalaiset esittelevät tärkeää entisaikojen kädentaitoa. Lapsille on omaa ohjelmaa, myös runous ja musiikkiesitykset kuuluvat kekrin viettoon.

Tapahtuman järjestelyistä vastaa Ristiina-Seura yhteistyökumppaneidensa kanssa.

– Tämän vuoden tapahtumassa on kahvin ja leivonnaisten lisäksi tarjolla keittolounas ja uutispuuroa. Paikalle odotetaan myös käsitöiden ja uuden sadon antimien myyjiä, joten käteistä kannattaa varata mukaan, kertoo puheenjohtaja Anne Hujala Ristiina-Seurasta tiedotteessa.

Ilmainen linja-autokuljetus lähtee Mikkelin torin tilausajopysäkiltä kello 10 ja pysähtyy Ristiinassa kello 10.20 Brahentien varressa Ristiinan torin pysäkillä. Paluukyyti lähtee kello 14.40. Kyytiin ei ole ennakkoilmoittautumista, paikkoja on rajoitetusti.

Kotiseutuyhdistys Ristiina-Seura huolehtii monien muiden paikallishistoriaan liittyvien hankkeiden lisäksi Pien-Toijolan talomuseon ylläpidosta. Kekritapahtumasta mahdollisesti saatavaa tuottoa käytetään museon tulevien kunnostustarpeiden rahoittamiseen. Yhteistyökumppaneina kekrin järjestämisessä ovat muun muassa Someen seudun kylät ja Erä-Ässät, XAMK ja VisitMikkeli.

Kekrijuhlat Pien-Toijolassa, Suurlahdentie 1982, la 30.9. klo 10–15.