Rotaryklubin organisoimassa, vesiensuojeluun tähtäävässä projektissa nuoret saivat monta oppia ja kokemusta. 

Viime viikon keskiviikkona Linnaniemessä kävi rannalla kova huiske, kun rantaviivan äärellä otettiin vesinäytteitä erilaisiin tutkimuksiin, rantaveden pohja-ainesta otettiin tarkkailuun pohjaeläinten löytämistä varten ja rannan läheisyyteen upotettiin kymmeniä kuusenhaoista ja -latvoista tehtyjä turoja. Meneillään oli Ristiinan, Mikkelin Naisvuoren ja Mikkelin rotaryklubien vesiensuojeluhankkeisiin liittyvä toimintapäivä.

– Tämähän on toimintaa ihan parhaasta päästä. Päästään käytännön tekemisen äärelle ja samalla pystymme näille hienoille nuorille tarjoamaan tietoa ja koulutusta vesiensuojelusta. Vinkkejä siihen, miten ihan meistä jokainen voi tehdä jotain hyvää puhtaiden vesien ja sitä kautta koko Suomen eteen, iloitsi paikalla ollut Itä-Suomen Rotarypiirin kuvernöörinä toimiva kuopiolainen Raimo Hallman.

Jo viikkoa aiemmin Ristiinan koululla kuultiin vesiensuojeluun liittyviä luentoja, kun Linnaniemessäkin paikalla koululaisia opastamassa ollut Suomen Ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Kari-Matti Vuori kertoi puhtaan makean veden tilasta maailmalla ja Suomessa sekä uppopuiden merkityksestä vesien puhdistajina ja Taru Kuosma Mikkelin Carlson -tavaratalosta antoi vinkkejä koululaisille veden kulutuksen vähentämiseen.

Linnaniemessä siis tutkittiin esimerkiksi veden laatua. Rotaryklubilta lahjoituksena saadut neljä vesientutkimisvälineitä sisältävää laukkua olivatkin kovassa käytössä, kun Ristiinan yhtenäiskoulun kasiluokkalaiset ottivat näytteitä pieniin ämpäreihin ja näyteputkiloihin.

– Tässä tutkitaan veden sameutta sekä sitten pienemmissä näytteissä esimerkiksi veden happipitoisuutta, fosfaatteja, nitraatteja sekä pH:ta, kertoi oppilaita ohjaamassa ollut biologian opettaja Marja Launonen-Luukkonen.

Toisella toimintapisteellä rantavedestä otettiin talteen pohja-ainesta, josta taas kuivalla maalla etsittiin pohja- ja muita eläimiä.

– Täältä on löytynyt esimerkiksi erilaisia kotiloita, päiväkorennon toukkia, vesisiiroja sekä juotikkaita ja myös jouhimato, luetteli Suomen Ympäristökeskuksen Kari-Matti Vuori, joka pisteellä oli koululaisia ohjeistamassa.

Vuori viittasi myös päivän kolmanteen toimintaan, eli kuusiturojen tekemiseen ja rantaveteen upottamiseen.

– Turojahan on perinteisesti upotettu etenkin kalojen pyydystämistä silmällä pitäen. Niillä on kuitenkin myös useita muita tutkimuksilla osoitettuja hyötyjä sekä lajistolle että vedenlaadulle. Esimerkiksi kalanpoikasille turot tarjoavat hyvää suojaa petokaloilta. Lisäksi upotettujen puiden läheisyydessä havaitaan huomattavasti suurempia laji- ja yksilömääriä esimerkiksi juuri erilaisten pohjaeläinten osalta.

– Upotetut puut myös sitovat erilaisia ravinteita ja hiiltä, joten niillä on myös vaikutusta ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Lisäksi, jos turot myös sitovat valumavesistä paitsi karkeampia aineksia, niin myös humusta, jolla on vaikutusta veden kirkkauteen. Eli hyvin monipuolista, mutta silti helppoa jokamiehen vesiensuojelua, Vuori painotti.

Ulkoilu- ja vesiensuojelupäivää olivat kolmen Rotaryklubin ja Ristiinan yhtenäiskoulun lisäksi toteuttamassa myös Ristiinan Lions-klubi.

Niko Takala

Peruspalveluiden verkkoja ei nyt muutettu mutta muita muutoksia on luvassa. 

Etelä-Savon hyvinvointialueen palvelujen tuotantosuunnitelman useita kuukausia kestänyt käsittelyprosessi tuli loppuunsa, kun Etelä-Savon aluevaltuusto teki siitä ja palvelustrategiasta tarvittavat päätökset maanantaina.

Suunnitelmaan sisältyvien muutosten toimeenpanon valmistelu jatkuu heti alkavassa vuoden 2024 talousarvion valmistelussa. Aluevaltuusto hyväksyi myös kuluvan vuoden talousarviomuutoksen, jonka mukaan toimintamenot ovat noin 851,1 miljoonaa euroa.

– Saimme palvelujen tuotantosuunnitelmasta ennakoituun noin 47 miljoonan euron alijäämän korjaamiseen ensimmäiset isot työkalut lähivuosiksi. Valtion rahoitus on kannaltamme epäoikeudenmukainen ja koko sotepelan palvelutarpeiden suhteen merkittävästi alimitoitettu, muistuttaa Eloisan tiedotteessa aluehallituksen puheenjohtaja Heikki Laukkanen (kesk.).

Aluevaltuusto kokousti asioista kuusi tuntia ja kävi läpi myös useita äänestyksiä. Erillisenä listakohtana ollut palvelustrategia sai aluevaltuutetuilta enimmäkseen kiitosta ja vain yhden vastaesityksen. Janne Laineen (kesk.) ja 11 muun kannatuksensa ilmaisseen aluevaltuutetun mielestä ei olisi pitänyt hyväksyä kiinteistöstrategiassa esitettyä voimakasta kiinteistöjen vähentämistavoitetta. Laineen esitys kaatui äänestyksessä numeroin 32-24.

Varsinaista tuotantosuunnitelmaa koskevat linjaukset herättivät monipuolista kritiikkiä ja useita vastaesityksiä. Vain yksi muutosesitys meni läpi.

Ensimmäisenä vastaesityksenä kaatui äänin 30-25 Eija Stenbergin (sd.) ja kymmenen aluevaltuutetun kannattama esitys koko palvelujen tuotantosuunnitelman palauttamisesta uudelleen valmisteluun.

Kovaa keskustelua käytiin ensihoidon yhden kenttäjohtajan mallista. Seija Puputin (liik.) vastaesitys pitäytymisestä kahden kenttäjohtajan mallissa sai 12 valtuutetulta kannatusta. Vastaesitys kuitenkin hävisi äänin 32-21, joten jatkossa alue siirtyy yhden kenttäjohtajan malliin.

Rantasalmelainen Eero Sistonen (kesk.) esitti poistettavaksi tekstin osuuden, jonka mukaan Rantasalmen vuodeosasto lakkautettaisiin. Kolmetoista aluevaltuutettua kannatti esitystä. Äänestyksessä Sistosen esitys voitti kaikkiaan 32 äänellä, joten Rantasalmen vuodeosasto säilyy toistaiseksi. Eloisan tiedotteessa tosin mainitaan, että asiaan saatetaan palata jo tulevan vuoden talousarvion yhteydessä. Aluehallituksen pohjaesitys sai 19 ääntä. Yksi äänesti tyhjää.

Janne Laine esitti 14 aluevaltuutetun kannattamana terveyspalvelujen säästötavoitetta vähennettäväksi viidellä miljoonalla eurolla, 12 miljoonaan euroon. Vastaavan säästön viisi miljoonaa euroa Laine halusi kohdentaa konsernipalveluihin ja hallintoon. Äänestyksessä Laineen esitys kaatui äänin 33-20.

Iso osa säästöistä ja tehokkuutta tuovista toimista osuu erikoissairaanhoitoon, noin 17 miljoonan euron edestä. Suurin osa muutoksista ajoittuu vuoteen 2024.

– Kahden sairaalan erikoissairaanhoidon toimintojen yhdistämisestä on odotettavissa taloudellista hyötyä resurssien yhteisen suunnittelun ja jakamisen myötä. Säästöjen lisäksi haemme myös tuloja. Muiden hyvinvointialueiden potilaita on hyvin tarjolla eri toimenpiteisiin, erityisesti ortopedisiin leikkauksiin, kertoo tiedotteessa terveyspalvelujen toimialajohtaja Kimmo Kuosmanen.

Toiseksi eniten säästöjä haetaan sosiaalipalveluista, noin 12 miljoonan verran.

– Vahvistamme peruspalveluja, mikä lisää kustannustehokkuutta ja onnistuessaan estää ohjautumisen kalliisiin erikoispalveluihin. Toimenpiteitä on jo tehty muun muassa ottamalla käyttöön sähköinen perhekeskus. Uutena toimintatapana perheille tarjotaan myös kevyt palvelutarpeen arviointi, jossa tuki aloitetaan mahdollisimman nopeasti. Lastensuojelussa tavoitteena on perustaa uusi sijaishuollon yksikkö, mikä vähentää ostopalvelujen käyttöä, luettelee muutoksia tiedotteessa sosiaalipalvelujen toimia-alajohtaja Saara Tavi.

Eloisan muille toimialoille palveluja tuottavalle konsernipalveluille säästöjä on merkitty 9,3 miljoonaa euroa.

– Haemme yhdistymisestä tulevia hyötyjä, suuruuden ekonomiaa. Siihen kuuluvat muun muassa sopimusten kilpailuttamiset, ruokapalvelujen toiminnan yhtenäistäminen ja keskittäminen sekä tilojen tiivistäminen ja vähentäminen, sanoo tiedotteessa konsernipalvelujen toimialajohtaja Sami Sipilä.

Kasvaviin ikääntyneiden palveluihin säästöjä on merkitty kuuden miljoonan edestä. Ne toteutetaan jatkamalla palvelurakenteen keventämistä. Painopiste on ennaltaehkäisevissä, terveyttä ja hyvinvointia edistävissä sekä kotona asumista mahdollistavissa ja tukevissa palveluissa.

– Asiakas- ja palveluohjauksella on merkittävä rooli asiakkaiden ja omaisen ohjauksessa, neuvonnassa ja asiakkaiden oikea-aikaisen palveluiden saamisessa.  Etäpalveluita ja etäteknologiaa hyödynnetään nykyistä enemmän, jotta resurssit riittävät fyysisiin käynteihin niille, jotka niitä tarvitsevat. Luomme lisää kevyempää asumispalvelua, kuten yhteisöllistä asumista ja perhehoitoa, jotta ympärivuorokautisen asumisen paikat riittävät niille, jotka tarvitsevat näitä paikkoja, etenkin muistisairaat asiakkaat, toteaa tiedotteessa ikääntyneiden palvelujen toimialajohtaja Niina Kaukonen.

Pelastus ja turvallisuuspalvelujen puolen miljoonan euron säästöjä haetaan monen toimenpiteen avulla. Käytännössä monet pelastuspuolen toimenpiteet varmistuvat ennen joulukuuta omaa prosessiaan etenevän palvelutasopäätöksen kautta.

– Keskeisiä toimenpiteitä toimialalla ovat sopimuspalokuntien varallaolojärjestelmän ja johtamisjärjestelmän uudistamiset sekä vartiointipalvelujen kilpailuttaminen, sanoo pelastus- ja turvallisuuspalvelujen toimia-alajohtaja Seppo Lokka Eloisan tiedotteessa.

Etelä-Savon hyvinvointialueen pelastustoimen palvelutasopäätöksen luonnosta voi nyt kommentoida. 

Etelä-Savon hyvinvointialueen pelastustoimen palvelutasopäätöksen luonnos on valmistunut. Yksi isoimmista palvelutasoon esitettävistä muutoksista on, että kahdeksassa maakunnan sopimuspalokunnassa toinen puolen tunnin hälytysvalmiudessa oleva henkilö pudotettaisiin pois. Esimerkiksi Ristiinassa tämä tarkoittaisi sitä, että talviaikaan puolen tunnin valmiudessa olisi yksi henkilö nykyisen kahden sijaan. Kesäaikaan 1.5.–15.8. Ristiinassa olisi puolen tunnin hälytysvalmiudessa myös toinen henkilö.

Varallaolijoiden määrää ja aikatauluja muokataan useissa sopimuspalokunnissa. Nykyisin kesäaikainen lisäresurssi on ollut esimerkiksi Hirvensalmella huhtikuun alusta elokuun loppuun. Aika lyhenisi samanlaiseksi kuin Ristiinassa kaikissa palokunnissa. Etelä-Savon pelastuslaitoksen alueella on 27 sopimuspalokuntaa, mitkä tuottavat palvelua pelastuslaitokselle.

Etelä-Savon hyvinvointialueen pelastusjohtaja Seppo Lokka toteaa, että muutokseen on monta syytä.

– Kantava teema on se, että katsomme koko aluetta. Emme yksittäistä kuntaa tai palokuntaa. Olemme jo vuodesta 2004 toimineet tällä samalla alueella ja sikäli nyt ei tule mitään isoa muutosta. Palokuntia ei esitetä lakkautettaviksi mutta ei myöskään mitään isoja lisäyksiä. Eri alueiden riskit on nyt kartoitettu. Jos jollain alueella on samat riskit kuin toisella, niin siellä pitää olla myös samat palvelut, Lokka toteaa.

Nykyään vakinaisella henkilöstöllä aina miehitetyt paloasemat ovat Mikkelissä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Nykyisellä palvelutasopäätöksen toimikaudella ympärivuorokautinen yhden vakinaisen henkilön päivystys lisättiin Kangasniemelle, Mäntyharjulle ja Juvalle. Juvalla tavoitteeseen ei tosin aina ole päästy johtuen ammattihenkilöstön heikosta saatavuudesta. Moniammatillinen pelastustoimen ja ensihoidon yksikkö lisättiin Sulkavalle, Puumalaan ja Punkaharjulle.

– Yksi syy nyt esitettäviin varallaolon vähennyksiin on tämä tehty lisäsatsaus. Näiltä paikkakunnilta voi vähentää lisäresurssia. Iso asia koko asian takana on, että hyvinvointialue ei voi vaatia nopeaa varallaoloa vaan aika on 30 minuuttia. Nopea lähteminen varmistetaan sillä, että sopimuspalokunnissa on riittävästi porukkaa, ei yhden henkilön varallaololla, Lokka selventää.

Yksi syy esitettyyn muutokseen on toki rahoitus. Varallaolosta maksetaan sopimuspalokuntalaisille palkkiota.

– Kyllä yksi syy on hyvinvointialueen merkittävä rahoitusongelma, joka korostuu Etelä-Savossa, jossa väki vähenee. Varmasti palvelutasoista käydään paljon keskustelua myös tulevina vuosina, Lokka toteaa.

Riskikartoituksissa Ristiinan riskeiksi nostetaan tie- ja vesiliikenne sekä vaneritehdas. Suomenniemen riskeinä esiin nousee tieliikenne ja luontoarvot.

– Ristiina on meidän näkökulmastamme hyvin samantapainen Punkaharjun kanssa. Molemmilla paikkakunnilla on iso tehdas ja sijainti on lähellä kaupunkia, Lokka sanoo.

Merkittävää koko Etelä-Savossa on kausiväestön määrä. Siksi useilla paikkakunnilla on jo ollut ja on jatkossakin kesällä vahvennettu pelastustoimen resurssi. Palvelutasopäätöksen luonnoksessa todetaan, että Etelä-Savossa on heinäkuussa keskimäärin 83 000 asukasta enemmän kuin virallisessa väestötilastossa. Voidaan ajatella, että maakuntaan “syntyy” siten heinäkuussa kaksi keskisuurta kaupunkia, luonnoksessa todetaan. Vuonna 2016 maakunnan tilastoitu väkiluku oli noin 145 000 asukasta, kun vastaavasti kausiväestön suuruus oli arvioitu olevan kokonaisuudessaan 294 000 asukasta.

Lokka toteaa, että asia korostuu erityisesti palveluissa, joissa on oltava valmiudessa.

– Eli erityisesti ensihoidossa ja pelastustoimessa.

Sopimuspalokunnat, eli monelle edelleen vapaapalokunnat, kamppailevat koko maakunnassa sen haasteen kanssa, että toiminnassa on tarpeeksi osallistujia.

– Väestön ikääntymisestä ja vähenemisestä johtuen jollain pienillä paikkakunnilla on tässä enemmän haastetta. Mutta ainakin toistaiseksi olemme pysyneet pinnalla, Lokka sanoo.

Palvelutasopäätöksen luonnoksessa todetaan, että kiireellisen avun saamisen palvelutaso on maakunnassa riittävällä tasolla, eikä huomattavia puutteita ole havaittu. Yksi esiin nostettu asia on, että savusukelluskelpoisten henkilöiden määrässä Etelä-Savossa on ollut puutteita. Savusukeltaminen tarkoittaa sammutus- ja pelastustoiminnan suorittamista sisätilassa, jossa palaa ja on tiheä savu.

Lokka kertoo, että puute savusukelluskelpoisista johtuu siitä, että savusukeltamiseen on tiukat kunto- ja koulutusvaatimukset.

– Asiaan ei ole helppoa ratkaisua mutta tiettyjä menetelmiä on kehitetty, ettei tarvitse savusukeltaa. Ylipäänsä savusukeltaminen on vaarallista ja siksi sitä pyritään mahdollisimman pitkälle välttämään, Lokka sanoo.

Elina Alanne

Palvelutasopäätös kaudelle 1.12.2023–31.12.2026

Palvelutasopäätöksessä on kuvattu pelastustoimen toiminnan tavoitteet, käytettävät voimavarat, tuotettavat palvelut ja niiden taso.

Kunnilta pyydetään luonnoksesta parhaillaan virallisia lausuntoja.

Asukkaat voivat tutustua luonnokseen ja kertoa näkemyksensä Eloisan nettisivuilla syyskuun loppuun saakka.

Eloisan turvallisuuslautakunta päättää palvelutasopäätöksen esityksestä 19.10 ja lähettää sen aluehallitukselle.

Lopullisen palvelutasopäätöksen hyväksyy Eloisan aluevaltuusto marraskuussa.

Hallitus esittää, että jatkossa käytetään vain sote-asema-termiä, ei pistettä, mikä Ristiinaankin oli tulossa. 

Etelä-Savon hyvinvointialueen Eloisan aluehallitus lähetti palvelujen tuotantosuunnitelman valtuuston käsittelyyn. Viranhaltijoiden esitykseen tuli maanantain kokouksessa vain yksi nimenmuutos: aluevaltuustolle esitetään nyt terveyspalvelujen verkosta esitystä, jossa on vain sote-keskuksia ja sote-asemia. Sote-pisteet muuttuvat niminä sote-asemiksi.

– Koko Etelä-Savon kannalta oli hyvin tärkeää, että nyt menimme eteenpäin. Olen kuitenkin hyvin varma, että tämä ei ole viimeinen kerta, kun näitä asioita käsitellään. Siihen johtaa jo se, että talousennusteen mukaan alijäämää tehdään suunnilleen saman verran kuin tämän suunnitelman taloustaulukkoon on merkitty säästöjä. Se tarkoittaa, että talouden kanssa vielä pitää tehdä töitä, sanoo Eloisan tiedotteessa aluehallituksen puheenjohtaja Heikki Laukkanen (kesk.).

Mittavia muutoksia eteläsavolaisten palveluihin tulee jo 44,8 miljoonan säästöjen takia.

– Tämän mittaluokan säästöt näkyvät varmasti palveluissa ja ennen kaikkea ne näkyvät henkilöstölle. Pyrimme minimoimaan vaikutukset asiakkaille. Säästöjä on tulossa muun muassa prosessien yhtenäistämisen ja tilojen vähentämisen kautta, kertoo tiedotteessa hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä.

Aluehallitus äänesti useaan otteeseen kokouksensa aikana. Ensimmäiseksi aluehallitus hylkäsi palvelustrategiaan liittyneen Janne Laineen (kesk.) ja Eija Stenbergin (sd.) kannattaman esityksen äänin 9-3. Yksi hallituksen jäsen äänesti tyhjää.

Laine esitti, että aluehallitus ei hyväksyisi strategiaan sisältyvää kiinteistöjen vähentämisvelvoitetta.

Varsinaisen palvelujen tuotantosuunnitelman käsittely merkitsi esteellisyyksien takia isoa vaihdosta 13 jäsenisen aluehallituksen sisällä. Peräti kahdeksan hallituksen jäsentä oli esteellisiä, koska he olivat kuntien hallituksen jäseniä ja kaupunginjohtaja. Päätösvalta kokouksessa säilyi 11 jäsenen voimin, vaikka kaksi heidän varajäsenistäkin oli esteellisiä.

Kokouksen aikana Hannu Karvinen (kesk.) esitti Kirsi Visunen (ps.) kannattamana suunnitelman palauttamista valmisteluun. Esitys kaatui äänin 9-2.

Ainut muutos suunnitelmaan tuli Hannu Auvisen (kesk.) esityksestä, jota Seija Kuikka (kesk.) ja Tero Juuti (liik.) kannattivat. Alkuperäisen esityksen mukaan terveyspalvelujen verkko oli jaettu sote-keskuksiin, sote-asemiin ja sote-pisteisiin. Auvisen esitys sote-pisteiden nimikkeestä luopumisesta voitti virkamiesesityksen äänin 3-8.

Mikäli Auvisen esitys päätyy Eloisan valtuuston kannaksi aiemmissa karttakuvissa ja esityksissä sote-pisteiksi merkityt palvelupaikat olisivat nimikkeeltä sote-asemia. Palvelujen sisältöön tällä muutoksella ei olisi vaikutusta. Ristiinaan oli virkamiesesityksessä tulossa sote-piste.

Valtuusto päättää palveluista 18. syyskuuta kello 13 alkaen. Kokousta on mahdollista seurata verkossa Eloisan nettisivujen kautta.

Maasta maahan – Kiertokulkuja -ulkoilmanäyttely herättää ajatuksia Koljolantien varressa. 

Koljolantie kuljettaa maalaismaisemaan, jossa syksyisillä pelloilla kävelevät kurjet. Lehmiä ei tien varressa enää tapaa. Paitsi nyt, kun katsoo oikein tarkkaan.

Noin 35 vuotta sitten Soile Paasonen lähti Koljolan kylältä Helsingin Suomenlinnaan. Samana vuonna lähtivät pois myös hänen lapsuudenperheensä lehmät. Nyt pitkän uran tehneenä keraamikkona Paasonen järjesti ulkoilmanäyttelyn kakkoskotinsa pihaan Koljolantien varteen.

Maasta maahan – Kiertokulkuja -näyttelyssä hän puntaroi omaa uraansa. Näyttely syntyi myös Paasosen isän muistolle.

– Sain idean tästä näyttelystä muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen idea on hioutunut, jalostunut ja karsiutunut, Paasonen kuvaa prosessia.

– Isän syntymästä tuli sata vuotta tänä vuonna, Paasonen kertoo.

Näyttelyn avaa teos, jossa on Paasosen varhaisia töitä ja ylioppilaslakki keväältä 1980.

– Penkkareiden jälkeisenä aamuna äiti tuli herättämään ja kertoi, että isällä on syöpä. Siihen aikaan, kun kerrottiin pitkälle levinneestä syövästä, niin sen tiesi, miten käy. Sen vuoden aikana isä kuoli ja jäin vielä vuodeksi kotiin.

Isän kuolema vaikutti nuoreen Soileen niin, että jatko-opinnoille piti laatia toiset suunnitelmat.

– Olen sanonut, että tieteen valtatie vaihtui taiteen saviseksi poluksi. Mutta olen ollut tällä polulla onnellinen, Paasonen kertoo.

Savi tupsahti hänen eteensä sattumalta.

– Törmäsin jossain liikkeessä kilon pakettiin savea ja ajattelin, että kokeilen.

Vuodet 1981–1986 Paasonen opiskeli Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt Suomenlinnassa työhuone Pot Viaporissa ja myös jo lähes 25 vuotta sivutoimisesti opettanut keramiikkaa näkövammaisille.

Yksityisnäyttely Paasosella on ollut viimeksi vuonna 2006 Japanissa Tokiossa. Tuon jälkeen hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin, joten Ristiinassa on nyt mahdollisuus kokea harvinainen tilaisuus.

Monet Maasta maahan – Kiertokulkuja -näyttelyn teoksista tai niiden osista ovat sellaisia, joita Paasonen ei välttämättä ajatellut koskaan laittaa esille.

– Osa näistä ei ole koskaan ollut esillä, osa on täällä esillä toisessa merkityksessä. Esimerkiksi ylioppilaslakin alla lasipurkissa olevat varhaisimmat työni ovat sellaisia, että äiti on ne säästänyt. Nyt kun katson niitä, niin koen, että hyvä että säästi, Paasonen miettii.

Näyttelyssä katsoja kulkee sisään harmaaseen putkimaiseen rakennukseen. Paasonen kertoo muokanneensa sen ostoskärryjen katoksesta. Sisällä tulijaa tervehtivät 365 pientä hahmoa.

– Ne ovat vuosien 1996–97 kokeilu. Päätin, että teen joka päivä pienen työn. Olen halunnut pitää tekemisessäni leikin mukana ja tässäkin oli leikkimieltä mukana, että pystynkö siihen. Ja toki myös sitoutumista. Joskus hahmon tekeminen meni ihan vuorokauden viimeisille minuuteille, Paasonen kertoo.

Hän naurahtaa, että mietti joskus, että jos hahmot jäävät hänen jäämistöönsä, ne voivat herättää hämmästystä.

– Nyt ehdin ne itse esitellä. Inspiroiduin tuosta paikasta, jossa ihmisetkin ovat läpikulkumatkalla.

Näyttelyn kiertävä tosiaan löytää myös sen lehmän, joka on Paasoselle tärkeä eläin.

– Olen sen tehnyt joskus vuosia sitten ja se jäi kesken. Se on ollut kesät talvet lapsuudenkotini leikkimökissä. Se on mennyt rikki ja halki.

Paasonen toteaa, että hänen näyttelyssään jokainen saa nähdä ja kokea tavallaan mutta jos katsoja haluaa jakaa mietteitään, niin hänestä on aina mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia työt herättävät.

– Täälläkin voi miettiä, että onko tässä vähän maaseutupolitiikkaa, maapallon tilaa ja ilmastoasioita, Paasonen tuumaa.

Elina Alanne

Maasta maahan – Kiertokulkuja -ulkoilmanäyttely, Koljolantie 449. Avoinna 14.9. asti ke–pe 15–19, la–ti 12–16. Ei pääsymaksua. Vapaaehtoinen maksu Pelastakaa lapset ry:n kautta ukrainalaislapsille.

Ristiinan kylällä kulkevan lyhyemmän reitin voi kulkea koko perheen kanssa. 

Ristiinalaisen ja Ristiinan Rinkan jo perinteinen pyöräsuunnistus kutsuu taas ulkoilemaan. Tuttuun tapaan kiertämässä voi käydä joko pitkän tai lyhyen lenkin, tai miksi ei vaikka molemmatkin. Reiteille voi lähteä pyöräilemään jo perjantaina puolen päivän aikaan. Rastit ovat paikoillaan myös lauantaina 9. syyskuuta ja sunnuntaina 10. syyskuuta. Lyhyen lenkin voi hyvin kiertää myös kävellen, juosten tai vaikka potkulautaillen.

Pidempi, noin 25 kilometrin lenkki vie Hangastenmaalle. Hangastenmaalla kuljetaan maalaismaisemissa hiekkateitä peltoaukeiden ja vanhojen metsien läpi. Reitin varrella kannattaa pysähdellä katsomaan maisemia ja luonnon pieniä yksityiskohtia. Ota eväät mukaan ja nauti ne syksyisessä metsässä esimerkiksi rastin neljä jälkeen!

Lyhyt lenkki on noin viisi kilometriä ja sen voi kiertää haluamassaan järjestyksessä. Reitti on suunniteltu niin, että se on mahdollisimman turvallinen kulkea myös lasten kanssa. Reittiä voi seurata tähän juttuun upotetun verkkototeutuksen avulla. Kun lähettää Ristiinalaisen verkkototeutuksen kautta kuvan itsestään lyhyeltä lenkiltä, osallistuu Ristiinalaisen arpomien palkintojen arvontaan. Ristiinalainen julkaisee kuvia ensi viikon lehdessä.

Arpakupongin täyttämällä ja kaikki yhden reitin rastit löytämällä osallistuu arvontaan, jonka palkinnot Ristiinan Rinkka arpoo. Kuponki löytyy paperisesta Ristiinalaisesta. Paperikarttoja ja kuponkeja voi hakea myös Rinkan postilaatikosta Rantapuistosta. Laatikko sijaitsee lähellä matonpesupaikkaa.

Lipuke palautetaan Ristiinalaisen postilaatikkoon, Brahentie 16, viimeistään maanantaina 11. syyskuuta.

Kaikilla pyöräilijöillä pitää olla kypärä päässä. Rastit ovat paikoillaan perjantaina kello 12 ja kerätään pois sunnuntaina kello 18. Järjestäjät eivät suosittele reiteillä pyöräilyä pimeällä.

Tulevaisuudessa Karjalainen haluaisi yhdistää betonia veistoksissa yhä enemmän muihin materiaaleihin. 

Koira!

Ajan ristiinalaisen Leila Karjalaisen pihaan ja painan automaattisesti jarrua, ettei pihassa oleva koira jää autoni alle. Hetken päästä tajuan, että valkoinen hahmo ei ole liikkuva koira vaan taidokkaasti tehty veistos. Huvittaa, koska olen itse pyytänyt, että Karjalainen kertoisi betonitöistään mutta tuossa hetkessä ehdin jo unohtaa, kuinka aidon näköisiä ne ovatkaan.

– Se on meidän Jellu. Meillä oli lapsena tällainen koira. Tai muistikuvissani se oli tällainen, Karjalainen kertoo koiraveistoksesta.

Jellun lisäksi pihalla istuu muun muassa hupparipoika, katoksen alla seisovat rukoileva nunna ja kreikkalainen ajattelija ja rannassa puutarhassa kulkijaa seuraa tolpan päästä pöllö.

Nunnan Karjalainen teki viime talvena.

– Löysin kirpputorilta lasikenkäpullon ja ajattelin, että täytyyhän sitä olla joku, jonka jalassa kenkä on. Ensin ajattelin tehdä sen ympärille tanssivan nunnan. Mutta koska ajat ovat tällaiset, siitä tulikin rukoileva nunna, Karjalainen kertoo.

Hän on aina ollut käsillä tekijä, jonka materiaaliksi betoni tuli vähän sattumaltakin.

– Betoni ei oikeastaan sovi yhtään luonteelleni, koska olen pilkunviilaaja. Betonin työstäminen on suurpiirteistä. Se valuu ja sitä on hankala käsitellä, Karjalainen kertoo.

Hän on käynyt lyhyen kansalaisopiston kurssin, jossa tehtiin muun muassa tonttuja ja kynttilälyhtyjä. Ideoita alkoi kuitenkin syntyä isommista töistä.

– Hupparipoika oli aiemmin lentävä noita-akka ja muutin hänet sitten betonipojaksi. Kaikkiaanhan betonityöt syntyvät vaiheittain, eli välillä pitää odottaa kuivumista ja työ on kesken, ja sitten taas jatketaan. Kerralla ei tällaista työtä voi työstää loppuun.

Betonin työstäminen on sotkuista puuhaa, joten Karjalainen toteaa, että se kannattaisi tehdä kesällä ulkona.

– Vähintään viisi astetta pitää olla lämmintä, että tavallista betonia voi työstää. Olen tehnyt paljon autotallissamme.

Betonilaatuja hän kertoo olevan runsaasti erilaisia, kuten myös materiaaleja töiden pinnoittamiseen.

– Se on loputon suo ja todella mielenkiintoista. En ole löytänyt muita harrastajia mutta olisi kauhean kiva, jos olisi muita, keneltä kysyä ja vaihtaa vinkkejä.

Karjalainen sanoo, että pitkälti hän on oppinut erehdyksen ja yrityksen kautta.

– Jälkikäteenhän ei enää mahda mitään. Kun itse tekee, niin sitä saa mitä tulee, Karjalainen tuumaa.

Ohuita kohtia, kuten käsiä, betonista on hankala saada kestämään raudoituksesta huolimatta.

– Yritin varmaan neljä tai viisi kertaa tehdä betonista sormia pikkutytölle, mutta niistä tuli liian murtumaherkkiä.

Rukoilevan nunnan kädet on tehty kirkkaasta valuhartsista. Sen käyttö onkin yksi Karjalaisen tulevaisuuden haaveista.

– Olisi kiva tehdä enemmän töitä, joissa osa olisi lasia tai valuhartsia ja osa betonia.

Yksi olennainen seikka betonitöissä on, että suuret työt ovat myös painavia. Siksi niiden paikkoja pitää jo etukäteen pohtia.

– Pitää pohtia nurmikonleikkuu ja kaikki käytännön hommat. Näitä ei kukaan roudaa edestakaisin.

Talvea työt kyllä kestävät, jos sen ottaa jo tehdessä huomioon. Betonitöihin ei saa jäädä kohtia, joihin vesi voi jäätyä.

– Muuten nämä eivät tarvitse kuin välillä vähän huoltoa. Pintoja on pitänyt välillä ehostaa, kun linnut nokkivat töiden pintaa, Karjalainen kertoo.

Karjalaisen ensimmäinen työ oli vuosia sitten vapuksi rantaan valmistunut Valpuri.

– Pitäähän sitä olla patsas, joka lakitetaan, Karjalainen tuumaa.

Valpuria Karjalainen suojaa päälle istahtavilta linnuilta rautalangoilla. Tolpan päältä katsova pöllö muistuttaa täytettyä pöllöä, joka istui Karjalaisen lapsuuden kodissa uunin päällä. Se saa olla sulassa sovussa luonnon kanssa.

– Lokki istuu aina kesäiltoina sen päällä, Karjalainen hymähtää.

Elina Alanne

Käenjälki ry vuokraa tiloja ja vuoroja koululta. 

Mikkelin kaupunki ja suomenniemeläinen kehittämisyhdistys Käenjälki ry solmivat käyttövuokrasopimuksen Suomenniemen koulukiinteistöstä. Sopimus on nyt voimassa tämän vuoden loppuun saakka. Käenjälki ry:n tarkoituksena on turvata koulun liikuntasalin käyttömahdollisuus pitäjän seuroille ja asukkaille.

– Voimme tarjota nyt vuoroja suurin piirtein samaan hintaan kuin ne aiemminkin olivat. Siellä pyörii jo useita samoja vuoroja kuin on ollut vuosikausia, eli lentopalloa, sählyä, Eläkeliiton toimintaa ja kansalaisopisto aloittaa syyskuussa, Käenjäljen sihteeri Antti Pakarinen kertoo.

Myös yksityishenkilöt voivat varata liikuntasalin omaan käyttöönsä. Salissa voi pelata esimerkiksi sulkapalloa.

– Muutama yksityinen sulisvuoro jo onkin mutta niitä olisi kiva saada vielä lisääkin, Pakarinen sanoo.

Käenjälki ry:n käyttövuokrasopimus kattaa koko koulukiinteistön, joten myös muiden tilojen vuokraamista voi tiedustella Pakariselta.

– Voimme näistä hyvin joustavasti sopia. Siellähän on muun muassa teknisen työn luokka, jossa on kiinteät puruimurit paikallaan. Kaikki irtonainen luokan välineistö siirtyi muille kouluille, eli mitään työkaluja ei ole, Pakarinen kertoo.

Suomenniemen koulu lakkautettiin viime kevääseen. Kaupungin tavoitteena on Pakarisen käsityksen mukaan edelleen päästä koulukiinteistöstä eroon, eli se tullaan todennäköisesti jossain vaiheessa laittamaan myyntiin.

Käenjälki ry selvittää syksyn aikana, olisiko Suomenniemellä mahdollisuutta ja intoa kiinteistön omistamiseen.

– Olemme viritelleet hanketta, jossa selvitämme tätä asiaa. Siinä on monta selvitettävää kysymystä, koska kiinteistö tarvitsee muun muassa lämmitysmuotoremontin. Pitää selvittää, saisiko siihen investointitukia. Lisäksi pitää laskea käyttökustannukset ja verotukselliset asiat. Ja totta kai pitää selvittää sekin, että löytyykö ihmisiä sitoutumaan asiaan, Pakarinen sanoo.

Elina Alanne

Suomenniemen entisen koulun tilojen käyttöä voi tiedustella Käenjälki ry:ltä, sihteeri Antti Pakarinen, puh. 040 705 1764.

Sorsanmetsästys alkoi sunnuntaina erikoisessa tilanteessa. Metsästäjät toivovat kaikkien luonnossa liikkuvien ilmoittavan, jos metsästä löytyy kuolleita tai sairaita lintuja. 

Yksittäisellä metsästäjällä on aina iso vastuu mutta tänä syksynä vastuussa on taas uusi ulottuvuus.

– Nythän olisi hyvä, että sinne metsälle lähdettäisiin, niin tilannetietoa saataisiin, toteaa Ristiinan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Petri Hujanen.

Vuodesta 2020 Euroopan luonnonvaraisissa linnuissa on ollut laajalti lintuinfluenssaa. Tänä vuonna sitä on ollut yhä enemmän myös Suomessa. Maanantaina tiedotettiin, että Mikkelin pääkirjaston katolta löytyneessä naurulokissa on varmistunut Itä-Suomen ensimmäinen luonnonlinnun lintuinfluenssa. Löytö ei aiheuttanut rajoitussuosituksia vesilintujen metsästykselle, koska kuollut naurulokki löytyi kaupunkialueelta.

– Ruokaviraston määrittelemillä tartuntavyöhykealueilla on suositus, että niillä ei nyt ollenkaan metsästettäisi. Etelä-Savossa saa siis metsästää mutta tilannetta pitää totta kai seurata koko ajan, Hujanen toteaa.

Hän miettii, että tilannetta saa seurata pitkälle syksyyn.

– Pian muuttolinnut muilta alueilta saapuvat meille tänne ennen kuin ne jatkavat matkaansa ja lähtevät pois Suomesta, Hujanen sanoo.

Korkeapatogeenista lintuinfluenssavirusta on tavattu erityisesti lokkilinnuissa. Se aiheuttaa vakavampaa tautia siipikarjassa. Rajoituksia annetaan siksi, että tauti ei leviäisi siipikarjatiloille tai turkiseläimiin, joihin se on jo Suomessa levinnyt.

Ruokavirasto suosittelee koko maassa siipikarjan sisälläpitoa tai muutoin sen varmistamista, että luonnonvaraiset linnut eivät pääse tekemisiin siipikarjan tai vankeudessa pidettävien lintujen tai niille tarjottavien ruokien ja veden kanssa. Lintuinfluenssassa riskinä on myös laajempi pandemia, joka leviää nisäkkäisiin ja ihmisiin.

Hujanen toivoo, että kaikki metsissä liikkuvat seuraisivat nyt lintujen tilannetta aktiivisesti.

– Jos sieltä löytyy kuolleita tai apaattisia lintuja, niin heti ilmoitus kaupungineläinlääkärille. Sitä kautta näytteidenotto ja tilanteen selvittäminen lähtee nopeasti käyntiin. Kyllä tähän vakavasti pitää suhtautua, Hujanen sanoo.

Mikkelin kaupunki toivoo, että kuolleina löydetyistä linnuista ilmoitetaan valvontaeläinlääkäreille tai kaupungineläinlääkäreille. Kuolleisiin lintuihin ei pidä koskea ilman suojausta.

Riskinä on myös, että lintuinfluenssa tarttuu koiraan. Metsästäjälle koira on usein tärkeä kumppani.

– Koiran vointia pitää seurata, jos se on päässyt koskemaan sairastunutta lintua. Metsästyskoirien koulutukseen on jo annettu ohjeeksi, että nyt ei metsästettäisi ollenkaan lokkeja ja varislintuja käytettäväksi koirien kouluttamiseen, Hujanen kertoo.

Metsästäjille on kaikkiaan annettu tilanteen vuoksi paljon ohjeita.

– Esimerkiksi ruokintaa ei nyt suositella, etteivät linnut kokoonnu ruokintapaikoille. Lisäksi suojakäsineitä suositellaan käytettäväksi metsästettyä lintua käsiteltäessä ja laittaessa, Hujanen sanoo.

Kaikki suositukset voi tarkistaa sekä Ruokaviraston että THL:n nettisivuilta.

– Kysymyksiä metsästäjiltä on tullut vähän, koska moni seuraa tilannetta aktiivisesti itse. Olen myös laittanut jäsenillemme viestiä tilanteesta ja suosituksia metsästykseen liittyen, Hujanen toteaa.

Elina Alanne

Lintuinfluenssa Suomessa

Ruokavirasto seuraa ja torjuu lintuinfluenssatilannetta koti- ja luonnonvaraisissa eläimissä Suomessa.

Omia toimintaohjeitaan antavat myös THL ja Metsästäjäliitto.

Tartuntavyöhyke kattaa Varsinais-Suomen, Satakunnan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan, Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakunnat.

Vyöhykkeitä lisättiin 25.7. mutta tuon jälkeen tilanne on ainakin vielä pysynyt samana.

Näillä alueilla siipikarjan pitäminen ulkona on kiellettyä ja voimassa on muitakin varotoimia.

Lisätietoja: www.ruokavirasto.fi, www.thl.fi.

USA:ssa syntynyt, Saksassa asuva Walz pyrkii jatkossa viettämään yhä enemmän aikaansa Ristiinassa.

Elämä on sattumuksia täynnä. Sen osoittaa jo se, että olen jututtamassa tämänkertaista haastateltavaani. Olen sattunut tutustumaan henkilöön, joka taas tuntee toisen, ja niin edelleen. No, sattumusten kautta on myös Joey Walz päätynyt mökkiläiseksi Ristiinaan.

– Olen asunut Münchenissä pitkään ja työskennellyt BMW:llä 25 vuotta. Vuosien varrella olen saanut kotikaupungissani myös paljon suomalaisia kavereita. Siinä sitten puolin ja toisin kutsuttiin ja oltiin kutsuttuina toistemme luona eri kaupungeissa ja maissa, Walz kertailee ”Suomi-polkunsa” alkuaskelia.

– Kävin Suomessa sitten useampaankin otteeseen esimerkiksi juhannuksena, vappuna ja pikkujoulujen vietossa. Eli oikein otollisiin aikoihin! hän tokaisee ja nauraa remakasti päälle.

Jutustelemme englanniksi (koska allekirjoittaneen lukiosaksa on aivan aavistuksenomaisesti päässyt ruostumaan…), mutta liki jokaiseen lauseeseen Walz ujuttaa ainakin yhden suomenkielisen sanan. Kuten kesäkeittiö, terassi, mustikka, karviainen, ja niin edelleen. Hän kertoo haluavansa oppia koko ajan lisää suomea, ja aina kun oppii uuden sanan, niin ottaa sen käyttöön.

Pidempiä pätkiä Walz alkoi viettää Suomessa ensin vuokramökeillä. Muun muassa Päijänteellä, sittemmin jo hieman lähempänä eli Kangasniemellä.

– Kangasniemellä olin vuokramökillä kolmisen viikkoa, ja siellä viimein alkoi itää ajatus siitä, että voisin hommata itselleni kakkoskodin täältä seudulta. Aloin katsella etuovi.com-palvelusta, mitä olisi tarjolla. Saimaan seutu osoittautui juuri sellaiseksi, mitä olin etsinyt.

Ihan ensimmäisellä mökkivierailulla ei vielä tärpännyt, mutta kun Walz saapui nykyisen – saaressa sijaitsevan – mökkinsä äärelle, hän oli aika lailla varma siitä, että nyt on oma paikka löytynyt.

– Kävin ensin Puumalassa katsomassa yhtä mökkiä, joka oli ihan kiva. Mutta kun saavuin tähän, niin heti tuli tunne siitä, että nyt on mahtava paikka. Rakennusten osalta kuitenkin tilanne oli se, että remonttia ja lisärakentamista tarvittaisiin. Niinpä minä jätin tarjouksen, mutta ehtona oli se, että myyjäpuoli hoitaa minulle henkilöt, jotka pystyvät hoitamaan nämä remppahommat! Walz muistelee.

Tätä kautta hän tutustui ristiinalaiseen monitoimimieheen Toni Pynnöseen, joka onkin ollut Walzille suuri apu remontteja tehdessä.

– Toni on ollut ihan avainasemassa siinä, että täällä alkaa nyt olla paikat siinä kunnossa, jota itse toivoin ja ajattelin. Esimerkiksi päärakennuksen saunassa oli isoa hommaa, sekä sitten vaikkapa tuo kesäkeittiön ja puuvaraston katos tuo upea kallio säilyttäen olivat hommia, joissa Tonin taidoille todella oli käyttöä!

Myös muut mökkinaapurit, ja yleisemminkin ristiinalaiset, saavat Walzilta kiitosta.

– Tosi monelta olen saanut apua eri asioihin. Vastaanotto minulle on ollut hirmuisen sydämellinen!

– Ihmiset ovat olleet tosi kivoja ja heihin on ollut helppo tutustua. Tässä me esimerkiksi mökkinaapureiden kesken kutsumme vuoron perään toisiamme vierailuille. Jotka välillä venähtävät, kuten silloin kun kävimme tuossa erään tuttavan luona savusaunomassa saunarauhapäivän kunniaksi. Seuraavana aamuna pitikin sitten ottaa uusi kierros paljua, kun tuli kutsu ”toipumaan”.

Ristiinaa hän kehuu kivaksi ja siistiksi paikaksi. Täältä saa kaiken tarvittavan, kylällä Walz kertoo käyvänsä noin kerran viikossa varastoja täydentämässä.

– Käytän kaikessa mahdollisessa paikallisia palveluntarjoajia. Heitä on tärkeää tukea, ja paikallisista liikkeistä saa myös ihan parasta palvelua! hän kehuu.

Nykyiset työtehtävät Walzilla ovat sellaisia, että ne mahdollistavat työskentelyn myös etänä Ristiinasta käsin. Ainakin osittain.

– Minulla on nyt esimerkiksi kesän ajan sellainen työtahti, että olen Münchenissä toimistolla yhdestä kahteen viikkoa, ja sitten samanlaisen jakson täällä. Ja jos mahdollista, niin pidempäänkin täällä. Toivon että tulevaisuudessa voisin viettää suuremman osan ajasta täällä. Mutta sitä täytyy katsoa tietenkin tilanteen ja työtehtävien mukaan.

– Mökin varustelutasoa on tässä viety siihen suuntaan, että pystyn olemaan täällä myös talvella. Mielelläni olen täällä kaikilla keleillä, en minä oikeastaan sitä mieti yhtään. Tarvittaessa vaan enemmän vaatetta päälle, niin kyllä tarkenee. Ja tosiasiahan on se, että mökillä ei tekeminen lopu, oli keli sitten mikä tahansa.

Mutta, työleiriksi hän ei aio mökkiään ryhtyä kokemaan.

– Ei, kyllä koen ennemmin niin, että täällä nämä remppatouhutkin ovat leppoisaa tekemistä!

Niko Takala

Juttu on julkaistu Ristiinalaisessa 27.7.2023. Tilaa Ristiinalainen ja lue jutut tuoreena! 

Ruokavirasto aloittaa perjantaina näytteiden tutkimisen. 

Mikkelin kaupunki on saanut tarkempaa tietoa Mikkelin koulujen ruokamyrkytysepäilystä. Oppilaiden vanhemmille ja koulujen henkilökunnalle torstaina 17. elokuuta lähetetyn kyselyn perusteella lievästi sairastuneita oppilaita on ollut kaikissa Mikkelin kouluissa, kaupunki tiedottaa perjantaina.

Keskiviikkona 16.8. Mikkelin kaupungin alakoulujen oppilaita sairastui kouluruokailun aikana tai sen jälkeen. Oppilailla on ollut oksentelua, vatsakipua, huonoa oloa, päänsärkyä ja/tai ripulia. Tiedossa oli ennen kyselyä, että oireita oli Mikkelin lukiolla, Haukivuoren, Lähemäen, Moision, Rämälän ja Tuppuralan kouluissa ruokailleilla. Lisäksi oireita oli Päämajakoulussa ruokailleilla. Päämajakoululla ruokailee myös osa Urheilupuiston yläkoulun oppilaista.

Sairastuneita on perjantaiaamun mukaan yli 200 oppilasta sekä muutama henkilökuntaan kuuluva. Otavasta, Urpolasta ja Urheilupuistosta ei ole vielä tietoa. Otavan koulusta ei ole tarkkaa tietoa, koska kyselystä oli vahingossa jäänyt Otavan koulu pois. Koululistassa ei myöskään ollut Urheilupuiston eikä Urpolan koulua. Urpolan koulu syö väistötilojen vuoksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla, joten oppilaat eivät syöneet keskiviikkona 16.8. kouluruokana tortilloja. Puuttuneiden koulujen huoltajille lisätään kysely. Mikkelin lukiolaisten kysely menee oppilaille itselleen, koska useilla huoltajilla ei ole tunnuksia Wilman käyttöön.

Keskiviikkona 16.8. kouluruokana oli tortilloja vegetäytteellä. Lisukkeena oli kyselyn perusteella salaattia ja tomaattia. Kaupunki tiedottaa, että Ruokavirasto aloittaa ruokanäytteiden tutkimisen perjantaina 18. elokuuta. Tuloksia ruokanäytteistä on odotettavissa ensi viikon aikana.

Torstaina 17.8. aikana otettiin kouluilta näytteitä 16.8. tarjotuista ruuista. Mikkelin kaupungin keskuskeittiö Isopata ja koulut ovat säilyttäneet tarjotuista ruuista näytteet ohjeiden mukaisesti, mistä on suuri apu selvityksen kannalta, kaupungin tiedotteessa todetaan.

Tortillalevyt ovat tulleet suurtalouspakkauksissa valmiina. Valmistusmaa on EU. Tortillan täyte on valmistettu Isopadassa. Koulussa oppilaat ovat itse laittaneet ottamiinsa tortillalättyihin täytteen.

Perjantaiaamuna noin 950 oppilaan huoltajaa on vastannut kaupungin kyselyyn. Kyselyn vastausten mukaan 16.8. olleen kouluruokailun jälkeen noin 207 oppilasta on saanut vähintään mahakipuja. Seuraavaksi eniten on esiintynyt pahoinvointia, noin 140 oppilaalla. Päänsärkyä on esiintynyt noin 100 ja oksentelua noin 20 oppilaalla. Lisäksi muutamilla on esiintynyt kuumetta, nivel- ja/tai lihaskipuja, ripulia ja/tai verta ulosteessa.

Ruokailun aikana tai tunnin sisällä ruokailusta on oireita saanut noin 70 prosenttia oppilaista. Vasta 12 tunnin jälkeen oireita on ollut noin 15 prosentilla oppilaista.

Useat oppilaat moittivat tortillalettuja pahanmakuisiksi ja muutama kertoi maistaneensa ”saippuan makua”. Muutama oppilas oli myös sitä mieltä, että tortillan täyte oli ollut pahan makuista.

Kaupungin tiedotteessa todetaan, että hyvä uutinen on, että suurin osa oppilaista on kyselyn mukaan parantunut saamistaan oireista. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että sairastuneita oppilaita on ollut paljon, mutta onneksi oireet ovat enimmäkseen olleet lyhytkestoisia ja lieviä. Tiedossa ei ole, että kukaan olisi joutunut oireiden vuoksi sairaalahoitoon.

Myös henkilökunta vastasi kyselyyn kiitettävästi. Perjantaiaamuun mennessä vastauksia on saatu yli 78. Kyselyssä tuli ilmi, että myös muutamalla koulun henkilökuntaan kuuluvalla on ollut lieviä oireita, noin kymmenellä oli pahoinvointia ja vatsakipua, yksittäisiä tapauksia muita oireita.

Etelä-Savon hyvinvointialue ohjeistaa mahdolliseen ruokamyrkytykseen sairastuneita niin, että mikäli oireet ovat tavanomaisen vatsataudin kaltaiset, riittää kotihoito (nestehoito ja lepo). Jos oireet ovat voimakkaat tai herää huoli voinnista, kehotetaan ottamaan yhteyttä päivystysapuun (p. 116 117).

Hyvinvointialueen ja ympäristöterveydenhuollon selvitystyöryhmä jatkaa tapauksen selvittämistä ja kyselyn tulosten analysointia. Asiasta tiedotetaan lisää myöhemmin.

Korjattu 10.40. 

70 prosenttia oppilaista sai oireita ruokailun aikana tai tunnin sisällä ruokailusta, ei puolen tunnin niin kuin kaupunki aiemmin tiedotti. 

Täsmennetty myös monesta kohtaa tietoa huoltajien kyselystä. Myös Urheilupuisto puuttui torstaina kyselylistasta. 

Helena Waris ja Anne Leinonen aloittivat yhteisen cozy crime -romaanisarjan. Ensimmäinen kirja julkaistaan ensi viikolla.

Ristiinalaiskirjailijoilla Helena Wariksella ja Anne Leinosella on tapana tavata säännöllisesti.

– Olemme milloin minkäkin kulttuuripoliittisen epäkohdan äärellä, yleensä meidän pitkän pöydän ääressä, Waris kertoo.

Eräällä näistä tapaamisista Leinonen tuskaili, että juuri nyt hänestä olisi mukavinta kirjoittaa jotain kirjoittajakaverin kanssa. Seuraavana päivänä Waris raivaili pihansa pusikoita ja silloin se iski kuin halolla päähän.

– Yhtäkkiä tajusin, mitä Anne oli sanonut, ja että tehdään me yhdessä! Se tuli kuin annettuna koko idea, Waris kertoo.

Näin syntyi heti siinä puskassa kirjailijoiden toisista nimistä uusi kirjailijanimi Marke Talvi. Syntymään lähti myös kirjailija-toimittaja Auri Tuhkasen hahmo, joka seikkailee kuvitteellisella Kettukoskella. Kun Waris soitti Leinoselle ideansa pikkupaikkakunnalle sijoittuvasta cozy crime -romaanisarjasta, oli Leinonen heti mukana.

– Meillä on molemmilla valtavasti karikatyyreja ja anekdootteja tältä seudulta. Tätä on ollut tosi hauska ideoida, Leinonen kertoo.

Sekä ideoidessa että kirjoittaessa kaksikko kertookin nauraneensa välillä todella paljon.

Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella julkaistaan maanantaina 21. elokuuta äänikirjana ja e-kirjana. Se löytyy useista äänikirjapalveluista. Sen genreksi kuvaillaan humoristinen cozy crime.

– Tässä on myös romantiikkaa ja erotiikkaa, Leinonen kertoo.

– Nyt ei fantasiaa ole kuin korkeintaan makuuhuoneen puolella, naurahtaa Waris.

Kirjailijat toteavat, että heille oli selvää, että nordic noir -tyyppiset tarinat, joissa on hirveitä murhia ja väkivaltaa ei ole heidän tyyliänsä.

– Tässä rikokset ovat pienempiä, eikä jännitys ole mitään niin veret seisauttavaa, että tarvitsisi pelätä, Waris ja Leinonen toteavat.

Sekä romanttinen kirjallisuus että kirjat kirjailijoista ovat tällä hetkellä hyvin suosittuja. Waris ja Leinonen nauravat, että Auri Tuhkasen hahmo luiskahti nyt tähän suuntaan.

– Auri päätyy Kettukoskelle kissa- ja talovahdiksi ja ihmettelee kaupunkilaisena pikkupaikkaa. Hän on sitoutumiskammoinen nainen, joka mieluummin nauttii varatuista miehistä, Leinonen kertoo.

– Mutta miehet eivät suinkaan ole kaikki avoimissa suhteissa, niin se aiheuttaa kaikenlaisia tilanteita, Waris jatkaa.

Kettukoskella liikutaan ainakin kahden kirjan verran. Teokset kustantaa Lind & Co.

Kirjailijat toteavat, että heidän puolestaan tarinoita riittää, ja nyt on jo syntynyt niin monta hyvää hahmoa, että enemmänkin Kettukoski-teoksia tulee todennäköisesti.

– On herkullista, kun on iso henkilögalleria. Mitä Aurille vielä tapahtuukaan kirjailijaurallaan ja romanssirintamalla, Leinonen pohtii.

Sarjan toisessa osassa Auri sijaistaa paikallislehden päätoimittajaa.

– Minähän olen yhden kesän työskennellyt Ristiinalaisessa, niin kyllä sieltäkin jäi kaikenlaista materiaalia, mitä fiktiossa käyttää, Waris naurahtaa.

Kirjailijat korostavat, että heidän tarkoituksensa ei ole missään nimessä naureskella niin sanotuille maalaisille. Ennemminkin kirjat Kettukoskelta ovat puolustuspuhe ja lämmintä naurua. Kuvitteellinen Kettukoski on kirkonkylä jossain Mikkelin seudulla, koska sieltä kuljetaan sekä töihin että sairaalaan Mikkeliin.

– Nythän on kirjallisuudessa todella paljon sitä, että kaupunkilaiset kirjoittavat kaupunkilaisista, Leinonen sanoo.

– Me emme kirjoita mitään ”hölmöt maalaiset” -juttua, koska mehän olemme itse näitä maalaisia. Meidän maalaisemme ovat ovelia kettuja, Leinonen ja Waris kertovat.

Silmukoita ja sutinaa syntyi tarinaksi noin 2,5 kuukaudessa. Kustantajaksi löytyi ruotsalainen Lind & Co, joka innostui ideasta heti. Yhteinen kirjoittaminen sujui Leinoselta ja Warikselta tosi jouhevasti.

– Mietimme suuren linjan mutta molemmat kirjoittivat kohtauksia ja niitä heiteltiin edestakaisin. Annoimme heti toisillemme luvan editoida myös toistemme tekstejä, Leinonen kertoo.

– Minä olen se, joka lisää törkeyksiä, Waris huomauttaa.

Liian tarkkaa juonikuviota he eivät lyöneet heti aluksi lukkoon.

– Aluksi itse asiassa ajattelimme, että Silmukoita ja sutinaa päättyy ihan toisin mutta se menikin näin, Waris paljastaa.

Elina Alanne

112-sovelluksen käyttö helpottaa avun pääsemisessä oikeaan paikkaan. 

Hätä ei lue lakia, eikä sen paremmin paikkaa. Vesistön äärellä kun elämme, niin pelastustehtävä voi yhtä hyvin kuin tien varteen tulla myös vaikka saareen. Tästä syystä Etelä-Savon pelastuslaitoksella on käytössään eri kuntien ja pitäjien satamissa myös pelastusveneitä, joilla päästään auttamaan paitsi vesillä olevia hädässä, niin esimerkiksi juuri saarimökeille tai -koteihin.

Olen sopinut palomestari Jarno Laikolan kanssa, että lähden mukaan Ristiinan satamassa olevan veneen harjoitusajolle ”kuunteluoppilaaksi”. Veneelle saavuttaessa Laikola kertoo, että tämänkertaisen harjoituksen aiheena on veneen käsittely- ja ajoharjoittelu sekä yleisesti turvallinen toiminta veneessä ja vesillä.

– Vaikka suurin osa nyt läpikäytävistä asioista on niin sanottuja rutiinihommia, niin niitä on hyvä harjoitella säännöllisesti, jotta sitten hälytystehtävällä jokaisella on selvät sävelet, että mitä omiin tehtäviin kuuluu, Laikola toteaa.

Kun veneeseen noustaan, niin alkaa tehtävien jako. Laikola toimii aluksen päällikkönä, sopimuspalokuntalaisista Raine Komulainen navigoijana, Kitsatee Tama ruorimiehenä ja Heikki Tolari kansimiehenä. Saman tien aletaan myös käydä läpi tarkastuslistaa, joka tehdään aina, myös silloin kun on se kuuluisa tulipalokiire. Listan läpikäymisellä estetään myöhemmät viivästykset tehtävällä esimerkiksi varmistumalla siitä, että tarvikelaatikot on avattu lukituksesta.

– Pari vuotta sitten tehtiin ja otettiin käyttöön koko Etelä-Savon alueella uusi venetoimintaohje, johon liittyen kaikki veneellä toimivat käyvät läpi kurssin, jossa on sekä käytäntöä että lainsäädäntöä. Tässä ei ole kyse siitä, etteikö aiemminkin olisi osattu ajaa venettä, vaan siitä, että yhtenäistetään käytänteet, jotta kaikilla veneillämme toimitaan samalla tavalla.

Ennen lähtöä tehdään reittisuunnitelma, joka myös kirjataan ylös, ja jonka etenemistä seurataan lokikirjaan. Liikkeelle lähdettyämme navigoijan tehtävää hoitava Komulainen lukee karttaa ja kertoo ruorimies Tamalle ääneen ohjeistuksen siitä, mihin seuraavaksi ajetaan. Tama toistaa ohjeet ääneen, jotta navigoija pääsee tarvittaessa korjaamaan ohjeet saman tien.

– Tiivistettynä navigoija siis ohjeistaa mihin mennään ja ruorimies vastaa veneen turvallisesta ohjaamisesta. Tämän yhteistyön tärkeys korostuu vierailla vesillä, mutta kyllä se on tärkeää myös tutuilla reiteillä, varsinkin jos näkyvyys on heikompi pimeän tai vaikka kovan sateen vuoksi, Laikola luettelee.

Lisänä on myös vauhti. Pelastuslaitoksen vene kulkee huippunopeutenaan hieman reilua 40 solmua, eli yli 70 kilometriä tunnissa. Tätä vauhtia ei normaaleissa harjoituksissa ylläpidetä, jo polttoaineen kulutuksenkin vuoksi. Venettä puskee eteenpäin kaksi 150-hevosvoimaista Hondan perämoottoria. Kahdella moottorilla parannetaan veneen toimintavarmuutta, tarvittaessa pärjätään yhdelläkin, mikäli toinen moottori vaurioituu.

– Ja jos sattuisi käymään niin, että veneen ohjausjärjestelmään tulisi häiriö, niin kahdella moottorilla venettä pystytään myös ohjaamaan.

Pelastuslaitoksen veneet – tämän suuremman veneen lisäksi Ristiinassa on myös pienempi vene, joka kulkee trailerilla tarvittavaan lähtöpaikkaan – lähtevät Ristiinan rannasta pelastus- ja ensihoidon tehtäville toimintakaudellaan keskimäärin noin kerran viikossa. Tiivein tehtäväsumppu osuu luonnollisesti keskikesään, kun sekä veneily- että mökkeilykausi ovat kuumimmillaan. Tämän vuoden aikana veneet ovat startanneet hälytyksille toistaiseksi 14 kertaa.

Hätäkeskukseen tulee valtava määrä ilmoituksia jatkuvasti. Monesti häken ongelmana on paikallistaa varmasti, missä avun tarvitsija on. Vesillä liikuttaessa tarkan paikan ilmoittaminen esimerkiksi osoite- tai paikannimitietojen varassa on vielä hankalampaa kuin tien päällä.

– Tämän takia toitotamme aina, että käyttäkää hätäkeskukseen soittaessa 112-sovellusta. Sovellus ilmoittaa hätäkeskukselle soittajan koordinaatit, jolloin paikasta on aina hyvä tieto, palomestari Jarno Laikola muistuttaa.

– Meillä on tässä Saimaallakin esimerkiksi samannimisiä saaria ja salmia, sekä sitten toisaalta parillakin eri nimellä tunnettuja samoja paikkoja. Sovellusta kannattaa käyttää aina hätäilmoituksissa, mutta sanoisin että vesillä sen hyödyt ovat vielä suuremmat.

112-sovelluksen saa ladattua maksutta puhelimen sovelluskaupasta.

Parasta ”pelastustoimintaa” on kuitenkin fiksu ja huolellinen toimiminen.

– Totta kai aina muulloinkin, mutta varsinkin vesillä ja saaristossa tulee aina pitää tekemisissä järki mukana. Avun saaminen paikalle kestää aina, ja jos sattuu vielä huono keli tai pimeä, niin paikalle löytäminen voi olla haasteellista, vaikka paikka olisikin tiedossa, Laikola muistuttaa.

Toinen seikka, jonka hän haluaisi ihmisten muistavan, on se, että pelastuslaitos ei ole niin sanottu normaali palveluntuottaja, jolta voi tilata haluamiaan palveluita.

– Pelastuslaitoksen tai ensihoidon tehtävälle lähtö perustuu aina riskiarvioon, joka tehdään hätäkeskuksessa. Pelastusviranomaisten tulee huolehtia siitä, että meidän resurssit ovat aina mahdollisimman fiksussa käytössä!

Laikola vinkkaa vesillä liikkujia ja vaikkapa saaressa mökkeilijöitä liittymään Meripelastusseuran Trossi-jäsenpalveluun, jonka kautta saa apua veneilyn ongelmatilanteisiin silloin, kun ihmisten terveys ei ole uhattuna.

Niko Takala

Vahvasti ristiinalaisjuurinen Dyecrest julkaisee uutta musiikkia syyskuussa.

Lauantaina lappeenrantalainen Heidi Aaltonen tunsi kivaa kihelmöintiä.

– Onko se sitten jännitystä vai valtavaa innostusta, hän mietti Wilhelm Public Housessa ennen illalla koittanut keikkaa Dyecrestin laulajana.

Vahvasti ristiinalaisjuurinen Dyecrest kertoi heinäkuun lopussa, että Aaltonen on bändin uusi laulaja. Ensimmäiset yhteiset treenit kokoonpanolla oli kesäkuun puolivälissä.

– Siinä huomasi heti, että tämähän toimii. Heidi oli upeasti ottanut biisit haltuun jo ennen sitä, bändin alkuperäisjäsen, basisti Jukka Matilainen tuumaa.

– Sinä kyllä nauroit minun muistiinpanoille, Aaltonen naurahtaa ja jatkaa, että hän ei tosiaan ole ensimmäistä kertaa laulamassa, vaan on koko ikänsä pyöritellyt biisejä ja erilaisia projekteja.

Yhteys Aaltosen ja bändin välille syntyi, kun Heidin puoliso Miitri Aaltonen on miksannut sekä Dyecrestin edellisen että syyskuussa julkaistavan Once I Had a Heart -albumin. Matilainen toteaa, että bändillä on vuosien varrella ollut monenlaista laulajien kanssa ja jossain vaiheessa alkoi pohdinta siitä, voisiko Heidi olla seuraava laulaja. Aaltonen korvaa laulajana Mikael Salon, jonka laulua kuullaan vielä uudella albumilla.

– Mehän ollaan nykyaikaisia nuoria miehiä, joten naissolisti ei ollut mikään kynnyskysymys. Varsinkin kun heti kuuli, että se toimii, Matilainen kertoo.

Aaltonen lisää, että hän varmaan eniten korosti bändille sitä, että naissolistiin vaihtaminen muuttaa bändin profiilia.

– Minä varmaan eniten pelkäsin sitä, että onko Heidi tottunut huonoihin juttuihin. Bändihän on keski-ikäistynyt ja kypsynyt mutta jutut ei ole yhtään parempia, Matilainen virnistelee.

Aaltonen summaa, että heti ensi hetkistä hänen oli hyvä olla koko bändin, eli Matilaisen lisäksi Pirkka Ohliksen, Niko Takalan, Matti Pasasen ja Henri Arolan seurassa.

– Minulle sanottiin heti, että me ollaan tämmöisiä ja se antoi rauhan, että jokainen saa olla sellainen kuin on. Heti ekoista harkoista lähtien ei jännittänyt yhtään lähteä laulamaan. Tässä minulla on rauha tehdä sitä mitä teen, Aaltonen miettii.

Viime vuosina hän on laulanut lähinnä cover-kokoonpanoissa. Aaltonen toteaa, että ne ovat olleet tärkeitä kokoonpanoja ja hyvä tapa pitää laulamista yllä mutta nyt tuntuu erityisen hyvälle olla takaisin metallin parissa ja se, että on jokin oma juttu.

Hyvältä hänestä tuntuu sekin, että 42-vuotiaana ja pienen lapsen äitinä voi aloittaa jotain uutta.

– Miksausvaiheessa kuulin niitä tulevan levyn biisejä ja nehän ovat törkeän hyviä sävellyksiä. Niissä saa käyttää repertuaaria, mitä löytyy ja vetää myös palkeet auki, Aaltonen kertoo.

Matilainen miettii, että Dyecrestin on pitänyt pyörimässä se, että on mukavaa touhuta yhdessä. Nyt siltä tuntuu taas entistä vahvemmin.

– Me ollaan jo sen ikäisiä, että ollaan nähty ja koettu elämässä ja musiikkibisneksessä kaikenlaista. Ei tässä mitään maailmanvalloitusajatuksia enää ole, mutta kun on kivaa, niin se tuottaa samalla hyviä asioita, Matilainen miettii.

Aaltonen tuumaa, että kyllä hänen draivinsa ja visuaalinen kuva mielessä on, että isoille lavoille mennään.

– Ensi kesänä käydään muutamat festarit kiertämässä, Aaltonen ennakoi.

Elina Alanne

Ristiinan yhtenäiskoulussa aloittaa lukuvuotensa 405 oppilasta ja kolme uutta opettajaa. 

Älyttömän innostuneena ja todella luottavaisin mielin. Näin summaa Ristiinan yhtenäiskoulussa 6. luokan opettajana aloittava Justiina Gåsman tuntemukset uuden edessä. Kouluvuosi tietää aina uusia alkuja oppilaille mutta niin myös opettajille. Tänä syksynä Ristiinan yhtenäiskoulussa aloittaa kolme uutta opettajaa.

Gåsmanin toi Mikkeliin elämänmuutos ja Ristiinaan haastattelussa aistittu hyvä fiilis.

– Elämä kuljetti niin, että hain Mikkelin seudulta luokanopettajan töitä. Valitsin tämän paikan, koska haastattelu oli niin tosi lämminhenkinen.

Hän on aiemmin opettanut Helsingissä yhdeksän vuotta ja tulee todella isosta koulusta.

– Suurin shokki elämänmuutoksessa oli luopua hyvästä työyhteisöstä. Mutta täältä tuli etiäinen, että täällä on huikea meininki ja hyvä työyhteisö, ja se on kyllä tänään jo konkretisoitunut, Gåsman kertoo tiistaina, jolloin koulun aikuiset ovat kokoontuneet yhteen ja saaneet roppakaupalla informaatiota kaikesta.

Uutena yläkoulun kemian ja matematiikan opettajana aloittaa Ilkka Ikonen.

– Olen syntyperäinen ristiinalainen, eli täällä käynyt alakoulusta lukion loppuun. Rakennus on tuttu mutta täällä on muuttunut paljon sinä aikana, kun olen ollut pois, Ikonen miettii.

Vielä tiistaina hakusessa onkin vielä, että missä siivessä nykyään ovatkaan esikoulu, nuorisotila, kirjasto ja missä kenenkin opetus.

Ikonen opetti aiemmin Mikkelin keskustan alueen kouluissa, mutta toteaa, että veri veti Ristiinaan.

– Täältä on hyvät muistot. En varmasti muuten olisikaan hakeutunut takaisin. Ristiina on koko ajan ollut ykkössijalla ja hain heti, kun täällä paikka aukesi. Haluaisin itsekin opettaa samalla tavalla kuin minua opetettiin. Niin, että opettajalla on jokaiselle aikaa, eikä oppilaat ole vain massaa vaan saavat yksilöinä olla osana koulua, Ikonen sanoo.

Gåsmanille on uutta yhtenäiskoulussa opettaminen, eli se, että vieressä on myös aineenopettajia, joilta saa tarvittaessa tietoa.

– Heti jo vaikuttaa siltä, että täällä saa kyllä tukea ja haluan toki myös antaa omaa osaamistani, Gåsman sanoo.

Hän miettii, että tuo mukanaan ainakin rempseyttä, rehellisyyttä ja toisten kunnioittamista.

– Minulle on tärkeää kannustaa oppilaita siihen, että jokainen saa olla mitä on – aivan kuten Ilkkakin sanoi. Ettei kenenkään tarvitse piileksiä vaan saa olla yksilönä omanlainen, Gåsman sanoo.

– Tosi motivoituneina aloitamme ja haluamme antaa työpanoksemme tälle koululle, Gåsman ja Ikonen summaavat.

Ristiinan yhtenäiskoulussa aloittaa lukuvuotensa 405 oppilasta. Seudun kouluissa iso muutos on, että Suomenniemen koulu lakkautettiin keväällä. 14 Suomenniemen koulun lasta siirtyy lakkautuksen vuoksi alakouluun Ristiinaan ja kolme oppilasta siirtyy 7. luokalle.

Suomenniemeltä tulee ensimmäiselle luokalle kolme oppilasta. Kaikkiaan ekaluokkalaisia aloittaa Ristiinassa tänä syksynä 48 oppilasta.

Perusopetukseen valmistavassa opetuksessa aloittaa 10 oppilasta. Viimevuotisista valmistavan opetuksen ryhmäläisistä 17 siirtyy yleisopetuksen luokkiin. Heidän tuekseen on palkattu suomi toisena kielenä -opettaja.

Elina Alanne 

Palokuntanuoret leireilevät Heimarissa lauantaihin saakka. 

Sataa. Ripotellen, kaatamalla, tihutellen, kissojen ja koirien kanssa. Esterikin saattaa tulla jollekin mieleen. Sunnuntaina ja maanantaina Suomen kesä näytti, millaisia sateita sitä saattaakaan tulla. Samaan aikaan Heimarissa pystytettiin Itä-Suomen palokuntanuorten Kepa 30 -kesäleiri.

– Nukuttiin huonosti. Mä en nukkunut ollenkaan, kun tuli vettä ja patjat tulvi. Mutta ei se mitään, se kuivaa nopeasti, kertoo maanantain sateen keskellä ensimmäisestä leiriyöstä ristiinalainen Aati Hokkanen.

Taustalla ristiinalaisten kahden puolijoukkueteltan kaminoiden piipuista nousee savua. Puuta on poltettava, että teltat ja varusteet pysyvät sateessa edes sinnepäin kuivina.

Hokkanen ja Väinö Kontinen ovat juuri harjoitelleet alkusammutusta. Se oli Ristiinan nuoriso-osaston harjoituksista jo vähän tuttua. Leirillä he kertovat olevan kivaa, koska oppii kaikkea uutta.

– Kivointa on kaverit ja uiminen, ja minigolf ja frisbeegolf, kaksikko luettelee.

Maanantaina Kontinen odotti loppuleiriltä sitä, että kiva fiilis jatkuu. Hokkasen mielessä oli jo vähän, että olisikohan tulossa myös leirikaste.

Hotelli Heimarin ympäristössä leireilee lauantaihin saakka noin 180 palokuntalaista Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilta.

– Täällä opetellaan palokuntataitoja, eli esimerkiksi hälytystehtävissä tarvittavia taitoja. Sitten on yleisiä kansalaistaitoja, leireilyjuttuja ja totta kai leikkiä, liikuntaa, uimista ja saunomista, kertoo leiristä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön koordinaattori Heli Kari.

Kuten palokuntaharrastuksessa yleensäkin, leirilläkin opitaan asioita omaan ikään sopivalla tavalla.

– Aloitetaan laastareista ja edetään jo sinne vaativampaan hengenpelastukseen. 16 vuotta täyttäneet suorittavat leirillä pelastustoiminnan peruskurssia, mikä on ensimmäinen virallinen kurssi, joka pätevöittää kohti hälytystoimintaa, Kari kertoo.

Virallisempien koulutusosioiden lisäksi leirillä vierailee myös Aino-laiva ja vapaa-ajalla on käytössä muun muassa sup-lautoja ja muita välineitä.

– Kahtena iltana on yöseikkailu ja olen vähän kuullut, että he meinaavat käyttää lähisaarta. Ja totta kai meillä on myös kunnon leiridisko. Se kuuluu varmaan Ristiinan kylälle saakka, Kari naurahtaa.

Palokuntanuoret leireilevät valtakunnallisesti aina neljän vuoden välein. Muina vuosina leireillään omalla alueella. Ensi vuonna Itä-Suomen leiri on Pohjois-Karjalassa, sitten on Pohjois-Savon vuoro ja sen jälkeen taas suurleiri.

– Meilläkin näkyvät koronavuodet, eli tällä leirillä on melkein sata henkeä vähemmän kuin ennen koronaa, Kari kertoo.

Mutta uudet sukupolvet ovat jo kasvamassa leirielämään. Heimarissa nuorin on puolivuotias ja minitiimissä leireilee monen ikäisiä.

– Heillä on omat touhunsa, ja leiripäivään kuuluu totta kai päiväunet, Kari kertoo.

Elina Alanne

UPM Plywood on saanut päätökseen toukokuussa käynnistyneet Suomen tehtaiden, pääkonttoritoimintojen ja funktioiden toimihenkilöitä koskevat muutosneuvottelut. Neuvottelut koskivat organisaation uudistamista ja toimintojen sopeuttamista vastaamaan pienentynyttä tuotantokapasiteettia ja heikentyvää markkinatilannetta. Samalla yhtiö panostaa digitalisaation tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Nämä toimenpiteet vähentävät yhteensä 28 tehtävää UPM Plywoodin toimipisteissä Suomessa. Yksi toimipisteistä on Pelloksen tehtaat.

UPM kertoo tiedotteessa, että se tarjoaa tukea niille, joita henkilöstövähennykset koskettavat. Muutosturva sisältää uudelleentyöllistymiseen tähtääviä palveluita ja koulutusta.