Kolmessa päivässä leiriläisistä kuoriutui taitavia purjehtijoita.

Pökkäänlahden pinta kimmeltää tasaisena aamuauringossa. Lomalaisille sää oli viime viikolla upea, mutta veneilyleiriläisille se oli välillä vähän liiankin tyyni.

Mutta sen verran tuulen virettä löytyi perjantainakin, että Ristiinan Pursiseuran leirille osallistuneet lapset saavat jollansa hienosti liikkeelle. Leirin ohjaajat Iiro Jaakonsaari ja Jari Hamström ohjeistavat jollailijoita moottoriveneestä termeillä, jotka menevät maakravulta pahasti ohi ymmärryksen. Kolmantena leiripäivänä termit ovat leiriläisille kuitenkin jo niin tuttuja, että he toimivat sujuvasti annettujen ohjeiden mukaisesti.

– Ensimmäisenä harjoittelimme sen, että he osaavat itsenäisesti laittaa veneen purjehduskuntoon. Siinä samalla opettelimme veneen osien nimet ja niiden merkityksen, Jaakonsaari kertoo.

Vesillä opeteltiin veneen ohjaus ja tuulella liikkuminen.

– Ja itsenäinen rantautuminen, eli miten veneellä saavutaan ehjänä laituriin, Hamström lisää.

Niinä hetkinä, kun sää oli oikein tyyni, oli hyvä opetella rannalla tärkeimpiä veneilijän solmuja sekä veneilysääntöjä.

– Opettelimme merimerkit ja kävimme moottoriveneellä ajamassa laivaväylää ja bongaamassa merkkejä. Harjoittelimme myös moottoriveneen käsittelyä ja poijun avulla tarkkuusajoa. Jokainen sai antaa veneen keulalla poijulle pusun. Siinä oppii hallitsemaan veneen lähestymisnopeuden, leirin ohjaajat kertovat.

Pursiseuran leirillä saikin hyvän pohjan yleisimmistä veneilyssä tarvittavista taidoista. Liikkuu sitten vesillä purjeella tai moottorilla, on tärkeää tietää, miten vesillä käyttäydytään.

Leiriläiset Joona Puhakka, Leevi Kolmisoppi, Eerik Minkkinen, Topi Kinnunen ja Emma Halttunen toteavat, että kivaa on ollut ja uusia taitoja opittiin paljon. Jollekin veneily oli tuttua mutta jollapurjehduksessa kaikki olivat ensikertalaisia. Leiriläiset olivat Ristiinasta ja Suomenniemeltä sekä Halttunen Vantaalta.

– Vietän täällä isovanhempieni kanssa aikaa ja äiti sai jostain päähänsä laittaa minut tänne leirille. On ollut kivaa, varsinkin se purjehtiminen, Halttunen kertoo.

Kerta veden äärellä ollaan ja sääkin suosi, leirillä toki myös uitiin ja suppailtiin.

– Tänään vielä taidamme harjoitella, miten toimia, jos jolla kaatuu. Se on hyvä osata, niin ei tule hätä, jos niin oikeasti joskus tapahtuu. Pääsevätpähän leiriläiset samalla uimaan, ohjaajat pohtivat auringon paisteessa perjantaina.

Elina Alanne

Linnaniemen keskiajassa on tänä vuonna lapsille muun muassa pikku ketun sirkusta ja pehmomiekkailua. 

Linnaniemen keskiaika järjestetään tulevana lauantaina Ristiinassa jo viidettä kertaa. Ensimmäinen tapahtumakerta oli 2018, vuosi 2020 jäi väliin (ette ikinä arvaa mistä syystä). Tapahtuma nähdään tutusti kirkonmäen ja kesäteatterin välisellä alueella.

– Tällä kertaa tiivistimme tapahtuma-aluetta hieman. Vanha urheilukenttä ei ainakaan tällä kertaa ole mukana tapahtuma-alueessa. Aiemmin on saattanut olla vaikkapa sieltä kentältä hankala tietää, milloin teatterin lavalla musisoidaan, tai päinvastoin. Nyt on esimerkiksi taistelunäytökset tuossa Gränna-talon viereisellä aukiolla, kertoo tapahtumaa järjestävän Linnaniemi ry:n puheenjohtaja Ville Hokkanen.

Ohjelmassa on tutusti Medieval Fight Club Lappeenrannan taistelunäytösten lisäksi musiikkia, keskiaikamarkkinat, sirkusta, pehmomiekkailua, keppihevosrata, sekä tietenkin teemaan sopivaa ruokaa!

Musiikista tapahtumassa vastaa tällä kertaa Härkätien Leikarit, jotka olivat Linnaniemessä esiintymässä myös vuonna 2019. Härkätien Leikarit on keskiaikaista markkinamusiikkia soittava yhtye, jonka ohjelmistosta löytyy musiikkia eri puolilta Eurooppaa.

Markkinamyyjien kojut pystytetään tällä kertaa pääosin Linnantien varteen.

– Myyjiä on tulossa varsin mukavasti, reilusti parikymmentä on ilmoittautunut. Ja sitten tietysti vielä nuo ruokapaikat lisäksi. Varmasti saadaan hyvä markkinahumu päälle, kun aluekin on aiempaa tiiviimpi, Hokkanen uumoilee.

Pehmomiekkailu ja keppihevosrata ovat koko päivän ajan avoimesti käytettävissä. Niin, ja liikkuupa alueella edellisiltä vuosilta tuttu noidanmetsästäjä Karl Toffel. Joten jos olet noita, niin kannattaa pitää varansa tapahtuman aikaan! Aiemmilta vuosilta tosin on tehty havaintoja, jotka viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että tämä noidanmetsästäjä on vaarallinen vain itselleen…

Pikku ketun sirkus puolestaan vetää lapsille ja lapsenmielisille sirkuskoulua keskiaikaisella teemalla.

Järjestäjät toistavat edellisvuosien tapaan, että paikallisten toivotaan saapuvan paikalle kävellen tai pyöräillen, sillä tapahtuman käytössä on vain hyvin rajallinen määrä pysäköintipaikkoja. Linnantie on poikki kirkonmäen ja Gränna-talon väliltä, joten esimerkiksi hautausmaalle ja Linnaniemeen autoliikenne kulkee Muurikintien kautta.

Niko Takala

Linnaniemen keskiaika Ristiinassa la 17.6. klo 10-16. Liput 10 eur, lapset alle 18-v maksutta. Lisätietoa www.linnaniemenkeskiaika.fi.

Palveluiden uudistamisesta voi nyt kuka tahansa kertoa mielipiteensä Eloisan nettisivun kautta. 

Etelä-Savon hyvinvointialue ehdottaa laajoja leikkauksia perusterveydenhuollon palveluverkkoon. Yksi menettäjistä olisi Ristiina, jonka hyvinvointiasema loppuisi. Laajan palvelutarjonnan sote-keskus palvelisi Etelä-Savossa Mikkelissä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Lisäksi sote-asemat jäisivät Mäntyharjuun, Juvalle, Kangasniemelle ja Puumalaan.

Muilla paikkakunnilla voisi toimia sote-piste, jossa alueen palvelutarpeesta riippuen annettaisiin sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän, palvelukoordinaattorin ja lääkärin palveluja. Toinen vaihtoehto on, että pienemmissä kunnissa tai paikkakunnilla ei olisi myöskään sote-pistettä vaan liikkuvat palvelut.

Eloisa esitteli palvelujen uudistamisen suunnitelmaansa medioille keskiviikkona. Hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä korostaa, että mitään ei ole päätetty vaan nyt asioista toivotaan lausuntoja ja uusia avauksia.

Eloisan terveyspalvelujen johtaja Kimmo Kuosmanen kertoo, että sote-piste voi jatkaa paikkakunnilla osana muuta Eloisan palveluntarjontaa.

– Malli voi olla, että liikkuva palvelu, kuten sairaanhoitaja ja psykiatrinen sairaanhoitaja käy viikoittain paikkakunnalla.

Myös Seppälä korostaa, että mahdollinen hyvinvointiaseman loppuminen ei monella Etelä-Savon paikkakunnalla tarkoita sitä, että mitään Eloisan palvelua ei jäisi paikkakunnalle.

– Meillä on paljon toimintaa, kuten palvelukeskuksia ja kotihoitoa alueilla. Palveluita yhdistetään näihin yksiköihin, Seppälä sanoo.

Kuosmanen sanoo, että esimerkiksi laboratoriopalveluita pitää arvioida yhteistyössä palvelun tuottajan, eli Islabin kanssa.

Suunnitelmassa mainitaan myös vähennyksiä ensihoitoyksiköistä. Ristiinassa toimii 24/7 ensihoitoyksikkö. Kuosmanen toteaa, että ehdotuksia siitä, mistä ensihoitoyksikköjä vähennettäisiin, ei ole tehty.

– Tämähän on pitkälti myös arvokeskustelu. Kaikki ymmärtää, että mahdolliset yksiköiden vähentämiset nostavat myös riskitasoa, Kuosmanen sanoo.

Seppälä korostaa, että ensihoitoyksiköt eivät useinkaan ole niin sanotuilla omilla paikkakunnillaan kuin vuoroa vaihdettaessa.

– Kuntakohtaisuus ensihoitoyksiköissä on poistunut jo kauan sitten. Nykyään katsotaan kokonaisresurssia. Esimerkiksi Ristiinan yksikkö voi olla koko vuoron siirtokuljetuksella Helsingissä. Kenttäjohtaja siirtää yksiköitä koko ajan alueella tarpeen mukaan, Seppälä muistuttaa.

Aluevaltuutetut ovat tarkastelleet palvelusuunnitelmaa tiistaina. Nyt virkajohdon valmistelusta syntyneet alustavat linjaukset vaihtoehtoineen lähtevät laajalle lausunto- ja kuulemiskierrokselle, jonka jälkeen aluehallitus valmistelee esityksen valtuustolle syyskuussa. Eloisan valtuusto tekee päätöksen palvelujen tuotantosuunnitelmasta syksyllä.

Suunnitelmaan voi kuka tahansa ottaa nyt kantaa Eloisan nettisivujen kautta.

Hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä toteaa, että kritiikki on varmasti suurta ja nyt toivotaan keskusteluja ja myös uusia vaihtoehtoisia avauksia.

– Toivomme palautetta ja ideointia, Seppälä toteaa.

Palveluverkon muutosten takana on kaksi suurta syytä. Ensinnäkin hyvinvointialueen talous näyttää tälle vuodelle yli 40 miljoonan alijäämää.

– Valtion rahoitus elää koko ajan, joten ihan luotettavia lukuja on vaikea saada. Mutta lähdemme siitä, että taloutta on sopeutettava tänä vuonna 10 miljoonalla, ensi vuonna 20 miljoonalla ja vuonna 2025 20 miljoonalla. Ja tämänkin jälkeen toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta pitää jatkaa, toteaa konsernipalvelujen johtaja Sami Sipilä.

Toinen iso tarve muutoksiin on huono henkilöstötilanne. Eloisalla on jo nyt voimakas henkilöstöpula, joka Etelä-Savon ikärakenteen takia muuttuu koko ajan hankalammaksi.

– Vaikka meillä olisi rajattomasti rahaa, niin emme todennäköisesti saisi tarpeeksi henkilöstöä. Siksi myös digitaalisten palveluiden kehittäminen on tärkeää, Sipilä sanoo.

Elina Alanne

Ristiinan Reko pyörii kesällä kahden viikon välein.

Moni Reko-rengas on ollut viime aikoina hieman taannehtivassa tilassa.

Ristiinan Rekoa luotsaava Hanna Lokonen toteaa, että taantumusta on ollut nähtävissä yleisemmin.

– Esimerkiksi Mäntyharjussa toiminta hiipui paljon. Osansa on varmasti yleisellä taloustilanteella. Näillä seuduilla vaikuttaa myös, että ihmiset olivat korona-aikaan monta kesää mökeillä. Viime kesänä mökkiläisten määrä kuitenkin jo väheni, kun pääsi muuallekin, Lokonen kertoo.

Vapaa-ajanasukkaat ovat Rekoissa iso asiakaskunta, koska toiminta on heille usein Etelä-Suomesta tuttua. Reko-renkaissa kuluttajat tilaavat ja ostavat ruokaa suoraan tuottajilta. Tilaukset tehdään ennakkoon Facebookissa. Lokonen harmittelee, että Rekojen notkahduksen vuoksi Ristiinassa kehitetty Satoja-nettipalvelu ei lähtenyt lentoon.

Uuden kesän kynnyksellä Lokonen uskoo kuitenkin edelleen toimintaan ja kysyntään.

– Toisaaltahan ihmisten kuluttajatietoisuus on viime vuosina lisääntynyt. Se on vain huono kierre Rekossa, jos ei ole ostajia, niin sitten tuottajatkin jäävät pois.

Ristiinan Reko pyörii kesällä kahden viikon välein. Mukaan on nyt saatu myös uusia tuottajia.

– Kananmunia on kysytty paljon, kun Kuvalan tila jäi tulipalon jälkeen pois. Nyt saatiin Mäntyharjusta mukaan Huurreoksan tila. Lisäksi meillä on uusi mylläri, joka myy viljatuotteita ja hänellä oli jo myös taimia myynnissä.

Lokonen kertoo, että hänellä on koko ajan silmät auki, että mukaan saisi lisääkin uusia tuottajia.

– Rekossahan voi myydä kuka vaan! Ristiinassa esimerkiksi Päivi Engberg on jo pitkään leiponut karjalanpiirakoita ja muita leivonnaisia. Jostain Rekosta bongasin, että nuorten porukka oli tehnyt vastoja ja möi niitä. Siinä olisi jollekin hyvä bisnesidea, Lokonen vinkkaa.

Seuraava jako Ristiinassa on 15. kesäkuuta. Juhannusviikolla on ylimääräinen kauppapäivä keskiviikkona 21.6.

Elina Alanne

Näin Reko-rengas toimii

Reko Ristiina löytyy Facebookista.

Suljettuun ryhmään pitää pyrkiä itse.

Ennen Reko-jakopäivää tuottajat avaavat ryhmässä oman tarjontansa, hinnat ja maksutavat.

Tuottajat kertovat Facebook-ryhmässä myös perusasiat omasta toiminnastaan.

Ostajat tilaavat haluamansa tuotteet ja sitoutuvat lunastamaan tuotteet sovittuna ajankohtana.

Ostaja voi itse päättää, milloin osallistuu, eli jokaisella kerralla ei tarvitse tilata.

Tuottaja on itse vastuussa kaikista viranomaisvelvoitteista, hygieniasäädöksistä, veroista ja maksuista.

Reko-nimi tulee sanoista Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista.

Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin.

Metsäpalovaroitus on voimassa Etelä-Savossa mutta kahdesta ennallistamispoltosta ei kannata ilmoittaa hätäkeskukseen. 

Etelä-Savon pelastuslaitos on saanut tiistaina useita ilmoituksia savusta Mikkelin seudulla. Savun syynä on kulotus, pelastuslaitos tiedottaa.

Otavan suunnalla Tuusjärven itärannalla on käynnissä hallittu metsämaan kulotus Tuustaipaleentien ja Pylkkäläntien risteysalueella. Kulotuspaikka on noin 20 kilometriä Mikkelistä etelään, ja tuuli tuo savun hajua Mikkelin keskustaan asti.

Tiistaina on tulossa myös kulotus Repoveden Valkjärvellä.

Pelastuslaitos tiedottaa, että lievästä savun hajusta ei kannata tiistaina 13. kesäkuuta tehdä ilmoituksia hätäkeskukseen. Pistemäisestä runsaasta savun muodostuksesta on kuitenkin hyvä ilmoittaa hätäkeskukselle. Maasto on erittäin kuivaa ja metsäpalovaroitus on voimassa, maastopalon syttymisriski on siis erittäin korkea. Avotulen tekeminen on kielletty.

Metsähallitus tiedottaa, että Repoveden Valkjärvellä, Kuismantien varressa, ennallistetaan metsää ennallistamispoltolla tiistaina 13. kesäkuuta. UPM:n hallinnoiman Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueella sijaitseva metsä on varttunutta, hyvin tiheää ja luontoarvoiltaan yksipuolista entistä talousmetsää. Ennallistamispolttoala valmisteltiin maaliskuussa 2022 ja polttopäiväksi vahvistui tiistai 13.6. Hallittujen metsäalueiden polttojen avulla parannetaan alueen luonnonsuojelullisia arvoja.

Metsäpalot ovat aina olleet oleellinen ja erittäin tärkeä osa metsäluontoa, Metsähallitus toteaa tiedotteessa.

– Palanut puuaines on tärkeä elinympäristö monille lahottajasienille ja hyönteisille, joiden kannat ovat taantuneet tehokkaan palontorjunnan takia. Ennallistamispolton tavoitteena on aina metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen, ja poltot suunnitellaan ja toteutetaan turvallisuus edellä, kertoo tiedotteessa luonnonsuojelun asiantuntija Aurora Prättälä Metsähallituksesta.

Metsähallitus ja UPM toteuttavat poltot yhteistyössä.

Maaliskuussa 2022 Valkjärven polttoalueelle tehtiin valmistelevat hakkuut, jotka vähentävät palokuormaa ylitiheässä istutusmetsässä. Alue myös kuivuu paremmin, kun puustoa harvennetaan ja alikasvos on raivattu. Samalla alueen ympärille raivattiin palokäytävä, jonka tehtävä on auttaa palon hallinnassa. Toukokuussa 2023 palokäytävää avattiin vielä kaivamalla, ja alue tarkistettiin huolellisesti lintujen pesien varalta. Yleisesti ottaen raivatut polttoalueet eivät ole houkuttelevia pesintäpaikkoja linnuille.

Poltettavaksi valitaan alueita, jotka hyötyvät siitä eniten. Siksi polttoja tehdään usein entisissä talousmetsissä. Varsinainen polttopäivä määrittyy aina olosuhteiden, kuten tuulen, sateiden ja maaston kuivuuden mukaan. Tällä hetkellä maasto on kuivaa, eli voimassa on metsäpalovaroitus. Yleensä poltto pyritään järjestämään heti alkukesästä, kuten nytkin, jolloin kasvillisuus ei ole vielä kovin rehevää.

Osa palaneista puista kuolee heti tai myöhemmin, osa jää kasvamaan. Maahan jää usein palamattomia alueita.

– Palossa hiiltyvä puuaines on tärkeä elinympäristö monille uhanalaisille lajeille, kuten kääville ja hyönteisille. Tiheän, yksilajisen metsän tilalle tulee valoa ja tilaa. Paloalueille kehittyy usein luontaisesti paljon lehtipuustoa, mikä monipuolistaa puustoa. Paloalueilla tehdään myös seurantaa ja tutkimusta, Prättälä valottaa tiedotteessa.

Tiistaina 13.6. Sukeltajaniemen tulentekopaikan ja Valkjärven varausleirialueen välinen osuus Kaakkurinkierroksesta on suljettu. Myös Kivisilmäntie on suljettu liikenteeltä polttoalueen kohdalta turvallisuussyistä.

Veneiden tankkausmahdollisuudet Yövedellä muuttuivat surkeiksi, kun sekä Kallioniemessä että Katrillissa loppui tankkaustoiminta. Mikkelin kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä kertoo, että kaupunki on talven ja kevään aikana aktiivisesti yrittänyt hakea asiaan ratkaisua mutta positiivista kerrottavaa veneilijöille ei ole.

– Olemme hakeneet vaihtoehtoja mutta kyllä se hyvin hankalaa on ollut. Polttoaineen myynti on niin heikkokatteista, että sillä ei yksin elä. Siksi pitäisi löytää yrittäjä, jonka kokonaisuuteen se sopisi, Riihelä sanoo.

Hän toteaa, että Kallioniemen lisäksi kaupunki on kartoittanut laajemminkin alueen palveluita ja yritystoimintaa venetankkaus mielessä. Kallioniemeen haettiin keväällä yrittäjää, mutta sitä ei löytynyt.

– Täksi kesäksi tankkausasian ratkeaminen on epätodennäköistä mutta tavalla tai toisella se on ajastaan pystyttävä ratkaisemaan. Asiaan liittyy myös ympäristölupa ja isot investoinnit, Riihelä sanoo.

Virallista tankkauspistettä hän pitää tärkeänä kahdesta syystä. Ensinnäkin veneilymatkailu on alueella tärkeää ja tuo yrityksiin toimintaa.

– Jos ei saa polttoainetta, ei veneitä nähdä tällä suunnalla. Toinen tärkeä asia on ympäristö. Kun veneitä tankataan laitureissa kanistereilla, on iso todennäköisyys, että siitä karkaa vähän myös luontoon. Pistoolilla tankatessa nämä asiat on huolehdittu ja ympäristökuormaa ei niin synny.

Veneilijöiden parissa tankkauspisteasiassa on avuksi toivottu Osuuskauppa Suur-Savoa, joka avasi ensimmäisen veneasemansa Savonlinnaan viime kesänä. Toimialajohtaja Kai Nurmi kertoo, että kokemukset Savonlinnasta ovat positiivisia.

– Tässä kohtaa meillä ei ole veneasemia suunnitteilla mutta toki yleisesti sanoen koko ajan selvitämme eri mahdollisuuksia. Katselemme alueita ja jos mahdollisuuksia tulee, niin olemme kiinnostuneita, Nurmi sanoo.

Myös hän muistuttaa, että tankkauspisteen aloittaminen on aina pidempi hanke.

– Se vaatii erilaisia lupia ja mahdollisesti myös maaperätutkimuksia. Savonlinnassa aloittaminen oli suurin piirtein vuoden prosessi, Nurmi sanoo.

Elina Alanne

Juttu on julkaistu Ristiinalaisen kesälehdessä. Lue se näköislehtenä täältä. 

Kesä alkaa vilkkaalla tapahtumaviikonlopulla Ristiinassa.

Perjantaina voi päästä kivaan viikonlopputunnelmaan, kun Mikkelin Musiikkijuhlien On the Move! -oheisohjelmisto saapuu Ristiinan S-marketiin.  Yhteistyössä Osuuskauppa Suur-Savon kanssa toteutettavassa konsertissa esiintyvät Duo Lauri Ronimus & Jarno Hopponen. Soitto soi kaupassa kello 14 alkaen.

Lauantaina molemmat Ristiinan kaupat ovat täynnä tapahtumia, kun vietetään kyläkauppapäivää. K-Marketissa ohjelmaa on 11–14. Paikalla on muun muassa pomppulinna, grillimakkaratarjoilua ja munkkikahvit. Paikalla voi osallistua Apua Ukrainaan Etelä-Savon arpajaisiin tai tilata Ristiinalaisen etuhintaan. Tapahtumat levittyvät myös Ravintola Martan pihapiiriin ja peräkonttikirppistä pidetään Mylly Kirppiksen pihalla.

S-marketissa on lauantaina tuotemaistatusta, haitarimusiikkia kello 11–13, kuvasuunnistusta lapsille kello 12–13. Korvatunturilta saapuu kesälomalainen lapsia moikkaamaan kello 12–13.

Lauantaina tapahtuu paljon myös muualla. Junnujalkapalloilijoiden Lumme-liiga täyttää urheilukentän. Ristiinan Pallolta mukana ovat joukkueet 7-, 8- ja 9-vuotiaissa. Turnausta pelataan neljällä kentällä koko päivä. Ensimmäiset pelit starttaavat kello 9.30 ja viimeiset kello 15. RiPan kioski palvelee koko turnauksen ajan.

Suomi Meloo -tapahtuma näkyy Ristiinan vesillä. Melojat ovat kolmen aikaan Heimarissa, iltakahdeksan kieppeillä Varkaantaipaleessa ja Nikinsalmessa hieman ennen puolta yötä.

Himalansaaressa voi lauantaina vierailla kahdessakin kohteessa. Yöveden ateljeekodissa on avoimet ovet kello 10–14. Ateljeekoti sijaitsee osoitteessa Himalansaarentie 553.

Kesä avataan Himalansaaressa seurojentalo Koivulassa kello 13–15, Himalansaarentie 486.

Lauantai-iltana menojalkaa voi liikuttaa Sataman Valoissa Tanssiorkesteri Harhakuvan tahtiin. Showtime on kello 22.30, liput 10 euroa.

Sunnuntaina kirppishaukat suuntaavat Hangastenmaalle. Hangastenmaan kylätalolla järjestetään kello 10–13 peräkonttikirppis ja kahvila.

Illalla Ristiinan kirkossa kuullaan Ilta Saimaalla -konsertti kello 18. Konsertissa esiintyvät tenori Kari Kanto, pianisti Janne Palmiola ja sopraano Johanna Palmiola. Vapaaehtoinen ohjelma ovelta 15 euroa.

Konsertista voi jatkaa Metsälinnaan, jossa kello 18–22 on vuorossa tanssit Weranta-yhtyeen tahtiin. Liput 15 euroa.

Elina Alanne

Itä-Suomen hallinto-oikeus käsittelee ulkoilureittisuunnitelmaan liittyvät valitukset aikanaan, joten ennen sitä reitin tekeminen ei etene. 

Etelä-Savon ely-keskuksen Astuvansalmen ulkoilureittisuunnitelman vahvistamispäätöksestä on jätetty kolme valitusta Itä-Suomen hallinto-oikeudelle. Reitin on suunnitellut ja sen vahvistamista haki Mikkelin kaupunki. Kaupungin toiveena on ollut päästä toteuttamaan Astuvansalmelle uusi paremmin viitoitettu reitti jo tämän vuoden aikana. Hallinto-oikeus käsittelee valitukset aikanaan, joten asia ei ennen sitä etene.

Ulkoilureittisuunnitelmasta jättivät valituksen kaksi sen alueen maanomistajaa sekä Vanamon metsätien, eli yksityistien tiekunta.

Kaupungin maankäyttöjohtaja Topiantti Äikäs toteaa, että nyt odotellaan rauhassa oikeuden päätöksiä.

– Tämä on osa prosessia ja on vain hyvä juttu, että Suomessa on riippumaton oikeusaste, joka ratkaisee asioita. Maanomistajilla on oikeudet ja kunnioitamme sitä, Äikäs sanoo.

Kaikki kolme valituksen jättänyttä tahoa jättivät suunnitelmasta myös suunnitteluvaiheessa muistutuksen. Maanomistajat jättivät tuolloin sekä nyt hallinto-oikeudelle saman sisältöiset tekstit, joissa toivotaan muutoksia reitin kulkuun erityisesti Ritolammen luona. Ulkoilureittisuunnitelmassa vahvistetuksi haettu polkureitti on suunniteltu kulkemaan niin sanottua läntistä reittiä, eli eri alueella kuin nyt Astuvansalmelle vievä epävirallinen polku. Uusi reitti lähtee Suurlahdentien parkkipaikalta ensin Vanamontietä pitkin. Tämän jälkeen se etenee metsässä, josta laskeudutaan harjanteen kautta Rito- ja Vuorilampien väliselle kannakselle. Täältä saavutaan tervahaudan ohi kalliomaalauksille.

Vanamontien tiekunta on valmisteluvaiheessa jättämässään muistutuksessa ollut huolissaan turvallisuudesta. Sen nyt hallinto-oikeudelle jättämä valitus on samansisältöinen, eli tiekunta kokee, että sitä ei ole kuultu valmisteluvaiheessa ja suunniteltu reitti ei ole turvallinen. Ulkoilureitin on tarkoitus kulkea sen alkuosassa 700 metriä pitkin Vanamon metsätietä. Tiekunta on esittänyt, että reitti siirrettäisiin myös tuolta osalta maastoon. Tiekunta huomauttaa, että reitillä on tarkoitus kulkea tulevaisuudessa runsaasti kävelijöitä mutta tietä pitkin kuljetaan myös sen osakkaina oleville 14 vapaa-ajan kiinteistölle ja hoidetaan näiden erilaisia kuljetuksia.

Suunnitteluvaiheen muistutukseen antamassaan vastineessa kaupunki toteaa muun muassa, että reitin käyttäjien turvallisuuteen panostetaan hyvällä opastuksella heti reitin alussa. Kaupunki toteaa, että erityisesti maastokatselmuksen perusteella syytä reitin siirtoon metsään ei ole.

Äikäs toteaa, että tiekunnan kanssa on keskusteltu paljon heidän huolestaan.

– Antaa hallinto-oikeuden nyt punnita asiaa ja päätös tulee aikoinaan, Äikäs sanoo.

Ulkoilureittisuunnitelmasta täysin erillisenä asiana Astuvansalmen suojelualueen lunastus etenee hiljalleen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi helmikuussa lunastamisesta tehdyn valituksen.

– Tämä tarkoittaa, että lunastustoimitus on vireillä. Lunastuslupa on vahvistettu, eli enää ei käsitellä sen asian laillisuutta vaan nyt pyykitetään alue ja määrätään lunastettavasta alueesta maanomistajalle maksettava korvaus, kertoo Etelä-Savon ely-keskuksen Pasi Ryhänen.

Päätöksen asiasta tekee aikanaan Maanmittauslaitoksen määräämä lunastustoimikunta.

– Tähän päätökseen, eli lähinnä korvauksen suuruuteen, voi sitten aikanaan hakea muutosta. Nämä ovat hallintomenettelyiltään monivaiheisia, eli melko pitkään kestäviä prosesseja, Ryhänen toteaa.

Astuvansalmen kalliomaalaukset käsittävältä alueelta lunastetaan noin 8,4 hehtaarin suuruinen alue valtiolle. Alue lunastetaan luonnonsuojelualueen perustamiseksi sekä alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi.

Taustalla on pitkään jatkunut yritys saada alue joko yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi tai ostettua valtiolle, mutta nämä eivät ole onnistuneet. Kun lunastaminen on toteutunut, aluetta hallinnoi Metsähallitus.

Elina Alanne

Hönkä kysyy mielipiteitä saunan käytöstä. 

Kivet liikkuvat vauhdilla Pökkäänlahden rannassa, kun Höngän aktiivit kohentavat kotalaavun ympäristöä.

Lähelle venesatamaa rakennetun kotalaavun luo on pian tulossa myös kesäkukkia piristämään miljöötä. Kotalaavun rakensivat yhteistyössä Mikkelin kaupunki, Ristiinan aluejohtokunta ja Ristiinan kehittämisyhdistys Hönkä ry. Ylläpidosta vastaa Hönkä.

– Mietimme kaupungin kanssa parhaillaan, millaista puustoa ja pensaita istutamme tänne vehreyttä lisäämään. Kesäkukkien hankinnassa on mukana Käräjämiehen puutarha ja K-Rauta Ristiina, kertoo ja kiittää Kimmo Hänninen Höngän hallituksesta.

Kesän aikana kaupunki asentaa laavun rantaan laiturin. Virallista uimapaikkaa siihen ei tule, mutta laiturilta voi onkia tai miksei omalla vastuulla pulahtaakin.

Laavu on ollut jo aktiivisessa käytössä. Höngän puheenjohtaja Kirsi Olkkonen toivoo, että paikat pysyvät jatkossakin hyvässä kunnossa.

– Vähän liian kovia tulia on joku pitänyt. Muistettaisiin, että ei laiteta liikaa puita, Olkkonen toteaa katsellen tummunutta huuvaa.

Kovimpia tulia hönkäläiset haluavat edelleen kokea Ristiinassa julkisessa saunassa. Jo muutaman vuoden valmisteltua hanketta ei siis ole hylätty vaan sitä valmistellaan edelleen.

– Saunaprojektin laajuus on vielä kysymysmerkki. Ja se, että toteutammeko välivaiheessa kevyemmän ratkaisun ennen varsinaista saunaa, Olkkonen sanoo.

Hönkäläiset ovat selvittäneet saunahanketta tutustuen saunaseuroihin ja saunoihin eri puolilla Suomea. Kuluja ja kustannuksia on myös laskettu. Seuraava vaihe on selvittää, onko saunalle edelleen Ristiinassa kiinnostusta ja millaisia summia käyttäjät olisivat löylyistä valmiita maksamaan.

– Useinhan menee niin, että niin kauan kun ei ole hintoja, niin on kiinnostusta. Siksi on tärkeää selvittää, onko saunan käytöstä kiinnostusta maksaa, toteaa Seppo Rantalainen Höngän hallituksesta.

Mielipiteitään saunasta voi kertoa hönkäläisten laatimassa kyselyssä. Kyselyyn voi vastata tästä.

Olkkosen, Hännisen ja Rantalaisen lisäksi Höngän hallitukseen kuuluvat Marjo Särkkä, Sami Hilonen, Pasi Parviainen ja Harri Hyyryläinen. Varajäseninä ovat Aki Karjalainen, Miia Koppi ja Minna Urpilainen. Heille kaikille voi kertoa ideoita Ristiinan kehittämiseksi.

Elina Alanne

Lauantaina lakitettava Wilma Taavitsainen jatkaa jo puuseppäopinnoissa. 

Lauantaina ristiinalainen Wilma Taavitsainen juhlii ylioppilaaksi valmistumista aika perinteisin menoin. Tiedossa on juhlat kotona sukulaisten kanssa.

Wilman taival ylioppilaaksi oli kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteinen.

– Aloitin Ristiinan lukiossa nelisen vuotta sitten. Vaihdoin sieltä lukion lakkautuksen takia Mäntyharjuun mutta lopulta vaihdoin vielä Mikkelin lukioon, koska sinne suuntaan kuljin joka tapauksessa paljon harrastusten vuoksi, Taavitsainen kertaa.

Hän kertoo, että lukioaika oli varsinkin Mäntyharjun aikaan raskasta.

– Siinä oli niin paljon reissaamista. Ja raskautta lisäsi, että en oikein tiennyt, mitä varten opiskelin ja omat oppimisvaikeudet toivat haastetta myös.

Lukio-opinnot Taavitsainen sai valmiiksi jo vuoden vaihteessa mutta lakitusta juhlitaan nyt.

– Nyt menen mukaan lakitukseen, jotta voin kokea myös sen.

Vaikka lukioaika oli paikoitellen raskasta, miettii Wilma nyt, että se oli kuitenkin järkevin polku.

– En tiennyt, mitä tehdä tulevaisuudessa. Kasvoin paljon matkan varrella. En kirjoittanut älliä mutta löysin lukioaikana omat arvoni ja elämäntyylini.

Yläasteen jälkeen Taavitsainen olisi saattanut valita ammattikoulusta lähihoitajan opinnot. Nyt hän miettii, että oli hyvä kypsytellä mietteitä vielä lukioaika, koska kynnys vaihtaa alaa ammattiopintojen jälkeen voisi olla nykytilannetta suurempi.

Pitkään Taavitsainen mietti lukion jälkeisiksi jatko-opinnoiksi jotain liikunta-alalta, kunnes oivalsi, että haluaa pitää liikunnan vain itsellään, harrastuksena.

– Löysin sitten, että asia, joka on pienestä asti ollut minun juttuni ja mistä olen tykännyt, onkin asia, jota haluan tehdä työkseni.

Tammikuussa Taavitsainen aloitti puuseppäopinnot ja tavoitteena on hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan muotoilijaksi. Xamk kouluttaa Kouvolassa sisustusarkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua.

– Minua kiinnostaa, miten järjestellä asioita esimerkiksi niin, että arjessa on helppo löytää tavaroita. Ja totta kai myös kauneus. Sen suunnittelu, mikä olisi luonteikasta ja sopisi juuri tietylle ihmiselle. Sisustamista haluan tehdä myös muille, kun liikunnan haluan pitää itselläni.

Harva nuori Suomessa on varmaankaan valmistunut ylioppilaaksi kolmen lukion kautta. Wilma kertoo, että hänelle Ristiinassa ja Mäntyharjussa opiskelu oli helpompaa.

– Kun on kasvanut Ristiinassa, niin on tottunut pieneen. Varsinkin Ristiinassa oli helppoa, kun opettajat olivat tuttuja ja he tunsivat myös minun oppimisvaikeuteni.

Wilman oppimisvaikeus näkyy lukemisen ymmärtämisessä ja hänen työmuistinsa kuormittuu nopeasti. Ylioppilaskirjoituksiin hän sai joka kokeeseen kahden tunnin lisäajan.

– Myös Mäntyharjussa opettajiin tutustui nopeasti. Mikkeli olikin sitten tosi iso ja eri opettajat koko ajan. Lopulta siihen tottui nopeasti mutta oli se tosi erilaista.

Oppiaineista Wilman suosikki oli matematiikka.

– Siinä ei tarvitse lukea vaan pitää opetella säännöt ja tehdä niiden mukaan. Matematiikkaa oli mukava opetella, vaikka se on hankalaa. Inhokki oli ehkä historia. Tuntuu, että nyt vasta on tullut se kasvu, että pystyn sisäistämään asioita ja olen oppinut paljon esimerkiksi sarjoja katsomalla.

Tuore ylioppilas muistuttaakin, että jokaisella on omat tapansa oppia.

– Me ihmiset olemme yksilöllisiä. Jollekin toiselle lukeminen voi olla ainoa tapa oppia. Hyvä, että on erilaisia mahdollisuuksia, Taavitsainen summaa.

Elina Alanne

Yöveden ateljeekoti on taideteos, joka muuttuu koko ajan.

Mahdollisuuksia. Niitä kuvataiteilija ja yrittäjä Katja Antonoff näkee Yöveden ateljeekodissa, jonka toimintaa hän on pyörittänyt vuodesta 2018 saakka.

– Vuosi sitten kunnolla oivalsin, että tämä on se juttu, jota haluan kehittää, Antonoff kertoo.

Hänen vanhempansa aloittivat taiteeseen liittyvän kurssitoiminnan entisessä Himalansaaren koulussa 1990-luvulla. Katja vietti paikassa kaikki kesänsä, joten se on hänelle tärkeä.

– Minä koen, että tämä koko paikka ja talo on kokonaisvaltainen taideteos.

Runsas vuosi sitten Antonoff oivalsi myös, että hänen perheensä voi muuttaa lähemmäs Himalansaarta.

– Minulla on kolme teini-ikäistä lasta ja olin aina ajatellut, että emme voi muuttaa Hyvinkäältä ennen kuin he muuttavat omilleen. Mutta kun aloin miettiä Mikkeliin muuttoa, niin hekin olivat, että miksipä ei.

Nyt perhe asuu Mikkelissä ja Antonoff kulkee lähes päivittäin työskentelemään Himalansaaressa.

– Ihan tänne en halunnut muuttaa lasten takia. Kaikki aika olisi sitten mennyt heitä kuskatessa.

Tänä kesänä Yöveden ateljeekodissa järjestetään sekä akvarellikursseja että erilaisia kirjoituskursseja.

– Olen itse maalannut akvarelleja noin 30 vuotta, joten niillä kursseilla ohjaan itse. Meillä on useita kurssilaisia, jotka tulevat joka vuosi uudelleen. Mutta kurssit sopivat kaikille vasta-alkajista kokeneisiin. Aina oppii uutta ja tärkeä osa kokonaisuutta on myös yhdessäolo.

Antonoffille tärkeää on myös luoda elämyksellinen kokonaisuus.

– Tykkään siitä, että koko tunnelma on mietitty.

Kirjoittajakursseja on tänä vuonna useita. Antonoff kertoo, että kurssikokonaisuus syntyy usein niin, että ohjaavat ehdottavat itse, että järjestettäisiinkö tällaista.

Yöveden ateljeekoti on toiminut jo vuosia mutta Antonoff haluaa tuoda sen yhä paremmin myös paikallisten tietoon. 10. kesäkuuta talossa on avoimet ovet, jolloin kuka vain voi mennä tutustumaan paikkaan.

– Haluaisin, että paikalliset ja kesäasukkaat voivat kertoa ja olla ylpeitä, että meillä Ristiinassa ja Himalansaaressa on tällainen paikka. Täällä voisi järjestää myös yhdessä juttuja. Paikka on historiallinen, ja on hienoa tuoda tänne myös uutta elämää, Antonoff miettii talon puutarhassa, jossa omenapuut kukkivat kesän alussa.

Sisällä talossa on sekä Katjan että hänen sukulaistensa ja useiden muiden taiteilijoiden teoksia, jota voi käydä katsomassa avoimissa ovissa tai muulloinkin etukäteen sopimalla. Kurssien lisäksi majoitustilaa vuokrataan myös matkailijoille. Tälle kesälle Yöveden ateljeekoti, Uhkua ja Tuukkalan tila ovat myös suunnitelleet oman pyörämatkailukokonaisuuden.

Vanhassa rakennuksessa ja sen pihapiirissä riittää aina tekemistä. Antonoff ja hänen miehensä ovat remontoineet aittoja sekä sisätiloja. Sisälle on rakennettu esimerkiksi lisää yhden hengen huoneita yöpyjille.

Ateljeekodin pyörittämisen lisäksi Antonoff on edelleen kuvataiteilija. Kesällä hänen taidettaan on esillä Hyvinkäällä.

– Nyt on keskityttävä muutama viikko taulujen maalaamiseen. Pari kuukautta olen maalannut kattoja ja seiniä, hän naurahtaa.

Elina Alanne

Yöveden ateljeekoti sijaitsee osoitteessa Himalansaarentie 553. Kursseista lisää www.yovedenateljeekoti.net. Avoimet ovet la 10.6. kello 10–14.

Päiväkoti muokkaa ryhmien sijainteja ja nimiä uusiksi, kun muutto uuteen rakennukseen tapahtuu. 

Mäntyharjulainen Maarakennus Suutarinen Oy on aloittanut Ristiinan uuden päiväkodin rakentamisen. Se voitti päiväkodin kilpailutuksen urakkahinnalla 3 387 700 euroa. Voittaneen tarjouksen perusteella päivitetty kustannusarvio hankkeelle on neljä miljoonaa euroa. Urakkahinnan lisäksi kustannuksia tulee muun muassa rakennusluvasta, rakennuttamisesta, työmaan valvonnasta ja liittymäkustannuksista.

Kyseessä on kokonaisvastuurakentamisen urakka (KVR-urakka), jolloin voittanut toimija sekä suunnittelee että toteuttaa kohteen. Kaupunki on asettanut hankkeelle vähimmäisvaatimukset, joiden pohjalta Maanrakennus Suutarinen voi miettiä tarkemmat omat toteutustapansa.

– Urakkakilpailussa painotettiin sekä hintaa että laatua, jolloin lopputuloksesta saadaan varmasti toimiva kokonaisuus. Aikataulu on tiukka, mutta laadusta ei olla valmiita tinkimään. Ristiina on odottanut päiväkotiratkaisua pitkään ja kaupunginhallituksen päätös 17.4. rakentamisen aloittamisesta on päättänyt monien odotuksen uuden terveen tilan saamisesta, toteaa sähköpostissa kaupungin kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen.

Hyttinen kertoo, että hankintapäätös on lainvoimainen ja päiväkodin suunnittelu on alkanut heti hankintapäätöksen lainvoimaisuuden jälkeen toukokuun alussa. Varsinaiset rakennustyöt tontilla alkoivat valmistelevilla töillä jo toukokuussa. KVR-urakkamalli mahdollistaa sen, että tarkempaa suunnittelua voidaan tehdä samanaikaisesti rakentamisen kanssa.

Päiväkodin on tarkoitus valmistua vuodenvaihteessa 2023–2024. Uusi rakennus on suorakaiteen muotoinen ja sijoittuu harmaan Helmitalon kanssa samaan linjaan. Se tulee lähemmäksi Muurikintietä kuin Helmitalo on. Päiväkodille tehdään uusi liittymä Muurikintieltä. Tältä puolelta tulee kaikki päiväkodin kulku ja pysäköinti.

Rakennukseen mitoitetaan tilat neljälle 21 lapsen ryhmälle. Päiväkodin käytössä ovat edelleen myös Helmitalo ja lähellä Sotakoulua oleva paviljonki, jossa on nykyään keltainen tupa.

– Samat kuusi ryhmää ja sama määrä paikkoja on jatkossakin. Olemme miettineet, että vähän vaihdamme ryhmien paikkoja, kun uusi rakennus on käytössä. Uuteen sijoittuvat kaksi alle 3-vuotiaiden ryhmää, vuororyhmä ja tuettu pienryhmä, Ristiinan päiväkodin johtaja Jaana Vartiainen kertoo.

Tilat on suunniteltu niin, että jos jonain vuonna ei ole tarvetta kahdelle alle 3-vuotiaiden ryhmälle, niin samassa tilassa voi neliöiden puolesta olla 21 lapsen ryhmä. Alle 3-vuotiaiden ryhmässä saa olla korkeintaan 12 lasta. Vartiainen muistuttaakin, että lasten ja kasvattajien kertoimet aina vaikuttavat päiväkodin lopulliseen lasten lukumäärään.

Nykyinen sininen tupa eli sisarusryhmä toimisi jatkossa Helmitalossa ja viisivuotiaiden punainen tupa siirtyy paviljonkiin, jossa on nyt keltainen tupa, eli tuettu pienryhmä. Tällä hetkellä alle 3-vuotiaat ovat Helmitalossa, jonne ne siirrettiin sisäilmaongelmien vuoksi nykyisestä päärakennuksesta.

– Olemme työntekijöiden kanssa jo miettineet, että kun uusi talo on käytössä, niin otamme ryhmillä käyttöön myös uudet nimet, Vartiainen sanoo.

Hyttinen kertoo, että päiväkodin nykyinen punatiilinen päärakennus on tarkoitus purkaa uuden rakennuksen valmistuttua. Entinen asuntolarakennus puretaan pois samassa yhteydessä.

Kaikki esikoululaiset sijoittuvat jatkossa koulun tiloihin. Usein yksi ryhmä on ollut päiväkodin tiloissa. Vartiainen kertoo, että ensi syksyn esikoululaisten kohdalla suunnitelma onnistuu, koska ikäluokka on pieni.

– Ensi syksyn eskarilaisia on vajaa 30, eli tämä on pieni ikäryhmä. Nykyinen eskareiden ikäluokka ja taas tulevat ovat isompia. En tiedä, miten eskarilaiset jatkossa mahtuvat koululle. Olen asiaa kysynyt ja vastaus on ollut, että ”kyllä koululta tilaa löytyy”, Vartiainen sanoo ja harmittelee, että ratkaisuja tehdään luottaen, että ikäluokat pienenevät.

Tällä hetkellä Ristiinan yhtenäiskoulussa ei ole tyhjiä tiloja vaan luokkatiloiksi on otettu kaikki mahdolliset tilat. Koulun ryhmien määrää on nostanut muun muassa valmistava opetus. Lisäksi koululle siirtyivät nuorisotilat ja kirjasto.

Elina Alanne

PaJaLa-yhtyeen kiertue Ristiinassa on puolivälissä, eli jäljellä on vielä kolme konserttia. Konsertit ovat osa Mikkelin kaupungille testamentatuilla varoilla toteutettavaa ikäihmisten virkistystoimintaa. Raha piti käyttää ristiinalaisten eläkeikäisten ihmisten hyväksi.

Maksuttomiin konsertteihin ovat tervetulleita kaikki ikäihmiset ja heidän ystävänsä, eli ikärajoja ei kysellä. PaJaLa-yhtye esittää kansansävelmiä sekä kotimaista musiikkia. Siinä soittavat Pauliina Hintsanen, Jarno Hopponen ja Lauri Ronimus.

Konsertti kuullaan Nallikallion metsästysmajalla lauantaina 20. toukokuuta kello 15. Kahvit alkavat jo kello 14. Nallikallio sijaitsee Someenjärvellä osoitteessa Koirasalmentie 77 B. Seuraava konsertti on perjantaina 26.5. Himalansaaren seurantalolla kello 19. Kahvit alkavat 18.30.

Viimeisessä konsertissa yhtyettä pääsee kuulemaan Ristiinan taajamassa, kun se esiintyy koulukeskuksella Setälä-salissa sunnuntaina 28. toukokuuta kello 14.

Testamenttivaroilla toteutettiin keväällä neljän virkistysmatkan kokonaisuus ikäihmisille. Tuolloin pääsi muun muassa teatteriin ja jääkiekko-otteluun. Suunnitelman varojen käytöstä laativat ristiinalaiset eläkeläisjärjestöt ja aluejohtokunta. Konserttikiertue on vieraillut jo Lännentuvalla, Hangastenmaalla ja Vitsiälässä.

Elina Alanne

Tiedot tänä keväänä valmistuvista ylioppilaista tulivat tiistaina 16.5. Ylioppilasjuhlia vietetään lauantaina 3. kesäkuuta.

Mäntyharjun lukiosta valmistuvat:

Ahola Irene, Björkman Anna, Forsell Akusti, Haajanen Maria, Halinen Anni, Honkanen Linda, Hämäläinen Suvi, Hänninen Iira, Juurinen Helmi, Jylkkä Leevi, Kapanen Minttu, Karhula Outi, Kauppi Aino, Kauppinen Atte, Konga Riina, Kunttu Sonja, Kähkönen Vilma, Laasanen Mikael, Lehtinen Janna, Maczulskij Oona, Palo Topi, Parviainen Iira, Piira Henna, Piispanen Pete, Puhakka Manu, Puurtinen Veeti, Salo Vera, Savikurki Ronja, Savolainen Sanni, Taipale Jaakko, Torniainen Kaisu ja Vesalainen Jaakko.

Mikkelin lukiosta saadun tiedon perusteella lukiosta valmistuvat Ristiinasta ainakin Enja Hämäläinen, Riija Kurvinen ja Wilma Taavitsainen.

Kaikki Mikkelin lukiosta valmistuvat:

Abbasova Narmin, Asikainen Amanda, Attenberg Leevi, Auru Elias

Bergmann Elina, Bovellan Max, Böhm Liinu-Stina, Böök Eetu

Dufva Vili

Falkenbach Erica

Gadding Otto

Haimilahti Minja, Hangasmaa Rasmus, Hasa Nea, Hasanen Salla, Hautamäki Aino, Hautamäki Oona, Haverinen Onni, Heinonen Vertti, Helanneva Aino, Helenius Milo, Helin Juulia, Hentinen Aaro, Hirn Iina, Hokkanen Antto, Hone Aili, Honkavuo Arttu, Hurskainen Vilma, Hytönen Tomi, Häkli Eero, Hämäläinen Alisa, Hämäläinen Enja, Hämäläinen Onni, Hänninen Eveliina (kaksoistutkinto), Hänninen Markus, Hänninen Salla, Härkönen Julia

Ihalainen Nelli, Ikonen Joona, Ikonen Juho

Jankko Aurora

Kaasalainen Verneri, Kantelinen Niklas, Karhunen Tuomas, Karjalainen Emmi, Karppinen Samuel, Karttunen Matilda, Kaukonen Sakari, Kaukoranta Eveliina, Kemppi Jirko, Kilkki Julius, Kivikoski Inka, Kontinen Aleksi, Korhonen Ella, Korhonen Ursula, Korkka Henna, Kortelainen Onni, Korvenpää Olli, Kotro Rebeka, Kujala Roni, Kuolimo Anna (kaksoistutkinto), Kuoppamaa Santtu, Kurvinen Riija, Kutvonen Eemil, Kämäräinen Aapo

Laanterä Henri, Lahdensalo Anni, Laiho Ville, Laine Marleena, Lauanne Miska, Leppänen Kalle, Liimatainen Katariina, Lindqvist Nora, Luukkonen Jenna

Markevitsch Katri, Marttinen Laura, Marttinen Noora, Matikainen Tuukka, Matilainen Aleksi, Metso Lauri, Miinalainen Tatu (kaksoistutkinto), Montonen Noora, Mäkelä Paavo, Mäkinen Roosamaria, Mäkipää Senni, Möller Santeri

Nae Anniina, Nevanoja Kerttu, Noponen Veeti, Nurhonen Joonatan

Outinen Viivi

Paajanen Millamari, Pajunen Noora, Pantzar Kasperi, Pappila Jenna, Parkkinen Jenni, Parkkinen Veera, Parkkonen Ronja, Parkkonen Sofia, Partanen Jonna, Partanen Juuso, Partanen Senni, Parviainen Linda, Piekäinen Marika, Puhto Onni, Pulkkinen Aapo, Pulkkinen Pinja, Pursiainen Nelli, Puttonen Ira, Pylkkänen Elina, Pylvänen Viola, Pöyry Antti, Pöyry Juuso, Raatikainen Lauri, Rahikainen Janna, Randelin Aapo, Rantalainen Johanna, Rantula Vilma, Rappu Vilma, Rasa Aku-Pekka, Redsven Markus, Reponen Luukas, Ripatti Sanni, Rissanen Valtteri, Romo Saara, Routaharju Rasmus, Runonen Lotta, Ruponen Aino, Räisänen Emmi

Saastamoinen Jutta, Saggese Jania, Satomaa Severi, Saukkonen Emmi, Saukkonen Tytti, Seppänen Kiia, Seppänen Miisa, Seppänen Riikka, Sinkkonen Venla, Sipponen Vertti, Sivonen Mikko, Sjögrén Veeti, Syrjäläinen Venla

Taavitsainen Wilma, Takkinen Aada, Tanttu Mila, Terho Eveliina, Teräsranta Veikko, Tirronen Sanni, Tiusanen Saara, Toivanen Eemeli, Tompuri Tuulia, Tontti Tuomas, Tulla Samu, Turunen Emma, Turunen Oskari, Turunen Siiri, Turunen Tyyne

Ulmanen Ida, Unhola Lilja

Valjakka Eelis, Valjakka Oona, Valjakka Venla, Valkonen Iiro, Valkonen Vili, Vanhanen Janina, Varis Vili, Varjo Pinja, Vasara Annika, Vehviläinen Neea, Venäläinen Toivo, Viskari Oona, Volanen Akseli, Voutila Venla, Vuonos Miika, Väisänen Akseli, Väisänen Helmi

Zengil Snork

Kotikirppis on avoinna kesän ajan.

Kahvipöydässä se ajatus lähti. Kun Ritva Roivaisen tyttärentyttären 7-vuotissynttäreitä juhlittiin, tuli porukalla puheeksi, miten sitä onkin kaikki paikat ja kaapit täynnä tavaraa. Pian joku jo ehdotti, että laitetaan yhteinen kirpputori. Nyt Roivainen on jo muutaman viikon päivystänyt viiden perheen yhteisellä kirpparilla Brahentiellä.

– Aika pian siinä joku sanoi jo myös, että mummo hoitaa! Roivainen naurahtaa.

Hän jatkaa, että eläkeläisenä kirpputorin pyörittäminen on hänelle todella mieleistä.

– Olen aikoinaan tehnyt tällaista vähän työksenikin, muun muassa silloin kun Ekotori oli vielä Ristiinassa. Mukavaa tämä on, kun samalla saa tavata ihmisiä. Olen välissä ollut kylältä pois, niin tässä on jo vähän muisteltukin asioita joidenkin kanssa.

Perheiden kirppari toimii omakotitalossa Brahentien varrella.

– Tämä talokin on muuten myynnissä – mutta ei ihan kirpparihintaan, Roivainen vinkkaa.

Kirpputori on ainakin kesän ajan avoinna. Vielä on ollut hiljaista ja Roivainen miettii, että kylmä sää ei ole houkuttanut ihmisiä liikkeelle.

– Viimeistään syksyllä laitamme kiinni. Katsotaan, miten kauan tavaraa riittää.

Roivainen korostaa, että kirppikselle saa tulla pyörimään ilman ostopakkoa.

– Sehän kuuluu tähän hommaan, että aina ei löydy mitään. Ja saa tinkiä. Sekin on kirpparin juttu, että hinnoista saa kysyä.

Elina Alanne

Kirpputori toimii osoitteessa Brahentie 41. Se on avoinna ma, ke ja pe kello 11–17 ja parittoman viikon lauantaisin kello 10–14.

Tylypahkan taikaa -tapahtuma kokosi kirjastolle innokkaita osallistujia. 

Koukuttavia fantasiakertomuksia – ja jännittäviä! Näistä syistä ristiinalaiset alakoululaiset tykkäävät Harry Potter -tarinoista.

– Aina ei uskalla kuunnella illalla, kun tarina on niin jännittävä. Silloin on kuunneltava päivällä, summaa jännittävyyden Vilhelmiina Niemeläinen.

Heidän perheessään Pottereita on sekä luettu ääneen että kuunneltu äänikirjoina. Nyt kuuntelussa on viimeinen osa, eli Kuoleman varjelukset.

– Välillä ärsyttää, kun pitää käydä nukkumaan ja tarina jää kesken johonkin kiinnostavaan kohtaan.

Ensimmäinen Harry Potter -kirja julkaistiin englanniksi 1990-luvun lopussa. Siitä asti ne ovat lumonneet aina uusia lukijoita. Potter-fani on myös ristiinalaislähtöinen, luokanopettajaksi opiskeleva Heidi Timonen.

– Kyllä se on iso juttu ollut. Meidän perheessä on katsottu leffoja ja luettu Pottereita iltasaduksi. Isoveljillä oli aina myös Harry Potter -synttäreitä, Timonen kertoo.

Hän ja Noora Tähtinen järjestivät lauantaina Ristiinan kirjastossa Tylypahkan taikaa -tapahtuman alakouluikäisille. Ohjelmassa oli muun muassa taikaliemien sekoittamista, hirviökirjojen askartelua ja pienet kekkerit. Alussa kaikki totta kai jaettiin kirjasarjan mukaisesti omiin tupiin.

Timonen ja Tähtinen järjestivät tapahtuman omasta innostuksestaan ja ideastaan.

– Kirjasto tarjosi tilat mutta ei nyt muuten ollut tässä mukana, kertoo kirjastossa työskentelevä Tähtinen.

– Olin itse pyöritellyt ajatusta jostain Potter-tapahtumasta ja Heidi tuli kerran käymään kirjastossa. Jotenkin puheeksi tuli Potterit ja kävi ilmi, että Heidi on suuri fani ja sitten jo päätimme, että järjestetään tapahtuma, Tähtinen kertoo.

Kirjasto oli koristeltu lukuisilla Potter-aiheisilla tavaroilla.

– Oli hauskaa ideoida yhdessä. Innostuimme aika kovasti, Tähtinen nauraa.

Rekvisiittaa löytyi muun muassa Timosen perheestä, jossa Potter-synttäreitä on viime vuosina järjestetty nuoremmille sukupolville.

– Siskonpojalle olen nyt lukenut Pottereita. Olen kuulemma paras lukija, koska luen aina niin pitkään. Innostun siis niistä aina itsekin, Timonen naurahtaa.

Innoissaan olivat myös kirjastolla olleet Tylypahkan noitien ja velhojen koulun oppilaat.

– Minun liemeäni kun juo, niin pyörtyy vuodeksi, kertoi taikaliemestään Juhani Pöyry ja uhosi myrkyttävänsä sillä Kalkaroksen.

– Ei, mun lempparia ei myrkytetä! huikkasi joku ja keskustelu polveili tarinoiden suosikki- ja inhokkihahmoihin.

Elina Alanne

Harry Potter

J.K.Rowlingin kirjoittama fantasiakirjasarja, jossa on seitsemän osaa.

Ensimmäinen osa Harry Potter ja viisasten kivi ilmestyi englanniksi vuonna 1997.

Viimeinen osa ilmestyi englanniksi vuonna 2007.

Suomeksi Potterit käänsi Jaana Kapari-Jatta, joka loi niihin monia uudissanoja.

Pottereista tehdyt kahdeksan elokuvaa ilmestyivät vuosina 2001–2011.

Velhomaailma elää myös Rowlingin lyhyemmissä teoksissa sekä muun muassa teemapuistoissa.

Ristiinalaisen kolumnistin Veera Kinnusen mökkiä kehuttiin kodikkaaksi ja erityisesti sen paikka sai tuomareilta kehuja. 

Suomen kaunein koti -ohjelman Kesämökit-kaudella oli tänä vuonna mukana myös ristiinalaismökki. Mökki ei kuitenkaan selvinnyt kilpailussa jatkoon. Ristiinalaismökki oli yksi kolmesta ”pieni on kaunista” -teemaisen jakson kohteista. Jakso nähdään televisiossa torstaina 11. toukokuuta mutta se on jo katsottavissa MTV:n Katsomo-palvelussa.

Ohjelmassa tuomarit Hanna Sumari, Sini Rainio ja Tero Pennanen kiertävät kolmekymmentä erilaista kesäkotia eri puolilla Suomea. Ristiinalaismökin kanssa samassa jaksossa oli kesäpaikat Porvoosta ja Myrskylästä. Näistä Myrskylässä sijaitseva mökki meni jatkoon kymmenen finalistin joukkoon.

Tuomarit kehuivat ristiinalaismökkiä muun muassa siitä, että siellä on kaikki, mitä perinteiseltä mökiltä odottaa.

Sumari kertoi tykkäävänsä pienistä mökeistä ihan lähtökohtaisesti. Hän arvostaa sitä, että niitä säilytetään ja kehui myös ristiinalaismökkiä siitä.

– Tuntuu hyvältä, ettei hävitetä, vaan muokataan vanhaa, Sumari toteaa jaksossa.

Hän kehui myös mökin tunnelmaa tosi kodikkaaksi ja siellä vallitsevan syvän rauhan.

Rainio ja Pennanen kehuivat erityisesti mökin sijaintia kallion katveessa ja tonttia upeaksi.

Ristiinalaismökin matkaa on jo aiemmin seurattu Ristiinalaisessa, koska yksi sen omistajista on Veera Kinnunen, joka kirjoittaa kolumneja lehteen. Kinnunen kertoi ohjelmaan osallistumisesta myös 23. maaliskuuta Ristiinalaisessa julkaistussa kolumnissaan.

Kauden voittaja selviää päätösjaksossa, joka nähdään torstaina 6. heinäkuuta. Voittaja valitaan yleisöäänestyksellä, joka alkaa, kun kaikki mökit on esitelty. Voittaja saa palkinnoksi 10 000 euroa uusien sisustusunelmien toteuttamiseen.

Juttua muokattu pe 5.5. kello 17.40. Jakso nähdään televisiossa 11.5., ei tällä viikolla niin kuin jutussa ensin luki. Jakso on jo katsottavissa netissä. 

Viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetty Mikkelin pitäjien esittäytyminen torilla halutaan toistaa myös tänä vuonna. Viime kesänä tapahtuma kulki nimellä Koko Mikkeli torilla – pitäjät esittäytyvät. Tapahtumassa esittäytyivät aluejohtokunnat yhdessä järjestöjen ja yritysten kanssa.

Aluejohtokunnat kutsuvat myös nyt alueiden toimijoita mukaan.

– Mukaan mahtuvat yritykset, järjestöt, seurat… Torilla on hyvä mahdollisuus tuoda omaa toimintaa esille, kertoo Petri Tikkanen Ristiinan aluejohtokunnasta.

– Nimenomaan toivomme, että kaikki halukkaat mukaan ja tuomaan omaa toimintaa esille!

Viime kesänä Ristiinasta esittäytyi muun muassa Metsälinna. Lavaisäntänä toimiva Tikkanen sanoo, että kesän aikana huomasi, että toritapahtumassa arvotut liput myös palautuivat Metsälinnaan kesän aikana, eli ne saivat ihmiset tutustumaan tanssilavaan.

Kiinnostuneiden pitää ilmoittautua Tikkaselle viimeistään 10. toukokuuta. Jo 11. toukokuuta aluejohtokunnat päättävät kiinnostuksen mukaan, että järjestetäänkö tapahtumaa.

Elina Alanne

Ilmoittautua voi Petri Tikkaselle, tikkanen.p@gmail.com, p. 040 7057138.

Vanerin ja viilun kysyntä on alentunut ja yhtiön tuotantokapasiteetti pienentynyt.

UPM Plywood tiedottaa, että se suunnittelee organisaatiouudistusta ja toimintojen sopeuttamista vastaamaan pienentynyttä tuotantokapasiteettia ja heikentyvää markkinatilannetta. Yhtiö aloittaa muutosneuvottelut, joiden piirissä on 262 toimihenkilöä pääkonttoritoiminnoissa, myyntikonttoreissa ja Suomen tehtailla. Yksi UPM Plywoodin tehtaista on Pellosniemellä.

Vähennystarpeeksi arvioidaan enimmillään 35 tehtävää. Muutosneuvottelut käydään paikallisen lainsäädännön mukaisesti.

– Uudessa tilanteessa yhtiön toimintojen uudistaminen sekä kustannuskilpailukyvyn ja liiketoiminnan pitkän aikavälin tulosedellytysten säilyttäminen on äärimmäisen tärkeää, sanoo tiedotteessa UPM Plywoodin liiketoimintajohtaja Mika Kekki.

Yhtiö kertoo, että sen tuotantokapasiteetti on pienentynyt merkittävästi viimeisen kolmen vuoden aikana. Yhtiö sulki kannattamattoman Jyväskylän vaneritehtaan vuonna 2020 ja myi Venäjällä sijaitsevan Chudovon vaneritehtaan tänä keväänä. Yhteensä tuotantokapasiteettia on poistunut 255 000 kuutiota.

Viime kuukausina kuusivanerin ja –viilun kysyntä on alentunut rakentamisen suhdanteen heikennyttyä. UPM Plywood on sopeuttanut kuusivaneri- ja viilutuotantoa lomautuksilla koko alkuvuoden ajan. Myös koivuvanerin jakelukaupan näkymät ovat epävarmat, UPM Plywood toteaa tiedotteessa.

Ristiinassa pelataan toukokuun lopussa.

Vuodesta 2017 alkaen kaikkiaan kuusi kautta ylimmässä alueellisessa sarjassa, eli Palloliiton Itäisen alueen Kolmosessa, pelannut Ristiinan Pallo pelaa tänä vuonna sarjaporrasta alempana Nelosessa. Kausi starttasi lappeenrantalaisen FC LaPa:n kakkosjoukkuetta vastaan.

RiPa teki kauden alla yhteistyösopimuksen Mikkelin Pallo-Kissojen kanssa, jonka myötä RiPan Nelosessa pelaava joukkue pelaajineen on hallinnollisesti Pallo-Kissojen alaisuudessa. Tämä mahdollistaa pelaajaliikenteen vapaammin joukkueiden välillä, ja hyötyjä saadaan myös harjoittelusta.

– Talvi- ja tämä kevätkausi on harjoiteltu Kissojen alaisuudessa, siellä päävastuun treenien vedosta on kantanut Pallo-Kissojen valmentaja Lucas Dos Santos. Yhteistyö on sujunut nyt hyvin, ja ihan mukavasti on saatu tämä niin sanottu ”RiPa-ryhmä” kasaan myös. Totta kai lisääkin porukkaa mahtuu mukaan! kertoo Mikko Suihkonen, joka vastaa kesän ajan RiPan valmennuksesta pelien osalta yhdessä Miikka Oinosen kanssa.

– Treenit vedetään toistaiseksi kokonaan Mikkelissä, sitten kun Ristiinan kentälle pääsee, niin kerran viikossa harjoitellaan täällä, ja niistä harkoista me sitten Oinon kanssa vastataan.

Suihkonen kertoo olevansa erityisen iloinen siitä, miten hyvin eri sukupolvet ovat sulautuneet yhdeksi tiimiksi.

– Meillähän on tässä mukana ikähaitaria aika hyvin, eli esimerkiksi näitä omia 2006-2007 syntyneitä RiPa-kasvatteja, mutta sitten vastapainoksi kokeneita pelimiehiä. Junnut ovat tulleet mukaan hyvällä asenteella, ja toisaalta vanhemmat jermut ovat ottaneet heidät hyvin vastaan.

Harjoituspeleissä nähdyn pelillisen toimimisen Suihkonen nostaa myös positiiviseksi asiaksi.

– On ollut sen näköistä peliä, mitä halutaankin pelata. Eli ei roiskita, vaan pyritään pallolliseen peliin. Jolla tietenkin pyritään siihen, että tässä saadaan etenkin näitä junnuja kehittymään pelaajina. Nyt nähdään sitten miten peli toimii kun varsinainen sarja alkaa.

– Tälle vuodelle tavoitteena on lähinnä saada ehjä kausi pelattua, ja vietyä pelaajia yksilötasolla eteenpäin. Mistään tarkemmista sijoituksista ei ole puhetta ollut, mutta totta kai sarjapaikka pidetään, Suihkonen summaa.

RiPa aloittaa kautensa kolmella vieraspelillä. Ensimmäinen kotipeli on tiistaina 16.5., jolloin kohdataan SiU Mikkelin Hänskissä. Ristiinassa sarjapelien pariin päästään ke 31.5. ottelulla LauTP:tä vastaan.

Niko Takala

Päiväkoti Kilikellon ilmoitettiin olevan kesän suljettuna. Suomenniemeläisperheet ja päiväkodinjohtaja kummastelevat päätöstä. Varhaiskasvatusjohtaja toteaa, että kaikkiaan kylältä on kadonnut perheitä.

Maaliskuussa kaupunki ilmoitti, että Suomenniemen päiväkoti Kilikello on kesällä kiinni 5.6.–9.8. Ilmoitus yllätti sekä päiväkodin henkilökunnan että lasten vanhemmat. Viime kesänä Kilikello oli ollut kiinni heinäkuun ja samoin oli oletettu olevan myös tänä kesänä.

– Kysyin kesäsulusta jo tammikuussa ja sen sanottiin olevan heinäkuun. Lomatoiveita piti laittaa töihin jo silloin. Minulla ei todellakaan ole mahdollisuutta laittaa kesälle kuin maksimissaan kolme viikkoa yhtäjaksoisesti lomaviikkoja, kertoo suomenniemeläinen Elina Kemppinen.

Hänen lapsensa Venla ja Eemil Naakka ovat Kilikellon lapsista pienimpiä. Kilikello on lähellä heidän kotiaan ja perhe on sumplinut lasten hoitopäiviin tietyn systeemin, etteivät päivät veny turhan pitkiksi. Kemppinen työskentelee ensihoitajana Mäntyharjussa ja tekee 12 tai 24 tunnin vuoroja. Hänen rakennustuoteteollisuudessa tarjouslaskijana työskentelevä miehensä Jere Naakka tekee viikossa osan työpäivistä Mikkelissä ja osan etänä kotona.

Normaalisti perhe toimii niin, että Jere lähtee ajamaan töihin Mikkeliin jo kuudelta ja Elina vie lapset päiväkotiin seitsemäksi. Jere hakee heidät vähän ennen neljää. Elinan vuorotyön vuoksi lasten hoitoaika ei ole 100-prosenttinen.

Kemppinen sanoo sen hieman helpottavan ensi kesän hoidon miettimistä. Tulevan kesän tilannetta perheessä puolestaan hankaloittaa se, että Jere vaihtoi työpaikkaa syksyllä, joten hänellä on normaalia lyhyempi loma.

– Meidän lastemme isovanhemmat ovat myös vielä työelämässä. Nyt odotamme, että onko tämä kesäsulku todella näin. Jos on, niin lasten hoito on Ristiinan päiväkodissa, mikä tarkoittaa heille todella aikaisia aamuherätyksiä, Kemppinen miettii.

Kemppinen kertoo, että hän oli heti kesäsulkuilmoituksen tullessa yhteydessä Mikkelin varhaiskasvatusjohtaja Taina Haliseen mutta hän ei koe saaneensa ymmärrystä.

– Vastaus oli, että muitakin yksikköjä laitetaan kiinni. Mutta onhan se nyt väärin verrata Rantakylää ja Suomenniemeä. Asiassa olisi pitänyt ennakkoon kuulla vanhempia. Siltä tämä tuntuu, että Mikkeliin ei haluta työikäisiä. Ei mikään houkuttele työikäisiä Mikkeliin, jos heidät tällaisissa ratkaisuissa unohdetaan, Porista kotoisin oleva Kemppinen sanoo.

Kilikellon lisäksi samaksi ajaksi suljetaan kolme muuta ryhmää Mikkelissä. Kolme muuta sijaitsevat kaupunkialueella. Heinäkuussa ei ole hoitoa 13 päiväkodissa eikä perhepäivähoitajilla. Yhdeksän päiväkotia on auki koko kesän. Yksi niistä on Ristiinan päiväkoti, joka normaalistikin on Kilikellon varahoito. Kemppinen kertoo, että he ovat tähän asti järjestelleet Kilikellon kiinni ollessa lasten hoidon aina jotenkin.

– Emme ole halunneet heitä yksittäiseksi päiväksi laittaa uuteen paikkaan. He ovat myös molemmat merkittävästi ruoka-aineallergisia, niin siksikin se on tuntunut riskiltä.

Kilikellon kesäsulkua on perusteltu ruokahuollon kustannuksilla. Kemppistä kummastuttaa, että nytkö asia tuli kaupungille yllätyksenä.

– On ollut täysin selvää, että kun koulu menee kiinni, niin lounaskahvila Niementähti kaatuu, Kemppinen toteaa.

”Perheitä on hävinnyt”

Mikkelin varhaiskasvatusjohtaja Taina Halinen kertoo Kilikellon pidemmälle kesäsululle olevan kaksi syytä.

– Ensimmäinen syy on, että ruoka- ja puhtauspalveluiden järjestäminen tulisi kalliiksi. Kun Niementähti lopetti, niin ruoan kuljetuskustannukset ovat suuret koulujen kesälomien aikana, Halinen kertoo.

Niementähti lopetti toimintansa helmikuussa. Suomenniemen kouluun ja päiväkotiin kuljetetaan nyt ruoka Ristiinan yhtenäiskoulusta. Sieltä tulee ruoka myös Ristiinan päiväkotiin. Yhtenäiskoulun loman aikana päiväkodeille kuljetetaan ruoka Mikkelistä.

– Toinen syy on se, että hoidon tarve kesällä Suomenniemellä on vähäinen. Vain harva perhe tarvitsee kesähoitoa. Mutta vielä emme voi tätä lopullisesti tietää, koska perheillä on aikaa ilmoittaa kesähoidon tarpeesta huhtikuun loppuun saakka.

Perheistä on tuntunut nurinkuriselta se, että Kilikellon ilmoitettiin maaliskuussa olevan kiinni kaksi kuukautta mutta samaan aikaan viesti on, että hoidon tilanne nähdään vasta, kun perheet ilmoittavat tarpeestaan huhtikuun loppuun mennessä. Moni perhe kokee, että he eivät ilmoita hoidon tarvetta vaan alkavat järjestää asioita toisin, kerta päiväkodin ilmoitetaan olevan kiinni.

Halinen toteaa ymmärtävänsä tämän mutta kokonaisuutena takana on isompi ilmiö. Kilikellossa on tällä hetkellä 11 lasta.

– Kaikkiaan hoidon tarvetta on Suomenniemellä vähemmän. Varhaiskasvatusikäisiä perheitä asuu alueella vähän. Voi olla, että koulun lopettaminen on jo nyt vaikuttanut niin, että perheitä on lähtenyt pois, Halinen sanoo.

– Me koimme, että on reilua ilmoittaa jo maaliskuussa, että hoito kesällä järjestyy Ristiinassa, jotta perheet ehtivät reagoida siihen. Ei olisi reilua ilmoittaa vasta huhtikuun jälkeen, että hoitoa ei ole Suomenniemellä, Halinen miettii.

Varhaiskasvatusjohtaja korostaa, että Kilikellon kesäsulun tilannetta katsotaan, kun hoidon tarve tiedetään.

– Mutta jos sinne ei erityistä ryntäystä ole, niin hoito on Ristiinassa, hän toteaa.

”Päivien pituus huolettaa”

Ristiinan ja Suomenniemen päiväkotien johtaja Jaana Vartiainen ei iloitse Kilikellon kesäsulkupäätöksestä.

– Ymmärrän hyvin, että on taloudellisesti hankalaa pitää Kilikelloa auki. Mutta asioita pitäisi aina katsoa laajemmin, Vartiainen sanoo.

Hän miettii, että ratkaisua tehdessä ei ole ehkä ihan ymmärretty, että suomenniemeläisvanhemmat ajavat töihin esimerkiksi Savitaipaleelle tai Mäntyharjuun.

– Se on pitkä matka ajaa lapsi päiväkotiin Ristiinaan, sitten ajaa takaisin ja jatkaa töihin Savitaipaleelle. Siitä tulee kohtuutonta ylimääräistä ajoa vanhemmille ja lapsille liian pitkät hoitopäivät, Vartiainen sanoo.

Vartiainen ei myöskään purematta niele perustelua suurista ruokakustannuksista.

– Ei sitä ruokaa tarvitsisi Suomenniemelle joka päivä ajaa vaan päiväkodin työntekijät voisivat lämmittää päivän ruuan. Ristiinan päiväkodissakin meidän kasvatustyöntekijämme laittavat ryhmissä ruuan esille ja palauttavat tai tiskaavat astiat. Vähän ristiriitaista, kun nyt on sanottu, ettei Suomenniemellä voi näin toimia mutta näin toimitaan koko ajan toisaalla.

Vartiainen myös muistuttaa, että ei päiväkodin henkilökunnalla ole niin pitkiä lomia, että he olisivat koko kahden kuukauden kesäsulun ajan lomalla.

– Eli heille maksetaan matkakustannuksia toiseen yksikköön menemisestä. Niistäkin tulee aika iso summa, kun kolme työntekijää ajaa sieltä jonnekin joka päivä, Vartiainen tuumaa.

Elina Alanne