Yhdessä kokkaaminen antaa kaikille uusia ohjeita, vinkkejä ja ennen kaikkea hyvää seuraa.
Matti Viskarin ja Hemmo Kurjen vastuulla oli tiistaina muun muassa perunamuussi ja kylmä kastike. Kurki ihmettelee pippurimyllyn toimintaa.
Ja kourallinen suolaa, myhäilee Hemmo Kurki kastikkeen äärellä.
– Mehän ollaan puhuttu siitä suolan käytöstä! Ripaus riittää, puuttuu peliin Savon Marttojen kotitalousasiantuntija Satu Räsänen ja katsoo Kurjen kanssa sopivan suolan määrän.
Kun Räsänen kääntää selkänsä ja lähtee tarkkailemaan muiden puuhia Vitsiälän kylätalolla, Kurki virnistelee, että hän kyllä pikkuisen lisää sitä suolaa ja ripsauttaa vähän lisää. Ei sentään kourallista kuitenkaan.
Vitsiälässä kokoonnuttiin tiistaina kolmatta kertaa miesten ja Marttojen kokkauskurssille. Tasapuolisuuden nimissä naisiakin on tosin päästetty mukaan mutta pelisääntö on, että miehet tekevät aina pääruoan ja naiset muut lisukkeet.
Miesten ruokakurssin alkuinnostaja ja -järjestelijä oli Sulo Liukkonen.
– Ensin ajattelimme, että tämä voisi olla jonkun kotona mutta naiset kuulivat suunnitelman ja olivat, että kylätalolle, Liukkonen kertoo samalla kun hämmentää jauhemaksapihvien seosta.
Jaakko Kurki ja Sulo Liukkonen kuorivat ja raastavat perunoita jauhemaksapihveihin. Satu Räsänen tarkkailee taustalla ja antaa kysyttäessä neuvoja.
Kurssikerroille Räsänen suunnittelee ruokalistan ja tuo tarpeet.
– Suunnittelen aina ruokailukokonaisuuden, eli on pääruoka, salaatti ja tietysti jälkiruoka. He saavat ohjeet mukaan, jotta voivat hyödyntää niitä myöhemminkin. Ensimmäisellä kerralla teimme keittoja, sitten oli karjalanpiirakoita ja muita perinneruokia, tälle kerralle kurssilaiset halusivat maksaa ja viimeisellä kerralla on vielä kalaa, Räsänen kertoo.
Tiistain valmistettavien ruokien lista olikin pitkä. Syntymässä oli perunamuussia, jauhemaksapihvejä ja maksaa muutenkin, kastiketta, salaattia, pikkuleipiä, kerroskiisseliä…
– Tämä on aivan ihanaa! Täällä vain heitetään huulta ja sitten syödään näitä ruokia vielä viikko kotona, Liukkonen sanoo.
Hänen kanssaan jauhemaksapihvejä tekee Jaakko Kurki. Molemmat miehet toteavat, että ruokaa tulee tehtyä myös kotona, koska yksin asuvalle se on myös välttämättömyys.
– Teevettä ainakin keitän ja pottujakin joskus, vitsailee Kurki ja jatkaa Liukkosen kanssa, että kyllä he tekevät keittoja ja paistelevat pihvejä.
– Ihanaa, kun kädet vielä toimii ja muutenkin kiva, että ollaan vielä tässä kunnossa. Ikähän se pakkaa päälle, naureskelee Liukkonen Kurjelle ja kertoo olevansa vuonna 1935 syntynyt.
– Ollaan jo poikien kanssa suunniteltu, että kokataan yhdessä kesällä. Moni on yksin asuva, Liukkonen kertoo.
Hemmo Kurjen kanssa kastikkeen parissa on Matti Viskari, joka ei ole juurikaan kotona kokannut.
– Kaverit pyysivät tänne mukaan ja eihän tämä ole työtä kummempaa, hän tuumii ja pohtii, että voisi seuraavaksi kysyä Räsäseltä, onko silputtu tuorepersilja nyt tarpeeksi hienoa kastikkeeseen.
Ristiinan päiväkodin huonon sisäilman vuoksi rakennuksen alakerta on tyhjennetty päivittäisestä lasten toiminnasta. Rakennuksessa on useita ilmanpuhdistuslaitteita. Päiväkotiratkaisu on käynyt monta kierrosta päätöksenteossa.
Mikkelin kaupunginhallitus valitsi maanantain kokouksessaan Ristiinan päiväkodin rakentajaksi Maarakennus Suutarinen Oy:n. Yrityksen tarjous on 3 387 700 euroa, joten päivitetty kustannusarvio hankkeelle on neljä miljoonaa. Se alittaa kaupungin hankkeelle varatun 4,15 miljoonan euron määrärahan.
Kustannusarvioon ei sisälly alueella olevien asuntolarakennuksen ja nykyisen päiväkodin purkamista eikä kalustomäärärahaa.
Kaupunginhallitus päätti, että tarjouskilpailussa optiona ollut hallintotilojen jäähdytys tilataan lisätyönä 30 000 eurolla. Ristiinan päiväkoti on myös kesäisin päivystävä päiväkoti, joten muiden tilojen jäähdytys oli vähimmäisvaatimuksena.
Päiväkodista saatiin seitsemän tarjousta. Urakkatarjouksen antoivat: Ab Heikius Hus-Talo Oy, Adapteo Finland Oy, Elementit-E Oy, Maarakennus Suutarinen Oy, OW-Yhtiöt Oy, Parmaco Oy ja Rkl Avikainen Oy.
Kaupunginhallituksen kokouksen aikana esitys valittavasta urakoitsijasta muuttui. Kilpailutuksen kokonaispisteytys oli laskettu väärin, mikä muutti tuloksen. Alkuperäinen esitys oli, että toteuttajaksi valitaan halvimman tarjouksen antanut Rakennusliike Avikainen Oy, jonka tarjous oli 3 198 000 euroa.
Ristiinan uusi päiväkoti kilpailutettiin nyt toista kertaa. Uudessa kilpailutuksessa tarjoajille annettiin enemmän vaihtoehtoja rakennustavan valintaan, vähennettiin ryhmien määrää kuudesta ryhmästä neljään sekä muutettiin tiettyjä teknisiä vaatimuksia.
Uusi päiväkoti rakentuu lähelle nykyistä päiväkotia. Nykyään päiväkoti toimii kolmessa eri rakennuksessa. Uudenkin rakennuksen jälkeen Helmitalo ja rakennus, jossa toimii nyt keltainen tupa, jatkavat päiväkodin käytössä. Uusi päiväkoti pitää rakentaa tämän vuoden aikana.
Ristiinalaisen Maikki-Noora Karvisen neulekuvio putkahti yllättäen somessa esiin. Tanskalaissuunnittelija kertoo saaneensa inspiraation huovuttuneesta neuleesta. Karvisesta selitys ei päde, koska ohje on sama kaikkine virheineen.
Maikki-Noora Karvinen suunnitteli Jalokivi-paidan ja laittoi vuonna 2021 sen ohjeen ilmaiseksi jakoon. Viime syksynä paidan kuvion ympärillä alkoi kuohunta, joka yhteydessä Karviseen on oltu yhteydessä Etelä-Afrikasta ja Australiasta asti. Kuva: Saaga Makkonen
Viime marraskuussa Maikki-Noora Karvinen selaili kuvapalvelu Instagramissa kuvien virtaa. Kuten monet käsitöiden harrastajat, niin myös Karvinen seuraa aktiivisesti sosiaalisessa mediassa muita kädentaitajia ja neuleyhteisöjä. Vuonna 2021 Karvinen suunnitteli oman Jalokivi-kaarrokepaidan ja laittoi saman vuoden syksyllä sen ohjeen ilmaiseksi saataville Ravelryyn. Se on kansainvälinen nettisivusto, jossa voi sekä myydä että antaa ilmaiseksi käsitöiden ohjeita.
Vuotta myöhemmin marraskuisella selailullaan Karvinen huomasi kuvan kauniista paidasta.
– Ensimmäinen ajatus oli, että onpa nätti! Sitten aloin katsoa, että tämähän on Jalokiven kuvio mutta siitä on tehty eri mallinen paita. Kuvassa kiiteltiin ohjeesta erästä tanskalaista neulesuunnittelijaa, Karvinen kertaa.
Karvinen klikkaili itseään nettimaailmassa eteenpäin ja löysi, että tanskalainen nainen oli suunnitellut paidan, jonka neulekuvio oli Jalokivestä. Neule oli julkaista osana tanskalaisen Isager-lankafirman Botanica-nimistä neulekokoelmaa. Suunnittelija möi paidan ohjetta omilla nettisivuillaan. Karvista tai Jalokiveä ohjeessa ei mainittu.
Karvisella kuohahti. Neulekuvioilla on tekijänoikeudet ja kädentaitajana Karviselle on ollut aina selvää, että kunnia annetaan sille, kenelle kunnia kuuluu.
–Neuleohjeen tekeminen on työlästä. Inspiraatiota voi tulla toisilta mutta ei tulisi mieleenkään lähteä kopioimaan toisen työtä. Olin tehnyt Jalokiven kanssa ison työn sekä neuloen, korjaillen että Excel-taulukossa, Karvinen sanoo.
Pari viikkoa Karvinen pohti tunnekuohahdustaan pois ja laittoi sitten tanskalaissuunnittelijalle sähköpostia.
– Hän kertoi löytäneensä berliiniläiseltä kirpputorilta huopuneen paidan, jonka hän kuvion puolesta ajatteli olevan 1960-70-luvulta. Hän sanoi inspiroituneensa siitä. Siinä käytiin useamman viestin verran kovinkin sanankäänteinen viestittelyä, että tässä ei ole inspiroitumista vaan kopio. Loppujen lopuksi asia kääntyi niin, että hän rivien välissä myönsi asian ja olisi halunnut ostaa oikeudet kuvioon minulta, Karvinen kertaa.
Karvinen kuitenkin halusi ohjeen ja paidan kuvat pois netistä. Häntä harmitti, että suunnittelija oli yrittänyt hyötyä hänen tekemästään työstä.
– En tiedä, miten olisin suhtautunut, jos hän olisi etukäteen kysynyt lupaa kuvion käyttämiseen. Mutta kun se tuli ihan viimeisenä, että voidaanko tehdä diili ja voisinko ostaa, niin en tietenkään enää luopunut, Karvinen kertoo.
Tässä vaiheessa tarinaa Karvinen ajatteli, että kuvat ja ohje pian poistuvat ja koko selkkaus saa unohtua. Mutta tanskalaisnainen ei alkanut toimia. Karvinen oli lopulta yhteydessä Isager-lankafirmaan asiasta ja tämän jälkeen ohjeet, kuvat ja myös kaikki tanskalaisen neulesuunnittelijan muu toiminta netissä ja sosiaalisessa mediassa katosivat.
– Häneltä tuli sitten minulle kitkerä viesti, että miksi olen ollut yhteydessä lankafirmaan, Karvinen kertoo.
Isager ei koskaan vastannut Karviselle asiasta. RistiinalaiselleNels Gaardahl yrityksestä kirjoittaa sähköpostitse, että he tietävät tapauksen. Hän kertoo, että Botanica-neulekokoelmaan kutsuttiin tanskalaissuunnittelijoita ja suunnittelijat möivät itse ohjeitaan. Hän toteaa, että kyseinen tanskalaissuunnittelija kävi kutsun saatuaan läpi inspiraatiolaatikoitaan, löysi palan aiemmin tanskalaiselta kirpputorilta löytämästään neuleesta ja otti siitä inspiraationsa. Suunnittelija ajatteli mallin olevan -60-luvulta ja hänellä ei käynyt mielessäkään, että se voisi olla nykyajalta.
Gaardahl harmittelee, että tanskalaissuunnittelija ja Karvinen eivät päässeet asiassa sopuun, koska tarina siitä, kuinka neule oli päätynyt Suomesta Tanskaan olisi voinut olla hauska. Hän myös toteaa, että suunnittelija oli tehnyt malliin useita muutoksia, kuten lisännyt tupsuja.
Karvinen ymmärtää, että inspiroitumisen ja kopioimisen raja on neulemaailmassa häilyvä. Tässä tapauksessa muutama asia kuitenkin puoltaa kopioimista, ja sitä, ettei suunnittelija koskaan ollut löytänyt huopunutta neuletta vaan Karvisen Jalokivi-paidan ohjeen Ravelrysta.
– Siellä minun ohjeessani on muutama pieni virhe. Ja hän on kopioinut nekin! Jos nyt tekisin sen, niin tekisin itse toisella lailla. Jos tanskalaissuunnittelija olisi vain inspiroitunut jostain huopuneesta neuleesta, niin hän olisi tehnyt ohjeen omalla tavallaan. Nyt huomaa, että hän on kopioinut ohjeen virheineen ihan suoraan minun tekemästäni kartasta. Huopuneesta neuleesta ei myöskään näkisi juuri niitä silmukan lisäyksiä tai kavennuksia, joita hän on käyttänyt täysin samalla tavalla, Karvinen selventää.
Karvinen ei ennen tätä ole tuonut asiaa julkisuuteen. Yhtäkkiä asian ollessa kesken, häneen oli yhteydessä eteläafrikkalainen neuloja, joka oli ostanut tanskalaissuunnittelijan ohjeen. Aktiivineuloja oli huomannut plagioinnin ja kysyi Karviselta, onko hän huomannut, että ohje on kopioitu.
– Se tässä juuri on, että Jalokiven kuvio on niin selkeä, että sen tunnistavat he, jotka neulovat enemmän. Muutama viikko sitten minuun oltiin Australiasta yhteydessä, että saako hän käyttää kuviota, Karvinen sanoo.
Enää tapahtunut ei niinkään ärsytä Karvista vaan huvittaa. Yhtäkkiä häneen ollaan yhteydessä ympäri maailmaa ja hän on päässyt käymään useiden käsityöläisten kanssa mielenkiintoisia keskusteluja.
– Tanskalaissuunnittelijan paita oli minun Jalokivi-paitaani verraten löysää mallia. Se on niin sanottu loose fit -malli ja ihmiset haluaisivat kovasti tehdä sen mallista paitaa. Nyt he ovat ihmeissään, kun ohje hävisi. Olen saanut myös yhteydenoton eräältä henkilöltä, että tehdäänkö yhteistyössä sen mallinen paitaohje. Naurattaa, että kylläpä meni soppa syväksi, Karvinen sanoo.
Yhteisö vahtii oikeuksia
Isager Oy:n Nels Gaardahl kirjoittaa Ristiinalaiselle sähköpostitse, että neulemaailmassa raja uuden ja jo keksityn välillä on vaikeasti määritettävä. Miten paljon pitää olla samaa, että malli on kopio ja miten paljon muokattu, että voi sanoa inspiroituneensa.
Samaa sanoo myös Maikki-Noora Karvinen.
– Lähes kaikki neulemallit on jo keksitty. Paljon mietin sitäkin tässä Jalokiven asiassa, että onko minullakaan oikeus ottaa tästä meriittejä, Karvinen sanoo.
Neulemallien tekijänoikeuksiin kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Myös neuleyhteisöt sosiaalisessa mediassa ovat asioista hyvin tietoisia. Juuri siitä syystä Karvista hämmästyttää edelleen, miksi tanskalaissuunnittelija kopioi hänen ohjeensa.
Isagerin Gaardahl kirjoittaa, että heillä on omia malleja noin 50 vuoden ajalta, joita he pääasiassa käyttävät. Neulebrändinä heidän on mahdotonta seurata ulkopuolisten suunnittelijoiden työtä tarkemmin.
– Mutta aktiivinen some-yhteisö on iso kansainvälinen kontrolloija näinä päivinä, Gaardahl toteaa.
Ristiinalaiset Minna Urpilainen ja Auli Partio lähtivät syksyllä mukaan luovaan runoryhmään. Siitä tuli harrastus, joka yllätti heidät itsensäkin.
Syvä kirkkaus -esitys yhdistää runoja, musiikkia, videotaidetta ja tanssia. Minna Urpilainen sekä lausuu että laulaa esityksessä.
Lauantaina Minna Urpilainen ja Auli Partio nousevat Kulttuuritalo Sotkun lavalle osana Syvä kirkkaus -esitystä. He esiintyvät, vaikka se jännittää ja varsinkin Urpilainen huomasi esityksen tullessa julki, että sekin tuntui vähän pelottavalta.
– Minulla oli hirveä kynnys tulla ulos kaapista tämän esityksen kanssa. Mietin, että ettei kukaan tuttu vaan tule katsomaan, hän kertoo Sotkulla, jossa tiistaina viilattiin jo melko valmista esitystä.
Sekä Urpilainen että Partio lähtivät mukaan Mikkelin kansalaisopiston runoryhmään, koska heillä oli tarve oppia ja kokea uutta. Urpilainen halusi myös haastaa nimenomaan esiintymisjännityksen.
– En ole ollut esiintyjä, vaikka olen esiintynyt laulajana, mutta minulla on ollut tarve päästä eroon siitä tunteesta. En ole vain uskaltanut aiemmin, Urpilainen miettii.
Naiset kertovat, että ryhmässä olo on ollut hieno kokemus. Ryhmässä on sekä konkareita että aloittelijoita, hyvin eri-ikäisiä ihmisiä mutta he ovat nimenomaan yhteenkuuluvuutta tunteva ryhmä. Urpilainen ja Partio ovat oppineet ja kehittyneet. Kasvu ei välttämättä aina niin näy ulos mutta tuntuu itsessä.
– Tässä iässä sitä jo huomaa, että ei tarvitse olla kuin oma itsensä. Tämä on ollut tärkeä viikoittainen tunnepläjäys, Partio miettii.
Hänellä syy lähteä mukaan ryhmään oli lähestyvä eläkeikä ja tarve keksiä uusi harrastus.
– Runot ovat aina olleet minun juttuni. Kansakoulussa tyttö, joka ei osannut laulaa, joutui lausumaan, hän muistelee.
Sekä ristiinalaisnaiset että ohjaaja Tarja Pyhähuhta kehuvat ryhmän ilmapiiriä.
– On ollut ihanaa kuulua johonkin ja harjoittaa jotakin. Hioa, tunnustella ja toiset antavat siihen tukea, Partio miettii.
Urpilainen kertoo, että häpeällistä ei ole ollut sekään, että toisinaan tunteet ovat yllättäneet.
– Runot ovat alkaneet avautua ja niitä kuuntelee nyt ihan eri vinkkelistä. Auki olemistahan tässä on haettu ja joskus se on yllättänyt niin, että onkin tullut kyyneleet. Siinä on itsekin vähän hämmentynyt, että mitä nyt itken mutta tässä ryhmässä se on ollut turvallista, Urpilainen kertoo.
Turvallisin mielin he siis myös esiintyvät moniaistillisessa esityksessä. Lausumisen lisäksi Urpilainen myös laulaa esityksessä. Hän kertoo, että ei alussa niin sisäistänyt, että ryhmä pyrkii kohti esitystä, eikä ehkä olisi tullut edes mukaan, jos olisi sen kunnolla tajunnut.
– Se varmaan meni minulta jotenkin ohi, kun tulin asenteella, että käyn pari kertaa ja sitten en enää tule tänne. Kun mieheni Auvo ehdotti tätä ryhmää, niin olin ihan, että älä unta näe. Runoryhmä oli niin epämukavuusalueellani, Urpilainen kertoo.
Syvä kirkkaus -esitys yhdistää lausuntaa, musiikkia ja tanssia.
– Tässä ollaan sanataiteen äärellä mutta musiikin kieli vie syvemmälle kuin sana. Se syventää katsojan sisäistä kokemusta ja antaa katsojalle mahdollisuuden kaikkien aistien käyttöön, Pyhähuhta kertoo.
Urpilainen ja Partio kertovat, että pitkään esityksen muun muassa valoja ja videotaidetta käyttävä muoto oli eniten vain Pyhähuhdan päässä ja vasta-alkajina he eivät oikein osanneet ajatella, mitä on tulossa. Esityksessä nähdään myös tanssija Sirppu Särkän koskettavia tansseja.
– Nyt on olo, että vitsit, että tästä tuleekin hieno! Urpilainen sanoo.
Elina Alanne
Syvä kirkkaus -esitys lauantaina 15.4. kello 16, sunnuntaina 16.4. kello 15 ja tiistaina 18.4. kello 18 Kulttuuritalo Sotkulla, Jääkärinkatu 9. Esityksen kesto 1 h 40 min. Lipun hinta 15 e. Ennakkovaraukset 0442423336.
Nousun viikonloppuna Pyhtäällä saavuttanut ristiinalaismiehistö yhteiskuvassa. Kuva: Jarmo Olkkonen
Ristiinan Urheilijoiden miesten salibandyjoukkueen nousukarsintapelit tuottivat toivotun tuloksen. RiU:n joukkue hoiti oman leiviskänsä viime viikonloppuna Pyhtäällä voittamalla Kotkan Reippaan lukemin 4-1. Näin tällä kaudella vielä Kaakkois-Suomen 5-divisioonassa pelannut ristiinalaisryhmä nousee ensi kaudeksi sarjaporrasta ylemmäksi 4-divisioonaan.
Tällä kaudella RiU sai kasattua sarjaan varsin hyvän miehistön, ja tavoitteeksi asetettiinkin nousu ylempään sarjaan. Suora sarjanousu lohkovoiton myötä jäi haaveeksi, kun RiU joutui tyytymään lohkonsa kakkossijaan, mutta nousu onnistui nyt siis karsintapelien kautta.
– Meillä oli peli selvä jo yhden ottelun jälkeen. Eli kun se klaarattiin, niin nousu oli selvä. Pelattiin hyvä peli ja erityisesti jäi mieleen myös hyvä tuomarityöskentely, kun tuomarit pitivät pelin hyvin hyppysissä, kertailee RiU:n Jarmo Olkkonen.
Nousun varmistaneessa pelissä ristiinalaisista maalinteossa onnistuivat Erno Ripatti, Jarmo Olkkonen sekä kahdesti verkkoa venyttänyt Pasi Puhakka. Peli KoRe:a vastaan oli selvästi RiU:n hallintaa, sillä RiU keräsi pelissä kaikkiaan 21 laukausta vastustajan maalia kohden, kun KoRe:n vastaava luku oli seitsemän.
Koko kauden tehomiehenä RiU:sta hääräsi tutusti Eetu Ripatti 40 tehopisteellään (16 maalia + 24 syöttöä). Seuraavaksi tehokkaimmat ristiinalaiset olivat Jarmo Orava (15+6) sekä 20 tehopisteeseen yltäneet Elias Muinonen (13+7), Eetu Skippari (12+8) ja Pasi Puhakka (9+11).
Vielä ei ole tarkemmin tietoa vastustajista ensi kaudelle, kun ilmoittautumiset sarjaan tehdään kesän aikana.
– Hyvin pitkälti varmasti tässä Kaakkoi-Suomen alueella liikutaan edelleen, Savonlinna-Imatra-Kotka -akselilla. Innolla odotetaan uutta sarjatasoa. Pelit tulee olemaan vähän tiukempia, mutta uskotaan kyllä että sielläkin pärjätään, Olkkonen summaa.
Sähkökatkos paljasti tiistaina haavoittuvuuden S-marketissa. Sekä katkon että kaupan pulmien syitä selvitetään.
Kaupan kassajärjestelmän pitäisi toimia pienen sähkökatkon yli. Tiistaina Ristiinassa näin ei kuitenkaan tapahtunut. Arkistokuva.
Sähköt katkesivat Ristiinan kylältä tiistaina hyvin tarkalleen kello 10. Sähkökatko jäi lopulta alle kymmenen minuutin pituiseksi mutta aiheutti S-marketissa ongelmia vielä puolisen tuntia.
Sähkökatkon syy oli Ristiinan sähköasemalla, kertoo Järvi-Suomen Energian kunnossapitopäällikkö Juuso Ruottinen.
– Siellä tehdään saneeraustyötä ja siihen liittyen tuli aiheeton, eli väärä laukaisu. Katko kesti kotvasen, kun aina pitää ensin varmistaa tällaisessa työtilanteessa, että voidaanko laittaa sähkö takaisin päälle, Ruottinen kertoo.
Ruottinen toteaa, että tilanne oli poikkeuksellinen ja he selvittävät tarkkaa syytä. Hän ei pidä todennäköisenä, että samalla tavalla käy ainakaan heti uudestaan.
Ristiinan S-marketissa sähkökatko kesti kylän tapaan muutamia minuutteja mutta se paljasti isomman ongelman. Kaupan kassajärjestelmien pitäisi toimia varavirtalähteillä pienten sähkökatkojen yli mutta kassajärjestelmä tippui tiistaina pois käytöstä. Kassat olivat pois käytöstä noin 40 minuuttia.
Osuuskauppa Suur-Savon S-marketien ryhmäpäällikkö Sami Marttinen toteaa, että tämä oli osuuskaupalle oiva harjoitus sähkökatkoista.
– Ristiinasta paljastui nyt tällainen haavoittuneisuus, jonka syytä edelleen selvitetään. Sähköliike selvittää parhaillaan sitä juurisyytä, miksi näin tapahtui. Osuus tässä voi olla tehdyllä remontilla, että sen jälkeen ei ole kaikkia sulakkeita merkitty kunnolla, niin niitä ei heti löydetty, Marttinen totesi tiistaina aamupäivällä.
– Tämä oli nyt hyvää koulutusta meille kaikille. Hienosti siellä kaupan henkilökunta toimi tilanteessa ja asiakkaatkin olivat olleet tosi ymmärtäväisiä. Kunhan syy selviää, niin täytyy varmistaa, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan muissa yksiköissä, Marttinen mietti.
Ristiinalainen Sami Järvinen (ps.) sai 3544 ääntä.
Antti Häkkänen sai vahvan kannatuksen Mäntyharjusta ja Pertunmaalta sekä ääniä tasaisesti koko vaalipiirin alueelta. Kuva: Mikko Mäntyniemi
Kaakkois-Suomen vaalipiirin ääniharava eduskuntavaaleissa oli kokoomuksen Antti Häkkänen.
Hän sai 21 372 ääntä, mikä on valtakunnallisesti viidenneksi suurin äänimäärä. Kokoomuksessa Häkkäsen edellä oli vain Helsingin vaalipiirin Elina Valtonen hieman yli 30 000 äänellä.
Mikkeli kuuluu vaalipiirin voittajiin, koska eduskuntaan nousivat uusina kansanedustajina paikkakunnalta Vesa Kallio (kesk.), Jaana Strandman (ps.) ja Oskari Valtola (kok.).
Ristiinalainen Sami Järvinen (ps.) sai 3544 ääntä, jolla hän on puolueensa seitsemänneksi eniten ääniä saanut.
Kaakkois-Suomesta valittiin näissä vaaleissa 15 kansanedustajaa, mikä on kaksi vähemmän kuin edellisellä kaudella. Sekä kokoomus, SDP että perussuomalaiset saivat neljä paikkaa. Suurin puolue oli SDP, jota äänesti 23,7 prosenttia. Toisena perussuomalaiset, 22,7 % ja kolmantena kokoomus 22 prosenttia.
Kokoomus sai edelliseen kauteen verraten yhden paikan enemmän ja SDP menetti yhden. Keskusta sai kaksi paikkaa, mikä on yksi vähemmän kuin edellisellä kaudella. Myös vihreät menetti yhden paikan, eli puolue sai yhden kansanedustajan.
Kaakkois-Suomen valitut kansanedustajat ja heidän äänimääränsä:
Uusi osakaskunta hallinnoi käytännössä koko Yövettä. Suuressa osakaskunnassa kala-alueiden hoito on jouhevampaa ja tehokkaampaa.
Saimaalla katiskan pitää olla norppaturvallinen, eli sen nielu ei saa venyä yli 15 senttimetrin suuruiseksi. Arkistokuva.
Yöveden osakaskunta syntyi virallisesti maaliskuun alkupuolella, kun sen perustaminen vahvistettiin 7.3. Löydön kartanossa pidetyssä kiinteistötoimituksessa. Heti kiinteistötoimituksen jälkeen suoritettiin myös järjestäytymiskokous, jossa muun muassa hyväksyttiin uuden osakaskunnan säännöt ja valittiin sille hoitokunta. Uuden osakaskunnan pinta-ala on hieman yli 8000 hehtaaria, ja sen osakkaana on kaikkiaan yli 2200 kiinteistönomistajaa.
– Onhan tässä suuri mahdollisuus järkeistää ja tehostaa alueella tapahtuvaa toimintaa. On sitten kyse kalastuslupien myynnistä, kalaistutuksista tai muusta vesienhoidosta, luettelee tuoreen Yöveden osakaskunnan puheenjohtaja Kari Korpi.
Yöveden osakaskunnan syntyä on valmisteltu jo pitkään, sekä uuden osakaskunnan toiminnan suunnittelun taholla että esimerkiksi nykyisissä osakaskunnissa, jotka ovat omilla tahoillaan päättäneet lakkauttaa oman toimintansa ja liittyä osaksi suurempaa kokonaisuutta. Koko Yöveden alueelta mukaan lähtikin käytännössä kaikki osakaskunnat, vain kaksi jäi ulkopuolelle.
– Harmittavaa toki on, että pari näitä ”veteen piirrettyjä viivoja” nyt alueelle vielä jäi. Pyritään tekemään kuitenkin esimerkiksi kalastuksen järjestelysopimus kyseisille alueille, jotta ne saataisiin tähän yhteislupa-alueeseen mukaan, tuumii Yöveden osakaskunnan varapuheenjohtaja Mika Kärkkäinen.
Kärkkäinen ja Korpi sanovat, että missään tapauksessa uuden osakaskunnan puolesta nyt ulos jääneiltä osakaskunnilta ei suljeta ovia, vaan pyritään tarpeen mukaan löytämään esimerkiksi Ely-keskuksen kanssa mahdollisimman helppo väylä, mikäli halukkuutta liittyä löytyy. Ulkopuolelle uudesta osakaskunnasta jäivät Uittamonsalmen ja osin Mustasaaren selän eteläistä aluetta hallinnoiva Taipaleen osakaskunta sekä Liiansaaren ja Himalansaaren välissä toimiva Jukaran osakaskunta.
Saimaan alueelta mukaan lähteneiden osakaskuntien lisäksi Yöveden osakaskuntaan on liittynyt myös kokonaan tai osittain useita osakaskuntia Yövettä lähellä olevista pienemmistä järvistä. Yhteensä uuden alueen muodostaa 14 entistä osakaskuntaa.
Kari Korpi (oik.) ja Mika Kärkkäinen ovat uuden Yöveden osakaskunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Heidän mukaansa laajempi toiminta-alue ja leveämmät hartiat mahdollistavat entistä tehokkaamman toiminnan.
Oiva tiedonlähde osakaskunnan toiminnasta ja vaikkapa kalastuslupien ostamisesta on osakaskunnan verkkosivut. Sivut päivittyvät kevään aikana.
– Sinne tulee kattavasti tietoa esimerkiksi norpan- sekä lohikalojen suojeluun liittyvistä kalastusrajoituksista. Ja tietenkin kaikesta kalastukseen liittyvästä sekä muusta osakaskunnan toiminnasta, Korpi ja Kärkkäinen kertovat.
Onkiminen ja pilkkiminen on Suomessa kaikille maksutonta eivätkä ne vaadi erillisiä kalastuslupaa, vaan kuuluvat yleiskalastusoikeuksiin. Mikäli aikoo kalastaa vieheellä tai pyydyksillä, tulee jokaisen 18–64-vuotiaan maksaa kalastonhoitomaksu, jolla saa kalastaa yhdellä vavalla ja yhdellä vieheellä. Yöveden osakaskunta myy vesilleen lupia pyydyskalastukseen sekä esimerkiksi uisteluun.
– Osakaskunta teki myös päätöksen, että katiskalla kalastaminen on maksutonta, eli sitä saa tehdä kalastonhoitomaksulla. Kalastuksessa käytettävän katiskan täytyy olla norppaturvallinen, eli sen nielu ei saa venyä yli 15 senttimetrin suuruiseksi. Lisäksi kalastajan on huolehdittava niin sanottu vähempiarvoinen kalasaalis oikeaoppisesti pois vesistöstä.
– Kun tulee sitä niin sanottua roskakalaa saaliiksi, niin jos ne eivät mene ruuaksi, niin sitten kompostoidaan oikeaoppisesti. Siinä jokainen pääsee tekemään kalastuksenhoitotyötä, Korpi vinkkaa.
– Haukien osalta sitten erittäin tärkeää on, että jos et syö kalaa, niin ehdottomasti takaisin järveen, sillä hauki on petokalana vesienhoidossa varsinainen luomuhoitaja! Kärkkäinen muistuttaa.
Niko Takala
Yöveden osakaskunta
Perustettu 7.3.2023.
Vesialueita yli 8000 hehtaaria.
Osakkaina yli 2200 kiinteistönomistajaa.
Huolehtii vesialueidensa vesienhoidosta.
Vastaa alueen kalastuslupien myynnistä.
Uistelulupia ja pyydysmerkkejä myynnissä Ristiinassa Kahvila-ravintola Saimaa (Brahentie 42), Neste Ristiina (Kouvolantie 5-7) sekä Paavo Vuorikoski (Mahkolantie).
Kaupungin toivottiin panostavan esimerkiksi kalliotaidekeskukseen ja siihen, että kesämökin voi muuttaa kitkattomasti vakituiseksi asunnoksi.
Mikkelin kaupungin asemakaavapäällikkö Kalle Räinä kertoi yrittäjien aamukahveilla Ristiinan taajaman kaavoitustilanteesta.
Viime torstaina kokoontui Kahvila-ravintola Saimaan kokoustiloihin reilu parikymmenhenkinen ”konklaavi”, kun Mikkelin kaupungin ja Mikkelin kehitysyhtiö Miksei järjestivät ristiinalaisille yrittäjille aamukahvitilaisuuden.
Paikalla oli edustus myös seudulla EU:n Leader-rahoja jakavasta Veej’jakaja ry:stä, Mikkelin Yrittäjistä sekä Proagria Etelä-Savosta, joka niin ikään tarjoaa neuvontaa maaseudun yrityksille.
Miksein yrityspalveluiden palvelujohtaja Mari Meriläinen muistutti tilaisuudessa, että kehitysyhtiö on olemassa ihan kaiken kokoisia yrityksiä varten.
– Vaikka olemmekin eniten esillä näiden suurten hankkeiden kanssa, niin ihan jokaisen yrityksen ja yrittäjän asia kuuluu meille. Eli jos mikään yritystoimintaa liittyvä pohdituttaa, niin rohkeasti yhteyttä vaan niin selvitetään voimmeko jotenkin auttaa! Meriläinen rohkaisi.
Mikkelin kaupungilta paikan päällä tilaisuudessa oli asemakaavapäällikkö Kalle Räinä. Räinä kertasi Ristiinan kaavoitustilannetta, joka on asemakaavojen osalta varsin vanha, sillä esimerkiksi keskustaajaman asemakaava on nelisenkymmentä vuotta vanha.
– Tässä aktiivisesti meneillään on tuo Sotakoulun rannan asemakaava, johon liittyy tiiviisti myös matkailupalveluiden sekä satamapalveluiden kehittämiseen. Ranta-alueen kaavaan tulee myös merkintä, joka mahdollistaa yleisen saunan rakentamisen siihen kotalaavun läheisyyteen, Räinä selvensi kaavatilannetta.
Suurempaa, koko kirkonkylän alueen asemakaavan toteutumisen ajankohtaa hän ei vielä lähtenyt arvioimaan.
Mari Meriläinen Mikseiltä lisäsi Sotakoulun tilanteesta sen, että vuosia suunnittelun alla olleen kalliotaidekeskuksen sijoituspaikaksi on tällä hetkellä tulossa nimenomaan Sotakoulu. Ideaan suhtautui osin varauksella laivaliikennettä Saimaalla Ainon-laivan avulla toteuttava yrittäjä Otto Ravantti.
– Minun mielestäni kalliotaidekeskus tarvitsisi suuremmat tilat. Kaupungin tulisi aiheeseen panostaa, kyseessä on kuitenkin valtava määrä potentiaalisia matkailijoita, Ravantti viittasi Astuvansalmeen sekä yleisesti maailmanlaajuisesti kalliotaiteen kohteisiin.
Paikan päällä olevia kiinnosti myös esimerkiksi Kallioniemen tilanne, josta ei valitettavasti ollut uutta kerrottavaa, vaan ainakaan vielä yrittäjää tulevalle kesälle paikkaan ei ole löytynyt.
Keskusteluissa sivuttiin myös seudun suurta vapaa-ajan asukkaiden määrää sekä toivottiin että esimerkiksi kesämökkien muuttaminen vakituiseksi asunnoksi sujuisi mahdollisimman kitkattomasti.
Veej’jakaja ry:n toiminnanjohtaja Anssi Gynther muistutti myös heidän kauttaan saatavista palveluista. Leader-rahoitusta voidaan käyttää esimerkiksi yritysten aloitusvaiheeseen, investointeihin tai vaikkapa käynnistämis- ja kehittämishankkeisiin.
– Ja aina kannattaa kysyä, tapauskohtaista harkintaa käytetään aina, tietenkin rahoittajan antamien reunaehtojen mukaisesti, Gynther painotti.
Hyvän vastaanoton saaneita aamukahveja tullaan toteuttamaan jatkossakin, todennäköisesti puolivuosittain syksyisin ja keväisin.
Pökkäänlahdelle noussut Villa Brahe oli Rakennustoimisto Valiotalo Oy:lle mielenkiintoinen uusi projekti.
Villa Brahessa on kahdeksan pientaloa. Kuvassa vasemmalla olevat asunnot ovat 107-neliöisiä, välissä on 84,5-neliöisiä koteja ja oikealla laitimmaisena taas isompi asunto. Kuvan oikeaan laitaan jää myös taloyhtiön rantasauna.
Nyt on juuri se vaihe, että asunnot ovat täynnä tavaraa. Jotain kannetaan koko ajan sisälle ja kohta ulos pakkausmateriaaleja, sanoo Villa Brahen pihamaalla rakennuttajapäällikkö Mika Rossi Valiotalolta.
– Parin viikon päästä olisi jo paljon valmiimpaa, Rossi toteaa Pökkäänlahden rannalle nousseesta uudiskohteesta.
Asunnoissa näyttää jo melko valmiilta. Tavaraa tosiaan kuitenkin on vielä lattioilla, kun muun muassa jokaisen asunnon portaat odottavat asentamista. Väliaikaisten portaiden kautta pääsee kuitenkin ylös kurkkimaan maisemia ja haaveilemaan kesäisessä auringossa yläparvekkeella juotavista kahveista. Vielä hetken saa kuitenkin tulevat asukkaatkin vain haaveilla, koska parvekkeita ei ole vielä asennettu ja lunta sataa ulkona edelleen.
Kahdeksan pientalon kokonaisuus on ollut Rakennustoimisto Valiotalo Oy:lle mielenkiintoinen kohde. Ristiinalainen kertoi hankkeen käynnistymisestä heinäkuussa 2021. Tuolloin kohde oli ennakkomarkkinoinnissa ja lopullista päätöstä rakentamisesta ei ollut vielä tehty.
Runsaan kuukauden päästä, toukokuun puolivälissä asunnot ovat muuttovalmiita.
– Tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen projekti, koska tämä on ensimmäinen hirsihankkeemme. On ollut mielenkiintoista oppia itsekin Kontion painumattomasta hirrestä ja siitä, miten se asennetaan, Rossi kertoo.
Hän kehuu, että paikallisten rakentajien kanssa kaikki kehikon asennuksesta viimeistelyyn on sujunut hyvin. Hyvin sujuneesta rungon asentamisesta ja rakentamisesta kertoo se, että kohde täyttää suoritettujen tiiveysmittausten mukaan suomalaisen passiivitalon vaatimuksen ilmavuotojen osalta.
Villa Brahe nousi Suur-Savon Sähköltä ostetulle tontille. Pienen yllätyksen rakentamisessa tarjosi tontti, joka olikin enemmän kalliota kuin ennakkoon arveltiin.
– Alkuun louhittiin paljon. Mutta sehän ei huono ole, että tämä on kallion päällä. Talot eivät pääse painumaan, Rossi tuumaa.
Alkuun ennakkomarkkinoinnissa oli kaksi runsaan 100 neliön asuntoa ja kuusi runsaan 80 neliön asuntoa. Isommat asunnot kiinnostivat kuitenkin niin, että niitä rakennettiin lopulta kolme ja pienempiä viisi. Asuntojen pinta-ala kasvoi muutamalla neliöllä, kun suunnitelmat tarkentuivat.
Rossi pohtii päädyn ison asunnon Saimaalle suuntaavien ikkunoiden edessä, että alussa he miettivät, etsivätkö tämän hankkeen asiakkaat itselleen pysyvää kotia vai vapaa-ajan asuntoa.
– Nyt sanoisin, että tämä palvelee loistavasti molempia. Onhan tämä todella hienolla paikalla Saimaan rannassa ja ihan Ristiinan palveluiden äärellä.
Asunnoista on tällä hetkellä myyty kolme. Maailma on myllertänyt paljon rakennusaikana, joten kaikki ennakkovaraukset eivät ole konkretisoituneet kaupoiksi.
Rossi luottaa edelleen Villa Brahen valtteihin, kuten paikkaan ja nykyaikaisiin energiaratkaisuihin.
– Uudiskohteissa usein menee niin, että mielenkiinto herää taas, kun alkaa olla valmista. Välittäjät ovat täälläkin nyt käyneet useammin asuntoja näyttämässä.
Lisää lunta rakentajat eivät enää kaipaisi ja jääkin saisi jo sulaa Saimaasta. Vanhasta rantasaunasta kunnostettu sauna jo odottaa asukkaita saunomaan ja venelaituri rakennetaan rantaan muuttopäivään mennessä.
Ristiina jää tänä vuonna ilman osallistavan budjetoinnin kautta toteutettavaa kohdetta.
Suomenniemen koulu loppuu kevätlukukauden loppuun. Koulukyytikatokset koettiin laajasti tarpeellisiksi.
Mikkelin osallistavan budjetoinnin kohteina toteutetaan tänä vuonna koulukyytikatokset Suomenniemen keskustaan ja Salmenrantaan, kuntoiluvälineiden palauttaminen Kaihun alueelle, Haukivuoren torikatoksen korjaaminen, Otavan sataman veneluiskan korjaaminen ja Suomenniemen jääkiekkokaukalon huoltorakennuksen maalaus.
Kaupunkikehityslautakunta päätti kohteet tiistaina kokouksessaan. Osallistavassa budjetoinnissa kohteiden toteutukseen on talousarviossa käytössä yhteensä 100 000 euroa. Kuntalaiset saivat äänestää ennakkoon määritellyistä kohteista helmikuussa. Äänestyksessä sai ehdottaa myös muuta kohdetta. Kaikkiaan ääniä saatiin 740 vastaajalta. Suomenniemen katokset keräsivät eniten, eli 411 ääntä. Kaihun kuntoiluvälineet saivat 382 ääntä. Seuraavaksi eniten äänestettiin Ristiinan Uikkalan leikkipaikan välineistön täydentämistä, 382 ääntä sekä Tuppuralan ulkokuntoilulaitteita, 285 ääntä. Viidenneksi eniten ääniä, 281, sai polttopuuautomaatti Urpolanjokilaaksoon.
Kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä toteaa, että valitut kohteet mietitään useamman vuoden ajanjaksolla. Osallistavaa budjetointia toteutetaan Mikkelissä nyt toista kertaa ja Riihelä toivoo sen pysyvän mukana myös jatkossa.
– Useamman vuoden jaksolla mietitään reilu jako alueiden kesken. Kohteissa on kysytty ennen äänestystä aluejohtokuntien tahtotilaa, nyt on otettu huomioon äänestyksen tulos sekä eri kohteiden hintalaput. Siitä syntyi tämä kokonaisuus, Riihelä sanoo.
Tänä vuonna Suomenniemi saa kaksi kohdetta mutta Riihelä toteaa sillä olevan painava peruste.
– Koulukyytikatokset koetaan erityisen tärkeäksi. Se sai myös eniten ääniä, joten se päätettiin toteuttaa ja sitten muiden hintoja katsottiin sen mukaan, Riihelä sanoo.
Ristiina jää tänä vuonna ilman osallistavan budjetoinnin kohdetta mutta Riihelä muistuttaa, että pitäjä sai ison laavun viime vuonna. Lisäksi viime vuoden osallistavan budjetoinnin kohteita ei ehditty kaikkia toteuttaa kalenterivuoden aikana, koska koko asian pilotointiin päästiin vasta kesäkuussa. Esimerkiksi Brahelinnan raunioiden käyttö- ja hoitosuunnitelma on vasta nyt teossa.
– Tänä vuonna päästiin nopeammin liikkeelle ja myös päätökset saatiin nopeammin. Nyt ei jää häntiä ensi vuodelle, mikä antaa pelitilaa enemmän tulevalle vuodelle, Riihelä sanoo.
Riihelä korostaa, että annetut äänet ja saatu tieto ei mene hukkaan.
– Ensi vuoden talousarvion laadinta alkaa touko-kesäkuussa, kun kaupungin työntekijät tekevät niin sanotut pitäjien kävelyt alueiden edustajien kanssa. Näillä kävelyillä työntekijöillä on repussa mukana myös nämä osallistavan budjetoinnin nostamat kohteet, alueiden ihmiset kertovat omat kuulumisensa ja yhdessä mietitään, onko kunnostuskohteita tai uusia asioita, mitä voidaan suoraan nostaa käyttötalouteen tai mitä nostetaan talousarvioon, Riihelä kertoo.
Kaikkea ei pysty ehkä heti ymmärtämään mutta moneen asiaan voi samaistua, määrittelee ohjaaja Sami Sivonen Suomenniemellä nähtävän Aukko-näytelmän.
Näyttelijät tekevät esityksessä kolmoisroolit, kun näytelmä koostuu kolmesta näytöksestä, joiden tarinat nivoutuvat toisiinsa. Lavalla Iida Juopperi ja Sirkku Salmensuo.
Suomenniemen nuorisoseurantalon lavalle kävelee Sirkku Salmensuo niin kuin monta monta kertaa aiemminkin. Hänen roolihahmonsa Nainen alkaa puhua ja puhe ei ihan heti lopukaan. Jo pieni näyte Aukko-näytelmästä saa katsojan miettimään, että nyt ei olla ihan perinteisen harrastajateatterinäytelmän äärellä.
– Ei ole tällaista Suomenniemellä nähty, Salmensuo vahvistaa hetken päästä arvailun oikeaksi.
Suomenniemen Nuorisoseuran teatteri esittää huhtikuussa Salla Viikan näytelmän Aukko. Ohjaaja Sami Sivonen määrittelee, että näytelmä ei ole niin perinteinen vaan modernia draamaa, joka menee myös scifin suuntaan.
– Näytelmässä on pitkiä monologeja ja roolihahmot puhuttelevat myös yleisöä kertomalla ajatuksiaan. Tämä ei päästä katsojaa helpolla. Kaikkea ei pysty ehkä ymmärtämään heti mutta moneen asiaan voi samaistua, Sivonen toteaa.
Salmensuon lisäksi lavalla nähdään Iida Juopperi, Päivi-Kristiina Erola ja Ritu Ruhanen. Tarinan keskiössä ovat Nainen ja Tyttö, jotka molemmat kokevat työelämässään kriisin, joka suistaa arkirutiinit päälaelleen.
– Tämä tuo näkyväksi inhimillisiä asioita, joita moni käy läpi. Moni varmasti tuntee myötätuntoa hahmoja kohtaan. Näytelmä jättää myös katsojalle pureksittavaa, Juopperi miettii.
Kysymys siitä, miten valmis esitys on jo, saa Salmensuon, Juopperin ja Ruhasen purskahtamaan nauruun. Opeteltavaa tekstiä tosiaan on näyttelijöillä paljon mutta onneksi on vielä aikaakin ennen ensi-iltaa pitkäperjantaina.
– Onneksi on vielä harjoituksia, ja kuiskaaja, Salmensuo tiivistää.
Suomenniemeläiset ovat jo konkareita näyttelemisessä mutta kuten sanottua Aukko ei päästä heitä helpolla. Salmensuo naurahtaa, että kun näytelmää valittiin, hän luki Aukkoa muutaman sivun ja tyrmäsi. Nyt se on kuitenkin saanut koko työryhmän puolelleen.
– Se alkoi avautua, kun aloimme lukea tekstiä ääneen, Juopperi kertoo.
Salmensuo sanoo, että heidänhän on tehtävä näytelmä, jotta nuorisoseuralle saadaan rahaa. Varoja kuluu esimerkiksi nuorisoseurantalon ylläpitoon.
– Aukon valinnassa on ideana, että katsoja joutuu tulemaan katsomaan tämän kahdesti, hän vitsailee.
Monitasoisesta tekstistä kertoo sekin Sivosen huomio, että välillä jokin sama kohtaus saattaa tuntua hirveän surulliselta ja toisena päivänä naurattaa.
– Minäkin ajattelin alkuun, että tämä on ihan synkkä. Mutta loppupeleissä siellä on vaikka mitä hauskaa. Tässä on monenlaiselle katsojalle jotakin, Salmensuo sanoo.
Esityksen ensi-ilta on pitkänäperjantaina 7.4 kello 19. Sen jälkeen sitä esitetään pääsiäissunnuntaina ja pääsiäismaanantaina kello 14. Seuraavat esitykset ovat lauantaisin ja sunnuntaisin kello 14 huhtikuun ajan. Lipun hinta on 20 euroa. Lipun voi varata ennakkoon numerosta 0400 405 280.
Kolumnisti Veera Kinnusen mökki nähdään Suomen kaunein koti -ohjelman Kesämökit-kaudella.
Ristiinalaismökki nähdään Suomen kaunein koti: Kesämökit -ohjelman viidennessä jaksossa.
Veera Kinnunen kertoo kolumnissaan, että totesi jo mökkikaupoilla puolisolleen Jussille, että hän haluaa mökin olevan vielä siinä kunnossa, että se kelpaisi Suomen kaunein koti: Kesämökit -ohjelmaan. Tänä keväänä nähtävä jakso kuvattiin viime kesänä. Kuvat: MTV
Suomen kaunein koti -ohjelman Kesämökit-kaudella on tänä vuonna mukana myös ristiinalaismökki. Mökin matkaa on jo aiemmin seurattu Ristiinalaisessa, koska yksi sen omistajista on Veera Kinnunen, joka kirjoittaa kolumneja lehteen. Kinnusen vapaa-ajan asunto ja matka mökkiläiseksi ovat siis tulleet lukijoille jo tutuiksi. Kinnunen kertoo ohjelmaan osallistumisesta myös 23. maaliskuuta Ristiinalaisessa julkaistussa kolumnissaan.
Kinnusen mökki nähdään Suomen kaunein koti: Kesämökit -ohjelman viidennessä jaksossa. Uusi kausi alkaa torstaina 13.4. MTV3-kanavalla.
Aiemmista kausista tuttu tuomarikolmikko Hanna Sumari, Sini Rainio ja Tero Pennanen matkaavat kolmeenkymmeneen kesäkotiin ympäri Suomea. Kymmenen mökkiä pääsee finaaliin, josta katsojat valitsevat Suomen kauneimman kesämökin 2023.
Voittaja selviää kauden päätösjaksossa, joka nähdään torstaina 6. heinäkuuta. Voittaja valitaan yleisöäänestyksellä, joka alkaa, kun kaikki mökit on esitelty. Voittaja saa palkinnoksi 10 000 euroa uusien sisustusunelmien toteuttamiseen.
Kaiken ikäisillä on mahdollisuus osallistua ilmaisiin kirjoitustyöpajoihin touko- ja kesäkuussa Ristiinassa.
Kuvista tutumman selfien voi myös kirjoittaa. Saara Laakso ja AP Kivinen ohjaavat niihin tyypit-työpajassa. Saaran kanssa kuvassa on mukana myös hänen poikansa Martti.
Kirjoittamisesta kiinnostuneita hemmotellaan touko-kesäkuussa, kun Ristiinassa on mahdollisuus osallistua useisiin kirjoitustyöpajoihin. Ristiinan sanataideviikon ohjaajina ovat helsinkiläinen kirjoittaja-sanataideohjaaja Saara Laakso ja jyväskyläläinen runoilija-opettaja AP Kivinen. Laakso on Ristiinan kausiasukas ja innostui ajatuksesta järjestää kirjoitustyöpajoja paikkakunnalla. Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä valtakunnallisen runoyhdistys Nihil Interitin kanssa.
– Yhdistyksen kautta tuli tieto, että on mahdollista saada avustusta harvaan asutuilla alueilla järjestettävään kulttuuri- ja taidetoimintaan. Ajattelin heti, että Ristiina varmasti istuu tähän kategoriaan, Laakso kertoo.
Taiteen edistämiskeskus tukee työpajojen järjestämistä apurahalla, joten työpajat ovat osallistujille maksuttomia. Laakso huhuili itselleen toteutukseen kaveria Nihil Interitin aktiiveista ja Kivinen vastasi heti kutsuun.
Heillä molemmilla on runsaasti kokemusta erilaisten kirjoitustyöpajojen järjestämisestä.
– Tein syksyllä palvelukeskuksissa runoja ikäihmisten kanssa. Se entisestään voimisti ajatusta, että olen kotonani siellä, missä tehdään yhteisössä, Laakso tuumaa.
Laakson miehen juuret ovat Ristiinassa. Sitä kautta Laakso uskalsi luottaa, että paikalliset innostuvat mukaan myös kirjoittamaan.
– Olemme suunnitelleet työpajat niin, että osallistua saa, vaikka ei olisi koskaan kirjoittanut mutta haluaa sen kokea. Toivon, että kukaan ei jää pois sen takia, että ajattelee, että on liian kokematon, Laakso sanoo.
Kivinen kertoo, kuinka veti Keski-Suomessa Hankasalmella kirjoitustyöpajaa, jossa oli osallistujia 8-vuotiaasta 70-vuotiaaseen.
– Upeaa, jos Ristiinassakin mukaan tulisi kaikenikäisiä. Ikärajoja ei ole vaan kaikki ovat saman asian äärellä, Kivinen sanoo.
Laakso ja Kivinen ovat suunnitelleet kokonaisuuden niin, että eri elämäntilanteissa olevat pääsevät osallistumaan tilaisuuksiin ja jokaiselle löytyy jokin paja, joka kiinnostaa. Osa työpajoista on suunniteltu enemmän tiettyä ikäkautta ajatellen mutta nekään eivät ole ketään pois sulkevia rajauksia.
– Esimerkiksi voimaeläimet-työpaja voi kiehtoa eniten lapsia mutta toisaalta eläimet ovat suosittu aihe aikuisillakin. Meillä oli verkossa kokoontuva Nihil Interitin runobaari ja eläimet kirvoittivat paljon asiaa, Kivinen sanoo.
Laakso muistuttaa, että mikään työpaja ei myöskään estä sivupoluilla rönsyilyä.
– Sivupoluilla voi löytyä jotain arvokasta, hän toteaa.
Toukokuussa työpajat järjestetään kirjastolla. Ohjaajat toteavat, että kirjoitusryhmän hyvä koko on 10–15 ihmistä mutta he ovat valmiita järjestelemään asioita, jos kiinnostuneita on enemmän. Jokaisesta teemasta on kaksi samansisältöistä työpajaa eri ajankohtina.
Kesäkuussa on vuorossa sanaretkeilyä, kun työpaja järjestetään Pien-Toijolan talonpoikaismuseossa ja mahdollisesti myös Astuvansalmella.
– Sanaretkeily on vähän kuin sienimetsälle menoa. Siinä siis etsitään havaintoja ja kirjoitetaan niitä ylös. Ohjaaja antaa rajauksia, jotka harjaannuttavat käyttämään eri aisteja ja hyödyntämään niitä kirjoittamisen lähtökohtana, Laakso kertoo.
Kivinen toteaa, että kun ympäristöä aistii eri aisteilla tarkemmin, niin katsekin tarkentuu.
– En ole itse käynyt Astuvansalmella ja olisi mielenkiintoista kokea, mitä vaikka 8–9-vuotias kirjoittaa siellä. Moni perhe on siellä varmasti retkeillyt mutta moniko perhe on kirjoittanut siellä ajatuksia ylös, pohtii pitkään luokanopettajana työskennellyt Kivinen.
Ristiinan sanataideviikolla ja sen inspiroimana syntyvistä teoksista kootaan myös pienjulkaisu, eli niin kutsuttu zine.
– Zine on muodikas ilmaisu nykyään. Se tarkoittaa vihkosta, jossa on käsityöläismainen tuntu, eli ei mitään valmiita tekstejä niin kuin kirjallisuuslehdessä, Kivinen selventää.
Laakso ja Kivinen toivovat, että työpajoihin osallistuvat innostuisivat myös tekstien julkaisusta. Oman tekstin saaminen lukijoille voi usein lisätä intoa kirjoittaa lisää.
– Itse koen, että zinet ovat suuri ilo, koska kun eri kirjoittajien tekstit ovat peräkkäin niin ne aina luovat toisilleen hohdetta. Siinä tulee itsellekin kirjoittajana vahva tuntu, että liittyy toisiin, Laakso sanoo.
Kivinen ja Laakso kannustavatkin kaikkia sanojen äärelle yhdessä.
– Kirjoittaminen jää helposti muun elämän jalkoihin ja sitä hetkeä ei välttämättä koskaan tule, jolloin siihen tarttuisi, Laakso toteaa.
Elina Alanne
Ristiinan sanataideviikko 8.-11.5. ja 7.-8.6.
Voimaeläimet: Kirjoitetaan eri tavoilla eläimistä ja kohtaamisista eläinten kanssa. Sopii kaiken ikäisille.
Ke 10.5. klo 14.–15.30 ja to 11.5. klo 13.–14.30.
Tyypit: Keksitään kiehtovia henkilöitä ja vuorosanoja, kirjoitetaan selfie. Työpaja on suunnattu erityisesti yläkoululaisille ja sitä vanhemmille.
Ma 8.5. klo 15.–16.30 ja to 11.5. klo 15.–16.30
Läheltä nähtyä: Kirjoitetaan eri menetelmillä itselle tärkeistä aiheista, esim. omien muistikuvien pohjalta. Jos et tiedä, mistä ja miten kirjoittaa, tästä on hyvä aloittaa.
Ma 8.5. klo 17.–18.30 ja ti 9.5. klo 14.–15.30.
Pöytälaatikko auki: Onko sinulla teksti, jota et ole näyttänyt kenellekään? Luetaan kannustavassa hengessä omia tekstejä / katkelmia ääneen. Sopii kaiken ikäisille.
Ke 10.5. klo 12.–13.30 ja to 11.5. klo 17.–18.30.
Sanaretkeily: Ke 7.6. klo 10-15 järjestetään kirjoitustapaaminen Pien-Toijolan Talonpoikaismuseolla. Ohjaajat opastavat sanaretkeilyyn ja esineistä kirjoittamiseen. Halukkaat voivat tehdä kirjoitusretken Astuvansalmen kalliomaalauksille. Päivän pohjalta pidetään työpaja kirjastolla to 8.6. Kellonaika tarkentuu lähempänä.
Ilmoittautuminen ja lisätietoja: postia.ristiinasta@gmail.com. Kirjoita viestiin nimesi ja ikäsi sekä mihin työpajaan haluat osallistua.
Eduskuntavaaliehdokkaat olivat monista asioista yksimielisiä. Esimerkiksi työn tai ruoan verotusta kukaan ei kiristäisi. Erilaisia haittaveroja olivat puheenvuoroissaan valmiit lisäämään ainakin Liikanen, Rantalainen ja Valtola.
Ristiinassa järjestetyssä eduskuntavaalipaneelissa ehdokkaat olivat useimmiten lapuilla äänestettäessä yksimielisiä. Kukaan ei kannattanut esimerkiksi ansiotuloverotuksen tai ruoan arvonlisäverotuksen korottamista ja kaikki pitäisivät käteisen rahan edelleen käytössä. Kaikille on myös tärkeää pitää sekä seutukuntien keskuskaupungit että niiden läheinen maaseutu elävinä.
Eroavaisuutta löytyi, kun kysyttiin siitä, pitääkö hyvinvointialueiden rahoitus tulla jatkossakin valtiolta. Ylös nousi viisi lappua asian puolesta ja yksi ei. Vihreiden Veli Liikanen otti esiin puolueensa kannan siitä, että maakuntavero antaisi alueille enemmän vaikuttamismahdollisuuksia omissa asioissaan. Muista panelisteista erityisesti kokoomuksen Oskari Valtola ja perussuomalaisten Jaana Strandman pyörittelivät päätään Liikasen puhuessa.
– En edes halua keskustella maakuntaverosta, Strandman totesi.
– Jos maakuntavero tulisi, niin se lisää verorasitetta ja entisestään vähentää Etelä-Savon väestöä. Eteläsavolaisena en ikinä äänestäisi puoluetta, joka sitä ajaa, haastoi Valtola Liikasta ja sai yleisöstä huudahduksen, että nyt alkaa kuulostaa vaalitilaisuudelta.
Myös Liike Nytin Satu Taavitsainen totesi, ettei kannata maakuntaveroa, koska todennäköisesti eteläsavolaisten kokonaisveroprosentti olisi tuolloin korkeampi kuin eteläsuomalaisilla.
Myös kristillisten Juha Rantalainen oli valtion suoran rahoituksen kannalla ja toi lappeenrantalaisena terveiset Etelä-Karjalasta, että myös siellä rahoitus hyvinvointialueelle on liian vähäinen, joten valtiolta odotetaan toimia.
Keskustan Maritta Mynttinen totesi, että jos alueilla on vain hyvinvointialueiden toiminnat, niin hän kannattaa rahoitusta suoraan valtiolta.
– Mutta jos mukaan tulee muita maakunnallisia asioita, niin rahoitusta on katsottava, Mynttinen linjasi.
Liikanen nosti muiden puheenvuorojen jälkeen esiin, että hyvinvointialueiden rahoitus tosiaan herättää voimakkaitakin tunteita ja muistutti, että tällä hetkellä lähes kaikki hyvinvointialueet ovat sitä mieltä, että rahoitusta on liian vähän. Hän myös haastoi Valtolaa siinä, että kokoomus on esittänyt rahoitukseen lisää vähennyksiä. Valtola kuittasi, että kokoomus on esittänyt, että sotekustannusten ennakoitua nousua leikataan.
Jo alkupuheenvuoroissaan useampi ehdokas nosti esiin tarpeen saada Suomen talous tasapainoon. Asiasta vielä erikseen kysyttäessä ehdokkaat nostivat esiin useita eri keinoja. Rantalainen panostaisi työllisyyteen ja haittaveroihin. Mynttinen nosti esiin, että vaikka säästetään, niin resursseja pitää laittaa koulutukseen, kehittämiseen ja tutkimukseen. Hän myös korosti, että koko sopeutusta ei voi tehdä yhden vaalikauden aikana.
Strandman nosti useassa kohtaa esiin pienyrittäjyyden ja nostaisi taloutta tekemällä työnteosta kannattavaa. Perussuomalaiset myös keventäisivät hallintoa ja leikkaisivat kehitysavusta. Myös Liike Nytin Taavitsainen karsisi ulkomaille annettavaa kehitysapua esimerkiksi mailta, jotka tukevat Venäjää. Hän myös korosti puolueensa kannattavan opintotuen tulorajojen poistoa, mikä kannustaisi opiskelijoita töihin.
Kokoomuksen Valtola nostaisi valtion talouden kahdella kohteella. Ensinnäkin tuloja pitää saada lisää muun muassa työllisyysasteen nostolla ja menoja alas esimerkiksi tietyillä indeksijäädytyksillä ja asumistukien tarkennuksilla.
Liikanen muistutti, että talouden sopeuttamisen tarve on niin suuri, että varmasti joudutaan käyttämään useita keinoja, kuten työllisyyden lisäämistä, veromuutoksia ja maahanmuuton lisäämistä. Esimerkkinä Liikanen nosti esiin myös sen, että joitakin elinkeinoelämän tehottomia ja ympäristölle haitallisia tukia voisi harkita poistettavaksi.
Paneelissa keskusteltiin myös esimerkiksi matkailun kehityksestä Etelä-Savossa, eläkeläisten verotuksen tulevaisuudesta ja Itä-Suomen liikennehankkeista. Ennakkoon ilmoittautuneista panelisteista SDP:n Jarno Strengell ei ollut paikalla tilaisuudessa.
RiU:n miesten kausi jatkuu vielä ainakin yhdellä ottelulla.
Keltapaitainen RiU voitti runkosarjan viimeisessä ottelussaan Butchersin selkein luvuin 9-0. Ristiinalaiset pelaavat huhtikuun alussa paikasta 4-divisioonaan ensi kaudeksi.
Ristiinan Urheilijoiden miesten salibandyjoukkue pelaa noususta nelosdivisioonaan Salibandyliiton Kaakkois-Suomen alueella.
Viime sunnuntaina ristiinalaiset päättivät 5-divisioonan runkosarjan ottelunsa kotisalissa eli Saimaa Stadiumilla. Hyvin sujunut kausi myös loppui menestyksellisissä merkeissä, kun RiU voitti sekä KaPa-51:n että Butchers IBK II:n.
KaPa-51 kaatui numeroin 5-1 ja Butchers vielä selkeämmin 9-0. RiU päätyi 16 ottelun sarjassa toiseksi 25 pisteellä. RiU voitti 11 peliä, pelasi kolmesti tasan ja hävisi kaksi ottelua. Sarjassa paras oli lappeenrantalainen SaiPa Olds, joka keräsi viisi pistettä ristiinalaisia enemmän.
– Todella hyvin meni kausi kokonaisuutena ja toiseksi päädyttiin sarjassa. Saatiin tälle kaudelle muutama vahvistus, joten meillä oli hyvä porukka koossa, summaa RiUn joukkueenjohtaja Jarmo Olkkonen.
– Kyllähän me lohkovoittoa ja suoraa sarjanousua lähdettiin tavoittelemaan, mutta muutamaan otteluun tämä vähän kaatui. Pari peliä oli sellaisia, joihin jouduttiin lähtemään liian pienellä porukalla, ja niissä ei sitten oikein jalka riittänyt.
RiU:n kausi jatkuu vielä ainakin yhdellä ottelulla, kun huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna pelataan karsintaturnaus ensi kauden 4-divisioonaan. Turnauksessa on mukana kaksi joukkuetta 5-divisioonasta ja kaksi 4-divisioonasta. 4-divisioonasta karsintaan joutuneet joukkueet pelaavat ensin keskinäisen ottelunsa, jolla ratkaistaan toinen paikka ylempään sarjaan. 5-divisioonasta karsintaan yltäneet (RiU sekä lohkosta 23 KoRe) joukkueet puolestaan pelaavat ensin keskenään ottelun, jonka voittaja pelaa noususta 4-divisioonaan ensin mainitun ottelun häviäjää vastaan.
– Meillä ei vielä ole tietoa, että missä tuo huhtikuun alun turnaus pelataan. Mutta joka tapauksessa tässä Kaakkois-Suomen alueella se on, Olkkonen tuumii.
Valtuusto linjasi, että koulujen pitää käyttää mahdollisimman paljon julkista liikennettä.
Valtuusto linjasi, että koulujen pitää liikkua mahdollisimman paljon julkisella liikenteellä, eikä tilausajoilla. Pitäjien kouluille julkinen liikenne ei kuitenkaan ole aina mahdollinen vaihtoehto.
Koulujen kuljetusmäärärahojen pieneneminen aiheuttaa hankaluuksia mikkeliläiskouluissa. Osana kaupungin Palvelut ja tulevaisuus -ohjelmaa päättäjät linjasivat, että tilauskuljetusten määrärahoja vähennettiin ja koulujen pitää käyttää mahdollisimman paljon kulkemiseen julkista liikennettä. Mikkeli tarjoaa ilmaisen Waltti-kortin, eli maksuttoman joukkoliikenteen, kaikille koululaisille.
Ristiinassa kuljetusrahojen vähyys tajuttiin, kun koulun joukkue oli lähdössä koulujen väliseen jääpalloturnaukseen. Kun osallistumisesta oli jo kyselty oppilailta, huomattiin, että rahaa matkoihin ei ole ja osallistuminen peruttiin. Julkisella liikenteellä turnaukseen ei olisi ehtinyt.
Asiasta nousi keskustelu, johon Ristiinalaisen tietojen mukaan osallistui myös kaupunginvaltuutettuja ja Ristiina pääsi turnaukseen.
– Rahaa siis emme saaneet mistään lisää vaan sisäisillä järjestelyillä etsimme muusta rahoituksesta tämän summan, opetusjohtaja Seija Manninen toteaa.
Kuljetusmäärärahoista vähennettiin opetustoimelta 50 000 euroa sekä vuodelta 2022 että 2023. Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander toteaa, että koulun virhe oli, että asia kirkastui heille kunnolla vasta ennen jääpalloturnausta.
– Meidän koulun kuljetusbudjetti on sellainen, että jo pelkästään uinteihin menee reilusti sen yli rahaa, Savander kertoo.
Manninen toteaa, että kuljetusrahat on jaettu Mikkelin kouluille niin, että niissä on jonkin verran otettu huomioon koulun etäisyys keskustasta.
– Mutta sitä pitää jatkossa pyrkiä huomioimaan vielä paremmin. Tällä hetkellä tilanne on myös se, että tilausajojen hinnat ovat nousseet, koska polttoaineiden hinnat ovat nousseet. Kouluilla on haasteita kulkemisten kanssa ja nyt joudutaan priorisoimaan eri tilanteita, Manninen kertoo.
Sekä Savanderista että Mannisesta ajatus Waltti-korteilla kulkemisesta on kannatettava. Käytännössä tilanne varsinkin pitäjien kouluista on kuitenkin usein se, että liikennettä ei ole sopivaan aikaan. Ristiinassa erityispiirteenä on myös se, että liikennettä on mutta joitakin linjoja ajetaan pienemmillä autoilla. Luokkakoot ovat suuret, joten oppilaiden kanssa ei mahdu julkiseen bussiin.
Opetussuunnitelmaan Mikkelissä kuuluu esimerkiksi uimaopetus ja kirjasto- ja kulttuuripolkuun kuuluvia tapahtumia. Näille korvamerkitään kuljetuksista ensin rahaa.
– Nyt on jouduttu kouluilla priorisoimaan, että mihin osallistutaan tänä vuonna ja mihin ensi vuonna. Nyt seurataan rahojen kulutusta ja on tehtävä kohdennettuja ratkaisuja, Manninen kertoo.
Opetus- ja liikuntapalvelut ovat yhdessä luoneet Mikkeliin mallin koulujen välisistä urheilukilpailuista. Talvella kilpaillaan esimerkiksi hiihdossa ja jääpallossa. Manninen sanoo, että liikuntakalenteri on hiottu yhdessä hyväksi ja koulut kokevat tapahtumat tärkeiksi.
– Sitä on paljon kehitetty, että koulujen väliset tapahtumat eivät ole vain huippu-urheilijoille vaan osallistumisen kynnys on matala. Kuljetusmäärärahojen kohdentamista on vielä arvioitava ja sitäkin pitää miettiä, onko meidän mahdollista pitää näin laajaa kilpailukalenteria.
Aluevaaleissa tammikuussa 2022 Ristiinassa äänestettiin vielä vanhassa kirjastossa.
Ristiinassa järjestetään kaikille avoin eduskuntavaalipaneeli maanantaina 13. maaliskuuta. Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen järjestämässä paneelissa kysytään alueen kansanedustajaehdokkailta sekä eläkeläisiä että kaikkia muitakin kiinnostavia kysymyksiä.
Paneelin osallistuvat vihreiden Veli Liikanen, keskustan Maritta Mynttinen, kristillisten Juha Rantalainen, perussuomalaisten Jaana Strandman, SDP:n Jarno Strengell, Liike Nytin Satu Taavitsainen ja kokoomuksen Oskari Valtola. Myös vasemmistoliiton ehdokas on kutsuttu paneelin.
Vaalipaneeli järjestetään koulukeskuksen Setälä-salissa maanantaina 13.3. kello 14–15.30.
Eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 2. huhtikuuta. Ennakkoäänestys on 22.–28. maaliskuuta. Kaakkois-Suomen vaalipiirissä on 158 ehdokasta. Vaalipiiristä valitaan 15 kansanedustajaa. Aiemmin alueelta oli 17 kansanedustajaa.
Palvelujohtaja Linda Asikainen ei suuresti yllättynyt kilpailutuksen tuloksesta mutta on edelleen toiveikkaana.
Kaupunki aloittaa peruskorjaukset Kallioniemessä kevään aikana.
Kallioniemen palveluiden pyörittämisestä ei tarjonnut yksikään yritys Mikkelin kaupungin järjestämässä kilpailutuksessa. Tarjouskilpailussa haettiin yrittäjää järjestämään ja kehittämään Kallioniemen matkailupalveluita.
Kaupungin vuokraus- ja käyttöpalveluiden palvelujohtaja Linda Asikainen toteaa, että hän ei suuresti yllättynyt siitä, että osallistujia ei ollut.
– Kun tietää tämän ajan, eli työvoimapulan ja kaikkien kustannusten nousun, niin ei tämä yllättänyt, koska aika on haastava yrittäjille. Mutta edelleen olen toiveikkaana, että Kallioniemeen saadaan toimija kesäksi, Asikainen toteaa.
Kaupunki voi jatkossa edetä mahdollisten kiinnostuneiden yrittäjien kanssa asiassa suoraan neuvotteluihin.
– Voimme neuvotella asiassa samoilla ehdoilla kuin oli kilpailutuksessa. Jokainen tietää nyt ne ehdot, Asikainen sanoo.
Kaupunki varasi investointiohjelmassa Kallioniemen huvilan peruskorjaukseen 200 000 euroa tälle vuodelle ja samansuuruinen alustava varaus on myös vuodelle 2024. Ajatuksena on ollut, että korjauksia suunnitellaan myös aloittavan yrittäjän kanssa. Asikainen toteaa, että peruskorjauksia tehdään jo nyt keväällä, koska kiinteistöissä on peruskorjattavaa.
– Hallitusti teemme siellä korjauksia, joita kuuluu tehdä. Laitetaan perusasioita, kuten wc-tiloja, kuntoon, niin pääsee seuraava yrittäjä sitten paremmin aloittamaan, Asikainen sanoo.
Seurat haluavat tarjota junioreissa etenkin harrastustoimintaa.
Viime kesänä pelattiin vielä vastakkain samassa sarjassa Kolmosessa. Tänä vuonna RiPan ja Mikkelin Pallo-Kissojen joukkueet tekevät yhteistyötä, kun sekä Kolmosessa että Nelosessa pelaavat joukkueet toimivat Kissojen organisaation alla. Yhteistyökuvio kattaa myös yli 10-vuotiaat juniorit.
Ristiinan Pallo ja Mikkelin Pallo-Kissat ovat sopineet tälle vuodelle entistä tiiviimmästä yhteistyöstä. Seurojen miesten edustusjoukkueet pelaavat molemmat Kissojen organisaation alla, jolloin pelaajaliikenne joukkueiden välillä on joustavaa. Pallo-Kissojen joukkue pelaa Kolmosta, ja viime kauden jälkeen sarjaporrasta alemmas pudonnut RiPa Nelosta. Vaikka molemmat joukkueet siis ovat hallinnollisesti saman organisaation alla, Nelosessa pelataan Ristiinan Pallon nimellä, Ristiinan kentällä ja tutuissa omissa pelipaidoissa.
– Tarkoitus on totta kai säilyttää vahvasti ristiinalaisuus RiPan toiminnassa. Yhteistyö oli edustusjoukkueen osalta välttämättömyys, ilman sitä meillä ei olisi ollut mahdollisuutta pelata Nelosta tänä vuonna, sanoo RiPan puheenjohtaja ja edustusjoukkueen joukkueenjohtaja Arttu Särkkä.
RiPan ja MiPK:n miesten joukkueet harjoittelevat tällä hetkellä yhteisesti Kalevankankaan jalkapallohallissa. Kesän aikana tarkoitus on harjoitella kerran viikkoon Ristiinassa. RiPan joukkuetta valmentavat Mikko Suihkonen ja Miikka Oinonen.
– Joukkue rakentuu pitkälti viimevuotisen ryhmän rungolle. Jonkun verran on poisjääntejä ja siirtymisiä muihin joukkueisiin, niin kuin aina, valmentajakaksikko kertoo.
Myös Suihkonen ja Oinonen näkevät Kissa-yhteistyön järkevänä tosiasioiden tunnustamisena.
– Pelkästään omin voimin ei varmasti oltaisi joukkueellista pelaajia saatu. Silloin olisi sitten ollut järkevämpi luopua Nelosen paikasta ja aloittaa Vitosesta puhtaalta pöydältä.
Myös Mikkelin Pallo-Kissojen toiminnanjohtaja Tuomo Pöyry näkee edustusjoukkueiden yhteistyön hyvänä.
– Edustusjoukkuetasolla saadaan kaikille pelaajille enemmän peliaikaa, kun joukkueet ovat kahdella sarjaportaalla.
Molemmissa seuroissa nähdään yhteistyön tiivistyminen oleellisena myös junioreiden osalta. Yli 10-vuotiaissa pelaavat joukkueet osallistuvat sarjoihin tulevana kesänä Kissojen organisaation alla.
– Meillä on Ristiinassa harrastajamäärät vähentyneet ja kun ikäluokat muutenkin pienenevät, niin alkaa olla hankalaa pelkistä omista junnuista saada joukkueellista pelureita siinä vaiheessa, kun siirrytään 8 vastaan 8 -peleihin kymmenen vuoden iässä, Särkkä ynnää.
Särkkä ja Pöyry korostavatkin, että nyt solmitulla yhteistyöllä pyritään pitämään jalkapallon harrastetoimintaa mahdollisimman pitkään Ristiinassa.
– Kaikkia yksityiskohtia ei olla vielä hiottu ja tulevaisuus ja kokeilut näyttävät, miten käytännössä homma toimii ja miten jatkossa toimitaan, Pöyry tuumaa.
– Tarkoitus on joka tapauksessa, että Ristiinassakin järjestetään toimintaa, eli esimerkiksi kerran viikkoon me pidetään junnutreenit Ristiinassa. Meille Kissojen suuntaan yhteistyö tuo tietysti lisää junioripelaajia, jolloin saadaan suurempia ikäluokkia myös meidän ryhmiin, Pöyry pohtii.
Särkkä ja Pöyry linjaavat molemmat, että RiPan ja MiPK:n toiminta on ensisijaisesti harrastetoimintaa. Selkeämmin kilpailullinen toiminta löytyy MP:n riveistä.
Koululle ja opettajille valmistava opetus on ollut kiinnostava uusi haaste.
Valmistava opetus on jaettu Ristiinassa kolmeen ryhmään. Toimittajan työstä oli kuulemassa ja kysymässä kaksi opetusryhmää.
Tässä ei ole samanlaista päivää. Moni kuvailee työtään näin, mutta erityisen painokkaalta se kuulostaa, kun Henrik Aschan toteaa niin valmistavan opetuksen opettajan työstä Ristiinan yhtenäiskoulussa. Jo monessa haasteessa testattu mies otti opettajan työn vastaan tammikuun alusta.
– Ajattelen, että kaikki opetustyö on vaativaa mutta tämä on kyllä tosi vaativaa. Mutta ehdottomasti kiinnostavaa, Aschan toteaa.
Ristiinassa opiskelee tällä hetkellä 29 oppilasta kolmessa valmistavan opetuksen ryhmässä. Opetuksen tarkoituksena on opettaa Suomeen muuttaneille lapsille ja nuorille suomen kieltä ja tutustuttaa suomalaiseen kulttuuriin ja kouluun niin, että oppilaat ovat noin yhden lukuvuoden opiskelun jälkeen valmiita siirtymään mukaan yleisopetuksen ryhmiin.
Aschan opettaa oppilaista vanhimpia, eli noin 15–16-vuotiaita. Hänen lisäkseen valmistavassa opetuksessa työskentelee kaksi opettajaa, joilla on juuret Ukrainassa. Valmiitakin opetusmateriaaleja opettamiseen on mutta paljon opettajat saavat myös tehdä ja miettiä itse.
– Koko ajan puntaroin sitä, mikä on paras keino opettaa asioita. Heillähän on kaikilla myös merkittävä tausta ja joka päivä saa haistella, millainen kyky kenelläkin on oppia, Aschan sanoo.
Ristiinassa valmistavassa opetuksessa on lapsia ja nuoria Ukrainasta ja Etiopiasta. He asuvat Ristiinan tai Kyyhkylän alueella.
– Eniten tässä työssä tarvitsee ihmistuntemusta, tilannetajua ja tunneherkkyyttä. Jos esimerkiksi Ukrainassa tapahtuu lähisukulaisille jotain, niin totta kai se tipauttaa nuoren hetkeksi. Kukaan ei väsyneenä jaksa kiinnostua opiskelusta, Aschan sanoo.
Koulussa sota-asioita ei tunneilla käsitellä mutta nuoret varmasti seuraavat niitä omista kanavistaan.
– Oppimisen motivaatio vaihtelee totta kai niin kuin suomalaisnuorillakin. Suomen opiskelun kannalta merkitystä on myös sillä, että osa ajattelee olevansa vain käymässä Suomessa. Totta kai varmasti jokainen heistä lähtisi takaisin kotiin, jos voisi. Kukaan heistä ei ole tullut Suomeen oppiakseen suomea, Aschan muistuttaa.
Muutamat oppilaista ovat suomalaisen koulun rinnalla mukana myös ukrainalaiskoulujensa etäopetuksessa.
Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander toteaa, että syksyllä alkanut valmistava opetus on ollut koko koululle kiinnostava uusi maailma.
– Se on haastavaa mutta samalla ryhmien täällä oleminen on hirveän tavallista ja luontevaa. Aluksi kielimuuria oli enemmän mutta kevättä kohti ryhmien yhteistyötä perusopetuksen oppilaiden kanssa tulee toivottavasti koko ajan lisää, Savander sanoo.
Valmistavassa opetuksessa olevat vanhimmat oppilaat osallistuvat jo yleisopetuksessa kotitalouden ja englannin kielen tunneille.
– Pienillä ei ole ollut englannin osaamista mutta vanhimmilla sitä on ollut pikkaisen tukena, joten heidän kanssaan on ollut helpoin aloittaa näin.
Kuntien järjestämä valmistava opetus rahoitetaan valtionosuudella. Vuoden Suomessa asumisen jälkeen esimerkiksi ukrainalaiset voivat hakea kotikuntaa.
Savander kertoo, että oppilaiden jatkoa on suunniteltu niin, että suurin osa valmistavan opetuksen ryhmien oppilaista siirtyy Ristiinassa yleisopetuksen ryhmiin syksyllä.
– Todennäköisesti yksi valmistavan opetuksen ryhmä jatkaa syksyllä, koska meillä on myös esimerkiksi tammikuussa kouluun tulleita lapsia, Savander sanoo.
Tulevaisuutta on kuitenkin haastava suunnitella, koska perheet tekevät ratkaisunsa itse. Enimmillään Ristiinassa on ollut valmistavassa opetuksessa 36 lasta mutta joitakin perheitä on palannut Ukrainaan tai muuttanut muualle Suomeen.
– Toivoisin, että lapset jatkavat täällä tutussa koulussa ja sen mukaan olen resurssihakemuksia parhaillaan tekemässä. He ovat varmasti jo ryhmäytyneet keskenään ja lisäksi orastavia ystävyyssuhteita on muiden oppilaiden kanssa.
Parhaillaan rehtoreiden ja kuntien opetustoimen työlistalla on suunnitella syksyn opetusryhmiä ja hakea erilaisia rahoituksia.
– Mikkeli hakee esimerkiksi niin sanottua tasa-arvorahaa. Sitä voi kohdentaa maahanmuuttajaopetukseen. Lisäksi alle kuusi vuotta Suomessa asuneet ovat oikeutettuja suomi toisena kielenä resursseihin, Savander kertoo.
Rehtori uskoo, että valmistavan opetuksen oppilaat pärjäävät syksyllä tuen kanssa yleisopetuksen ryhmissä.
– Iso ryöppy se alussa on heille. Mutta lapset ovat tosi nokkelia poimimaan kielen, joten uskon, että ryhmän kieli tarttuu nopeasti ja he pääsevät siitä kiinni.
Suomen kielen alkeet oppilailla ovat jo hienosti hallussa. Toimittajalta haluttiin kysyä työstä ja oppilaat olivat harjoitelleet kertomaan myös itsestään. Aschanin tavoitteena on saada vielä lisää vierailijoita kertomaan omasta työstään nuorille. Vierailijaa kun usein kuunnellaan keskittyneemmin kuin opettajaa – ja kielitaito karttuu siinä samalla.
