Pääsiäisviikon Ristiinalaisessa julkaistiin ristikko.

Näin se ratkesi:

Outi Kauria putosi, Lotta Tuominen nousi aluevaltuustoon. 

Keskusta on aluevaaleissa Etelä-Savon hyvinvointialueen suosituin puolue 31,8 prosentin kannatuksella. Se sai 20 aluevaltuutettua.

Toiseksi suosituin on SDP 22 prosentilla, 14 paikkaa, ja kolmanneksi kokoomus 18,3 prosentilla, 11 paikkaa.
Neljänneksi suosituin Etelä-Savossa on Liike Nyt 7,7 prosentilla vahvasti savonlinnalaisilla ehdokkailla. Tulos toi 4 valtuutettua.

Muut paikat jakaantuivat perussuomalaisille, 3, vihreille, 3, vasemmistoliitolle, 2, ja kristillisille, 2 paikkaa.

Aluevaalien ääniharava oli Mäntyharjun Jari Leppä (kesk.) 1434 äänellä. Yli tuhat ääntä saivat myös Oskari Valtola (kok.), 1341, Anna-Kristiina Mikkonen (sd.), 1319, ja Jatta Juhola (sd.), 1118 ääntä.
Keskustalaisista neljänneksi eniten ääniä sai ristiinalainen Kirsi Olkkonen, 587 ääntä. Olkkonen uusi siis aluevaltuutetun pestinsä.
Varavaltuutetuksi jäi nykyinen aluevaltuutettu Outi Kauria (kesk.) Suomenniemeltä. Kauria sai 260 ääntä.

Ristiinalainen aluevaltuutettu Riitta (Iitu) Hassinen jatkaa valtuustossa 295 äänellä.
Ristiinalaislähtöinen Lotta Tuominen (vas.) nousee aluevaltuustoon 515 äänellä, mikä oli vasemmistoliittolaisista suurin äänimäärä.

Keskustan ristiinalainen Hannu Korhonen keräsi 167 ääntä ja sai varavaltuutetun paikan.

Ristiinaan saatiin sekä konkareita että uusia kaupunginvaltuutettuja. 

Mikkelin kuntavaalien voittaja oli keskusta 26,9 prosentin kannatuksella. Toiseksi jäi kokoomus 25,9 % kannatuksella.
Molemmat puolueet saavat kaupunginvaltuustoon 14 paikkaa. Edellisiin vaaleihin verraten keskusta kasvatti paikkamääräänsä kahdella ja kokoomus kolmella valtuutetulla.
Kolmantena kannatuksessa oli SDP, joka sai 13 paikkaa (24,1 %). Vihreät menetti yhden paikan ja puolueen valtuutettuja on nyt neljä. Perussuomalaiset menetti paikkoja kuusi edellisiin vaaleihin verraten ja heitä on uudessa Mikkelin valtuustossa kolme.
Vasemmistoliitto sai kaksi valtuutettua ja kristillisdemokraatit yhden. Edellisissä vaaleissa Mikkelistä ei mennyt läpi vasemmiston ehdokkaita ja kristillisillä oli kaksi valtuutettua.

Ristiinasta läpi menivät jo kunnanvaltuustossa olleet Kirsi Olkkonen (kesk.), Jaakko Väänänen (kesk.), Petri Tikkanen (sd.) sekä Suomenniemen Antti Pakarinen (kesk.). Olkkonen kasasi ääniä 428, mikä on keskustalaisista kolmanneksi eniten. Häntä suuremman äänimäärän saivat puolueesta Vesa Kallio ja Pekka Pöyry. Olkkonen oli vaali-iltana pitkään Pöyryä edellä, mutta lopulta Pöyry kampesi 437 äänen määrällä ohi.

Selkeällä 403 äänen kannatuksella valtuustoon meni uutena ristiinalaislähtöinen Lotta Tuominen (vas.). Tuominen veti vasemmistoliiton historialliseen tulokseen Mikkelissä ja sai ääniä enemmän kuin myös vasemmistoliiton listoilta läpi mennyt Satu Taavitsainen, 319.

Uutena valtuustoon pääsi myös ristiinalainen Tuija Syrjäläinen (sd.), joka keräsi 176 ääntä ollen puolueensa 6. eniten ääniä saanut. Tikkasta äänesti 152 äänestäjää.

Kristillisdemokraattien ainoan valtuustopaikan nappasi Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen 176 äänellä.
Ristiinalaisittain tuttu on myös keskustan uusi valtuutettu Niklas Kurvinen, joka työskentelee opettajana Ristiinassa.

Ensimmäiseksi varavaltuutetuksi jäi täpärästi keskustan ristiinalainen Pirjo Syväoja. Varavaltuutetun tittelin nappasivat ristiinalaisista Aapo Rötkö (kok.), Jaana Vartiainen (sd.), Ville Heinikainen (ps.), Maria Närhinen (kok.), Janne Strengell (kesk.), Tiina Elkharam (kesk.), Sami Nalli (kok.), Anne Hujala (kesk.), Mikko Siitonen (vihr.), Juha Hakkarainen (sd.) sekä suomenniemeläinen Susanna Rusakko (sd.).
Nalli on nykyinen kaupunginvaltuutettu, eli hän putosi valtuustosta.

Ristiinan äänestysalueella äänestettiin eniten Olkkosta, joka sai äänistään 203 Ristiinasta. Hänen jälkeensä ristiinalaiset äänestivät Tikkasta, Väänästä, Tuomista ja Syrjäläistä.
Suomenniemeläiset antoivat vahvan tuen Pakariselle, joka sai Suomenniemen äänistä 116. Hänen jälkeensä Rusakko sai Suomenniemeltä 36 ääntä, jonka jälkeen äänet jakaantuivat pienillä äänimäärillä eri ehdokkaille. Kolmanneksi äänestetyin Suomenniemellä oli Jaana Strandman (ps.), joka sai 9 ääntä.

Mikkelissä eniten ääniä sai kokoomuksen Oskari Valtola, 960. Hänestä jäi hieman Jatta Juhola (sd.), jota äänesti 920 kuntalaista. Heidän jälkeensä eniten ääniä saivat Jarno Strengell (sd.), 794 ja Vesa Kallio (kesk.), 722.

Leinonen palkittiin lauantaina Rovaniemellä. 

Suomen Kirjailijaliiton vuoden 2025 Suunta-palkinnon saa kirjailija Anne Leinonen.

Suunta-palkinto nostaa esiin paikallista ruohonjuuritason kirjallisuustoimintaa sekä erityisen aktiivisia henkilöitä kirjallisuuden alalta. Se myönnetään henkilölle tai toimijalle, joka on erityisellä tavalla edistänyt kirjallisuutta ja kirjallisuuden harrastamista omalla paikkakunnallaan.
Anne Leinonen (s. 1973 Juva) on suomalaisen spekulatiivisen fiktion ydinhahmoja ja Etelä-Savon kirjallisen elämän ylläpitäjiä. Leinonen on kirjoittanut yli parikymmentä vuotta niin nuorille kuin aikuisille. Lisäksi hän on toiminut kustannustoimittajana, monien kirjailijoiden mentorina, erilaisissa luottamustehtävissä ja poikkitaiteellisissa projekteissa.
Leinonen asuu Ristiinassa. Palkinto luovutettiin Leinoselle Kirjailijayhdistysten Talvipäivillä Rovaniemellä lauantaina. Ristiinalainen tavoitti Leinosen puhelimitse Rovaniemeltä perjantaina.
– Tunnustus tuntuu oikein hyvältä. Hienoa saada omalta yhteisöltä, eli kollegoilta palkinto, Leinonen totesi.

Palkintoperusteilla mainittiin muun muassa, että vuonna 2005 Leinonen perusti Usva-verkkolehden esittelemään suomalaista spekulatiivisen fiktion kenttää. Hän on järjestänyt monena vuonna kirjoittajille Usva-leirejä vertaispalautteen ja verkostoitumisen edistämiseksi sekä perustanut kirjoittajaryhmä Usva-akatemian.
Leinonen on ollut aktiivisesti mukana Osuuskumma-kustantamossa ja hänellä on myös oma kustantamo, Penelope-kustannus yhdessä Saara Henrikssonin kanssa.
– Joidenkin kirjailijoiden tie on tehdä teoksia, jotka herättävät ihmisiä ajattelemaan ympäröivää todellisuutta ja ihmisen osaa siinä. Minulle tärkeää on ollut toisten kannatteleminen, Leinonen kertoo palkintotiedotteessa.

Mutta miksi kannatteleminen on ristiinalaiskirjailijalle tärkeää?
– Ajattelen niin, että ”aloita maailmanparantaminen itsestä ja lähiympäristöstä”. Taideala on todella kilpailtu ala mutta siihen kilpailuun ei ole pakko lähteä mukaan. Se ei ole minulta pois, kun autan jotain nuorta tekijää ja hän voi välttää niitä virheitä, joita muut ovat tehneet, Leinonen miettii.
– Olen itse saanut lempeää ohjausta alussa kollegoilta, jotka olivat itseäni kokeneempia. Heille sitä velkaa ei voi maksaa mutta voin maksaa sitä antamalla tietoa asioista eteenpäin, Leinonen jatkaa.

Palkintotiedotteessa Leinonen tiivistää asian myös näin:
– Taiteilijuus on vastavirtaan uimista, ja herkän taiteilijan usko omiin kykyihin sammuu helposti. Silloin tarvitaan niitä, jotka kannattelevat ja tukevat. Olen kiitollinen siitä, jos voin omalta osaltani mahdollistaa uusien kykyjen nousun tai verkostoida ihmisiä niin, että erilaiset raja-aidat kaatuvat. Tämä palkinto on minulle tärkeä kunnianosoitus ja muistutus siitä, että näkymätönkin voi muuttua näkyväksi, Leinonen sanoo tiedotteessa.

Rovaniemellä Leinonen osallistui Talvipäivien ohjelmaan, jossa oli sekä ohjelmaa ammattilaisille että yleisölle kirjallisuuteen liittyen.
Pohjoisen reissu on myös muuten työmatka.
– Jatkan täältä itse asiassa Pohjois-Norjaan. Olen kirjoittamassa dekkaria ja käyn samalla reissulla sen tapahtumapaikoilla. Olen siis ensimmäistä kertaa kirjoittamassa ihan perusdekkaria, jossa ei ole mitään yliluonnollisia juttua. Mutta toki murhaan siinä liittyy myös pohjoisen mytologiaa, Leinonen kertoo.
Dekkari julkaistaan äänikirjana loppuvuodesta.
– Nyt juuri on julkaistu minun ja Helena Wariksen Kettukoski-kirjoista kolmas, Munia ja morkkista Kettukoskella. Siinä on pääsiäinen menossa, Leinonen kertoo.
Kettukoski-sarjaa kirjailijat kirjoittavat nimellä Marke Talvi. Kirjat ilmestyvät ensin äänikirjoina ja myöhemmin myös paperiversioina.
– Sarjan toinen osa, Kinkkua ja kommandoja Kettukoskella, on nyt painossa ja tulee kirjana kirjastolevitykseen toukokuussa, Leinonen vinkkaa.

Leinonen on palkittu aiemmin muun muassa Etelä-Savon taidepalkinnolla, WSOY:n nuortenkirjakirjoituskilpailussa yhdessä Eija Laitisen kanssa, Atorox-palkinnolla ja Portin kirjoituskilpailussa.

Elina Alanne

Neuvotteluja on käyty, mutta yrittäjää ei ole vielä löytynyt. 

Mikkelin kaupunki jatkaa yrittäjän etsintää Kallioniemeen.
– Laitamme taas markkinointikampanjan käyntiin lehdissä ja somessa. Halu on kova löytää sinne toimija, kertoo palvelujohtaja Linda Asikainen.
Hakumainoksen voi nähdä myös tässä Ristiinalaisessa.
Asikainen kertoo, että nyt asiassa edetään täysin markkinaehtoisesti, eli yrittäjä voi itse vaikuttaa siihen, millaisen sopimuksen Kallioniemeen tekee. Yrittäjä voi ottaa pyöritettäväkseen esimerkiksi vain uuden rantamakasiinin tai myös muita alueen toimintoja, kuten huvilan.
– Voimme neuvotella sinne erityyppisiä paketteja, eli lähdemme siitä, miten olisi mahdollista saada sinne toimintaa auki.

Yrittäjää etsittiin ilmoituksilla viimeksi helmikuussa. Asikainen sanoo, että jokaisella kierroksella on käyty hyviä neuvotteluja.
– Meille tämä on ollut hyvää oppia siitä, mitkä ovat toimijoille reunaehtoja. Haastehan siellä on kannattavuus ja työvoima. Kaupungin rooli puolestaan on, että saamme tilat sellaisiksi, että siellä voi kannattavasti toimia. Lisäksi sopimus yrittäjän kanssa pitää tehdä sopivaksi, eli emme vaadi nyt monen vuoden vuokrasopimusta tai kaikkien tilojen vuokraamista, Asikainen sanoo.
Uuden rantamakasiinin ja huvilan keittiön remontoinnin jälkeen Asikainen on luottavainen, että yrittäjä vielä kyllä löytyy.
– Nyt jos koskaan siellä on mahdollista lähteä jatkamaan toimintaa.
Elina Alanne

Ristiinan Uikkalan asemakaavan muutos on saanut lainvoiman tiistaina 8. huhtikuuta. Kaava hyväksyttiin päätöksenteossa helmikuussa ja siitä ei tehty valituksia, joten kaava on nyt lainvoimainen. Uikkalan kaava mahdollistaa kauppaliikkeen rakentamisen lähellä Brahentietä olevalle tontille.

Kaukaanrannan asemakaavamuutos puolestaan ei edennyt lainvoimaiseksi. Siitä tehtiin kaksi valitusta Itä-Suomen hallinto-oikeudelle, joten asia siirtyy sen käsittelyyn.
Mikkelin kaupunkikehityslautakunta hyväksyi Kaukaanrannan kaavan myös helmikuun kokouksessaan. Kaavasta ennen tuota jätetyissä muistutuksissa yksityiset ihmiset olivat huolissaan muun muassa alueen maisema-arvoista, liikenneturvallisuudesta sekä vastarannalle kohdistuvasta valojen näkymisestä.
Kaukaanrantaan on suunnitteilla Osuuskauppa Suur-Savon ABC-kylmätankkausasema sekä autoille että veneille. Kaavatyötä on tehty syksystä 2023 saakka.
Elina Alanne

Ysien jatkohaun valinnat ovat tänä keväänä hajaantuneet enemmän kuin muutamina aiempina vuosina. Yksi syy voi olla se, että ikäluokkakin on isompi kuin muutamaan vuoteen. 

Peruskoulunsa tähän kevääseen päättävät Ristiinan ysiluokkalaiset Jimi Terho, Liina Roponen ja Miro Koski ovat hakeneet yhteishaussa useampiinkin kouluihin. Terho ja Roponen hakivat harrastuneisuuden pohjalta erikoislukioihin, Koski taas perinteisempää väylää ammattiopistoon.
– Itselläni on useampikin musiikkilinjan lukio hakukohteina. Ykkösenä on Lahti, sitten Vantaa, Jyväskylä ja Espoo. Näiden jälkeen on vaihtoehtona myös ihan peruslukio Jyväskylässä, Terho listaa.
Hän sanoo, että ei ainakaan tässä vaiheessa ajattele, että musiikin saralta löytyisi varsinaista ammattia, mutta se kiinnostaa harrastuksena niin paljon, että Terho halusi hakea näitä paikkoja.
– Asumiskuvioita en vielä kauhean paljon ole selvitellyt, mutta kyllähän se tarkoittaisi, että opiskelupaikkakunnalla myös tulisi asuttua. Kyllähän noista kaikista paikoista hyvin bussit ja muut kulkee, että pääseehän sieltä kotonakin käymään, Terho pohtii lisäten, että mahdollinen omilleen muuttaminen ei häntä hirvitä.
– No ei jännitä. Enemmän ajattelen, että hieno kokemus olisi tulossa.

Lentopalloa aktiivisesti harrastava Roponen puolestaan haki useampaankin lentopallopainotteiseen lukioon.
– Ykkösvaihtoehtona on Kuopion lentopallolinja, kakkosena Oriveden vastaava ja sitten kolmantena Savonlinnan urheilulinja.
– Ihan harrastus edellä nämä paikat tulivat. Ei ole täältä kavereita hakemassa samoihin paikkoihin, mutta tunnen kyllä lentopallon kautta muitakin, jotka ovat näihin lukioihin hakeneet, Roponen sanoo.
Roponenkin sanoo, ettei vielä ole tarkemmin mahdollisia asumisjärjestelyitä miettinyt, mutta matka on sen verran pitkä, että käytännössä ainakin viikot tulisi asua opiskelupaikkakunnalla.

Kosken opintopaikka puolestaan tulee olemaan Mikkelissä, ja hän aikoo kulkea opintoihin Esedulle ammattiopistoon kotoaan Ristiinasta.
– Ykköshakuna minulla oli kone- ja tuotantotekniikka. Seuraavat vaihtoehdot olivat ravintola-, rakennus- ja pintakäsittelyalat.
– Kyllähän tuo ykkösvaihtoehdon valitseminen jäi vähän viime tinkaan, mutta tuli sieltä kuitenkin. Aika paljon kavereidenkin kanssa ollaan juteltu, että kuka hakee minnekin, Koski kertoo.

Erikoislukioihin hakeneet Terho ja Roponen tietävät, että niihin on paljon hakijoita, ja aloituspaikkoja rajallisesti.
– Ainakin tuonne Kuopioon on aika hankala päästä. Sinne on koulutodistuksen lisäksi lisähaku sellaisten urheilijakysymysten kautta. Orivesi ja Savonlinna on ehkä vähän helpompia päästä, Roponen tuumii.
– Musiikkilinjoillekin hakee ihan paljon porukkaa. Mutta uskon, että pääsykokeiden ja haastatteluiden kautta on itsellä ihan hyvät mahdollisuudet päästä, Terho pohtii.
Koski on luottavainen siitä, että ykkösvaihtoehdon ovet avautuvat. Hän tietää, että aloituspaikkoja on tarjolla melkein yhtä monta kuin linjalle oli ykkösvaihtoehdon hakijoita.

Kaikki nuoret ovat sitä mieltä, että yhteishakuasioita ryhdyttiin käymään koulussa tarpeeksi hyvissä ajoin läpi.
– Mutta silti se tuli jotenkin nopeasti vastaan. Aika on mennyt niin äkkiä! he kaikki naurahtavat.
Opolta sai hyviä vinkkejä ja apua hakuun, ja jokainen heistä kertoo myös keskustelleensa kotona valinnoistaan.
– Kyllä sitä vanhempien kanssa jutusteltiin useammastakin alasta, mikä voisi olla minulle sopiva, ja myös niistä, mitkä ehkä ei, Koski muistelee.
– Kotoa sanottiin, että kannattaa hakea sinne, mikä kiinnostaa. Sitten näkee, miten se lähtee sujumaan, Roponen sanoo.
– Niin, kyllähän sitä ehtii halutessaan vielä vaihtaa alaa tai opiskella myöhemmin jotain ihan muuta, Terhokin muistuttaa.
Niko Takala

Jatkoa ohjaa monta pohdintaa
Ristiinan yhtenäiskoulun opinto-ohjaaja Riina Koponen kertoo, että ysien valinnat ovat tänä keväänä hajaantuneet enemmän kuin muutamina aiempina vuosina. Yksi selittävä syy voi olla ihan se, että Ristiinassa on tänä vuonna 59 ysiluokkalaista.
– Eli isompi ikäluokka kuin hetkeen, Koponen summaa.
– Nuoria on hakenut sekä lukio- että ammatilliseen koulutukseen myös Mikkelin ulkopuolelle. Lähimmät yleislukiothan meillä ovat Mikkeli ja Mäntyharju, ja nyt hakuja on tehty esimerkiksi oman harrastuksen tai kiinnostuksenkohteen perässä erikoislukioihin eri puolille maata. Taustasyynä voi olla myös se, että hakukohteen paikkakunnalla asuu perheenjäsen tai muuta verkostoa jo ihan valmiiksi, Koponen kertoo.
Hän muistuttaa, että erikoislukioihin on haettu Ristiinasta samoista syistä joka vuosi. Koponen sanoo, että nuoret ovat hakupäätöstä tehdessään hyvin käytännöllisiä. Vuosia Ristiinan lukion lakkauttamisesta on jo mennyt ja nyky-ysit tekevät lukiopäätökset ilman suurempia tunnekuohuja.
– Se, minkä pohjalta nuoret lopulta valintansa tekevät, on aina mielenkiintoista. Jollekin se voi olla fiilis, mikä paikasta tulee. Myös valinnaiskielten tarjonta vaikuttaa. Jollekin arjen sujuvuus, jollekin isot/pienet ryhmät tai perinteisten kirjojen käyttömahdollisuus oppimateriaalina… Iso merkitys on myös sillä, mitä oma kaveriporukka on valitsemassa.

Elina Alanne

Muutosneuvottelut alkavat Pelloksen lisäksi myös Savonlinnassa ja Joensuussa. 

UPM Plywood aloittaa muutosneuvottelut Pelloksen, Savonlinnan ja Joensuun vaneritehtailla, UPM tiedottaa. Mahdollisia lomautuksia ja henkilöstövähennyksiä koskevien neuvottelujen piirissä on yhteensä noin 1 020 työntekijää.
UPM toteaa tiedotteessaan, että havuvanerin tuotannossa pitkään jatkuneet kannattavuushaasteet edellyttävät tehostamistoimia, joiden vuoksi UPM Plywood aloittaa muutosneuvottelut mahdollisesta työtehtävien vähentämisestä sekä toimintojen ulkoistuksesta UPM Pelloksen vaneritehtaalla tuotannollisista ja taloudellisista sekä toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä. Tavoitteena on tehtaan tuottavuuden parantaminen ja kilpailukyvyn turvaaminen haastavassa toimintaympäristössä.
Neuvottelujen piirissä on Pelloksella noin 550 henkilöä, ja alustavan arvion mukaan mahdollinen vähennys koskee noin 42 tehtävää jakautuen henkilöryhmittäin arviolta seuraavasti: työntekijätehtäviä 38 ja ylempien toimihenkilöiden tehtäviä neljä.

Myös koivuvanerin tilauskannan kehityksessä on epävarmuuksia, markkinanäkyvyys on heikko ja toimitusvaikeudet pahentavat tilannetta entisestään, UPM toteaa tiedotteessa. Kysynnän epävarmuus edellyttää varautumista tilapäisiin tuotantokatkoihin UPM Savonlinnan ja UPM Joensuun vaneritehtailla. UPM Plywood varautuu rajoittamaan koivuvanerin tuotantoa tarvittaessa lomauttamalla Savonlinnan ja Joensuun kaikkia henkilöstöryhmiä määräajaksi.
Mahdolliset lomautukset kestäisivät Savonlinnan ja Joensuun tehtailla korkeintaan 90 päivää, ja ne sijoittuisivat ajanjaksoille, joilla edellytykset tarjota työtä ovat tilapäisesti vähentyneet edellä mainituista syistä. Mahdollisten lomautusten arvioidaan toteutuvan 31.12.2025 mennessä.
Yhteensä neuvotteluiden piirissä arvioidaan olevan Savonlinnassa noin 270 henkilöä, joista noin 250 työntekijöitä ja noin 20 ylempää toimihenkilöä, ja Joensuussa noin 200 henkilöä, joista noin 185 työntekijöitä ja noin 15 ylempää toimihenkilöä.
Päätökset mahdollisista lomautuksista ja irtisanomisista tehdään, kun muutosneuvottelut on saatu päätökseen.

UPM Plywoodin ja Teollisuusliiton työriidan sovittelu jatkuu.

UPM Plywoodin Pelloksen tehtaat seisovat viidettä viikkoa. UPM:n ja Teollisuusliiton työriitaan ei löytynyt ratkaisua viime viikonloppuna. Valtakunnansovittelija Jukka Ahtela teki sovintoehdotuksen, jonka Teollisuusliitto hylkäsi sunnuntaina.
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja, pääneuvottelija Katariina Stoorin mukaan palkankorotusten taso sovintoehdotuksessa oli riittämätön.
– Teollisuusliitto on solminut yli 70 yrityskohtaista työehtosopimusta mekaanisen metsäteollisuudelle toimialalla kuluvalla TES-kierroksella. Näissä sopimuksissa palkankorotusten taso kahdelle vuodelle on ollut 7–9 prosenttia. Sovintoehdotus oli reippaasti alle tämän metsäteollisuuden linjan, eikä sitä siksi voitu hyväksyä, Stoor sanoo liiton tiedotteessa.
Samoilla mielin on Pelloksen tehtaiden pääluottamushenkilö Jonna Pöysti.
– Esitys ei ollut hyväksyttävissä mekaanisen metsäteollisuuden palkankorotustasolta, eikä myöskään joiltain yksityiskohdiltaan, Pöysti toteaa.
Työehtosopimusneuvotteluja on käyty jo keväästä 2024 alkaen. Syksyllä päästiin jo monesta asiasta sopuun mutta palkankorotusten tasosta on neuvoteltu jo kuukausia.
– Me pääluottamushenkilöt emme ole fyysisesti olleet valtakunnansovittelijan toimistolla, mutta yhteyden päässä ollaan, Pöysti kertoo omasta roolistaan.

UPM hyväksyi sovittelijan ehdotuksen. Yhtiö toteaa tiedotteessaan, että ehdotus oli Teollisuusliiton vientiteollisuuteen sopiman yleisen palkankorotuslinjan mukainen. Sopimus olisi mahdollistanut UPM Plywoodin työntekijöille yhteensä 7,8 % palkankorotukset 3 vuoden aikana.
– Yleisen linjan mukaisten ratkaisujen piirissä on jo satoja tuhansia työntekijöitä usealta eri toimialalta, ja myös UPM Timberin tammikuussa Teollisuusliiton kanssa tekemä työehtosopimus noudattaa vientiteollisuuden palkankorotustasoa, toteaa yhtiön tiedotteessa UPM Plywoodin tuotantojohtaja Juhani Tenhunen.
– Rakennusalan alhaisen kysynnän ja ennätyskorkean puun hinnan aiheuttamat kannattavuushaasteet eivät mahdollista yleisen linjan ylittäviä palkankorotuksia, Tenhunen jatkaa tiedotteessa.

Teollisuusliitto ja UPM ovat neuvottelujen aikana olleet ilmeisen kaukana toisistaan. Liitto kokee, että jumiutunut tilanne on UPM:n syytä ja metsäyhtiö kokee puolestaan omissa tiedotteissaan hakeneensa korotuksiin aktiivisesti ratkaisua.
– On tässä jonkin verran vastaantuloa tullut ja lähentymistä mutta taso ei ole se, mitä olisimme valmiita hyväksymään, luottamushenkilö Pöysti sanoo.
Teollisuusliitto kokee, että aiemmat UPM Plywoodin palkankorotukset ovat jääneet jälkeen muusta teollisuudesta sekä mekaanisesta metsäteollisuudesta.
– Aiempi kolmevuotinen sopimus Plywoodissa oli sovituilta palkankorotuksilta muuta teollisuutta heikompi. Nyt on takaisinmaksun aika, Stoor toteaa Teollisuusliiton tiedotteessa.
Liitto kokee, että palkkojen taso ei ole taannut työntekijöiden ostovoimaa. UPM puolestaan näkee, että nyt esitetty palkankorotustaso olisi taannut työntekijöiden ostovoiman säilymisen.
– Sen kustannusvaikutus olisi ollut liiketoiminnan kannalta hyvin haastava, mutta hyväksyttävissä, jotta paluu töihin olisi mahdollista, Tenhunen tiivistää UPM:n tiedotteessa.
Ristiinalaiselle Tenhunen toteaa, että varmasti jokainen toivoo työriitaan jo pian ratkaisua.
– Ei tämä tilanne ole kenenkään etu, Tenhunen sanoo.

Viime vuosina Pelloksen tehtailla on heikon markkinakysynnän vuoksi jouduttu lomauttamaan henkilöstöä.
– On ollut taloudellisesti ihmisille tiukkaa aikaa. Sitä suuremmalla syyllä nyt palkankorotusten pitää olla riittäviä, jotta kestetään vastaisuudessa iskuja, Pöysti sanoo.
Pöysti kertoo, että Teollisuusliitto selvitti UPM Plywoodissa työskentelevältä jäsenistöltään vastikään mielipiteitä lakosta. Sieltä tuli vahva mandaatti jatkaa lakkoa ja neuvottelua palkankorotuksen tasosta. Pitkittyneiden lakkojen aikana on ollut yksittäisiä liitosta eroamisia, ei joukkopakoa.
– Rintama pysyy, Pöysti toteaa.
UPM Plywoodin tehtaita on Suomessa Pelloksen lisäksi Savonlinnassa, Joensuussa ja Kouvolan Kalsossa. Ne ovat kaikki lakossa. Plywoodin tuotanto Viron Otepään tehtaalla toimii normaalisti.
Elina Alanne

Ari Korhonen jatkaa vielä muun muassa kaupanvahvistajana.

Niin se sai Ari höynäytettyä minut jatkamaan, naurahtaa Tarja Haukka ja vaikuttaa höynäytykseen hyvinkin tyytyväiseltä.
AK-asunnot LKV:n Ari Korhonen oli jo tovin etsinyt yritykselleen jatkajaa ja se löytyi samalta kylältä, kun Haukka tarttui hommiin. Korhonen jatkaa vielä muun muassa kaupanvahvistajana, mutta Haukka hoitaa nyt kiinteistöjen myyntiä ja vuokrausta. Haukan mentorina on Henrik Aschan, joka on tavoitteena saada toimintaan enemmän mukaan kevään mittaan. Hän alkaa tehdä muun muassa kiinteistöjen kuntokartoituksia.
– Kovasti meillä on kaikenlaisia suunnitelmia, Haukka toteaa.
– Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo, tuumaa Aschan.

Haukka toteaa, että halusi jatkaa tutulla AK-asuntojen nimellä.
– Ihmiset tuntevat nimen ja Arille menee puheluita vielä varmaan monta vuotta. Hän ohjaa niitä sitten minulle.
Yrityskauppa onkin toteutettu niin kuin varmasti moni yritykselleen jatkajaa etsivä toivoisi. Jo viime kesänä Haukka kulki Korhosen mukana.
– Kävelin Arin perässä ja kuuntelin. Ei tämä ole kuitenkaan minulle niin iso hyppäys. Olen kohta 10 vuotta myynyt uudistaloja ja lisäksi minulla on sisustajan ammattitutkinto vuosien takaa. Minulla on myös keittiö- ja tulisijamyyntiä. Voi olla, että minulla on enemmän tietoa rakentamisesta ja remontoimisesta kuin monella muulla kiinteistönvälittäjällä, Haukka miettii.
Juuri kattavasti erilaisia palveluita Haukka ja Aschan haluaisivat tarjota jatkossa.
– Henkka tietää, mitä on rakennusten seinien sisällä, minä mitä tehdä pinnalle, Haukka summaa.

Haukka toteaa, että kiinteistönvälityksessä ja uudisrakentamisessa ollaan menossa kohti parempia aikoja muutaman vuoden hiljaisemman ajanjakson jälkeen.
– Myyn ja suunnittelen Sievi-taloja ja se on aina hyvä mittari alan tilanteeseen. Nyt on ollut enemmän tiedusteluita rakentamisesta kuin vaikka viime vuonna samaan aikaan, Haukka sanoo.
Korhonen on viime aikoina jo vähän hiljentänyt tahtia kohti eläkepäiviä, joten Haukka ja Aschan toteavat, että he alkavat nyt nostaa kiinteistönvälityksen tahtia.
– Paljon on nyt netissä kävijöitä, eli kohteiden etsijöitä. Etelä-Savohan olisi täynnä esimerkiksi vanhoja pihapiirejä, joille olisi ostajia Etelä-Suomesta mutta jostain syystä niitä ei tule myyntiin. Sellaisille kohteille olisi kysyntää, joissa on vanha pihapiiri ja metsää. Vähän sääli, että ne ovat tyhjillään, kun niihin voisi saada uutta porukkaa, Haukka vinkkaa.
Elina Alanne

Kaksissa vaaleissa äänestäminen vaatii myös äänestäjältä vähän tarkkuutta.

Huhtikuussa järjestetään samanaikaisesti alue- ja kuntavaalit. Varsinainen vaalipäivä on 13. huhtikuuta. Ennakkoäänestys Suomessa on 2.–8.4. ja ulkomailla 2.–5.4.
Kevään vaaleissa äänestäjä voi äänestää molemmissa vaaleissa samalla kertaa, joko ennakkoon tai vaalipäivänä. Äänestäjä voi kuitenkin halutessaan äänestää eri vaaleissa myös eri kerroilla tai käyttää äänioikeuttaan vain toisessa vaalissa.
Ennakkoon voi äänestää millä tahansa vaalipaikalla Suomessa. Vaalipäivänä 13. huhtikuuta jokainen äänestää oman äänestysalueen äänestyspaikassa. Ne ovat avoinna kello 9–20. Vaalipäivän äänestyspaikka on lähetetty äänioikeutetulle postitse tai Suomi.fi-palveluun lähetetyssä äänioikeusilmoituksessa. Ristiinassa äänestetään kirjastossa, Suomenniemellä Toimintakeskus Metsätähdessä.
Ristiinassa ennakkoäänestetään kirjastossa sen aukioloaikoina. Lisäksi alueella kiertää äänestysbussi niin, että se on perjantaina 4.4. kello 9–13 Suomenniemellä Temmin tuvan parkkipaikalla, Kirkonkyläntie 18 sekä kello 15–17 Kuomapirtillä, Pirtintie 3. Lauantaina 5.4. bussi kiertää kello 9-11 Hangastenmaan kylätalolla, Parkkilantie 237, kello 12–14 Majatalo Ristinan pihassa, Suurlahdentie 1050 sekä kello 15–17 Mahkolassa, Himalanpohjantie 1598 (Mahkolantien risteys).

Äänestyspaikalla henkilöllisyys pitää todistaa poliisin myöntämällä henkilökortilla tai passilla. Myös ajokortti tai vastaava kuvallinen asiakirja kelpaa. Jos tällaista asiakirjaa ei ole, äänestämistä varten annettavaa maksutonta väliaikaista henkilökorttia voi hakea lähimmältä poliisilaitokselta. Sitä hakiessasi tarvitsee passikuvan, joka ei saa olla kuutta kuukautta vanhempi.
Äänestyspaikalla eri vaalit erotetaan eri väreillä. Violetilla lipulla äänestetään aluevaaleissa ja valkoisella lipulla kuntavaaleissa. Myös ehdokasluettelot ovat näillä väreillä. Ehdokkailla on eri numerot eri vaaleissa, joten äänestyskopissa on hyvä olla tarkkana.
Kuntavaaliehdokkaiden numerot ovat yksi-, kaksi- tai kolmenumeroisia. Aluevaaliehdokkaiden numerot ovat nelinumeroisia.

Aluevaaleissa valitaan valtuutetut aluevaltuustoihin, jotka vastaavat hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä. Mikkelin seutu kuuluu Etelä-Savon hyvinvointialueeseen eli Eloisaan. Etelä-Savon aluevaltuustoon valitaan 59 valtuutettua.
Kuntavaaleissa valitaan päättäjät päättämään oman kunnan asioista. Valtuustot toimivat seuraavat neljä vuotta. Ne aloittavat työskentelyn kesäkuussa 2025.

24.3. keskustellaan Kahvila-Ravintola Saimaassa. 

Paikallislehti Ristiinalaista kustantava Haumedia järjestää vaalitilaisuuden Ristiinassa maanantaina 24. maaliskuuta. Tilaisuus alkaa kello 17.30 pullakahveilla Kahvila-Ravintola Saimaassa. Kello 18 alkaen omissa keskusteluissaan ääneen pääsevät kunta- ja aluevaaliehdokkaat. Tapahtuma kestää noin pari tuntia.

Ristiinaan ovat lupautuneet paikalle kuntavaaliosuuteen Ville Heinikainen (ps.), Sami Nalli (kok.), Teuvo V. Riikonen (kd.), Mikko Siitonen (vihr.), Janne Strengell (kesk.), Petri Tikkanen (sd.) ja Lotta Tuominen (vas.).

Aluevaalien teemoista keskustelemassa ovat Liisa Ahonen (kd.), Riitta Hassinen (sd.), Raimo Heinänen (ps.), Hannu Korhonen (kesk.), Timo Kuitunen (vas.), Maria Närhinen (kok.) ja Riikka Peni (vihr.).

Puolueet ovat itse saaneet päättää osallistujansa. Järjestäjä on toivonut paikalle alueen omia ehdokkaita, jos mahdollista.
Tilaisuus on kaikille avoin ja myös yleisön kysymyksille on aikaa.

Jaakko Väänänen toivoo, että Mikkeli näkisi mökkeilyn ja rantarakentamisen kunnolla vahvuutenaan.

11 valtuustokautta pian takana ja nyt 14. kertaa ehdokkaana. Keskustalaista Jaakko Väänästä, 78, voi kai jo ihan perustellusti sanoa paikallispolitiikan konkariksi.
– Kaksi kertaa meni siis alussa harjoitellessa, Väänänen selventää.
Hän ehti siis olla kahdesti ehdolla ennen kuin meni läpi Ristiinan valtuustoon. Väänänen kertoo, että hänet on pitänyt mukana halu vaikuttaa itsensä kanssa samanhenkisten ihmisten asiaan.
– Eli maalla asuvien ihmisten asioihin. Nyt toki mukana on ristiinalaisten huoli palveluiden säilymisestä. Vaikka koko Mikkeli siellä kokonaisuutena nähdään. Joskus on tehtävä myös huonoja päätöksiä, Väänänen summaa.
Väänänen oli tänä vuonna jo vahvasti sitä mieltä, että ei enää lähde ehdolle.
– Mutta oli niin kova painostus eri suunnilta, että lähdin vielä mukaan. Kukaanhan ei pääse läpi omilla äänillään, vaan listan äänillä, niin ajattelin, että jos ei muuta, niin olen mukana, että lista saa paremman tuloksen.

Väänänen on puolustanut vahvasti erityisesti maaseudun kutsujoukkoliikennettä sekä yksityisteiden määrärahoja. Eri päätösten käänteet ja vuosiluvut tipahtelevat Väänäseltä keskustelussa varmasti.
– Kannan huolta siitä, että Mikkeliin on muodostumassa nyt kahden kerroksen väki. Samat palvelut, jotka kantakaupungissa onnistuvat ihan itsestään, eivät onnistu maaseudulle ei ollenkaan.
Esimerkiksi koululaisten kyydeissä on Väänäsestä räikeä epäkohta. Väänänen ja 15 muuta valtuutettua tekivät valtuustoaloitteen, että tasapuolisuuden vuoksi Mikkelin tulisi lyhentää haja-asutusalueen koulumatkaetuus esi- ja alkuopetuksessa yhteen kilometriin ja 3. luokasta eteenpäin 2 kilometriin.
Tällä hetkellä rajat ovat 3 kilometriä ja 5 kilometriä.
– Kaupungissa lapset voivat ajaa Waltti-kortilla vaikka yhden pysäkin välin ja samaan aikaan maaseudulla eskarilainenkin kävelee syyspimeällä tai talvipakkasella sen kolme kilometriä, Väänänen kuvaa.
Hän korostaa, että koululaisten Waltti-kortti on hyvä asia mutta rajata sitä voisi.

Maaseudun kutsujoukkoliikenne, kaupungin päätös lopettaa se ja sitä seurannut päätöksenteko alkaa puolestaan Väänäsestä olla jo asia, jossa demokratia on alkanut kärsiä.
– Se on nyt kaksi valtuustokautta ollut esillä. Lautakunta on seitsemän kertaa äänestänyt asian puolesta ja kaupunginhallitus on neljä kertaa kaatanut lautakunnan päätöksen kaupunginjohtajan esityksestä. Kaupunki käyttää 7 miljoonaa vuoteen joukkoliikenteeseen mutta maaseudun autottomat on kaupungin taholta jätetty heitteille.
Väänänen toteaa, että nyt asia on tämän valtuuston kannalta kertaalleen loppuun käsitelty.
– Jatko riippuu sitten siitä, ketä on päättämässä. Asia voi lähteä liikkeelle, jos puolueet nostavat sen talousarvion käsittelyn yhteydessä esiin. Mutta äänestyksiähän siitä tulee varmasti jatkossakin, koska ei asetelmat isossa kuvassa niin paljon muutu, Väänänen muistuttaa paikallispolitiikan lainalaisuuksista.

Väänänen toivoo, että Mikkeli näkisi kunnolla mökkimatkailun ja rantarakentamisen omana vahvuutenaan.
– Ei me saada tänne autotehtaita, ja tuskin tuulivoimaakaan, mutta matkailu on se, joka voi tuoda rahaa. Mökkeilijät käyttävät sekä päivittäistavarakaupan että rakentamisen palveluita. Kun he rakentavat, he palkkaavat paikallisia osaajia.
Väänänen tuskailee, että Mikkeli ei ole päivittänyt rantayleiskaavaansa.
– Valtuusto on seitsemän vuotta sitten linjannut, että asia pitää päivittää mutta se on niin sanotusti tekemistä vaille valmis, eli ei ole edennyt.
Väänänen asuu Inkarilan kylässä järven rannalla. Hän näyttää paikalla, miten kaavoituksen ero näkyy heidän rannallaan.
– Tuolla on entisen Mikkelin maalaiskunnan aluetta, jossa saa rakentaa vakituisen asunnon. Mutta tällä puolella entisen Ristiinan puolella ei, koska täällä kaavoitus vaatii poikkeamisluvan. Se laittaa rakentajat eriarvoiseen asemaan.

Hän toivoo myös, että Mikkelin parhaimmilla alueilla, eli Louhivedellä ja Yövedellä rantarakennusoikeutta annettaisiin niin, että tontille voisi rakentaa tasokkaan, ison talviasuttavan mökin.
– Meidän pitää saada varakkaita mökkien rakentajia. Ei niillä 30 neliön saunoilla lisää kiinteistöveroja saada, Väänänen tuumaa.
Sekin Väänästä on kummastuttanut, että kun erään kesämökin muuttamista vakituiseksi asunnoksi oli Mikkelissä haettu, kaupunki perusteli kielteistä päätöstä tekstillä, jossa todettiin muun muassa, että kaupungille saattaa tulevaisuudessa aiheutua kustannuksia, jos paikalta joudutaan kuljettamaan lapsia kouluun.
– Meillä väkiluku laskee ja syntyvyys vähenee. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme, että saamme lapsiperheitä tänne. Sillä on merkitystä, millaisen ilmapiirin kaupunki antaa itsestään ulos. Ei tämmöisiä perusteluja saisi olla, Väänänen toteaa.
Elina Alanne

Ristiinalainen haastatteli Ristiinan ja Suomenniemen alueen kaupunginvaltuutetut. Sarja päättyy. 

Oikaisu 

13.3. julkaistun Ristiinalaisen kuntavaaliehdokkaita koskeneessa jutussa ”Ristiinasta laaja edustus” oli virhe. Keskustan ehdokkaana oleva Kirsi Paasonen ei ole ristiinalainen.

Sami Nalli (kok.) toteaa, että luottamushenkilöt ovat saaneet esimerkiksi konserni- ja elinvoimajaoston toimintaa kehitettyä tällä vaalikaudella.

Syksyllä Sami Nallilla (kok.) tulee täyteen kuusi vuotta ristiinalaisena ja pian täyteen ensimmäinen kausi Mikkelin kaupunginvaltuutettuna.
Kuten monella muullakin perussuomalaisten riveissä kauden aloittaneella, sisäisten erimielisyyksien vuoksi puolue vaihtui kesken kauden.
– En ole missään vaiheessa miettinyt politiikasta pois jääntiä, mutta oli se kova paikka vaihtaa puoluetta. Isä minut sai perussuomalaisiin mukaan 12 vuotta sitten, eikä minusta hetkessä tule täysin kokoomuslaista, vaikka hyvin olenkin päässyt kokoomukseen mukaan, Nalli miettii.
– Välillä olen miettinyt, että toisinaan olisi parasta vain unohtaa kaikki puoluepoliittiset arvot. Kun olisi yksi ihmisten puolue, niin voi olla, että asiat menisivät paremmin.
Politiikassa mukana oleminen on tuonut ilmanvaihtoalan yrittäjälle mielenkiintoista vastapainoa.
– On todella mielenkiintoista olla mukana. Koen, että myös osakeyhtiöyrittäjänä olen oppinut paljon sitä kautta, kun olen ollut eri konserniyhtiöiden hallituksissa mukana, Nalli toteaa.
Valtuustokauden lopun hän on tarkastuslautakunnan puheenjohtaja.

Tämän valtuuston onnistumisina Nalli pitää muun muassa Ristiinan uutta päiväkotia, eteläistä aluekoulua ja Ese-kauppoja.
– Mutta yksi minkä haluan erityisesti nostaa esiin, on se, että olemme saaneet konserni- ja elinvoimajaoston toimintaa kehitettyä. Mikkelillä ei ole varaa enää yhteenkään Biosairilan, vesilaitoksen tai Otavan Opiston kaltaiseen isoon epäonnistumiseen. Valtuuston ja jaoston pitää olla tarkkana koko ajan. Toivon, että jaoston kehitys jatkuu vielä tulevaisuudessa.
Politiikassa Nalli laittaa painoarvoa lautakuntatyölle ja ennakkovalmistelulle. Hän kokee, että kokouskäytännöissä olisi Mikkelissä edelleen kehitettävää.
– Valtuuston kokoukset venyvät usein turhaan. Kaikki ylimääräiset luennoitsijat pois kokouksista. Käytettäisiin heitä ennemmin ennakkoon. Välillä kokouksissa käytetään myös paljon aikaa siihen, että kaikki vuorollaan kiittelee ja puhutaan kaikkea muuta kuin asiaa. Valtuustoryhmät voisivat paremmin sopia siitä, ketkä kysyy asioista, eikä pitkitetä kokouksia suotta.
Nalli kaipaa myös enemmän toisten kunnioitusta.
– Sitä kaikkien on varaa parantaa. Toista puoluetta ja ihmistä pitää kunnioittaa. Ei mollata toisia tai piikitellä. Kaikki siellä ollaan vapaaehtoisia ja aina ei voi onnistua. Jos tulee virhe, niin sekin pitäisi uskaltaa myöntää.

Lappeenrannassa kasvaneena Nalli kaipaa Mikkeliin enemmän vanhan kotikaupunkinsa tai vaikka Kuopion mallia.
– Jos Mikkeli haluaa kasvaa, niin pitää rakentaa ja kaupungin päätehtävä on kaavoittaa siihen mahdollisuuksia. Meillä on paljon rantaviivaa. Jos saamme ihmisiä lisää, niin työpaikatkin lisääntyvät. Jatkossa veroprosenttia pitää myös saada alennettua. Se antaisi muuttajillekin kuvan, että homma osataan täällä.
Nalli tuumaa, että koko Mikkelin saaminen kasvuun, on eduksi myös Ristiinalle.
– Jos kaupunki kasvaa, niin samalla se kasvaa Ristiinakin, ja muutkin alueet, hän summaa.
Elina Alanne

Ristiinalainen haastattelee Ristiinan ja Suomenniemen alueen kaupunginvaltuutetut tulevien viikkojen aikana.

Tapahtumassa on erilaisia toimintapisteitä sekä leikkimielinen perhepilkkikisa.

Lauantaina 22. maaliskuuta Uikkalan edustalla pilkitään. Tässä perhepilkkikilpailussa ei kuitenkaan tarvitse jännätä – eikä myöskään pettyä – sitä, kuka saa isoimman kalan.
– Pilkkikisassa on erilaisia voittokategorioita. Ne voi olla ihan mitä tahansa ja kerrotaan paikan päällä. Olemme saaneet yrityksiä loistavasti tukemaan ja lahjoittamaan palkintoja, eli luvassa on tosi kivoja palkintoja, vinkkaa Essi Henttonen.
Hän jatkaa, että pilkkiaikakin pidetään maltillisena, koska lasten jaksamisaika ei välttämättä ole kovin pitkä. Järjestäjillä on jonkin verran lainavälineitä mutta omat kannattaa ottaa mukaan, jos sellaisia on.

Rento perheiden pilkkikisa on osa Kevätriehaa, jonka järjestävät Ristiinan yhtenäiskoulun 4A-luokka ja Ristiinan Rinkka. Mukana järjestelyissä on myös Ristiinan SPR:n osasto.
Tapahtumalla kerätään varoja 4A-luokan leirikouluun mutta tavoitteena on myös järjestää mukava puuhapäivä koko kylälle.
4A-luokkalaisen vanhempi Henttonen ja Rinkan Helena Turkki toteavat, että erilaisia toimintapisteitä on suunniteltu paljon ja niitä myös muokataan sen mukaan, millaisia lähiajan säät ovat.
– Tapahtumaa ei missään nimessä peruta vaan tarpeen mukaan muutetaan konseptia. Mutta toimintapisteitä on tulossa paljon. Toivottavasti kaikki lähtisivät ulkoilemaan ja mukaan, Henttonen tuumaa.
Hän lisää, että jää on vielä paksua ja sen turvallisuus varmistetaan ennen tapahtumaan yhdessä pelastuslaitoksen kanssa.

Rinkkalaiset ovat innolla järjestämässä tapahtumaa. Taustalla on yhtä tapahtumaa laajempi alkanut yhteistyö.
– Me olemme jo jonkin aikaa etsineet kummiluokkaa, jotta löytäisimme lapsiperheitä, ja nyt se löytyi. Tämän kummiluokan kanssa tulee toivottavasti jatkoa, eli jotain nuotiojuttuja tai muuta, Turkki tuumaa.
Henttonen sanoo, että löytynyt 4A-luokan ja Rinkan yhteys on lottovoitto molemmille.
– Toive on, että saataisiin taas kylälle yksi tällainen isompi tapahtuma, Henttonen sanoo.
Toiveena onkin, että Kevätrieha saa jatkoa myös tulevina vuosina.

4A-luokan vanhemmat ovat keränneet luokalle rahaa erilaisilla tapahtumilla. Ristiinalainen kertoi jo aiemmin (6.2.2025) luokan vanhempien mietteitä varainkeruusta.
Kevätriehassakin Henttonen ja luokan vanhempiin kuuluva Jukka Taivalantti pitävät tärkeänä, että myös lapset itse ovat toteuttamassa tapahtumaa.
– On iso asia, että lapset ovat mukana ja he oppivat, että hekin voivat tehdä tällaista yhteisöllistä toimintaa. Samalla he oivaltavat itsekin, että raha ei tule kuin Manulle illallinen, Taivalantti tuumaa.
Kevätriehassa nelosluokkalaisia voi kohdata muun muassa avustamassa moottorikelkka-ajelulle lähtöä sekä juontajina.
Elina Alanne

Kevätrieha la 22.3. klo 12–15 Ristiinan Rantapuistossa, Brahentie 33. Perhepilkkikisa alkaa klo 13.30 ja sen osallistumismaksu on 4 e. Tapahtumaan on vapaa pääsy, mutta osa aktiviteeteista on maksullisia (2–4 e). Kahvio.

Ristiinassa pääsi tutustumaan kahteen ikäihmisten perhekotiin. Niitä on Eloisan alueella jo 26.

Kultainennoutaja Tahvo tervehtii tulijat pupulelu suussaan. Se ottaa vastaan rapsutukset mutta antaa kulkijoille myös tilaa. Elämänsä aikana se on tottunut Teija ja Timo Viherpellon perhekodissa siihen, että väki ympärillä vaihtuu.
Teija Viherpelto aloitti ikäihmisten perhehoitajana 12 vuotta sitten. Korona-aika muutti perheen arkea niin, että myös Timo jäi pois aiemmasta työstään Helsinki-Vantaan lentokentällä ja Viherpellot työskentelevät nyt yhdessä.
– Toistasataa ikäihmistä on ollut meillä hoidossa. Pisin asiakassuhde meillä on ollut sen 12 vuotta ja edelleen se jatkuu. Niinkin pitkän matkan voi perhehoitaja ja asiakas kulkea yhdessä, Teija Viherpelto toteaa.
Viherpelloilla voi nyt olla perhekodissaan kuusi asiakasta yhtä aikaa. Ikäihmisellä voi olla esimerkiksi muistisairaus tai muita terveydellisiä haasteita. Moni on perhehoidossa omaishoitajan vapaiden ajan.
– Tätä työtä tehdään hyvin yksilöllisesti. Aina on ihanaa, kun löytää sen asiakkaan oman persoonan sieltä. Siksi on tärkeää, että läheiset kertovat realistisesti asioista. Ajattelen, että olemme samaa perhettä, vaikka välillään ollaan eri paikoissa, Teija sanoo.
Vuosien varrella hän on huomannut, että muistisairaille on hyväksi käydä perhehoidossa jo tarpeeksi ajoissa.
– Käyntikertoja on hyvä olla useampia, niin muistisairas pääsee juurtumaan ja tulee turva ja luottamus. Jos sairaus on jo pitkällä ja hän tulee uuteen paikkaan, niin on vaikea sopeutua. Kaikki tuntuu pelottavalta ja vieraalta, Teija sanoo.

Maanantaina vietettiin Avoimet perhekodit -päivää, jolloin tutustumaan pääsi vapaasti myös Eloisan alueen perhekoteihin. Ristiinassa ovet olivat avoinna Viherpeltojen lisäksi Riikka Karjalaisen Amalian tuvassa. Molemmissa paikoissa kävi tutustumassa sekä ikäihmisiä läheistensä kanssa että esimerkiksi hoitoalan ammattilaisia.
– Tämä on sitten se minun huoneeni, huikkasi herra Viherpelloilla, eli suunnitelmia tulevaisuuteenkin jo luotiin.
Teija Viherpelto iloitsi siitä, että ihmiset olivat liikkeellä ja kävivät tutustumassa.
– Jokainen perhekoti on erilainen, hän muistutti.
Hänelle tärkeää on ollut olla mentorina kehittämässä ikäihmisten perhetyötä. Karjalainen mainitseekin Teijan tärkeänä mallin antajana.
– Minulla alkoi nyt viides vuosi perhekotitoimintaa. Olin hoitoalalla töissä ja riittämättömyyden tunne laitosmaailmassa sekä vuorotyö alkoi kuormittaa ja aloin miettiä vaihtoehtoja. Silloin luin Teijasta lehtijutun ja kävin heillä tutustumassa, Karjalainen kertoo toiminnan alusta.
Viherpelloilla tarjotaan lyhytaikaista perhehoitoa, Karjalaisella on sekä lyhytaikaista että osavuorokautista perhehoitoa.
– Tämä tukee ikäihmisten kotona pärjäämistä, kun he käyvät täällä välillä. Teemme ihan tavallisia arjen, elämän asioita. Jos haluaa, niin saa osallistua ruuanlaittoon tai leivontaan, voimme ulkoilla tai pelata, Karjalainen luettelee.
Tärkeä osa perhehoitoa on ”vain” oleminen ja keskustelu. Sekä Viherpelto että Karjalainen toteavat, että moni ikäihminen on paljon yksin, joten juttuseura on usein sitä tärkeintä.
– Monilla vanhuksilla on aivan huikeita elämäntarinoita, kun heitä rupeaa kuuntelemaan. Paljon puhumme erilaisista asioista ja välillä on vähän kuin vertaistukiryhmä koolla. Itse koen, että kun uskallan antaa itsestäni, niin saan moninkertaisesti takaisin, Teija Viherpelto sanoo.

Ikäihmisten perhehoito on sosiaalipalvelua, josta vastaa hyvinvointialue. Se voi täydentää esimerkiksi kotihoidon palvelua tai olla pelkästään käytössä tukemassa iäkkään kotona asumista.
Eloisan palveluohjaaja Sari Rissanen kertoo, että asiakkaalle tehdään aina ensin palvelutarpeen arviointi.
– Jos siinä todetaan, että hän hyötyy perhehoidosta, niin sitten etsimme sopivan mallin sille. Perhehoitoa on monenlaista muotoa. Kiinteiden perhekotien lisäksi on kiertävä perhehoito. Se on matalan kynnyksen palvelu, jossa perhehoitaja käy asiakkaan kotona esimerkiksi kerran viikossa.
Jos ikäihminen on jo kotihoidon asiakas, se ei poissulje perhehoidon palvelua, koska työntekijät vastaavat arjessa eri tarpeisiin. Palvelujen tarve arvioidaan yksilöllisesti.
– Perhehoitajan kanssa voi esimerkiksi ulkoilla, tehdä yhdessä ruokaa tai leipoa. Käynti on monelle viikon kohokohta. Perhehoito mahdollistaa monesti kotona asumisen pidempään ja piristää asiakkaan mieltä, Rissanen toteaa.
Kiertäviä perhehoitajia on Etelä-Savon hyvinvointialueella jo noin 200 ja perhekotejakin 26.

Elina Alanne

Antti Pakarinen toteaa, että valtuustokausi ei ollut helppo eikä mukava, joten omaa jatkoa paikallispolitiikassa piti harkita. 

Suomenniemellä ollaan uuden edessä. Koulu loppui ja tänä vuonna loppuu myös päiväkodin toiminta. Antti Pakarinen (kesk.) toteaa, että suomenniemeläiset eivät kuitenkaan ole tiputtamassa hanskoja.
– Asioita on vain nyt ajateltava eri pohjalta. Niin kauan kuin koulu oli, paikkakuntaa pyrittiin tekemään houkuttelevaksi lapsiperheille. Mutta nyt on selvää, että vaikea sitä on enää lapsiperheille markkinoida, kun palveluita ei ole. Mutta Suomenniemellä asuu ja elää edelleen paljon ihmisiä. Nyt pitää pitää esimerkiksi yhdistystoiminta aktiivisena ja toimia muutenkin niin, että Suomenniemellä on edelleen mielekästä asua ja olla, Pakarinen toteaa.
Pakarinen oli aiemmin Suomenniemen aluejohtokunnan puheenjohtaja. Nyt päättymässä on ensimmäinen nelivuotiskausi kaupunginvaltuutettuna. Hän on kuntavaaleissa ehdolla myös kevään vaaleissa.
– Kyllä sitä ehdokkuutta piti miettiä. Alun perin olen ollut mukana oman pitäjän asioiden takia ja siinä oli jatkumo aluejohtokunnasta valtuustoon. Kun Suomenniemen lapsiperheiden palvelut menivät, motivaatiota piti hakea.
Lopulta voitti tunne siitä, että jatkon voisi katsoa.
– Yhden kauden aikana on ehtinyt oppia paikallispolitiikan maailmasta ja verkostoitua. Tuntuu, että Mikkelin pitäjien asioissa riittää puolustettavaa. Suomenniemellä on ikävät menetykset nyt koettu, mutta kyllähän suunta esimerkiksi lapsimäärässä on joka puolella Mikkeliä sama, eli laskeva, Pakarinen muistuttaa.

Hän toteaa, että ensimmäinen valtuustokausi oli raskas.
– Oman alueen tärkeimmät asiat ovat olleet tapetilla ja giljotiinilla, ja sitten ne hävittiin. Ei ole ollut helppoa, eikä mukavaa. Koko kaupungin osalta päätöksenteossa ovat olleet myös isot asiat, kuten energiakauppa. Paljon on tapahtunut, Pakarinen kertoo.
Valtuustokaudella hän on ollut kaupunginhallituksen varajäsen sekä kasvatus- ja opetuslautakunnan varapuheenjohtaja. Kahden lapsen isälle kasvatus- ja opetuslautakunta on ollut mielenkiintoinen paikka.
– Kauden alussa, kun Suomenniemen koulu vielä oli olemassa, niin ilmaisin itse, että tuo lautakunta kiinnostaa. Mutta toki kun itsellä on alakouluikäisiä lapsia, niin ne asiat ovat muutenkin itselle ajankohtaisia.
Lautakuntatyö on opettanut, että siinä päättäjät ovat lähellä kuntalaisia.
– Paljon tulee yhteydenottoja eri asioista. Osa on sellaisia, mihin eivät päättäjät voi vaikuttaa. Lautakunnista kasvatus ja opetus ei ole se kaikista kevyin.

Pakarinen on itse Mikkeliin muuttanut, etätöitä tekevä perheellinen. Monella tapaa siis sellainen kaupunkilainen, millaisia Mikkeli haluaa houkutella muuttamaan paikkakunnalle.
Miten Mikkeli onnistuisi saamaan muuttajia?
– Mikkelin pitää uskaltaa brändätä omat alueensa paljon rohkeammin. Nyt on liikaa vallalla ajattelu, että olemme yhtä Mikkeliä. Totta kai pitää olla samaa porukkaa, mutta tunnustaa ja korostaa myös sitä, että Mikkelissä on erilaisia paikkoja. Pitää markkinoida sitä elämäntyyliä.
Pakarinen toteaa, että hän ei näe mitään haittaa siinä, että Mikkeli korostaisi vahvemmin eri alueidensa ainutlaatuisia puolia.
– Ihmisen identiteetti rakentuu aina sen paikallisuuden ympärille, ja esimerkiksi Haukivuori tai Suomenniemi on erilaisia paikkoja. Tai kaupungin keskusta ja kaupunginosat ovat erilaisia.
Pakarinen muistuttaa, että toki kaupunkimarkkinointi ei voi isoa kuvaa muuttoliikkeessä ja trendeissä muuttaa mutta tällainen erottumisen keino Mikkelillä olisi käytettävissä.
– Ja toki ihmisille pitää olla työpaikkoja ja elämän edellytykset, hän muistuttaa.

Suomenniemen oppina Pakarinen toteaa, että Mikkelin eri alueilla pitää olla tarpeeksi ajoissa hereillä.
– Jälkikäteen on helppo jossitella, mutta Suomenniemellä oli lapsimäärä päässyt jo liian pieneen ennen kuin ryhdyttiin toimeen. Muissa pitäjissä pitää olla hereillä ennen kuin aletaan puhua, että miten meidän koulun käy, Pakarinen sanoo.
Elina Alanne

Ristiinalainen haastattelee Ristiinan ja Suomenniemen alueen kaupunginvaltuutetut tulevien viikkojen aikana.

Mikkeli on mennyt monissa asioissa eteenpäin, mutta paljon puhuttu elinvoimatyö on vielä odotusten tasolla, toteaa Kirsi Olkkonen.

Edelleen harmittaa Ristiinan lukion lakkauttaminen, mutta on mentävä eteenpäin, toteaa Kirsi Olkkonen (kesk.). Tällä kaudella kaupunginvaltuustossa ja osan kaudesta myös kaupunginhallituksessa ollut Olkkonen tuumaa, että kyllä Mikkelissä on useammassakin asiassa otettu askeleita eteenpäin.
– Jos ajattelee Ristiinan kannalta, niin on hyvä, että matkailu on nähty tärkeäksi ja kaavoitukseen on nyt panostettu. Kaiken kaikkiaan matkailu on mennyt eteenpäin ja Mikkelin omat vahvuudet on huomattu. Paikallisuutta voisi toki vielä enemmän huomioida, Olkkonen tuumaa Sotakoulun huoneessa, johon suunnitelmien mukaan aukeaa ensi kesänä kalliotaidekeskus.
Haastattelu sovittiin Sotakoululle nimenomaan siksi, että matkailu ja kehittäminen ovat Olkkosen lempiaiheita.
– Kotiseudun kehittäminen on minulle tärkeä juttu. Siis ajatellen Ristiinaa, Mikkeliä ja koko maakuntaa. Se antaa minulle innostusta ja voimaa, Olkkonen sanoo.
Siksi hän päätti edelleen asettua ehdolle sekä kunta- että aluevaaleissa.
– Molempia piti harkita mutta aluevaltuustostakin oli olo, että nyt ensimmäisellä kaudella olemme vasta luoneet perustan ja työtä riittää. Oli sitten kyseessä koulu, päiväkoti tai hyvinvointiasema, niin olen lähipalveluiden puolustaja, Olkkonen tiivistää syitä hakea jatkoa jo itsenäisen Ristiinan aikana alkaneelle politiikassa mukanaololle.

Olkkonen oli tämän kauden keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja. Hän kiittää, että valtuustoryhmien välinen yhteistyö on parantunut, vaikka muissa puolueissa olikin kauden aikana henkilövaihdoksia.
– Asioista ei olla aina samaa mieltä, mutta yhteistyö on parantunut.
Välillä Olkkosta kuitenkin harmittaa, että päätöksenteossa ei ihan nähdä koko Mikkelin kokonaisuutta.
– Esimerkiksi vapaa-ajanasuntoja pitää saada helpommin muutettua asunnoiksi ja kaavoitusta kaikkialle enemmän. Näin voisimme saada uusia asukkaita, koska ei meidän yrityksemme pyöri, jos ei ole tekijöitä.
Elinvoimatyöstä on puhuttu paljon mutta Olkkonen tuumaa, ettei odotukset ole vielä muuttuneet konkretiaksi.
– Mutta esimerkiksi uusi rakennusjärjestys ja siihen liittyvä työ on käynnissä. Tarvitsemme työpaikkoja ja investointeja. Sitä työtä vielä riittää.

Tässä juttusarjassa aiemmin haastatellut Sami Järvinen (kok.) ja Petri Tikkanen (sd.) nostivat esiin Ese-kaupat yhtenä olennaisimmista asioista tältä valtuustokaudelta. Niiden merkittävyyden nostaa esiin toki myös Olkkonen.
– Talous on ollut Mikkelin haaste ja vaikka soteuudistus tuli, niin kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä ei ole vielä kunnossa, mikä haastaa myös kuntien taloutta. Kaupungin kannalta Ese-kaupassa olennaista oli, että pitkäaikaisia, kalliita lainoja pystyttiin maksamaan pois. Toivottavasti tehty ratkaisu tuottaa kaupunkilaisille hyvää myös jatkossa.
Olkkonen on ollut Suur-Savon Sähkön hallintoneuvoston jäsen vuodesta 2023.

Kaiken kaikkiaan Olkkonen toivoo, että Mikkeli olisi jatkossa paikkakunta, jossa arki olisi perheille sujuvaa.
– Mikkelissä pitää olla toimivat päiväkodit ja koulut. Ristiinan uudesta päiväkodista olen iloinen. Lapsille on nyt hyvät ja terveet tilat, Olkkonen toteaa.

Elina Alanne

Ristiinalainen haastattelee Ristiinan ja Suomenniemen alueen kaupunginvaltuutetut tulevien viikkojen aikana.

Mikalo Oy purkaa taloja Ristiinassa Kaaritiellä ja Kissalammentiellä kesällä. Suomenniemellä on myös tulossa muutoksia.

Ristiinassa Kissalammentiellä ja Kaaritiellä sijaitsevat Mikalo Oy:n rivitalot on tavoite purkaa tänä vuonna. Taloissa ei enää asu ketään.
– Purkamisista on kilpailutus juuri valmisteilla ja tavoite on, että kesällä ne puretaan, kertoo Mikalon toimitusjohtaja Tommi Kuvaja.
Ristiinassa Mikalolla ei nyt ole muita suunnitelmia vähentää vuokra-asuntotarjontaa. Kuvaja kertoo, että Ristiinassa on asunnoille kysyntää jonkin verran.
– Tällä hetkellä meillä on kymmenkunta hakemusta voimassa, joista osa on asunnonvaihtajia, Kuvaja kertoo.
Heikompi kysyntä Mikalon asunnoille on ollut Suomenniemellä. Kahden vuoden aikana Suomenniemen asuntoihin on laitettu kaksi hakemusta. Asuntoja onkin tyhjillään, eli käyttöaste Suomenniemellä on heikko.

Mikalo teetti viime vuonna yhtiön talouden tulevaisuudesta ja kiinteistökannan kehityksestä selvityksen. Selvityksen perusteella sen tavoite on tulevina vuosina vähentää kiinteistökantaa reuna-alueilta. Mikkelin konserni- ja elinvoimajaosto antoi Mikalolle omistajaohjausta kiinteistökehityssuunnitelmassa olevista realisoitavista kohteista kokouksessaan tiistaina.
Jaosto antoi omistajaohjausta samassa asiassa Mikalolle kesäkuussa 2024. Nyt jaosto muutti joitakin tuolloin antamiaan ohjeistuksiaan.
Suomenniemeltä peruttiin peruskorjaukset kahden eri rivitalokiinteistön osalta. Niistä toinen joko myydään tai puretaan, toinen jätetään ainakin vielä asuntotarjontaan. Kesäkuussa jaosto antoi jo luvan Mikalolle luopua yhdestä rivitalokiinteistöstä Suomenniemeltä. Se joko myydään tai puretaan.
Kuvaja kertoo, että he ovat odottaneet Suomenniemen osalta kokonaistilanteen ratkaisuja. Nyt kun jaoston päätös on saatu, he tiedottavat asukkaita tulevista toimista ja suunnitelmista. Kun asukkaita on informoitu, asiasta kerrotaan vasta enemmän julkisuuteen.

Mikalo sai nyt muun muassa luvan purkaa luhtitaloja Haukivuorelta. Myös muutamien muiden kohteiden tulevaisuuteen tuli muutoksia. Hiirolassa sijaitsevan rivitalon peruskorjauksen ohjeistus muutetaan kohdetta ylläpitäväksi. Talo jätetään ainakin tässä vaiheessa vuokratarjontaan.
Harjumaassa sijaitsevan rivitalon myynnille annetaan nyt myös lupa. Vielä kesällä jaosto ohjeisti pitämään sen asuntovalikoimassa ja Mikaloa peruskorjaamaan kiinteistön.
Kesäkuussa jaosto antoi luvan, että Ristiinasta Kaaritieltä Mikalo voi purkaa rivitaloja. Niistä todetaan, että korjausvelka on mittava ja käyttöaste alhainen. Myös Otavasta Mikalo voi myydä kaksi kerrostaloa Mäntytieltä. Kohteelle toivottiin ensisijaisesti myyntiä. Toissijaisena vaihtoehtona on kohteen purku huomioiden kaupungin kiertotaloudelle asettamat tavoitteet.
Elina Alanne

Kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajan pesti on ollut mielenkiintoinen, sanoo Petri Tikkanen.

Kun istahdan juttelemaan Petri Tikkasen (sd.) kanssa, ensin päivitellään perinteisesti säätä ja sitten käydään läpi terveys- ja sairaushistoriaa. Hyvin tavanomaista jutustelua siis, mutta Tikkanen on myös kamppaillut viime vuosina vakavien terveyshuolien kanssa. Niiden läpikäyminen liittyy myös tämän jutun aiheeseen.
– Terveys oli oikeastaan ainoa syy, miksi vähän pohdin, lähdenkö vielä ehdolle kuntavaaleihin. Piti miettiä, riittääkö aikaa ja energiaa, Tikkanen sanoo.
Hetken harkinnan jälkeen ja terveydentilan parannuttua vuosia politiikassa mukana ollut Tikkanen päätti asettua ehdolle tälläkin kertaa. Virtaa riittää ja halua vaikuttaa yhteisiin asioihin on yhä voimakkaasti.
– Päättyvällä valtuustokaudella on tullut selväksi, että Ristiina tarvitsee puolesta puhujia. Olen toki ollut koko Mikkelin kaupunginvaltuutettuna mutta Ristiina on se tärkeä syy jatkaa, Tikkanen toteaa ja kiittää, että muiden ristiinalaisvaltuutettujen kanssa on ollut hyvä yhteinen sävel.
– Jos ei olisi, niin meidät jyrättäisiin, Tikkanen summaa.
Tikkanen kertoo, että hän on nimenomaan kuntapoliitikko. Aluevaalit ei siis kiinnosta tällä kertaa.
– Tykkään tehdä asioita, ja tekijöitä yhteiskunta tarvitsee. Vielä kunnallispolitiikka on antanut enemmän kuin ottanut.

Kuntapolitiikassa hän on ollut -90-luvulta saakka. Ensin hetken Mikkelin koululautakunnassa ja vuodesta 1997 Mikkelin kaupunginvaltuutettuna. Muuton jälkeen 2000-luvulla Tikkanen oli mukana Ristiinan kuntapolitiikassa, josta tie jatkui taas Mikkelin kuntapolitiikkaan.
– Uudessa Mikkelissä, eli silloin kun annoimme Mikkelille mahdollisuuden liittyä Ristiinaan, olin hetken varajäsen ja sitten valtuutettu. Ensi vuonna tulisi siis 30 vuotta kuntapolitiikkaa, mikäli kuntalaiset näin päättävät, Tikkanen laskee.
Vuodet politiikassa ovat saaneet huomaamaan, että yksi kuntavaalikausi, eli neljä vuotta, on lopulta aika lyhyt aika.
– Siinä usein ensimmäinen vuosi menee varsinkin uusilla opetellessa. Sitten pari vuotta tehdään varsinaisesti hommia ja viimeisen vuoden aikana kukaan ei uskalla tehdä ainakaan mitään ikävää päätöstä, Tikkanen tiivistää vähän kärjistäen.

Mutta mitä Mikkelin päättäjät saivat tällä kaudella aikaan?
– Jos somea seuraa, niin ei mitään hyvää, Tikkanen naurahtaa mutta vakavoituu sitten.
– Ese-kauppa oli pakkorako, jotta taloutta saatiin kuntoon. Tänä vuonna Mikkelin talous on vielä negatiivinen mutta sitten on täydet mahdollisuudet positiiviselle tulokselle. Toki valtionosuusjärjestelmä on koko ajan huolen aihe.
Tikkanen on ollut nyt kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja, ja ylipäänsä tuossa lautakunnassa jäsenenä pitkään.
– Saimaanportin koulun valmistuminen oli yksi merkittävä asia myös. On tärkeää, että meillä on terveitä ja turvallisia tiloja oppilaille ja opettajille. Itäisen aluekoulun ratkaisut taas siirtyivät. Ehkä niistä olisi voinut päätökset tehdä, koska se on aina huono, kun päätös jää ilmaan roikkumaan.
Tikkanen tuumaa, että toiveiden tynnyriin voi heitellä aina asioita, mitä on jäänyt tekemättä.
– Tällä valtuustokaudella on palveluita karsittu rankallakin kädellä. Erityisestihän nämä koskevat Suomenniemeä. Sen huomioon ottaminen olisikin tärkeää, että joka pitäjässä on mahdollisuus elämään. Välillä tuntuu, että kaikki valtuutetut ei ihan ymmärrä, miten iso Mikkeli maantieteellisesti on.

Soteuudistus teki sen, että kasvatus- ja opetuspuoli on nyt kunnissa taloudellisesti iso, kun soteasiat siirtyivät hyvinvointialueille. Mikkelin tapaisessa kunnassa lapsimäärän väheneminen on iso asia, jota pitää miettiä koko ajan.
– Ennusteet lapsimäärän laskusta on hurjia. Ratkaisuja on pakko tehdä, jos ennuste käy toteen ja meillä on joidenkin vuosien päästä tuhat lasta vähemmän kunnassa. Isojen haasteiden edessä tässä ollaan. Mutta sitten kaikessa on myös se kysymys, että missä menee raja. Ihan pieni yksikkö ei ole lapsillekaan kiva mutta kaikessa on hyvät ja huonot puolet, Tikkanen kuvaa päätösten taustoja.
Hän toteaa, että erityisesti lautakunnan puheenjohtajuus on ollut mielenkiintoinen paikka, koska kaikesta saa ja tulee paljon enemmän taustatietoa kuin rivijäsenelle.
– Mutta Mikkeli ei voi myöskään säästää itseään kuoliaaksi. Aina ei voi mennä vain numerot edellä. Lapsista säästäminen on usein myös väärästä päästä säästämistä, koska jos he putoavat, he ovat myöhemmin hyvinkin kalliita yhteiskunnalle, Tikkanen sanoo viitaten esimerkiksi Mikkelin päätöksiin vähentää koulunkäynninohjaajia.
Elina Alanne

Ristiinalainen haastattelee Ristiinan ja Suomenniemen alueen kaupunginvaltuutetut tulevien viikkojen aikana.