112-sovelluksen käyttö helpottaa avun pääsemisessä oikeaan paikkaan. 

Hätä ei lue lakia, eikä sen paremmin paikkaa. Vesistön äärellä kun elämme, niin pelastustehtävä voi yhtä hyvin kuin tien varteen tulla myös vaikka saareen. Tästä syystä Etelä-Savon pelastuslaitoksella on käytössään eri kuntien ja pitäjien satamissa myös pelastusveneitä, joilla päästään auttamaan paitsi vesillä olevia hädässä, niin esimerkiksi juuri saarimökeille tai -koteihin.

Olen sopinut palomestari Jarno Laikolan kanssa, että lähden mukaan Ristiinan satamassa olevan veneen harjoitusajolle ”kuunteluoppilaaksi”. Veneelle saavuttaessa Laikola kertoo, että tämänkertaisen harjoituksen aiheena on veneen käsittely- ja ajoharjoittelu sekä yleisesti turvallinen toiminta veneessä ja vesillä.

– Vaikka suurin osa nyt läpikäytävistä asioista on niin sanottuja rutiinihommia, niin niitä on hyvä harjoitella säännöllisesti, jotta sitten hälytystehtävällä jokaisella on selvät sävelet, että mitä omiin tehtäviin kuuluu, Laikola toteaa.

Kun veneeseen noustaan, niin alkaa tehtävien jako. Laikola toimii aluksen päällikkönä, sopimuspalokuntalaisista Raine Komulainen navigoijana, Kitsatee Tama ruorimiehenä ja Heikki Tolari kansimiehenä. Saman tien aletaan myös käydä läpi tarkastuslistaa, joka tehdään aina, myös silloin kun on se kuuluisa tulipalokiire. Listan läpikäymisellä estetään myöhemmät viivästykset tehtävällä esimerkiksi varmistumalla siitä, että tarvikelaatikot on avattu lukituksesta.

– Pari vuotta sitten tehtiin ja otettiin käyttöön koko Etelä-Savon alueella uusi venetoimintaohje, johon liittyen kaikki veneellä toimivat käyvät läpi kurssin, jossa on sekä käytäntöä että lainsäädäntöä. Tässä ei ole kyse siitä, etteikö aiemminkin olisi osattu ajaa venettä, vaan siitä, että yhtenäistetään käytänteet, jotta kaikilla veneillämme toimitaan samalla tavalla.

Ennen lähtöä tehdään reittisuunnitelma, joka myös kirjataan ylös, ja jonka etenemistä seurataan lokikirjaan. Liikkeelle lähdettyämme navigoijan tehtävää hoitava Komulainen lukee karttaa ja kertoo ruorimies Tamalle ääneen ohjeistuksen siitä, mihin seuraavaksi ajetaan. Tama toistaa ohjeet ääneen, jotta navigoija pääsee tarvittaessa korjaamaan ohjeet saman tien.

– Tiivistettynä navigoija siis ohjeistaa mihin mennään ja ruorimies vastaa veneen turvallisesta ohjaamisesta. Tämän yhteistyön tärkeys korostuu vierailla vesillä, mutta kyllä se on tärkeää myös tutuilla reiteillä, varsinkin jos näkyvyys on heikompi pimeän tai vaikka kovan sateen vuoksi, Laikola luettelee.

Lisänä on myös vauhti. Pelastuslaitoksen vene kulkee huippunopeutenaan hieman reilua 40 solmua, eli yli 70 kilometriä tunnissa. Tätä vauhtia ei normaaleissa harjoituksissa ylläpidetä, jo polttoaineen kulutuksenkin vuoksi. Venettä puskee eteenpäin kaksi 150-hevosvoimaista Hondan perämoottoria. Kahdella moottorilla parannetaan veneen toimintavarmuutta, tarvittaessa pärjätään yhdelläkin, mikäli toinen moottori vaurioituu.

– Ja jos sattuisi käymään niin, että veneen ohjausjärjestelmään tulisi häiriö, niin kahdella moottorilla venettä pystytään myös ohjaamaan.

Pelastuslaitoksen veneet – tämän suuremman veneen lisäksi Ristiinassa on myös pienempi vene, joka kulkee trailerilla tarvittavaan lähtöpaikkaan – lähtevät Ristiinan rannasta pelastus- ja ensihoidon tehtäville toimintakaudellaan keskimäärin noin kerran viikossa. Tiivein tehtäväsumppu osuu luonnollisesti keskikesään, kun sekä veneily- että mökkeilykausi ovat kuumimmillaan. Tämän vuoden aikana veneet ovat startanneet hälytyksille toistaiseksi 14 kertaa.

Hätäkeskukseen tulee valtava määrä ilmoituksia jatkuvasti. Monesti häken ongelmana on paikallistaa varmasti, missä avun tarvitsija on. Vesillä liikuttaessa tarkan paikan ilmoittaminen esimerkiksi osoite- tai paikannimitietojen varassa on vielä hankalampaa kuin tien päällä.

– Tämän takia toitotamme aina, että käyttäkää hätäkeskukseen soittaessa 112-sovellusta. Sovellus ilmoittaa hätäkeskukselle soittajan koordinaatit, jolloin paikasta on aina hyvä tieto, palomestari Jarno Laikola muistuttaa.

– Meillä on tässä Saimaallakin esimerkiksi samannimisiä saaria ja salmia, sekä sitten toisaalta parillakin eri nimellä tunnettuja samoja paikkoja. Sovellusta kannattaa käyttää aina hätäilmoituksissa, mutta sanoisin että vesillä sen hyödyt ovat vielä suuremmat.

112-sovelluksen saa ladattua maksutta puhelimen sovelluskaupasta.

Parasta ”pelastustoimintaa” on kuitenkin fiksu ja huolellinen toimiminen.

– Totta kai aina muulloinkin, mutta varsinkin vesillä ja saaristossa tulee aina pitää tekemisissä järki mukana. Avun saaminen paikalle kestää aina, ja jos sattuu vielä huono keli tai pimeä, niin paikalle löytäminen voi olla haasteellista, vaikka paikka olisikin tiedossa, Laikola muistuttaa.

Toinen seikka, jonka hän haluaisi ihmisten muistavan, on se, että pelastuslaitos ei ole niin sanottu normaali palveluntuottaja, jolta voi tilata haluamiaan palveluita.

– Pelastuslaitoksen tai ensihoidon tehtävälle lähtö perustuu aina riskiarvioon, joka tehdään hätäkeskuksessa. Pelastusviranomaisten tulee huolehtia siitä, että meidän resurssit ovat aina mahdollisimman fiksussa käytössä!

Laikola vinkkaa vesillä liikkujia ja vaikkapa saaressa mökkeilijöitä liittymään Meripelastusseuran Trossi-jäsenpalveluun, jonka kautta saa apua veneilyn ongelmatilanteisiin silloin, kun ihmisten terveys ei ole uhattuna.

Niko Takala

Vahvasti ristiinalaisjuurinen Dyecrest julkaisee uutta musiikkia syyskuussa.

Lauantaina lappeenrantalainen Heidi Aaltonen tunsi kivaa kihelmöintiä.

– Onko se sitten jännitystä vai valtavaa innostusta, hän mietti Wilhelm Public Housessa ennen illalla koittanut keikkaa Dyecrestin laulajana.

Vahvasti ristiinalaisjuurinen Dyecrest kertoi heinäkuun lopussa, että Aaltonen on bändin uusi laulaja. Ensimmäiset yhteiset treenit kokoonpanolla oli kesäkuun puolivälissä.

– Siinä huomasi heti, että tämähän toimii. Heidi oli upeasti ottanut biisit haltuun jo ennen sitä, bändin alkuperäisjäsen, basisti Jukka Matilainen tuumaa.

– Sinä kyllä nauroit minun muistiinpanoille, Aaltonen naurahtaa ja jatkaa, että hän ei tosiaan ole ensimmäistä kertaa laulamassa, vaan on koko ikänsä pyöritellyt biisejä ja erilaisia projekteja.

Yhteys Aaltosen ja bändin välille syntyi, kun Heidin puoliso Miitri Aaltonen on miksannut sekä Dyecrestin edellisen että syyskuussa julkaistavan Once I Had a Heart -albumin. Matilainen toteaa, että bändillä on vuosien varrella ollut monenlaista laulajien kanssa ja jossain vaiheessa alkoi pohdinta siitä, voisiko Heidi olla seuraava laulaja. Aaltonen korvaa laulajana Mikael Salon, jonka laulua kuullaan vielä uudella albumilla.

– Mehän ollaan nykyaikaisia nuoria miehiä, joten naissolisti ei ollut mikään kynnyskysymys. Varsinkin kun heti kuuli, että se toimii, Matilainen kertoo.

Aaltonen lisää, että hän varmaan eniten korosti bändille sitä, että naissolistiin vaihtaminen muuttaa bändin profiilia.

– Minä varmaan eniten pelkäsin sitä, että onko Heidi tottunut huonoihin juttuihin. Bändihän on keski-ikäistynyt ja kypsynyt mutta jutut ei ole yhtään parempia, Matilainen virnistelee.

Aaltonen summaa, että heti ensi hetkistä hänen oli hyvä olla koko bändin, eli Matilaisen lisäksi Pirkka Ohliksen, Niko Takalan, Matti Pasasen ja Henri Arolan seurassa.

– Minulle sanottiin heti, että me ollaan tämmöisiä ja se antoi rauhan, että jokainen saa olla sellainen kuin on. Heti ekoista harkoista lähtien ei jännittänyt yhtään lähteä laulamaan. Tässä minulla on rauha tehdä sitä mitä teen, Aaltonen miettii.

Viime vuosina hän on laulanut lähinnä cover-kokoonpanoissa. Aaltonen toteaa, että ne ovat olleet tärkeitä kokoonpanoja ja hyvä tapa pitää laulamista yllä mutta nyt tuntuu erityisen hyvälle olla takaisin metallin parissa ja se, että on jokin oma juttu.

Hyvältä hänestä tuntuu sekin, että 42-vuotiaana ja pienen lapsen äitinä voi aloittaa jotain uutta.

– Miksausvaiheessa kuulin niitä tulevan levyn biisejä ja nehän ovat törkeän hyviä sävellyksiä. Niissä saa käyttää repertuaaria, mitä löytyy ja vetää myös palkeet auki, Aaltonen kertoo.

Matilainen miettii, että Dyecrestin on pitänyt pyörimässä se, että on mukavaa touhuta yhdessä. Nyt siltä tuntuu taas entistä vahvemmin.

– Me ollaan jo sen ikäisiä, että ollaan nähty ja koettu elämässä ja musiikkibisneksessä kaikenlaista. Ei tässä mitään maailmanvalloitusajatuksia enää ole, mutta kun on kivaa, niin se tuottaa samalla hyviä asioita, Matilainen miettii.

Aaltonen tuumaa, että kyllä hänen draivinsa ja visuaalinen kuva mielessä on, että isoille lavoille mennään.

– Ensi kesänä käydään muutamat festarit kiertämässä, Aaltonen ennakoi.

Elina Alanne

Ristiinan yhtenäiskoulussa aloittaa lukuvuotensa 405 oppilasta ja kolme uutta opettajaa. 

Älyttömän innostuneena ja todella luottavaisin mielin. Näin summaa Ristiinan yhtenäiskoulussa 6. luokan opettajana aloittava Justiina Gåsman tuntemukset uuden edessä. Kouluvuosi tietää aina uusia alkuja oppilaille mutta niin myös opettajille. Tänä syksynä Ristiinan yhtenäiskoulussa aloittaa kolme uutta opettajaa.

Gåsmanin toi Mikkeliin elämänmuutos ja Ristiinaan haastattelussa aistittu hyvä fiilis.

– Elämä kuljetti niin, että hain Mikkelin seudulta luokanopettajan töitä. Valitsin tämän paikan, koska haastattelu oli niin tosi lämminhenkinen.

Hän on aiemmin opettanut Helsingissä yhdeksän vuotta ja tulee todella isosta koulusta.

– Suurin shokki elämänmuutoksessa oli luopua hyvästä työyhteisöstä. Mutta täältä tuli etiäinen, että täällä on huikea meininki ja hyvä työyhteisö, ja se on kyllä tänään jo konkretisoitunut, Gåsman kertoo tiistaina, jolloin koulun aikuiset ovat kokoontuneet yhteen ja saaneet roppakaupalla informaatiota kaikesta.

Uutena yläkoulun kemian ja matematiikan opettajana aloittaa Ilkka Ikonen.

– Olen syntyperäinen ristiinalainen, eli täällä käynyt alakoulusta lukion loppuun. Rakennus on tuttu mutta täällä on muuttunut paljon sinä aikana, kun olen ollut pois, Ikonen miettii.

Vielä tiistaina hakusessa onkin vielä, että missä siivessä nykyään ovatkaan esikoulu, nuorisotila, kirjasto ja missä kenenkin opetus.

Ikonen opetti aiemmin Mikkelin keskustan alueen kouluissa, mutta toteaa, että veri veti Ristiinaan.

– Täältä on hyvät muistot. En varmasti muuten olisikaan hakeutunut takaisin. Ristiina on koko ajan ollut ykkössijalla ja hain heti, kun täällä paikka aukesi. Haluaisin itsekin opettaa samalla tavalla kuin minua opetettiin. Niin, että opettajalla on jokaiselle aikaa, eikä oppilaat ole vain massaa vaan saavat yksilöinä olla osana koulua, Ikonen sanoo.

Gåsmanille on uutta yhtenäiskoulussa opettaminen, eli se, että vieressä on myös aineenopettajia, joilta saa tarvittaessa tietoa.

– Heti jo vaikuttaa siltä, että täällä saa kyllä tukea ja haluan toki myös antaa omaa osaamistani, Gåsman sanoo.

Hän miettii, että tuo mukanaan ainakin rempseyttä, rehellisyyttä ja toisten kunnioittamista.

– Minulle on tärkeää kannustaa oppilaita siihen, että jokainen saa olla mitä on – aivan kuten Ilkkakin sanoi. Ettei kenenkään tarvitse piileksiä vaan saa olla yksilönä omanlainen, Gåsman sanoo.

– Tosi motivoituneina aloitamme ja haluamme antaa työpanoksemme tälle koululle, Gåsman ja Ikonen summaavat.

Ristiinan yhtenäiskoulussa aloittaa lukuvuotensa 405 oppilasta. Seudun kouluissa iso muutos on, että Suomenniemen koulu lakkautettiin keväällä. 14 Suomenniemen koulun lasta siirtyy lakkautuksen vuoksi alakouluun Ristiinaan ja kolme oppilasta siirtyy 7. luokalle.

Suomenniemeltä tulee ensimmäiselle luokalle kolme oppilasta. Kaikkiaan ekaluokkalaisia aloittaa Ristiinassa tänä syksynä 48 oppilasta.

Perusopetukseen valmistavassa opetuksessa aloittaa 10 oppilasta. Viimevuotisista valmistavan opetuksen ryhmäläisistä 17 siirtyy yleisopetuksen luokkiin. Heidän tuekseen on palkattu suomi toisena kielenä -opettaja.

Elina Alanne 

Palokuntanuoret leireilevät Heimarissa lauantaihin saakka. 

Sataa. Ripotellen, kaatamalla, tihutellen, kissojen ja koirien kanssa. Esterikin saattaa tulla jollekin mieleen. Sunnuntaina ja maanantaina Suomen kesä näytti, millaisia sateita sitä saattaakaan tulla. Samaan aikaan Heimarissa pystytettiin Itä-Suomen palokuntanuorten Kepa 30 -kesäleiri.

– Nukuttiin huonosti. Mä en nukkunut ollenkaan, kun tuli vettä ja patjat tulvi. Mutta ei se mitään, se kuivaa nopeasti, kertoo maanantain sateen keskellä ensimmäisestä leiriyöstä ristiinalainen Aati Hokkanen.

Taustalla ristiinalaisten kahden puolijoukkueteltan kaminoiden piipuista nousee savua. Puuta on poltettava, että teltat ja varusteet pysyvät sateessa edes sinnepäin kuivina.

Hokkanen ja Väinö Kontinen ovat juuri harjoitelleet alkusammutusta. Se oli Ristiinan nuoriso-osaston harjoituksista jo vähän tuttua. Leirillä he kertovat olevan kivaa, koska oppii kaikkea uutta.

– Kivointa on kaverit ja uiminen, ja minigolf ja frisbeegolf, kaksikko luettelee.

Maanantaina Kontinen odotti loppuleiriltä sitä, että kiva fiilis jatkuu. Hokkasen mielessä oli jo vähän, että olisikohan tulossa myös leirikaste.

Hotelli Heimarin ympäristössä leireilee lauantaihin saakka noin 180 palokuntalaista Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilta.

– Täällä opetellaan palokuntataitoja, eli esimerkiksi hälytystehtävissä tarvittavia taitoja. Sitten on yleisiä kansalaistaitoja, leireilyjuttuja ja totta kai leikkiä, liikuntaa, uimista ja saunomista, kertoo leiristä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön koordinaattori Heli Kari.

Kuten palokuntaharrastuksessa yleensäkin, leirilläkin opitaan asioita omaan ikään sopivalla tavalla.

– Aloitetaan laastareista ja edetään jo sinne vaativampaan hengenpelastukseen. 16 vuotta täyttäneet suorittavat leirillä pelastustoiminnan peruskurssia, mikä on ensimmäinen virallinen kurssi, joka pätevöittää kohti hälytystoimintaa, Kari kertoo.

Virallisempien koulutusosioiden lisäksi leirillä vierailee myös Aino-laiva ja vapaa-ajalla on käytössä muun muassa sup-lautoja ja muita välineitä.

– Kahtena iltana on yöseikkailu ja olen vähän kuullut, että he meinaavat käyttää lähisaarta. Ja totta kai meillä on myös kunnon leiridisko. Se kuuluu varmaan Ristiinan kylälle saakka, Kari naurahtaa.

Palokuntanuoret leireilevät valtakunnallisesti aina neljän vuoden välein. Muina vuosina leireillään omalla alueella. Ensi vuonna Itä-Suomen leiri on Pohjois-Karjalassa, sitten on Pohjois-Savon vuoro ja sen jälkeen taas suurleiri.

– Meilläkin näkyvät koronavuodet, eli tällä leirillä on melkein sata henkeä vähemmän kuin ennen koronaa, Kari kertoo.

Mutta uudet sukupolvet ovat jo kasvamassa leirielämään. Heimarissa nuorin on puolivuotias ja minitiimissä leireilee monen ikäisiä.

– Heillä on omat touhunsa, ja leiripäivään kuuluu totta kai päiväunet, Kari kertoo.

Elina Alanne

UPM Plywood on saanut päätökseen toukokuussa käynnistyneet Suomen tehtaiden, pääkonttoritoimintojen ja funktioiden toimihenkilöitä koskevat muutosneuvottelut. Neuvottelut koskivat organisaation uudistamista ja toimintojen sopeuttamista vastaamaan pienentynyttä tuotantokapasiteettia ja heikentyvää markkinatilannetta. Samalla yhtiö panostaa digitalisaation tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Nämä toimenpiteet vähentävät yhteensä 28 tehtävää UPM Plywoodin toimipisteissä Suomessa. Yksi toimipisteistä on Pelloksen tehtaat.

UPM kertoo tiedotteessa, että se tarjoaa tukea niille, joita henkilöstövähennykset koskettavat. Muutosturva sisältää uudelleentyöllistymiseen tähtääviä palveluita ja koulutusta.

Kolmessa päivässä leiriläisistä kuoriutui taitavia purjehtijoita.

Pökkäänlahden pinta kimmeltää tasaisena aamuauringossa. Lomalaisille sää oli viime viikolla upea, mutta veneilyleiriläisille se oli välillä vähän liiankin tyyni.

Mutta sen verran tuulen virettä löytyi perjantainakin, että Ristiinan Pursiseuran leirille osallistuneet lapset saavat jollansa hienosti liikkeelle. Leirin ohjaajat Iiro Jaakonsaari ja Jari Hamström ohjeistavat jollailijoita moottoriveneestä termeillä, jotka menevät maakravulta pahasti ohi ymmärryksen. Kolmantena leiripäivänä termit ovat leiriläisille kuitenkin jo niin tuttuja, että he toimivat sujuvasti annettujen ohjeiden mukaisesti.

– Ensimmäisenä harjoittelimme sen, että he osaavat itsenäisesti laittaa veneen purjehduskuntoon. Siinä samalla opettelimme veneen osien nimet ja niiden merkityksen, Jaakonsaari kertoo.

Vesillä opeteltiin veneen ohjaus ja tuulella liikkuminen.

– Ja itsenäinen rantautuminen, eli miten veneellä saavutaan ehjänä laituriin, Hamström lisää.

Niinä hetkinä, kun sää oli oikein tyyni, oli hyvä opetella rannalla tärkeimpiä veneilijän solmuja sekä veneilysääntöjä.

– Opettelimme merimerkit ja kävimme moottoriveneellä ajamassa laivaväylää ja bongaamassa merkkejä. Harjoittelimme myös moottoriveneen käsittelyä ja poijun avulla tarkkuusajoa. Jokainen sai antaa veneen keulalla poijulle pusun. Siinä oppii hallitsemaan veneen lähestymisnopeuden, leirin ohjaajat kertovat.

Pursiseuran leirillä saikin hyvän pohjan yleisimmistä veneilyssä tarvittavista taidoista. Liikkuu sitten vesillä purjeella tai moottorilla, on tärkeää tietää, miten vesillä käyttäydytään.

Leiriläiset Joona Puhakka, Leevi Kolmisoppi, Eerik Minkkinen, Topi Kinnunen ja Emma Halttunen toteavat, että kivaa on ollut ja uusia taitoja opittiin paljon. Jollekin veneily oli tuttua mutta jollapurjehduksessa kaikki olivat ensikertalaisia. Leiriläiset olivat Ristiinasta ja Suomenniemeltä sekä Halttunen Vantaalta.

– Vietän täällä isovanhempieni kanssa aikaa ja äiti sai jostain päähänsä laittaa minut tänne leirille. On ollut kivaa, varsinkin se purjehtiminen, Halttunen kertoo.

Kerta veden äärellä ollaan ja sääkin suosi, leirillä toki myös uitiin ja suppailtiin.

– Tänään vielä taidamme harjoitella, miten toimia, jos jolla kaatuu. Se on hyvä osata, niin ei tule hätä, jos niin oikeasti joskus tapahtuu. Pääsevätpähän leiriläiset samalla uimaan, ohjaajat pohtivat auringon paisteessa perjantaina.

Elina Alanne

Linnaniemen keskiajassa on tänä vuonna lapsille muun muassa pikku ketun sirkusta ja pehmomiekkailua. 

Linnaniemen keskiaika järjestetään tulevana lauantaina Ristiinassa jo viidettä kertaa. Ensimmäinen tapahtumakerta oli 2018, vuosi 2020 jäi väliin (ette ikinä arvaa mistä syystä). Tapahtuma nähdään tutusti kirkonmäen ja kesäteatterin välisellä alueella.

– Tällä kertaa tiivistimme tapahtuma-aluetta hieman. Vanha urheilukenttä ei ainakaan tällä kertaa ole mukana tapahtuma-alueessa. Aiemmin on saattanut olla vaikkapa sieltä kentältä hankala tietää, milloin teatterin lavalla musisoidaan, tai päinvastoin. Nyt on esimerkiksi taistelunäytökset tuossa Gränna-talon viereisellä aukiolla, kertoo tapahtumaa järjestävän Linnaniemi ry:n puheenjohtaja Ville Hokkanen.

Ohjelmassa on tutusti Medieval Fight Club Lappeenrannan taistelunäytösten lisäksi musiikkia, keskiaikamarkkinat, sirkusta, pehmomiekkailua, keppihevosrata, sekä tietenkin teemaan sopivaa ruokaa!

Musiikista tapahtumassa vastaa tällä kertaa Härkätien Leikarit, jotka olivat Linnaniemessä esiintymässä myös vuonna 2019. Härkätien Leikarit on keskiaikaista markkinamusiikkia soittava yhtye, jonka ohjelmistosta löytyy musiikkia eri puolilta Eurooppaa.

Markkinamyyjien kojut pystytetään tällä kertaa pääosin Linnantien varteen.

– Myyjiä on tulossa varsin mukavasti, reilusti parikymmentä on ilmoittautunut. Ja sitten tietysti vielä nuo ruokapaikat lisäksi. Varmasti saadaan hyvä markkinahumu päälle, kun aluekin on aiempaa tiiviimpi, Hokkanen uumoilee.

Pehmomiekkailu ja keppihevosrata ovat koko päivän ajan avoimesti käytettävissä. Niin, ja liikkuupa alueella edellisiltä vuosilta tuttu noidanmetsästäjä Karl Toffel. Joten jos olet noita, niin kannattaa pitää varansa tapahtuman aikaan! Aiemmilta vuosilta tosin on tehty havaintoja, jotka viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että tämä noidanmetsästäjä on vaarallinen vain itselleen…

Pikku ketun sirkus puolestaan vetää lapsille ja lapsenmielisille sirkuskoulua keskiaikaisella teemalla.

Järjestäjät toistavat edellisvuosien tapaan, että paikallisten toivotaan saapuvan paikalle kävellen tai pyöräillen, sillä tapahtuman käytössä on vain hyvin rajallinen määrä pysäköintipaikkoja. Linnantie on poikki kirkonmäen ja Gränna-talon väliltä, joten esimerkiksi hautausmaalle ja Linnaniemeen autoliikenne kulkee Muurikintien kautta.

Niko Takala

Linnaniemen keskiaika Ristiinassa la 17.6. klo 10-16. Liput 10 eur, lapset alle 18-v maksutta. Lisätietoa www.linnaniemenkeskiaika.fi.

Palveluiden uudistamisesta voi nyt kuka tahansa kertoa mielipiteensä Eloisan nettisivun kautta. 

Etelä-Savon hyvinvointialue ehdottaa laajoja leikkauksia perusterveydenhuollon palveluverkkoon. Yksi menettäjistä olisi Ristiina, jonka hyvinvointiasema loppuisi. Laajan palvelutarjonnan sote-keskus palvelisi Etelä-Savossa Mikkelissä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Lisäksi sote-asemat jäisivät Mäntyharjuun, Juvalle, Kangasniemelle ja Puumalaan.

Muilla paikkakunnilla voisi toimia sote-piste, jossa alueen palvelutarpeesta riippuen annettaisiin sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän, palvelukoordinaattorin ja lääkärin palveluja. Toinen vaihtoehto on, että pienemmissä kunnissa tai paikkakunnilla ei olisi myöskään sote-pistettä vaan liikkuvat palvelut.

Eloisa esitteli palvelujen uudistamisen suunnitelmaansa medioille keskiviikkona. Hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä korostaa, että mitään ei ole päätetty vaan nyt asioista toivotaan lausuntoja ja uusia avauksia.

Eloisan terveyspalvelujen johtaja Kimmo Kuosmanen kertoo, että sote-piste voi jatkaa paikkakunnilla osana muuta Eloisan palveluntarjontaa.

– Malli voi olla, että liikkuva palvelu, kuten sairaanhoitaja ja psykiatrinen sairaanhoitaja käy viikoittain paikkakunnalla.

Myös Seppälä korostaa, että mahdollinen hyvinvointiaseman loppuminen ei monella Etelä-Savon paikkakunnalla tarkoita sitä, että mitään Eloisan palvelua ei jäisi paikkakunnalle.

– Meillä on paljon toimintaa, kuten palvelukeskuksia ja kotihoitoa alueilla. Palveluita yhdistetään näihin yksiköihin, Seppälä sanoo.

Kuosmanen sanoo, että esimerkiksi laboratoriopalveluita pitää arvioida yhteistyössä palvelun tuottajan, eli Islabin kanssa.

Suunnitelmassa mainitaan myös vähennyksiä ensihoitoyksiköistä. Ristiinassa toimii 24/7 ensihoitoyksikkö. Kuosmanen toteaa, että ehdotuksia siitä, mistä ensihoitoyksikköjä vähennettäisiin, ei ole tehty.

– Tämähän on pitkälti myös arvokeskustelu. Kaikki ymmärtää, että mahdolliset yksiköiden vähentämiset nostavat myös riskitasoa, Kuosmanen sanoo.

Seppälä korostaa, että ensihoitoyksiköt eivät useinkaan ole niin sanotuilla omilla paikkakunnillaan kuin vuoroa vaihdettaessa.

– Kuntakohtaisuus ensihoitoyksiköissä on poistunut jo kauan sitten. Nykyään katsotaan kokonaisresurssia. Esimerkiksi Ristiinan yksikkö voi olla koko vuoron siirtokuljetuksella Helsingissä. Kenttäjohtaja siirtää yksiköitä koko ajan alueella tarpeen mukaan, Seppälä muistuttaa.

Aluevaltuutetut ovat tarkastelleet palvelusuunnitelmaa tiistaina. Nyt virkajohdon valmistelusta syntyneet alustavat linjaukset vaihtoehtoineen lähtevät laajalle lausunto- ja kuulemiskierrokselle, jonka jälkeen aluehallitus valmistelee esityksen valtuustolle syyskuussa. Eloisan valtuusto tekee päätöksen palvelujen tuotantosuunnitelmasta syksyllä.

Suunnitelmaan voi kuka tahansa ottaa nyt kantaa Eloisan nettisivujen kautta.

Hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä toteaa, että kritiikki on varmasti suurta ja nyt toivotaan keskusteluja ja myös uusia vaihtoehtoisia avauksia.

– Toivomme palautetta ja ideointia, Seppälä toteaa.

Palveluverkon muutosten takana on kaksi suurta syytä. Ensinnäkin hyvinvointialueen talous näyttää tälle vuodelle yli 40 miljoonan alijäämää.

– Valtion rahoitus elää koko ajan, joten ihan luotettavia lukuja on vaikea saada. Mutta lähdemme siitä, että taloutta on sopeutettava tänä vuonna 10 miljoonalla, ensi vuonna 20 miljoonalla ja vuonna 2025 20 miljoonalla. Ja tämänkin jälkeen toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta pitää jatkaa, toteaa konsernipalvelujen johtaja Sami Sipilä.

Toinen iso tarve muutoksiin on huono henkilöstötilanne. Eloisalla on jo nyt voimakas henkilöstöpula, joka Etelä-Savon ikärakenteen takia muuttuu koko ajan hankalammaksi.

– Vaikka meillä olisi rajattomasti rahaa, niin emme todennäköisesti saisi tarpeeksi henkilöstöä. Siksi myös digitaalisten palveluiden kehittäminen on tärkeää, Sipilä sanoo.

Elina Alanne

Ristiinan Reko pyörii kesällä kahden viikon välein.

Moni Reko-rengas on ollut viime aikoina hieman taannehtivassa tilassa.

Ristiinan Rekoa luotsaava Hanna Lokonen toteaa, että taantumusta on ollut nähtävissä yleisemmin.

– Esimerkiksi Mäntyharjussa toiminta hiipui paljon. Osansa on varmasti yleisellä taloustilanteella. Näillä seuduilla vaikuttaa myös, että ihmiset olivat korona-aikaan monta kesää mökeillä. Viime kesänä mökkiläisten määrä kuitenkin jo väheni, kun pääsi muuallekin, Lokonen kertoo.

Vapaa-ajanasukkaat ovat Rekoissa iso asiakaskunta, koska toiminta on heille usein Etelä-Suomesta tuttua. Reko-renkaissa kuluttajat tilaavat ja ostavat ruokaa suoraan tuottajilta. Tilaukset tehdään ennakkoon Facebookissa. Lokonen harmittelee, että Rekojen notkahduksen vuoksi Ristiinassa kehitetty Satoja-nettipalvelu ei lähtenyt lentoon.

Uuden kesän kynnyksellä Lokonen uskoo kuitenkin edelleen toimintaan ja kysyntään.

– Toisaaltahan ihmisten kuluttajatietoisuus on viime vuosina lisääntynyt. Se on vain huono kierre Rekossa, jos ei ole ostajia, niin sitten tuottajatkin jäävät pois.

Ristiinan Reko pyörii kesällä kahden viikon välein. Mukaan on nyt saatu myös uusia tuottajia.

– Kananmunia on kysytty paljon, kun Kuvalan tila jäi tulipalon jälkeen pois. Nyt saatiin Mäntyharjusta mukaan Huurreoksan tila. Lisäksi meillä on uusi mylläri, joka myy viljatuotteita ja hänellä oli jo myös taimia myynnissä.

Lokonen kertoo, että hänellä on koko ajan silmät auki, että mukaan saisi lisääkin uusia tuottajia.

– Rekossahan voi myydä kuka vaan! Ristiinassa esimerkiksi Päivi Engberg on jo pitkään leiponut karjalanpiirakoita ja muita leivonnaisia. Jostain Rekosta bongasin, että nuorten porukka oli tehnyt vastoja ja möi niitä. Siinä olisi jollekin hyvä bisnesidea, Lokonen vinkkaa.

Seuraava jako Ristiinassa on 15. kesäkuuta. Juhannusviikolla on ylimääräinen kauppapäivä keskiviikkona 21.6.

Elina Alanne

Näin Reko-rengas toimii

Reko Ristiina löytyy Facebookista.

Suljettuun ryhmään pitää pyrkiä itse.

Ennen Reko-jakopäivää tuottajat avaavat ryhmässä oman tarjontansa, hinnat ja maksutavat.

Tuottajat kertovat Facebook-ryhmässä myös perusasiat omasta toiminnastaan.

Ostajat tilaavat haluamansa tuotteet ja sitoutuvat lunastamaan tuotteet sovittuna ajankohtana.

Ostaja voi itse päättää, milloin osallistuu, eli jokaisella kerralla ei tarvitse tilata.

Tuottaja on itse vastuussa kaikista viranomaisvelvoitteista, hygieniasäädöksistä, veroista ja maksuista.

Reko-nimi tulee sanoista Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista.

Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin.

Metsäpalovaroitus on voimassa Etelä-Savossa mutta kahdesta ennallistamispoltosta ei kannata ilmoittaa hätäkeskukseen. 

Etelä-Savon pelastuslaitos on saanut tiistaina useita ilmoituksia savusta Mikkelin seudulla. Savun syynä on kulotus, pelastuslaitos tiedottaa.

Otavan suunnalla Tuusjärven itärannalla on käynnissä hallittu metsämaan kulotus Tuustaipaleentien ja Pylkkäläntien risteysalueella. Kulotuspaikka on noin 20 kilometriä Mikkelistä etelään, ja tuuli tuo savun hajua Mikkelin keskustaan asti.

Tiistaina on tulossa myös kulotus Repoveden Valkjärvellä.

Pelastuslaitos tiedottaa, että lievästä savun hajusta ei kannata tiistaina 13. kesäkuuta tehdä ilmoituksia hätäkeskukseen. Pistemäisestä runsaasta savun muodostuksesta on kuitenkin hyvä ilmoittaa hätäkeskukselle. Maasto on erittäin kuivaa ja metsäpalovaroitus on voimassa, maastopalon syttymisriski on siis erittäin korkea. Avotulen tekeminen on kielletty.

Metsähallitus tiedottaa, että Repoveden Valkjärvellä, Kuismantien varressa, ennallistetaan metsää ennallistamispoltolla tiistaina 13. kesäkuuta. UPM:n hallinnoiman Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueella sijaitseva metsä on varttunutta, hyvin tiheää ja luontoarvoiltaan yksipuolista entistä talousmetsää. Ennallistamispolttoala valmisteltiin maaliskuussa 2022 ja polttopäiväksi vahvistui tiistai 13.6. Hallittujen metsäalueiden polttojen avulla parannetaan alueen luonnonsuojelullisia arvoja.

Metsäpalot ovat aina olleet oleellinen ja erittäin tärkeä osa metsäluontoa, Metsähallitus toteaa tiedotteessa.

– Palanut puuaines on tärkeä elinympäristö monille lahottajasienille ja hyönteisille, joiden kannat ovat taantuneet tehokkaan palontorjunnan takia. Ennallistamispolton tavoitteena on aina metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen, ja poltot suunnitellaan ja toteutetaan turvallisuus edellä, kertoo tiedotteessa luonnonsuojelun asiantuntija Aurora Prättälä Metsähallituksesta.

Metsähallitus ja UPM toteuttavat poltot yhteistyössä.

Maaliskuussa 2022 Valkjärven polttoalueelle tehtiin valmistelevat hakkuut, jotka vähentävät palokuormaa ylitiheässä istutusmetsässä. Alue myös kuivuu paremmin, kun puustoa harvennetaan ja alikasvos on raivattu. Samalla alueen ympärille raivattiin palokäytävä, jonka tehtävä on auttaa palon hallinnassa. Toukokuussa 2023 palokäytävää avattiin vielä kaivamalla, ja alue tarkistettiin huolellisesti lintujen pesien varalta. Yleisesti ottaen raivatut polttoalueet eivät ole houkuttelevia pesintäpaikkoja linnuille.

Poltettavaksi valitaan alueita, jotka hyötyvät siitä eniten. Siksi polttoja tehdään usein entisissä talousmetsissä. Varsinainen polttopäivä määrittyy aina olosuhteiden, kuten tuulen, sateiden ja maaston kuivuuden mukaan. Tällä hetkellä maasto on kuivaa, eli voimassa on metsäpalovaroitus. Yleensä poltto pyritään järjestämään heti alkukesästä, kuten nytkin, jolloin kasvillisuus ei ole vielä kovin rehevää.

Osa palaneista puista kuolee heti tai myöhemmin, osa jää kasvamaan. Maahan jää usein palamattomia alueita.

– Palossa hiiltyvä puuaines on tärkeä elinympäristö monille uhanalaisille lajeille, kuten kääville ja hyönteisille. Tiheän, yksilajisen metsän tilalle tulee valoa ja tilaa. Paloalueille kehittyy usein luontaisesti paljon lehtipuustoa, mikä monipuolistaa puustoa. Paloalueilla tehdään myös seurantaa ja tutkimusta, Prättälä valottaa tiedotteessa.

Tiistaina 13.6. Sukeltajaniemen tulentekopaikan ja Valkjärven varausleirialueen välinen osuus Kaakkurinkierroksesta on suljettu. Myös Kivisilmäntie on suljettu liikenteeltä polttoalueen kohdalta turvallisuussyistä.

Veneiden tankkausmahdollisuudet Yövedellä muuttuivat surkeiksi, kun sekä Kallioniemessä että Katrillissa loppui tankkaustoiminta. Mikkelin kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä kertoo, että kaupunki on talven ja kevään aikana aktiivisesti yrittänyt hakea asiaan ratkaisua mutta positiivista kerrottavaa veneilijöille ei ole.

– Olemme hakeneet vaihtoehtoja mutta kyllä se hyvin hankalaa on ollut. Polttoaineen myynti on niin heikkokatteista, että sillä ei yksin elä. Siksi pitäisi löytää yrittäjä, jonka kokonaisuuteen se sopisi, Riihelä sanoo.

Hän toteaa, että Kallioniemen lisäksi kaupunki on kartoittanut laajemminkin alueen palveluita ja yritystoimintaa venetankkaus mielessä. Kallioniemeen haettiin keväällä yrittäjää, mutta sitä ei löytynyt.

– Täksi kesäksi tankkausasian ratkeaminen on epätodennäköistä mutta tavalla tai toisella se on ajastaan pystyttävä ratkaisemaan. Asiaan liittyy myös ympäristölupa ja isot investoinnit, Riihelä sanoo.

Virallista tankkauspistettä hän pitää tärkeänä kahdesta syystä. Ensinnäkin veneilymatkailu on alueella tärkeää ja tuo yrityksiin toimintaa.

– Jos ei saa polttoainetta, ei veneitä nähdä tällä suunnalla. Toinen tärkeä asia on ympäristö. Kun veneitä tankataan laitureissa kanistereilla, on iso todennäköisyys, että siitä karkaa vähän myös luontoon. Pistoolilla tankatessa nämä asiat on huolehdittu ja ympäristökuormaa ei niin synny.

Veneilijöiden parissa tankkauspisteasiassa on avuksi toivottu Osuuskauppa Suur-Savoa, joka avasi ensimmäisen veneasemansa Savonlinnaan viime kesänä. Toimialajohtaja Kai Nurmi kertoo, että kokemukset Savonlinnasta ovat positiivisia.

– Tässä kohtaa meillä ei ole veneasemia suunnitteilla mutta toki yleisesti sanoen koko ajan selvitämme eri mahdollisuuksia. Katselemme alueita ja jos mahdollisuuksia tulee, niin olemme kiinnostuneita, Nurmi sanoo.

Myös hän muistuttaa, että tankkauspisteen aloittaminen on aina pidempi hanke.

– Se vaatii erilaisia lupia ja mahdollisesti myös maaperätutkimuksia. Savonlinnassa aloittaminen oli suurin piirtein vuoden prosessi, Nurmi sanoo.

Elina Alanne

Juttu on julkaistu Ristiinalaisen kesälehdessä. Lue se näköislehtenä täältä. 

Kesä alkaa vilkkaalla tapahtumaviikonlopulla Ristiinassa.

Perjantaina voi päästä kivaan viikonlopputunnelmaan, kun Mikkelin Musiikkijuhlien On the Move! -oheisohjelmisto saapuu Ristiinan S-marketiin.  Yhteistyössä Osuuskauppa Suur-Savon kanssa toteutettavassa konsertissa esiintyvät Duo Lauri Ronimus & Jarno Hopponen. Soitto soi kaupassa kello 14 alkaen.

Lauantaina molemmat Ristiinan kaupat ovat täynnä tapahtumia, kun vietetään kyläkauppapäivää. K-Marketissa ohjelmaa on 11–14. Paikalla on muun muassa pomppulinna, grillimakkaratarjoilua ja munkkikahvit. Paikalla voi osallistua Apua Ukrainaan Etelä-Savon arpajaisiin tai tilata Ristiinalaisen etuhintaan. Tapahtumat levittyvät myös Ravintola Martan pihapiiriin ja peräkonttikirppistä pidetään Mylly Kirppiksen pihalla.

S-marketissa on lauantaina tuotemaistatusta, haitarimusiikkia kello 11–13, kuvasuunnistusta lapsille kello 12–13. Korvatunturilta saapuu kesälomalainen lapsia moikkaamaan kello 12–13.

Lauantaina tapahtuu paljon myös muualla. Junnujalkapalloilijoiden Lumme-liiga täyttää urheilukentän. Ristiinan Pallolta mukana ovat joukkueet 7-, 8- ja 9-vuotiaissa. Turnausta pelataan neljällä kentällä koko päivä. Ensimmäiset pelit starttaavat kello 9.30 ja viimeiset kello 15. RiPan kioski palvelee koko turnauksen ajan.

Suomi Meloo -tapahtuma näkyy Ristiinan vesillä. Melojat ovat kolmen aikaan Heimarissa, iltakahdeksan kieppeillä Varkaantaipaleessa ja Nikinsalmessa hieman ennen puolta yötä.

Himalansaaressa voi lauantaina vierailla kahdessakin kohteessa. Yöveden ateljeekodissa on avoimet ovet kello 10–14. Ateljeekoti sijaitsee osoitteessa Himalansaarentie 553.

Kesä avataan Himalansaaressa seurojentalo Koivulassa kello 13–15, Himalansaarentie 486.

Lauantai-iltana menojalkaa voi liikuttaa Sataman Valoissa Tanssiorkesteri Harhakuvan tahtiin. Showtime on kello 22.30, liput 10 euroa.

Sunnuntaina kirppishaukat suuntaavat Hangastenmaalle. Hangastenmaan kylätalolla järjestetään kello 10–13 peräkonttikirppis ja kahvila.

Illalla Ristiinan kirkossa kuullaan Ilta Saimaalla -konsertti kello 18. Konsertissa esiintyvät tenori Kari Kanto, pianisti Janne Palmiola ja sopraano Johanna Palmiola. Vapaaehtoinen ohjelma ovelta 15 euroa.

Konsertista voi jatkaa Metsälinnaan, jossa kello 18–22 on vuorossa tanssit Weranta-yhtyeen tahtiin. Liput 15 euroa.

Elina Alanne

Itä-Suomen hallinto-oikeus käsittelee ulkoilureittisuunnitelmaan liittyvät valitukset aikanaan, joten ennen sitä reitin tekeminen ei etene. 

Etelä-Savon ely-keskuksen Astuvansalmen ulkoilureittisuunnitelman vahvistamispäätöksestä on jätetty kolme valitusta Itä-Suomen hallinto-oikeudelle. Reitin on suunnitellut ja sen vahvistamista haki Mikkelin kaupunki. Kaupungin toiveena on ollut päästä toteuttamaan Astuvansalmelle uusi paremmin viitoitettu reitti jo tämän vuoden aikana. Hallinto-oikeus käsittelee valitukset aikanaan, joten asia ei ennen sitä etene.

Ulkoilureittisuunnitelmasta jättivät valituksen kaksi sen alueen maanomistajaa sekä Vanamon metsätien, eli yksityistien tiekunta.

Kaupungin maankäyttöjohtaja Topiantti Äikäs toteaa, että nyt odotellaan rauhassa oikeuden päätöksiä.

– Tämä on osa prosessia ja on vain hyvä juttu, että Suomessa on riippumaton oikeusaste, joka ratkaisee asioita. Maanomistajilla on oikeudet ja kunnioitamme sitä, Äikäs sanoo.

Kaikki kolme valituksen jättänyttä tahoa jättivät suunnitelmasta myös suunnitteluvaiheessa muistutuksen. Maanomistajat jättivät tuolloin sekä nyt hallinto-oikeudelle saman sisältöiset tekstit, joissa toivotaan muutoksia reitin kulkuun erityisesti Ritolammen luona. Ulkoilureittisuunnitelmassa vahvistetuksi haettu polkureitti on suunniteltu kulkemaan niin sanottua läntistä reittiä, eli eri alueella kuin nyt Astuvansalmelle vievä epävirallinen polku. Uusi reitti lähtee Suurlahdentien parkkipaikalta ensin Vanamontietä pitkin. Tämän jälkeen se etenee metsässä, josta laskeudutaan harjanteen kautta Rito- ja Vuorilampien väliselle kannakselle. Täältä saavutaan tervahaudan ohi kalliomaalauksille.

Vanamontien tiekunta on valmisteluvaiheessa jättämässään muistutuksessa ollut huolissaan turvallisuudesta. Sen nyt hallinto-oikeudelle jättämä valitus on samansisältöinen, eli tiekunta kokee, että sitä ei ole kuultu valmisteluvaiheessa ja suunniteltu reitti ei ole turvallinen. Ulkoilureitin on tarkoitus kulkea sen alkuosassa 700 metriä pitkin Vanamon metsätietä. Tiekunta on esittänyt, että reitti siirrettäisiin myös tuolta osalta maastoon. Tiekunta huomauttaa, että reitillä on tarkoitus kulkea tulevaisuudessa runsaasti kävelijöitä mutta tietä pitkin kuljetaan myös sen osakkaina oleville 14 vapaa-ajan kiinteistölle ja hoidetaan näiden erilaisia kuljetuksia.

Suunnitteluvaiheen muistutukseen antamassaan vastineessa kaupunki toteaa muun muassa, että reitin käyttäjien turvallisuuteen panostetaan hyvällä opastuksella heti reitin alussa. Kaupunki toteaa, että erityisesti maastokatselmuksen perusteella syytä reitin siirtoon metsään ei ole.

Äikäs toteaa, että tiekunnan kanssa on keskusteltu paljon heidän huolestaan.

– Antaa hallinto-oikeuden nyt punnita asiaa ja päätös tulee aikoinaan, Äikäs sanoo.

Ulkoilureittisuunnitelmasta täysin erillisenä asiana Astuvansalmen suojelualueen lunastus etenee hiljalleen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi helmikuussa lunastamisesta tehdyn valituksen.

– Tämä tarkoittaa, että lunastustoimitus on vireillä. Lunastuslupa on vahvistettu, eli enää ei käsitellä sen asian laillisuutta vaan nyt pyykitetään alue ja määrätään lunastettavasta alueesta maanomistajalle maksettava korvaus, kertoo Etelä-Savon ely-keskuksen Pasi Ryhänen.

Päätöksen asiasta tekee aikanaan Maanmittauslaitoksen määräämä lunastustoimikunta.

– Tähän päätökseen, eli lähinnä korvauksen suuruuteen, voi sitten aikanaan hakea muutosta. Nämä ovat hallintomenettelyiltään monivaiheisia, eli melko pitkään kestäviä prosesseja, Ryhänen toteaa.

Astuvansalmen kalliomaalaukset käsittävältä alueelta lunastetaan noin 8,4 hehtaarin suuruinen alue valtiolle. Alue lunastetaan luonnonsuojelualueen perustamiseksi sekä alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi.

Taustalla on pitkään jatkunut yritys saada alue joko yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi tai ostettua valtiolle, mutta nämä eivät ole onnistuneet. Kun lunastaminen on toteutunut, aluetta hallinnoi Metsähallitus.

Elina Alanne

Hönkä kysyy mielipiteitä saunan käytöstä. 

Kivet liikkuvat vauhdilla Pökkäänlahden rannassa, kun Höngän aktiivit kohentavat kotalaavun ympäristöä.

Lähelle venesatamaa rakennetun kotalaavun luo on pian tulossa myös kesäkukkia piristämään miljöötä. Kotalaavun rakensivat yhteistyössä Mikkelin kaupunki, Ristiinan aluejohtokunta ja Ristiinan kehittämisyhdistys Hönkä ry. Ylläpidosta vastaa Hönkä.

– Mietimme kaupungin kanssa parhaillaan, millaista puustoa ja pensaita istutamme tänne vehreyttä lisäämään. Kesäkukkien hankinnassa on mukana Käräjämiehen puutarha ja K-Rauta Ristiina, kertoo ja kiittää Kimmo Hänninen Höngän hallituksesta.

Kesän aikana kaupunki asentaa laavun rantaan laiturin. Virallista uimapaikkaa siihen ei tule, mutta laiturilta voi onkia tai miksei omalla vastuulla pulahtaakin.

Laavu on ollut jo aktiivisessa käytössä. Höngän puheenjohtaja Kirsi Olkkonen toivoo, että paikat pysyvät jatkossakin hyvässä kunnossa.

– Vähän liian kovia tulia on joku pitänyt. Muistettaisiin, että ei laiteta liikaa puita, Olkkonen toteaa katsellen tummunutta huuvaa.

Kovimpia tulia hönkäläiset haluavat edelleen kokea Ristiinassa julkisessa saunassa. Jo muutaman vuoden valmisteltua hanketta ei siis ole hylätty vaan sitä valmistellaan edelleen.

– Saunaprojektin laajuus on vielä kysymysmerkki. Ja se, että toteutammeko välivaiheessa kevyemmän ratkaisun ennen varsinaista saunaa, Olkkonen sanoo.

Hönkäläiset ovat selvittäneet saunahanketta tutustuen saunaseuroihin ja saunoihin eri puolilla Suomea. Kuluja ja kustannuksia on myös laskettu. Seuraava vaihe on selvittää, onko saunalle edelleen Ristiinassa kiinnostusta ja millaisia summia käyttäjät olisivat löylyistä valmiita maksamaan.

– Useinhan menee niin, että niin kauan kun ei ole hintoja, niin on kiinnostusta. Siksi on tärkeää selvittää, onko saunan käytöstä kiinnostusta maksaa, toteaa Seppo Rantalainen Höngän hallituksesta.

Mielipiteitään saunasta voi kertoa hönkäläisten laatimassa kyselyssä. Kyselyyn voi vastata tästä.

Olkkosen, Hännisen ja Rantalaisen lisäksi Höngän hallitukseen kuuluvat Marjo Särkkä, Sami Hilonen, Pasi Parviainen ja Harri Hyyryläinen. Varajäseninä ovat Aki Karjalainen, Miia Koppi ja Minna Urpilainen. Heille kaikille voi kertoa ideoita Ristiinan kehittämiseksi.

Elina Alanne

Lauantaina lakitettava Wilma Taavitsainen jatkaa jo puuseppäopinnoissa. 

Lauantaina ristiinalainen Wilma Taavitsainen juhlii ylioppilaaksi valmistumista aika perinteisin menoin. Tiedossa on juhlat kotona sukulaisten kanssa.

Wilman taival ylioppilaaksi oli kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteinen.

– Aloitin Ristiinan lukiossa nelisen vuotta sitten. Vaihdoin sieltä lukion lakkautuksen takia Mäntyharjuun mutta lopulta vaihdoin vielä Mikkelin lukioon, koska sinne suuntaan kuljin joka tapauksessa paljon harrastusten vuoksi, Taavitsainen kertaa.

Hän kertoo, että lukioaika oli varsinkin Mäntyharjun aikaan raskasta.

– Siinä oli niin paljon reissaamista. Ja raskautta lisäsi, että en oikein tiennyt, mitä varten opiskelin ja omat oppimisvaikeudet toivat haastetta myös.

Lukio-opinnot Taavitsainen sai valmiiksi jo vuoden vaihteessa mutta lakitusta juhlitaan nyt.

– Nyt menen mukaan lakitukseen, jotta voin kokea myös sen.

Vaikka lukioaika oli paikoitellen raskasta, miettii Wilma nyt, että se oli kuitenkin järkevin polku.

– En tiennyt, mitä tehdä tulevaisuudessa. Kasvoin paljon matkan varrella. En kirjoittanut älliä mutta löysin lukioaikana omat arvoni ja elämäntyylini.

Yläasteen jälkeen Taavitsainen olisi saattanut valita ammattikoulusta lähihoitajan opinnot. Nyt hän miettii, että oli hyvä kypsytellä mietteitä vielä lukioaika, koska kynnys vaihtaa alaa ammattiopintojen jälkeen voisi olla nykytilannetta suurempi.

Pitkään Taavitsainen mietti lukion jälkeisiksi jatko-opinnoiksi jotain liikunta-alalta, kunnes oivalsi, että haluaa pitää liikunnan vain itsellään, harrastuksena.

– Löysin sitten, että asia, joka on pienestä asti ollut minun juttuni ja mistä olen tykännyt, onkin asia, jota haluan tehdä työkseni.

Tammikuussa Taavitsainen aloitti puuseppäopinnot ja tavoitteena on hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan muotoilijaksi. Xamk kouluttaa Kouvolassa sisustusarkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua.

– Minua kiinnostaa, miten järjestellä asioita esimerkiksi niin, että arjessa on helppo löytää tavaroita. Ja totta kai myös kauneus. Sen suunnittelu, mikä olisi luonteikasta ja sopisi juuri tietylle ihmiselle. Sisustamista haluan tehdä myös muille, kun liikunnan haluan pitää itselläni.

Harva nuori Suomessa on varmaankaan valmistunut ylioppilaaksi kolmen lukion kautta. Wilma kertoo, että hänelle Ristiinassa ja Mäntyharjussa opiskelu oli helpompaa.

– Kun on kasvanut Ristiinassa, niin on tottunut pieneen. Varsinkin Ristiinassa oli helppoa, kun opettajat olivat tuttuja ja he tunsivat myös minun oppimisvaikeuteni.

Wilman oppimisvaikeus näkyy lukemisen ymmärtämisessä ja hänen työmuistinsa kuormittuu nopeasti. Ylioppilaskirjoituksiin hän sai joka kokeeseen kahden tunnin lisäajan.

– Myös Mäntyharjussa opettajiin tutustui nopeasti. Mikkeli olikin sitten tosi iso ja eri opettajat koko ajan. Lopulta siihen tottui nopeasti mutta oli se tosi erilaista.

Oppiaineista Wilman suosikki oli matematiikka.

– Siinä ei tarvitse lukea vaan pitää opetella säännöt ja tehdä niiden mukaan. Matematiikkaa oli mukava opetella, vaikka se on hankalaa. Inhokki oli ehkä historia. Tuntuu, että nyt vasta on tullut se kasvu, että pystyn sisäistämään asioita ja olen oppinut paljon esimerkiksi sarjoja katsomalla.

Tuore ylioppilas muistuttaakin, että jokaisella on omat tapansa oppia.

– Me ihmiset olemme yksilöllisiä. Jollekin toiselle lukeminen voi olla ainoa tapa oppia. Hyvä, että on erilaisia mahdollisuuksia, Taavitsainen summaa.

Elina Alanne

Yöveden ateljeekoti on taideteos, joka muuttuu koko ajan.

Mahdollisuuksia. Niitä kuvataiteilija ja yrittäjä Katja Antonoff näkee Yöveden ateljeekodissa, jonka toimintaa hän on pyörittänyt vuodesta 2018 saakka.

– Vuosi sitten kunnolla oivalsin, että tämä on se juttu, jota haluan kehittää, Antonoff kertoo.

Hänen vanhempansa aloittivat taiteeseen liittyvän kurssitoiminnan entisessä Himalansaaren koulussa 1990-luvulla. Katja vietti paikassa kaikki kesänsä, joten se on hänelle tärkeä.

– Minä koen, että tämä koko paikka ja talo on kokonaisvaltainen taideteos.

Runsas vuosi sitten Antonoff oivalsi myös, että hänen perheensä voi muuttaa lähemmäs Himalansaarta.

– Minulla on kolme teini-ikäistä lasta ja olin aina ajatellut, että emme voi muuttaa Hyvinkäältä ennen kuin he muuttavat omilleen. Mutta kun aloin miettiä Mikkeliin muuttoa, niin hekin olivat, että miksipä ei.

Nyt perhe asuu Mikkelissä ja Antonoff kulkee lähes päivittäin työskentelemään Himalansaaressa.

– Ihan tänne en halunnut muuttaa lasten takia. Kaikki aika olisi sitten mennyt heitä kuskatessa.

Tänä kesänä Yöveden ateljeekodissa järjestetään sekä akvarellikursseja että erilaisia kirjoituskursseja.

– Olen itse maalannut akvarelleja noin 30 vuotta, joten niillä kursseilla ohjaan itse. Meillä on useita kurssilaisia, jotka tulevat joka vuosi uudelleen. Mutta kurssit sopivat kaikille vasta-alkajista kokeneisiin. Aina oppii uutta ja tärkeä osa kokonaisuutta on myös yhdessäolo.

Antonoffille tärkeää on myös luoda elämyksellinen kokonaisuus.

– Tykkään siitä, että koko tunnelma on mietitty.

Kirjoittajakursseja on tänä vuonna useita. Antonoff kertoo, että kurssikokonaisuus syntyy usein niin, että ohjaavat ehdottavat itse, että järjestettäisiinkö tällaista.

Yöveden ateljeekoti on toiminut jo vuosia mutta Antonoff haluaa tuoda sen yhä paremmin myös paikallisten tietoon. 10. kesäkuuta talossa on avoimet ovet, jolloin kuka vain voi mennä tutustumaan paikkaan.

– Haluaisin, että paikalliset ja kesäasukkaat voivat kertoa ja olla ylpeitä, että meillä Ristiinassa ja Himalansaaressa on tällainen paikka. Täällä voisi järjestää myös yhdessä juttuja. Paikka on historiallinen, ja on hienoa tuoda tänne myös uutta elämää, Antonoff miettii talon puutarhassa, jossa omenapuut kukkivat kesän alussa.

Sisällä talossa on sekä Katjan että hänen sukulaistensa ja useiden muiden taiteilijoiden teoksia, jota voi käydä katsomassa avoimissa ovissa tai muulloinkin etukäteen sopimalla. Kurssien lisäksi majoitustilaa vuokrataan myös matkailijoille. Tälle kesälle Yöveden ateljeekoti, Uhkua ja Tuukkalan tila ovat myös suunnitelleet oman pyörämatkailukokonaisuuden.

Vanhassa rakennuksessa ja sen pihapiirissä riittää aina tekemistä. Antonoff ja hänen miehensä ovat remontoineet aittoja sekä sisätiloja. Sisälle on rakennettu esimerkiksi lisää yhden hengen huoneita yöpyjille.

Ateljeekodin pyörittämisen lisäksi Antonoff on edelleen kuvataiteilija. Kesällä hänen taidettaan on esillä Hyvinkäällä.

– Nyt on keskityttävä muutama viikko taulujen maalaamiseen. Pari kuukautta olen maalannut kattoja ja seiniä, hän naurahtaa.

Elina Alanne

Yöveden ateljeekoti sijaitsee osoitteessa Himalansaarentie 553. Kursseista lisää www.yovedenateljeekoti.net. Avoimet ovet la 10.6. kello 10–14.

Päiväkoti muokkaa ryhmien sijainteja ja nimiä uusiksi, kun muutto uuteen rakennukseen tapahtuu. 

Mäntyharjulainen Maarakennus Suutarinen Oy on aloittanut Ristiinan uuden päiväkodin rakentamisen. Se voitti päiväkodin kilpailutuksen urakkahinnalla 3 387 700 euroa. Voittaneen tarjouksen perusteella päivitetty kustannusarvio hankkeelle on neljä miljoonaa euroa. Urakkahinnan lisäksi kustannuksia tulee muun muassa rakennusluvasta, rakennuttamisesta, työmaan valvonnasta ja liittymäkustannuksista.

Kyseessä on kokonaisvastuurakentamisen urakka (KVR-urakka), jolloin voittanut toimija sekä suunnittelee että toteuttaa kohteen. Kaupunki on asettanut hankkeelle vähimmäisvaatimukset, joiden pohjalta Maanrakennus Suutarinen voi miettiä tarkemmat omat toteutustapansa.

– Urakkakilpailussa painotettiin sekä hintaa että laatua, jolloin lopputuloksesta saadaan varmasti toimiva kokonaisuus. Aikataulu on tiukka, mutta laadusta ei olla valmiita tinkimään. Ristiina on odottanut päiväkotiratkaisua pitkään ja kaupunginhallituksen päätös 17.4. rakentamisen aloittamisesta on päättänyt monien odotuksen uuden terveen tilan saamisesta, toteaa sähköpostissa kaupungin kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen.

Hyttinen kertoo, että hankintapäätös on lainvoimainen ja päiväkodin suunnittelu on alkanut heti hankintapäätöksen lainvoimaisuuden jälkeen toukokuun alussa. Varsinaiset rakennustyöt tontilla alkoivat valmistelevilla töillä jo toukokuussa. KVR-urakkamalli mahdollistaa sen, että tarkempaa suunnittelua voidaan tehdä samanaikaisesti rakentamisen kanssa.

Päiväkodin on tarkoitus valmistua vuodenvaihteessa 2023–2024. Uusi rakennus on suorakaiteen muotoinen ja sijoittuu harmaan Helmitalon kanssa samaan linjaan. Se tulee lähemmäksi Muurikintietä kuin Helmitalo on. Päiväkodille tehdään uusi liittymä Muurikintieltä. Tältä puolelta tulee kaikki päiväkodin kulku ja pysäköinti.

Rakennukseen mitoitetaan tilat neljälle 21 lapsen ryhmälle. Päiväkodin käytössä ovat edelleen myös Helmitalo ja lähellä Sotakoulua oleva paviljonki, jossa on nykyään keltainen tupa.

– Samat kuusi ryhmää ja sama määrä paikkoja on jatkossakin. Olemme miettineet, että vähän vaihdamme ryhmien paikkoja, kun uusi rakennus on käytössä. Uuteen sijoittuvat kaksi alle 3-vuotiaiden ryhmää, vuororyhmä ja tuettu pienryhmä, Ristiinan päiväkodin johtaja Jaana Vartiainen kertoo.

Tilat on suunniteltu niin, että jos jonain vuonna ei ole tarvetta kahdelle alle 3-vuotiaiden ryhmälle, niin samassa tilassa voi neliöiden puolesta olla 21 lapsen ryhmä. Alle 3-vuotiaiden ryhmässä saa olla korkeintaan 12 lasta. Vartiainen muistuttaakin, että lasten ja kasvattajien kertoimet aina vaikuttavat päiväkodin lopulliseen lasten lukumäärään.

Nykyinen sininen tupa eli sisarusryhmä toimisi jatkossa Helmitalossa ja viisivuotiaiden punainen tupa siirtyy paviljonkiin, jossa on nyt keltainen tupa, eli tuettu pienryhmä. Tällä hetkellä alle 3-vuotiaat ovat Helmitalossa, jonne ne siirrettiin sisäilmaongelmien vuoksi nykyisestä päärakennuksesta.

– Olemme työntekijöiden kanssa jo miettineet, että kun uusi talo on käytössä, niin otamme ryhmillä käyttöön myös uudet nimet, Vartiainen sanoo.

Hyttinen kertoo, että päiväkodin nykyinen punatiilinen päärakennus on tarkoitus purkaa uuden rakennuksen valmistuttua. Entinen asuntolarakennus puretaan pois samassa yhteydessä.

Kaikki esikoululaiset sijoittuvat jatkossa koulun tiloihin. Usein yksi ryhmä on ollut päiväkodin tiloissa. Vartiainen kertoo, että ensi syksyn esikoululaisten kohdalla suunnitelma onnistuu, koska ikäluokka on pieni.

– Ensi syksyn eskarilaisia on vajaa 30, eli tämä on pieni ikäryhmä. Nykyinen eskareiden ikäluokka ja taas tulevat ovat isompia. En tiedä, miten eskarilaiset jatkossa mahtuvat koululle. Olen asiaa kysynyt ja vastaus on ollut, että ”kyllä koululta tilaa löytyy”, Vartiainen sanoo ja harmittelee, että ratkaisuja tehdään luottaen, että ikäluokat pienenevät.

Tällä hetkellä Ristiinan yhtenäiskoulussa ei ole tyhjiä tiloja vaan luokkatiloiksi on otettu kaikki mahdolliset tilat. Koulun ryhmien määrää on nostanut muun muassa valmistava opetus. Lisäksi koululle siirtyivät nuorisotilat ja kirjasto.

Elina Alanne