Kosmos lumoaa ja räiskyy energiaa

Kosmos Festival on kolmipäiväinen vaihtoehtomusiikin ja -kulttuurin tapahtuma, joka järjestetään vuosittain Närhilässä, Ristiinassa.

 

Kosmos Festivalin ”sisustukseen” kuuluvat näyttävät koristeet ja valot. Närhilän metsissä toteutettava tapahtuma järjestettiin jo kahdeksatta kertaa. Kuva: Vilma Paasonen

 

Kosmos on järjestetty kahdeksan kertaa ja tänä vuonna Kosmosta juhlittiin viime viikonloppuna 21.-23. heinäkuuta. Tapahtumaan ottaa osaa vuosittain tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa. Jo pelkästään kolmen päivän lippuja myydään festivaaleille 2000 kappaletta. Kosmos onkin Suomen suurin metsäfestival.

Kosmos Festival on yhdysvaltalaiselle, Tampereella asuvalle 34-vuotiaalle Kandace Hawleylle tuttu festivaali. Hän ottaa osaa Kosmokseen kolmatta kertaa. Ensimmäistä kertaa Kosmos Festivalista Hawley kuuli ystävältään. Kosmoksesta erityisen tekee sen ainutlaatuinen kulttuurinsa.

– Tänne ihmiset tulevat pitämään hauskaa, ei somettamaan, sanoo Hawley.

Tänä vuonna hän tarkastelee festivaalia erilaisten lasien läpi. Hän on nimittäin raskaana.

– Tänään tavoitteenani on syödä hyvin, tanssia ja valvoa yli puolen yön, Hawley naurahtaa.

Raskaus on vienyt Hawleylta voimia, eikä hän edellisiltana jaksanut valvoa kovinkaan myöhään. Nyt Hawley istuu penkillä ja luonnostelee vaatteita, joita hän suunnittelee tekevänsä. Hänen miehensä on osallistumassa lähellä olevassa teltassa järjestettävään hengitysharjoitustyöpajaan. Hawley ei ole varma, osallistuuko ensi vuonna Kosmos Festivaaleille.

– Olisi kiva tulla päiväksi tai kahdeksi, jos se onnistuu vauvan kanssa hyvin, sanoo Hawley lopuksi.

 

Yhdysvaltalainen, Tampereella asuva Kandace Hawley kehui festivaalia. Hänen festarireissunsa on tällä kertaa hieman erilainen, sillä hän on raskaana. Kuva: Vilma Paasonen

 

Jai Royall on 24-vuotias australialainen, joka on ensimmäistä kertaa Suomessa.

– Olen aina halunnut käydä Suomessa ja kun ystäväni suositteli Kosmosta, ajattelin että nyt olisi hyvä hetki tulla tänne, kertoo Royall.

Royall järjestää Australiassa vaihtoehtokulttuurin ja -musiikin tapahtumia.

– Olen todella onnellinen, että olen täällä. Täällä on todella kaunista. Tosi hienoa nähdä miten Suomessa tehdään ja järjestetään.

Royall kertoo kiinnittävänsä erityisesti huomiota yksityiskohtiin.

– Upeaa saada kuunnella uusia, itselle tuntemattomia artisteja, sanoo Royall.

 

Ilona Oja on 28-vuotias oululainen. Oja on ensimmäistä kertaa Kosmos Festivalilla.

– Minulla ei olisi tänä vuonna ollut varaa ostaa lippuja, mutta ystäväni kautta sain mahdollisuuden tulla tänne vapaaehtoiseksi, kertoo Oja.

– Täällä on tosi hyvä meininki. Ihmiset hymyilevät ja ovat iloisia. Täällä on todella turvallinen ja hyvä olla! Jonka lisäksi täältä löytyy myös monipuolinen kattaus erilaisia työpajoja ja artisteja.

Tekemistä ja kokemista siis löytyy. Ojalta kiitosta saavat myös onnistuneet kimppakyyti- ja bussijärjestelyt, joiden myötä tapahtumaan on helppo tulla.

Oulussakin järjestetään aktiivisesti vaihtoehtokulttuurin ja -musiikin tapahtumia, muun muassa festivaali Taikasaari.

– Meiltä lähti Oulusta 24-40-vuotiaiden porukka tänne Kosmoksille, kertoo Oja.

Kosmos kiinnostaa monia ihmisiä ja tapahtuman liput myydäänkin usein todella nopeasti.

– Aion tulla tänne myös ensi ja sitä seuraavanakin vuonna! kertoo Oja.

–Tämä on mieletön festivaali, erityisesti illalla pimeällä, kun musiikki soi ja värit valaisevat pimeää, tuntuu kun ei olisikaan täällä!

 

Ilona Oja saapui Kosmokseen vapaaehtoistyöntekijäksi Oulusta. Hänen mukaansa Kosmos on hyvä ja turvallinen festari, jossa ihmiset ovat iloisia.

 

Vilma Paasonen

 

ps. samaisena viikonloppuna jytisteltiin Laukaassa John Smith – Rock festival. Takalan Nikon laajan raportin festareilta pääset lukemaan täältä!

Löytyykö maaseudun henki?

Saimaan Teatteri etsi tämän kesän tolkuttoman hauskassa näytelmässään maaseutua ja sen henkeä.

 

Saimaan Teatterin tämänvuotinen näytelmä oli Maaseutua etsimässä. Näytelmässä tehtiin ”maaseudun kansanteatteria”, jonka tarkoituksena oli sen ohjaaja Matin (Paavo Kääriäinen, vas.) mukaan löytää maaseudun henki. Jemi (Pietu Wikström, oik.) hurahtaa ohjaajan visioihin, mutta Alma (Janna Räsänen) ei ole yhtään niin varma lehmänlannan romantisoimisesta. Kuvassa taustalla myös Kari (Jonnakaisa Risto). Kuva: Mitro Härkönen

 

Saimaan Teatteri on nimensä mukaisesti Saimaan alueella sijaitsevia seurojentaloja ja vastaavia kiertävä teatteri. Ammattitekijöistä koostuva teatteri on viihdyttänyt Saimaan alueen pienempien pitäjien asukkaita, mökkiläisiä ja satunnaisia matkailijoita jo vuodesta 2014 alkaen.

Tämän vuoden näytelmänä Saimaan Teatterilla on Maaseutua etsimässä. Esityskiertue alkoi kesäkuun lopulla Sulkavalta, ja tätä luettaessa jäljellä on enää kaksi näytöstä, tänään illalla ja huomenna päivällä Juvalla nähtävät esitykset. Ristiinassa Saimaan Teatteri vieraili tutusti Himalansaaren seurojentalo Koivulassa, jossa nähtiin tupaten täyteen myydyt esitykset päivällä ja illalla viime sunnuntaina 16.7. Kaikkiaan kiertue koostui noin 20 esityksestä.

Maaseutua etsimässä oli taattua Saimaan Teatteri -laatua, näytelmän oltua sekä komedia, mutta myös ajatuksia herättävä. Tällä kertaa tosin oltiin ehkä ryhmän tekemisten ”keskiarvoon” verrattuna tavallistakin selkeämmin yksiselitteisesti komedia. Vaikka erilaisia mystisiä ja absurdeja käänteitä näytelmässä riittikin! Näytelmän toteutus sekä näyttelijäntyön, ohjauksen, käsikirjoituksen, musiikin, lavastuksen ja valaistuksen osalta oli jälleen juuri sitä mihin on totuttu, eli huippulaatua.

Esitys oli (tästäkin voisi kai sanoa, että jälleen kerran!) eräänlaista meta-teatteria, kun näytelmä kertoi näytelmän tekemisestä. Matti (Paavo Kääriäinen) toteuttaa suurta visioitaan ”maaseudun kansanteatterista”, ja saakin Karin (Jonnakaisa Risto) sekä Jemin (Pietu Wikström) hurahtamaan omaan utopiaansa Boodi Kabbanin mystisen jänishahmon avulla. Näytelmän teossa mukana oleva ainut oikeasti maalainen, Alma (Janna Räsänen) on porukasta ainut, joka ei vakuutu siitä, että maaseudun henki olisi joku tavoittelemisen arvoinen seikka, tai edes ylipäätään olemassa… Näytelmää kasattaessa (ja maaseudun henkeä etsittäessä) saadaan luonnollisesti sekä näkemykset, talousasiat että henkilösuhteet solmuun, joista revitään lukemattomat hersyvät naurut.

 

Pietu Wikström (vas.) on jo Saimaan Teatterin konkari. Paavo Kääriäinen oli ensi kertaa mukana. Helsingin kaupunginteatterissa työskentelevä Kääriäinen kertoi suurimman osan tekijäryhmästä olleen tuttuja, ja siksikin hän oli haaveillut jo pidempään pääsevänsä mukaan. Kuva: Niko Takala

 

Tekijäryhmään kuuluvat näyttelijät Pietu Wikström ja Paavo Kääriäinen kertovat, että tiivis kiertue elämä on ollut paitsi vaativaa, niin myös valtavan palkitsevaa.

– Jo pelkästään se on tehnyt tämänkertaisesta kiertueesta upean, että näytökset ovat olleet pääsääntöisesti loppuunmyytyjä, ja yleisö on selvästikin tykännyt, jokaisessa Saimaan Teatterin esityksessä vuodesta 2017 saakka ollut Wikström iloitsee.

– Minullehan tämä on ollut ihan unelmapesti. Olen jo pidempään haaveillut, että pääsisin mukaan, ja tälle vuodelle onneksi onnistui! iloitsee vakituisella kiinnityksellä Helsingin kaupunginteatterissa oleva Kääriäinen.

– Minulla oli tänä vuonna vapaampi ohjelma keväällä, ja olen jäämässä vuoden virkavapaalle, niin tämä mahtui ohjelmaan. Kai se on jonkinlainen hulluus, joka vetää teatterin pariin vapaallakin! Kääriäinen nauraa.

Wikström näkee, että Maaseutua etsimässä -näytelmä on monellakin tapaa Saimaan Teatterin ytimessä. Esityksessä vinoillaan (lempeästi) menneen maaseudun hengen perään haikailemisesta sekä yhtälailla perinteisten kansannäytelmien paatoksellisuudelle.

– Ja onhan tässä paljon matkassa myös itseironiaa, olemmehan itse julistaneet tekevämme eräänlaista uuden ajan ”maaseudun kansanteatteria”, jonkalaiselle tässä näytelmässä sitten juuri nauretaan, Wikström pohtii.

Haastattelua sunnuntaina tehtäessä edessä tekijöillä on vielä viisi näytöstä. Sekä Wikström että Kääriäinen myöntävät, että haikeus jo hiipii mieleen.

– Tässä ollaan niin tiivis yhteisö näiden viikkojen ajan. Elämä laivalla ja tämän mahtavan porukan kanssa työskentely on tosi hienoa, näyttelijät pohtivat ja tuumivat, että siitä irrottautuminen reaalimaailmaan ottaa taas aikansa.

Niin, se laivaelämä, kuinka yhteiselo onnistuu kolmen viikon ajan, kun sekä työskennellään, ollaan vapaa-ajat ja vielä asutaankin yhdessä?

– Meillä on ihan selvät pelisäännöt sille, kuinka laivalla esimerkiksi työtehtävät jaetaan. Ja se on sanoitettu heti alusta alkaen, että jokaisella on mahdollisuus ottaa omaa aikaa ja tilaa, jota väistämättä tarvitsee välillä, Kääriäinen kertoo.

 

Saimaan Teatteri viihdytti totutusti yleisöään myös väliajalla. Henri Lyysaari kitarassa ja Jonnakaisa Risto laulussa vetäisivät riipaisevan tulkinnan kappaleesta L’italiano..! Kuva: Niko Takala

 

Niko Takala

Varkaantaipaleella meneillään loistokesä

Kesäravintola Varkaantaipaleen yrittäjänä toimiva Sampo Heiskanen on jo tässä vaiheessa kesää tyytyväinen mies.

 

Varkaantaipaleen yrittäjä Sampo Heiskanen on kesäravintolan kauteen äärimmäisen tyytyväinen. Hän toivoo vielä loppukesälle ”edes kohtuullisia” kelejä, jotta koko kesälle voisi antaa napakympin.

 

– Kyllä uskaltaa selkeästi sanoa jo tässä vaiheessa, että kesä on ollut loistava! Totta kai minulla tiettyjä odotuksia oli paikan osalta, ja kyllä ne ovat aika lailla täyttyneet, Heiskanen myhäilee Varkaantaipaleen kesäterassilla kahvikupposen äärellä.

Kelit ovat luonnollisesti suuressa roolissa kesäpaikan kauden onnistumisessa. Tämäkin kesä on ollut välillä viileä ja sateinen ja viime viikkojenkin lämpimät kelit ovat saaneet kyytipojakseen epävakaista säätä välillä rankkoinekin kuuroineen.

– Jossain vaiheessa alkukesää sitten päätin, että ei taida hermot kestää säätiedotusten katsomista! Kun eihän ne kelit siitä mihinkään muutu, vaikka kuinka jännittäisi ja tuskailisi! Heiskanen naurahtaa.

– Mutta ei se tunnelmaa vie, vaikka olisi huonompikin keli. Esimerkiksi ensimmäinen meidän Pauliina Hintsasen vetämistä terassikaraokeista jouduttiin vetämään kovan sateen vuoksi sisällä, mutta ai että mikä meno oli!

 

Kun kesän sesonkipaikasta puhutaan, niin luonnollisesti kova menekki on ollut erilaisilla juomilla sekä jäätelöllä. Yrittäjä Sampo Heiskanen sanoo, että näiden lisäksi ruuan menekki on suorastaan yllättänyt.

– Esimerkiksi lounas on ollut tosi tykätty, sitä on mennyt hienosti. Arkisin meillä on pari päivää sama ruoka ja sitten viikonvaihteessa on tarjolla rosvopaistia, Varkaantaipaleella kun ollaan, Heiskanen virnistää.

Kaikkein kiireisimpänä hetkenä, eli juhannuksena, Varkaantaipaleessa oli töissä yli 10 henkeä vapaaehtoiset auttajat mukaan laskettuna. Normaali kesäarki pyörii kanavalla noin seitsemän tekijän voimin.

– Mukana on ihan tänne palkattuja uusia tekijöitä sekä sitten minulle jo ennestään tuttuja, myös lounaskahvila Katriinassa sekä ravintola Kivijalassa yrittäjänä toimiva Heiskanen ynnää.

 

Ensimmäinen kesä on ollut luonnollisesti myös oppimisen ja pohtimisen paikka. Heiskanen sanookin, että ensi kesää ajatellen on jo jonkun verran ajatuksia muhimassa.

– Terassille olisi hyvä saada toinen juomien myyntipiste. Ja ulkona voisi olla myös jäätelönmyyntiä, näin saataisiin homma pyörimään jouhevammin.

– Ja vaikka nytkin on tapahtumia monenlaisia, niin niitä olisi tarkoitus vielä enemmän ottaa. Varsinkin bändejä, jotta saataisiin tuota hallia hyödynnettyä paremmin, yrittäjä pohtii.

Loppukesästä hallitila on käytössä muutamina bändi-iltoina, jotka päättyvät kunnon rock ’n’ rollin räimeeseen, kun lauantaina 26.8. Venetsialaisissa kausi Varkaantaipaleella päättyy vilkkaaseen ohjelmaan sekä Turo’s Hevi Geen keikkaan. Tapahtumaa on luvassa jo tämän viikon lauantaina, kun päivällä ohjelmassa on Janne Auvisen meklaroima huutokauppa ja illalla musiikista vastaa trubaduuri Jari Valjakka.

 

Oheispalveluina pizzajettiä ja kanootinvuokrausta

 

Varkaantaipaleen kesäravintolan ”kylkeen” on saatu jo tälle kesälle mukavasti myös toinen toisiaan tukevia palveluita. Heikki Väisäsen kipparoima Rib-Saimaa -vene ajaa risteilyitä ja tilausajoja tänä kesänä osin Varkaantaipaleelta käsin. Väisänen tarjoaa palveluna myös pizza-jetti -kuljetuspalvelua, eli hän kuljettaa Varkaantaipaleelta tilattuja pizzoja asiakkaille vaikkapa mökeille.

 

Heikki Väisäsen palveluvalikoimaan kuuluu pizzojen kuljettaminen vesijetillä. Muina palveluinaan hän tarjoaa risteilyjä ja tilausajoja Rib-veneellä.

– Muutamana päivänä niitä olen ajellut. Mitään vakituista päivystystä tässä ei ole, mutta aina kannattaa kysyä sekä tsekata Rib-Saimaan verkkosivut sekä Facebook, niin saa ajan tasaista tietoa. Aina kun olen paikalla tässä tai tuossa ihan lähellä sijaitsevalla mökilläni, niin palvelu on saatavilla.

– Tässä Varkaantaipaleella ollaan lähipäivistä ainakin pe 21.7. sekä sitten ma 24.7., ke 26. ja to 27.7. Mutta muinakin päivinä voi tosiaan kysyä. Ja jos on mitä vaan ideoita vesikuljetuksiin liittyen, niin kannattaa ehdottaa ja tiedustella! Väisänen rohkaisee.

Varkaantaipaleelta voi myös vuokrata kanootteja ja kajakkeja. Korppivuori Adventures ja Mikael Torppa on aiemmin toiminut lähinnä Otavasta käsin, Puulalla.

– Nyt sitten ollaan myös täällä. Päätuote ovat nuo melontavälineet, mutta kauttani järjestyy käytännössä kaikki retkeilyvälineet makuupusseja myöten.

Torppa ohjeistaa, että välineiden varaus ja maksaminen tapahtuu korppivuori.fi -verkkosivujen kautta. Välineet saa ja ne tulee palauttaa ravintolan avoinnaoloaikojen puitteissa.

 

Mikael Torppa (lähinnä kameraa) pyörittää Varkaantaipaleessa kanoottien ja kajakkien vuokrausta.

 

Lisätietoja:

varkaantaipale.fi

ribsaimaa.fi

korppivuori.fi

 

Niko Takala

”Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi” – kesäteatterissa koetaan elämänmakua

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä kertoo tarinan kasvusta ja ystävyydestä. Arto Paasosen rooli vaati tunteiden kaivamista. 

 

Niilan perhe on uskonnollisempi, Matin perhe hieman vapaampi asenteiltaan. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä kertoo nuorten elämästä ja maailmaa muuttaneesta musiikista 1960–70-luvuilla. Arto Paasonen kuvassa keskellä kädet ylhäällä.

 

Tuuli vähän haastaa meitä, eli nyt saa käyttää ääntä, Tuuva teatterin tämän kesän esityksen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ohjaaja ja visualisoija Jani Lastuniemi saattelee työryhmän tiistai-iltana aloittamaan näytelmän läpimenoa. Yli puoli vuotta jatkunut projekti on saapunut ensi-iltaviikkoon, eli esitykset alkavat sunnuntaina.

Ristiinan nuorisoseuran Tuuva Teatteri on tänä kesänä todellakin nuorisoseura. Esityksessä on mukana runsaasti nuoria ja myös lapsia. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä kertoo kahden pojan kasvutarinaa. Mattia ja Niilaa lapsina esittävät komeasti ristiinalaiset Asko ja Eki Kiljunen. Nuorena samainen kaksikko ovat Leo Gynther ja Nooa Nousiainen. Heistä voi lukea lisää tästä jutusta.

Nuoren voiman lisäksi lavalla nähdään myös ristiinalaisittain tuttuja esiintyjiä. Lastuniemi huikkaa, että Niilan isää esittävä Arto Paasonen tekee näytelmässä elämänsä roolin.

– No, yhden niistä, Paasonen myhäilee.

Takana on nuorisoseuran näytelmiä vuodesta 1993 asti, monologeja ja muuta.

– Varmaan aika lähellä 30 näytelmää on ollut. Tämä on kyllä näytelmänä mielenkiintoinen. Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on yksi elämänmakuisimpia juttua, joissa olen ollut mukana. Tämä kertoo aika suoraan sen, mitä elämä on. Siinä on hyviä ja pahoja asioita, ja epävarmuutta. Mitä kaikkea elämään kuuluu, kun kaksi nuorta veijaria kasvaa, Paasonen toteaa.

Paasosen esittämä Niilan isä on uskonnollinen ja ankara mies.

– Tämä on rooli, jossa joutuu kaivamaan tunteita, joita ei normaalisti näytetä mutta mitä meiltä kaikilta löytyy. Luulen, että katsoja voi löytää hahmosta monia eri asioita. Sehän kuuluukin teatteriin, että jokainen bongaa mitä haluaa.

Paasonen pohtii, että esityksen kantava idea on, että jokainen haluaa tulla hyväksytyksi.

– Varsinkin nuoressa kaartissa se näkyy. On pieni maalaiskylä, jossa ei ole tulevaisuutta ja haaveita pitää hakea kauempaa. Samalla on kuitenkin myös kaipuu takaisin. Se kai kuuluu ihmisluontoon, että ikinä ei ole hyvä missään, Paasonen summaa.

 

Asko ja Eki Kiljunen ovat Matti ja Niila lapsina.

 

Mikael Niemen alkuperäisteos Populäärimusiikkia Vittulajänkältä sijoittuu 1960–1970-luvuille Tornionjokilaaksoon. Ristiinaan näytelmän puvustuksen on tehnyt yksi nuorista esiintyjistä Reetta Kinni.

– Aikakausi oli tuttu, koska sehän näkyy populäärikulttuurissa edelleen koko ajan. Katsoin myös tarinasta tehdyn elokuvan ja omien sukulaisten kuvia -60–70-luvulta, Kinni kertoo.

Oman haasteensa puvustukseen toi, että Niilan uskonnollinen suku ei vaatetukseltaan ole aikakauden muodissa.

– Siis hehän ovat melkein jossain 1800-luvun puolella. Paljon kauempana kuin -60-luvulla, Kinni sanoo ja muistuttaa, että muutenkaan Ruotsin Lapissa ei ehkä tuohon aikaan aina oltu heti muodin huipulla.

Näytelmän puvustaminen on ollut mielenkiintoinen haaste, johon Kinni voisi tarttua toistekin. Näyttelemistä hän on harrastanut jo useamman vuoden mutta kesäteatteri on isompi projekti kuin mikään aiemmin.

Paasonen kiittää, että Populäärimusiikkia Vittulajänkältä tekee mukava ja hyvin hitsautunut porukka.

– Ja vielä porukka tästä paljon hitsautuu. Viimeisen näytöksen jälkeen luututaan kyyneleitä lavan lattialta, konkari ennustaa.

Elina Alanne

 

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä Linnankorvalla 9.–27.7.2023. Lisätietoja www.ristiinankesateatteri.fi. Liput netistä 18 / 10 e. Portilta 2 euroa enemmän.

Tärkeitä taitoja ja uusia kavereita – Itä-Suomen palokuntanuorten leirillä pidetään kivaa

Palokuntanuoret leireilevät Heimarissa lauantaihin saakka. 

 

Aati Hokkanen lähestyy kattilaa peitteen takana, Väinö Kontinen sammuttaa liekkejä.

 

Sataa. Ripotellen, kaatamalla, tihutellen, kissojen ja koirien kanssa. Esterikin saattaa tulla jollekin mieleen. Sunnuntaina ja maanantaina Suomen kesä näytti, millaisia sateita sitä saattaakaan tulla. Samaan aikaan Heimarissa pystytettiin Itä-Suomen palokuntanuorten Kepa 30 -kesäleiri.

– Nukuttiin huonosti. Mä en nukkunut ollenkaan, kun tuli vettä ja patjat tulvi. Mutta ei se mitään, se kuivaa nopeasti, kertoo maanantain sateen keskellä ensimmäisestä leiriyöstä ristiinalainen Aati Hokkanen.

Taustalla ristiinalaisten kahden puolijoukkueteltan kaminoiden piipuista nousee savua. Puuta on poltettava, että teltat ja varusteet pysyvät sateessa edes sinnepäin kuivina.

Hokkanen ja Väinö Kontinen ovat juuri harjoitelleet alkusammutusta. Se oli Ristiinan nuoriso-osaston harjoituksista jo vähän tuttua. Leirillä he kertovat olevan kivaa, koska oppii kaikkea uutta.

– Kivointa on kaverit ja uiminen, ja minigolf ja frisbeegolf, kaksikko luettelee.

Maanantaina Kontinen odotti loppuleiriltä sitä, että kiva fiilis jatkuu. Hokkasen mielessä oli jo vähän, että olisikohan tulossa myös leirikaste.

 

Hotelli Heimarin ympäristössä leireilee lauantaihin saakka noin 180 palokuntalaista Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilta.

– Täällä opetellaan palokuntataitoja, eli esimerkiksi hälytystehtävissä tarvittavia taitoja. Sitten on yleisiä kansalaistaitoja, leireilyjuttuja ja totta kai leikkiä, liikuntaa, uimista ja saunomista, kertoo leiristä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön koordinaattori Heli Kari.

Kuten palokuntaharrastuksessa yleensäkin, leirilläkin opitaan asioita omaan ikään sopivalla tavalla.

– Aloitetaan laastareista ja edetään jo sinne vaativampaan hengenpelastukseen. 16 vuotta täyttäneet suorittavat leirillä pelastustoiminnan peruskurssia, mikä on ensimmäinen virallinen kurssi, joka pätevöittää kohti hälytystoimintaa, Kari kertoo.

Virallisempien koulutusosioiden lisäksi leirillä vierailee myös Aino-laiva ja vapaa-ajalla on käytössä muun muassa sup-lautoja ja muita välineitä.

– Kahtena iltana on yöseikkailu ja olen vähän kuullut, että he meinaavat käyttää lähisaarta. Ja totta kai meillä on myös kunnon leiridisko. Se kuuluu varmaan Ristiinan kylälle saakka, Kari naurahtaa.

 

Palokuntanuoret leireilevät valtakunnallisesti aina neljän vuoden välein. Muina vuosina leireillään omalla alueella. Ensi vuonna Itä-Suomen leiri on Pohjois-Karjalassa, sitten on Pohjois-Savon vuoro ja sen jälkeen taas suurleiri.

– Meilläkin näkyvät koronavuodet, eli tällä leirillä on melkein sata henkeä vähemmän kuin ennen koronaa, Kari kertoo.

Mutta uudet sukupolvet ovat jo kasvamassa leirielämään. Heimarissa nuorin on puolivuotias ja minitiimissä leireilee monen ikäisiä.

– Heillä on omat touhunsa, ja leiripäivään kuuluu totta kai päiväunet, Kari kertoo.

Elina Alanne

Samaistuttava tarina nuoruudesta – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä tuo nuoret lavalle

Ristiinan nuorisoseuran Tuuva Teatteri on uudistunut kesän esitykseen voimakkaasti.

 

Leo Gynther ja Nooa Nousiainen esittävät nuorta Mattia ja Niilaa.

 

Kaunis, hullu tarina. Näytelmä, joka tarjoaa katsojalle tunteiden vuoristorataa. Tänä kesänä Ristiinassa nähtävä Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on kahden nuoren pojan kasvutarina.

– Tämä on kaunis nuorten kasvutarina ja tarina siitä irtaantumisesta pienestä kylästä, mikä jokaisen on pakko tehdä, kertoo esityksen ohjaaja ja visualisoija Jani Lastuniemi.

Ristiinan nuorisoseuran Tuuva Teatteri on uudistunut kesän esitykseen voimakkaasti. Lavalla ei nähdä juurikaan tuttuja näyttelijöitä vaan runsaasti nuoria. Tarinan pääosassa olevia Mattia ja Niilaa nuorina esittävät Leo Gynther ja Nooa Nousiainen.

Gyntherin päätyminen pääosan esittäjäksi on oma, hauska tarinansa. Hän tekee näytelmässä myös 35-vuotiaan kertojan roolin.

– Jani oli nähnyt minut kadulla, kun olin kävelemässä koulusta kotiin. Kaverini kautta hän otti yhteyttä, että olisi tämmöinen homma, Gynther kertoo.

Lastuniemi kertoo, että Leon habituksessa oli jotain iätöntä, jota näytelmään tarvittiin.

– Kuulin lisäksi, että Leo on tehnyt teatteria. Tarvitsimme myös teatteria harrastaneita, koska musiikkiopiston kautta tuli mukaan sellaisia, jotka eivät ole tehneet teatteria, Lastuniemi kertoo.

Täysin uusi kokemus teatterin tekeminen on Nousiaiselle. Hän on soittanut vuosia sähköbassoa Mikkelin musiikkiopistossa ja näytelmän musiikkiohjauksesta vastaava Juho Puikkonen on hänen opettajansa.

– Juho kertoi, että tällaiseen olisi mahdollista päästä mukaan. Ajattelin heti, että tämä olisi ainutlaatuinen kokemus, Nousiainen kertoo.

Näytelmän tarinaan kuuluu siis olennaisesti musiikki, jota kuullaan bändiltä väliajan jälkeen.

 

Näytelmän harjoittelu on ollut kokemuksena sellaista kuin Nousiainen oli ajatellutkin – uutta, mielenkiintoista ja jännittävää. Aiemmin lapsi- ja nuorisoteatterissa mukana ollut Gynther sanoo, että hänelle näytteleminen ei poikkea aiemmasta.

– Mutta tämä teksti on oma lempparini kaikista, missä olen ollut mukana. Tosi hauska tehdä tällaista, hän tuumaa.

Porukalla on treenattu ensin yksittäisiä kohtauksia ja kesäkuun alussa alkoivat koko näytelmän läpimenot.

– Tätä tekemässä on ihan huikea jengi, jota ei olisi voinut edes lotolla saada. Mukana on Ristiinaan juuri muuttaneita ja ihmisiä ympäri maata. Harjoitteleminen on ollut tosi hedelmällistä. Nuoret haluavat usein pohtia ja analysoida kohtauksia, eivätkä vain tehdä, Lastuniemi kertoo.

Linnankorvan lavalla nähdään 20 eri esiintyjää. Joukossa on kaikenikäisiä: nuorin on alle 1-vuotias ja vanhin 78-vuotias.

– Nuorten poikien ystävyystarinassa seurataan kahta kotia. Toinen on valoisampi ja toinen synkempi, Lastuniemi kertoo.

 

Mikael Niemen alkuperäisteokseen perustuva Populäärimusiikkia Vittulajänkältä sekoittaa Gyntherin ja Nousiaisen mielestä taitavasti vakavia aiheita ja huumoria.

– Tähän on helppo samaistua. Uskon, että tämä voi olla monellekin puhutteleva esitys. Tämä ei ole ihan kevyt vaan mukana on syviäkin juttuja, Nousiainen miettii.

Lastuniemi toivoo, että katsojat eivät liikaa säikähdä näytelmän nimeä.

– Lopulta tämä on aika traditionaalinen kesäteatteriesitys, jos varsinkin massakohtauksia miettii. Muutama kohtaus voi olla vähän ahdistava mutta olemme jättäneet tarinasta esimerkiksi kirosanoja pois, Lastuniemi sanoo.

Elina Alanne

 

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä Linnankorvalla 9.-27.7.2023. Lisätietoja www.ristiinankesateatteri.fi.

 

Juttu on julkaistu  Ristiinalaisen kesälehdessä 1.6. 

Ristiinalainen ei ilmesty 13. heinäkuuta

Ristiinalainen ei ilmesty viikolla 28, eli torstaina 13. heinäkuuta. Lehti ja sen tekijät ovat viikon hengähdystauolla. Juttu- ja ilmoitusasiat voi lähettää sähköposteihin toimitus@ristiinalainen.fi ja ilmoitus@ristiinalainen.fi. Niihin vastataan aikanaan.

Torstaina 20. heinäkuuta paikallislehteä pääsee taas lukemaan. Kyseessä on markkinaviikko, kun Ristiinan markkinoita vietetään perjantaina 21.7. Torstain Ristiinalainen jaetaan kaikkiin talouksiin Ristiinan varhaisjakelun alueella. Valmistettavat ilmoitusaineistot pitää toimittaa maanantaihin kello 12 mennessä. Ilmoitusasioissa voi olla yhteydessä sähköpostiin ilmoitus@ristiinalainen.fi.

Ilmoitusten hinnat ja ilmestymisaikataulut löytyvät aina täältä.

Autokaunottaria voi bongata viikonloppuna – Suur-Saimaan ympäriajo tuo autot Suomenniemelle ja Ristiinaan

Viikonloppuna Mikkelin seudulla on kaksi eri harrasteajoneuvotapahtumaa. 

 

Suur-Saimaan ympäriajon autot ovat sunnuntaina Suomenniemellä ja Ristiinassa. Kuva on kesältä 2022.

 

Suur-Saimaan ympäriajo kulkee sunnuntaina 2. heinäkuuta Suomenniemen ja Ristiinan kautta kohti Mikkeliä. Autot voi nähdä myös jo lauantaina 1. heinäkuuta Mikkelin torilla, josta ne lähtevät kello 9.15–13 matkalleen kohti Anttolaa, Puumalaa ja yötaukoa Imatralla.
Sunnuntaina autot ovat Suomenniemellä kello 10.30–15. Ristiinassa pyörähdetään Rantapuistossa 11–15.30.

Suomenniemellä autoja voi ihailla Myllysillan lavan parkkipaikalla osoitteessa Kirkonkyläntie 290. Suomenniemen urheilijoiden kahvio palvelee tapahtuman aikana. Suur-Saimaan ympäriajossa on mukana 225 autokuntaa. Lähtöjärjestyksen ja lisätiedot autoista löytää netistä. Vanhimmat autot tulevat letkan alussa.

Vanhoja autoja voi nähdä Mikkelissä myös lauantaina, kun St. Michel Oldtimer Run -harrasteajoneuvotapahtuma järjestetään Visulahdessa. Tapahtuma-aika on 9–16, jonka jälkeen heti lähtee ajoneuvojen cruising Mikkelin keskustaan. Lisätietoja tapahtumasta Facebookista.

Elina Alanne

UPM Plywood vähentää toimihenkilöiden tehtäviä

UPM Plywood on sopeuttanut kuusivaneri- ja viilutuotantoa lomautuksilla koko alkuvuoden ajan. Lomautuksia on ollut myös Pelloksen tehtailla.

 

UPM Plywood on saanut päätökseen toukokuussa käynnistyneet Suomen tehtaiden, pääkonttoritoimintojen ja funktioiden toimihenkilöitä koskevat muutosneuvottelut. Neuvottelut koskivat organisaation uudistamista ja toimintojen sopeuttamista vastaamaan pienentynyttä tuotantokapasiteettia ja heikentyvää markkinatilannetta. Samalla yhtiö panostaa digitalisaation tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Nämä toimenpiteet vähentävät yhteensä 28 tehtävää UPM Plywoodin toimipisteissä Suomessa. Yksi toimipisteistä on Pelloksen tehtaat.

UPM kertoo tiedotteessa, että se tarjoaa tukea niille, joita henkilöstövähennykset koskettavat. Muutosturva sisältää uudelleentyöllistymiseen tähtääviä palveluita ja koulutusta.

Tuuli kuljettaa jollailijaa – Ristiinan Pursiseuran leirillä oppi perustaidot veneilystä

Kolmessa päivässä leiriläisistä kuoriutui taitavia purjehtijoita.

 

Joona Puhakka sai jollan vauhtiin, vaikka tuulta oli hyvin vähän.

 

Pökkäänlahden pinta kimmeltää tasaisena aamuauringossa. Lomalaisille sää oli viime viikolla upea, mutta veneilyleiriläisille se oli välillä vähän liiankin tyyni.

Mutta sen verran tuulen virettä löytyi perjantainakin, että Ristiinan Pursiseuran leirille osallistuneet lapset saavat jollansa hienosti liikkeelle. Leirin ohjaajat Iiro Jaakonsaari ja Jari Hamström ohjeistavat jollailijoita moottoriveneestä termeillä, jotka menevät maakravulta pahasti ohi ymmärryksen. Kolmantena leiripäivänä termit ovat leiriläisille kuitenkin jo niin tuttuja, että he toimivat sujuvasti annettujen ohjeiden mukaisesti.

– Ensimmäisenä harjoittelimme sen, että he osaavat itsenäisesti laittaa veneen purjehduskuntoon. Siinä samalla opettelimme veneen osien nimet ja niiden merkityksen, Jaakonsaari kertoo.

Vesillä opeteltiin veneen ohjaus ja tuulella liikkuminen.

– Ja itsenäinen rantautuminen, eli miten veneellä saavutaan ehjänä laituriin, Hamström lisää.

Niinä hetkinä, kun sää oli oikein tyyni, oli hyvä opetella rannalla tärkeimpiä veneilijän solmuja sekä veneilysääntöjä.

– Opettelimme merimerkit ja kävimme moottoriveneellä ajamassa laivaväylää ja bongaamassa merkkejä. Harjoittelimme myös moottoriveneen käsittelyä ja poijun avulla tarkkuusajoa. Jokainen sai antaa veneen keulalla poijulle pusun. Siinä oppii hallitsemaan veneen lähestymisnopeuden, leirin ohjaajat kertovat.

 

Emma Halttunen tykkäsi leirillä erityisesti purjehtimisesta. Äiti ilmoitti kesää Ristiinassa viettäneen Emman leirille.

 

Pursiseuran leirillä saikin hyvän pohjan yleisimmistä veneilyssä tarvittavista taidoista. Liikkuu sitten vesillä purjeella tai moottorilla, on tärkeää tietää, miten vesillä käyttäydytään.

Leiriläiset Joona Puhakka, Leevi Kolmisoppi, Eerik Minkkinen, Topi Kinnunen ja Emma Halttunen toteavat, että kivaa on ollut ja uusia taitoja opittiin paljon. Jollekin veneily oli tuttua mutta jollapurjehduksessa kaikki olivat ensikertalaisia. Leiriläiset olivat Ristiinasta ja Suomenniemeltä sekä Halttunen Vantaalta.

– Vietän täällä isovanhempieni kanssa aikaa ja äiti sai jostain päähänsä laittaa minut tänne leirille. On ollut kivaa, varsinkin se purjehtiminen, Halttunen kertoo.

Kerta veden äärellä ollaan ja sääkin suosi, leirillä toki myös uitiin ja suppailtiin.

– Tänään vielä taidamme harjoitella, miten toimia, jos jolla kaatuu. Se on hyvä osata, niin ei tule hätä, jos niin oikeasti joskus tapahtuu. Pääsevätpähän leiriläiset samalla uimaan, ohjaajat pohtivat auringon paisteessa perjantaina.

Elina Alanne

Keskiaika saapuu taas Ristiinaan – tapahtuma-alue tiivistyy kesäteatterin tienoolle

Linnaniemen keskiajassa on tänä vuonna lapsille muun muassa pikku ketun sirkusta ja pehmomiekkailua. 

 

Linnaniemen keskiajassa kuullaan jälleen miekkojen ja haarniskojen kalsketta! Lauantain tapahtumassa toki on tarjolla paljon muutakin kuin taistelua. Arkistokuva.

 

Linnaniemen keskiaika järjestetään tulevana lauantaina Ristiinassa jo viidettä kertaa. Ensimmäinen tapahtumakerta oli 2018, vuosi 2020 jäi väliin (ette ikinä arvaa mistä syystä). Tapahtuma nähdään tutusti kirkonmäen ja kesäteatterin välisellä alueella.

– Tällä kertaa tiivistimme tapahtuma-aluetta hieman. Vanha urheilukenttä ei ainakaan tällä kertaa ole mukana tapahtuma-alueessa. Aiemmin on saattanut olla vaikkapa sieltä kentältä hankala tietää, milloin teatterin lavalla musisoidaan, tai päinvastoin. Nyt on esimerkiksi taistelunäytökset tuossa Gränna-talon viereisellä aukiolla, kertoo tapahtumaa järjestävän Linnaniemi ry:n puheenjohtaja Ville Hokkanen.

Ohjelmassa on tutusti Medieval Fight Club Lappeenrannan taistelunäytösten lisäksi musiikkia, keskiaikamarkkinat, sirkusta, pehmomiekkailua, keppihevosrata, sekä tietenkin teemaan sopivaa ruokaa!

 

Musiikista vastaa myös vuoden 2019 tapahtumassa mukana ollut Härkätien Leikarit. Arkistokuva.

 

Musiikista tapahtumassa vastaa tällä kertaa Härkätien Leikarit, jotka olivat Linnaniemessä esiintymässä myös vuonna 2019. Härkätien Leikarit on keskiaikaista markkinamusiikkia soittava yhtye, jonka ohjelmistosta löytyy musiikkia eri puolilta Eurooppaa.

Markkinamyyjien kojut pystytetään tällä kertaa pääosin Linnantien varteen.

– Myyjiä on tulossa varsin mukavasti, reilusti parikymmentä on ilmoittautunut. Ja sitten tietysti vielä nuo ruokapaikat lisäksi. Varmasti saadaan hyvä markkinahumu päälle, kun aluekin on aiempaa tiiviimpi, Hokkanen uumoilee.

Pehmomiekkailu ja keppihevosrata ovat koko päivän ajan avoimesti käytettävissä. Niin, ja liikkuupa alueella edellisiltä vuosilta tuttu noidanmetsästäjä Karl Toffel. Joten jos olet noita, niin kannattaa pitää varansa tapahtuman aikaan! Aiemmilta vuosilta tosin on tehty havaintoja, jotka viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että tämä noidanmetsästäjä on vaarallinen vain itselleen…

Pikku ketun sirkus puolestaan vetää lapsille ja lapsenmielisille sirkuskoulua keskiaikaisella teemalla.

Järjestäjät toistavat edellisvuosien tapaan, että paikallisten toivotaan saapuvan paikalle kävellen tai pyöräillen, sillä tapahtuman käytössä on vain hyvin rajallinen määrä pysäköintipaikkoja. Linnantie on poikki kirkonmäen ja Gränna-talon väliltä, joten esimerkiksi hautausmaalle ja Linnaniemeen autoliikenne kulkee Muurikintien kautta.

Niko Takala

 

Linnaniemen keskiaika Ristiinassa la 17.6. klo 10-16. Liput 10 eur, lapset alle 18-v maksutta. Lisätietoa www.linnaniemenkeskiaika.fi.

Ristiinan hyvinvointiasema lakkautusuhan alla – hyvinvointialue esitteli suunnitelman palveluiden uudistamisesta

Palveluiden uudistamisesta voi nyt kuka tahansa kertoa mielipiteensä Eloisan nettisivun kautta. 

 

Ristiinaan jäisi jatkossa mahdollisesti joitain palveluita mutta nykyisen kaltainen hyvinvointiasema lakkaisi.

 

Etelä-Savon hyvinvointialue ehdottaa laajoja leikkauksia perusterveydenhuollon palveluverkkoon. Yksi menettäjistä olisi Ristiina, jonka hyvinvointiasema loppuisi. Laajan palvelutarjonnan sote-keskus palvelisi Etelä-Savossa Mikkelissä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Lisäksi sote-asemat jäisivät Mäntyharjuun, Juvalle, Kangasniemelle ja Puumalaan.

Muilla paikkakunnilla voisi toimia sote-piste, jossa alueen palvelutarpeesta riippuen annettaisiin sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän, palvelukoordinaattorin ja lääkärin palveluja. Toinen vaihtoehto on, että pienemmissä kunnissa tai paikkakunnilla ei olisi myöskään sote-pistettä vaan liikkuvat palvelut.

Eloisa esitteli palvelujen uudistamisen suunnitelmaansa medioille keskiviikkona. Hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä korostaa, että mitään ei ole päätetty vaan nyt asioista toivotaan lausuntoja ja uusia avauksia.

Eloisan terveyspalvelujen johtaja Kimmo Kuosmanen kertoo, että sote-piste voi jatkaa paikkakunnilla osana muuta Eloisan palveluntarjontaa.

– Malli voi olla, että liikkuva palvelu, kuten sairaanhoitaja ja psykiatrinen sairaanhoitaja käy viikoittain paikkakunnalla.

Myös Seppälä korostaa, että mahdollinen hyvinvointiaseman loppuminen ei monella Etelä-Savon paikkakunnalla tarkoita sitä, että mitään Eloisan palvelua ei jäisi paikkakunnalle.

– Meillä on paljon toimintaa, kuten palvelukeskuksia ja kotihoitoa alueilla. Palveluita yhdistetään näihin yksiköihin, Seppälä sanoo.

Kuosmanen sanoo, että esimerkiksi laboratoriopalveluita pitää arvioida yhteistyössä palvelun tuottajan, eli Islabin kanssa.

Suunnitelmassa mainitaan myös vähennyksiä ensihoitoyksiköistä. Ristiinassa toimii 24/7 ensihoitoyksikkö. Kuosmanen toteaa, että ehdotuksia siitä, mistä ensihoitoyksikköjä vähennettäisiin, ei ole tehty.

– Tämähän on pitkälti myös arvokeskustelu. Kaikki ymmärtää, että mahdolliset yksiköiden vähentämiset nostavat myös riskitasoa, Kuosmanen sanoo.

Seppälä korostaa, että ensihoitoyksiköt eivät useinkaan ole niin sanotuilla omilla paikkakunnillaan kuin vuoroa vaihdettaessa.

– Kuntakohtaisuus ensihoitoyksiköissä on poistunut jo kauan sitten. Nykyään katsotaan kokonaisresurssia. Esimerkiksi Ristiinan yksikkö voi olla koko vuoron siirtokuljetuksella Helsingissä. Kenttäjohtaja siirtää yksiköitä koko ajan alueella tarpeen mukaan, Seppälä muistuttaa.

 

Aluevaltuutetut ovat tarkastelleet palvelusuunnitelmaa tiistaina. Nyt virkajohdon valmistelusta syntyneet alustavat linjaukset vaihtoehtoineen lähtevät laajalle lausunto- ja kuulemiskierrokselle, jonka jälkeen aluehallitus valmistelee esityksen valtuustolle syyskuussa. Eloisan valtuusto tekee päätöksen palvelujen tuotantosuunnitelmasta syksyllä.

Suunnitelmaan voi kuka tahansa ottaa nyt kantaa Eloisan nettisivujen kautta.

Hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälä toteaa, että kritiikki on varmasti suurta ja nyt toivotaan keskusteluja ja myös uusia vaihtoehtoisia avauksia.

– Toivomme palautetta ja ideointia, Seppälä toteaa.

Palveluverkon muutosten takana on kaksi suurta syytä. Ensinnäkin hyvinvointialueen talous näyttää tälle vuodelle yli 40 miljoonan alijäämää.

– Valtion rahoitus elää koko ajan, joten ihan luotettavia lukuja on vaikea saada. Mutta lähdemme siitä, että taloutta on sopeutettava tänä vuonna 10 miljoonalla, ensi vuonna 20 miljoonalla ja vuonna 2025 20 miljoonalla. Ja tämänkin jälkeen toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta pitää jatkaa, toteaa konsernipalvelujen johtaja Sami Sipilä.

Toinen iso tarve muutoksiin on huono henkilöstötilanne. Eloisalla on jo nyt voimakas henkilöstöpula, joka Etelä-Savon ikärakenteen takia muuttuu koko ajan hankalammaksi.

– Vaikka meillä olisi rajattomasti rahaa, niin emme todennäköisesti saisi tarpeeksi henkilöstöä. Siksi myös digitaalisten palveluiden kehittäminen on tärkeää, Sipilä sanoo.

Elina Alanne

Ristiinan Reko-rengas pyörii edelleen – toiminta kaipaa asiakkaita monilla paikkakunnilla

Ristiinan Reko pyörii kesällä kahden viikon välein.

 

Hietalan luomutilan emäntä Tanja Kyckling möi toukokuussa 2021 tuotteita Seppo Toivoselle ja Leena Karolle. Arkistokuva.

 

Moni Reko-rengas on ollut viime aikoina hieman taannehtivassa tilassa.

Ristiinan Rekoa luotsaava Hanna Lokonen toteaa, että taantumusta on ollut nähtävissä yleisemmin.

– Esimerkiksi Mäntyharjussa toiminta hiipui paljon. Osansa on varmasti yleisellä taloustilanteella. Näillä seuduilla vaikuttaa myös, että ihmiset olivat korona-aikaan monta kesää mökeillä. Viime kesänä mökkiläisten määrä kuitenkin jo väheni, kun pääsi muuallekin, Lokonen kertoo.

Vapaa-ajanasukkaat ovat Rekoissa iso asiakaskunta, koska toiminta on heille usein Etelä-Suomesta tuttua. Reko-renkaissa kuluttajat tilaavat ja ostavat ruokaa suoraan tuottajilta. Tilaukset tehdään ennakkoon Facebookissa. Lokonen harmittelee, että Rekojen notkahduksen vuoksi Ristiinassa kehitetty Satoja-nettipalvelu ei lähtenyt lentoon.

Uuden kesän kynnyksellä Lokonen uskoo kuitenkin edelleen toimintaan ja kysyntään.

– Toisaaltahan ihmisten kuluttajatietoisuus on viime vuosina lisääntynyt. Se on vain huono kierre Rekossa, jos ei ole ostajia, niin sitten tuottajatkin jäävät pois.

Ristiinan Reko pyörii kesällä kahden viikon välein. Mukaan on nyt saatu myös uusia tuottajia.

– Kananmunia on kysytty paljon, kun Kuvalan tila jäi tulipalon jälkeen pois. Nyt saatiin Mäntyharjusta mukaan Huurreoksan tila. Lisäksi meillä on uusi mylläri, joka myy viljatuotteita ja hänellä oli jo myös taimia myynnissä.

Lokonen kertoo, että hänellä on koko ajan silmät auki, että mukaan saisi lisääkin uusia tuottajia.

– Rekossahan voi myydä kuka vaan! Ristiinassa esimerkiksi Päivi Engberg on jo pitkään leiponut karjalanpiirakoita ja muita leivonnaisia. Jostain Rekosta bongasin, että nuorten porukka oli tehnyt vastoja ja möi niitä. Siinä olisi jollekin hyvä bisnesidea, Lokonen vinkkaa.

Seuraava jako Ristiinassa on 15. kesäkuuta. Juhannusviikolla on ylimääräinen kauppapäivä keskiviikkona 21.6.

Elina Alanne

 

Näin Reko-rengas toimii

Reko Ristiina löytyy Facebookista.

Suljettuun ryhmään pitää pyrkiä itse.

Ennen Reko-jakopäivää tuottajat avaavat ryhmässä oman tarjontansa, hinnat ja maksutavat.

Tuottajat kertovat Facebook-ryhmässä myös perusasiat omasta toiminnastaan.

Ostajat tilaavat haluamansa tuotteet ja sitoutuvat lunastamaan tuotteet sovittuna ajankohtana.

Ostaja voi itse päättää, milloin osallistuu, eli jokaisella kerralla ei tarvitse tilata.

Tuottaja on itse vastuussa kaikista viranomaisvelvoitteista, hygieniasäädöksistä, veroista ja maksuista.

Reko-nimi tulee sanoista Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista.

Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin.

Tiistaina kulotetaan sekä Mikkelissä että Repovedellä – hajun voi huomata kaukanakin

Metsäpalovaroitus on voimassa Etelä-Savossa mutta kahdesta ennallistamispoltosta ei kannata ilmoittaa hätäkeskukseen. 

 

Hallittujen metsäalueiden polttojen avulla parannetaan alueen luonnonsuojelullisia arvoja. Kuva on Repoveden aiemmista poltoista. Kuva: Metsähallitus/Ville Väkeväinen

 

Etelä-Savon pelastuslaitos on saanut tiistaina useita ilmoituksia savusta Mikkelin seudulla. Savun syynä on kulotus, pelastuslaitos tiedottaa.

Otavan suunnalla Tuusjärven itärannalla on käynnissä hallittu metsämaan kulotus Tuustaipaleentien ja Pylkkäläntien risteysalueella. Kulotuspaikka on noin 20 kilometriä Mikkelistä etelään, ja tuuli tuo savun hajua Mikkelin keskustaan asti.

Tiistaina on tulossa myös kulotus Repoveden Valkjärvellä.

Pelastuslaitos tiedottaa, että lievästä savun hajusta ei kannata tiistaina 13. kesäkuuta tehdä ilmoituksia hätäkeskukseen. Pistemäisestä runsaasta savun muodostuksesta on kuitenkin hyvä ilmoittaa hätäkeskukselle. Maasto on erittäin kuivaa ja metsäpalovaroitus on voimassa, maastopalon syttymisriski on siis erittäin korkea. Avotulen tekeminen on kielletty.

 

Metsähallitus tiedottaa, että Repoveden Valkjärvellä, Kuismantien varressa, ennallistetaan metsää ennallistamispoltolla tiistaina 13. kesäkuuta. UPM:n hallinnoiman Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueella sijaitseva metsä on varttunutta, hyvin tiheää ja luontoarvoiltaan yksipuolista entistä talousmetsää. Ennallistamispolttoala valmisteltiin maaliskuussa 2022 ja polttopäiväksi vahvistui tiistai 13.6. Hallittujen metsäalueiden polttojen avulla parannetaan alueen luonnonsuojelullisia arvoja.

Metsäpalot ovat aina olleet oleellinen ja erittäin tärkeä osa metsäluontoa, Metsähallitus toteaa tiedotteessa.

– Palanut puuaines on tärkeä elinympäristö monille lahottajasienille ja hyönteisille, joiden kannat ovat taantuneet tehokkaan palontorjunnan takia. Ennallistamispolton tavoitteena on aina metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen, ja poltot suunnitellaan ja toteutetaan turvallisuus edellä, kertoo tiedotteessa luonnonsuojelun asiantuntija Aurora Prättälä Metsähallituksesta.

Metsähallitus ja UPM toteuttavat poltot yhteistyössä.

Maaliskuussa 2022 Valkjärven polttoalueelle tehtiin valmistelevat hakkuut, jotka vähentävät palokuormaa ylitiheässä istutusmetsässä. Alue myös kuivuu paremmin, kun puustoa harvennetaan ja alikasvos on raivattu. Samalla alueen ympärille raivattiin palokäytävä, jonka tehtävä on auttaa palon hallinnassa. Toukokuussa 2023 palokäytävää avattiin vielä kaivamalla, ja alue tarkistettiin huolellisesti lintujen pesien varalta. Yleisesti ottaen raivatut polttoalueet eivät ole houkuttelevia pesintäpaikkoja linnuille.

Poltettavaksi valitaan alueita, jotka hyötyvät siitä eniten. Siksi polttoja tehdään usein entisissä talousmetsissä. Varsinainen polttopäivä määrittyy aina olosuhteiden, kuten tuulen, sateiden ja maaston kuivuuden mukaan. Tällä hetkellä maasto on kuivaa, eli voimassa on metsäpalovaroitus. Yleensä poltto pyritään järjestämään heti alkukesästä, kuten nytkin, jolloin kasvillisuus ei ole vielä kovin rehevää.

 

Osa palaneista puista kuolee heti tai myöhemmin, osa jää kasvamaan. Maahan jää usein palamattomia alueita.

– Palossa hiiltyvä puuaines on tärkeä elinympäristö monille uhanalaisille lajeille, kuten kääville ja hyönteisille. Tiheän, yksilajisen metsän tilalle tulee valoa ja tilaa. Paloalueille kehittyy usein luontaisesti paljon lehtipuustoa, mikä monipuolistaa puustoa. Paloalueilla tehdään myös seurantaa ja tutkimusta, Prättälä valottaa tiedotteessa.

 

Tiistaina 13.6. Sukeltajaniemen tulentekopaikan ja Valkjärven varausleirialueen välinen osuus Kaakkurinkierroksesta on suljettu. Myös Kivisilmäntie on suljettu liikenteeltä polttoalueen kohdalta turvallisuussyistä.

Venetankkausasemat kiinni – ratkaisua Ristiinan pulmaan haettiin, mutta ei löydetty

Täksi kesäksi tankkausasematilanteen ratkeaminen on epätodennäköistä. Arkistokuva.

 

Veneiden tankkausmahdollisuudet Yövedellä muuttuivat surkeiksi, kun sekä Kallioniemessä että Katrillissa loppui tankkaustoiminta. Mikkelin kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä kertoo, että kaupunki on talven ja kevään aikana aktiivisesti yrittänyt hakea asiaan ratkaisua mutta positiivista kerrottavaa veneilijöille ei ole.

– Olemme hakeneet vaihtoehtoja mutta kyllä se hyvin hankalaa on ollut. Polttoaineen myynti on niin heikkokatteista, että sillä ei yksin elä. Siksi pitäisi löytää yrittäjä, jonka kokonaisuuteen se sopisi, Riihelä sanoo.

Hän toteaa, että Kallioniemen lisäksi kaupunki on kartoittanut laajemminkin alueen palveluita ja yritystoimintaa venetankkaus mielessä. Kallioniemeen haettiin keväällä yrittäjää, mutta sitä ei löytynyt.

– Täksi kesäksi tankkausasian ratkeaminen on epätodennäköistä mutta tavalla tai toisella se on ajastaan pystyttävä ratkaisemaan. Asiaan liittyy myös ympäristölupa ja isot investoinnit, Riihelä sanoo.

Virallista tankkauspistettä hän pitää tärkeänä kahdesta syystä. Ensinnäkin veneilymatkailu on alueella tärkeää ja tuo yrityksiin toimintaa.

– Jos ei saa polttoainetta, ei veneitä nähdä tällä suunnalla. Toinen tärkeä asia on ympäristö. Kun veneitä tankataan laitureissa kanistereilla, on iso todennäköisyys, että siitä karkaa vähän myös luontoon. Pistoolilla tankatessa nämä asiat on huolehdittu ja ympäristökuormaa ei niin synny.

 

Veneilijöiden parissa tankkauspisteasiassa on avuksi toivottu Osuuskauppa Suur-Savoa, joka avasi ensimmäisen veneasemansa Savonlinnaan viime kesänä. Toimialajohtaja Kai Nurmi kertoo, että kokemukset Savonlinnasta ovat positiivisia.

– Tässä kohtaa meillä ei ole veneasemia suunnitteilla mutta toki yleisesti sanoen koko ajan selvitämme eri mahdollisuuksia. Katselemme alueita ja jos mahdollisuuksia tulee, niin olemme kiinnostuneita, Nurmi sanoo.

Myös hän muistuttaa, että tankkauspisteen aloittaminen on aina pidempi hanke.

– Se vaatii erilaisia lupia ja mahdollisesti myös maaperätutkimuksia. Savonlinnassa aloittaminen oli suurin piirtein vuoden prosessi, Nurmi sanoo.

Elina Alanne

 

Juttu on julkaistu Ristiinalaisen kesälehdessä. Lue se näköislehtenä täältä

Viikonloppu täynnä tapahtumia Ristiinassa – luvassa junnujalista, konsertteja, tansseja ja kirppiksiä

Kesä alkaa vilkkaalla tapahtumaviikonlopulla Ristiinassa.

 

Weranta esiintyy Metsälinnassa sunnuntaina. Kuva: Kuva: Irina Kolomijets Valokuvaamo Luova

 

Perjantaina voi päästä kivaan viikonlopputunnelmaan, kun Mikkelin Musiikkijuhlien On the Move! -oheisohjelmisto saapuu Ristiinan S-marketiin.  Yhteistyössä Osuuskauppa Suur-Savon kanssa toteutettavassa konsertissa esiintyvät Duo Lauri Ronimus & Jarno Hopponen. Soitto soi kaupassa kello 14 alkaen.

 

Lauantaina molemmat Ristiinan kaupat ovat täynnä tapahtumia, kun vietetään kyläkauppapäivää. K-Marketissa ohjelmaa on 11–14. Paikalla on muun muassa pomppulinna, grillimakkaratarjoilua ja munkkikahvit. Paikalla voi osallistua Apua Ukrainaan Etelä-Savon arpajaisiin tai tilata Ristiinalaisen etuhintaan. Tapahtumat levittyvät myös Ravintola Martan pihapiiriin ja peräkonttikirppistä pidetään Mylly Kirppiksen pihalla.

S-marketissa on lauantaina tuotemaistatusta, haitarimusiikkia kello 11–13, kuvasuunnistusta lapsille kello 12–13. Korvatunturilta saapuu kesälomalainen lapsia moikkaamaan kello 12–13.

 

Lauantaina tapahtuu paljon myös muualla. Junnujalkapalloilijoiden Lumme-liiga täyttää urheilukentän. Ristiinan Pallolta mukana ovat joukkueet 7-, 8- ja 9-vuotiaissa. Turnausta pelataan neljällä kentällä koko päivä. Ensimmäiset pelit starttaavat kello 9.30 ja viimeiset kello 15. RiPan kioski palvelee koko turnauksen ajan.

Suomi Meloo -tapahtuma näkyy Ristiinan vesillä. Melojat ovat kolmen aikaan Heimarissa, iltakahdeksan kieppeillä Varkaantaipaleessa ja Nikinsalmessa hieman ennen puolta yötä.

Himalansaaressa voi lauantaina vierailla kahdessakin kohteessa. Yöveden ateljeekodissa on avoimet ovet kello 10–14. Ateljeekoti sijaitsee osoitteessa Himalansaarentie 553.

Kesä avataan Himalansaaressa seurojentalo Koivulassa kello 13–15, Himalansaarentie 486.

Lauantai-iltana menojalkaa voi liikuttaa Sataman Valoissa Tanssiorkesteri Harhakuvan tahtiin. Showtime on kello 22.30, liput 10 euroa.

 

Sunnuntaina kirppishaukat suuntaavat Hangastenmaalle. Hangastenmaan kylätalolla järjestetään kello 10–13 peräkonttikirppis ja kahvila.

Illalla Ristiinan kirkossa kuullaan Ilta Saimaalla -konsertti kello 18. Konsertissa esiintyvät tenori Kari Kanto, pianisti Janne Palmiola ja sopraano Johanna Palmiola. Vapaaehtoinen ohjelma ovelta 15 euroa.

Konsertista voi jatkaa Metsälinnaan, jossa kello 18–22 on vuorossa tanssit Weranta-yhtyeen tahtiin. Liput 15 euroa.

Elina Alanne

 

Pelaajat eivät riittäneet – RiPa luopui sarjapaikasta

Ristiinan Pallo joutui luopumaan sarjasta, kun vieraspeli Ruokolahdella jäi väliin. Pelaajille pyritään löytämään uudet pelipaikat Kissojen edustuksesta tai juniorijoukkueesta.

 

RiPan taival jalkapallon Palloliiton itäisen alueen Nelosessa sai tylyn päätöksen. Joukkueella ei riittänyt pelaajia, joten keskiviikkona luovutetun ottelun jälkeen sen oli luovuttava myös sarjapaikasta. Kuva kauden viimeiseksi jääneestä pelistä viime viikon keskiviikolta. Kuva: Niko Takala

 

Ristiinan Pallon miesten edustusjoukkueen piti pelata eilen keskiviikkona Palloliiton itäisen alueen Nelosessa vierasottelu RPS Lionsia vastaan Ruokolahdella. Peli kuitenkin jäi väliin, kun joukkue teki päätöksen, että vajaalla miehityksellä peliä ei lähdetä pelaamaan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että joukkue suljetaan sarjasta pois, sillä Palloliiton säännöt eivät salli luovutuksia.

– Tässä tehtiin monta päivää ja oikeastaan yötäkin töitä sen eteen, että olisi saatu joukkue kasaan. Tästä huolimatta meillä olisi ollut lähdössä reissuun vain kahdeksan pelaajaa ja maalivahti, harmittelee toisena valmentajana tällä kaudella RiPassa toiminut Mikko Suihkonen.

RiPa pelasi tällä kaudella Mikkelin Pallo-Kissojen organisaation alla. Alkuperäisenä ajatuksena oli nimenomaan se, että Kissojen ja RiPan yhteistyön myötä olisi turvattu pelaajien määrä sekä MiPK:n Kolmosessa että RiPan Nelosessa pelaaville joukkueille.

– Käytiin tuossa Pöyryn Tuomon (MiPK:n toiminnanjohtaja) kanssa meidän pelaajalistat läpi, niin käytännössä meillä on kahteen joukkueeseen vain parikymmentä nimeä. On tietysti selvää, ettei tuo määrä riitä kahteen joukkueeseen, varsinkin kun peleissä on aina ylemmästä alempaan sarjaan viikon karenssiaikakin, Suihkonen toteaa.

– Kyllähän tätä Ruokolahden peliä nyt mietittiin tarkkaan, että olisiko kuitenkin lähdetty vajaalla pelaamaan. Mutta kun ongelma on ollut jo kauden ensimmäisistä peleistä alkaen. Sitten tuli vielä pari loukkaantumista, jotka vaikeuttivat tilannetta entisestään. Nyt olisi vain tekohengitetty asiaa, kun ei meillä ollut mitään näkymää siitä, että tilanne olisi parantunut.

 

Kissojen toiminnanjohtaja Tuomo Pöyry toteaa Länsi-Savon (8.6.2023) haastattelussa, että nyt ilman joukkuetta jääneille pelaajille pyritään löytämään pelipaikka Kissojen organisaatiosta. RiPan riveissä on ollut mukana 16-17-vuotiaita pelureita, jotka ikänsä puolesta mahtuvat vielä MiPK:n P17-joukkueeseen. Aikuispelaajille tarjolla on Kissojen edustusjoukkue.

Ristiinassa on nyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tilanne, jossa pitäjässä ei ole aikuisten edustustason joukkuetta. RP-82 aloitti toimintansa vuonna 1982, ja myös FC Ristiinalla oli vuosien saatossa miesjoukkue Palloliiton sarjoissa. Nämä seurat yhdistyivät vuodelle 2000 Ristiinan Palloksi, josta lähtien sekä aikuis- että junnufutis Ristiinassa on ollut RiPan alaisuudessa.

Seuraavalle kaudelle Ristiinan Pallon on mahdollista aloittaa miesten sarjapelit Itäisen alueen alimmasta sarjasta, joka tällä hetkellä alueella on Vitonen. Miesten joukkueen sarjasta luopuminen ei vaikuta RiPan junioritoimintaan.

 

Niko Takala

Astuvansalmen ulkoilureittisuunnitelmasta valituksia – alueen lunastaminen valtiolle etenee hiljalleen

Itä-Suomen hallinto-oikeus käsittelee ulkoilureittisuunnitelmaan liittyvät valitukset aikanaan, joten ennen sitä reitin tekeminen ei etene. 

 

Astuvansalmen kalliomaalauksilla vierailee vuosittain tuhansia ihmisiä sekä maitse että veneillä. Kalliomaalauksille vie nyt epävirallinen polku. Arkistokuva.

 

Etelä-Savon ely-keskuksen Astuvansalmen ulkoilureittisuunnitelman vahvistamispäätöksestä on jätetty kolme valitusta Itä-Suomen hallinto-oikeudelle. Reitin on suunnitellut ja sen vahvistamista haki Mikkelin kaupunki. Kaupungin toiveena on ollut päästä toteuttamaan Astuvansalmelle uusi paremmin viitoitettu reitti jo tämän vuoden aikana. Hallinto-oikeus käsittelee valitukset aikanaan, joten asia ei ennen sitä etene.

Ulkoilureittisuunnitelmasta jättivät valituksen kaksi sen alueen maanomistajaa sekä Vanamon metsätien, eli yksityistien tiekunta.

Kaupungin maankäyttöjohtaja Topiantti Äikäs toteaa, että nyt odotellaan rauhassa oikeuden päätöksiä.

– Tämä on osa prosessia ja on vain hyvä juttu, että Suomessa on riippumaton oikeusaste, joka ratkaisee asioita. Maanomistajilla on oikeudet ja kunnioitamme sitä, Äikäs sanoo.

Kaikki kolme valituksen jättänyttä tahoa jättivät suunnitelmasta myös suunnitteluvaiheessa muistutuksen. Maanomistajat jättivät tuolloin sekä nyt hallinto-oikeudelle saman sisältöiset tekstit, joissa toivotaan muutoksia reitin kulkuun erityisesti Ritolammen luona. Ulkoilureittisuunnitelmassa vahvistetuksi haettu polkureitti on suunniteltu kulkemaan niin sanottua läntistä reittiä, eli eri alueella kuin nyt Astuvansalmelle vievä epävirallinen polku. Uusi reitti lähtee Suurlahdentien parkkipaikalta ensin Vanamontietä pitkin. Tämän jälkeen se etenee metsässä, josta laskeudutaan harjanteen kautta Rito- ja Vuorilampien väliselle kannakselle. Täältä saavutaan tervahaudan ohi kalliomaalauksille.

Vanamontien tiekunta on valmisteluvaiheessa jättämässään muistutuksessa ollut huolissaan turvallisuudesta. Sen nyt hallinto-oikeudelle jättämä valitus on samansisältöinen, eli tiekunta kokee, että sitä ei ole kuultu valmisteluvaiheessa ja suunniteltu reitti ei ole turvallinen. Ulkoilureitin on tarkoitus kulkea sen alkuosassa 700 metriä pitkin Vanamon metsätietä. Tiekunta on esittänyt, että reitti siirrettäisiin myös tuolta osalta maastoon. Tiekunta huomauttaa, että reitillä on tarkoitus kulkea tulevaisuudessa runsaasti kävelijöitä mutta tietä pitkin kuljetaan myös sen osakkaina oleville 14 vapaa-ajan kiinteistölle ja hoidetaan näiden erilaisia kuljetuksia.

Suunnitteluvaiheen muistutukseen antamassaan vastineessa kaupunki toteaa muun muassa, että reitin käyttäjien turvallisuuteen panostetaan hyvällä opastuksella heti reitin alussa. Kaupunki toteaa, että erityisesti maastokatselmuksen perusteella syytä reitin siirtoon metsään ei ole.

Äikäs toteaa, että tiekunnan kanssa on keskusteltu paljon heidän huolestaan.

– Antaa hallinto-oikeuden nyt punnita asiaa ja päätös tulee aikoinaan, Äikäs sanoo.

 

Ulkoilureittisuunnitelmasta täysin erillisenä asiana Astuvansalmen suojelualueen lunastus etenee hiljalleen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi helmikuussa lunastamisesta tehdyn valituksen.

– Tämä tarkoittaa, että lunastustoimitus on vireillä. Lunastuslupa on vahvistettu, eli enää ei käsitellä sen asian laillisuutta vaan nyt pyykitetään alue ja määrätään lunastettavasta alueesta maanomistajalle maksettava korvaus, kertoo Etelä-Savon ely-keskuksen Pasi Ryhänen.

Päätöksen asiasta tekee aikanaan Maanmittauslaitoksen määräämä lunastustoimikunta.

– Tähän päätökseen, eli lähinnä korvauksen suuruuteen, voi sitten aikanaan hakea muutosta. Nämä ovat hallintomenettelyiltään monivaiheisia, eli melko pitkään kestäviä prosesseja, Ryhänen toteaa.

Astuvansalmen kalliomaalaukset käsittävältä alueelta lunastetaan noin 8,4 hehtaarin suuruinen alue valtiolle. Alue lunastetaan luonnonsuojelualueen perustamiseksi sekä alueen luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi.

Taustalla on pitkään jatkunut yritys saada alue joko yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi tai ostettua valtiolle, mutta nämä eivät ole onnistuneet. Kun lunastaminen on toteutunut, aluetta hallinnoi Metsähallitus.

Elina Alanne

Saunaunelma elää edelleen – Vastaa kyselyyn, kuinka käyttäisit julkista saunaa Ristiinassa!

Hönkä kysyy mielipiteitä saunan käytöstä. 

 

Kimmo Hänninen, Aki Karjalainen ja Pasi Parviainen kivesivät kotalaavun reunoja ja kiviä riitti myös maisemointiin. Kotalaavu sijaitsee niin sanotulla emäntäkoulun pellolla, venesataman lähellä. Kaupunki rakentaa paikalle myös laiturin tänä kesänä.

 

Kivet liikkuvat vauhdilla Pökkäänlahden rannassa, kun Höngän aktiivit kohentavat kotalaavun ympäristöä.

Lähelle venesatamaa rakennetun kotalaavun luo on pian tulossa myös kesäkukkia piristämään miljöötä. Kotalaavun rakensivat yhteistyössä Mikkelin kaupunki, Ristiinan aluejohtokunta ja Ristiinan kehittämisyhdistys Hönkä ry. Ylläpidosta vastaa Hönkä.

– Mietimme kaupungin kanssa parhaillaan, millaista puustoa ja pensaita istutamme tänne vehreyttä lisäämään. Kesäkukkien hankinnassa on mukana Käräjämiehen puutarha ja K-Rauta Ristiina, kertoo ja kiittää Kimmo Hänninen Höngän hallituksesta.

Kesän aikana kaupunki asentaa laavun rantaan laiturin. Virallista uimapaikkaa siihen ei tule, mutta laiturilta voi onkia tai miksei omalla vastuulla pulahtaakin.

Laavu on ollut jo aktiivisessa käytössä. Höngän puheenjohtaja Kirsi Olkkonen toivoo, että paikat pysyvät jatkossakin hyvässä kunnossa.

– Vähän liian kovia tulia on joku pitänyt. Muistettaisiin, että ei laiteta liikaa puita, Olkkonen toteaa katsellen tummunutta huuvaa.

 

Kovimpia tulia hönkäläiset haluavat edelleen kokea Ristiinassa julkisessa saunassa. Jo muutaman vuoden valmisteltua hanketta ei siis ole hylätty vaan sitä valmistellaan edelleen.

– Saunaprojektin laajuus on vielä kysymysmerkki. Ja se, että toteutammeko välivaiheessa kevyemmän ratkaisun ennen varsinaista saunaa, Olkkonen sanoo.

Hönkäläiset ovat selvittäneet saunahanketta tutustuen saunaseuroihin ja saunoihin eri puolilla Suomea. Kuluja ja kustannuksia on myös laskettu. Seuraava vaihe on selvittää, onko saunalle edelleen Ristiinassa kiinnostusta ja millaisia summia käyttäjät olisivat löylyistä valmiita maksamaan.

– Useinhan menee niin, että niin kauan kun ei ole hintoja, niin on kiinnostusta. Siksi on tärkeää selvittää, onko saunan käytöstä kiinnostusta maksaa, toteaa Seppo Rantalainen Höngän hallituksesta.

Mielipiteitään saunasta voi kertoa hönkäläisten laatimassa kyselyssä. Kyselyyn voi vastata tästä.

Olkkosen, Hännisen ja Rantalaisen lisäksi Höngän hallitukseen kuuluvat Marjo Särkkä, Sami Hilonen, Pasi Parviainen ja Harri Hyyryläinen. Varajäseninä ovat Aki Karjalainen, Miia Koppi ja Minna Urpilainen. Heille kaikille voi kertoa ideoita Ristiinan kehittämiseksi.

Elina Alanne

”En kirjoittanut älliä mutta löysin omat arvoni ja elämäntyylini” – Wilma Taavitsainen valmistui ylioppilaaksi kolmen lukion kautta

Lauantaina lakitettava Wilma Taavitsainen jatkaa jo puuseppäopinnoissa. 

 

Wilma Taavitsaisen tavoitteena on hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan muotoilijaksi. Xamk kouluttaa Kouvolassa sisustusarkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua.

 

Lauantaina ristiinalainen Wilma Taavitsainen juhlii ylioppilaaksi valmistumista aika perinteisin menoin. Tiedossa on juhlat kotona sukulaisten kanssa.

Wilman taival ylioppilaaksi oli kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteinen.

– Aloitin Ristiinan lukiossa nelisen vuotta sitten. Vaihdoin sieltä lukion lakkautuksen takia Mäntyharjuun mutta lopulta vaihdoin vielä Mikkelin lukioon, koska sinne suuntaan kuljin joka tapauksessa paljon harrastusten vuoksi, Taavitsainen kertaa.

Hän kertoo, että lukioaika oli varsinkin Mäntyharjun aikaan raskasta.

– Siinä oli niin paljon reissaamista. Ja raskautta lisäsi, että en oikein tiennyt, mitä varten opiskelin ja omat oppimisvaikeudet toivat haastetta myös.

Lukio-opinnot Taavitsainen sai valmiiksi jo vuoden vaihteessa mutta lakitusta juhlitaan nyt.

– Nyt menen mukaan lakitukseen, jotta voin kokea myös sen.

 

Vaikka lukioaika oli paikoitellen raskasta, miettii Wilma nyt, että se oli kuitenkin järkevin polku.

– En tiennyt, mitä tehdä tulevaisuudessa. Kasvoin paljon matkan varrella. En kirjoittanut älliä mutta löysin lukioaikana omat arvoni ja elämäntyylini.

Yläasteen jälkeen Taavitsainen olisi saattanut valita ammattikoulusta lähihoitajan opinnot. Nyt hän miettii, että oli hyvä kypsytellä mietteitä vielä lukioaika, koska kynnys vaihtaa alaa ammattiopintojen jälkeen voisi olla nykytilannetta suurempi.

Pitkään Taavitsainen mietti lukion jälkeisiksi jatko-opinnoiksi jotain liikunta-alalta, kunnes oivalsi, että haluaa pitää liikunnan vain itsellään, harrastuksena.

– Löysin sitten, että asia, joka on pienestä asti ollut minun juttuni ja mistä olen tykännyt, onkin asia, jota haluan tehdä työkseni.

Tammikuussa Taavitsainen aloitti puuseppäopinnot ja tavoitteena on hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan muotoilijaksi. Xamk kouluttaa Kouvolassa sisustusarkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua.

– Minua kiinnostaa, miten järjestellä asioita esimerkiksi niin, että arjessa on helppo löytää tavaroita. Ja totta kai myös kauneus. Sen suunnittelu, mikä olisi luonteikasta ja sopisi juuri tietylle ihmiselle. Sisustamista haluan tehdä myös muille, kun liikunnan haluan pitää itselläni.

 

Harva nuori Suomessa on varmaankaan valmistunut ylioppilaaksi kolmen lukion kautta. Wilma kertoo, että hänelle Ristiinassa ja Mäntyharjussa opiskelu oli helpompaa.

– Kun on kasvanut Ristiinassa, niin on tottunut pieneen. Varsinkin Ristiinassa oli helppoa, kun opettajat olivat tuttuja ja he tunsivat myös minun oppimisvaikeuteni.

Wilman oppimisvaikeus näkyy lukemisen ymmärtämisessä ja hänen työmuistinsa kuormittuu nopeasti. Ylioppilaskirjoituksiin hän sai joka kokeeseen kahden tunnin lisäajan.

– Myös Mäntyharjussa opettajiin tutustui nopeasti. Mikkeli olikin sitten tosi iso ja eri opettajat koko ajan. Lopulta siihen tottui nopeasti mutta oli se tosi erilaista.

Oppiaineista Wilman suosikki oli matematiikka.

– Siinä ei tarvitse lukea vaan pitää opetella säännöt ja tehdä niiden mukaan. Matematiikkaa oli mukava opetella, vaikka se on hankalaa. Inhokki oli ehkä historia. Tuntuu, että nyt vasta on tullut se kasvu, että pystyn sisäistämään asioita ja olen oppinut paljon esimerkiksi sarjoja katsomalla.

Tuore ylioppilas muistuttaakin, että jokaisella on omat tapansa oppia.

– Me ihmiset olemme yksilöllisiä. Jollekin toiselle lukeminen voi olla ainoa tapa oppia. Hyvä, että on erilaisia mahdollisuuksia, Taavitsainen summaa.

Elina Alanne

Katja Antonoff haluaa kehittää Yöveden ateljeekotia – koko perhe muutti tuon oivalluksen vuoksi Hyvinkäältä Mikkeliin

Yöveden ateljeekoti on taideteos, joka muuttuu koko ajan.

 

Yöveden ateljeekoti toimii entisessä Himalansaaren koulussa. Katja Antonoffilla on paljon suunnitelmia paikan kehittämiseksi. Vanhassa rakennuksessa ja sen pihapiirissä riittää myös aina tekemistä.

 

Mahdollisuuksia. Niitä kuvataiteilija ja yrittäjä Katja Antonoff näkee Yöveden ateljeekodissa, jonka toimintaa hän on pyörittänyt vuodesta 2018 saakka.

– Vuosi sitten kunnolla oivalsin, että tämä on se juttu, jota haluan kehittää, Antonoff kertoo.

Hänen vanhempansa aloittivat taiteeseen liittyvän kurssitoiminnan entisessä Himalansaaren koulussa 1990-luvulla. Katja vietti paikassa kaikki kesänsä, joten se on hänelle tärkeä.

– Minä koen, että tämä koko paikka ja talo on kokonaisvaltainen taideteos.

Runsas vuosi sitten Antonoff oivalsi myös, että hänen perheensä voi muuttaa lähemmäs Himalansaarta.

– Minulla on kolme teini-ikäistä lasta ja olin aina ajatellut, että emme voi muuttaa Hyvinkäältä ennen kuin he muuttavat omilleen. Mutta kun aloin miettiä Mikkeliin muuttoa, niin hekin olivat, että miksipä ei.

Nyt perhe asuu Mikkelissä ja Antonoff kulkee lähes päivittäin työskentelemään Himalansaaressa.

– Ihan tänne en halunnut muuttaa lasten takia. Kaikki aika olisi sitten mennyt heitä kuskatessa.

 

Tänä kesänä Yöveden ateljeekodissa järjestetään sekä akvarellikursseja että erilaisia kirjoituskursseja.

– Olen itse maalannut akvarelleja noin 30 vuotta, joten niillä kursseilla ohjaan itse. Meillä on useita kurssilaisia, jotka tulevat joka vuosi uudelleen. Mutta kurssit sopivat kaikille vasta-alkajista kokeneisiin. Aina oppii uutta ja tärkeä osa kokonaisuutta on myös yhdessäolo.

Antonoffille tärkeää on myös luoda elämyksellinen kokonaisuus.

– Tykkään siitä, että koko tunnelma on mietitty.

Kirjoittajakursseja on tänä vuonna useita. Antonoff kertoo, että kurssikokonaisuus syntyy usein niin, että ohjaavat ehdottavat itse, että järjestettäisiinkö tällaista.

 

Yöveden ateljeekoti on toiminut jo vuosia mutta Antonoff haluaa tuoda sen yhä paremmin myös paikallisten tietoon. 10. kesäkuuta talossa on avoimet ovet, jolloin kuka vain voi mennä tutustumaan paikkaan.

– Haluaisin, että paikalliset ja kesäasukkaat voivat kertoa ja olla ylpeitä, että meillä Ristiinassa ja Himalansaaressa on tällainen paikka. Täällä voisi järjestää myös yhdessä juttuja. Paikka on historiallinen, ja on hienoa tuoda tänne myös uutta elämää, Antonoff miettii talon puutarhassa, jossa omenapuut kukkivat kesän alussa.

Sisällä talossa on sekä Katjan että hänen sukulaistensa ja useiden muiden taiteilijoiden teoksia, jota voi käydä katsomassa avoimissa ovissa tai muulloinkin etukäteen sopimalla. Kurssien lisäksi majoitustilaa vuokrataan myös matkailijoille. Tälle kesälle Yöveden ateljeekoti, Uhkua ja Tuukkalan tila ovat myös suunnitelleet oman pyörämatkailukokonaisuuden.

Vanhassa rakennuksessa ja sen pihapiirissä riittää aina tekemistä. Antonoff ja hänen miehensä ovat remontoineet aittoja sekä sisätiloja. Sisälle on rakennettu esimerkiksi lisää yhden hengen huoneita yöpyjille.

Ateljeekodin pyörittämisen lisäksi Antonoff on edelleen kuvataiteilija. Kesällä hänen taidettaan on esillä Hyvinkäällä.

– Nyt on keskityttävä muutama viikko taulujen maalaamiseen. Pari kuukautta olen maalannut kattoja ja seiniä, hän naurahtaa.

Elina Alanne

 

Yöveden ateljeekoti sijaitsee osoitteessa Himalansaarentie 553. Kursseista lisää www.yovedenateljeekoti.net. Avoimet ovet la 10.6. kello 10–14.