30-vuotisjuhlanäyttely Kenkäverossa ei suinkaan ole mikään loppunäytös, monitaiteilija Anne Mäkeläinen tuumaa.

Ristiinalaisen monitaiteilija Anne Mäkeläisen 30-vuotista uraa juhlistava näyttely on avautunut Kenkäverossa.

– Huhhuh, kyllähän tämä taas menee tunteisiin. Aikaa on mennyt 30 vuotta, joten kaikkea ei todellakaan voi laittaa esille, Mäkeläinen kertoo.

Näyttely avattiin keskiviikkona, jolloin näytettiin myös Mäkeläisestä tehty dokumentti. Paikalla oli myös kirjailija Helena Waris, jonka runoja on mukana kesän näyttelyssä.

Mäkeläisen puutaidenäyttelyn teoksissa yhdistyy puu, keramiikka ja rottinki. 30-vuotisjuhlanäyttely nostaa esiin myös Astuvan Amatsonin tarinaa ja mihin kaikkialle se on Mäkeläisen vienyt. Näyttelyyn kuuluu myös audiovisuaalisuutta runonlausunnan ja tanssivideon muodossa.

– Jos intohimoa ei olisi, niin ei tätä varmaan olisi kolmeakymmentä vuotta tehnyt. Elämäntapa tämä on ollut. Kaikkinensa tämä on tehty selkänahasta mutta siinä on myös ollut hyviä puolia, että en ole esimerkiksi juurikaan apurahoja saanut. Siitä olen kiitollinen, että ympärilläni on muita kulttuurintekijöitä, jotka ovat myös uskoneet asiaan, Mäkeläinen pohtii.

Päivi Kapiainen-Heiskasen ohjaama Annen amatsoni -dokumenttifilmi kiertää edelleen aktiivisesti filmifestivaaleilla ympäri maailmaa. Mäkeläinen on laskenut, että sitä on esitetty jo noin 20 maassa.

– Se on yllättävän hyvin löytänyt yleisöä. Se on kuudes dokumenttini, niin vuosien varrella sitä on itsekin oppinut lisää dokumenttien markkinoinnista ja festivaaleille ilmoittautumisesta, Kapiainen-Heiskanen kertoo.

Hän toteaa, että erityisesti dokumentti on kiinnostanut latinalaisessa Amerikassa.

– Ehkä siinä on tietyllä tapaa lattarimeininkiä, ohjaaja tuumii.

Sekä Kapiainen-Heiskaselle että Mäkeläiselle oli merkityksellistä, kun Travel Beyond -filmifestivaali valitsi alkuvuodesta dokumentin festivaalin parhaaksi kansainväliseksi filmiksi. Festivaaliorganisaatio haastatteli tekijäkaksikko noin tunnin suorassa lähetyksessä ennen valintaa.

– Heillä oli todella hyvin mietittyjä kysymyksiä, mistä huomasi, että he olivat ottaneet filmin ihan tosissaan, Kapiainen-Heiskanen kertoo.

Mäkeläinen toteaa myös, että oli merkityksellistä, että ihmiset, jotka ovat nähneet paljon, olivat dokumentista aidosti kiinnostuneita.

– Sehän on ihan tavatonta tällaiselle tekijälle, Mäkeläinen naurahtaa.

Mäkeläinen miettii, että 30-vuotisjuhlanäyttely ei suinkaan ole mikään loppunäytös.

– Kaikenlaista sitä voi vielä tehdä. Paikallishistoria on minuun juurtunut, hän toteaa.

Elina Alanne

Kuomiokoskelle asettunut Eetu Klemetti osaa kädentaitoja kampiliirasta keramiikkaan. 

Kuomiokoskella asuvalla Eetu Klemetillä on unelma: Jos löytyisi joukko samanlaisia, luovia ihmisiä, joiden kanssa voisi perustaa työyhteisön.

– Jos löytäisi ihmisiä ympärille. Sellaisia, jotka tekevät myös hauskoja, hullunkurisia asioita. Olen huomannut, että ihan yksinpuurtaminen on minulle hankalaa. Jään jumiin ajatusteni kanssa, joten olisi hyvä, että olisi joku sanomassa, että onkohan tuossa järkeä, Klemetti tuumaa ja toteaa, että on nyt ehkä tilanteessa, että pitäisi ymmärtää asettua, eikä vaan mietiskellä ja opetella uusia asioita.

– Jonkinlaiseen yrittäjyyteen se varmaankin vie. Palkkatöissä oli helppo olla mutta siitä puuttuu vapauden tunne.

Klemetti on soitinrakentaja, soitonopettaja ja keraamikko. Oikeastaan häntä on vaikea kuvailla, koska hän määrittelee itsekin, että hurahtaa helposti, opettelee uuden asian ja sitten se saattaakin jo jäädä. Joskus voi taas olla vuorossa paluu vanhaa.

Ensimmäisenä mukaan tuli soitinrakennus.

– Vaihtoehtoni aikoinaan olivat, että armeijan jälkeen lähden opiskelemaan joko soitinrakennusta tai yliopistoon kemiaa tai fysiikkaa. Opo vähän nauroi, kun ne olivat niin erilaiset polut.

Klemetin tie vei Ikaaliseen opiskelemaan soitinrakennusta. Siellä sattumien kautta hurahduksen aiheeksi tuli keskiaikainen soitin kampiliira. Suomessa se ei ole niin tuttu mutta Länsi- ja Keski-Euroopassa sitä on soitettu jo vuosisatoja.

– Jos kampiliiran ääntä kuvailee, niin se on säkkipillimäinen, vähän kuin viulu ja huono rumpukone – niiden lapsi yhdessä. Mekaanisesti se on kuin viulu. Minulla on sellainen teoria, että joku kyllästyi siihen, että viulun jousi loppuu aina kesken ja keksi, että sen voisi laittaa rullalle, Klemetti kertoo ja näyttää millaisia ääniä kampiliirasta saa irti.

Klemetti on myös levyttänyt kampiliiralla 1700- ja 1800-lukujen nuottilähteiden kappaleita. Sen lisäksi soitinrakentajat opettelivat opinnoissaan toki perinteiset kitaransukuiset soittimet.

– Ja tämä on jouhikko. Jos Itä-Suomessa oli tanssit 1800-luvulla, niin niitä säesti yksi jouhikon soittaja, Klemetti näyttää.

Mutta soittimia suurempi hurahdus Klemetin elämässä on viime aikoina ollut keramiikka. Hän opiskeli vuosina 2019–21 muinaistekniikoita Mynämäellä yhdessä puolisonsa Tuulian kanssa.

– Se oli sellainen hauska leikkikoulu, että kokeiltiin vähän kaikenlaisia tekniikoita. Oli takotöitä, nahanparkitusta, langankehräystä, huovutusta, primitiivikeramiikkaa…, Klemetti luettelee.

Kun koulu päättyi, pariskunta mietti, mihin seuraavaksi. He ostivat Kuomiokoskelta talon ilman kytköksiä paikkakunnalle.

– Vähän mietimme sitäkin, että pitäisikö lähteä ulkomaille, mutta 2021 oli vähän haastavaa sinne lähteminen… Sitten aloimme katsella, olisiko Suomessa jokin paikka ja tämä näytti mukavalta. En tiedä, mikä tässä kutsui, Klemetti kertoo vanhan puutalon vehreällä pihamaalla, jossa lapset Ukko ja Linnu haluavat näyttää toimittajalle myös oman pienen uima-altaansa.

Kuomiokoskella asuessa Tuulia kävi keramiikkakurssilla.

– Hän toi sieltä perusteet mutta minä jäin meistä enemmän koukkuun. Jokunen vuosi on nyt tullut kokeiltua erilaisen käyttökeramiikan tekemistä mutta nykyinen lainsäädäntö tuo omat koukeronsa käyttökeramiikan myymiseen, Klemetti kertoo ja jatkaa, että hänen jo kuollut isänsä käytännössä elätti itsensä keramiikalla -70–80-luvuilla.

– Isältä en koskaan ehtinyt keramiikasta kysyä mutta olen huomannut, että jokin taju minulla on asiaan, kun olen tuntikausia pienenä katsellut dreijaamista. Jotenkin sitä ymmärtää, miten savi käyttäytyy, Klemetti tuumaa.

Mutta palataan siihen alun unelmaan. Pikkulapsivuosien aikana perhe muutti toviksi pois Ristiinasta Varsinais-Suomeen lähemmäksi isovanhempia, mutta nyt pari viikkoa he ovat asuneet taas Kuomiokoskella. Paluu pihapiiriin on tuntunut hyvältä.

Nyt siis voisi olla aika asettua.

– Jotakin olisi kauhean kiva keksiä, missä toteuttaa musiikillisuutta, tehdä ehkä soittimia ja pikkaisen keramiikkaa ja taontajuttuja, ja kenties myös opettaa näitä toisille. Saada vähän kaikkea siihen kokonaisuuteen. Sellaisessa olisin onnellinen, mutta eihän se ole helppo yhtälö. Jos haluaa tehdä kaikkea, niin tilojenkin pitää olla isommat ja kuluja tulee, mutta saattaahan tässä joku toinen hullu tulla vastaan, jolta löytyy samankaltaisia pyrkimyksiä, Klemetti summaa.

Elina Alanne

Varkaantaipaleen kesän taidenäyttelyssä on Ristiinaan kytkeytyvien taiteilijoiden teoksia. Antti Ripatti haki kuvataiteesta jotain uutta puuhaa vapaa-ajalle.

Elokuussa 2023 Antti Ripatti vetäisi ensimmäisen akryylisiveltimen vedon maalauspohjalle. Pelloksen tehtailla lastaajana työskentelevä Ripatti oli jo tovin pohtinut, että vapaa-aikaan pitäisi tehdä jokin muutos.

– Kaipasin jotain, missä saisi konkreettista aikaiseksi. Ettei aika menisi vaan tietokoneella pelailuun ja musiikin kanssa touhuamiseen, Ripatti kertoo.

Kävi niin kuin monelle muullekin jossain vaiheessa aikuisuutta. Lapsena kiinnostanut asia nousikin taas mieleen.

– Mielenkiinto palasi vanhaan harrastukseen. Nuorena olen piirtänyt paljonkin.

Ripatti alkoi siis maalata. Se vei mennessään niin, että tietokoneella hän ei ole pelannut ollenkaan tuon ensimmäisen siveltimen vedon jälkeen. Musiikki kulkee maalaamisen lisäksi edelleen mukana ja Ripatin voi bongata muun muassa Sir Covernatorin riveistä.

Tänä kesänä Ripatin taidetta voi puolestaan löytää Varkaantaipaleen kesäravintolasta. Ravintolan kesän taidenäyttely avattiin lauantaina ja on avoinna aina silloin kuin ravintolakin. Ripatin lisäksi näyttelyssä on ristiinalaisten Vilma Leinosen ja Tomi Savolaisen taidetta.

Ripatin teoksissa luonnosta voi löytää tällä kertaa tonttuja. Alkuvuodesta hänellä oli GalleriArissa esillä luonnossa olevia panssarivaunuja.

– Töissäni yhdistyy referenssikuvat ja mielikuvitus. Käytän ja tarvitsen siis kuvia, eli maisemat eivät ole mielikuvituksen tuotetta mutta yhdessä maalauksessa voi olla yhdistelmää viidestäkin eri valokuvasta. Ja sitten se, mitä siellä maisemassa on, on ihan mielikuvituksen tuotetta, Ripatti kertoo.

Varkaantaipaleen kesänäyttely on jatkoa GalleriArin taidenäyttelyille. Ripatti, Leinonen ja Savolainen ovat siis jokainen olleet omalla näyttelyllään siellä aiemmin esillä. Galleristi Ari Hänninen iloitsee mahdollisuudesta saada kevään näyttelyille jatkumoa.

– Kaiken kaikkiaan ajattelen, että toiminnan pitää lähteä oman alueen taiteilijoista ja heitä pitää kannustaa ja tukea. Kulttuuri ei kasva kuin alueen omista tekijöistä ja arvostuksen nostaminen on tärkeää, Hänninen toteaa.

Ristiinalaislähtöiseltä Leinoselta nähdään Varkaantaipaleessa tulitaidetta ja tuftausta.

– Kutsun näitä kokeiluiksi. Olen vaneripohjalle polttanut kaasuliekillä, raaputtanut ja piirtänyt pastelliliiduilla. Lisäksi teoksissa on poltettua kaarnaa. Nämä on lähtenyt halusta kokeilla erilaista ulottuvuutta, mitä liekki ja värit antavat, Leinonen kertoo.

Ristiinan kirjaston ulkoseinästä tutun Kohtaaja-teoksen tehneen Leinosen taidetta voi tänä kesänä ihailla myös Naisvuoren näkötornissa ja ryhmänäyttelyssä Lappeenrannan Galleri Pihatossa.

Elina Alanne

Mikkeliläisjuurisen Daniel Freybergin kipparoima metallibändi Crownshift sovitti ja äänitti tulevaa kakkosalbumiaan Kylälahden kartanossa.

Allekirjoittaneen tiedossa on, että ainakin urbaania folk-musiikkia soittava Hellä Hermanni & Kylmät Väreet -yhtye on äänittänyt debyyttialbuminsa Ristiinassa Kylälahden kartanossa vajaat kymmenen vuotta sitten. Tänä keväänä Huttulan suunnalla on jytissyt hieman toisenlainen musiikki, kun Suomen kärkikastin metallibändeihin viime vuoden debyyttilevyllään noussut Crownshift äänitti ja sovitti ensi vuoden puolella julkaistavaa kakkosalbumiaan Kylälahdella huhti-toukokuussa.

Bändin toi Ristiinaan sen kippari, kitaristi ja pääasiallinen biisinkirjoittaja Daniel Freyberg. Freybergillä on sukujuuria Ristiinan suuntaan, mutta tämä ei ollut varsinainen syy juuri Kylälahdelle päätymisessä.

– Ensisijaisesti oleellista oli se, että paikka sopi tarkoitukseen. Tässä oli mukavasti tilaa ja esimerkiksi kaikille bändin jäsenille omat huoneet. Oli oikein hyvä veto tulla tänne metsän keskelle, ja tietenkin on mukava viettää aikaa lähellä kotiseutuja.

– Tämä on riittävän kaukana kaikesta, ettei ihan hetken mielijohteesta tule lähdettyä muualle, vaan pysyy keskittyminen olennaisessa, Freyberg toteaa toukokuun lopussa, kun bändin Kylälahti-sessio alkaa olla taputeltu.

Jo lähes 20 vuotta Helsingissä asunut Freyberg on lähtöisin Mikkelistä, jossa myös hänen ensimmäiset bänditoimintansa lähtivät liikkeelle. Muun muassa Naildownissa ja Northerissa kannuksensa hankkinut metallimies sai vuonna 2016 todellisen unelmapestin, kun hänet kiinnitettiin toiseksi kitaristiksi Suomen yhteen kaikkien aikojen suosituimpaan metallibändiin Children of Bodomiin. Ajan Bodomissa Freyberg sanoo olleen todellinen korkeakoulu aktiivisesti kiertävän bändin toimintaan.

– On oikeastaan hullua ajatella, miten paljon keikkoja siihen neljään vuoteen mahtui. Oli useampikin jenkkikiertue, rundeja Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja esimerkiksi Japanissa.

– Bändillä oli niin paljon kysyntää, että piti todella suunnitella ajankäyttöä. Kun on valtava määrä keikkoja, ja käytännössä ollaan koko ajan tien päällä, niin jopa albumin teolle ja sen harjoittelulle ei ollut ihan helppoa löytää sopivaa rakoa.

Children of Bodomin toiminta loppui vuonna 2019. Bändin kitaristilaulaja Alexi Laiho perusti tämän jälkeen Freybergin kanssa bändin Bodom After Midnight, jonka taru jäi valitettavan lyhyeksi Laihon menehdyttyä joulukuussa 2020.

Myös Crownshiftissä Freybergin ympäröi hänen itsensä lisäksi kaksi muutakin todellista soittoniekkaa, kun bassossa on Jukka Koskinen (myös Nightwish, Wintersun) ja rummuissa Heikki Saari (myös Finntroll, Wintersun). Laulusta bändissä vastaa Tommy Tuovinen (myös MyGrain). Kokoonpanon kasaus ei kuitenkaan ollut mikään sattumanvarainen ”best of -kasaus”, vaan Freybergillä on yhteistä soittohistoriaa Koskisen ja Saaren kanssa jo Northerista 2010-luvun alkuvuosilta.

– Ja alusta saakka oli selvää, että tämä on nimenomaan bändi, eikä mikään projekti. Aika paljon saatiin kuulla aluksi sitä, että ”mitenhän meinaatte keikkoja tehdä”. No, tässä on yksi iso Euroopan kiertue tehty, ja toinen ensi vuoden alkuun sovittu, eli aivan hyvin! Freyberg naurahtaa.

– Enkä minä ainakaan laittaisi näin paljon omaa aikaani bändiin, jonka kanssa ei pystyisi toimimaan näin, kuten me nyt tehdään. Siinä menisi panostus hukkaan, hän näkee.

Niko Takala 

Artikkeli on julkaistu Ristiinalaisen kesälehdessä. Lue koko lehti ilmaiseksi näköislehtenä!

Ristiinan kirjaston Noora Tähtinen vinkkaa lukemista niin lapsille, nuorille kuin aikuisille.

Ylimartimo, Sanni: Erokuu (Karisto, 2025)

Kesä ja ensirakkaus. Aron peruskoulu on päättynyt ja edessä on kesä maalla vuokramökillä yhdessä siskon, isän ja parhaan kaverin Samin kanssa. Aron kesäsuunnitelmat kokevat kuitenkin heti ensikättelyssä kolauksen, kun Sami yllättäen ilmoittaakin jäävänsä mieluummin kaupunkiin. Sitten viljapellon laidalle ilmestyy Lina. Aro pyytää Linaa kahville ja ei aikaakaan, kun kaveripohjalta alkava suhde saa syvempiä värejä. Mutta riittävätkö värit syksyyn asti? Sitä eivät taida tietää sen paremmin Aro kuin Linakaan. Pastellinsävyisen kansikuvan ei kannata antaa hämätä. Tämä on kirja, jonka parissa viihtyvät kaikki nuoret ja vähän vanhemmatkin lukijat sukupuolesta riippumatta.

Hakala, Sanja Maria: Muumipapan lintukirja (WSOY, 2025)

Nappaa Muumipapan lintukirja kainaloon ja lähde bongaamaan siivekkäitä metsien, pihapiirien, rantojen ja vesistöjen asukkaita. Kirja esittelee yli 150 Suomessa joko ympärivuotisesti tai osan vuodesta asuvaa lintulajia. Kirjassa kerrotaan muun muassa lintujen evoluutiosta, elintavoista, pesinnästä, suurista kevät- ja syysmuutoista ja suojelusta. Anni Pöyhtärin valloittavat värikuvat ja Sanja Hakalan mielenkiintoiset tekstit takaavat lumoavan lukuelämyksen.

Immonen, Helena: Tähtisyntyiset (Kumma, 2025)

Tähtisyntyiset aloittaa jännittävän Ilmasaarten seikkailut -sarjan, joka kertoo 12-vuotiaista katulapsista Misesta ja Davista. Kaksoset päätyvät salamatkustajiksi ilmalaiva Liehuvan Lohikäärmeen kyytiin ja kapteeni Stormi Syvämielen vakoojiksi. Mutta minne laiva on matkalla? Keitä ovat tähtisyntyiset? Entä miksi mystinen Vihreän tähden veljeskunta haluaa löytää heidät? Alakouluikäisille suunnattu fantasiakirja tempaa mukaansa heti ensisivuilta lähtien ja tarjoaa huikean lukuelämyksen seikkailunnälkäisille lukijoille.

Parvela, Timo: Pate ja mummon kirous (Tammi, 2025)

Helppolukuisessa, alakouluikäisille suunnatussa kirjassa seikkaillaan pyramidien keskellä. Pate, Totti ja Senja löytävät vanhasta matka-arkusta patsaan, joka langettaa kaverusten ylle kirouksen. Jotta kirous saadaan kumottua, on kolmikon matkattava Egyptiin. Luvassa on Patemaiseen tapaan sivukaupalla sekoilua, hulvatonta huumoria ja kipakan kiperiä tilanteita.

Kajanto, Maija: Pyykkipäivä (WSOY, 2025)

Kahvila Koivu -kirjasarjallaan lukijoita ihastuttaneen Maija Kajannon Pyykkipäivä aloittaa uuden Puistokadun pesula -sarjan, jossa seurataan kolmekymppisen Inkan elämää Australiasta paluun jälkeen. Sydänsuruja pakeneva Inka avaa 50-luvun tyyliin sisustetun pesulan kotikaupunkinsa keskustaan, kääntää fiftarimusiikin kaakkoon ja tanssii kellohame hulmuten kohti uutta tulevaisuutta. Menneisyys kolkuttelee kuitenkin eräänä päivänä sananmukaisesti oven takana ja Inkan on uskallettava katsoa myös taaksepäin. Tämä on oiva kirjavalinta sinulle, joka kaipaat kevyttä hyvänmielen lukukokemusta.

Lähteenmäki, Laura: Marian kirja (WSOY, 2025)

Marian kirja on romaani Elias Lönnrotin vaimosta Maria Piponiuksesta. Eletään vuotta 1848. Maria päivystää sahan konttorissa Kajaanissa, kun Elias tulee pyytämään häneltä uimakopin avainta. Kuin vaivihkaa, katseet kohtaavat ja jokin uusi häkellyttävä tunne valtaa Marian sydämen. Lähteenmäen kirja kuvaa raikkaalla tavalla Marian ja Eliaksen avioliittoa ja perhe-elämää ja Marian roolia miehensä rinnalla. Tämä kirja on sekä sisällöllisesti, että kerronnallisesti lukuelämys, joka kannattaa kokea.

Laine, Eija: Keisarinvihreä (WSOY, 2025)

Tämä kesäkuun alussa ilmestynyt Eija Laineen esikoisdekkari kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, joita luetaan kesäyönä hämärässä aitassa kynttilän valossa. Kaisla päättää muuttaa edesmenneen tätinsä vanhaan taloon maalaismaisemiin ja jättää kiireisen kaupunkielämän ja kimurantiksi kääntyneen parisuhteen taakseen. Mikään keltaisessa hirsitalossa ei kuitenkaan ole enää samanlaista, kuin tädin vielä eläessä. Tädin kuolinsyystä ei ole varmuutta ja outo tunne vaivaa Kaislaa. Kaislan mieleen nousevat muistot omasta äidistä ja menneet tapahtumat, joihin on lopultakin saatava selvyys.

Haahtela, Joel: Sielunpiirtäjän ilta (Otava, 2025)

Olen aina pitänyt Joel Haahtelan kirjoittamista teoksista. Niitä lukiessa mieli rauhoittuu. Ne ovat täynnä ajatuksia ja mietteitä, joiden äärelle tekee mieli pysähtyä – makustella sanojen merkityksiä ja nauttia ihmeellisen kauniista kielestä. Pienoisromaani Sielunpiirtäjän ilta ei tee tässä poikkeusta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1600-luvun Hollantiin, jossa iäkäs taidemaalari viimeistelee maalausta, jota kukaan ei saa nähdä. Iltaisin hän kirjoittaa päiväkirjaansa, jossa pohtii elettyä elämäänsä, taidetta, ihmisten välisiä kohtaamisia, elämää ja kuolemaa. Sielunpiirtäjän ilta on filosofinen ja ajaton kirja, joka ei kulu lukemisesta.

Petelius, Pirkka-Pekka: Ensilento ja Viimeinen mohikaani (Siltala, 2024)

Jos kirjoittaisin joskus muistelmat, tekisin sen juuri niin kuin Pirkka-Pekka Petelius on tehnyt lapsuus- ja nuoruusvuosistaan kertovassa teoksessaan Ensilento ja Viimeinen mohikaani. Kirja on kokoelma lyhyitä mutta yksityiskohtaisesti kuvailtuja tapahtumia ja hetkiä sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä. Minua kiehtoo erityisesti kirjan rakenne. Kirjan voi lukea monella tapaa – kertaistumalta kannesta kanteen tai tekstikatkelman sieltä täältä. 1950-luvulla syntyneille kirja tarjoaa mitä todennäköisimmin kiehtovan aikamatkan omiin lapsuus- ja nuoruusajan tapahtumiin.

Pihlajaniemi, Elise: Linnaelämää keskiajan Suomessa (Otava, 2025)

Tämä kiehtova ja kaunis tarinallinen historiateos vie aikamatkalle yhdeksään keskiaikaiseen suomalaislinnaan: Turun linnaan, Hämeen linnaan, Viipurin linnaan, Kuusiston piispanlinnaan, Raaseporin linnaan, Korsholmaan, Kastelholmaan, Olavinlinnaan ja Kajaanin linnaan. Linnaesittelyjen lisäksi kirja tarjoaa tietoa runsaan kuvituksen kera linnojen rakentamisesta, asukkaista, arjesta ja sodankäynneistä. Oman esittelynsä saavat myös linnavuoret, kadonneet linnat ja kartanolinnat. Erityismaininnan ansaitsee kuvittaja ja graafikko Tommi Tukiainen, joka on luonut kirjaan kerrassaan upean graafisen ulkoasun.

Vuori, Sanna Sofia: Merkillinen matkalaukku (Tammi, 2025)

Sanna Sofia Vuoren kirjoittama ja Silja-Maria Vihersaaren kuvittama ihana kuvakirja Merkillinen matkalaukku kuuluu tämän kesän lastenkirjauutuuksiin. Augusta Ankka bongaa ystävänsä Saimi Sammakon talon portailta ruskean matkalaukun, jossa on mitä eriskummallisimpia merkkejä. Matkalaukku herättää paitsi Augustan, myös monen muun naapurustossa asuvan mielenkiinnon. Pian Saimin kahvipöydän ääressä kuullaan mitä mielikuvituksellisimpia kertomuksia matkalaukun sisällöstä.

Noora Tähtinen

Ristiinan Pallon juniorijoukkueet jakavat Ristiinalaisen kesälehden kaikkien postilaatikoihin Ristiinan ja Pellosniemen taajamien alueella. Jakoalue mukailee Postin aiempaa varhaisjakelualuetta mutta ei välttämättä ole täysin sama.

Haumedia ostaa jakopalvelun jalkapallojunnuilta, koska Posti ei enää tee peittojakeluita. Jakelutavasta johtuen osa tilaajista saa lehden kahteen kertaan. Toimitus toivoo, että lehdet löytävät lukijansa, eli ylimääräisiä kappaleita voi lahjoittaa tutuille ja sukulaisille.

Lehdet jaetaan viimeistään viikonloppuna. Heti alkuviikosta Kesä-Ristiinalainen on telinejakelussa päivittäistavarakaupoissa ja palvelualan yrityksissä. Lehti on myös avoimesti luettavissa näköislehtenä.

Ylioppilas Peppi Pöntinen luuli, että vain todella harvat voivat pärjätä ylioppilaskirjoituksissa hyvin. Paljastui, että ei se ollutkaan niin.

Tosi hyvin meni, tiivistää Mäntyharjun lukiosta ylioppilaaksi valmistuva ristiinalaislähtöinen Peppi Pöntinen. Sen jälkeen hän kertoo, että hän itse asiassa vähän ajatteli ylioppilaskirjoitusten olevan jotain ylivoimaisen erilaista ja vaikeaa.

– Niistä puhutaan niin paljon, että ajattelin, että se koe on jotenkin ihan erilainen kuin mikään muu tilanne. Syksyllä jännitinkin paljon, Pöntinen kertoo.

Syksyllä englanti ja historia tuottivat kuitenkin korkeimman arvosanan laudaturin.

– Ajattelin, että vain tosi harvat voivat pärjätä kirjoituksissa.

Pöntinen naurahtaa, että kevään kirjoituksiin olikin helpompi lähteä mutta toisaalta olo meinasi olla jo turhan rentoutunut.

– Sitten ei meinannut yhtään jaksaa opiskella. Otin siis syksyllä stressin ja alkuvuodesta vähän turhankin löysin rantein, hän tuumaa.

Kirjoitukset onnistuivat kuitenkin keväälläkin, kun äidinkielen ja psykologian tulos oli myös molemmissa L ja pitkän matematiikan M.

– Aina ennen koetta oli olo, että en muista enkä osaa yhtään mitään, mutta siinä tilanteessa paine auttaa ja asiat tulevat mieleen. Minulle koetilanne sopii. Siinä on sopiva jännitys.

Pöntinen kertoo, että hänelle monien eri aineiden opiskelu on mieleistä. Hän muistuttaa, että nykylukio vaatii nuorilta paljon omaa kriittistä ajattelua ja kannan muodostamista.

– Ei se ole yhtään sama kuin lukio aiemmin. Esimerkiksi äidinkielessä pitää osata ajatella ja vakuuttaa muut niistä ajatuksista. Ja saman päivän aikana pitää matematiikassa derivoida ja pohdiskella jotain muitakin aineita. Tykkään analysoida ja oikein innostun sellaisesta mutta nyt on olo, että on vähän ähky kaikista aineista.

Pöntinen viihtyi Mäntyharjun lukiossa. Arvokkaana hän pitää sitä, että koulutaival tuli kuljettua monien jo päiväkodista tuttujen kavereiden kanssa.

– Muistan, kuinka lapsena katsoin ylioppilasjuhlissa, että siihen on niin kauan, kun me olemme tuossa tilanteessa, että laitamme lakit päähän. Ja nyt se on! Parasta, että juhlaa saa viettää yhdessä rakkaiden ystävien kanssa, Pöntinen sanoo.

Pöntinen muutti jo kevään aikana kaupunkiin ja on töissä Mölnlyckella tekemässä laastareita.

– Ajatus on tehdä nyt vuosi töitä ja jotain erilaista. Kuitenkin vähän uuvutti se lukeminen ja kirjoittaminen. Kiva saada vähän vaihtelua.

Hetken hengähdyksen jälkeen on selvää, että yliopisto-opinnoista voisi löytyä Pöntiselle intoa ja paloa. Hän naurahtaa, että ajatteli pitkään, että työ on jotain sellaista, mihin on pakko mennä ja mennään ilman sen kummempaa intohimoa.

– Minulla ei ole pitkään aikaan ollut haaveammattia. Mutta nyt on noussut ajatus politiikan tutkimuksen ja journalistiikan opiskelusta. Se voisi olla minun juttuni. Mutta nyt tosiaan on kiva tehdä hetki työtä enemmän käsillä. Sitten voi mennä tyytyväisenä luentosaleihin, hän tuumaa.

Elina Alanne

Kalliosinisiipiä esiintyy alueella avoimilla kallioilla ja kallioisilla kedoilla.

Mikkelin Yöveden alueelta on aikaisempia hajatietoja erittäin uhanalaisen kalliosinisiiven esiintymisestä.

Lajia esiintyy alueella avoimilla kallioilla ja kallioisilla kedoilla. Ely-keskus selvittää lajin esiintymistä touko-kesäkuun aikana. Tietoja päivitetään ajantasaisen tiedon saamiseksi lajin esiintymisestä, ely-keskus kertoo tiedotteessaan.

Nimensä mukaisesti kallioilla, kivikkorinteillä ja kalliokedoilla elävä erittäin uhanalainen kalliosinisiipi (Scolitantides orion) kuuluu sekä rauhoitettuihin että erityisesti suojeltaviin lajeihin. Tyypillisesti se lentää touko-kesäkuussa, melko lähellä kallion pintaa.

Muista samannäköisistä sinisiivistä se on tunnistettavissa siipien alapinnan voimakkaasta tummasta täplityksestä. Tunnistaminen vaatii kuitenkin tarkkuutta, ja epäillessään löytäneensä kalliosinisiiven kannattaa ottaa huomioon myös ympäristön soveltuvuus lajille havaintoa tehdessä.

Kalliosinisiiven toukka elää maksaruohoilla, lähinnä isomaksaruoholla (Hylotelephium telephium), joten laji vaatii lisääntyäkseen sopivia maksaruohoa kasvavia kalliomaastoja. Kalliosinisiiven kelpuuttaman lisääntymispaikan voi tunnistaa pienistä yksittäisistä valkoisista munista maksaruohon lehdillä. Yleensä tällaisia sopivia paikkoja esiintyy vesistöjen lähellä.

Kalliosinisiipi on taantunut tai hävinnyt monilla vanhoilla esiintymispaikoillaan sopivien avointen ympäristöjen umpeenkasvun, metsäpalojen ja kulotuksen vähenemisen sekä mahdollisesti kallioiden rakentamisen ja maankäytön vuoksi. Saimaan alueen kannat ovat kuitenkin paikoin elpyneet 2000-luvulla ja uusia elinpaikkoja on löytynyt kallioisilta saarilta.

Kalliosinisiipi hyötyy esiintymispaikoilla tehtävistä hoitotoimista ja omalla tontilla esiintyvää kalliosinisiipeä voi halutessaan auttaa esimerkiksi lisäämällä esiintymispaikan avoimuutta niittämällä peittävää kasvillisuutta. Tällöin on kuitenkin varottava, ettei toukan ravintokasvi maksaruoho tule niitetyksi. Paras ajankohta kalliosinisiiven havaitsemiseen on alkukesä.

Virtaa Vuoksen vesistölle -hankkeessa toteutetaan kolme latausasemaa Saimaan rannoille Mikkeliin. 

Ristiinan Kallioniemessä kaapelikaivanto halkoo pihamaata. Alueella aloitettiin toukokuun puolivälissä rakentaa sähköisten vesikulkuneuvojen – ja itse asiassa maakulkuneuvojenkin – latausasemaa. Käytössä latausaseman on tarkoitus olla elokuussa koulujen alkaessa, kaivannot katoavat jo ennen sitä.

Kyseessä on Mikkelin kaupungin Virtaa Vuoksen vesistölle -hanke, jossa toteutetaan nykyaikainen latausasema Kallioniemen lisäksi Mikkelin ja Anttolan satamiin. Etelä-Savon maakuntaliitto tukee hanketta enintään 248 675 eurolla. Sen tukipäätös on vuodelta 2024. Hankkeen kustannusarvio on yhteensä 355 250 euroa. Väliin jäävän summan kuittaa siis kaupunki.

Mikkelin kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä kertoo, että vapaa-ajan sähköisten latausasemien tarve nousi esiin, kun Mikkeliin syntyi uutta liiketoimintaa, jossa kehitetään sähköisiä kulkuvälineitä veneistä moottorikelkkoihin ja vesijetteihin.

– Kun on vehkeitä, niin tarvitaan myös verkkoa, missä niitä ladata. Tilanne on vähän sama kuin sähköautojen alussa, että ensin ei ollut latausverkkoa, Riihelä kertoo.

Kaupunki halusi mahdollistaa sekä yritystoiminnan kehittymisen kaupungissa että olla hereillä sähköistymisessä, joten latausinfraa lähdettiin suunnittelemaan ja nyt ollaan toteutusvaiheessa. Itsekin veneilevä Riihelä sanoo, että sähköveneily yleistyy.

– Euroopassa on jo järviä, joissa muu kuin sähköveneily on kielletty. Ihmisillä on koko ajan enemmän kokemuksia sähköautoista, niin kynnys sähköisiin kulkuvälineisiin myös vapaa-ajalla madaltuu koko ajan. Nyt olemme keskellä sitä prosessia, emmekä vielä tiedä, mihin se päättyy.

Samantyylisiä latauspistehankkeita on vireillä myös muualla Suomessa ja lähiseudullakin Puumalassa.

– Myös Saimaalla kunnat nostavat valmiuttaan. En nyt ole seurannut, onko joku jo pidemmällä kuin Mikkeli, Riihelä tuumaa.

Mikkelin kolmen latauspisteen kokonaisuus on suunniteltu niin, että se mahdollistaa esimerkiksi sähkökulkuvälineillä tehtävät retket ja laitteiden pidemmät testiajomatkat. Tämä puolestaan voi auttaa yrityksiä kehittämään matkailu- tai vuokraustoimintaa. Talvella latausasemista voi siis ladata esimerkiksi moottorikelkan.

– Kallioniemi rakentuu nyt ensimmäisenä. Siellä tarvitsee vähän enemmän esimerkiksi kaivaa kuin muissa kohteissa. Anttolaan tehdään samalla myös autolatauspiste. Sinne ei ehkä niin ole muita toimijoita sitä rakentamaan, Riihelä kertoo.

Riihelä muistuttaa, että hankkeessa kaupunki rakentaa vain verkon.

– Me emme siis myy sähköä. Esimerkiksi kaupungin virastotalon pisteessäkin kaupunki rakensi latausaseman mutta sähkön myynti on kaupallista toimintaa.

Kallioniemi valikoitui latauspisteen kohteeksi muutamastikin syystä. Yksi on se, että kaupunki haluaa kehittää mahdollisuuksia yritystoiminnalle alueella. Toisekseen Riihelä muistuttaa, että alueen luonto on sellainen, että perinteinen tankkausasema on riski.

– Kallioniemessä on herkkä luonto siinä kanavien välissä. Sähkölatausasema on polttoainevaikutuksia riskittömämpi. Kallioniemessä ollut bensa-asema ei täytä tämän päivän ympäristövaatimuksia, Riihelä muistuttaa.

Elina Alanne

Tapahtumaa vietetään 10.–11. heinäkuuta Rantapuistossa.

Erilaiset ruuat ja tivolihuvitukset viihdyttävät kesäkansaa ensi heinäkuussa myös Ristiinassa. Viime kesänä ensimmäistä kertaa Mikkelin seudulla vieraillut Katuruokakarnevaalit-tapahtuma laajentaa tänä kesänä myös Ristiinaan. Tapahtuma on 10.–11. heinäkuuta Rantapuistossa.

– Viime kesänä olimme Mäntyharjussa ja sinne mennään taas, ja nyt myös Ristiinaan. Se on mökkipitäjä, joten uskomme, että ihmiset lähtevät liikkeelle ja innostuvat tästä meidän tapahtumasta, kertoo Pauli Asteljoki Katuruoka Karnevaalit -järjestöstä.

– Katselemme koko ajan uusia paikkoja ja haluamme niitä myös itse nähdä. Ristiinahan on hieno paikka, joten kova luotto on tähän, Asteljoki lisää.

Katuruokakarnevaaleille saapuu erilaisia ruokakojua. Asteljoki lupaa näin toukokuussa, että tarjolla on ainakin thairuokaa, raclettea, hampurilaisia ja sikaa. Makeita herkkujakin saa. Valikoima täydentyy vielä kevään edetessä.

Ristiinaan saapuu myös Katuruokakarnevaalin kanssa kiertävä Tivoli Huvimylly.

– Lapsille on luvassa tivolimeininkiä. Heillä aina vähän vaihtelee, mitä laitteita on mukana mutta possujuna tai pomppulinna sieltä ainakin voi löytyä, Asteljoki vinkkaa.

Katuruokakarnevaali pysähtyy Mikkelin satamassa 8.–9. heinäkuuta. Ristiinan jälkeen vuorossa on Mäntyharju 15.–16.7. ja siitä kojujen matka jatkuu Savitaipaleelle.

Elina Alanne

Keväällä 2025 valmistuu noin 25400 uutta ylioppilasta.

Mäntyharjun lukiosta valmistuu tänä keväänä 30 ylioppilasta. Valmistuneista Ristiinasta ovat kotoisin:

Aali Aino, Puhakka Emma, Puputti Pihla, Pöntinen Peppi, Takala Inka, Jääskeläinen Olavi, Matilainen Vilho, Parviainen Aimo ja Saar Tiia.

Mikkelin lukiosta valmistuvat Ristiinasta lukion tietojen mukaan Kuhmonen Netta, Tiusanen Lotta ja Tuovinen Maija.

Muista valmistuneista voi välittää tiedon Ristiinalaisen toimitukselle, toimitus@ristiinalainen.fi.

Mikkelin lukiosta valmistuvat: 

Aarnio Kreetta

Agureeva Antonina

Askinen Vieno

Attenberg Venla

Bagge Jere

Baranova Vladislava

Bergman Konsta

Böhm Iippo

Falck Roni

Gynther Leo

Haajanen Vilja (kaksoistutkinto)

Haikarainen Inka

Haimilahti Lotta

Halinen Jimi

Halinen Veeti

Halonen Luka

Haltsonen Patrik

Hartonen Ella

Haukkala Alma

Heikkinen Neea

Himanen Saara

Hokkanen Amanda

Holmberg Samuli

Honkapuro Sofia

Hovila Onni-Matti

Howard Oliver

Hujala Aino

Hurri Tami (kaksoistutkinto)

Hytönen Krista

Hyyryläinen Saana

Häkkinen Luukas

Hämäläinen Emilia

Hämäläinen Miska

Hämäläinen Aini

Hämäläinen Ossi

Hämäläinen Joonatan

Hänninen Emilia

Häyhänen Oliver

Ikonen Viivi

Ikonen Eetu

Iso-Tuisku Aleksi

Jaatinen Milka (kaksoistutkinto)

Juutilainen Inka

Jääskeläinen Emma

Kapiainen Veera

Karppinen Olivia

Karttunen Veikko

Kauria Annika (kaksoistutkinto)

Kaway Kristiina

Kemppi Inka

Kiljunen Eveliina

Kiukas Neela

Kiviranta Perttu

Kohvakka Kerttu

Koivumaa Sara

Kokko Sofia

Konga Nea

Korhonen Topi

Koskela Vili

Koski Sofia

Kosonen Aleksia

Kosonen Joni

Kotilainen Lempi

Kotisalo Peppi

Kouvo Taika

Krivetz Joona

Kuhmonen Netta

Kumpu Henri

Kunttu Aino

Kuparinen Meea

Kurki Aapo

Kyllönen Nuutti

Kärkkäinen Valtteri

Laasanen Annika

Lakanen Eedla

Lappalainen Elina

Lappalainen Valtteri (kaksoistutkinto)

Laurila Veli

Lilja Hilma

Lindberg Mona (kaksoistutkinto)

Lindström Filip

Linna Aleksander

Lipsanen Siirisofia

Liukkonen Mona (kaksoistutkinto)

Lohi Jimi

Luukkonen Ilona

Lääperi Joel

Maaranen Vilja

Manninen Aada

Mattila Eelis

Mattsson Emmi

Melonen Aatu

Mihailov Peppi

Mikkonen Netta

Montonen Nella

Naskali Milja

Nieminen Tomas

Nieminen Tommi

Nikulainen Tuomas

Nousiainen Nooa

Nuija Ellamari

Nurhonen Niklas

Nurminen Ines

Nyrhinen Vili

Nyyla Aaro

Närvänen Teemu

Ollikainen Antti

Ollikainen Lotta

Ovaska Ia

Paalanen Anttu

Paasonen Hilma (kaksoistutkinto)

Pappila Akseli

Parkkonen Sara (kaksoistutkinto)

Partanen Seela (kaksoistutkinto)

Partonen Mette (kaksoistutkinto)

Parviainen Noora

Pelkonen Eerika

Peltola Urho

Pirhonen Niilo

Purra Reetta

Puttonen Saga-Sofia

Puukko Iida

Raikkonen Iines

Rask Sofia

Rautiainen Heta

Rikkonen Maria

Rikkonen Pinja

Romo Kia (kaksoistutkinto)

Romo Saana

Ruhanen Alina (kaksoistutkinto)

Runonen Emmi

Ruohonen Saara

Ruotsalainen Jouni

Räsänen Jimi

Salminen Oliver

Salonen Inka

Salonen Minka (kaksoistutkinto)

Sariola Juulia

Saukkonen Ninni

Sepp Raul

Seppänen Helmi

Seppänen Minea

Siekkinen Miia-Marie

Simula Tilda

Sinkkonen Venla

Sutinen Olli

Säämänen Vilma

Tarkiainen Jiri

Tiitinen Leevi

Tirronen Pihla

Tiusanen Lotta

Tompuri Tiia-Maria

Tullinen Daniel

Tuovinen Maija

Turunen Nella

Tähtinen Touko

Ukonmäki Lotta

Ulmanen Eelis

Valkonen Onni

Vanhatalo Liinu (kaksoistutkinto)

Velikanova Diana

Vepsäläinen Ville

Vesala Ilmari

Viitikko Jasper

Viskari Aatos

Vähätiitto Otto

Väisänen Alex

Väisänen Iina

Väisänen Paavo (kaksoistutkinto)

Väisänen Viivi

Väisänen Vilho

Väliaho Viivi

Vänttinen Olli

Wahlman Veetu

Wilkman Niklas

Yläharju Pinja

Äikäs Aada

Mäntyharjun lukiosta valmistuvat:

Aali Aino
Hämäläinen Sami
Jääskeläinen Olavi
Karhunen Henrik
Korpi Essi
Kähärä Nuppu
Laitinen Onni
Liukkonen Paavo
Lång Venla
Manninen Luka
Matilainen Roosa
Matilainen Vilho
Miettunen Pyry
Mäntynen Jenna
Palmberg Justus
Parviainen Aimo
Pesonen Martti
Puhakka Emma
Puikkonen Liisi
Puputti Pihla
Pöntinen Peppi
Ratilainen Ossi
Ripatti Viivi
Ruonakangas Inka
Ruonakangas Venla
Saar Tiia
Takala Inka
Turpeinen Viivi
Uotinen Antti
Vekkeli Milka

Uusi yrityskohtainen työehtosopimus astuu voimaan heti, ja se on voimassa vuoden 2027 loppuun saakka.

Teollisuusliiton ja UMP Plywoodin pitkään työriitaan löytyi sopu. Osapuolet pääsivät tänään sopuun uudesta työehtosopimuksesta UPM Plywoodin tehtaille Suomessa.

Tehtailla käynnissä olleet lakot päättyvät ja työt käynnistetään välittömästi, UPM kertoo tiedotteessa. Teollisuusliitto toteaa, että myös kaikki muut Teollisuusliiton julistamat työtaistelutoimet päättyvät sovun myötä.

– Olemme iloisia siitä, että työehtosopimukseen löytyi ratkaisu ja pääsemme käynnistämään työt tehtaillamme. Pääsimme lopulta tulokseen, joka varmistaa työntekijöidemme ostovoiman ja tukee UPM Plywoodin tehtaiden menestymistä myös tulevaisuudessa, kertoo UPM Plywoodin tuotantojohtaja Juhani Tenhunen yhtiön tiedotteessa.

Teollisuusliiton pääneuvottelija, sektorijohtaja Katariina Stoor kiittää liiton tiedotteessa UPM Plywoodin työntekijöitä sinnikkyydestä ja rohkeudesta pitkittyneessä työtaistelutilanteessa.

– UPM Plywoodin työntekijöiden sinnikäs ja rohkea taistelu asiallisen palkkaratkaisun saamiseksi ei ollut turha. Ilman heidän panostaan ratkaisu olisi ollut kovin toisenlainen, Stoor sanoo tiedotteessa.

Uusi yrityskohtainen työehtosopimus astuu voimaan heti, ja se on voimassa vuoden 2027 loppuun saakka.

Sopimuksen sisältö ei ole julkinen. Teollisuusliitto toteaa tiedotteessaan, että se viestii sopimuksen piirissä oleville jäsenilleen uudesta sopimuksesta mahdollisimman pian.

Yksi lakkokohteista oli Pelloksen tehtaat. Lakot jatkuivat tällä viikolla jo kymmenettä viikkoa.

Niitä soviteltiin viimeksi maanantaina, mutta tuolloin ratkaisua ei löytynyt. Teollisuusliitto oli antanut lakkoilmoituksia 25. toukokuuta saakka.

Huhtikuun lopussa Teollisuusliitto teki tutkintapyynnön poliisille UPM Plywood Oy:n toiminnasta. Tutkintapyyntö koskee epäilyjä työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta ja työsyrjinnästä.

Teollisuusliitto kertoi, että sen jäseniltään saamien tietojen mukaan UPM Plywood on painostanut työntekijöitään luopumaan lakosta uhkauksilla ja muilla epäasiallisilla toimilla.

UPM:n edustajat ovat julkisuudessa kiistäneet tarkoituksen painostaa työntekijöitä.

UPM Plywood ilmoitti huhtikuussa kaksista muutosneuvotteluista. Ne koskevat sekä työntekijöitä että toimihenkilöitä ja johtajia koskevat muutosneuvottelut.

Vaikka oppikirjoja ei pakattu Italiaan lähteneiden laukkuihin, tarttuu reissusta taatusti mukaan monta oppia. Opettajat toivovat koko koulun oppivan kansainvälisyydestä ja sen, että maata pitkin matkaaminen on mahdollista.

Me istutaan Euroopan halki. Siinä oppilaiden tiivistys edessä olevasta oppilasmatkasta Ristiinasta Italian L’Aquilaan. Viime perjantaina Neea Mäntyvaara, Sebastian Niemeläinen, Jim Terho, Moona Muhonen, Kerttu Koskinen ja Liza Getachew ottivat kantamuksensa ja aloittivat matkan yhdessä opettajien Marja Launonen-Luukkosen ja Asta Veijalaisen kanssa.

Reitti vei heidät julkisilla liikennevälineillä Turun kautta Tukholmaan ja sieltä yöksi Hampuriin. Seuraava yö vietettiin Itävallan Innsbruckissa, josta maanantaina juna vei Rooman kautta L’Aquilaan.

– Siellä kaikki majoittuvat omaan perheeseen. Osa perheistä on jo tuttuja, koska italialaiset vierailivat kaksi vuotta sitten Ristiinassa, kertoo Veijalainen.

Mäntyvaara ja Niemeläinen kertovat, että oman majoitusperheen kanssa on ollut jo tovin yhteys.

– Sieltä on oltu tosi kivasti yhteydessä pitkin talvea tästä reissusta, Niemeläinen sanoo.

Ristiinan yhtenäiskoulussa on jo perinne kansainvälisyyteen liittyvien Erasmus-hankkeiden toteuttamisesta. Nyt käynnissä olevan Ristiina osana Eurooppaa -hankkeen yksi keskeinen asia on vihreä matkustaminen. Ristiinasta tehdään kaikkiaan neljä oppilasmatkaa, joista Saksan kaksi matkaa ja Hollannin matka tehdään kokonaan maata pitkin matkustaen. Italiasta ryhmä palaa lentäen aikataulun vuoksi.

Lisäksi koulun hallinnosta tehtiin maata pitkin matka Hollantiin alkuvuodesta. Kaikki mukana olevat muiden maiden koulut ovat myös aiemmista projekteista ristiinalaisille jo tuttuja. Saksassa kävi jo Ristiinan Jopo-ryhmä, joten Italian matka on toinen hankkeen oppilasmatkoista. Muut ovat vuorossa ensi syksynä.

Launonen-Luukkonen ja Veijalainen naurahtavat, että Italian ryhmän matka-aikataulu on tiukka mutta se on realistinen esimerkki matkaamisesta.

Veijalainen kertoo, että opettajat saa ideoimaan ja hakemaan uusia Erasmus-projekteja se, miten paljon ne antavat.

– Haluamme tuoda kansainvälisyyttä kouluun. Tässä näytetään lisäksi, että tällainen matkustaminen on mahdollista. Oppilaat pääsevät käyttämään kieltä aidoissa ympäristöissä. Koko koululle tulee erilaiset kulttuurit tutuksi ja ajatus, että elämää on myös Ristiinan ulkopuolella, Veijalainen summaa.

Matkoihin kuuluukin aina se, että muut oppilaat seuraavat niiden kulkua ja kuulevat kokemuksia jälkikäteen.

– Seiskaluokkalaiset seuraavat tätä meidän matkaamme ja laskevat muun muassa, miten paljon säästämme hiilijalanjäljessä näin matkustaen lentämiseen verraten, Launonen-Luukkonen kertoo.

Matkalla oleville reissaaminen ei ole turistimatka, vaan opiskelua, vaikka oppikirjoja ei laukkuihin painoksi pakattukaan.

– Näemme matkalla, miten maisema muuttuu sekä Alpit ja meret. Valitsimme reitin niin, että ylitämme Alpit, emmekä mene tunnelia pitkin. Siinä tulee maantietoa opiskeltua, biologiaa ja maantietoa opettava Launonen-Luukkonen toteaa.

Kieltenopettaja Veijalainen lisää, että hän on suuri kotimajoituksen puolestapuhuja, koska missään ei näe paikallista elämää paremmin.

– Varmasti saamme tällä matkalla myös luottamusta ja rohkeutta toimia erilaisissa tilanteissa, jos tulee yllätyksiä. Silloin tarvitsee joustoa, että miten selvitään.

Oppilaiden piti hakea matkoille ja mukaan päässeet valittiin. Matkaajien valinnoissa ei painotettu esimerkiksi kympin koulumenestystä vaan ennemminkin rohkeutta puhua vierasta kieltä ja kykyä selviytyä erilaisissa tilanteissa.

– Siis tehän olette kaikki vakuuttaneet, että ette vedä itkupotkuraivareita Hampurin juna-asemalla, Veijalainen muistuttaa naurahtaen oppilaita.

Launonen-Luukkonen miettii, että yhdessä asiassa koko ristiinalaisporukalta vaaditaan tunteenhallintaa. Aamupala ei nimittäin tunnetusti ole Italiassa suomalaisen tymäkkä ja illallista saa vasta myöhään.

– Siinä saa harjoitella nälkäkiukun hallintaa, opettaja toteaa oppilaiden nyökytellessä.

Ristiina osana Eurooppa -hanke

Jatkuu 28.2.2026 saakka.

EU:n rahoittama, kokonaisbudjetti 69 880 e.

Koulun kaikki ryhmät osallistuvat työskentelyyn.

Tavoitteena mm. että oppilaat suhtautuvat kanssaihmisiin ennakkoluulottomasti ja avarakatseisesti.

Koko kouluyhteisö myös oppii kestävästä kehityksestä.

Hankkeessa tehdään 4 oppilasmatkaa: kaksi Saksaan, yksi Italiaan ja yksi Hollantiin.

Matkoilla yli 50% matkustetaan junalla tai bussilla. Laivaa ei lasketa vihreäksi matkustamiseksi.

Elina Alanne

Torniainen opetteli aikoinaan itse polkupyörien huollon.

Naistenpyörä saa ketjuilleen uutta öljyä, kun Jesse Torniainen tekee sille vuosihuoltoa. Torniainen toi pyöränhuoltopalvelut Ristiinaan tänä keväänä.

– Vuonna 2019 aloin harrastepohjalta korjata rikkinäisiä pyöriä, Torniainen kertoo huoltotyön lomassa.

Hän muutti perheineen Juvalle nelisen vuotta sitten ja laittoi pyöränhuoltofirman pystyyn, jotta jäi aikaa enemmän olla perheen kanssa.

– Vuoden 2024 syksyllä lopetin firman ja samana syksynä muutin takaisin Ristiinaan. Täällä sitten alkoi mietityttää, että pyörähuollolle olisi ilmeisesti tarvetta ja markkinarakoa. Talven ja alkukevään mietin asiaa ja päätin aloittaa kevytyrittäjänä.

ES Pyörähuolto toimii pienessä tilassa Brahentiellä kirjaston entisessä kiinteistössä. Torniainen naurahtaa, että tila on tosiaan pieni mutta jostain on aloitettava.

– Teen nyt varsinaiset huollot enemmän iltapainotteisesti, niin en häiritse muita samalla käytävällä olevia. Toive on, että saisin elannon tästä, eikä tarvitsisi muulle työnantajalle lähteä töihin. Osaisiko sitä enää muuta tehdäkään kuin tätä, Torniainen kertoo.

Torniainen sanoo, että aikoinaan hän oli melko noviisi, kun alkoi opetella polkupyörien huoltoa.

– Pyöränhuoltokirja oli alussa aktiivisessa käytössä.

Hän muistuttaa, että pyörälle on hyvä tehdä perushuolto säännöllisesti samaan tapaan kuin autoille. Pyörä on hyvä huoltaa vuosittain, mutta toki siihen vaikuttaa käytön määrä.

– Huollossa katsotaan kaikki läpi, että fillarilla on turvallista ajaa. Teen pyörälle aina ensin kuntotarkistuksen. Jos siinä havaitsen isompia vikoja tai puutteita, niin sovin aina asiakkaan kanssa toimenpiteet etukäteen.

Torniainen tekee pieniä huoltoja mutta tilojen vuoksi esimerkiksi laakeriremontit eivät ole mahdollisia.

Moni muistaa pyörän huoltotarpeen, kun sää lämpenee ja fillarointi alkaa taas houkutella. Torniainen muistuttaa, että mikään ei estäisi huollattamasta polkupyörää jo syksyllä tai talven aikana.

– Se olisi jopa suotavaa, että osa ajoittaisi pyörän huollon sinne. Pyörä olisi sitten keväällä valmis ajoon ja ei tarvitsisi odottaa vapaita huoltoaikoja.

Torniainen ei ole vielä juurikaan ehtinyt mainostaa ES Pyörähuoltoa. Muutama facebook-ilmoittelu toi jo mukavasti asiakkaita.

– Positiivisesti on ollut asiakkaita, mutta tyhjiäkin päiviä on, yrittäjä vinkkaa.

Elina Alanne

Virpi Trygg myi Saimaan liiketoiminnan mutta jatkaa Neste Ristiinan pyörittämistä.

Onnea! Hyvää jatkoa! Huikkauksia kuului tiuhaan Kahvila-ravintola Saimaassa viime torstaina, kun yrittäjävaihdoksen vuoksi tarjolla oli täytekakkua ja kahvia.
Vaihdoksesta iloitsivat sekä luopuva yrittäjä Virpi Trygg että uusi yrittäjä Jonna Tuukkanen. Muutoksen myötä ravintolan nimeksi muuttuu Bistro Saimaa.
– Kauan jo olemme tästä puhuneet, että jossain vaiheessa alan yrittäjäksi. Ihan alkujaan se on ollut varovainen haave, että vielä joskus minulla on oma ravintola, Tuukkanen kertoo.
Tuukkanen on ollut Tryggillä töissä Saimaassa ja Nesteellä jo vuosia. Alkujaan hän tuli harjoitteluun vuonna 2017.
– Jonnalla on ollut rakkaus Saimaata kohtaan alusta saakka. Olet aina kokenut tämän paikan omaksesi, Trygg sanoo.
– Ihan alusta alkaen on ollut tietynlainen kipinä. Tästä tuli minulle tärkeä paikka, Tuukkanenkin tuumaa.

Yrittäjävaihdosta kaksikko on tehnyt jo tovin. Tuukkanen toteaa, että se vähän yllätti, miten paljon kaikkea hoidettavaa asiaan liittyykään. Tuukkanen osti Tryggiltä sekä ravintolan liiketoiminnan että sen toimitilan.
– En varmaan ihan ymmärrä vielä koko asiaa. Voi olla, että tungen joskus vielä keittiöön ja tulee palaute, että ei tämä ole enää sinun paikkasi, Trygg naurahtaa ja jatkaa, että hän ehti pyörittää ravintolaa noin yhdeksän vuotta.
– Se tuntuu hyvältä, että vaikka Ristiina on pieni kylä, niin olemme saaneet tämän pyörimään. Tuntuu helpottavalta Jonnan kannalta, kun tietää, että asiakaskunta ja kaikki on hänelle valmiina. Yrityksellä on oikeastaan paras tilanne, mitä on ollut, Trygg sanoo.
Tuukkanen toteaa, että ravintoloitsijaksi ryhtymiselle on nyt oikea aika.
– Nyt on oikea hetki tälle. Kaikki on omassa elämässä sillä mallilla. Lisäksi kun paikka on tuttu, niin kynnys on pieni. Tuntuu helpolta ja luonnolliselta, että jatkan tätä.
Trygg jatkaa edelleen Neste Ristiinan yrittäjänä, eikä yrittäjänaiset aio kadottaa yhteyttään.
– Tulemme tekemään yhteistyötä jatkossakin. Jonnalle jää pitopalvelujutut mutta puolin ja toisin voimme ohjata asiakkaita toisillemme. Rauhallisin mielin lähdemme kumpikin kehittämään omia paikkojamme, Trygg sanoo.

Moni on jo kysynyt Tuukkaselta, miten hän aikoo Saimaata kehittää. Nimi vaihtuu osittain, koska Kahvila-ravintola Saimaa on Tryggin koko yrityksen nimi. Tuukkanen halusi kuitenkin pitää jo tutuksi tulleen ja puhekieleen juurtuneen Saimaan mukana, joten uudeksi nimeksi löytyi Bistro Saimaa.
– Mutta muuten homma jatkuu hyvin samana. En näe järkeä siinä, että korjaisi jotain, mikä ei ole rikki. Homma toimii, niin näillä mennään, Tuukkanen sanoo.
Uudistuksia on varmasti myös myöhemmin luvassa mutta ensin bistrossa mennään kiireistä kesää kohti.
– Nyt juuri on vähän sellainen väsynyt mutta onnellinen fiilis, että pääsimme tässä yrittäjävaihdoksessa maaliviivalle, Tuukkanen kertoo hymyillen.
Elina Alanne

Poliisi on ottanut yhden henkilön kiinni sunnuntaina aamuyöstä Ristiinassa tapahtuneeseen liikenneonnettomuuteen liittyen.

Pyörällä liikkunut ristiinalainen noin 45-vuotias mies kuoli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Brahentiellä. Poliisi epäili heti, että mieheen oli törmätty autolla.
Tapauksessa epäillään törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista, törkeää kuolemantuottamusta, liikennepakoa tieliikenteessä ja rattijuopumusta.

Rikoskomisario Marfa Raipela kiittää kansalaisten havaintoja asiassa. Poliisi ei vielä kommentoi tarkemmin tapahtumien kulkua.
– Esitutkinta on hyvällä mallilla mutta vasta alkuvaiheessa, Raipela totesi maanantaiaamuna.

Poliisi pyysi kaikkia havaintoja Brahentieltä Uikkalan kohdalta 1.30-2.30 lauantai-sunnuntaiyönä. Raipela kommentoi, että tapahtuma-aika on ollut poliisilla koko ajan hyvin tiedossa.
Kaikki havainnot ja tiedot tapaukseen liittyen voi ilmoittaa Itä-Suomen poliisin vihjenumeroon 0295 415 232 tai sähköpostilla vihjeet.ita-suomi@poliisi.fi.

29.4. lisätty otsikkoon sana epäiltynä. 

UPM Plywood aloittaa muutosneuvottelut Suomessa.

UPM Plywood aloittaa myös ylempiä toimihenkilöitä ja johtajia koskevat muutosneuvottelut. UPM tiedotti asiasta torstaina.
Tiedotteessa todetaan, että UPM Plywood suunnittelee toimintansa tehostamista sekä kannattavuuden parantamista ja aloittaa Suomessa paikallisen lainsäädännön mukaiset muutosneuvottelut taloudellisista ja tuotannollisista syistä sekä toimintojen uudelleenjärjestelyistä johtuen.
Neuvottelut koskevat noin 100 ylempää toimihenkilöä ja johtajaa, jotka työskentelevät UPM Plywoodin liiketoiminta-alueella, liiketoimintafunktioissa sekä globaaleissa funktioissa Suomessa.
Alustavan arvion mukaan suunnitelma saattaa johtaa noin 15 ylemmän toimihenkilön ja johdon tehtävän irtisanomiseen tuotannollisella tai taloudellisella perusteella. Lisäksi suunnitelma saattaa aiheuttaa muutoksia töiden järjestämiseen, työtehtäviin ja työtehtävien sijaintiin UPM Plywoodin organisaatiossa.
Päätökset mahdollisista irtisanomisista tehdään, kun muutosneuvottelut on saatu päätökseen.

Suunniteltujen muutosten tavoitteena on varmistaa UPM Plywoodin liiketoiminnan kilpailukyky haastavassa toimintaympäristössä. Suunnitelman tavoitteena on myös kehittää UPM Plywoodin toimintamallia, tukea organisaation uudistumista ja tarjota mahdollisuuksia työkiertoon sekä osaamisen kehittämiseen, tiedotteessa sanotaan.
UPM aloitti aiemmin huhtikuussa muutosneuvottelut UPM Plywoodin Pelloksen, Savonlinnan ja Joensuun vaneritehtailla. Mahdollisia lomautuksia ja henkilöstövähennyksiä koskevien neuvottelujen piirissä on yhteensä noin 1 020 työntekijää.

Ehdokkaan esiin nostamat asiat harmittivat Mikkelin kaupungin viranhaltijaa. Kaupunginjohtaja toteaa viranhaltijan toiminnassa olleen huonoa harkintaa.

Erään mikkeliläisen kuntavaaliehdokkaan omassa kampanjassaan kaupungin asioista esiin nostamat kehityskohteet saivat viranhaltijan olemaan yhteydessä ehdokkaan työnantajaan. Ehdokas kokee tilanteen hankalaksi, koska hän on vain nostanut kampanjassaan esiin asioita, joita hän kokee tärkeäksi parantaa, eikä vaalikampanjasta kuuluisi koitua ehdokkaalle hankaluuksia esimerkiksi omaan työhön liittyen. Yhteydenotosta tuli hänelle hankaluuksia.
Erikoissanomien ja Ristiinalaisen toimitus nostaa tilanteen esiin, koska asialla on vaalirauhan ja demokratian kannalta yhteiskunnallista merkitystä. Kyseinen viranhaltija käyttää merkittävää valtaa omalla sektorillaan Mikkelin kaupungissa. Ehdokas ei olisi halunnut asian julkituloa.

Mikkelin kaupunginjohtaja Janne Kinnunen toteaa, että hän on luottamushenkilöiden kautta saanut asian tiedokseen ja välittänyt asiasta tiedon kyseisen viranhaltijan esimiehelle. Kinnunen sanoo, että asiassa on ollut huonoa harkintaa.
– Esimies on asian selvittänyt ja asiasta on yksikössä keskusteltu. Ilmeisesti viranhaltija on muun asian yhteydessä nostanut vaalikampanjan asiat ehdokkaan työnantajan kanssa esiin. Esimies toteaa, että tämä ei ole yksikön tapa toimia.
Mikkelin kaupunki on merkittävä palveluiden kilpailuttaja ja ostaja, joten asialla on sitäkin kautta merkitystä.
– Asiaa ei voi kuin kaupungin puolesta pahoitella, jos tilanteesta on jäänyt ehdokkaalle tai työnantajalle paha mieli. Korostan, että mistään esiin nostetuista asioista ei jää meidän puolestamme mitään muita ajatuksia. On tärkeää, että kaupunki on hyvissä väleissä yrittäjien ja palveluntuottajien kanssa.
Kinnunen on hyvillään, että asia tuli luottamushenkilöiden kautta hänen tiedokseen. Hän rohkaisee, että näin toivottavasti toimitaan jatkossakin ilman pelkoa.
– Luottamushenkilöt ovat tärkeitä hallinnon valvojia. Jos mitä juttuja ilmenee, niin otamme ne vakavasti ja selvitämme. Yleisellä tasolla voi sanoa, että asioilla on usein kaksi puolta ja siksi tilanteet pitää selvittää.

Kaupungilla ei ole työntekijöilleen ohjeistusta siitä, kuinka vaalikampanjoissa esiin nouseviin asioihin pitää tai saa suhtautua.
– Yleisesti virkamiesten ja muiden työntekijöiden pitää tiedostaa sopivat tavat toimia. Sen takia tämä tapaus vaikuttaakin huonolta harkinnalta. Yleissivistystä on se, miten toimimme ihmissuhteissa ja toki siellä taustalla viranhaltijalaki ja työsopimuslaki antavat sopivat tavat käyttäytyä, Kinnunen sanoo.
Mikkelissä on historiaa siinä, että viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä on ollut hankalia tilanteita ja vuosien varrella on ollut myös tilanteita, että viranhaltijat ovat kokeneet luottamushenkilöiden käyttäytyvän heitä kohtaan sopimattomasti.

Janne Kinnunen on johtanut Mikkeliä 2,5 vuotta ja toteaa, että hänen mielestään yhteistyö toimii nykyään ja huonoa ilmapiiriä ei ole. Uuden valtuuston kanssa lähdetään myös aivan uudella tavalla rakentamaan yhteistyötä.
Luottamushenkilöille on aiempaa laajempia koulutuksia, joissa käydään läpi esimerkiksi sekä kuntataloutta, kuntapäätöksentekoa että luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden roolia. Mikkeli osallistuu muun muassa koulutuksiin, joita operoi kesäyliopisto ja mukana on myös useita muita kuntia Etelä-Savosta ja Keski-Suomesta.
– Sen lisäksi ajattelen, että ryhmädynamiikan aikaansaaminen ja yhteisten pelisääntöjen sopiminen on tärkeää. Pitää käyttää myös erilaisia tutustumiskeinoja. Esimerkiksi edellisen valtuuston kanssa olimme Valamon luostarissa pari päivää. On tärkeää, että me virkamiehet tulemme luottamushenkilöille myös ihmisinä tutuiksi. Se on tärkeä osa yhteistä taivalta, Kinnunen toteaa.

”Ehdokkaalla laaja ilmaisunvapaus”
Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen kommentoi Mikkelin tapausta yleisellä tasolla, tietämättä kovin tarkkaan tapauksen yksityiskohtia.
– Näissä ei ole eksaktia pistettä, mistä voisi virkamiehen saada kiinni väärin toimimisesta. Suivaantua saa ja ehdokkaan työnantajallekin saa vaikka soitella. Mutta se on selvää, että ehdokas saa tehdä kampanjaa, kunhan se pysyy hyvän maun rajoissa, Jääskeläinen sanoo.
Hän korostaa, että olennaista on, että ehdokkaan työnantajalla ei ole sananvaltaa puuttua työntekijänsä toimintaan vaalikampanjassaan.
– Perinteisesti tapoihin kuuluu, että jos lähtee ehdolle, niin asioita saa nostaa esiin, jos ne ovat relevantteja vaalikamppailun näkökulmasta. Ehdokkaalla on laaja ilmaisunvapaus.
Jääskeläinen toteaa yleisellä tasolla, että se, mikä on vaalihäirintää, riippuu vahvasti siitä, miten ehdokas asian kokee. Vaalihäirintää ajatellaan olevan esimerkiksi yritykset häiritä ja vaientaa keskustelua.
– Periaatteessa tällainen voisi olla vaalihäirintää, jos ehdokasta ruvetaan uhkailemaan hänen työhönsä liittyvällä asialla. Korostan sitä, että kun kampanjoimaan lähtee, niin on ilmaisuvapaus, Jääskeläinen sanoo.

Elina Alanne

Toimiva partiojohtaja -apuraha jaettiin tänä vuonna kolmelle nuorelle toimijalle. 

Partiosäätiö on myöntänyt vuoden 2025 Toimiva partiojohtaja -apurahat Sanni Pohjannorolle, Lotta Tuomiselle ja Onni Ylitalolle, tiedottaa Suomen Partiolaiset.

Tuomisen kotilippukunta on ristiinalainen Yöveden Waeltajat.

Partiosäätiö on tänä vuonna päättänyt myöntää apurahan kolmelle aktiiviselle partiojohtajalle.
– Päädyimme jakamaan apurahan kolmelle erilaiselle partiojohtajalle hyvin toisistaan poikkeavista ansioista suomalaisen partion hyväksi, kertoo päätöksen taustoista Partiosäätiön puheenjohtaja Kalle Virtanen tiedotteessa.

Palkintoperusteluissa todetaan, että ”Järvi-Suomen Partiolaisten Lotta Tuominen tunnetaan aktiivisena toimijana oman lippukuntansa lisäksi Suomen Partiolaisten tehtävissä. Hän on vienyt partiolaisuuden sanomaa niin opiskelijajärjestöön kuin EU:n nuorisodelegaatioon sekä Nuoret, Rauha ja Turvallisuus -verkostoon (ent. 2250-verkosto). Lotan kädenjälki näkyy niin aluejärjestön hallituksen toimissa kuin Järvi-Suomen Partiolaisten someryhmässä.
Lotta on ollut lippukunnassaan tunnollinen toimija, joka on esimerkillisesti kantanut vastuutaan vetäen lukemattomia leirejä ja projekteja. Lotan partiopestit ovat olleet nousujohteisia. Hän on toiminut kotilippukuntansa Yöveden Vaeltajat ry:n lippukunnanjohtajana, ja sen jälkeen jäänyt hallituksen jäseneksi. Tällä hetkellä hän toimii myös 12–14-vuotiaiden tarpojien ryhmänjohtajana eli luotsina.
Lotta on sitoutunut partion arvoihin ja hänen toiminnassaan näkyy vahvasti vastuun kantaminen ja tapa toimia aktiivisesti, muut huomioon ottaen. Hän tarttuu toimeen, hoitaa tehtävänsä ja auttaa muitakin onnistumaan. Lotta elää ja hengittää partiota ja partion arvopohjaa. Lotta on yksi niistä nuorista partiojohtajista, joihin personoituu partiojohtajuus”, perusteluissa kirjoitetaan.
– Tämä palkinto tuntuu erityisen merkitykselliseltä, kun tietää, että minua ovat alun perin esittäneet oman lippukunnan ja piirin ihmiset. Tekisi tietysti mieli jakaa tämä palkinto heidän kaikkien kanssa, koska he, jos jotkut ovat nähneet minun kasvavan siksi partiojohtajaksi, joka tänään olen, kiteyttää Tuominen omia tuntemuksiaan tiedotteessa.

Partiosäätiö myöntää kerran vuodessa Toimiva partiojohtaja -apurahat. Apurahan suuruus on 1 000 euroa, ja sen jakamisen tarkoituksena on kohottaa nuorten partiojohtajien tekemän vapaaehtoistyön yleistä arvostusta sekä korostaa toiminnan suurta yhteiskunnallista merkitystä.
Palkitut valitaan partiopiirien nimeämien ehdokkaiden joukosta, ja apuraha on tarkoitettu käytettäväksi saajan henkilökohtaiseen partiokoulutukseen kotimaassa tai ulkomailla.
Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry on Suomen suurin nuorisojärjestö, jonka toiminnassa on vuosittain mukana yli 65 000 jäsentä. Maailmanlaajuisesti partiolaisia on noin 45 miljoonaa yli 200 maassa.