Mäntyharjun kunta järjestää ilmaiset kyydit Ristiinasta Mäntyharjun lukioon ensi syksystä alkaen.

– Tämä oli tosi ratkaiseva tekijä. Muuten olisin jatkanut Mikkelin lukioon, kuvaa tuntojaan torstaina Ristiinan lukion ensimmäisen luokan opiskelija Olivia Heino.

Ilman järjestettyjä kyytejä Heino ei olisi päässyt kulkemaan Mäntyharjuun.

– Asun Ristiinan kylältä 12 kilometriä Suurlahden suuntaan, joten ensin pitää aina sekin kulkea. Moni saa ikäpoikkeusluvan ajokorttiin, mutta olisihan siitä tullut kuluja, Heino sanoo.

Heino kertoo, että hän ja noin kymmenkunta luokkakaveria suuntaavat jatkamaan lukio-opintojaan Mäntyharjussa.

– Kyydit oli monelle suurin ratkaisutekijä, ja kun tietoa tuli, on moni jo nyt tehnyt ratkaisun, Heino sanoo.

– Olemme tosi iloisia, että saamme pysyä pienemmässä lukiossa kuin Mikkelin lukio. Pieni lukio oli syy, miksi moni meistä haki Ristiinaan, Heino toteaa.

Parhaillaan Ristiinan toisen vuosiluokan lukiolaiset ovat opetusjaksolla Mikkelin keskustan lukiossa. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla jakso on myöhemmin keväällä.

– Osa katsoo vielä sen, että millaista Mikkelissä onkaan, Heino kertoo.

Hänen tuntumansa mukaan myös moni toisen luokan opiskelijoista on siirtymässä Mäntyharjun lukioon.

– On tosi kivaa, että Mäntyharju huomioi meitä. On tullut tosi tervetullut olo niiden lukioon, Heino sanoo.

Mäntyharjussa ristiinalaisten nuorten kova kiinnostus lukiota kohtaan on jopa hieman yllättänyt.

– Laskimme aiemmin kuljetusten ja opintojen kustannuksia noin 15 oppilaalla mutta tietojemme mukaan määrä saattaakin olla huomattavasti suurempi, Mäntyharjun sivistysjohtaja Sari Aarniokoski kertoo.

Lukion rehtori Jyrki Taumala laskeskelee, että Mäntyharjuun tulisi Ristiinasta 25–30 nuorta.

Mäntyharjussa on laskettu, että nuoret pystytään sijoittamaan jo olemassa oleviin ryhmiin. Määrä ei siis tuo uusia kuluja tai merkittävästi lisää työtä opettajille. Myös perusopetuksen puoli hyötyy elinvoimaisesta lukiosta.

– Saattelimme juuri matkaan ison ikäluokan, eli yli 50 abia, Taumala kertoo torstaina, jolloin Mäntyharjussa jo vietettiin penkkareita.

Pienessä lukiossa on tyypillistä, että vuosiluokkien koko vaihtelee suurestikin.

Mäntyharjun järjestämän kyydin tarkemmat ajat ja esimerkiksi lähtöpaikka Ristiinasta selviää myöhemmin keväällä tai alkukesästä, kun yhteishaku on päättynyt ja kyytiläisten määrä on selvillä.

– Mutta periaate on siis se, että aamulla Ristiinasta paikasta A Mäntyharjuun ja iltapäivällä takaisin. Mahdollisesti matkalta otetaan kyytiin myös Mäntyharjun perusopetuksen oppilaita, Taumala sanoo.

Aarniokoski lisää, että koulukuljetusten reittien yhdistämisen mahdollisuus on yksi syy, miksi he laskevat ristiinalaisten ilmaisen kuljetuksen kannattavan.

Kuljetusten järjestäminen voitiin Mäntyharjussa päättää sivistysjohtajan päätöksellä. Aiemmin kunnasta oli kerrottu, että asia menee vielä lautakuntaan. Aarniokoski kertoo, että lukiolaisten ilmaisista kuljetuksista oli olemassa lautakunnan periaatepäätös vuodelta 2018, joten hän pystyi päättämään asian.

– Vien nyt lautakuntaan kuljetukset vielä täsmennettäväksi uudelleen, kun tilanne on muuttunut. Esitän, että jatkossa määrittelemme asian niin, että mäntyharjulaiset saavat kuljetukset lukioon automaattisesti ja vieraspaikkakuntalaisten osalta asiaa katsotaan jatkossa kustannusten mukaan.

Elina Alanne

Lue myös:

Mäntyharjun lukion rehtorin mietteitä tammikuun alussa julkaistusta jutusta

Ristiinalaisnuorten tuntoja joulukuulta lukion lakkauttamispäätöksen jälkeen

Helena Waris kirjoitti kirjasarjan jo lukeville lapsille.

Olaf ja Sysi kajauttavat komean haukun ulkoaitauksesta Helena Wariksen pihalla Löydössä. Sisällä Pikku, Pirri ja Musti säestävät omilla äänillään.

– ­Musti on seuraavan Olafin pentupäiväkirjan pääosassa, Waris kertoo, kun löytöeläintalolta perheeseen saapunut Musti häärää ympärillä.

Wariksen Olafin pentupäiväkirjat -nimisen lastenkirjasarjan ensimmäinen osa Pässit pullakahveilla ilmestyi tällä viikolla. Kirjat on suunnattu alakoulun ensimmäisten luokkien oppilaille, jotka lukevat jo itse. Kirjoissa Wariksen perheen eläimet esiintyvät omina itsenään.

– Toki välillä olen yhdistellyt muiden eläinten luonteita esimerkiksi johonkin kissaan, Waris kertoo samalla kun Pässit pullakahveilla -kirjassa isossa roolissa oleva Aragorn-kissa hyppää makoilemaan pöydälle.

– Varmaan neljä vuotta yritimme, että kissat eivät tulisi pöydälle, mutta sitten luovutimme, Waris naurahtaa.

Waris on tunnettu ja palkittu fantasiakirjallisuudestaan. Hän kertoo, että aloite lastenkirjoista tuli Otava-kustantamosta.

– Jo useampi vuosi sitten he pyysivät, että kirjoittaisin meidän eläimistämme. He tiesivät, että meillä on täällä pieni eläintarha.

Waris kertoo alkuun vastanneensa, että ei häntä kiinnosta kirjoittaa lastenkirjaa. Mutta lopulta kun ajatukselle antoi periksi, tarinat alkoivat syntyä helposti.

– Kaikki tapahtumat kirjoissa perustuvat tositapahtumiin. Minulla on aina ollut koiria, joten tiedän jo aika paljon myös niiden sielunelämästä, tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Waris kertoo.

Hän kertoo juuri laskeneensa, että heillä on 43 eläintä. Löydön tontilla seikkailee koirien ja kissojen lisäksi hevosia, pässejä ja kanoja. Riikinkukkopariskuntakin oli, ja esiintyy myöhemmin julkaistavassa Olafin pentupäiväkirjassa.

Olafin pentupäiväkirjoissa tapahtumia ihmettelee laumanvartijarotuinen Olaf. Kun Waris hakee 2-vuotiaan  Olafin sisälle, se hyppää tervehtimään emäntäänsä. Ison koiran pää on Wariksen naaman tasolla.

Waris kertoo, että pentupäiväkirjojen tapahtumat ja miljöö on Löydöstä mutta kirjasarjan henkilöt eivät ole heidän perheensä.

– Se on toki samaa, että kirjoissakin emäntä on kirjailija. Mutta ei meillä ole isännällä traktoria, eikä vaaria tai Leinosen perhettä naapurissa. Leinosen perheen kirjoitin mukaan kirjailijakollega Anne Leinosen yllättämiseksi. Kirjailija saa tehdä mitä tahansa, Waris kertoo.

Pässit pullakahveilla -kirjassa vaari puhuu leveää savolaismurretta.

– Se on minun isäni murre. Mietin, että meneeköhän se kustantamossa läpi lastenkirjassa mutta meni.

Waris on tottunut tekemään romaanejaan varten taustatyötä pitkään ja perusteellisesti. Niihin on myös pitänyt luoda kokonainen, kuvitteellinen maailma. Lastenkirjat eivät tätä vaatineet mutta niissäkin pitää osata ajatella ja kirjoittaa tietyllä tavalla.

– Tekstin pitää olla hyvää suomea ja helppolukuista. Ei voi kirjoittaa pitkiä sivulauseita, eli tällainen kirjoittaminen on ihan oma tekniikkansa, Waris kertoo.

Pentupäiväkirjojen kolmas osa pitää olla valmis toukokuussa. Waris kertoo, että tarina on päässä valmiina mutta se pitää vielä kirjoittaa ulos. Kustantaja on nyt tilannut ensimmäiset kolme osaa, mutta Waris uskoo, että jatkoakin tulee.

– Lastenkirjasarjoissa on aika usein kuusi osaa, Waris kertoo tutkineensa.

Kissat jatkavat hiippailujaan pöydällä. Olafin pentupäiväkirjojen toinen osa on nimeltään Tuli hännän alla.

– Se liittyy näihin kissoihin ja kynttilöihin, Waris naurahtaa.

Elina Alanne

Huumori. Se on rallikuljettaja Tommi Kinasen ja hänen kartturinsa Tuukka Kanervan vahvuus.

– Ei harrastuksia pidä liian vakavasti ottaa. Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Kanerva sanoo.

Kaksikko on perjantaina starttaamassa Vaakuna-ralliin. Viime sunnuntaina Mäntyharjun Moottorikerhon autokunnat testasivat kalustojaan Ala-Ruotimontiellä.

Huumoriakin oli ilmassa mutta myös paljon tuskaisuutta.

– Ajoimme Ristiinassa auton trailerille ja se toimi ihan normaalisti. Nyt kuitenkin tyhjäkäynti on liian korkea, emmekä yhtään tiedä, mistä se johtuu, Kinanen kertoi, kun muu tiimi mietti kuumeisesti, mikä autossa on vikana.

Kinanen osallistuu Vaakuna-ralliin kolmatta kertaa. Nyt autona on kuitenkin ensimmäistä kertaa neliveto Subaru Impreza WRX Sti.

Vaakuna-ralli uudistui tänä vuonna niin, että erikoiskokeet ajetaan vain kertaalleen.

– Parempi niin. Pohja pysyy kaikille parempana, Kinanen toteaa.

Kanerva jatkaa, että paras rallikeli on pieni pakkanen, koska pienillä numeroilla ajaville autokunnille tiet menevät helposti muuten pöperöksi. Kinanen ja Kanerva ajavat Vaakuna-rallia numerolla 130 ja lähtevät matkaan koko joukon toiseksi viimeisenä. Ralliin on ilmoittautunut siis 131 autokuntaa.

Kinanen kertoi odottavansa edessä olevia pätkiä hyvillä mielin.

– Hangastenmaa on tuttua. Sattilantietä odotan erityisesti. Kaveri asuu siellä tien varrella, joten siellä on tullut ajettua, Kinanen sanoo ja toteaa, että ajellessa hän on miettinyt, että tie olisi hyvä rallipätkä.

Kaksikko lähtee ralliteille niin sanotusti pimeästi, eli he eivät nuotita reittiä etukäteen. He saavat järjestäjältä tiekirjan reitistä ennen lähtöä.

– Eli ajan omalla silmälläni ja kartturin silmällä. Toisaalta sen puoleen se kahteen kertaan pätkien ajaminen on parempi, koska toisella kerralla vähän jo muistaa paikkoja, Kinanen kertoo.

Ajaessa kuljettaja katsoo lähemmäs ja kartturi kauemmaksi.

– Siinä ei saa paljon pelottaa. Mutta koskaan ei tiedä, mitä nurkan takaa tulee, Kanerva sanoo.

Kinanen ja Kanerva korostavat, että kuski vain ajaa mutta kartturilla on monta hommaa.

– Siinä luetaan tiekirjaa ja tietä sekä pidetään aikakortista huolta. Kyllä siinä kaikenlaista on, Kanerva kertoo.

Kartturin tehtävänä on muun muassa huolehtia, ettei huolto veny, jotta aikatarkastusasemalla ollaan ajoissa.

Keskiviikkona Kinanen kertoo, että auto saatiin kuntoon edellisenä yönä.

– Nyt koputetaan puuta! kuski naurahtaa.

Elina Alanne

Kilpailun aikataulu Ristiinan seudulla:

Lauantai 8.2.2020

15.49 EK 6 Löytö 14,99 km, sulkuaika 14.15–20.15

16.16 EK 7 Hangastenmaa 14,99 km, sulkuaika 14.30–20.30

16.39 Huolto 30 min

17.44 EK 8 Vatila 14,99 km, sulkuaika 16.00–22.00

Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen esittää kaupunginhallitukselle, että se käyttää otto-oikeutta lukion aloituspaikkoja koskevassa päätöksessä. Kaupunginhallituksen seuraava kokous on maanantaina 3. helmikuuta.

Kasvatus- ja opetuslautakunta käsitteli lukiokoulutuksen aloituspaikkoja kokouksessaan 23. tammikuuta.
Halonen toteaa, että lautakunnan päätös on ristiriidassa sen kanssa, että Mikkelin kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa lakkauttaa Ristiinan lukion. Päätöksestä on tehty kaksi valitusta Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Niissä molemmissa vaaditaan, että hallinto-oikeus kieltää päätöksen täytäntöönpanon ennen kuin se on lainvoimainen.

Kasvatus- ja opetuslautakunnassa lukion aloituspaikoista käytiin keskustelua, äänestettiin ja päätöksestä jätettiin lopulta myös eriäviä mielipiteitä.

Lautakunnan päätökseksi tuli kokouksessa Petri Tikkasen (sd.) esittämä muotoilu. Tikkasta kannattivat Hanne Vainio (sd.), Juha Hakkarainen (sd.), Janne Strengell (kesk.), Jenni Kolmisoppi (kd.) ja Heidi Särkkä (kok.). Esitystä vastustivat Taina Harmoinen (kesk.), Eero Aho (kok.) ja Vesa Nessling. Kirsi Pokkinen (kesk.) äänesti tyhjää. Harmoinen ja Aho jättivät päätöksestä eriävän mielipiteen.

Lautakunnan päätös paikoista on: ”Syksyllä 2020 alkavassa lukiokoulutuksessa aloituspaikkoja varataan seuraavasti: Mikkelin lukion keskustan toimipiste 215 (viime lukuvuonna 220) ja Ristiinan toimipiste 20 (viime lukuvuonna 20). Lukiokoulutuksen aloituspaikkoja on yhteensä 235 (viime lukuvuonna 240).
Jos hallinto-oikeudesta ei tule valtuuston päätöksen valituksiin liittyen täytäntöönpanokieltoa, kasvatus- ja opetuslautakunta antaa johtavalle rehtorille oikeuden muuttaa lukiokoulutuksen aloituspaikkoja seuraavasti: Mikkelin lukio keskustan toimipiste 235 (viime lukuvuonna 220) ja Ristiinan toimipiste 0 (viime lukuvuonna 20). Lukiokoulutuksen aloituspaikkoja on yhteensä 235 (viime lukuvuonna 240).”

Sivistysjohtaja Virpi Siekkisen hävinnyt esitys oli paikkamäärien osalta, että Mikkelin lukion keskustan toimipisteessä on 235 paikkaa ja Ristiinan toimipisteessä ei ole aloituspaikkoja. Hänen esityksessään todettiin, että jos hallinto-oikeudesta tulee valtuuston päätöksen täytäntöönpanokielto, niin johtavalle rehtorille annetaan oikeus muuttaa aloituspaikkoja niin, että keskustan toimipisteessä on 215 paikkaa ja Ristiinassa 20 paikkaa.

Yhteishaku alkaa pian

Kaupunginjohtaja Halonen selventää, että hän esittää otto-oikeutta pian alkavan yhteishaun vuoksi.
– Koulutuspaikat pitää pian laittaa yhteishakuun. On täysin väärin koululaisen kannalta, jos siellä on tieto, että he voivat hakea Ristiinan lukioon, vaikka valtuusto on päättänyt sen lakkauttaa, Halonen sanoo.

Halosen mukaan on nuoren kannalta ongelmallista, jos nuori valitsee Ristiinan lukion ensimmäiseksi vaihtoehdokseen ja päätös lukion lakkauttamisesta pitää. Halonen uskoo hallinto-oikeuden päättävän täytäntöönpanokiellosta sinä aikana kun yhteishaku on avoinna. Yhteishaku on 18.2.–10.3.
– Jos käy niin, että täytäntöönpanokielto määrätään, niin Virpi Siekkisen esityksen mukaisesti Ristiinan paikat voidaan sitten avata haettaviksi.

Halosesta taistelua lukion puolesta ei pitäisi käydä niin, että yksittäisille lukioon hakijoille aiheutuu harmia tai vaivaa.

– Tässä nostatetaan nyt turhaan uutta uhoa ja vastakkainasettelua asiassa, jossa kaupunki ei voi tehdä muuta kuin yrittää hoitaa sen oikein, Halonen sanoo.

Hän myös huomauttaa, että valitukset eivät estä asioiden laittamista täytäntöön. Sen tekee vain täytäntöönpanokielto, jos hallinto-oikeus sellaisen antaa.

Lautakunnan päätöksistä voi käyttää otto-oikeutta joko kaupunginjohtaja tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja suoraan tai kaupunginhallitus. Halonen toteaa, että ei käytä asiassa suoraan omaa otto-oikeuttaan, koska asia on ollut paljon poliittisessa keskustelussa.
– Hallitus linjaa, miten asiassa tehdään. Ensi maanantain kokouksessa asiaa ei siis ratkaista, vaan päätetään ainoastaan siitä, käyttääkö kaupunginhallitus otto-oikeutta. Tämän jälkeen asia lähtee valmisteluun ja tuodaan uudelleen kaupunginhallitukseen, Halonen sanoo.
Seuraava kaupunginhallituksen kokous on 10. helmikuuta.

Elina Alanne

Tammikuun lopussa vihdoin saapunut pakkanen ja lumi paransivat saimaannorpan tilannetta merkittävästi.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela kertoo seuraavansa sääennusteita koko ajan.
– Mietin, että joko antaisin luvan ensi viikonloppuna tehdä apukinoksia vai toppuuttelenko. Odotammeko vielä viikon lisää, että jää vahvistuu. Tai hoitaako luonto kinokset, Koskela pohtii.
Myös Yövedellä on varustauduttu apukinosten kolaamiseen.

Suojelubiologin pohdittavana on monta asiaa. Apukinoksia ei kannata tehdä, jos jäätä ei ole 20 senttiä. Täysimittainen apukinos on kahdeksan metriä pitkä, kolme metriä leveä ja metrin korkea.
– Lumen massa on siinä niin valtava, että ohut jää painuu alas. Silloin vettä nousee jäälle ja vesi sulattaa jäätä pois myös altapäin. Jos norppaemolla on pesä tällaisessa lumiluolassa, voikin käydä niin, että pohja tippuu pois. Eli kinoksesta voi olla kuutille enemmän haittaa kuin hyötyä, Koskela kertoo.
Viikko sitten, kun luonto oli vielä täysin lumeton, varustauduttiin norpille tekemään pienempiä kinoksia ja peittämään niitä osittain esimerkiksi kuusen latvuksilla tai järviruokokuhilailla.
– Emohan synnyttää kuutin joka tapauksessa. Pesä antaa kuutille suojan pakkasta ja petoja, lähinnä kettua vastaan, Koskela kertoo.
Apukinokset pitää tehdä viimeistään 15. helmikuuta. Koskelalla on siis vielä muutama viikko aikaa seurata tilannetta.
– Perimätiedon mukaan kuutit syntyvät Nestorin päivän, eli 26.2. aikoihin. Todellisuudessa norppa synnyttää helmi–maaliskuun vaihteessa. Mutta apukinokset pitää tehdä ajoissa, ettei synnytysvaiheessa lähdetä häiritsemään. Eli synnytyssairaala ensin kuntoon, eikä vasta synnytyksen jälkeen.

Tilanne Saimaalla on eri osissa hyvin erilainen. Savonlinnan seudulla työskentelevä Koskela kertoo alkuviikosta olleensa yhteyksissä sekä Joensuuhun että Lappeenrantaan.
¬– Joensuussa on 20 senttiä jäätä ja Lappeenranta–Taipalsaari-alueella isot selät vielä lainehtivat. Tänä vuonna on pakko tehdä alueellisia päätöksiä, että mitä teemme ja mihin aikaan, Koskela sanoo.
Norppien suojana käytetään myös erilaisia tekopesiä. Itä-Suomen yliopisto asentaa tekopesiä Linnansaaren kansallispuistoon Haukivedelle.
– Iglun näköiseen ponttonin päällä olevaan keinopesään syntyi kuutti kaksi vuotta sitten. Näillä varaudutaan tätäkin talvea huonompiin talviin, Koskela kertoo.
Myös Metsähallitus laittaa yhden tekopesän jonnekin eteläiselle Saimaalle.
– Niitä on monenlaisia teltannäköisiä tai kiinteämpiä rakennelmia. Emot ovat suostuneet pesimään niissä, kun niihin on laitettu lunta sisälle, Koskela kertoo.
Pesät laitetaan aina maanomistajan luvalla.
Elina Alanne

Turvallisuussyistä luistelemaan ei pidä koskaan lähteä yksin.

Muutama luistimenveto ja molskis ― täysissä pukeissa oleva Auli Pietarinen putoaa hyytävän kylmään avantoon Ristiinan Kirkkorannassa. Naskalien avulla hän nostaa itsensä kevyesti ylös, mutta muutamaa sekuntia myöhemmin hän molskahtaa takaisin järveen.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, Pietarinen pulikoi vedessä omasta tahdostaan ja vaihtaapa vielä vaatteetkin järvenjäällä. Kyseessä on jäistä pelastautumis- eli plutausharjoitus, joka on oleellinen osa virallista retkiluistelukoulutusta.

Ristiinassa viime viikonloppuna järjestetty koulutus oli Etelä-Savossa ensimmäinen laatuaan, vaikka sellaisen suorittaminen on ehto Suomen Retkiluistelijoihin liittymiseksi. Kurssi koostuu parituntisesta luennosta, 3–4 tunnin mittaisesta tulokasretkestä sekä vapaaehtoisesta mutta vahvasti suositeltavasta plutausharjoituksesta.

Edellisyönä jäälle sataneen lumen vuoksi Ristiinan tulokasretki typistyi pienellä, auratulla kentällä järjestettyihin turvallisuus- ja tekniikkaharjoituksiin, jotka olivat yhtälailla tärkeitä ja hyödyllisiä.
Suomen Retkiluistelijoiden jyväskyläläiset kouluttajat Teemu Tenhunen ja Mikko Kiljunen opastivat kurssilaisia muun muassa heittoköyden ja naskalien käytössä ja painottivat joka välissä kaikista tärkeintä viestiään: luistelemaan pitää aina lähteä porukalla.

― Kaveri pystyy tarvittaessa pelastamaan tai soittamaan apua. Kaveri kuulee luistinten äänestä, jos ollaan menossa heikoille jäille, joten ei mennä vierekkäin vaan jonossa. Meillä on seurassa periaatteessa kiellettyä lähteä yksin luistelemaan, kertoi Tenhunen.

Kyseinen sääntö selittääkin, miksi Ristiinaan tilattiin retkiluistelukurssi. Pietarinen ja kourallinen muita aktiiviluistelijoita, jotka olivat jo itse käyneet kurssin, toivoivat kurssin rohkaisevan uusiakin kasvoja retkiluisteluharrastuksen pariin.

― Luistelukavereita ja jäätietoutta, tiivisti Pietarinen.

Jäätietämyksen avulla jäällä voi liikkua rennosti ja nauttien, Pietarinen uskoo.

― On ihanaa, kun jää elää koko ajan. Se paukkuu ja ritisee koko elementissään.

Lotta Tuominen

Seitsemän majoitusliikettä kehitti uuden matkailupaketin.

Paikalliset yrittäjät tuovat markkinoille uuden pyöräilymatkapaketin. Ristiinalaisista yrityksistä mukana ovat Tuukkalan tila B&B ja Kallioniemi.

Pyörämatkalla tutustutaan Saimaa Geoparkin maisemiin joko opastetusti tai omatoimisesti.

­– Tässä on siis kaksi eri tuotetta. Ryhmämatka on lauantaista lauantaihin, ja opas on siinä koko ajan mukana. Tämän olemme suunnanneet ennen kaikkea Euroopan markkinoille. Omatoiminen matka kiinnostaa ehkä enemmän suomalaisia, puumalalaisen Nestorinrannan yrittäjä Riitta Viialainen kertoo.

Paketissa on mukana seitsemän yritystä, eli kierroksen seitsemän yötä nukutaan eri paikoissa. Matka alkaa Mikkelistä, josta poljetaan Ristiinaan ja edelleen Puumalaan. Sieltä jatketaan Anttolan kautta takaisin Mikkeliin.

­– Toinen yö, eli ryhmämatkan sunnuntai-ilta, on Tuukkalan tilalla. Siitä voi vaikka käydä Metsälinnan tansseissakin. Seuraava yö on Kallioniemessä, josta tehdään opastettu veneretki Astuvansalmen kalliomaalauksille, Viialainen kertoo.

Matkapaketin suunnittelu alkoi reilu vuosi sitten projektissa, jossa oli nyt mukana olevista yrityksistä Tuukkalan tila, Härkäniemen tuvat ja Nestorinranta. He saivat mukaan myös Kallioniemen, Hostelli Rantapappilan, Ollinmäen viinitilan ja Huoneistohotelli Marjan.

Viialainen kertoo, että palaset loksahtivat kohdalleen, kun yrittäjät kävivät joulukuun alussa tutustumassa Nurmeksessa hiihtovaelluspakettiin, jossa matkataan majatalosta majataloon.

Ensimmäiset ennakkomainokset tulossa olevasta tuotteesta julkaistiin pikavauhtia, jotta ne ehtivät viime viikonloppuna olleille Helsingin Matkamessuille ja Grüne Woche -messuille Berliiniin.

– Meillä on vielä monia yksityiskohtia hiottavana ja paljon byrokratiaa tekemättä. Laskemme vielä myös hintoja. Mutta paketti selvästi kiinnostaa, koska siitä Puumalan saaristoreitin Facebook-sivulla jaettu ennakkomainos lähti heti hyvin leviämään, Viialainen sanoo.

Yrittäjät toivovat pyörämatkailijoista lisää työtä erityisesti sesongin ulkopuolelle. Heinäkuussa matkoja ei ole, koska reitin yrityksissä on kiirettä.

– Matkoja voi varata vapusta juhannusta edeltävälle viikolle ja sitten taas elokuusta lokakuun puoliväliin. Kaikkiaan opastettuja lähtöjä voi tänä vuonna olla 16 kappaletta, Viialainen sanoo.

Matkalla mukana kulkeva opas kertoo ryhmälle erityisesti geo- ja kulttuurikohteista. Ryhmän toiveiden mukaan vierailu- ja taukopaikkoja voivat olla esimerkiksi Brahelinnan rauniot tai Puumalan Rakokivet.

Viialainen kertoo, että ammattitaitoisia oppaita on nyt kaksi.

– Ensimmäinen kesä on tässä kaikkiaan vielä kokeilua. Mutta olisi hyvä, että oppaita olisi 5–10, eli etsimme koko ajan lisää oppaita, Viialainen vinkkaa.

Matka on lähes täysihoidolla, eli siihen kuuluu ruuat varsinkin silloin, kun ollaan kauempana kyläkeskuksista. Mukana olevat yrittäjät työllistävät myös muita alueen yrityksiä, kun pyöräilijät ruokailevat muun muassa Kyyhkylän kartanossa ja Puumalan Sahanlahdessa. Myös matkalla käytettävät pyörät vuokrataan.

– Osa haluaa varmasti tuoda oman pyörän ja toiveita on niin monenlaisia, joten päädyimme siihen, että pyörä ei kuulu matkan hintaan vaan ne vuokrataan erikseen, Viialainen kertoo.

Elina Alanne

Ristiinan koulu isännöi uuden yhteistyöprojektin vieraita tällä viikolla.

Vähänkin lunta riittää, nauraa portugalilainen Daniel Golante ja jatkaa, että viileys on ihanaa, koska hänellä on aina kuuma.

Lämmin Golantelle on tullut hetkeä aiemmin Ristiinan Yhtenäiskoulun salissa, jossa joukko kansainvälisiä vieraita ja ristiinalaisia oppilaita tanssivat vanhojen tansseja.

Maanantaina oli alkujaan tarkoitus luistella ja pilkkiä Ristiinassa mutta Suomen eriskummallinen talvi vesitti nuo suunnitelmat.

– Olen tykännyt kaikesta tähän mennessä. Suomalaiset ja kaikki muut ovat kivoja ja avoimia, 20-vuotias Golante vielä vakuutti toimittajan pahoitteluun siitä, että luminen vierailu Suomeen ei nyt toteutunut.

Ristiinan Yhtenäiskoulu ja koulut Portugalista, Saksasta, Kreikasta ja Romaniasta aloittivat tällä viikolla uuden yhteistyön. Projektin teema on Be proud – be scout, eli sen teemoina ovat yhteistyö, retkeily ja luonto. Ristiinasta mukana ovat 7–8-luokat ja Jopo, eli joustavan perusopetuksen luokka.

Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman rahoittama vuoteen 2012 jatkuva projekti alkoi tällä viikolla ensimmäisellä vierailulla Suomeen. Myöhemmin Ristiinasta matkataan muihin mukana oleviin maihin.

Projektin ideoija, saksalainen Alf Neuber kertoo, että teema syntyi hänen omista kokemuksistaan.

– Olen ollut partiolainen koko ikäni ja koen, että olen saanut siitä paljon hyvää elämääni. Arvot eivät ole enää nykyään koulussa niin tärkeitä, joten halusin tuoda hyviä arvoja myös kouluun. Esimerkiksi kunnioitus on tärkeää. Omilla oppilaillani on erilaisia käytöshäiriöitä ja ryhmässä toimiminen ei ole heille niin helppoa, joten nämä ovat hyviä tapoja harjoitella, Neuber kertoo.

Projektissa on myös muista kouluista mukana erityisen tuen oppilaita. Romaniasta osallistuu näkövammaisten koulu.

Ristiinan Yhtenäiskoulusta projektia on ollut erityisesti suunnittelemassa erityisopettaja Monika Assmann.

– Jopo-luokalleni on erittäin tärkeää, että he pääsevät harjoittelemaan englantia oikeissa tilanteissa. Kaikkiaan pidän kansainvälisiä yhteyksiä todella tärkeinä. Kyllä tämä rohkaisee myös meitä opettajia puhumaan vierailla kielillä, vaikka kielitaito ei olekaan täydellistä, Assmann kertoo.

Retkeilyteema näkyy Suomen jaksossa niin, että oppilaat viettivät keskiviikon ja torstain välisen yön puolijoukkueteltoissa.

– Saa nähdä, kuinka moni siellä lopulta uskaltaa nukkua, Assmann mietti maanantaina.

Ristiinalaiset Vilma Paasonen ja Saaga Makkonen odottivat telttailua innolla.

– Siitä tulee varmasti hauskaa. Itsekään en ole nukkunut teltassa talvella, Paasonen kertoi.

Paasonen ja Makkonen kertoivat maanantaina, että vieraiden kanssa toimiminen on ollut todella mukavaa.

– Aamulla jännitti englannin puhuminen ja sanavarastossani olen huomannut puutteita. Mutta sitten on huomannut, että jengi ymmärtää minua ja minä heitä, vaikka kukaan ei puhukaan kovin täydellisesti, Paasonen kertoi.

– Hiljaista hetkeä ei ole ollut. Kaikki on tosi mukavia, Makkonen jatkoi.

Lauantaina romanialaiset ja kreikkalaiset matkaavat kotiin. Ristiinalaiset, portugalilaiset ja saksalaiset lähtevät vielä neljäksi yöksi Rovaniemelle.

– Sieltä löydämme toivottavasti talven ja lunta. Iso unelma olisi myös nähdä revontulia, saksalainen Neuber kertoi.

Elina Alanne

LC Ristiina järjestää ensi kesän markkinat vuosien tauon jälkeen Rantapuistossa. Markkinahumu valtaa Ristiinan perjantaina 17. heinäkuuta.

– Haluamme kehittää markkinoiden tapahtumallisuutta, eli saada myyjien lisäksi mukaan jotain aktiviteettia. Siellä voisi olla vaikka ongintaa tai maksullista matonpesupalvelua, ja esiintyäkin saa. Mielellämme otamme mukaan tapahtumaa järjestämään myös muita ristiinalaisia järjestöjä, LC Ristiinan markkinavouti Auvo Urpilainen kertoo.

Markkinoiden tärkein ohjelma on kuitenkin kaupanteko.

– Eli ei sinne mitään Juha Tapiota olla pyytämässä esiintymään, Urpilainen naurahtaa.

Viime kesänä kylällä järjestettiin kahdet markkinat samana päivänä. Lions Clubin järjestämät Ristiinan markkinat olivat koulun kentällä ja Trampbikers ry piti Uikkalan markkinat.

Rantapuistossa oli ollut edelliset markkinat vuonna 2003. Tämän jälkeen osa kyläläisistä haikaili markkinoita takaisin niin sanottuun Uikkalaan.

Urpilainen toteaa, että viime kesän kahdet markkinat aktivoi leijonia päätöksenteossa.

– Tämä asia on pyörinyt väljässä vedessä vuosia. Haluamme säilyttää yli 40 vuotta järjestetyn tapahtuman ja auttaa Ristiinan yhteisöllisyyttä. Toivotaan, että uudistus tuo taas enemmän ihmisiä ja enemmän kauppiaita, Urpilainen miettii.

Viime vuosina markkinoilla on ollut myymässä 70–80 kauppiasta. Urpilainen kertoo, että Rantapuistoon mahtuu toistasataa.

– Meillä on vuoden 2003 myyjäkartta tallessa ja siinä on 145 myyntipistettä. Myyjiä on ollut eniten 15–20 vuotta sitten. Torikauppiaatkin ikääntyvät, Urpilainen toteaa.

Urpilainen toivoo, että myyntipuuhiin saataisiin lisää ristiinalaisia toimijoita.

– Viime kesänä markkinoilla oli tauon jälkeen perunan- ja mansikanmyyjiä. Heillä oli jonoa kojun edessä. Lähiruualle on kovasti kysyntää, Urpilainen sanoo.

Markkinavouti toteaa, että ensi kesänä kaikki alkaa puhtaalta pöydältä.

– Varmaan kaksi–kolme vuotta menee, että homma taas vakiintuu. Kauppiaille tulee uudet paikat ja varmasti saamme niin kehuja kuin haukkujakin. Kauppiaidenkin pitää pohtia, mikä on kenellekin hyvä myyntipaikka, Urpilainen sanoo.

Elina Alanne

Ristiinassa on jo tovin ollut hyvin vaikea saada aikoja hammaslääkärille.

Essoten ylihammaslääkäri Virpi Laine kertoo, että Ristiinassa on edelleen kaksi virkaa tekevää hammaslääkäriä, mutta heillä on ollut virkavapaita ja muita työaikajärjestelyitä.

Vajetta on paikannut kerran viikossa Ristiinassa työskentelevä hammaslääkäri.

– Ristiinan tilanne ei sikäli ole poikkeuksellinen, että aikojen saaminen on joka paikassa kiven alla. Kiireettömät ajat menevät usein noin neljän kuukauden päähän, Laine toteaa ja jatkaa, että hammashoidossa on loputon henkilökunnan tarve.

Hammashoidossa hoitoon pitää kiireettömissä asioissa päästä kuudessa kuukaudessa. Tämä Mikkelissä täyttyy.

Laine kertoo, että Ristiinan tilanne helpottaa viimeistään syksyllä, kun virkaa tekevät hammaslääkärit palaavat täysiaikaisemmin töihin.

Hammaslääkäreiden lisäksi Ristiinassa työskentelee suuhygienisti. Hän tekee muun muassa alle kouluikäisten ja koululaisten hammastarkastukset. 8-luokkalaisten hampaat tarkistaa hammaslääkäri.

Mikkelissä hammashoidossa näkyy koko Suomen ilmiö, että lääkäreitä on hankala saada sivupisteisiin töihin.

– Valitettavasti nämä työt eivät ole nuorista hammaslääkäreistä houkuttavia. Onko siinä sitä, että nuoret eivät halua olla maalla töissä. Ja töihin pääsyyn pitää olla auto. Toisaalta nuoria hammaslääkäreitä voi jännittää myös se, että sivupisteissä pitää uskaltaa olla itsekseen töissä ilman kollegoiden tukea, Laine miettii.

Kaikkiaan Mikkelin hammaslääkäritilanne on helpottamassa pian, kun uusia työntekijöitä on saatu rekrytoitua.

– Hammaslääkäreitä valmistuu paljon, joten siltä kannalta tilanne on hyvä, Laine sanoo.

Elina Alanne