Suomalais-sveitsiläisen Roosin perheen arkeen kuuluu monta eri palasta. Maalaisromantiikka on usein kaukana, mutta muutto kauas katuvaloista ei kaduta.
Ensin Florian ja Päivi Roosille tuli kanoja ja kissoja, sitten lampaita ja vuohia. Vuohista on nyt luovuttu mutta ensimmäisistä, 10 vuotta sitten tulleista lampaista muutama on vielä tärkeä osa laumaa.
Upeat tammet ovat tulijaa vastassa Päivi ja Florian Roosin pihassa. Noin 20 kilometrin päässä Ristiinan kylältä, keskellä suomalaista metsämaisemaa ei heti ajattele kohtaavansa yhtä hienoja jalopuita.
– Isäni ja setäni ovat nämä tammet istuttaneet joskus lapsina, Päivi kertoo.
Ollaan Saimaan seuduilla, jossa Päivin vanhempien suvut ovat asuneet aikoinaan. Isän kotitila oli ollut vuosia kesäasuntona, kunnes siitä tuli Roosin perheen koti kymmenisen vuotta sitten.
– Me ollaan tavattu Intiassa, oliko se 2010 vai 2011…. Sen jälkeen kuljimme jonkin aikaa Suomen ja Sveitsin välillä hypäten ja asuimme jonkun aikaa Sveitsissäkin, Päivi kertoo.
Sveitsiläinen Florian oli jo ennen Päivin tapaamista käynyt 18-vuotiaana Suomessa ja tykännyt maasta.
– Sveitsi on pieni maa ja tosi tiivis, koska siellä on vain vähän alueita, mihin voi rakentaa. Sveitsissä on tosi harvinaista löytää hiljaisuutta, Florian kertoo.
Erään kerran Suomessa Päivi sanoi, että mennään käymään meidän mökillä.
– Päivi oli aina puhunut mökistä ja kun tultiin tänne, olin ihan, että vau, mikä paikka! Täällä olikin pieni tila, Florian kertoo.
Niin pariskunta päätti muuttaa Suomeen, Ristiinaan, kauaksi katuvaloista ja aamulla aikaisin aurattavista teistä. Taloon ei myöskään heidän muuttaessaan tullut lämmintä vettä vaan remontteja on tehty, ja tehdään parhaillaan, asumismukavuuden lisäämiseksi.
– Olin innokas lähtemään Sveitsistä. Olin ollut kesäpaimenena eläinten kanssa kolmena vuonna ja unelmani oli, että joskus minulla on omia elukoita ja pieni maatila, Florian kertoo.
Pariskunta naurahtaa, että varmasti molempien perheissä mietittiin, että yhden talven jälkeen asuminen maalla on kokeiltu ja he muuttavat pois. Päivin vanhemmat miettivät omien kokemustensa pohjalta, että on siinä paljon työtä.
– Ja totta kai talvi on täällä ihan erilainen. Se on pitkä ja rankka, ja sähköt katkeilee, Päivi sanoo.
Nyt perheeseen kuuluvat myös 7-vuotias Saima ja 3-vuotias Eemil. Elämään kuuluvat myös lampaat, kanat ja kissat. Tilaan kuuluu myös metsää, jota pitää hoitaa.
– Tämä on kallis harrastus! Tuntipalkkaa ei kannata laskea, pariskunta toteaa.
Florian naurahtaa, että vähällä rahalla pärjää, koska maalla ei ole mitään, mitä ostaa.
– Menot ja kauppalistat on suunniteltava. Silloin kun lapset olivat pienempiä, niin auta armias, jos vaipat unohtui kauppaan, Päivi naurahtaa.
Roosien tavoitteena on pikkuhiljaa saada yhä enemmän käyntiin yritystoimintaa maalta käsin.
– Niin kuin moni maalla sanoo, niin toimeentulo tulee monesta purosta. Meillä on yksi vuokramökki, lisäksi suunnittelussa on lammaspaimenlomat ja omia tuotteita, Päivi kertoo.
Lihan suhteen perhe on omavarainen ja lampaan syöminen on lapsillekin normaalia.
– Sveitsiläiset ovat Suomessa aina ihmeissään, kun liha on halpaa. Sitten he ostavat ulko- ja sisäfileitä, ja meidän lapset ei tykkää, Florian kertoo.
Rakenteilla olevaan lisärakennukseen tulee muun muassa elintarviketilat ja Päiville oma harrastustila. Hän on opiskellut kehräämistä mutta kissanpentujen ja lasten kanssa sen harjoittelu ei ole ollut samassa tuvassa mahdollista.
– Kun saisi nämä omat remontit valmiiksi, niin olisin itsekin vapaampi tekemään muita töitä, Florian toteaa.
Roosien tilalla pääsee lampaiden lisäksi myös kissojen valvovan silmän alle!
Päivi on mukana Ristiina-Seuran toiminnassa ja sitä kautta Florian on oppinut Matti Partiolta riukuaidan tekemisen taidon.
– Minulla oli kriisi, että minulla ei ole mitään omaa aikuisten juttua. Tykkään siitä, kun on historiaa ja Pien-Toijola on tässä lähellä, niin menin Ristiina-Seuran kokoukseen – ja päädyin sihteeriksi, Päivi kertoo.
Kotiseutuharrastus on lisännyt yhteyttä alueeseen ja tuonut uusia tuttavuuksia.
Mutta onko arjessa ollut niitä hetkiä, että mieleen on tullut, oliko maalle muuttamisessa järkeä?
Päivi ja Florian katsovat toisiaan ja hymyilevät. He naurahtavat, että maalaisromantiikka on kyllä usein kaukana.
– Tykkään ajatella sukupolvien jatkumoa. Mummo on täällä hoitanut sodan aikaan yksin karjan ja lapset vielä viileämmässä ja vaatimattomammassa torpassa. Jos itsellä vastustaa, niin mietin sitä, Päivi sanoo.
Huonoina päivinä on myös helppo löytää hyviä puolia, ja ajatus kaupungista tuntuu pian mahdottomalta.
– Kyllä minä välillä mietin, että olisipa helppoa, kun pääsisi kävellen kauppaan tai lapsi voisi tulla koulusta kävellen kotiin. Mutta lapset eivät ole kyllä yhtään muualle haikailleet. Lapsille tämä on tosi hyvä paikka kasvaa ja olla. Vaikea olisi lähteä kaupunkiin, jossa on niin ahdasta. Täällä kun avaa oven, niin luonto ja järvi on tuossa, Päivi sanoo.
Florian miettii, että hänellekin olisi vaikeaa muuttaa, kun hiljaisuuteen on nyt tottunut.
Ristiinan Autotyöllä on menty reilu puoli vuotta uusien yrittäjien voimin, kun Niko Ruhanen ja Esa Viitikko ostivat liiketoiminnan Kari Ruhaselta.
Esa Viitikko (vas.) ja Niko Ruhanen ovat olleet yrittäjinä vastuussa Ristiinan Autotyön toiminnasta maaliskuusta alkaen. He molemmat ovat työskennelleet yrityksessä jo pitkään.
”Pitää viedä auto Ruhaselle”. Tämä lause on varmaan tullut viimeisten vuosikymmenten aikana tutuksi monelle ristiinalaiselle autonomistajalle. Ja vaikka Ristiinan Autotyön perustaja ja entinen omistajayrittäjä Kari Ruhanen siirtyikin maaliskuussa päivittäisestä toiminnasta syrjään, voi kyseistä sanontaa käyttää edelleen huoletta. Korjaamo-huoltamon uudet yrittäjät nimittäin ovat pitkään yrityksessä työskennelleet Niko Ruhanen (Karin veljenpoika) ja Esa Viitikko.
– Maaliskuun alusta vetovastuu virallisesti vaihtui. Kyllähän tässä on hommat pyörineet ihan mukavasti ja odotetulla tavalla. Ei ainakaan vielä mitään suurempia yllätyksiä tai hankaluuksia ole tullut vastaan, Ruhanen ja Viitikko toteavat.
Miehet kiittelevät Kari Ruhasta siitä, että yrityskauppa ylipäänsä onnistui.
– Emme olisi nykytilanteessa saaneet rahaa pankista. Hieno homma että saatiin Karin kanssa asiat sovittua niin, että pääsimme eteenpäin!
Itse päivittäinen työ on tosiaan ollut uusille yrittäjille tuttua. Viitkko on työskennellyt tämän katon alla vuodesta 2004 ja Ruhanenkin jo vuodesta 2006 saakka.
– Niin, kyllä tässä toiminta on tuttua, ja sillähän tähän uskallettiin lähteäkin. Ja vaikka yrittäjiksi ryhtyminen alkuunsa vähän mietitytti, niin ei siltäkään osin mitään suurempia vaikeuksia ole ollut, Ruhanen sanoo.
– Ja jos joku on pohdituttanut, niin tilitoimistosta on saatu hyvin neuvoja, Viitikko kiittelee.
Ristiinan Autotyöllä työllistävät monenlaiset autojen kunnostukset, määräaikaishuollot ja esimerkiksi katsastuskorjaukset.
– Ja kyllähän sitten kaksi kertaa vuodessa tuo rengassesonki on ihan merkittävä homma. Meillä on renkaita säilytyksessä arviolta noin 120 sarjaa, eli viitisensataa rengasta, korjaamoyrittäjät laskeskelevat.
Autokorjaamon tulee pysyä ajan hermolla, jotta myös uudempia autoja pystytään korjaamaan ja huoltamaan.
– Laitteistoa ja välineitä pyritään sitä mukaa päivittämään, kun tarvetta tulee. Pakkohan se on, jos meinataan pystyä tekemään. Ja tietysti uusia laitteita täytyy aina opetella ja kouluttautua myös käyttämään, Ruhanen tuumii.
Edessä siintää eittämättä myös se, että sähköautojen yleistyminen tulee vaatimaan osaamista myös sillä saralla, vaikka muutos ei ihan vielä – ainakaan täällä – ovella olekaan.
– Voisiko sanoa, että meidän tyyppisille korjaamoille on hyväkin se, että Suomessa ja etenkin tällä seudulla autokanta on aika vanhaa! Viitikko naurahtaa.
– Mutta totta kai siihenkin varaudutaan, että sähköautojen määrä pikkuhiljaa kasvaa, täytyyhän niitäkin pystyä sitten huoltamaan. Toki niissä on sinällään paljon ihan samoja osia kuin polttomoottoriautoissakin, että eihän se paletti kokonaan uusiksi mene, Ruhanen pohtii.
Ainakaan toistaiseksi yrittäjillä ei ole ajatusta lisätyövoiman palkkaamisesta.
– Mutta eihän sitä tiedä, jos vielä joskus. Ehkä juurikin nuo sähköautot saattaisivat olla jossain vaiheessa sellainen asia, johon tarvittaisiin uutta osaamista, he suunnittelevat.
Viime viikonloppu jää meteorologisiin historiankirjoihin varmastikin tämän kesän sateisimpana.
Rottaralliin saavuttiin jälleen – keleistä huolimatta – toinen toistaan upeammilla pyörillä ”oheisvarusteineen”!
Tästä huolimatta perinteikäs Rottaralli järjestettiin kolmen vuoden tauon jälkeen jälleen Heimarin alueella. Sää vastasi siitä, että ennätysmäärää ei osallistujia nähty, mutta yli 400 innokasta motoristia ja tapahtumaan tykästynyttä oli saapunut paikalle keliä uhmaten.
– Olen minäkin 90-luvun puolivälistä saakka Rottarallissa mukana ollut, mutta en ihan tällaista vastaavaa keliä muista! nauraa rallijohtajan tehtäviä tästä vuodesta saakka hoitanut Tero Pöntinen MC Road Ratsista.
Pöntinen sanoo, että totta kai huono keli on hieman harmittanut, mutta tilanteeseen ei auta kuin suhtautua positiivisesti, osin huumorillakin.
– Ja tietysti se on ilahduttanut, kun hirmu iso osa kävijöistä on käynyt jutulla ja sanonut että totta kai he tulevat aina, riippumatta siitä mikä keli on. Ja taas on saatu järjestelyistä paljon kiitosta, kyllä ihmiset selvästi edelleen Rottarallista tykkäävät ja tapahtuman muistavat.
Kolme edellistä vuotta jäi siis tapahtumalla väliin. Tällä kertaa toteutus tapahtui entistäkin enemmän Road Ratsin oman talkooporukan voimin.
– Heimarissa kun ei ole nyt hotelli- tai ravintolapuolen operaattoria, niin lopulta päätimme ottaa nämäkin hommat itsellemme hoitoon. Tässä nyt sitten aloitettiin lakanoiden hankkimisilla hotellihuoneisiin tämä prosessi! Pöntinen kuvailee järjestäjien laajentunutta toimenkuvaa.
– Onneksi meillä on ollut taas kasassa ihan huippu talkooporukka. Kaikkiaan taitaa olla noin sata henkilöä tässä ringissä, eikä tämä tietysti ilman suurta määrää tekijöitä onnistuisikaan.
Rallijohtaja Tero Pöntinen (vas.) ja ensiapuvastaava Henri Avikainen iloitsivat lauantai-iltana siitä, että Rottaralli oli jälleen kerran edennyt hyvässä hengessä.
Haastattelua tehdään sisätiloissa, joita Heimarissa näille keleille onneksi riittää. Pöytään istahtaa myös yksi vastuutalkoolaisista. Ilkka Husu vastaa keittiön toiminnoista.
– Onhan tässä huisketta riittänyt. Perjantaina kun oli niin kovaa sadetta, niin päätettiin kokeilla, että miten onnistuu ruuan tarjoilu tässä sisätiloissa. Oli muuten aikamoinen ponnistus kahteen tuntiin, kun tarjoiltiin 400 annosta yhden linjaston läpi! Husu huokaisee.
– Perhana, keittiössä soi taas kello, ei auta kuin hypätä takaisin töihin! mies naurahtaa ja hilpaisee takaisin kohti keittiötiloja esiliina hulmuten.
Perinteiseen tapaan Rottarallin pääsymaksuun kuuluu myös ruokailut sekä luonnollisesti myös tapahtumateltan bändit sekä muu ohjelma.
– Meillä oli esimerkiksi äsken taikuri Janne Mustonen esiintymässä. Hän muun muassa jonglöörasi moottorisahoilla, eli ei mikään turha heppu! Pöntinen hehkuttaa.
Esiintyjissä, kuten myös esimerkiksi kaikissa ruuan raaka-ainehankinnoissa, pyritään myös tukemaan paikallisia mahdollisuuksien mukaan. Lauantai-illan musiikkiesitykset aloittaa metallillaan sulkavalainen Seventine.
Rottaralli on järjestetty nyt 31 kertaa. Vuodesta 2017 alkaen tapahtuma on ollut Heimarissa, jota ennen ralli toteutettiin Löydön kartanon alueella.
– Viimeisinä vuosina normaali kävijämäärä on ollut siinä tuhannen paikkeilla. 90-luvun lopulta on hurja ennätys 1650 kävijää, Pöntinen muistelee.
– Virallisesti tapahtuma alkaa perjantaina klo 12, mutta torstai-iltana voi jo tulla majoittumaan. Sellaiset 50 innokkainta olikin jo torstai-tilana paikalla, keleistä huolimatta!
Kertoo omaa kieltään siitä, että Rottaralli on motoristien parissa pidetty tapahtuma.
Anssi Kinnunen (vas.) ja Sami Tanninen ovat olleet Rottarallin talkoolaisina jo vuosikausia. Kokonaisuutena MC Road Rats sai tälle vuodelle kasaan hienosti noin sadan hengen talkooryhmän.
Viime lauantaina kuultiin Himalansaaren kyläkirkossa hieno kuorokonsertti, kun helsinkiläinen Philomela-naiskuoro kävi ilahduttamassa paikallisia musiikin ystäviä.
Philomela-kuoro ihastutti viime lauantaina Himalansaaren kirkossa. Kuoron parikymmentä laulajaa tarjosivat laadukkaan musiikkihetken yleisölle, jota oli saapunut paikalle kyläkirkon täydeltä.
Konsertissa kuultiin monenlaisia sävellyksiä, esimerkiksi erilaisia kansanrunoihin tehtyjä ja sovitettuja kuoroteoksia. Mitään yksioikoista kuoroesitystä ei todella kuultu, vaan konsertissa mentiin herkästä voimakkaaseen, perinteisestä uuteen. Konsertissa kuultiin muun muassa Anna-Mari Kähärän, Tellu Turkan ja Hanni Autereen sävellyksiä. Myöskään esiintymistyyli kuorolla ei ollut vain ”yleisön edessä pönöttämistä”, vaan kuoron jäsenet lauloivat välillä yleisön sivulla, keskellä ja takana.
Lukuisista kysymyksistä ja keskusteluista kuoron jäsenten kanssa jo ennen konserttia käy selväksi, että muitakin kuin allekirjoittanutta kiinnostaa kovasti seuraava asia: miten ihmeessä tällainen – kansainvälisiäkin esiintymisiä vyöllään kantava – laatukuoro on löytänyt tiensä Ristiinaan, ja vieläpä pikkuruiseen Himalansaaren kyläkirkkoon?
– No ihan rehellisesti sanottuna me katsottiin Google Mapsista, että minkä kirkon lähelle pääsee höyrylaivalla! nauraa Laura Aurola, kuoron jäsenenä yli 15 vuotta toiminut laulaja.
Kun sekä Aurola että kuoroa varajohtajana mestaroinut Mari Nieminen ovat hieman enemmän valottaneet asiaa, käy selville, että Philomela-kuoron kesäperinteisiin kuuluu Saimaalla liikkuminen puumalalaisella höyrylaiva Anterolla.
– Tämä on nyt neljäs kesä, kun Saimaalla seilataan. Viime vuonna käytiin reissun aikana esimerkiksi Sulkavan souduissakin. Nämä ovat meille vähän niin kuin kesälomareissuja, mutta kun ei osata laulamattakaan olla, niin sitten on ympätty mukaan myös konsertteja, Nieminen kertoo.
– Tämä yksi niin sanottu virallinen konsertti on ohjelmassa. Puumalasta kun lähdettiin, niin sellainen pikkuinen ”lähtölauluiksi” nimetty tilaisuus oli, kun lauloimme laivan kannelta laiturilla olleille ihmisille.
Tällä kertaa konsertti siis osui Himalansaarelle. Kun kuorolaiset olivat asian tiimoilta yhteydessä Mikkelin tuomiokirkkoseurakuntaan, oltiin seurakunnasta ensin yhteydessä Philomelan suuntaan hieman epäuskoisesti.
– Seurakunnan johtava kanttori Jouni Vaaja oli meihin yhteydessä ja varmisteli että ”tiedättekö nyt varmasti mihin olette haluamassa”! Nieminen ja Aurola naurahtavat.
– Eihän tämä ole suurin kirkko eikä täällä ole esimerkiksi juoksevaa vettä, mutta todella tunnelmallinen ja upea paikka. Ja tosi hienoa, että paikallinen kyläyhdistys otti hoitaakseen tuon kahvion, he kiittelevät.
Viime vuonna esiintyminen osui Sulkavalla oltaessa sikäläiseen Lohikosken kirkkoon. Joko ensi vuoden paikka on valittu?
– Kyllä nämä reissut jatkuvat varmasti, porukka on tykännyt, nytkin meillä on yli kolmasosa koko kuorosta matkassa. Ensi vuoden kohteita ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta niitäkin ryhdytään tässä suunnittelemaan, laulutaiturit toteavat.
Kesäkonserttien ja -reissujen perinteen laulajat kertovat alkaneen siitä, kun korona-aikaan kuorolaulaminen oli kiellettyjen asioiden listalla. Kirkkoveneellä sai kuitenkin soutaa.
– Ja ehkä siinä soutamisen ohella sitten tuli myös laulettua! Nieminen hymyilee.
Huipputasokkaan kuoroesityksen lopuksi myös Himalanpohjan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Katriina Kontinen kiitteli kuorolaisia.
– Suurkiitos mahtavasta konsertista, ja että päätitte saapua tänne meidän kirkkoomme iloksemme. Mielihyvin otetaan teidät vastaan jatkossakin!
Ja, jos kuoro ei saavu täysin samaan kirkkoon uudestaan, niin ilmaisena vinkkinä mainittakoon, että Ristiinan kirkonkylällä kirkko on vielä lähempänä laivalaituria kuin Himalansaarella!
Keskisuomalainen raskaamman musiikin aarreaitta onnistui jälleen hyvällä fiiliksellä
Tulta ja tappuraa Beast In Blackin malliin John Smithin lauantai-illassa! (Kaikki kuvat: Niko Takala)
John Smith -festaria on järjestetty Laukaan Peurungassa vuodesta 2016 saakka. Keskikokoinen raskaamman musiikin juhla on vakiinnuttanut paikkansa kävijöidensä sydämissä toimivilla järjestelyillä, kokoluokkaansa nähden oivilla esiintyjillä sekä Suomen hienoimmalla festarialueella! Tänäkään vuonna John Smithillä ei niitä ihan kovimpia maailmantähtiä nähty, mutta laadukkaita kotimaisia sekä ulkomaan eläviä, jotka rokkasivat paikalle saapuneiden festarivieraiden sydämet siihen asentoon, että festareilla myyntiin tulleet Blind bird -liput ensi vuoden tapahtumaan myytiin jo loppuun!
Allekirjoittanut oli mukana festareilla 2016-2018, joten nyt oli korkea aika tehdä paluu Peurunkaan. Reissu olikin varsin onnistunut, sillä sekä bändit että järjestelyt toimivat hienosti. Ja kaiken kukkuraksi kylpylän liukumäen PB parani jo lähelle 18 sekunnin haamurajaa..!
Alla ajatuksia ja kuvia niiden orkestereiden osalta, joita paikalla olin kuuntelemassa.
TORSTAI
Omnium Gatherum
Paikalle Peurunkaan ehdittiin siten, että loppuosa Omnium Gatherumin keikkaa ehdittiin tsekkaamaan. Tämä itseään ”maailman parhaaksi AOR-melodeath-bändiksi” mainostava retkue raapi jälleen kerran kovalla ammattitaidolla. Itselle sinällään tuttu bändi, mutta jäänyt aina sellainen tarkempi syventyminen jostain syystä tekemättä. Hyvältähän se taas kuulosti, joten lienee syytä napata nämä pitkän linjan tekijät tarkemmin haltuun!
Vokalisti Jukka Pelkosen ja bändin sielun, kitaristi Markus Vanhalan hellyyden hetki!
The Halo Effect
In Flames -fanina ei ole tietenkään voinut jättää rekisteröimättä The Halo Effectiä, jossa raapii IF:n entisiä jäseniä neljä, kun bändin vahvuuteen kuuluvat kitaristit Jesper Strömblad ja Niklas Engelin, basisti Peter Iwers ja rumpali Daniel Svensson. Heistä tosin Strömbladia ei tällä keikalla nähty, vaan häntä tuurasi (ilmeisesti jo melko pysyvä liveratkaisu?!) The Hauntedista tuttu Patrik Jensen. Lauluhommista vastaa Dark Tranquilityn Mikael Stanne, joka hänkin on itse asiassa ollut laulajana jonkinlaisessa In Flamesin esiasteessa 90-luvun alkupuolella.
Stanne on oikeastaan itselleni ”syypää” siihen, miksi tästä bändistä ei ihan niin paljon pääse innostumaan kuin In Flamesista. Vaikka musiikki itsessään on loistavaa ja sen jäljet johtavat sinne kuuluisalle sylttytehtaalle, niin sinällään mainion nokkamiehen Stannen hieman yksipuolinen laulanta (tai siis se puhtaan laulun puute) ei nosta biisien melodista vahvuutta niin kovaan lentoon kuin potentiaalia olisi! Kelpo rokkiahan tämä silti on, ja varsinkin hyväntuulisen Engelinin kitarointia oli ilo seurata!
Mikael Stanne (vas.), Niklas Engelin ja Patrik Jensen vauhdissa The Halo Effectin vedossa.
Solstafir
Tämä ”Islannin ihme” on jäänyt itselleni pelkäksi nimitutuksi. Tämän näkemisen perusteella en vielä syvempää rakkautta kokenut, mutta bändin fillistely-shamanistinen-hypnoottinen rockaava metallimusiikki onkin varmasti luonteeltaan sellaista, että siihen on syytä tutustua ennen livekokemusta. Tai sitten tulee olla oikeanlaisten dopingaineiden avustuksella liikkeessä. Joka tapauksessa, ymmärrän yleisöstä hyvin sekä heitä, jotka tanssivat ja/tai heiluivat transsia muistuttavassa tilassa koko keikan että heitä, jotka kävelivät lavan ohi vilkaisematta bändiä kohti.
Cradle of Filth
Yksi lajinsa pioneereista ja edelleen porskuttavista legendoista päätti John Smithin avausillan. Yli 30 vuotta bläkkis- ja ylipäätään äärimetalligenren altaalla vapaata tyyliä vedellyt brittiyhtye veti settinsä ammattimaisesti, ja ainakin omaan silmään näytti mukavalta se, ettei bändi ota itseään liian tosissaan. Vai kuinka pitäisi tulkita se, että bändin spiikkasi sisään Ismo Leikola?! Joka tapauksessa, soitto surrasi ja jyräsi sekä ainoana alkuperäisjäsenenä mukana oleva vokalisti Dani Filth päästeli tavaramerkkikiljumisiaan niin että korviin kävi vähintään yhtä paljon kuin sieluun. Eli ymmärtääkseni onnistunut veto! Tämän jälkeen oli hyvä vetäytyä kämpille saunan lämmitykseen.
Em. bändien lisäksi torstaina esiintyivät Marianas Rest, Smackbound ja Lord of the Lost
PERJANTAI
Fear of Domination
Suomalaisen industrial metallin soihtua väkevästi kannatteleva Fear of Domination sai allekirjoittaneen osalta päräyttää perjantai käyntiin festivaalialueen osalta. Ja rouheastihan tämä tapahtuikin! Huolimatta muutamista (ilmeisesti) sähköongelmista, kun välillä hävisi rokettirolli kuulumasta PA:sta muutamiksi sekunneiksi. Joka tässä tapauksessa muuten kuulosti liki absurdilta, kun oikeasti tuli hiljaista hetkeksi, kun bändi vetelee korvamonitoreilla eikä lavalla ole äänenlähteitä (rumpujen peltejä lukuun ottamatta). Näistä katkoksista kuitenkin päästiin eroon ja festaripäivä reippaalla poljennolla käyntiin!
Fear of Dominationin toinen laulaja, bändin tuorein jäsen Jessica Salmi “kisa-asussaan”.
Freedom Call
Saksalainen Freedom Call oli vuosituhannen vaihteen aikaan ihan virkistävä tulokas power metal -kentälle. Alkuperäisessä kokoonpanossahan muuten oli tuolloin myös Gamma Rayssa kannutellut Dan Zimmermann sekä sittemmin Helloweeniin rekrytty kitaristi Sascha Gerstner. Jo tuolloin bändi oli useimpiin tilanteisiin omaan korvaan vähän turhankin pirteä. Livenä tämä pirteys oli sinällään nyt ihan leppoisaa vaihtelua kaiken maailman synkistelylle! 😉 Bändin ainoa alkuperäinen jäsen, eli kitaristi-laulaja Chris Bay piti yllä hyvää tunnelmaa välispiikeissään ja paikalla olleet viihtyivät. Laulullisesti Bay ei ihan lajinsa eliittiä ole ollut koskaan, mutta ainakin miehellä on tunnistettava ääni. Eniten bändin esiintymisessä itseäni häiritsi se, että rumpali Klaus Sperlingille näytti biiseistä suoriutuminen olevan välillä hieman haastavaa. Liekö sitten taustanauhat vai mikä, mutta hankalaa jotenkin oli paikoin, etenkin nopeampien biisien äärellä. Noh, ehkä tämä asia ei osunut ei-rumpalien silmiin tai korviin samalla tavalla. Päivän oppitunti: Metal is for everyone!
Freedom Call eli Francesco Ferraro (vas.), Klaus Sperling, Chris Bay ja Lars Rettkowitz.
Sonata Arctica
Meri-Lapin miehet jaksavat pyörittää power-sorviaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ja mikä ettei, bändi on livenä ainakin omaan korvaan aivan hyvässä iskussa yhä edelleen. Hyvää fiilistä lavalla loivat etenkin rumpali Tommy Portimon hyväntuulisuus sekä tietenkin bändiliideri, laulaja Tony Kakon valovoimainen sekä välitön olemus. Setissä oli osapuilleen kaikki bändin hitit Full Moonista Paid in Fulliin sekä I Have a Rightista Don’t Say a Wordiin. Itselleni mukava yllätys oli (käsittääkseni?) harvemmin livenä kuultu debyyttilevyn Replica. Myös setin balladivalinta Last Drop Falls osui omaan sieluun kovasti kovaa…
Sonata Arctican Tony Kakko meni peijakas hymyilemään ja levitti hyvää tunnelmaa koko festarikansaan!
Swallow the Sun
Keski-Suomen tunnelmallisen kuolometallin ehdottomat valtiaat meinasivat mennä itseltä sivu suun, kun piti käydä tässä välissä tekemässä matkaretkueemme ennalta sovittu vierailu tuttujen luona. Swallow the Sunin setistä ehdin valitettavasti näkemään vain kaksi viimeistä biisiä, eli These Woods Breathe Evil ja Swallow (Horror, Part 1). STS pitäisi kyllä ehdottomasti päästä vielä näkemään omalla keikalla klubiolosuhteissa, ei ole bändi toistaiseksi valitettavasti osunut kohdalle kuin festareilla.
Swallow the Sunin keikan päätöshetkiä.
Soilwork
Yksi pitkän linjan ruotsalaisista ”Göteborgin soundin” melodeath-jääristä, eli Soilwork veti varmaankin perjantai-illan taidokkaimman setin. Björn ”Speed” Strid on varmasti yksi monipuolisimmista vokalisteista, ja kyllähän Speediltä lähtivät niin puhtaat kuin murinatkin tuttuun laatutyylin. Bastian Thusgaard puolestaan on rumpujen takana ilmiömäisen taitava, eikä toki tietysti muutakaan bändiä pääse osaamattomuudesta syyttää… Ei tarvinnut miettiä, että lähteekö vai ei! Toki rumpali Thuusgardin teknisen briljeerauksen kääntöpuolena voi pitää sitä, että A. Aallon rytmiorkesterinkin rumpali riehuu enemmän kuin hän…! Setistä itselle kolisi eniten heti alkuun kuullut Övergivenheten ja Stabbing the Drama sekä puolen välin tietämillä kuultu Sworn to a Great Divine.
Soilworkin Rasmus Ehrnborn (vas.), Björn Strid, Simon Johansson ja Sylvain Coudret (sekä jossain taustalla olevat rumpali Bastian Thusgaard sekä kiipparisti Sven Karlsson) pistivät hyvät melodeath-humpat pystyyn!
Näiden bändien lisäksi perjantaina esiintyivät: Kaunis Kuolematon, Suotana, Equilibrium, Perturbator sekä D-A-D.
LAUANTAI
Alkuun pakko purnata itselleni anteeksiantamattomasta turaamisesta. Lauantain aloitti mahtava Vorna, jonka kaksi uusinta albumia (Sateet palata saavat, 2019 ja Aamunkoi, 2023) ovat iskeneet omaan pirtaan todella kovaa. Noh, voitte arvata miten kävi. Oman töhöilyn vuoksi jäi bändi näkemättä. Kun älysin että festarialueella soi mahtava ”Tyhjyys on tyyni”, niin kaikuja siitä kuuntelin liki tippa linssissä kämppämme parvekkeella, kun älysin että siellä ne nyt vetää, ja näkemättä jäi… Tulen korjaamaan tilanteen. Ja (valjuksi) lohdutukseksi ostin t-paidan.
Red Eleven
Jyväskylän miehet avasivat nyt sitten omalta osaltani lauantain musiikillisen annin, kun avaajan kanssa kävi kuten kävi. Red Elevenin debyyttilevyn ”Idiot Factory” julkaisusta on muuten tänä vuonna kulunut tasan kymmenen vuotta. Hyvä osoitus siitä, että nykyisin asioista, joista ajattelee olevan maksimissaan viisi vuotta, on mennyt tuo kymmenen…! Bändi on ainakin omaan korvaan pirteämmässä kunnossa kuin koskaan. Tästä osoituksena tuoreet, mukavasti möyrivät singlet ”Blackbird” ja ”Destination Unknown”, jotka itselleni osuivat parhaiten myös livenä bändin lauantai-iltapäivän setistä.
Tämän kuvallisen todistusaineiston mukaan Red Elevenin basisti Petteri ”Spöde” Vaalimaa oli keikalla aivan liekeissä! Lavalla vauhdissa myös laulaja Tony Kaikkonen sekä rumpali Samuli Saari.
Danko Jones
Itselle yksi festarin kohokohdista, vaikka kanadalaisartisti bändeineen sinällään ei ole mitenkään kovassa kuuntelussa itsellä. Se vaan on niin, että kun rehellistä rokkia soitetaan triopohjalta (Jonesin lisäksi JC Calabrese (basso) ja Rich Knox (rummut) a) helvetin hyvin, b) helvetillisellä asenteella, c) hyvällä meiningillä ja d) riittävän tarttuvilla biiseillä, niin lopputulos on ehtaa parhautta! Levyltä kuunneltuna ehkä jopa aavistuksen tylsää musaa muutamaa biisiä enemmän kuunneltuna, mutta livenä loistoa! Omaan korvaan ja hymynkareeseen parhaat vaikutukset tekivät Code of the Road sekä First Date. Positiivisella tavalla huvittivat myös Dankon ”mouhuavat” välispiikit, jossa sivuttiin sekä bändin vaikeudet päästä paikalle ajoissa että se että he ”soittavat rokkia”. Eikä Kanadan mies olisi vauhtiin päästyään tainnut malttaa lopettaa. Kun soittoaika oli loppunut pari hetkeä aiemmin ja viimeinen biisi loppui, olisi Danko vielä lähtenyt raapimaan kitarastaan lisää mekkalaa, mutta lavamanu oli ehtinyt vetää virrat irti Jonesin Marshallista… Rock!
Danko Jonesin esiintymisestä ei meininkiä ja asennetta puuttunut!
Kyyria
Tänä kesänä monelle ”pornometallin” ystävälle koitti kissanpäivät, kun pitkän tauon jälkeen oli mahdollista nähdä livenä 25 vuotta sitten lähellä kansainvälistä(kin) breikkausta liki ollut, kulttibändin maineeseen noussut Kyyria. Itse olen kyseisen bändin nähnyt viimeisimmäksi joskus 90-luvun lopulla Nummirockissa, joten olihan se aika päivittää muistot orkesterista! Nostalgia-arvo jäikin omalta osaltani suurimmaksi anniksi Kyyrian keikasta, kosketuspinta bändiin kun on lähinnä sieltä neljännesvuosisadan takaa ja nimenomaan keikoilta. Taitavaa musisointia ja onhan Ville Tuomi mahtava nokkamies orkesterille! Rumpalina Mika ”Gas” Karppisen tanakkaa työskentelyä tuli erityisesti seurattua. Erityishuomiona myös Santeri Kallio kiippareissa, joka soitti lauantaina siis kahteen otteeseen John Smithissä, mies kun veivaa myös Amorphiksen riveissä. Ja onhan Kyyrialla toinenkin kytkös Amoihin, kun basisti Niclas Etelävuori soitti Amorphiksessa 2000-2017. Bändin oman ilmoituksen mukaan comeback koskee vain tätä kesää. Mutta saas nähdä, onhan näitä ”väliaikaisia paluita” nähty pidempinäkin versioina!
ps. retkikuntamme sai vihiä, että myös vuoden päästä saatetaan nähdä joku comeback, joka liittyy erääseen tämän bändin jäseneen…
Kyyria oli monelle festarivieraalle tänä kesänä tärkeä bongattava. Bändi teki yhden kesän mittaisen comebackin 25 vuoden tauon jälkeen!
Beast In Black
Jos viehätti Danko Jones rehellisellä ja riisutulla rokkenrollilla, niin Beast In Black on sitten sieltä janan toisesta ääripäästä. Sekä bändin musiikissa että lavaesiintymisessä mitään ei tapahdu vahingossa, ja ilmaa ei ole missään muussa kuin turboahdetussa muodossa! Tällä kertaa tosin heti keikan alku oli hieman epäturboinen, kun alkunauhan pyöriessä rumpali Atte Palokangas ei saanut kuunteluaan toimimaan, joten hetkellinen antikliimaksi koettiin, kun bändi oli jo lavalla valmiina aloittamaan, mutta pitikin ottaa uusi startti. Noh, tämän luokan ammattilaiset eivät moista hätkähtäneet, vaan kun tekniset ongelmat saatiin hetken kuluttua ratkottua, niin ei muuta kuin nauha uudelleen pyörimään ja sitten 110 lasissa paahtaen eteenpäin! Beast In Blackin musiikissa kaikki on ”täydellistä”, virheitä ei ole sen enemmän soitossa, soundeissa kuin siinäkään miltä bändi näyttää lavalla. Ehkä siinä sitten piilee se ilmeinen ”liian paljon kaikkea” -vaara, mutta huipputarttuvia biisejä, jotka ovat vielä höystettyjä Yannis Papadopouloksen loisteliaalla laululla, jaksaa kyllä hienosti tunnin mittaisen festarisetin! Itselle parhaiten kolisivat Sweet True Lies sekä keikan lopulla kuullut Blind and Frozen sekä One Night in Tokyo.
Beast In Black on viimeisen päälle mietitty live-akti. Show-miehinä tässä basisti Mate Molnar (vas.), kitaristi Kasperi Heikkinen sekä Heikkistä tässä ”avustava” vokalisti Yannis Papadopoulos.
Bloodred Hourglass
Mikkelin kovat melodeath-vääntäjät ovat saaneet vuosien kovalla työllä ja tasokkaalla musiikilla jatkuvasti paremman jalansijan suomalaisten metalliystävien sydämissä sekä sitä myöden myös festareiden esiintymisissä. Ja tämähän otettiin ilolla vastaan, kun pistettiin suuren väkijoukon kera jalalla koreasti tunnin mittaiset tykitykset! BRHG:n setti painottui bändin uudempaan tuotantoon, kun setissä kuultiin viisi biisiä edelliseltä pitkäsoitolta Your Highness sekä kaksi uutta sinkulaa eli ”The Sun Still In Me” ja ”The End We Start From”. Ja tämähän ainakin allekirjoittaneelle kelpasi. Oma suosikkiralli bändiltä myös kuultiin, kun vauhdikas Veritas raikui festarikansalle kolmanneksi viimeisenä biisinä.
Mikkelin ja BRHG:n Jarkot eli rummuissa Hyvönen ja laulussa Koukonen pistivät porukkaan vauhtia ja yleisössä lähti pitti pyörimään!
Amorphis
Itselleni selkeästi festarin musiikillisesti odotetuin ja tärkein bändi. Muistan joskus 90-luvun lopulla ja vuosituhannen alussa harmitelleeni sitä, että Amorphis oli jotenkin kuolettavan tylsä (ei välttämättä siis mitenkään musiikillisesti huono) livebändi. 2006 ilmestyneen Eclipse-albumin ja sitä edeltäneen täysosuman, eli laulaja Tomi Joutsenen bändiin liittymisen, jälkeen suunta oli onneksi täysin toinen. Nyt voikin hyvällä syyllä sanoa, että Amot ovat kuin laatuviini, joka vain paranee ikääntyessään. Bändin viimeisimmät albumit ovat olleet silkkaa rautaa, ja livenäkin bändissä on paitsi virtaa, niin myös selkeästi jonkinlaista sisäistä rauhaa, jonka aistii kuulijankin tasolla! Tälläkin kertaa kuulijat saivat aimo lastin Amorphis-hoitoa, ja ainakin itselleni sopii hienosti tämä panostaminen esitettävissä biiseissä bändin tähän nykyiseen – Joutsenen aikaiseen – kultakauteen. Tähtihetkenä Amongst Stars, jossa Anneke van Giersbergenin vokaaliosuudet saavat aina ihon kananlihalla, myös taustanauhalta kuultuna! Muita huippuhetkiä itselle olivat Silver Bride, House of Sleep, The Bee sekä tietenkin klassikko jo 27 (!) vuoden takaa, My Kantele.
Amorphis paranee vanhetessaan, tuumaa tämän jutun kirjoittaja. Bändi veti John Smithissä hienon festarit päättäneen keikan.
Amorphiksen shown (ja taas kerran näyttävän ilotulituksen!) jälkeen oli hyvä paketoida festarialueen esiintymiset ja sitä myöden koko John Smith vuodelta 2023. Vielä mentiin jatkoille hotellille, mutta Antony Parviaisen mainiota kuusihenkistä (!) trioa tulkitsemassa Iron Maidenia akustisina versioina ei pystynyt (ainakaan kolmen päivän festivalisoinnin jälkeen…) kuuntelemaan kuin muutaman biisin. Tähän siis syynä äärimmäinen ahtaus ja helvetillinen kuumuus sisällä ja siitä syntyneet subtrooppiset olosuhteet hotellilla. Siis kämpille ja saunan kautta unten maille.
Antony Parviainen Trio esiintyi jatkoilla. Maidenia akustisena olisi jaksanut kuunnella lisääkin, mutta ”subtrooppiset olosuhteet” tässä vaiheessa festaria eivät houkuttaneet muutamaa biisiä pidempään tutkailuun! (Kaikki kuvat: Niko Takala)
Kiitos John Smith, mahtavaa oli, mitä luultavimmin vuoden päästä palataan!
Lauantaina esiintyivät em. bändien lisäksi Scar Symmetry, Rotting Christ, Before the Dawn ja Vola
Niko Takala
ps. samana viikonloppuna Ristiinassa järjestettiin elektronisen musiikin kulttifestari Kosmos Festival. Paasosen Vilman jutun Kosmokselta voit lukea täältä!
Kosmos Festival on kolmipäiväinen vaihtoehtomusiikin ja -kulttuurin tapahtuma, joka järjestetään vuosittain Närhilässä, Ristiinassa.
Kosmos Festivalin ”sisustukseen” kuuluvat näyttävät koristeet ja valot. Närhilän metsissä toteutettava tapahtuma järjestettiin jo kahdeksatta kertaa. Kuva: Vilma Paasonen
Kosmos on järjestetty kahdeksan kertaa ja tänä vuonna Kosmosta juhlittiin viime viikonloppuna 21.-23. heinäkuuta. Tapahtumaan ottaa osaa vuosittain tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa. Jo pelkästään kolmen päivän lippuja myydään festivaaleille 2000 kappaletta. Kosmos onkin Suomen suurin metsäfestival.
Kosmos Festival on yhdysvaltalaiselle, Tampereella asuvalle 34-vuotiaalle Kandace Hawleylle tuttu festivaali. Hän ottaa osaa Kosmokseen kolmatta kertaa. Ensimmäistä kertaa Kosmos Festivalista Hawley kuuli ystävältään. Kosmoksesta erityisen tekee sen ainutlaatuinen kulttuurinsa.
– Tänne ihmiset tulevat pitämään hauskaa, ei somettamaan, sanoo Hawley.
Tänä vuonna hän tarkastelee festivaalia erilaisten lasien läpi. Hän on nimittäin raskaana.
– Tänään tavoitteenani on syödä hyvin, tanssia ja valvoa yli puolen yön, Hawley naurahtaa.
Raskaus on vienyt Hawleylta voimia, eikä hän edellisiltana jaksanut valvoa kovinkaan myöhään. Nyt Hawley istuu penkillä ja luonnostelee vaatteita, joita hän suunnittelee tekevänsä. Hänen miehensä on osallistumassa lähellä olevassa teltassa järjestettävään hengitysharjoitustyöpajaan. Hawley ei ole varma, osallistuuko ensi vuonna Kosmos Festivaaleille.
– Olisi kiva tulla päiväksi tai kahdeksi, jos se onnistuu vauvan kanssa hyvin, sanoo Hawley lopuksi.
Yhdysvaltalainen, Tampereella asuva Kandace Hawley kehui festivaalia. Hänen festarireissunsa on tällä kertaa hieman erilainen, sillä hän on raskaana. Kuva: Vilma Paasonen
Jai Royall on 24-vuotias australialainen, joka on ensimmäistä kertaa Suomessa.
– Olen aina halunnut käydä Suomessa ja kun ystäväni suositteli Kosmosta, ajattelin että nyt olisi hyvä hetki tulla tänne, kertoo Royall.
Royall järjestää Australiassa vaihtoehtokulttuurin ja -musiikin tapahtumia.
– Olen todella onnellinen, että olen täällä. Täällä on todella kaunista. Tosi hienoa nähdä miten Suomessa tehdään ja järjestetään.
Royall kertoo kiinnittävänsä erityisesti huomiota yksityiskohtiin.
– Upeaa saada kuunnella uusia, itselle tuntemattomia artisteja, sanoo Royall.
Ilona Oja on 28-vuotias oululainen. Oja on ensimmäistä kertaa Kosmos Festivalilla.
– Minulla ei olisi tänä vuonna ollut varaa ostaa lippuja, mutta ystäväni kautta sain mahdollisuuden tulla tänne vapaaehtoiseksi, kertoo Oja.
– Täällä on tosi hyvä meininki. Ihmiset hymyilevät ja ovat iloisia. Täällä on todella turvallinen ja hyvä olla! Jonka lisäksi täältä löytyy myös monipuolinen kattaus erilaisia työpajoja ja artisteja.
Tekemistä ja kokemista siis löytyy. Ojalta kiitosta saavat myös onnistuneet kimppakyyti- ja bussijärjestelyt, joiden myötä tapahtumaan on helppo tulla.
Oulussakin järjestetään aktiivisesti vaihtoehtokulttuurin ja -musiikin tapahtumia, muun muassa festivaali Taikasaari.
– Meiltä lähti Oulusta 24-40-vuotiaiden porukka tänne Kosmoksille, kertoo Oja.
Kosmos kiinnostaa monia ihmisiä ja tapahtuman liput myydäänkin usein todella nopeasti.
– Aion tulla tänne myös ensi ja sitä seuraavanakin vuonna! kertoo Oja.
–Tämä on mieletön festivaali, erityisesti illalla pimeällä, kun musiikki soi ja värit valaisevat pimeää, tuntuu kun ei olisikaan täällä!
Ilona Oja saapui Kosmokseen vapaaehtoistyöntekijäksi Oulusta. Hänen mukaansa Kosmos on hyvä ja turvallinen festari, jossa ihmiset ovat iloisia.
Vilma Paasonen
ps. samaisena viikonloppuna jytisteltiin Laukaassa John Smith – Rock festival. Takalan Nikon laajan raportin festareilta pääset lukemaan täältä!
Saimaan Teatteri etsi tämän kesän tolkuttoman hauskassa näytelmässään maaseutua ja sen henkeä.
Saimaan Teatterin tämänvuotinen näytelmä oli Maaseutua etsimässä. Näytelmässä tehtiin ”maaseudun kansanteatteria”, jonka tarkoituksena oli sen ohjaaja Matin (Paavo Kääriäinen, vas.) mukaan löytää maaseudun henki. Jemi (Pietu Wikström, oik.) hurahtaa ohjaajan visioihin, mutta Alma (Janna Räsänen) ei ole yhtään niin varma lehmänlannan romantisoimisesta. Kuvassa taustalla myös Kari (Jonnakaisa Risto). Kuva: Mitro Härkönen
Saimaan Teatteri on nimensä mukaisesti Saimaan alueella sijaitsevia seurojentaloja ja vastaavia kiertävä teatteri. Ammattitekijöistä koostuva teatteri on viihdyttänyt Saimaan alueen pienempien pitäjien asukkaita, mökkiläisiä ja satunnaisia matkailijoita jo vuodesta 2014 alkaen.
Tämän vuoden näytelmänä Saimaan Teatterilla on Maaseutua etsimässä. Esityskiertue alkoi kesäkuun lopulla Sulkavalta, ja tätä luettaessa jäljellä on enää kaksi näytöstä, tänään illalla ja huomenna päivällä Juvalla nähtävät esitykset. Ristiinassa Saimaan Teatteri vieraili tutusti Himalansaaren seurojentalo Koivulassa, jossa nähtiin tupaten täyteen myydyt esitykset päivällä ja illalla viime sunnuntaina 16.7. Kaikkiaan kiertue koostui noin 20 esityksestä.
Maaseutua etsimässä oli taattua Saimaan Teatteri -laatua, näytelmän oltua sekä komedia, mutta myös ajatuksia herättävä. Tällä kertaa tosin oltiin ehkä ryhmän tekemisten ”keskiarvoon” verrattuna tavallistakin selkeämmin yksiselitteisesti komedia. Vaikka erilaisia mystisiä ja absurdeja käänteitä näytelmässä riittikin! Näytelmän toteutus sekä näyttelijäntyön, ohjauksen, käsikirjoituksen, musiikin, lavastuksen ja valaistuksen osalta oli jälleen juuri sitä mihin on totuttu, eli huippulaatua.
Esitys oli (tästäkin voisi kai sanoa, että jälleen kerran!) eräänlaista meta-teatteria, kun näytelmä kertoi näytelmän tekemisestä. Matti (Paavo Kääriäinen) toteuttaa suurta visioitaan ”maaseudun kansanteatterista”, ja saakin Karin (Jonnakaisa Risto) sekä Jemin (Pietu Wikström) hurahtamaan omaan utopiaansa Boodi Kabbanin mystisen jänishahmon avulla. Näytelmän teossa mukana oleva ainut oikeasti maalainen, Alma (Janna Räsänen) on porukasta ainut, joka ei vakuutu siitä, että maaseudun henki olisi joku tavoittelemisen arvoinen seikka, tai edes ylipäätään olemassa… Näytelmää kasattaessa (ja maaseudun henkeä etsittäessä) saadaan luonnollisesti sekä näkemykset, talousasiat että henkilösuhteet solmuun, joista revitään lukemattomat hersyvät naurut.
Pietu Wikström (vas.) on jo Saimaan Teatterin konkari. Paavo Kääriäinen oli ensi kertaa mukana. Helsingin kaupunginteatterissa työskentelevä Kääriäinen kertoi suurimman osan tekijäryhmästä olleen tuttuja, ja siksikin hän oli haaveillut jo pidempään pääsevänsä mukaan. Kuva: Niko Takala
Tekijäryhmään kuuluvat näyttelijät Pietu Wikström ja Paavo Kääriäinen kertovat, että tiivis kiertue elämä on ollut paitsi vaativaa, niin myös valtavan palkitsevaa.
– Jo pelkästään se on tehnyt tämänkertaisesta kiertueesta upean, että näytökset ovat olleet pääsääntöisesti loppuunmyytyjä, ja yleisö on selvästikin tykännyt, jokaisessa Saimaan Teatterin esityksessä vuodesta 2017 saakka ollut Wikström iloitsee.
– Minullehan tämä on ollut ihan unelmapesti. Olen jo pidempään haaveillut, että pääsisin mukaan, ja tälle vuodelle onneksi onnistui! iloitsee vakituisella kiinnityksellä Helsingin kaupunginteatterissa oleva Kääriäinen.
– Minulla oli tänä vuonna vapaampi ohjelma keväällä, ja olen jäämässä vuoden virkavapaalle, niin tämä mahtui ohjelmaan. Kai se on jonkinlainen hulluus, joka vetää teatterin pariin vapaallakin! Kääriäinen nauraa.
Wikström näkee, että Maaseutua etsimässä -näytelmä on monellakin tapaa Saimaan Teatterin ytimessä. Esityksessä vinoillaan (lempeästi) menneen maaseudun hengen perään haikailemisesta sekä yhtälailla perinteisten kansannäytelmien paatoksellisuudelle.
– Ja onhan tässä paljon matkassa myös itseironiaa, olemmehan itse julistaneet tekevämme eräänlaista uuden ajan ”maaseudun kansanteatteria”, jonkalaiselle tässä näytelmässä sitten juuri nauretaan, Wikström pohtii.
Haastattelua sunnuntaina tehtäessä edessä tekijöillä on vielä viisi näytöstä. Sekä Wikström että Kääriäinen myöntävät, että haikeus jo hiipii mieleen.
– Tässä ollaan niin tiivis yhteisö näiden viikkojen ajan. Elämä laivalla ja tämän mahtavan porukan kanssa työskentely on tosi hienoa, näyttelijät pohtivat ja tuumivat, että siitä irrottautuminen reaalimaailmaan ottaa taas aikansa.
Niin, se laivaelämä, kuinka yhteiselo onnistuu kolmen viikon ajan, kun sekä työskennellään, ollaan vapaa-ajat ja vielä asutaankin yhdessä?
– Meillä on ihan selvät pelisäännöt sille, kuinka laivalla esimerkiksi työtehtävät jaetaan. Ja se on sanoitettu heti alusta alkaen, että jokaisella on mahdollisuus ottaa omaa aikaa ja tilaa, jota väistämättä tarvitsee välillä, Kääriäinen kertoo.
Saimaan Teatteri viihdytti totutusti yleisöään myös väliajalla. Henri Lyysaari kitarassa ja Jonnakaisa Risto laulussa vetäisivät riipaisevan tulkinnan kappaleesta L’italiano..! Kuva: Niko Takala
Kesäravintola Varkaantaipaleen yrittäjänä toimiva Sampo Heiskanen on jo tässä vaiheessa kesää tyytyväinen mies.
Varkaantaipaleen yrittäjä Sampo Heiskanen on kesäravintolan kauteen äärimmäisen tyytyväinen. Hän toivoo vielä loppukesälle ”edes kohtuullisia” kelejä, jotta koko kesälle voisi antaa napakympin.
– Kyllä uskaltaa selkeästi sanoa jo tässä vaiheessa, että kesä on ollut loistava! Totta kai minulla tiettyjä odotuksia oli paikan osalta, ja kyllä ne ovat aika lailla täyttyneet, Heiskanen myhäilee Varkaantaipaleen kesäterassilla kahvikupposen äärellä.
Kelit ovat luonnollisesti suuressa roolissa kesäpaikan kauden onnistumisessa. Tämäkin kesä on ollut välillä viileä ja sateinen ja viime viikkojenkin lämpimät kelit ovat saaneet kyytipojakseen epävakaista säätä välillä rankkoinekin kuuroineen.
– Jossain vaiheessa alkukesää sitten päätin, että ei taida hermot kestää säätiedotusten katsomista! Kun eihän ne kelit siitä mihinkään muutu, vaikka kuinka jännittäisi ja tuskailisi! Heiskanen naurahtaa.
– Mutta ei se tunnelmaa vie, vaikka olisi huonompikin keli. Esimerkiksi ensimmäinen meidän Pauliina Hintsasen vetämistä terassikaraokeista jouduttiin vetämään kovan sateen vuoksi sisällä, mutta ai että mikä meno oli!
Kun kesän sesonkipaikasta puhutaan, niin luonnollisesti kova menekki on ollut erilaisilla juomilla sekä jäätelöllä. Yrittäjä Sampo Heiskanen sanoo, että näiden lisäksi ruuan menekki on suorastaan yllättänyt.
– Esimerkiksi lounas on ollut tosi tykätty, sitä on mennyt hienosti. Arkisin meillä on pari päivää sama ruoka ja sitten viikonvaihteessa on tarjolla rosvopaistia, Varkaantaipaleella kun ollaan, Heiskanen virnistää.
Kaikkein kiireisimpänä hetkenä, eli juhannuksena, Varkaantaipaleessa oli töissä yli 10 henkeä vapaaehtoiset auttajat mukaan laskettuna. Normaali kesäarki pyörii kanavalla noin seitsemän tekijän voimin.
– Mukana on ihan tänne palkattuja uusia tekijöitä sekä sitten minulle jo ennestään tuttuja, myös lounaskahvila Katriinassa sekä ravintola Kivijalassa yrittäjänä toimiva Heiskanen ynnää.
Ensimmäinen kesä on ollut luonnollisesti myös oppimisen ja pohtimisen paikka. Heiskanen sanookin, että ensi kesää ajatellen on jo jonkun verran ajatuksia muhimassa.
– Terassille olisi hyvä saada toinen juomien myyntipiste. Ja ulkona voisi olla myös jäätelönmyyntiä, näin saataisiin homma pyörimään jouhevammin.
– Ja vaikka nytkin on tapahtumia monenlaisia, niin niitä olisi tarkoitus vielä enemmän ottaa. Varsinkin bändejä, jotta saataisiin tuota hallia hyödynnettyä paremmin, yrittäjä pohtii.
Loppukesästä hallitila on käytössä muutamina bändi-iltoina, jotka päättyvät kunnon rock ’n’ rollin räimeeseen, kun lauantaina 26.8. Venetsialaisissa kausi Varkaantaipaleella päättyy vilkkaaseen ohjelmaan sekä Turo’s Hevi Geen keikkaan. Tapahtumaa on luvassa jo tämän viikon lauantaina, kun päivällä ohjelmassa on Janne Auvisen meklaroima huutokauppa ja illalla musiikista vastaa trubaduuri Jari Valjakka.
Oheispalveluina pizzajettiä ja kanootinvuokrausta
Varkaantaipaleen kesäravintolan ”kylkeen” on saatu jo tälle kesälle mukavasti myös toinen toisiaan tukevia palveluita. Heikki Väisäsen kipparoima Rib-Saimaa -vene ajaa risteilyitä ja tilausajoja tänä kesänä osin Varkaantaipaleelta käsin. Väisänen tarjoaa palveluna myös pizza-jetti -kuljetuspalvelua, eli hän kuljettaa Varkaantaipaleelta tilattuja pizzoja asiakkaille vaikkapa mökeille.
Heikki Väisäsen palveluvalikoimaan kuuluu pizzojen kuljettaminen vesijetillä. Muina palveluinaan hän tarjoaa risteilyjä ja tilausajoja Rib-veneellä.
– Muutamana päivänä niitä olen ajellut. Mitään vakituista päivystystä tässä ei ole, mutta aina kannattaa kysyä sekä tsekata Rib-Saimaan verkkosivut sekä Facebook, niin saa ajan tasaista tietoa. Aina kun olen paikalla tässä tai tuossa ihan lähellä sijaitsevalla mökilläni, niin palvelu on saatavilla.
– Tässä Varkaantaipaleella ollaan lähipäivistä ainakin pe 21.7. sekä sitten ma 24.7., ke 26. ja to 27.7. Mutta muinakin päivinä voi tosiaan kysyä. Ja jos on mitä vaan ideoita vesikuljetuksiin liittyen, niin kannattaa ehdottaa ja tiedustella! Väisänen rohkaisee.
Varkaantaipaleelta voi myös vuokrata kanootteja ja kajakkeja. Korppivuori Adventures ja Mikael Torppa on aiemmin toiminut lähinnä Otavasta käsin, Puulalla.
– Nyt sitten ollaan myös täällä. Päätuote ovat nuo melontavälineet, mutta kauttani järjestyy käytännössä kaikki retkeilyvälineet makuupusseja myöten.
Torppa ohjeistaa, että välineiden varaus ja maksaminen tapahtuu korppivuori.fi -verkkosivujen kautta. Välineet saa ja ne tulee palauttaa ravintolan avoinnaoloaikojen puitteissa.
Mikael Torppa (lähinnä kameraa) pyörittää Varkaantaipaleessa kanoottien ja kajakkien vuokrausta.
Ristiinan Pallo joutui luopumaan sarjasta, kun vieraspeli Ruokolahdella jäi väliin. Pelaajille pyritään löytämään uudet pelipaikat Kissojen edustuksesta tai juniorijoukkueesta.
RiPan taival jalkapallon Palloliiton itäisen alueen Nelosessa sai tylyn päätöksen. Joukkueella ei riittänyt pelaajia, joten keskiviikkona luovutetun ottelun jälkeen sen oli luovuttava myös sarjapaikasta. Kuva kauden viimeiseksi jääneestä pelistä viime viikon keskiviikolta. Kuva: Niko Takala
Ristiinan Pallon miesten edustusjoukkueen piti pelata eilen keskiviikkona Palloliiton itäisen alueen Nelosessa vierasottelu RPS Lionsia vastaan Ruokolahdella. Peli kuitenkin jäi väliin, kun joukkue teki päätöksen, että vajaalla miehityksellä peliä ei lähdetä pelaamaan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että joukkue suljetaan sarjasta pois, sillä Palloliiton säännöt eivät salli luovutuksia.
– Tässä tehtiin monta päivää ja oikeastaan yötäkin töitä sen eteen, että olisi saatu joukkue kasaan. Tästä huolimatta meillä olisi ollut lähdössä reissuun vain kahdeksan pelaajaa ja maalivahti, harmittelee toisena valmentajana tällä kaudella RiPassa toiminut Mikko Suihkonen.
RiPa pelasi tällä kaudella Mikkelin Pallo-Kissojen organisaation alla. Alkuperäisenä ajatuksena oli nimenomaan se, että Kissojen ja RiPan yhteistyön myötä olisi turvattu pelaajien määrä sekä MiPK:n Kolmosessa että RiPan Nelosessa pelaaville joukkueille.
– Käytiin tuossa Pöyryn Tuomon (MiPK:n toiminnanjohtaja) kanssa meidän pelaajalistat läpi, niin käytännössä meillä on kahteen joukkueeseen vain parikymmentä nimeä. On tietysti selvää, ettei tuo määrä riitä kahteen joukkueeseen, varsinkin kun peleissä on aina ylemmästä alempaan sarjaan viikon karenssiaikakin, Suihkonen toteaa.
– Kyllähän tätä Ruokolahden peliä nyt mietittiin tarkkaan, että olisiko kuitenkin lähdetty vajaalla pelaamaan. Mutta kun ongelma on ollut jo kauden ensimmäisistä peleistä alkaen. Sitten tuli vielä pari loukkaantumista, jotka vaikeuttivat tilannetta entisestään. Nyt olisi vain tekohengitetty asiaa, kun ei meillä ollut mitään näkymää siitä, että tilanne olisi parantunut.
Kissojen toiminnanjohtaja Tuomo Pöyry toteaa Länsi-Savon (8.6.2023) haastattelussa, että nyt ilman joukkuetta jääneille pelaajille pyritään löytämään pelipaikka Kissojen organisaatiosta. RiPan riveissä on ollut mukana 16-17-vuotiaita pelureita, jotka ikänsä puolesta mahtuvat vielä MiPK:n P17-joukkueeseen. Aikuispelaajille tarjolla on Kissojen edustusjoukkue.
Ristiinassa on nyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tilanne, jossa pitäjässä ei ole aikuisten edustustason joukkuetta. RP-82 aloitti toimintansa vuonna 1982, ja myös FC Ristiinalla oli vuosien saatossa miesjoukkue Palloliiton sarjoissa. Nämä seurat yhdistyivät vuodelle 2000 Ristiinan Palloksi, josta lähtien sekä aikuis- että junnufutis Ristiinassa on ollut RiPan alaisuudessa.
Seuraavalle kaudelle Ristiinan Pallon on mahdollista aloittaa miesten sarjapelit Itäisen alueen alimmasta sarjasta, joka tällä hetkellä alueella on Vitonen. Miesten joukkueen sarjasta luopuminen ei vaikuta RiPan junioritoimintaan.
Ristiinan Pallo nappasi kauden avausmatsista värikkäiden vaiheiden jälkeen tasapelipisteen.
Juhani Valkonen maalasi RiPalle kauden avauksessa. Valkosen lisäksi FC LaPa/2:n maalipuiden väliin osui Antti Kajakoski kahdesti. Arkistokuva syyskuulta 2022.
RiPa avasti kautensa Nelosessa eilen keskiviikkona Lappeenrannassa. Tuliaisina kotiin oli yksi piste, kun ristiinalaiset väänsivät tasapelin FC LaPa/2:n kanssa. Kotijoukkue oli jo lähellä voittoa, kunnes lisäajalla illan toisen maalinsa tehnyt RiPan Antti Kajakoski tasoitti pelin lukemiin 3-3 (3-2).
Pelissä FC LaPa /2 meni 2-0 johtoon ottelun alkupuolella tulleilla osumilla. RiPa kiri tasoihin Juhani Valkosen ja Kajakosken maaleilla, mutta lappeenrantalaiset osuivat vielä ennen taukovihellystä kerran, joten taukotulos oli 3-2 isännille.
Toista puoliaikaa tahkottiin maalitta aina lisäajalle saakka, kunnes Kajakoski napautti RiPa:n tasoihin ajassa 90+1.
RiPa pelaa tällä kaudella Nelosta Mikkelin Pallo-Kissojen alaisuudessa. Yhteistyö seurojen kesken mahdollistaa pelaajien vapaamman liikkumisen niiden joukkueiden välillä. MiPK:n edustusjoukkue pelaa sarjaporrasta ylempänä Kolmosessa.
Voit lukea lisää RiPan tunnelmista kauden alla TÄÄLTÄ.
AKT:n lakko sekä PAU:n tukilakko pidentävät lehtienkin jakeluaikaa. Ristiinalaisen näköislehti avoimesti luettavissa.
Kuljestusalan lakko vaikeuttanee myös Ristiinalaisen jakelua etenkin etäjakelualueilla, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Tämän viikon näköislehti on vapaasti luettavissa.
Myös Postin kuljetuksiin vaikuttavat, eilen keskiviikkona alkaneet lakot, hankaloittavat myös sanomalehtien jakelua. Varhaisjakelussa olevien tilausten (Ristiinan sekä muun Mikkelin jakelualueen taajamat) pitäisi mennä perille normaalisti, mutta muilla alueilla lehden menossa voi olla pitkäkin viive. Posti ennakoi omassa tiedotteessaan, että viive voi olla jopa yli viikon.
Tänään torstaina 16.2. ilmestynyt Ristiinalainen on kyseisestä lakosta johtuen luettavissa avoimesti näköislehtenä. Näköislehteen pääset TÄÄLTÄ.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoillemme! Vuoden 2023 ensimmäinen Ristiinalainen ilmestyy torstaina 12.1. Niinpä loppiaisviikolla ei vielä paikallislehteä kannata postilaatikosta tai verkkopalvelusta etsiä.
Juttuvinkkejä sen sijaan otetaan jo mieluusti vastaan! Eli, mistä haluaisit meidän kirjoittavan ja kertovan vuonna 2023? Mitkä olisivat keskustelua herättäviä asioita ja ketkä olisivat mielenkiintoisia henkilöitä haastateltavaksi? Lähetä sähköpostia toimitus@ristiinalainen.fi tai laita juttuvinkki täältä verkkosivujen kautta!
Lauantai-iltapäivää pääsee Ristiinassa viettämään jazz-jamittelun merkeissä, kun Pepe Teirikari Group viihdyttää musiikilla Sotakoululla.
Lauantain jazz-jameissa ovat saksofonisti Risto Salmen lisäksi mukana Pepe Teirikari (kontrabasso), Heikki Tolari (piano) ja Joni Volanen (rummut).
– Toivotaan että keli on kohdallaan, jotta voidaan soittaa ulkona! Teirikari tuumaa.
Kontrabassoa soittavan Teirikarin lisäksi musisoimassa kuullaan Risto Salmea saksofonissa sekä myöskin paikallisia voimia, kun pianon ääressä häärää Heikki Tolari ja rummuissa Joni Volanen.
– Mukavaa että sain Tolarin ja Volasen houkuteltua mukaan, niin päästään vähintään puolipaikallisen kvartetin voimalla virittämään tunnelmaa. Riston kanssa olen tehnyt vuosien varrella paljonkin keikkoja, näillä seuduilla ollaan soitettu muun muassa Kallioniemessä.
– Mikkelin seudulla omista entisistä soittokavereista varmasti tuttu mies monelle on Jerzy Dubiel. Hänellä on valitettavasti kunto mennyt sellaiseksi, ettei enää soittelut onnistu.
Ristiinassa Himalanpohjalla jo 80-luvun lopulta saakka mökkeilleen Teirikarin oma musiikkiura on alkanut jo 1960-luvulla, jolloin hän kiersi aktiivisesti eri tanssibändeissä. Sen jälkeen kokemusta on tullut lähinnä jazzin soittamisesta, vaihtelevilla kokoonpanoilla.
– Mutta melko vähän täällä seudulla on tullut soiteltua. Nyt on mukava päästä musisoimaan, toivotaan tietenkin kaikki esiintyjät, että kuuntelijoitakin tulisi runsaasti paikalle!
Jazz-jamit sotakoululla (Brahentie 54) la 23.7. klo 15. Vapaa pääsy, puhvetti, vapaaehtoinen kahvimaksu. Järjestäjänä Ristiina-seura ry.
Ristiinan kirjasto muuttaa uusiin tiloihin koulukeskukselle. Nykyisessä paikassaan kirjasto palvelee vielä ensi viikon ajan.
Ristiinan kirjasto palvelee vanhassa paikassaan vielä ensi viikon. Ennen noin kuukauden sulkuaikaa kirjastolta voi käydä tekemässä poistokirja-löytöjä. Marja Paasonen haki kassillisen kirjoja eurolla maanantaina.
Ristiinan kirjasto ja sen yhteydessä toimiva Ristiinan asiointipiste ovat suljettuna muuton vuoksi maanataista 1.8. alkaen. Sulun aikana kirjastopalvelut, omatoimipalvelut ja asiointipistepalvelut eivät ole käytettävissä.
Ristiinan kirjastosta lainatun aineiston eräpäivät on ohitettu elo- ja syyskuun ajalta. Tämä tarkoittaa sitä, että Ristiinan kirjastosta lainatusta aineistosta ei sulun aikana kerry myöhästymismaksuja.
– Myös nyt tehtävien uusi laina-aika on laitettu automaattisesti niin, että palautusajankohta ei osu sulun päälle. Ensi viikon loppuun mennessä Ristiinasta tehtäviin lainoihin tulee eräpäiväksi 3.10., joten nyt on hyvä käydä hakemassa lukemista tälle ajalle! vinkkaa kirjastonhoitaja Noora Tähtinen Ristiinan kirjastolta.
Mahdolliset lainojen uusinnat onnistuvat Lumme-verkkokirjastossa, asioimalla paikan päällä missä tahansa Lumme-kirjastossa tai soittamalla mihin tahansa Lumme -kirjastoon, Ristiinaa lukuun ottamatta. Lainojen uusintamahdollisuus koskee aineistoa, johon ei kohdistu varauksia.
– Mikäli on lainassa aineistoa, jossa on varauksia ja palautuspäivä osuu tuon sulun ajalle, niin silloin aineisto on palautettava johonkin toiseen Lumme-kirjastoon, Tähtinen sanoo.
Aineistoa voi sulun aikana palauttaa mihin tahansa Lumme-kirjastoon Ristiinaa lukuun ottamatta. Lähimpänä Ristiinaa sijaitsevat Mikkelin pääkirjasto, Mäntyharjun kirjasto, Anttolan kirjasto ja Suomenniemen kirjasto. Lähimmät asiointipisteet löytyvät niin ikään Mikkelistä (kaupungin virastotalon asiointipiste), Anttolan kirjastosta ja Suomenniemen kirjastosta. Kirjastojen ja asiointipisteiden aukioloajat kannattaa varmistaa etukäteen verkosta. Mikkelin pääkirjasto on avoinna kaikkein laajimmin.
Jos asiakkaalla on varauksia, joiden noutopaikkana on Ristiinan kirjasto, voit vaihtaa varauksesi noutopaikan Lumme-verkkokirjastossa tai olemalla yhteydessä mihin tahansa Lumme-kirjastoon.
– Aikataulullisena tavoitteena on, että pääsemme elokuun aikana siirtämään aineistoa uuteen kirjastoon Ristiinan koulukeskukselle, ja avaamaan uuden kirjaston syyskuun aikana. Uuden kirjaston avaamisesta tiedotetaan vielä myöhemmin erikseen, kunhan aikataulu tarkentuu, palvelupäällikkö Pirjo Sapman pääkirjastolta sanoo.
Ristiinan kirjastolla muuttoon on varauduttu jo pitkä tovi.
– Valikoimaa joudutaan hieman karsimaan uuteen kirjastoon, joten kirjojen poistoja on tehty jo varmaan vuoden päivät. Meillä on edelleen tässä kirjoja tarjolla hintaan euro per kassi, joten kannattaa tullaa tekemään löytöjä, kun vielä ehtii! Noora Tähtinen muistuttaa.
– Ja toki tässä on ollut sitten ihan paikkojen ja tavaroiden läpikäyntiä. Turhia pois ja merkattu sekä pakkailtu säilytettäviä. Isossa kuvassa täältä ei taida paljon muuta siirtyä uusiin tiloihin kuin kirja-aineistot, tietokoneet sekä sitten lainausautomaatti, hän ynnää.
Myös uuteen kirjastoon tulee luonnollisesti omatoimikirjaston toimintaan liittyvä tekninen laitteisto.
Tänä iltana torstaina viimeiseen näytökseen tuleva Ristiinan kesäteatterin Maailman pihamaat keräsi kolmen näytösviikon aikana yhteensä reilusti yli 3000 katsojaa.
Ristiinan kesäteatterissa nähty kantaesitys Maailman pihamaat oli toivotunlainen menestys. Viimeinen näytös on tänään torstaina.
Näin kantaesitetty, Tanja Puustinen-Kiljusen käsikirjoittama ja Tarja Pyhähuhdan ohjaama näytelmä tavoitti hienosti sille asetetut tavoitteet.
– Ihan tarkkoja katsojamääriä ei tietysti vielä ole, kun on tänään ja huomenna vielä näytökset jäljellä. Mutta kyllä voi huoletta sanoa, että menestys tämä oli! iloitsee näytelmän tuottaneen Ristiinan nuorisoseura y:n puheenjohtajana toimiva Puustinen-Kiljunen keskiviikkona haastattelua tehtäessä.
– Toki tiedettiin, että kantaesitys on seuralle riski, mutta aiempien vuosien kokemusten perusteella hallitus uskalsi sen ottaa. Ja nyt on hyvä fiilis meillä koko porukalla siitä, että yleisöä saapui näin sankoin joukoin.
Useampikin esitys näytelmästä oli loppuunmyyty, ja Puustinen-Kiljunen kertoo huomionaan, että tänä vuonna poikkeuksellisen paljon oli ensimmäistä kertaa Ristiinan kesäteatterissa käyneitä.
– Meillä kävi vieraita sekä ryhmämatkoilla hieman kauempaa, mutta myös esimerkiksi Mikkelistä henkilöitä, jotka juttelivat, että ovat Ristiinan kesäteatterissa ensimmäistä kertaa. Moni oli ihmeissään, että näin pienellä pitäjällä tehdään kesäteatteria näin isosti ja katetussa katsomossa ja niin edelleen.
Maailman pihamaat paikkaa Puustinen-Kiljusen mukaan melko mukavasti parin koronavuoden mukanaan tuomaa ”kassavajetta”. Tämä on nuorisoseuralle tärkeää, jotta esimerkiksi talviteatteria päästään toteuttamaan.
– Taloudellisen menestyksen lisäksi äärimmäisen hyvä asia oli se, että näytelmän lukuisten lapsiroolien myötä saimme nuorta väkeä mukaan tiimiimme. Sieltä kautta saadaan sitten jatkuvuutta toimintaan!
Ristiinan markkinat järjestetään 45. kertaa. Tapahtumapaikkana toimii Rantapuisto.
Ristiinan markkinat valtaavat Rantapuiston huomenna perjantaina. Markkinoiden toivottu paluu Saimaan äärelle tapahtui 2020. Arkistokuva kesältä 2021.
Yksi Ristiinan kesän kohokohdista on käsillä huomenna, kun Rantapuistossa päästään perinteisten markkinoiden äärelle. Myyjiä ja esittelijöitä on paikallisista yhdistyksistä ja käsityöntekijöistä perinteisiin markkinamyyjiin, eli esimerkiksi vaatteita, lakuja ja rinkeleitä sekä vaikkapa erilaista syötävää suolaisten ja makeiden herkkujen muodossa on luvassa. Rantapuiston lasten uimarannan puoleisessa osassa tulee olemaan myös monenlaista puuhaa.
– Lasten alue on hieman laajempi kuin vuosi sitten. Myös alueen toisessa päädyssä olevilla beach volley -kentillä on toimintaa, kun RiU:n lentistytöt pelaavat ja opastavat siellä lajin pariin, kertoo markkinavoutina tänä vuonna aloittanut Mikko Syrjäläinen markkinat järjestävästä Ristiinan Lions clubista.
Syrjäläinen kertoo, että myyjiä on tulossa paikalle mukavasti, vähintään sama määrä kuin vuosi sitten.
– Tähän on syytä olla tyytyväinen, kun koronan myötä ylipäätään markkinamyyjien määrä on vähentynyt.
Erityisesti paikallisilta toivotaan, että paikalle tultaisiin kävellen tai pyörällä, parkkitilat kun ovat teiden varsilla rajalliset. Muutenkin liikenteessä on hyvä perjantaina pitää maltti mukana, sillä voi olla, että Rantapuiston läheisyydessä on tavallista ahtaampaa. Järjestäjät toivovat myös, että Rantapuiston parkkialueelle ei jätettäisi ajoneuvoja, jotta ne eivät ole huomenna myyntipaikkojen ja kävijöiden tiellä ja esteenä.
Ristiinan markkinat pe 15.7. Rantapuistossa (Brahentie 33 C).
Suur-Saimaan ympäriajot keräsivät menneenä viikonloppuna yli 200 autokuntaa kiertämään Saimaan ympäri vanhoilla ajoneuvoilla.
Suur-Saimaan ympäriajo kokosi yli 200 vanhojen ajoneuvojen harrastajaa. Ristiinan Rantapuistossa ajelee Olli Nyberg vm. 1965 Fiat 1500:lla.
Ympäriajon osallistujia olivat muun muassa Juhani Lahtinen ja Kari Silvennoinen, jotka molemmat olivat mukana DKW-merkkisillä autoilla. Heille tapahtumassa parasta on sen luoma yhteisöllisyyden tunne ja kokemus. Uusien ihmissuhteiden luominen tapahtuu vaivattomasti, kun ihmisillä on sama kiinnostuksen kohde. Muun muassa Lahtiselle ja Silvennoiselle vielä hetki sitten vieraat Jukka ja Marianne Koivunen ovat jo osa heidän porukkaansa ja he vaihtelevat jo puhelinnumeroita keskenään ja keskustelevat iloisesti toisilleen.
– Täällä saa nähdä läpileikkaavan kuvan autoharrastajista positiivisessa mielessä, tiivistää Lahtinen osuvasti.
Suur-Saimaan ympäriajo on perinteinen tapahtuma, joka on järjestetty jo 28 kertaa. Muistan, kuinka äitini mainitsee joka vuosi, että nyt on se viikonloppu, kun Suur-Saimaan ympäriajo ajetaan, ja kylällä voi nähdä vanhoja autoja. Vaikka joka vuosi olenkin saanut kuulla Suur-Saimaan ympäriajosta, on tapahtuma jäänyt minulle vieraaksi. Kuitenkin viime sunnuntaina suuntasin ensimmäistä kertaa elämässäni katsomaan ympäriajoa ja ymmärsin, minkä takia Suur-Saimaan ympäriajo on voitu järjestää jo noin pitkään, ja tapahtuma kiinnostaa ja vetää puoleensa ihmisiä vielä tänäkin päivänä!
Kävellessäni ympäri Rantapuistoa kamera kädessäni, näen toinen toistaan hienompia autoja, jotka ajavat rauhallista vauhtia hiekkatietä pitkin ja vilkuttavat iloisesti katsomaan tulleille ihmisille. Toiset parkkeeraavat autonsa Rantapuiston parkkipaikalle, kun taas toiset jatkavat matkaansa saman tien kohti Lappeenrantaa Suomenniemen ja Taipalsaareen kautta ajaen.
Kari Silvennoisen Donau (vm. 1959), Juhani Lahtisen DKW (vm. 1957) ja Jukka Koivusen Auto Union (vm. 1960) viettivät Ristiinan Rantapuistossa lepohetkeä samanaikaisesti ”isäntiensä” kanssa.
Kolme autoa on parkkeerattu vierekkäin, ja autojen ympärille on kerääntynyt pieni joukko ihmisiä. Selkeästi auton omistajia, ajattelen. Selviää, että nämä kaikki kolme autoa ovat länsisaksalaisia DKW-merkkisiä autoja vuosilta -57, -59 sekä -60. Autojen omistajien matka on mennyt tähän mennessä hyvin. He ovat aloittaneet matkansa edellisenä päivänä Lappeenrannasta, josta he ovat ajaneet Joutsenon, Imatran sekä Puumalan kautta kiertäen Anttolanhoviin.
Tänään seurueen matka on jatkunut tänne Ristiinan rantapuistoon Mikkelin kautta ajaen.
– Kaikki on hyvää tällä hetkellä, Juhani Lahtinen sanookin.
Lahtinen ottaa ensimmäistä kertaa osaa Suur-Saimaan ympäriajoon, mutta on aiemmin ajanut muun muassa retkeilyajoja, niin kuin myös hänen seurueeseensa kuuluva Kari Silvennoinenkin. He molemmat kuuluvat Päijät-Hämeen mobilisteihin.
Lahtisen kiinnostus autoihin, eritoten DKW-merkkisiin, sai alkunsa hänen ollessaan ajamassa nuorena kuorma-autoa Ruotsissa.
– Näin kuinka nuo autot liikkuivat kauniisti liikenteessä. Tuolloin ajattelin, että minun on saatava tuollainen auto vielä jonain päivänä, kertoo Lahtinen.
Hänelle autot ovat olleet mukavaa erilaista tekemistä työn rinnalla.
– Olen työskennellyt aivan toisenlaisessa työssä, jonka takia autot ja niiden kanssa touhuaminen on ollut kivaa vastapainoa sille, Lahtinen ynnää.
Lahtinen ja hänen seurueensa jatkavat viimeisen päivän matkaansa kohti Lappeenrantaa hyvällä mielellä.
– Ajan edellä olevan perässä ja katson minne tie vie. Ainakin kahvit ja jäätelöt olisi vielä kiva juttu tälle päivälle! Lahtinen hymyilee.
Tässä matkaa Ristiinan rastilla tekee Esa Issakainen vuoden 1965 Toyota Corona RT40:llä.
Ristiinalainen ei ilmesty torstaina 7.7. Lehti pitää viikon kesälomaa.
Ristiinalaisen toimitus keskittyy tällä viikolla helteiden aikana hiestä kastuneiden vaatteiden kuivatteluun…
Ristiinalainen ei ilmesty torstaina 7.7. Lehden toimitus pitää viikon verran kesätaukoa. Toimituksessa ei ole tällä viikolla henkilöstöä paikalla, joten emme vastaa puhelimeen ja toimituksen ovi on säpissä. Sähköpostia voit lähettää normaalisti osoitteisiin toimitus@ristiinalainen.fi ja ilmoitus@ristiinalainen.fi, luemme viestisi maanantaina 11.7.
Lehti ilmestyy seuraavan kerran ensi viikon torstaina 14.7. Tuolloin lehti jaetaan tilaajien lisäksi peittojakeluna kaikkiin talouksiin Ristiinan varhaisjakelualueella.
Vanhalla väyläasemalla juhannuksena avannut kesäravintola sai helteisten juhlapyhien myötä lentävän lähdön toiminnalleen.
Kolmen sukupolven voimin virvokkeita nauttimassa! Hilla Kärkkäinen (vas.), Anna Albekoglu sekä Pihla, Mikko, Irmeli ja Harri Kärkkäinen kävivät maanantaina tutustumassa Varkaantaipaleeseen. He tykkäsivät paikasta ja pitivät tärkeänä että alueella on kesäravintola, johon pääsee veneellä.
Perjantain Juhannusaatto oli tosi vilkas, mutta lauantai se vasta mahdoton päivä olikin! nauravat Varkaantaipaleen ravintolatoiminnasta vastaavat Teija Korhonen ja Anne Heino.
– Välillä asiakkaat joutuivat silloin hieman jonottelemaan, mutta oli mukava huomata, että ihmiset olivat iloisella mielellä liikkeellä. Porukkaa kävi niin autoilla kuin vesiteitse. Välillä oli laituripaikoista tiukkaa, mutta pienellä odottelulla pääsi kyllä rantaan, naiset kertailevat avausviikonloppua.
He kertovat asiakkailta tulleen paljon positiivista palautetta siitä, että Varkaantaipale sai ovet auki. Varsinkin kun Kallioniemi ei tänä suvena palvele, on kesäiselle tauko- ja virkistäytymispaikalle suuri kysyntä.
Kesäravintolan valikoimassa on monipuolisen juomavalikoiman lisäksi myös purtavaa. Suolaisia ja makeita pikkuherkkuja löytyy vitriinistä, sekä edelliskesinä Etelä-Savossa suursuosion saavuttaneita Haapasalo Hatsapureja Varkaantaipaleelta saa niin ikään. Makeista herkuista helteillä erityisen suosittu on ollut pehmyt-jäätelö.
– Ja totta kai tätä valikoimaammekin koko ajan kehitetään ja kuunnellaan asiakkaiden toiveita ja palautetta. Myös erityisiä teema-iltoja tullaan toteuttamaan. Esimerkiksi jotain rantakala-tapahtumaa ja ainakin kreikkalaistyyppistä ”Kanavan gyros-iltaa” on pohdittu, Heino ja Korhonen ynnäävät tulevia suunnitelmia.
Pohdinnassa on myös ainakin kirppistyylinen tapahtuma, jolloin paikalle voisivat saapua esimerkiksi paikalliset pientuottajat sekä vaikkapa käsitöiden myyjät.
– Yksi palvelu mitä ymmärrettävästi nyt paljon kysellään, on polttoaineet. Tämä olisi niin suuri investointi, että vaikuttaa mahdottomalta toteuttaa mitenkään taloudellisesti järkevällä pohjalla, Korhonen harmittelee.
Varkaantaipaleen ravintolatoiminnoista vastaavat Teija Korhonen (vas.) ja Anne Heino ovat ilahtuneita kesäravintolan saamasta vastaanotosta. He vinkkaavat, että kiireisimpiin ajankohtiin on edelleen tarjolla keikkatöitä.
Maanantaina Varkaantaipaleen palveluihin olivat tutustumassa Louhivedellä mökkeilevä, Helsingissä asuva Kärkkäisen perhe, kolmen sukupolven voimin. Veneellä paikan päälle ovat saapuneet Harri ja Irmeli Kärkkäinen poikansa Mikon sekä hänen puolisonsa Anna Albekoglun ja heidän lastensa Pihla ja Hilla Kärkkäisen kanssa.
– Me tultiin tuolta kaukaisuudesta! lohkaisee Hilla ja saa muun porukan nauramaan.
– No ei tuo nyt niin kamalan pitkä matka ollut, olisiko meiltä varttitunti mennyt, Harri-pappa tarkentaa.
Seurueen mielestä on hyvä, että seudulla on veneellä tavoitettava kesäravintola tarjolla.
– Ollaan aiempina kesinä aina muutamaan otteeseen käyty Kallioniemessä, mutta nyt sitten tähän. Mukavahan se on, että tarjolla on paikka, johon lähteä pistäytymään.
– Ja jätski oli tosi hyvää! Hilla lisää reissun plussapuolia.
Harri ja Irmeli Kärkkäinen kertovat mökkeilevänsä ympärivuotisesti, mutta aktiivisimmin mökillä ollaan toukokuusta syyskuulle. Mikko ja Anna lapsineen ovat mökillä pääsääntöisesti lomiensa aikaan, korona-aikaan alkaneet etätyöt ovat myös mahdollistaneet enemmin aikaa Saimaan äärellä.
– Tosi paljon ollaan mökillä! Hilla ja Pihla vielä ynnäävät.
Ristiinan kesäteatterissa nähdään jälleen kantaesitys, kun Maailman pihamaat saa ensi-iltansa sunnuntaina. Tekijät näkevät esityksen ylistyksenä elämälle.
Maailman pihamaat -näytelmään lisättiin alkuperäiseen tekstiin lapsirooleja. Esitystä piristääkin nyt monta lapsinäyttelijää hyvällä roolityöllä. Laulun ja tanssin pyörteissä Janna Taivalantti (vas.), Inna Rouhiainen, Asko Kiljunen, Tuula Rantala ja Essi Paasonen. Taustalla Asta Vuorio (vas.), Tiina Rouhiainen ja Päivi Orava.
Paljon musiikkia, vahvaa kasvutarinaa ja elämän vakavien aiheiden pohdintaa vahvasti komediallisin keinoin. Maanantai-illan harjoitusten seuraamisen pohjalta voi tehdä johtopäätöksen, että ainakin näistä aineksista on tehty Ristiinan kesäteatterin tämänvuotinen näytelmä Maailman pihamaat.
Esitys on kantaesitys, ja sen on kirjoittanut Tanja Puustinen-Kiljunen ja ohjaajana toimii Tarja Pyhähuhta. Musiikista vastaa Arto Kivekäs ja koreografiat on suunnitellut Mimmi Rantala.
– Totta kai jännittää, että kuinka näytelmä otetaan vastaan, onhan kantaesitys aina riski. Mutta kyllä minä ja koko tekijäporukka uskotaan vahvasti näytelmään ja että tämä menestyy, Puustinen-Kiljunen linjaa.
– Tekstissä olen peilannut paljon itseni ja esimerkiksi omien vanhempieni kautta, mutta ei tämä silti minun tarina ole, vaan siihen on kirjoitettu paljon draamaa ja fiktiota.
Tarja Pyhähuhta sanoo olevansa erittäin otettu että pääsi tämän esityksen ”puikkoihin”.
– Onhan tämä minulle ihan unelmatyö. Näytelmässä katsotaan lapsuudesta aikuisuuteen ja ylipäätään pohditaan elämää ylisukupolvisesti. Hyvin syvällisesti, mutta kuitenkin äärimmäisen komediallisesti, ohjaaja kuvailee.
Musiikki on esityksessä suuressa roolissa. Kappaleiden valintaan on käytetty paljon ajatustyötä.
– Halusimme että kappaleet osuvat just eikä melkein. Musiikki nimittäin syventää roolihahmojen sielunmaisemaa.
– Näytelmässä on taustalla syvä rakkaustarina, joten oikeiden biisien valinta tehtiin huolella. Näin päästiin hahmojen sielun syövereihin syvemmälle, Pyhähuhta tuumii.
Hän sanoo, että jo näytelmän avauslaulu Elämä on lahja on täysosuma.
– Ei mitenkään kuuluisa biisi, mutta osuu tähän täydellisesti, ja kertoo mistä tässä on kyse. Että sitä se elämä on. Lahja, ohjaaja painottaa.
Mimmi Rantalan ja Harri Tammiruusun roolihahmoilla on ilmassa ”vispilänkauppaa”. Välillä kommunikointi ei kuitenkaan suju ongelmitta.
Näytelmässä on mukana myös useita lapsirooleja. Näitä ei alun perin tekstissä ollut, mutta Pyhähuhta nimenomaisesti halusi lapsia mukaan.
– Lapset tuovat paljon iloa niin näyttämölle kuin elämäänkin. Ja myös sitä yli sukupolvien tehtävää elämän pohdintaa ihan konkreettisesti.
– Lapsirooliemme tekijät ovat aivan ihastuttavia. He täydentävät tämän meidän koko porukan, joka toimii yhteen kuin unelmatiimi, Pyhähuhta ja Puustinen-Kiljunen hehkuttavat.
He molemmat myös korostavat Jani Lastuniemen roolia näytelmässä. Hän kun tekee paitsi toisen pääroolin yhdessä Tiina Rouhiaisen kanssa, myös on tehnyt suuren työn muun muassa lavasteiden kanssa.
– Jani on kerta kaikkiaan ihan super! Hän on paitsi tehnyt valtavan taustatyön muutenkin, niin myös hänen kokemuksensa ja ammattitaitonsa näyttelijäntyössä on ihan poikkeuksellista, Pyhähuhta hehkuttaa.
Puustinen-Kiljunen taas nostaa esille positiivisena seikkana sen, että mukaan on muutenkin saatu useampiakin uusia kasvoja.
– Tämä on toimintamme jatkuvuuden kannalta ihan ensisijaisen tärkeää. Vanhoillakin tekijöillä tulee uutta intoa kun saadaan uutta verta mukaan!
– Yhtä lailla on tärkeää, että mukana on vanhoja konkareita, jotka toimivat tietyllä tavalla tekemisen kivijalkoina, Pyhähuhta muistuttaa.
Maailman pihamaat Ristiinan kesäteatterissa Linnankorvalla 3.7.–21.7. Esitykset ma-to klo 19 ja su klo 16. Lisätietoja www.ristiinankesateatteri.fi.
Ristiinan Pallon kausi Kolmosessa käynnistyy viikonloppuna Imatran Palloseuraa vastaan Hänskissä. Kautta sävyttävät paikallispelit Pallo-Kissoja ja SavU:a vastaan.
RiPan joukkueessa on ollut tälle kaudelle melko suuri vaihtuvuus pelaajistossa. Runkopelaajista kuitenkin esimerkiksi Antti Kortman ja Miikka Oinonen (taustalla) jatkavat ristiinalaispaidassa. Arkistokuva / Niko Takala
Vaikka lunta on paikoin maassa vielä runsaasti ja järvet tukevasti jäässä, niin jalkapallon Kolmosessa kausi potkaistaan käyntiin tällä viikolla. Itäisen alueen lohko B:ssä edellisten kausien tapaan kamppaileva Ristiinan Pallo aloittaa kautensa sunnuntaina kotiottelulla. Alkukaudesta tutusti Hänskin tekonurmella pelattavassa matsissa kohdataan Edustus IPS Imatralta.
Viime kausi oli RiPan Kolmosen historian paras, kun joukkue päätyi lohkossaan lopulta sijalle viisi. Tälle kaudelle tuossa sijassa riittää puolustamista, sillä RiPa joutuu lähtemään kauteen melko tavalla uudistuneena, kun etenkin paikallisvastustaja Mikkelin Pallo-Kissojen riveihin siirtyi useampikin (mm. Valtteri Leinonen, Santeri Suutari ja Hiski Hotokka) viime kaudella valkopaidoissa kirmannut peluri. Lisäksi sarjasta on ennakkoon uumoiltu viime vuotta kovempaa ja tasaisempaa. Tästä omalta osaltaan vastannevat Kakkosesta sarjatasoa alemmaksi pudonneet MiPK sekä MYPA, joita molempia on ounasteltu sarjan kärkikahinoihin. Kova luu tulee varmasti olemaan myös RiPan toinen paikallisvastus Savilahden Urheilijat, joka tällä kaudella toimii entistäkin selkeämmin Mikkelin Palloilijoiden kakkosjoukkueena, ja joukkueen riveissä nähtäneen niitä MP:n pelaajia, jotka eivät vielä saa peliaikaa Ykkösessä.
RiPan valmentajana jatkaa viimevuotiseen tapaan Joona Koivula. Hän tuumaili aiemmin talvella pelaajatilanteesta siten, että ”Tokihan se hieman harmittaa, kun jossain vaiheessa näytti siltä, että voitaisiin saada ihan tosi kova porukka kasaan, mutta sitten tulikin vähän takapakkia. Mutta ei me jäädä murehtimaan niitä, jotka eivät mukana ole, vaan mennään niillä, joita meillä on.” Tämän Koivula allekirjoittaa edelleen. Hän muistaa myös lisätä, että nuorten pelaajien siirtyminen seurasta toiseen on aina myös hyvä asia silloin, kun on tarkoitus mennä jalkapalloilijana eteenpäin.
Iso osa tärkeitä runkopelaajia kuitenkin myös jatkaa RiPan riveissä, kun esimerkiksi valtaosan joukkueen maaleista viime kaudella pyssyttänyt Miikka Oinonen sekä työmyyrä Antti Kortman jatkavat pelejään ristiinalaispaidassa. Kuten myös ”iki-ripalaiseksi” laskettava, yhden huilikauden välissä pitänyt Mika Hurskainen. Myös muun muassa Sami Kontulainen, Juuso Tuhkanen, Ahmed Hassane ja Tero Penttinen jatkavat RiPan miehistössä.
– Onhan se meille tietysti iso menetys kun 6-7 pelaajaa vaihtui viime kaudesta. Varsinkin kun lähtijöissä oli isoja minuutteja pelanneita kavereita. Mutta tämähän kuuluu asiaan tällä tasolla, ja toisaalta nyt on sitten muilla mahdollisuus näyttää osaamistaan, Koivula muistuttaa.
Kauden tavoitteiden osalta lähdetään liikkeelle melko maltillisissa merkeissä. Vähimmäistavoite kuitenkin on luonnollisesti sarjapaikan säilyttäminen.
– Talvi oli toki harjoitusten ja harjoittelun osalta niin rikkonainen, että kieltämättä tässä pienellä kysymysmerkillä kauteen lähdetään. Tammikuu oli kokonaan taukoa koronasulkujen vuoksi ja sitten myös helmi- ja maaliskuu olivat rikkonaisia kun tauti kiersi joukkueessa ja tuli myös loukkaantumispoissaoloja, koutsi harmittelee.
Joukkueen valmentajana jatkava Joona Koivula on melko varovainen tavoitteiden asettamisen kanssa. Talvikauden treenijakso oli RiPalla lyhyt ja rikkonainen. Arkistokuva / Niko Takala
Hän ynnää, että loukkaantumisia on tullut alkuvuodesta jo enemmän kuin viime kaudella yhteensä. Sunnuntain avauspelissä runkomiehistä on sivussa ainakin Ahmed Hassane, ja myös parin muun pelurin kuntoa tarkastellaan h-hetkeen saakka.
– Mutta on meillä niitäkin kavereita, jotka ovat treenanneet tosi hyvinkin, mutta tämä rinki on ollut pieni. Onneksi nyt on vähän valoa tunnelin päässä, kun ollaan saamassa harkkoihin 17 pelaajaa ja kaksi maalivahtia.
– Moltsiosastohan meillä on hyvä, kun Piispan Riku ja Lahikaisen Mikko ovat vahteina ja sitten vielä Korhosen Pasi varalla. Pasi on ollut iso apu myös treenien pitämisessä.
Lisähelpotusta pelaajarinkiin tuovat myös alustavasti kevätkauden ajaksi lainalle Mikkelin Pallo-Kissoista RiPaan saapuvat Korvenpään veljekset Kalle ja Olli sekä Rudi Väisänen.
– Pallo-Kissojen kanssa on tehty hyvää yhteistyötä, vaikkei tälle kaudelle virallisia yhteistyösopimuksia olekaan. Hyvin ollaan samalla linjalla siinä, että tärkeää saada pojille pelituntumaa sekä että saadaan joukkueet säilymään ylipäätään, Koivula kiittelee Mikkelin suuntaan.
Valmentaja sanoo lähtevänsä kohti kauden avausta odottavin tunnelmin.
– Sunnuntaina sitten nähdään vähän viitettä missä mennään. Vaikka tietenkin halutaan voittaa jokainen peli, niin yksittäiset tulokset ei sinällään kokonaan määritä meidän tekemistä. Tavoitteena on pitää tekeminen mukana oleville niin mielekkäänä, että saadaan hyviä tapahtumia hyvällä porukalla, joka taas sitten ruokkii sitä hyvää tekemistä, Koivula pohtii.
Jalkapallon Itäisen alueen Kolmosta RiPa – Edustus IPS (Imatra) Mikkelissä Hänskissä su 24.4. klo 16.
