Kolumnisti Veera Kinnusen mökki nähdään Suomen kaunein koti -ohjelman Kesämökit-kaudella.

Suomen kaunein koti -ohjelman Kesämökit-kaudella on tänä vuonna mukana myös ristiinalaismökki. Mökin matkaa on jo aiemmin seurattu Ristiinalaisessa, koska yksi sen omistajista on Veera Kinnunen, joka kirjoittaa kolumneja lehteen. Kinnusen vapaa-ajan asunto ja matka mökkiläiseksi ovat siis tulleet lukijoille jo tutuiksi. Kinnunen kertoo ohjelmaan osallistumisesta myös 23. maaliskuuta Ristiinalaisessa julkaistussa kolumnissaan.

Kinnusen mökki nähdään Suomen kaunein koti: Kesämökit -ohjelman viidennessä jaksossa. Uusi kausi alkaa torstaina 13.4. MTV3-kanavalla.

Aiemmista kausista tuttu tuomarikolmikko Hanna Sumari, Sini Rainio ja Tero Pennanen matkaavat kolmeenkymmeneen kesäkotiin ympäri Suomea. Kymmenen mökkiä pääsee finaaliin, josta katsojat valitsevat Suomen kauneimman kesämökin 2023.

Voittaja selviää kauden päätösjaksossa, joka nähdään torstaina 6. heinäkuuta. Voittaja valitaan yleisöäänestyksellä, joka alkaa, kun kaikki mökit on esitelty. Voittaja saa palkinnoksi 10 000 euroa uusien sisustusunelmien toteuttamiseen.

Kaiken ikäisillä on mahdollisuus osallistua ilmaisiin kirjoitustyöpajoihin touko- ja kesäkuussa Ristiinassa.

Kirjoittamisesta kiinnostuneita hemmotellaan touko-kesäkuussa, kun Ristiinassa on mahdollisuus osallistua useisiin kirjoitustyöpajoihin. Ristiinan sanataideviikon ohjaajina ovat helsinkiläinen kirjoittaja-sanataideohjaaja Saara Laakso ja jyväskyläläinen runoilija-opettaja AP Kivinen. Laakso on Ristiinan kausiasukas ja innostui ajatuksesta järjestää kirjoitustyöpajoja paikkakunnalla. Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä valtakunnallisen runoyhdistys Nihil Interitin kanssa.

– Yhdistyksen kautta tuli tieto, että on mahdollista saada avustusta harvaan asutuilla alueilla järjestettävään kulttuuri- ja taidetoimintaan. Ajattelin heti, että Ristiina varmasti istuu tähän kategoriaan, Laakso kertoo.

Taiteen edistämiskeskus tukee työpajojen järjestämistä apurahalla, joten työpajat ovat osallistujille maksuttomia. Laakso huhuili itselleen toteutukseen kaveria Nihil Interitin aktiiveista ja Kivinen vastasi heti kutsuun.

Heillä molemmilla on runsaasti kokemusta erilaisten kirjoitustyöpajojen järjestämisestä.

– Tein syksyllä palvelukeskuksissa runoja ikäihmisten kanssa. Se entisestään voimisti ajatusta, että olen kotonani siellä, missä tehdään yhteisössä, Laakso tuumaa.

Laakson miehen juuret ovat Ristiinassa. Sitä kautta Laakso uskalsi luottaa, että paikalliset innostuvat mukaan myös kirjoittamaan.

– Olemme suunnitelleet työpajat niin, että osallistua saa, vaikka ei olisi koskaan kirjoittanut mutta haluaa sen kokea. Toivon, että kukaan ei jää pois sen takia, että ajattelee, että on liian kokematon, Laakso sanoo.

Kivinen kertoo, kuinka veti Keski-Suomessa Hankasalmella kirjoitustyöpajaa, jossa oli osallistujia 8-vuotiaasta 70-vuotiaaseen.

– Upeaa, jos Ristiinassakin mukaan tulisi kaikenikäisiä. Ikärajoja ei ole vaan kaikki ovat saman asian äärellä, Kivinen sanoo.

Laakso ja Kivinen ovat suunnitelleet kokonaisuuden niin, että eri elämäntilanteissa olevat pääsevät osallistumaan tilaisuuksiin ja jokaiselle löytyy jokin paja, joka kiinnostaa. Osa työpajoista on suunniteltu enemmän tiettyä ikäkautta ajatellen mutta nekään eivät ole ketään pois sulkevia rajauksia.

– Esimerkiksi voimaeläimet-työpaja voi kiehtoa eniten lapsia mutta toisaalta eläimet ovat suosittu aihe aikuisillakin. Meillä oli verkossa kokoontuva Nihil Interitin runobaari ja eläimet kirvoittivat paljon asiaa, Kivinen sanoo.

Laakso muistuttaa, että mikään työpaja ei myöskään estä sivupoluilla rönsyilyä.

– Sivupoluilla voi löytyä jotain arvokasta, hän toteaa.

Toukokuussa työpajat järjestetään kirjastolla. Ohjaajat toteavat, että kirjoitusryhmän hyvä koko on 10–15 ihmistä mutta he ovat valmiita järjestelemään asioita, jos kiinnostuneita on enemmän. Jokaisesta teemasta on kaksi samansisältöistä työpajaa eri ajankohtina.

Kesäkuussa on vuorossa sanaretkeilyä, kun työpaja järjestetään Pien-Toijolan talonpoikaismuseossa ja mahdollisesti myös Astuvansalmella.

– Sanaretkeily on vähän kuin sienimetsälle menoa. Siinä siis etsitään havaintoja ja kirjoitetaan niitä ylös. Ohjaaja antaa rajauksia,  jotka harjaannuttavat käyttämään eri aisteja ja hyödyntämään niitä kirjoittamisen lähtökohtana, Laakso kertoo.

Kivinen toteaa, että kun ympäristöä aistii eri aisteilla tarkemmin, niin katsekin tarkentuu.

– En ole itse käynyt Astuvansalmella ja olisi mielenkiintoista kokea, mitä vaikka 8–9-vuotias kirjoittaa siellä. Moni perhe on siellä varmasti retkeillyt mutta moniko perhe on kirjoittanut siellä ajatuksia ylös, pohtii pitkään luokanopettajana työskennellyt Kivinen.

Ristiinan sanataideviikolla ja sen inspiroimana syntyvistä teoksista kootaan myös pienjulkaisu, eli niin kutsuttu zine.

– Zine on muodikas ilmaisu nykyään. Se tarkoittaa vihkosta, jossa on käsityöläismainen tuntu, eli ei mitään valmiita tekstejä niin kuin kirjallisuuslehdessä, Kivinen selventää.

Laakso ja Kivinen toivovat, että työpajoihin osallistuvat innostuisivat myös tekstien julkaisusta. Oman tekstin saaminen lukijoille voi usein lisätä intoa kirjoittaa lisää.

– Itse koen, että zinet ovat suuri ilo, koska kun eri kirjoittajien tekstit ovat peräkkäin niin ne aina luovat toisilleen hohdetta. Siinä tulee itsellekin kirjoittajana vahva tuntu, että liittyy toisiin, Laakso sanoo.

Kivinen ja Laakso kannustavatkin kaikkia sanojen äärelle yhdessä.

– Kirjoittaminen jää helposti muun elämän jalkoihin ja sitä hetkeä ei välttämättä koskaan tule, jolloin siihen tarttuisi, Laakso toteaa.

Elina Alanne

Ristiinan sanataideviikko 8.-11.5. ja 7.-8.6.

Voimaeläimet: Kirjoitetaan eri tavoilla eläimistä ja kohtaamisista eläinten kanssa. Sopii kaiken ikäisille.

Ke 10.5. klo 14.–15.30 ja to 11.5. klo 13.–14.30.

Tyypit: Keksitään kiehtovia henkilöitä ja vuorosanoja, kirjoitetaan selfie. Työpaja on suunnattu erityisesti yläkoululaisille ja sitä vanhemmille.

Ma 8.5. klo 15.–16.30 ja to 11.5. klo 15.–16.30

Läheltä nähtyä: Kirjoitetaan eri menetelmillä itselle tärkeistä aiheista, esim. omien muistikuvien pohjalta. Jos et tiedä, mistä ja miten kirjoittaa, tästä on hyvä aloittaa.

Ma 8.5. klo 17.–18.30 ja ti 9.5. klo 14.–15.30.

Pöytälaatikko auki: Onko sinulla teksti, jota et ole näyttänyt kenellekään? Luetaan kannustavassa hengessä omia tekstejä / katkelmia ääneen. Sopii kaiken ikäisille.

Ke 10.5. klo 12.–13.30 ja to 11.5. klo 17.–18.30.

Sanaretkeily: Ke 7.6. klo 10-15 järjestetään kirjoitustapaaminen Pien-Toijolan Talonpoikaismuseolla. Ohjaajat opastavat sanaretkeilyyn ja esineistä kirjoittamiseen. Halukkaat voivat tehdä kirjoitusretken Astuvansalmen kalliomaalauksille. Päivän pohjalta pidetään työpaja kirjastolla to 8.6. Kellonaika tarkentuu lähempänä.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja: postia.ristiinasta@gmail.com. Kirjoita viestiin nimesi ja ikäsi sekä mihin työpajaan haluat osallistua.

Eduskuntavaaliehdokkaita tentattiin Ristiinassa.

Ristiinassa järjestetyssä eduskuntavaalipaneelissa ehdokkaat olivat useimmiten lapuilla äänestettäessä yksimielisiä. Kukaan ei kannattanut esimerkiksi ansiotuloverotuksen tai ruoan arvonlisäverotuksen korottamista ja kaikki pitäisivät käteisen rahan edelleen käytössä. Kaikille on myös tärkeää pitää sekä seutukuntien keskuskaupungit että niiden läheinen maaseutu elävinä.

Eroavaisuutta löytyi, kun kysyttiin siitä, pitääkö hyvinvointialueiden rahoitus tulla jatkossakin valtiolta. Ylös nousi viisi lappua asian puolesta ja yksi ei.  Vihreiden Veli Liikanen otti esiin puolueensa kannan siitä, että maakuntavero antaisi alueille enemmän vaikuttamismahdollisuuksia omissa asioissaan. Muista panelisteista erityisesti kokoomuksen Oskari Valtola ja perussuomalaisten Jaana Strandman pyörittelivät päätään Liikasen puhuessa.

– En edes halua keskustella maakuntaverosta, Strandman totesi.

– Jos maakuntavero tulisi, niin se lisää verorasitetta ja entisestään vähentää Etelä-Savon väestöä. Eteläsavolaisena en ikinä äänestäisi puoluetta, joka sitä ajaa, haastoi Valtola Liikasta ja sai yleisöstä huudahduksen, että nyt alkaa kuulostaa vaalitilaisuudelta.

Myös Liike Nytin Satu Taavitsainen totesi, ettei kannata maakuntaveroa, koska todennäköisesti eteläsavolaisten kokonaisveroprosentti olisi tuolloin korkeampi kuin eteläsuomalaisilla.

Myös kristillisten Juha Rantalainen oli valtion suoran rahoituksen kannalla ja toi lappeenrantalaisena terveiset Etelä-Karjalasta, että myös siellä rahoitus hyvinvointialueelle on liian vähäinen, joten valtiolta odotetaan toimia.

Keskustan Maritta Mynttinen totesi, että jos alueilla on vain hyvinvointialueiden toiminnat, niin hän kannattaa rahoitusta suoraan valtiolta.

– Mutta jos mukaan tulee muita maakunnallisia asioita, niin rahoitusta on katsottava, Mynttinen linjasi.

Liikanen nosti muiden puheenvuorojen jälkeen esiin, että hyvinvointialueiden rahoitus tosiaan herättää voimakkaitakin tunteita ja muistutti, että tällä hetkellä lähes kaikki hyvinvointialueet ovat sitä mieltä, että rahoitusta on liian vähän. Hän myös haastoi Valtolaa siinä, että kokoomus on esittänyt rahoitukseen lisää vähennyksiä. Valtola kuittasi, että kokoomus on esittänyt, että sotekustannusten ennakoitua nousua leikataan.

Jo alkupuheenvuoroissaan useampi ehdokas nosti esiin tarpeen saada Suomen talous tasapainoon. Asiasta vielä erikseen kysyttäessä ehdokkaat nostivat esiin useita eri keinoja. Rantalainen panostaisi työllisyyteen ja haittaveroihin. Mynttinen nosti esiin, että vaikka säästetään, niin resursseja pitää laittaa koulutukseen, kehittämiseen ja tutkimukseen. Hän myös korosti, että koko sopeutusta ei voi tehdä yhden vaalikauden aikana.

Strandman nosti useassa kohtaa esiin pienyrittäjyyden ja nostaisi taloutta tekemällä työnteosta kannattavaa. Perussuomalaiset myös keventäisivät hallintoa ja leikkaisivat kehitysavusta. Myös Liike Nytin Taavitsainen karsisi ulkomaille annettavaa kehitysapua esimerkiksi mailta, jotka tukevat Venäjää. Hän myös korosti puolueensa kannattavan opintotuen tulorajojen poistoa, mikä kannustaisi opiskelijoita töihin.

Kokoomuksen Valtola nostaisi valtion talouden kahdella kohteella. Ensinnäkin tuloja pitää saada lisää muun muassa työllisyysasteen nostolla ja menoja alas esimerkiksi tietyillä indeksijäädytyksillä ja asumistukien tarkennuksilla.

Liikanen muistutti, että talouden sopeuttamisen tarve on niin suuri, että varmasti joudutaan käyttämään useita keinoja, kuten työllisyyden lisäämistä, veromuutoksia ja maahanmuuton lisäämistä. Esimerkkinä Liikanen nosti esiin myös sen, että joitakin elinkeinoelämän tehottomia ja ympäristölle haitallisia tukia voisi harkita poistettavaksi.

Paneelissa keskusteltiin myös esimerkiksi matkailun kehityksestä Etelä-Savossa, eläkeläisten verotuksen tulevaisuudesta ja Itä-Suomen liikennehankkeista. Ennakkoon ilmoittautuneista panelisteista SDP:n Jarno Strengell ei ollut paikalla tilaisuudessa.

Elina Alanne

RiU:n miesten kausi jatkuu vielä ainakin yhdellä ottelulla. 

Ristiinan Urheilijoiden miesten salibandyjoukkue pelaa noususta nelosdivisioonaan Salibandyliiton Kaakkois-Suomen alueella.

Viime sunnuntaina ristiinalaiset päättivät 5-divisioonan runkosarjan ottelunsa kotisalissa eli Saimaa Stadiumilla. Hyvin sujunut kausi myös loppui menestyksellisissä merkeissä, kun RiU voitti sekä KaPa-51:n että Butchers IBK II:n.

KaPa-51 kaatui numeroin 5-1 ja Butchers vielä selkeämmin 9-0. RiU päätyi 16 ottelun sarjassa toiseksi 25 pisteellä. RiU voitti 11 peliä, pelasi kolmesti tasan ja hävisi kaksi ottelua. Sarjassa paras oli lappeenrantalainen SaiPa Olds, joka keräsi viisi pistettä ristiinalaisia enemmän.

– Todella hyvin meni kausi kokonaisuutena ja toiseksi päädyttiin sarjassa. Saatiin tälle kaudelle muutama vahvistus, joten meillä oli hyvä porukka koossa, summaa RiUn joukkueenjohtaja Jarmo Olkkonen.

– Kyllähän me lohkovoittoa ja suoraa sarjanousua lähdettiin tavoittelemaan, mutta muutamaan otteluun tämä vähän kaatui. Pari peliä oli sellaisia, joihin jouduttiin lähtemään liian pienellä porukalla, ja niissä ei sitten oikein jalka riittänyt.

RiU:n kausi jatkuu vielä ainakin yhdellä ottelulla, kun huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna pelataan karsintaturnaus ensi kauden 4-divisioonaan. Turnauksessa on mukana kaksi joukkuetta 5-divisioonasta ja kaksi 4-divisioonasta. 4-divisioonasta karsintaan joutuneet joukkueet pelaavat ensin keskinäisen ottelunsa, jolla ratkaistaan toinen paikka ylempään sarjaan. 5-divisioonasta karsintaan yltäneet (RiU sekä lohkosta 23 KoRe) joukkueet puolestaan pelaavat ensin keskenään ottelun, jonka voittaja pelaa noususta 4-divisioonaan ensin mainitun ottelun häviäjää vastaan.

– Meillä ei vielä ole tietoa, että missä tuo huhtikuun alun turnaus pelataan. Mutta joka tapauksessa tässä Kaakkois-Suomen alueella se on, Olkkonen tuumii.

Niko Takala

Valtuusto linjasi, että koulujen pitää käyttää mahdollisimman paljon julkista liikennettä. 

Koulujen kuljetusmäärärahojen pieneneminen aiheuttaa hankaluuksia mikkeliläiskouluissa. Osana kaupungin Palvelut ja tulevaisuus -ohjelmaa päättäjät linjasivat, että tilauskuljetusten määrärahoja vähennettiin ja koulujen pitää käyttää mahdollisimman paljon kulkemiseen julkista liikennettä. Mikkeli tarjoaa ilmaisen Waltti-kortin, eli maksuttoman joukkoliikenteen, kaikille koululaisille.

Ristiinassa kuljetusrahojen vähyys tajuttiin, kun koulun joukkue oli lähdössä koulujen väliseen jääpalloturnaukseen. Kun osallistumisesta oli jo kyselty oppilailta, huomattiin, että rahaa matkoihin ei ole ja osallistuminen peruttiin. Julkisella liikenteellä turnaukseen ei olisi ehtinyt.

Asiasta nousi keskustelu, johon Ristiinalaisen tietojen mukaan osallistui myös kaupunginvaltuutettuja ja Ristiina pääsi turnaukseen.

– Rahaa siis emme saaneet mistään lisää vaan sisäisillä järjestelyillä etsimme muusta rahoituksesta tämän summan, opetusjohtaja Seija Manninen toteaa.

Kuljetusmäärärahoista vähennettiin opetustoimelta 50 000 euroa sekä vuodelta 2022 että 2023. Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander toteaa, että koulun virhe oli, että asia kirkastui heille kunnolla vasta ennen jääpalloturnausta.

– Meidän koulun kuljetusbudjetti on sellainen, että jo pelkästään uinteihin menee reilusti sen yli rahaa, Savander kertoo.

Manninen toteaa, että kuljetusrahat on jaettu Mikkelin kouluille niin, että niissä on jonkin verran otettu huomioon koulun etäisyys keskustasta.

– Mutta sitä pitää jatkossa pyrkiä huomioimaan vielä paremmin. Tällä hetkellä tilanne on myös se, että tilausajojen hinnat ovat nousseet, koska polttoaineiden hinnat ovat nousseet. Kouluilla on haasteita kulkemisten kanssa ja nyt joudutaan priorisoimaan eri tilanteita, Manninen kertoo.

Sekä Savanderista että Mannisesta ajatus Waltti-korteilla kulkemisesta on kannatettava. Käytännössä tilanne varsinkin pitäjien kouluista on kuitenkin usein se, että liikennettä ei ole sopivaan aikaan. Ristiinassa erityispiirteenä on myös se, että liikennettä on mutta joitakin linjoja ajetaan pienemmillä autoilla. Luokkakoot ovat suuret, joten oppilaiden kanssa ei mahdu julkiseen bussiin.

Opetussuunnitelmaan Mikkelissä kuuluu esimerkiksi uimaopetus ja kirjasto- ja kulttuuripolkuun kuuluvia tapahtumia. Näille korvamerkitään kuljetuksista ensin rahaa.

– Nyt on jouduttu kouluilla priorisoimaan, että mihin osallistutaan tänä vuonna ja mihin ensi vuonna. Nyt seurataan rahojen kulutusta ja on tehtävä kohdennettuja ratkaisuja, Manninen kertoo.

Opetus- ja liikuntapalvelut ovat yhdessä luoneet Mikkeliin mallin koulujen välisistä urheilukilpailuista. Talvella kilpaillaan esimerkiksi hiihdossa ja jääpallossa. Manninen sanoo, että liikuntakalenteri on hiottu yhdessä hyväksi ja koulut kokevat tapahtumat tärkeiksi.

– Sitä on paljon kehitetty, että koulujen väliset tapahtumat eivät ole vain huippu-urheilijoille vaan osallistumisen kynnys on matala. Kuljetusmäärärahojen kohdentamista on vielä arvioitava ja sitäkin pitää miettiä, onko meidän mahdollista pitää näin laajaa kilpailukalenteria.

Elina Alanne

Ristiinassa järjestetään kaikille avoin eduskuntavaalipaneeli maanantaina 13. maaliskuuta. Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen järjestämässä paneelissa kysytään alueen kansanedustajaehdokkailta sekä eläkeläisiä että kaikkia muitakin kiinnostavia kysymyksiä.

Paneelin osallistuvat vihreiden Veli Liikanen, keskustan Maritta Mynttinen, kristillisten Juha Rantalainen, perussuomalaisten Jaana Strandman, SDP:n Jarno Strengell, Liike Nytin Satu Taavitsainen ja kokoomuksen Oskari Valtola. Myös vasemmistoliiton ehdokas on kutsuttu paneelin.

Vaalipaneeli järjestetään koulukeskuksen Setälä-salissa maanantaina 13.3. kello 14–15.30.

Eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 2. huhtikuuta. Ennakkoäänestys on 22.–28. maaliskuuta. Kaakkois-Suomen vaalipiirissä on 158 ehdokasta. Vaalipiiristä valitaan 15 kansanedustajaa. Aiemmin alueelta oli 17 kansanedustajaa.

Palvelujohtaja Linda Asikainen ei suuresti yllättynyt kilpailutuksen tuloksesta mutta on edelleen toiveikkaana. 

Kallioniemen palveluiden pyörittämisestä ei tarjonnut yksikään yritys Mikkelin kaupungin järjestämässä kilpailutuksessa. Tarjouskilpailussa haettiin yrittäjää järjestämään ja kehittämään Kallioniemen matkailupalveluita.

Kaupungin vuokraus- ja käyttöpalveluiden palvelujohtaja Linda Asikainen toteaa, että hän ei suuresti yllättynyt siitä, että osallistujia ei ollut.

– Kun tietää tämän ajan, eli työvoimapulan ja kaikkien kustannusten nousun, niin ei tämä yllättänyt, koska aika on haastava yrittäjille. Mutta edelleen olen toiveikkaana, että Kallioniemeen saadaan toimija kesäksi, Asikainen toteaa.

Kaupunki voi jatkossa edetä mahdollisten kiinnostuneiden yrittäjien kanssa asiassa suoraan neuvotteluihin.

– Voimme neuvotella asiassa samoilla ehdoilla kuin oli kilpailutuksessa. Jokainen tietää nyt ne ehdot, Asikainen sanoo.

Kaupunki varasi investointiohjelmassa Kallioniemen huvilan peruskorjaukseen 200 000 euroa tälle vuodelle ja samansuuruinen alustava varaus on myös vuodelle 2024. Ajatuksena on ollut, että korjauksia suunnitellaan myös aloittavan yrittäjän kanssa. Asikainen toteaa, että peruskorjauksia tehdään jo nyt keväällä, koska kiinteistöissä on peruskorjattavaa.

– Hallitusti teemme siellä korjauksia, joita kuuluu tehdä. Laitetaan perusasioita, kuten wc-tiloja, kuntoon, niin pääsee seuraava yrittäjä sitten paremmin aloittamaan, Asikainen sanoo.

Elina Alanne

Seurat haluavat tarjota junioreissa etenkin harrastustoimintaa. 

Ristiinan Pallo ja Mikkelin Pallo-Kissat ovat sopineet tälle vuodelle entistä tiiviimmästä yhteistyöstä. Seurojen miesten edustusjoukkueet pelaavat molemmat Kissojen organisaation alla, jolloin pelaajaliikenne joukkueiden välillä on joustavaa. Pallo-Kissojen joukkue pelaa Kolmosta, ja viime kauden jälkeen sarjaporrasta alemmas pudonnut RiPa Nelosta. Vaikka molemmat joukkueet siis ovat hallinnollisesti saman organisaation alla, Nelosessa pelataan Ristiinan Pallon nimellä, Ristiinan kentällä ja tutuissa omissa pelipaidoissa.

– Tarkoitus on totta kai säilyttää vahvasti ristiinalaisuus RiPan toiminnassa. Yhteistyö oli edustusjoukkueen osalta välttämättömyys, ilman sitä meillä ei olisi ollut mahdollisuutta pelata Nelosta tänä vuonna, sanoo RiPan puheenjohtaja ja edustusjoukkueen joukkueenjohtaja Arttu Särkkä.

RiPan ja MiPK:n miesten joukkueet harjoittelevat tällä hetkellä yhteisesti Kalevankankaan jalkapallohallissa. Kesän aikana tarkoitus on harjoitella kerran viikkoon Ristiinassa. RiPan joukkuetta valmentavat Mikko Suihkonen ja Miikka Oinonen.

– Joukkue rakentuu pitkälti viimevuotisen ryhmän rungolle. Jonkun verran on poisjääntejä ja siirtymisiä muihin joukkueisiin, niin kuin aina, valmentajakaksikko kertoo.

Myös Suihkonen ja Oinonen näkevät Kissa-yhteistyön järkevänä tosiasioiden tunnustamisena.

– Pelkästään omin voimin ei varmasti oltaisi joukkueellista pelaajia saatu. Silloin olisi sitten ollut järkevämpi luopua Nelosen paikasta ja aloittaa Vitosesta puhtaalta pöydältä.

Myös Mikkelin Pallo-Kissojen toiminnanjohtaja Tuomo Pöyry näkee edustusjoukkueiden yhteistyön hyvänä.

– Edustusjoukkuetasolla saadaan kaikille pelaajille enemmän peliaikaa, kun joukkueet ovat kahdella sarjaportaalla.

Molemmissa seuroissa nähdään yhteistyön tiivistyminen oleellisena myös junioreiden osalta. Yli 10-vuotiaissa pelaavat joukkueet osallistuvat sarjoihin tulevana kesänä Kissojen organisaation alla.

– Meillä on Ristiinassa harrastajamäärät vähentyneet ja kun ikäluokat muutenkin pienenevät, niin alkaa olla hankalaa pelkistä omista junnuista saada joukkueellista pelureita siinä vaiheessa, kun siirrytään 8 vastaan 8 -peleihin kymmenen vuoden iässä, Särkkä ynnää.

Särkkä ja Pöyry korostavatkin, että nyt solmitulla yhteistyöllä pyritään pitämään jalkapallon harrastetoimintaa mahdollisimman pitkään Ristiinassa.

– Kaikkia yksityiskohtia ei olla vielä hiottu ja tulevaisuus ja kokeilut näyttävät, miten käytännössä homma toimii ja miten jatkossa toimitaan, Pöyry tuumaa.

– Tarkoitus on joka tapauksessa, että Ristiinassakin järjestetään toimintaa, eli esimerkiksi kerran viikkoon me pidetään junnutreenit Ristiinassa. Meille Kissojen suuntaan yhteistyö tuo tietysti lisää junioripelaajia, jolloin saadaan suurempia ikäluokkia myös meidän ryhmiin, Pöyry pohtii.

Särkkä ja Pöyry linjaavat molemmat, että RiPan ja MiPK:n toiminta on ensisijaisesti harrastetoimintaa. Selkeämmin kilpailullinen toiminta löytyy MP:n riveistä.

Niko Takala

Koululle ja opettajille valmistava opetus on ollut kiinnostava uusi haaste.

Tässä ei ole samanlaista päivää. Moni kuvailee työtään näin, mutta erityisen painokkaalta se kuulostaa, kun Henrik Aschan toteaa niin valmistavan opetuksen opettajan työstä Ristiinan yhtenäiskoulussa. Jo monessa haasteessa testattu mies otti opettajan työn vastaan tammikuun alusta.

– Ajattelen, että kaikki opetustyö on vaativaa mutta tämä on kyllä tosi vaativaa. Mutta ehdottomasti kiinnostavaa, Aschan toteaa.

Ristiinassa opiskelee tällä hetkellä 29 oppilasta kolmessa valmistavan opetuksen ryhmässä. Opetuksen tarkoituksena on opettaa Suomeen muuttaneille lapsille ja nuorille suomen kieltä ja tutustuttaa suomalaiseen kulttuuriin ja kouluun niin, että oppilaat ovat noin yhden lukuvuoden opiskelun jälkeen valmiita siirtymään mukaan yleisopetuksen ryhmiin.

Aschan opettaa oppilaista vanhimpia, eli noin 15–16-vuotiaita. Hänen lisäkseen valmistavassa opetuksessa työskentelee kaksi opettajaa, joilla on juuret Ukrainassa. Valmiitakin opetusmateriaaleja opettamiseen on mutta paljon opettajat saavat myös tehdä ja miettiä itse.

– Koko ajan puntaroin sitä, mikä on paras keino opettaa asioita. Heillähän on kaikilla myös merkittävä tausta ja joka päivä saa haistella, millainen kyky kenelläkin on oppia, Aschan sanoo.

Ristiinassa valmistavassa opetuksessa on lapsia ja nuoria Ukrainasta ja Etiopiasta. He asuvat Ristiinan tai Kyyhkylän alueella.

– Eniten tässä työssä tarvitsee ihmistuntemusta, tilannetajua ja tunneherkkyyttä. Jos esimerkiksi Ukrainassa tapahtuu lähisukulaisille jotain, niin totta kai se tipauttaa nuoren hetkeksi. Kukaan ei väsyneenä jaksa kiinnostua opiskelusta, Aschan sanoo.

Koulussa sota-asioita ei tunneilla käsitellä mutta nuoret varmasti seuraavat niitä omista kanavistaan.

– Oppimisen motivaatio vaihtelee totta kai niin kuin suomalaisnuorillakin. Suomen opiskelun kannalta merkitystä on myös sillä, että osa ajattelee olevansa vain käymässä Suomessa. Totta kai varmasti jokainen heistä lähtisi takaisin kotiin, jos voisi. Kukaan heistä ei ole tullut Suomeen oppiakseen suomea, Aschan muistuttaa.

Muutamat oppilaista ovat suomalaisen koulun rinnalla mukana myös ukrainalaiskoulujensa etäopetuksessa.

Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander toteaa, että syksyllä alkanut valmistava opetus on ollut koko koululle kiinnostava uusi maailma.

– Se on haastavaa mutta samalla ryhmien täällä oleminen on hirveän tavallista ja luontevaa. Aluksi kielimuuria oli enemmän mutta kevättä kohti ryhmien yhteistyötä perusopetuksen oppilaiden kanssa tulee toivottavasti koko ajan lisää, Savander sanoo.

Valmistavassa opetuksessa olevat vanhimmat oppilaat osallistuvat jo yleisopetuksessa kotitalouden ja englannin kielen tunneille.

– Pienillä ei ole ollut englannin osaamista mutta vanhimmilla sitä on ollut pikkaisen tukena, joten heidän kanssaan on ollut helpoin aloittaa näin.

Kuntien järjestämä valmistava opetus rahoitetaan valtionosuudella. Vuoden Suomessa asumisen jälkeen esimerkiksi ukrainalaiset voivat hakea kotikuntaa.

Savander kertoo, että oppilaiden jatkoa on suunniteltu niin, että suurin osa valmistavan opetuksen ryhmien oppilaista siirtyy Ristiinassa yleisopetuksen ryhmiin syksyllä.

– Todennäköisesti yksi valmistavan opetuksen ryhmä jatkaa syksyllä, koska meillä on myös esimerkiksi tammikuussa kouluun tulleita lapsia, Savander sanoo.

Tulevaisuutta on kuitenkin haastava suunnitella, koska perheet tekevät ratkaisunsa itse. Enimmillään Ristiinassa on ollut valmistavassa opetuksessa 36 lasta mutta joitakin perheitä on palannut Ukrainaan tai muuttanut muualle Suomeen.

– Toivoisin, että lapset jatkavat täällä tutussa koulussa ja sen mukaan olen resurssihakemuksia parhaillaan tekemässä. He ovat varmasti jo ryhmäytyneet keskenään ja lisäksi orastavia ystävyyssuhteita on muiden oppilaiden kanssa.

Parhaillaan rehtoreiden ja kuntien opetustoimen työlistalla on suunnitella syksyn opetusryhmiä ja hakea erilaisia rahoituksia.

– Mikkeli hakee esimerkiksi niin sanottua tasa-arvorahaa. Sitä voi kohdentaa maahanmuuttajaopetukseen. Lisäksi alle kuusi vuotta Suomessa asuneet ovat oikeutettuja suomi toisena kielenä resursseihin, Savander kertoo.

Rehtori uskoo, että valmistavan opetuksen oppilaat pärjäävät syksyllä tuen kanssa yleisopetuksen ryhmissä.

– Iso ryöppy se alussa on heille. Mutta lapset ovat tosi nokkelia poimimaan kielen, joten uskon, että ryhmän kieli tarttuu nopeasti ja he pääsevät siitä kiinni.

Suomen kielen alkeet oppilailla ovat jo hienosti hallussa. Toimittajalta haluttiin kysyä työstä ja oppilaat olivat harjoitelleet kertomaan myös itsestään. Aschanin tavoitteena on saada vielä lisää vierailijoita kertomaan omasta työstään nuorille. Vierailijaa kun usein kuunnellaan keskittyneemmin kuin opettajaa – ja kielitaito karttuu siinä samalla.

Elina Alanne

Kesäravintola uudistuu ensi kesäksi. 

Varkaantaipaleen kesäravintolaa pyörittää ensi kesänä Sampo Heiskanen. Yrittäjänä hänet tunnetaan jo Graanilta Juhlapalvelu ja lounaskahvila Katriinasta sekä Rantakylän Kivijalasta. Ensi kesänä Heiskanen aikoo kuitenkin huhkia mahdollisimman paljon itse Varkaantaipaleessa.

– Varmaankin päivittäin olen täällä itse. Enkä usko, että täällä tarvitsee yksin olla! Heiskanen toteaa viitaten paikkaan, jonka ympärillä on sekä asukkaita että kesäasukkaita, veneilijöitä ja kesäisin vilkkaasti liikennöity Suurlahdentie.

Heiskanen toteaa, että näki paikan potentiaalin heti, kun kävi katsomassa Varkaantaipaletta Ristiina Group Invest Oy: n Ari Korhosen kanssa.

– Ari oli tästä kertonut jo aiemmin ja asia tuli taas puheeksi ja hän pyysi käymään. Ihastuin saman tien, kun tulin tänne. Tämä on ihan mahtava paikka, Heiskanen kertoo helmikuisena päivänä, kun lumikasat vielä ympäröivät tulevaa kesäravintolaa.

Kanavan huoltotukikohdan alueella oli kesäravintola ensimmäistä kertaa viime kesänä. Tuolloin paikalta sai vain pientä purtavaa. Heiskanen on jo käynyt mittailemassa keittiötä, jotta pienillä muutostöillä ensi kesänä voidaan tarjoilla monipuolista ruokaa.

– Kerta Saimaan rannalla ollaan, niin haluaisin, että meillä olisi tuoreen kalan mukaan vaihtuva menu. Sen lisäksi sitten pysyvällä listalla olisi muita ruokia. Esimerkiksi pitsauunille olemme mittailleet paikkaa keittiöön, Heiskanen kertoo.

Hän lisää, että myös rosvopaistia on saatavilla joinakin päivinä.

– Kun Varkaantaipaleessa ollaan!

Yrittäjä toteaa, että kaikenlaisia visioita on paljon ja niissä kuunnellaan myös paikallisia asukkaita. Varkaantaipale avautuu viikonloppuihin toukokuussa ja kesäkuusta jokapäiväisesti.

– Henkilökuntaa on jonkin verran mutta varmaan lisää vielä tarvitaan, Heiskanen vinkkaa.

Myös tapahtumia järjestetään kesän aikana.

– Se on jo sovittu, että juhannusaattona soittaa Kylän jätkät ja juhannuspäivänä jokin tanssiorkesteri. Myös huutokauppoja on jo parit sovittu.

Jotkin asiat odottavat vielä varmistumista mutta se on jo selvää, että Varkaantaipale on yksi Mikkelin Hop on Hop off -elämysreitin pysähdyspaikoista ensi kesänä. Perusajatuskin on yrittäjän mielessä kirkkaana.

– Myydään ruokaa ja juomaa, ja tehdään tästä houkutteleva paikka, Heiskanen summaa.

Elina Alanne

Ristiinan Rinkan talvitapahtumassa on myös ohjelmaa koko perheelle. 

Peräkärrysauna lämpiää lauantaina Pökkäänlahden rannalla vierasvenesatamassa.

– Sen verran täytyy saunojilla olla rohkeutta, että huuhtoutumassa pitää käydä avannossa, tuumaa Ristiinan Rinkan Eeva Tuominen.

Ristiinan Rinkka ry ja Talonrakennus Pitkänen Oy järjestävät lauantaina uudenlaisen talvitapahtuman, jossa sekä saunotaan että on muuta ohjelmaa. Pitkänen tuo vierasvenesatamaan Rinkan talviuintipaikan läheisyyteen kolme peräkärrysaunaa, joista yksi on tapahtuman ajan lämpimänä.

Rinkkalaiset esittelevät uintipaikkaa ja samalla voi vaikka ryhtyä talviuimariksi.

– Noin 250 käyntikertaa kuukaudessa meillä on avannossa nykyään. Se on koko ajan lisääntymään päin. Normaalistihan uintikopin avaimen saa minun kauttani mutta lauantaina se onnistuu kätevästi myös tässä tapahtumassa, Tuominen vinkkaa ja korostaa, että tapahtuma on kaikille avoin, eli saunomaan saa tulla, vaikka ei olisi aikeissa ryhtyä talviuimariksi.

Saunapäivän idea tuli Talonrakennus Pitkäseltä. Peräkärrysaunat ovat yrityksen omaa tuotantoa.

– He harmittelivat, että eivät ehtineet aiemmin olleeseen Rinkan avointen ovien päivään mukaan ja siitä lähti ajatus tällaisesta tapahtumasta, joka on sitten paisunut moniin suuntiin. Innolla moni on ottanut tapahtuman vastaan, kun Talviriehaa ei tänä vuonna ole, Tuominen sanoo.

Tapahtuma-aika on lauantaina kello 12–18. Kello 12 alkaa Navin korttelirastit, joiden lähtö ja maali on kirkonmäen ja vanhan kunnantalon piha-alueella. Jo kello 11 alkaen korttelirastien alkuun saakka Liisa Irene Särkkä vetää lämmittelyjumppaa päiväkodin pihamaalla.

Talviuintipaikalla olevien saunojen lisäksi kotalaavulla on erilaista ohjelmaa. Rinkkalaiset pitävät siellä tulia koko tapahtuman ajan, joten omia eväitä voi paistaa ja nauttia laavussa. Paikalla on myös kahvio.

– Lauantaille lupaa lumisadetta, joten lumiukkomuoteilla saa hyvin tehtyä lumiukkoja. Lisäksi laavulla voi testata lumikenkiä. Lapsille on myös perinneleikkejä ja muuta ohjelmaa, Tuominen sanoo.

Myös Ristiinan kehittämisyhdistys Hönkä ry on paikalla kertomassa toiminnastaan.

Tapahtumaan tullessa autot kannattaa jättää päiväkodin, kirkon tai Säästöpankin talon pihaan. Vierasvenesatamaan ei suositella autoilla ajamista.

Elina Alanne

Saunapäivä-talvitapahtuma la 18.2. kello 12–18 vierasvenesatamassa (Brahentie 55) ja kotalaavulla.

Parturi-kampaaja Jenni Hakkarainen teki aiemmin 50–60-tuntista työviikkoa. Sitten oli pakko opetella rajaamaan työntekoa. 

Miten rajata yrittäjänä intohimotyötään niin, että ei uuvu?

Sitä ristiinalainen parturi-kampaaja Jenni Hakkarainen on opetellut omien sanojensa mukaan kantapään kautta. Ristiinan parturi-kampaamo Jennin nettisivuilla slogan kertoo: ”Rakkaudesta hiuksiin ja laadukkaaseen asiakaspalveluun”. Kun Jenniä kuuntelee, ne eivät ole vain sanahelinää.

– Minulla on vakava työuupumushistoria. Nyt olen kolme vuotta opetellut psykoterapiassa muun muassa sitä, miten rajata omaa työn tekemistä.

Pahin uupumiskausi hänellä oli viitisen vuotta sitten. Hakkarainen on aina tehnyt 50–60-tuntista työviikkoa, ja toteaa nyt 34-vuotiaana, että eihän se nuorempana tuntunut missään.

– Viitisen vuotta sitten oli jakso, jossa oli paljon töitä sekä opiskelin. Lisäksi oli muussa elämässä pieniä vastoinkäymisiä ja jakso, että en nukkunut ollenkaan. Tuolloin lääkäri sanoi, että nyt tilanne täytyy pysäyttää ja tarjosi pitkää sairauslomaa. Mutta eihän yrittäjänä pidetä sellaisia, Hakkarainen kertoo.

Nyt Hakkarainen on opetellut sanomaan myös ei. Hän pohtii, että yksi syy uupumisen taustalla on kiltteys.

– Minulla on laaja vakioasiakaskunta ja on ollut todella hankala sanoa ei, kun joku haluaa tulla. Terapiassa olen opetellut rajojen vetämistä ja pettymysten tuottamista toisille. Sitä, kuinka tuottaa pettymys toiselle niin, että se ei vaikuta omaan elämään.

Rajaaminen on onnistunut niin, että Hakkarainen ei ota uusia asiakkaita ja pitää parhaansa mukaan huolen, että työviikoista ei tule liian pitkiä.

– Välillä edelleen lipsahtaa käsistä, että joku viikko on liian tiivis, eli on siinä vielä kehittämisen varaa. Mutta parempaan päin olen menossa, hän sanoo.

Pikkuhiljaa työviikot alkavat olla lyhyempiä mutta edelleen Hakkaraisen on hankala pitää lomia.

Hakkaraisen hyvinvointia on parantanut paljon myös se, että kesällä 2021 hän remontoi kampaamolle tilat kotinsa yhteyteen.

– Yritystoiminnan pienentäminen on lisännyt hyvinvointiani. Pitkään minulla oli vähintään yksi työntekijä. Sitten kun hänen allergisoituaan muutos oli pakollinen, niin tajusin, että en niin nauti siitä kaikesta työnantajana olemisesta vaan asiakaspalvelu ja itse kampaajatyö ovat niitä asioita, joita minä haluan tehdä.

– Keksin hiukset vähän yllättäen 9-luokkalaisena. Tein kaksoistutkinnon, kun äiti ei ollut niin innoissaan parturi-kampaajaopinnoista, kun olin aina sanonut meneväni lukioon. Ihan oikealle alalle päädyin mutta ehkä nyt neuvoisin sitä 16-vuotiasta Jenniä, että harkitse, haluatko yrittäjäksi vai et.

Palkkatöihin Hakkarainen ei kuitenkaan enää vaihtaisi.

– Nautin siitä, että saan päättää, mitä töitä teen sekä päättää omat aikatauluni. Vaikka sitten välillä päätän ne liian pitkiksi, hän naurahtaa.

Kodin yhteydessä oleva kampaamo on helpottanut arkea muutenkin. Jos asiakas peruu keskellä päivää, voi sen ajan käyttää kotihommissa. Lisäksi Hakkaraiselle tärkeät koirat ovat lähellä.

– Syksyllä minulla oli koiranpennut ja nehän käytännössä kasvoivat kampaamotilassa. Sen rajaaminen on ollut minulle helppoa, että viikonloppuisin en käy kampaamon tiloissa.

Uupuneena elämän ilo katoaa ja mitään muuta ei jaksa tehdä kuin työtä.

– Myös luovuus katoaa. Lisäksi tässä työssä asiakaspalvelu on tärkeä osa. Jos ei jaksa ihmisiä, niin se ei ole hyvä asia.

Hakkarainen sanoo, että hänestä ei ole oikein antamaan kenellekään neuvoja mutta siihen hän kannustaa, että liiallisen työnteon ja uupumisen kierre kannattaa katkaista ajoissa. Kun hän on rajannut omia työaikojaan, ovat asiakkaat pääsääntöisesti olleet ymmärtäväisiä.

– Moni on sanonut, että pitää osata pitää itsestään huolta.

Jenni pitää päätään kasassa ja itsensä myös fyysisesti työkykyisenä kolmen koiransa kanssa. Elli, Wicca ja Woodoo ovat hyvää seuraa esimerkiksi metsään silloin, kun tuntuu, ettei työpäivän lisäksi jaksa enää jutella kenenkään kanssa.

– Harrastan koirien kanssa tavoitteellisesti agilitya ja tottelevaisuutta. Toisinaan jopa viisi kertaa viikossa käymme hallilla Mikkelissä treenaamassa. Eläinten kanssa pitää keskittyä hetkeen ja agility vaatii kovaa kuntoa, niin se tukee myös työssä jaksamista.

Hakkarainen sanoo, että myös psykoterapiassa on pohdittu sitä, että työlle pitää olla vastapaino.

– Minulla ne ovat koirat, jotka pitävät minut pois töistä. Ne hyppivät seinille, jos niiden kanssa ei tee jotain.

Jenni kertoo, että hän on aina ollut sellainen, että on joko liikkeessä tai nukkumassa. Lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta nukkuminen ei ole kärsinyt työstresseistä.

– Olen varmaan aina niin fyysisesti väsynyt, että en ehdi jäädä mitään vatuloimaan, kun jo nukahdan. Päiväaikaan saatan murehtia, mutta sitäkin olen terapiassa oppinut, että asioita tapahtuu mutta ei niitä kannata jäädä liikaa murehtimaan.

Pari vuotta Jenni on myös neulonut. Neulomisesta on tullut harrastus, joka pitää hänet paikoillaan.

– Opettelin paitojen neulomisen. Olen aina ollut käsistäni taitava mutta enhän minä ole aikuisiällä ehtinyt mitään käsitöitä tehdä, kun olen tehnyt aina vain töitä.

Elina Alanne

Senioriliikuntavuorolla voi joka keskiviikkoa joko jumpata tai pelata bocciaa. Tanssin taikaa tuodaan Ristiinaan myös muun muassa varhaiskasvatukseen. 

Sininen. Ja sitten punaista! Jarkko Kiuasperä opastaa boccian pelaajia senioriliikuntavuorolla Ristiinassa. Vuorollaan siniset tai punaiset pallot lentävät pyrkien lähimmäksi valkoista palloa.

Vuorolla lajia opetellaan yhdessä ja jo lajissa kilpaillut Kiuasperä on luvannut opastaa pisteiden laskua ja sääntöjen kiemuroita.

– Neuvon sääntöjä, koska tämä porukka innostui, että he voisivat lähteä kisoihinkin. Niissä on tarkat säännöt. Esimerkiksi piste lähtee pois, jos jonkun pelaajan puhelin soi samassa tilassa, tai pelaaja häipyy rivistä pois, Kiuasperä selventää.

Hän sanoo, että senioriliikuntavuorolla bocciaa käy pelaamassa innokas joukko.

– Tämä on todella tasapuolinen laji, koska tämä ei ole kunnosta kiinni, Kiusperä toteaa.

Alkuaan boccia onkin kehitetty vammaisurheilulajiksi, joten siihen voi osallistua esimerkiksi myös pyörätuolista.

Mikkelin kaupungin senioriliikuntavuorolla liikutaan Ristiinassa aina keskiviikkoisin kello 15 alkaen. Vuoroja on myös Haukivuorella ja Saimaa Stadiumilla. Vuorojen tavoitteena on saada mielekästä liikuntaa ja aivoja virittävää toimintaa. Toimintaan kaivataan mukaan lisää vapaaehtoisia ohjaajia ja liikuttajia.

Ristiinan vuorolla yhtenäiskoulun iso sali puolitetaan ja toisella puolella pelataan bocciaa ja toisella puolella jumpataan tai tanssitaan. Liikuntavuoron järjestelyissä ovat kaupungin lisäksi mukana Eläkeliiton Ristiinan yhdistys, Ristiinan kansalliset seniorit sekä Etelä-Savon Liikunta, Etelä-Savon Muistiluotsi ja Eloisa.

Helena Kauppinen Eläkeliitosta kannustaa kaikkia mukaan joko jumppaamaan tai pelaamaan bocciaa.

– Bocciapuolella on vähän rauhallisempaa toimintaa mutta jumppaakin voi tehdä tuolilla istuen. Kaikki voi osallistua oman kunnon mukaan, Kauppinen sanoo.

Tammikuussa vuorolla tanssittiin iloisesti Tanssin taikaa ja tasapainoa tunteella -hankkeen Mari Kurtin johdolla. Kurtti on tanssittamassa taas muun muassa 22. helmikuuta ja maaliskuuta. Vaihtuvalla jumppatunnilla on kevään aikana ohjelmassa tanssin lisäksi myös muun muassa kuntopiiriä, keppijumppaa ja kuminauhajumppaa. Ohjelman näkee Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen nettisivuilta.

Myös Kurtti innostaa mukaan vuoroille.

– Tanssi on kaikille hyvää liikuntaa.

Hän ohjaa tanssiliikuntaa senioreille Ristiinassa myös Vitsiälän kylätalo Sampolassa tiistaina 7. maaliskuuta kello 13.15–14 yhteistyössä Vitsiälän kyläseuran kanssa. Ohjaus on kaikille senioreille avoin ja maksuton.

Tanssin taikaa ja tasapainoa tunteella -hanke liikuttaa ristiinalaisia myös päiväkodissa, esikoulussa ja Vaarinsaaressa. Hankkeen kohderyhmä ovat maaseudulla asuvat seniori-ikäiset, varhaiskasvatusikäiset ja erityisryhmät.

Tanssinopettaja Mari Kurtti saapuu noin kerran kuussa yhteistyötahon tiloihin pitämään tanssin opetusta.

– Ajatus on, että kun menen paikan päälle, niin osallistuminen tulee mahdolliseksi myös heille, joilla ei ole muuten mahdollisuutta lähteä, Kurtti sanoo.
Hän muistuttaa myös, että seniori-ikäisille ja lapsille on tanssitunneille muuten vain rajallisesti tarjontaa etenkin maaseutualueilla. Jo useita tanssihankkeita tehnyt Kurtti haluaa tanssittaa, koska tanssissa on taikaa, se kehittää tasapainoa, pitää yllä toimintakykyä ja tarjoaa myös mahdollisuuksia tunteiden käsittelyyn musiikin ja tanssin keinoin.

Etelä-Savon Liikunnan hallinnoima hanke on saanut Leader-rahoitusta Veej´jakaja ry:ltä Euroopan maaseuturahastosta. Hanke toimii kuuden kunnan alueella Etelä-Savossa.

Elina Alanne

Senioriliikuntavuoro Ristiinassa keskiviikkoisin kello 15–16.30. Kaikille avoin ja maksuton. Toiminta on yhtenäiskoulun isossa salissa, käynti Otto v. Fieandtintien puolelta.

Marko Kyyrö ja Markku Laakko omistavat puoliksi juuri perustetun asunto-osakeyhtiö Brahentie 52:n osakkeet. 

Maksamattomien vastikkeiden vuoksi viime vuoden lopulla konkurssiin ajautuneen Kiinteistöosakeyhtiö Ristiinan Säästökeskuksen aiemmin omistama kiinteistö on saanut uudet omistajat. Ristiinalainen lvi-alan yrittäjä Markku Laakko ja ristiinalaislähtöinen rakennusinsinööri Marko Kyyrö perustivat Asunto-osakeyhtiö Brahentie 52:n, jonka osakkeet he omistavat puoliksi.

Huutokaupassa myydyn kiinteistön omistajiksi he päätyivät 10 500 euron kauppasummalla.

– Itse ajateltiin kyllä, että se olisi vielä ollut sellainen nostohuuto. Mutta se jäikin sillä summalla, miehet muistelevat toissa viikolla päättynyttä huutokauppaa.

– Nythän tästä on uuden taloyhtiön hyvä lähteä velattomana liikkeelle, mutta totta kai konkurssitilanne oli äärimmäisen ikävä heidän kannaltaan, jotka omistivat tästä osakkeita ja joutuivat luopumaan asunnoistaan, he harmittelevat.

Kyyrö ja Laakko tutustuivat kiinteistöön ja uskalsivat lähteä sitä havittelemaan, sillä rakennusalan ammattilaiset totesivat sen kunnon erittäin hyväksi.

– Tässähän on tehty kaikki merkittävät remontit talotekniikan osalta. Muun muassa vesikatto, käyttö- ja lämmitysvesiputket sekä koko lämmitysjärjestelmä kattiloista pattereihin on uusittu ja viemärit pinnoitettu. Öljylämmityksestä tullaan luopumaan ensi kesänä, kun tilalle tulee ilma-vesilämpöpumppu, he kertovat.

Kyyrö kertoo, että rakennuksessa olevista seitsemästä asunnosta neljä on hyväkuntoisia ja niihin pääsee vuokralle asumaan vaikka heti. Kolmeen asuntoon tehdään vielä remppaa ennen kuin ne ovat vuokrattavissa.

– Liiketilojen osalta pesulan kanssa on sovittu, että he jatkavat tässä vuokralla. Tyhjiksi jääneisiin liiketiloihin pyritään toki aluksi löytämään vuokralaiset, mutta jos tässä ei onnistuta, niin suunnitelmana on muuttaa nekin asunnoiksi, Kyyrö tuumii.

– Niin, kyllähän se realismia on, että liiketiloista ei kovin kova kysyntä tällä hetkellä täällä ole, Laakko vahvistaa.

Kaupunkiin on jo oltu yhteydessä suunnitelmasta muuttaa liiketiloja asuinhuoneistoiksi, ja tälle on saatu vihreää valoa.

Asuntojen ja liiketilojen lisäksi vuokrattavana kiinteistöstä on myös kokous- ja saunatilat sekä varastotiloja.

Niko Takala

Välillä oma keskittymisvaikeus turhauttaa niin, että itkettää, kertovat ristiinalaiset viidesluokkalaiset. 

Viidesluokkalaisen Maijan (nimi muutettu) kädet pyörittävät ja vetävät sinitarraa. Sininen massa venyy pitkäksi ja palaa taas palloksi.

– Tämä on tosi hyvä. Joskus aina lisään sinitarraan vähän saippuaa, niin siitä tulee tosi pehmeää. Sitten nyrjäilen ja puristelen sitä köntsää. Se auttaa keskittymään ja kuuntelemaan, Maija kertoo.

Maija ja myös viidesluokkalainen Leo (nimi muutettu) kokevat, että tunnilla keskittyminen on usein hankalaa.

Molemmat kertovat, että keskittymisvaikeuksista johtuen on välillä tullut olo, että sitä on vain laiska ja jotkut ovat ajatelleet käytöstä myös huomionhakuisuudeksi. Kaksikon on vaikea keskittyä ja aloittaa tehtävien tekeminen, ja olo purkautuu luokassa toisinaan huuteluna ja hermostumisena. Oppilaista ei heidän yksityisyytensä suojelemiseksi käytetä jutussa heidän oikeita nimiään.

Ristiinalaiset Maija ja Leo tiivistävät, että lopulta on tosi ärsyttävää, kun tunnilla ei saa asioita tehtyä ja sitten kaikki jää kotiin.

– Tiedät, että osaisit mutta et ole vain oppinut keskittymisvaikeuden takia, Maija sanoo.

Maijalla keskittymiseen auttaa sinitarra ja puristeltava pallo. Ne molemmat auttavat myös, jos suututtaa.

Leoa keskittymisessä ja kuuntelussa auttaa kuraattorin ehdottama piirtely.

– Yleensä piirrän jotain graffiteja. Nyt kaikki miettii, että se on joku huligaani, Leo naurahtaa.

Pulpetissa on myös tangler-niminen apuväline mutta aina Leo ei muista ottaa sitä esiin. Tangler on ketju, jota voi purkaa ja kasata tai pyöritellä.

– Välillä aina sitäkin pyörittelen, mutta piirtäminen on paras. Ainut on välillä, että miten maltan lopettaa piirtämisen. Opekin on välillä sanonut, että ei ole piirustustunti, Leo kertoo.

Molemmat viidesluokkalaiset toteavat, että varsinkin työkirjasta tehtävien tekemisen aloittaminen on usein hyvin hankalaa.

– Kaikki aloittaminen on vaikeaa! Leo tiivistää.

Joskus oma keskittymisvaikeus harmittaa ja turhauttaa niin, että itkettää. Molemmat kertovat itkeneensä juuri edellisenä päivänä matematiikan tunnilla.

– Meni niin hermo siihen, etten saa keskityttyä, Maija sanoo.

Koululaiset ovat toki aina piirrelleet ja tehneet sijaistoimintoja keskittymisen tukena, mutta nykykoulun ero menneeseen on siinä, että nykyään opettajat osaavat nähdä nämä keinot myös hyvänä asiana.

– Äitin kanssa ollaan puhuttu, että silloin kun hän oli koulussa, niin näprättiin hiuksia, Maija sanoo.

Ristiinan yhtenäiskoulun laaja-alainen erityisopettaja Sari Kemppinen kertoo, että tunneilla ei nykyään todellakaan tarvitse istua koko oppituntia paikallaan.

–  Esimerkiksi alkuopettajat ovat todella taitavia rakentamaan oppimiseen rytmiä. Kun oppilas on tehnyt tietyn tehtävän, hän voi käydä tekemässä aivoja eri tavalla herättelevän radan tai hyppiä vaikka hyppyruudukon. Toiminnallisuus on osa opetusta. Toki tulee muistaa, että oppilasryhmät ovat hyvin erilaisia ja tarve työskentelyn tauottamiselle vaihtelee, Kemppinen sanoo.

Kemppinen tekee Ristiinassa työtään 3–6-luokkalaisten kanssa sekä käy yhtenä päivänä viikossa kolme tuntia Suomenniemen koululla. Keskittymisen apuvälineinä kaikissa luokissa on käytettävissä kuulosuojaimia, sermejä ja aktiivityynyjä.

– Jos jalat ovat kovin levottomat, voidaan pulpettiin alas laittaa kuminauha. Jalkoja voi heilutella, eikä siitä kuulu toisia häiritsevää ääntä, Kemppinen kertoo.

Keskittymisen auttaminen on koulun aikuisilta tasapainoilua. Jos luokassa on liikaa esimerkiksi naksuvia pulmaleluja, ne voivat vaikeuttaa toisten oppilaiden keskittymistä. Joku vuosi sitten suosituksi kouluissa tuli jumppapalloilla istuminen luokissa. Ristiinassa ne on nyt kuitenkin varastoitu pois käytöstä.

– Se ei varsinaisesti lisännyt keskittymistä eikä rauhoittumista, kun pallot narisivat ja lapset liikkuivat ylös ja alas, Kemppinen sanoo.

Paras keino keskittymisen tukemiseen on Kemppisestä hyvin selvä. Kaikkia lapsia auttaa selkeä struktuuri päivissä ja oppitunneissa. On helpompi olla, kun tietää, mitä tehdään ja kauanko.

– Kyllähän aikuisetkin haluavat tietää päiväohjelmansa! Vaikkapa sen, että tämän palaverin jälkeen on sitten lounas, Kemppinen toteaa.

Yleinen suuntaus on, että keskittyminen on lapsille aiempaa haasteellisempaa.

– Työhistoriani on noin 25 vuotta ja tuntuu siltä, että haastetta on nykyään enemmän. Ja hajonta on suurempi, Kemppinen sanoo.

Positiivista on, että opettajilla on nykyään enemmän tapoja ja keinoja tukea oppilaita.

– Opettajat ovat ammattitaitoisia: he etsivät, miettivät ja jakavat omia ratkaisuja. Sitten kokeillaan, mikä toimisi omassa luokassa, Kemppinen toteaa.

Maija kertoo, että hän haki sinitarran itse luokan hyllyltä avukseen.

– Ope sanoi vain, että hyvä, että keskityt.

Elina Alanne

Vinkkejä läksyjen tekoon keskittymiseen

Jaksota ja tauota: esimerkiksi ajasta kymmenen minuuttia tälle tehtävälle ja sitten tauko ennen uutta tehtävää.

Vaimenna ääni- ja näköärsykkeet: puhelimet pysyvät läksyjen teon ajan sivussa ja työpöytä on tyhjä läksykirjaa lukuun ottamatta.

Voit testata auttaisiko: käsille tekeminen tai näpertely, purkan syöminen tai musiikin kuuntelu kuulokkeilla.

Aikuisen tehtävä on varmistaa, että lapsi / nuori saa riittävästi unta, ravintoa ja liikuntaa.

Nuorten aikuisten lukupiirin järjestää kiireettömän lukuhetken, eli lukuretriitin sunnuntaina 19.2. kello 12–17 Ristiinan kirjastossa. Tapahtuman tarkoituksena on tarjota aika ja paikka lukemiselle.

Lukuretriitin aluksi ja lopuksi kokoonnutaan teen, kahvin ja pienen purtavan ääreen vaihtamaan ajatuksia kirjoista ja lukemisesta. Mukaan voi ottaa keskeneräisen kirjan tai napata uutta luettavaa kirjaston hyllyistä.

Tapahtumaan on ennakkoilmoittautuminen (enintään 15 osallistujaa). Ilmoittautumiset 13.2. mennessä sähköpostilla Ristiinan kirjastoon Noora Tähtiselle, noora.tahtinen@sivistys.mikkeli.fi.

Lukuretriitti järjestetään kirjaston omatoimiaikana. Jos osallistujalla ei vielä ole omatoimitunnuksia kirjastoon, ne pitää käydä tekemässä hyvissä ajoin ennen retriittiä paikan päällä Ristiinan kirjastossa.

Ennen retriittiä kirjastossa on myös tarjolla digiopastusta. Mediataitoviikolla keskiviikkona 8.2. Ristiinan kirjastossa järjestetään kaikille avoin digiopastustuokio kello 13–15.

Digiopastuksessa voi kysyä neuvoa esimerkiksi oman laitteen (puhelin, tietokone), internetin tai sähköpostin käyttöön. Opastus on maksutonta. Opastajina ovat Mikkelin vapaaehtoistyön verkoston vertaisohjaajat.

Tämän vuoden osallistavan budjetoinnin kysely on avoinna. 

Mikkelin kaupunki on avannut kaupunkilaisille tämän vuoden osallistavan budjetoinnin kyselyn. Kyselyssä voi valita 16 kohteen joukosta viisi kohdetta, joiden äänestäjä haluaisi toteutuvan. Kyselyssä voi ehdottaa myös omaa kohdetta.

Investointien arvo vaihtelee 5000 eurosta 40 000 euroon. Kaikkiaan kaupunki on varannut tälle vuodelle osallistavaan budjetointiin 100 000 euroa. Rahalla toteutetaan pieninvestointeja eri puolille kaupunkia.

Valittavista kohteista kallein on Anttolan koulun yhteyteen sijoitettava monitoimirata, jonka on arvioitu maksavan 40 000 euroa. Ristiinasta mukana on Sotakoulun puutarhan kunnostus 15 000 eurolla ja Uikkalan leikkipaikan välineistön täydentäminen 10 000 eurolla. Suomenniemeltä mukana on jääkiekkokaukalon huoltorakennuksen maalaus (5000 euroa) ja koulukyytikatokset Suomenniemen keskustaan ja Salmenrantaan (15 000 euroa).

Osallistavaa budjetointia pilotointiin vuonna 2022. Tuolloin rahoitusta sai muun muassa Ristiinan kotalaavu, ikäihmisille suunnatut liikuntalaitteet keskustaan sekä parkour-välineet Haukivuorelle.

Kysely on auki 28.2.2023 saakka. Kyselyn tulokset huomioidaan investointikohteita valittaessa. Valinnoista päättää kaupunkikehityslautakunta maaliskuussa 2023.

Korhola-Heramäen Martat ry kutsuu kaikkia tutustumaan toimintaan. 

Martat kokoontuvat joka puolella Suomen tiistaina 31. tammikuuta viettämään Maailman suurinta Marttailtaa. Tänä vuonna juhlitaan 120 vuotta täyttävää Martat-lehteä. Juhlaa vietetään lehden ensimmäisenä päätoimittajan Alli Nissisen nimipäivänä. Jäsenlehteä julkaistiin alkuun nimellä Emäntälehti.

Ristiinassa Korhola-Heramäen Martat ry kutsuu kaikki martat ja marttailusta kiinnostuneet tiistaina tutustumaan toimintaan. Marttailtaa vietetään kello 18 alkaen Vitsiälän kylätalolla Sampolassa, Vitsiäläntie 10. Tilaisuus on kaikille avoin. Luvassa on ohjelmaa ja kahvi- ja teetarjoilu.

Ristiinan Urheilijoiden lasten hiihtokoulu sekä sarjahiihdot pyörähtävät käyntiin.

Kukaan ei enää edes oikein muista, kuinka monta talvena on mennyt ilman kunnon hiihtokilpailumahdollisuuksia.

– Varmaan ainakin nelisen vuotta. Oli huonoluminen talvi, sitten koronat… Viime talvena järjestimme vain Ristiinan Urheilijoiden mestaruuskilpailut. Pääsimme helpolla, naurahtaa RiUn hiihtojaoston puheenjohtaja Jouni Kemppi.

Nyt seuran on tarkoitus laittaa pyörimään sekä sarjahiihdot että lasten hiihtokoulu. Ainakin parhaillaan hiihto-olosuhteetkin näyttävät koko ajan paranevan.

– Tavoitteena olisi saada lapset ja nuoret hiihtämään. Jospa sieltä joku enemmänkin innostuisi. Hiihto on hyvää peruskunnon ylläpitoa. Ja onhan se muutama tunti, jonka viettää hiihtokoulussa, pois älylaitteiden äärestä, Kemppi tuumaa.

Ensimmäinen hiihtokilpailu, eli sarjahiihtotapahtuma on keskiviikkona 1. helmikuuta. Kemppi kannustaa kaikkia lapsia ja nuoria osallistumaan.

– Enemmän se on lapsille ja nuorille hiihtoon tutustumista kuin kilpailua. Kaikki pääsevät mukaan, eli emme vaadi seuran jäsenyyttä tai lisenssiä.

Sarjoja on 5–6-vuotiaista noin 15-vuotiaisiin.

– Mutta mehän otamme mukaan, jos muitakin on tulossa!

Lasten hiihtokoulua järjestetään helmikuussa lauantaisin. Se sopii 5-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Vuosia hiihtokouluja ohjannut Kemppi toteaa, että hiihdossa riittää opeteltavaa kilpahiihtäjillekin.

– Varsinkin luisteluhiihto on sellaista, että se ei ole ihmiselle niin luontevaa. Se pitää opetella joka vuosi uudelleen, Kemppi sanoo ja kannustaa osallistumaan hiihtokouluun, vaikka lapsesta tuntuisikin, että hän osaa jo hiihtää.

– Aina me keksitään jotain uutta, Kemppi toteaa.

Hiihdoista on lisätietoa Ristiinan Urheilijoiden verkkosivuilla.

Elina Alanne

Ikäihmisille on suunniteltu neljän reissun kokonaisuus. Myöhemmin keväällä kuullaan konsertteja kylätaloilla.

Ristiinan ikäihmiset saavat virkistystä ja hyvinvointia Mikkelin kaupungille testamentatuilla varoilla. Testamenttivaroissa on rahaa, joka pitää käyttää nimenomaan ristiinalaisten eläkeikäisten ihmisten hyväksi.

– Syksyllä kaupungilta oltiin yhteydessä aluejohtokuntaan, että 10 000 euroa olisi tällaista rahaa ja haluammeko suunnitella, miten se käytettäisiin. Totta kai halusimme, kertoo Ristiinan aluejohtokunnan puheenjohtaja Hannu Korhonen.

Yhdessä ristiinalaisten eläkejärjestöjen kanssa aluejohtokunta on valmistellut suunnitelman rahojen käytöstä. Rahaa käytetään kolmeen kokonaisuuteen.

– Pääideana oli, että käytetään raha niin, että mahdollisimman montaa ihmistä kiinnostaisi ja moni voisi osallistua, Korhonen kertoo.

Ensimmäisenä toteutuu neljä eri virkistysmatkaa, joista jokaiseen voidaan ottaa mukaan 40 eläkeikäistä henkilöä. Jos ikäihminen tarvitsee saattajan, niin hän pääsee toki mukaan iästään riippumatta. Helmikuussa Ristiinasta matkataan Rantakeitaalle ja Jukureiden peliin. Maaliskuussa on vuorossa Kake Randelinin keikka Mikaelissa ja huhtikuussa Murhaloukku-näytelmä Mikkelin Teatterissa.

– Heti ajattelimme, että yksi kohde pitää olla jotain liikunnallista. Sitten halusimme kulttuuria ja niissä Mikaeli ja teatteri ovat luontevat kohteet. Yhden kohteen halusimme olevan vähän boksin ulkopuolelta, joten jääkiekko-ottelu sopi siihen hyvin. Mielestäni tämä kokonaisuus toteuttaa hyvin virkistystä ja hyvinvointia, Korhonen kertoo.

Huhti-toukokuussa on luvassa konserttikiertue Ristiinan kylätaloilla. Konserteissa esiintyy PaJaLa-yhtye.

– Konserttien ovilla ei toki papereita kysellä, joten ne ovat avoimia myös muille, Korhonen sanoo.

Konserteista tiedotetaan myöhemmin lisää, kun kaikki yksityiskohdat ovat ratkenneet.

Näidenkin kokonaisuuksien jälkeen testamenttivaroja on vielä jäljellä.

– Olemme miettineet, että Ristiinan kirjastoon ostetaan joitain lainattavia tuotteita varoilla. Varmaan kesäteatteriin voimme hommata myös lippuja, Korhonen miettii.

Elina Alanne

Omakotitalojen rakennuslupia on haettu Ristiinaan jopa yllättävän paljon. Seppo Parkkisen uusi koti on muuttovalmis helmikuussa.

Sattuma. Talonrakennusalan konkari, Kontion edustaja Seppo Parkkinen miettii, että sen kummempaa syytä ei ole siihen, miksi Ristiinassa rakennetaan juuri nyt useaa omakotitaloa. Parkkinen vahvistaa, että omakotitalotyömaita on tosiaan Ristiinassa nyt monia, koska Kontio-kohteitakin on pientaloissa neljä sekä Pökkäänlahden rannalle nouseva erillistalojen kohde. Näiden lisäksi rakennetaan parhaillaan myös muita taloja.

– Rakentamista ohjaa aina tarve. Jos suhdanteita seuraisi, niin koskaanhan ei kannattaisi rakentaa, Parkkinen naurahtaa viitaten esimerkiksi viime aikoina kohonneisiin kustannuksiin.

– Jos ihmisellä on tarve, niin silloin pitää rakentaa. Tai paremminkin siihen liittyy tarve ja tilaisuus, Parkkinen täydentää ja kertoo, että he rakentavat uutta omakotitaloa Juurilahdentielle nyt, koska pitkään katseltu tontti tuli yllättäen myyntiin.

– Kahdessa päivässä piti tehdä päätös, että ostetaanko vai ei.

Parkkinen päätti ostaa ja aiemmin Vitsiälässä perinnetalossa sijainnut koti vaihtuu moderniksi kodiksi taajama-alueella. Talo on kolmas, jonka Parkkiset rakentavat itselleen. Huonejako uudessa kodissa on hyvin samanlainen kuin edellisessä talossa.

– Se on jo koeponnistettu, että toimii.

Parkkinen tuumaa, että Ristiinaan on hyvä rakentaa, koska kaikki tarvittavat peruspalvelut löytyvät kylältä edelleen ja myös hyviä Saimaan rantatontteja on ainakin vielä ollut vapaana.

– Ristiina ei ole kuin 20 minuutin päässä Sokoksen nurkilta. Joskus olen mittaillut, että Rantakylästäkin menee kantakaupunkiin se 15 minuuttia, Parkkinen tuumaa.

Rantakylän postinumeroalue ja Ristiinan alue olivat alueita, joille haettiin Mikkelissä viime vuonna eniten rakennuslupia pientaloille. Ristiinalainen sai kaupungilta listattuna kaikki Mikkelin alueella vuoden 2022 aikana lainvoimaisuuden saaneet rakennusluvat. Rantakylän alueelle pientalolupia haettiin ainakin kymmeneen kohteeseen, Ristiinan ja Vitsiälän postinumeroalueille ainakin seitsemään kohteeseen.

Kaikkiaan kaupungissa on käsitelty yli 600 rakennuslupaa. Tietojen vertaaminen on hankalaa, koska kirjauksista johtuen lupa-asian ensimmäisenä tietona voi olla muu asia kuin pientalon rakentaminen. Siksi inhimillisen virheen mahdollisuus on, että jokin lupahakemus on jäänyt listalta toimituksessa huomaamatta. Vertailun vuoksi pientalojen lupia ei myönnetty yhtään esimerkiksi Haukivuorelle ja Anttolaan. Pellosniemellä ja Suomenniemellä rakennettiin joitakin vapaa-ajan asuntoja, kuten toki muuallakin Mikkelissä. Myös erilaisia remontteja tehtiin tasaisesti ympäri kaupunkia.

Ristiinan alueesta vastaava kaupungin rakennustarkastaja Hannu Ahonen toteaa, että koronavuosista alkanut vilkkaampi rakennuslupien hakeminen jatkuu edelleen.

– Lupahakemukset ovat huipusta vähän vähentyneet ja talvikuukausina on toki aina hiljaista. Mutta kesää kohti kun mennään, niin taas vilkastuu, Ahonen sanoo.

Hän toteaa, että edelleen ihmiset tekevät muutostöitä ja uudisrakennuksia esimerkiksi vapaa-ajanasunnoilla. Viime talvena omakotitalojen rakennuslupia haettiin hänestä jopa yllättävän paljon Ristiinaan.

– Tänä vuonna ei ole tähän mennessä tullut vielä yhtään pientalon hakemusta, Ahonen kertoo.

Myös Parkkinen sanoo, että talvi on aina hiljainen, kunnes ihmiset heräävät miettimään esimerkiksi vapaa-ajan asunnon varusteluita.

– Loppusyksy oli todella hiljainen. Kaikki varmaan miettivät, mihin suuntaan maailma on menossa. Nyt näyttää itse asiassa taas hyvältä, eli tarjouspyyntökyselyitä on tullut vuoden vaihteen jälkeen hyvin. Nyt on ehkä taas huomattu, että elämä jatkuu, Parkkinen sanoo.

Kaikista kuumimmasta tilanteesta on Kontiollakin jo hieman hiljentynyt. Parkkinen kertoo, että he tilasivat oman talonsa viime vuoden helmikuussa ja se pystyttiin toimittamaan lokakuussa.

– Nyt jos tilaa tähän aikaan, niin saa vielä kesäksi. Viime vuonna tähän aikaan kesä oli jo täynnä. Jos olisi ollut sama tilanne kuin nyt, niin mekin jo asuisimme uudessa kodissa, Parkkinen pohtii.

Elina Alanne

Jätemaksu herätti poistoihin

Vuoden 2022 aikana Mikkelin rakennusvalvonnalta haettiin kymmenien kiinteistöjen poistoa rekisteristä. Poistoihin herätti muuttunut jätemaksujen hinnoittelu, kun käyttöön tuli jätehuollon perusmaksu.

Rakennustarkastaja Hannu Ahonen toteaa, että lupia rakennuksen purkamiseen ja poistamiseen haetaan edelleen. Vuoden 2022 listauksesta huomaa, että poistamista on haettu muun muassa kiinteistöille, jotka on purettu tai poltettu jo vuosia, jopa vuosikymmeniä, sitten.

– Ihmiset mieluummin poistavat rakennukset rekisteristä kuin maksavat jätemaksua. Vähentyy siinä toki samalla myös kiinteistöverokin, Ahonen sanoo.