Suomenniemen kirjastossa järjestetään kuulemistilaisuus 10.10. 

Mikkelin kirjastopäällikkö Sylvia Stavén valmistelee lokakuun hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakuntaan esityksen Suomenniemen ja Otavan kirjastojen lakkauttamisesta.

– Esitys on vietävä lautakuntaan. Edellytetty säästö olisi mahdollista toteuttaa kirjastopalveluissa muita menoja leikkaamalla, Stavén toteaa.

Mikkelin kaupunginvaltuusto päätti maaliskuussa osana Palvelut ja tulevaisuus -ohjelmaa, että kyseiset kaksi aluekirjastoa lakkautetaan vuonna 2023. Ainoastaan kaupunginvaltuusto voi muuttaa tuon päätöksen.

Lautakunnan jo käsittelemän oman osa-alueensa talousarvioesityksen teksteistä voi päätellä, että kirjastopuolella ei kannateta Suomenniemen ja Otavan kirjastojen lopettamista. Tekstissä mainitaan muun muassa, että haasteena on ”kirjastopalveluiden saavutettavuus, koska kirjastoverkko on harva Mikkelin alueen laajuuteen nähden”. Talousarvioesityksessä todetaan myös, että vaikka kirjastojen määrä entisestään vähenisi, ei se vähennä henkilöstön tarvetta. Korvaavien palveluiden tuottaminen vaatii vähintään saman tai enemmän henkilöstöresurssia kuin kirjastopalvelujen tuottaminen nykyisissä toimipisteissä, tekstissä todetaan.

Stavén toteaa, että jos näistä kahdesta kirjastosta luovutaan, ei heillä ole mahdollisuutta tuottaa korvaavia palveluita Otavaan ja Suomenniemelle.

– Korvaavat toiminnot ovat aina laastariratkaisuja ja ne vaativat aina myös henkilöstöresurssia. Pystyisimme säästämään eri kohdista pääsääntöisesti muilta menokohdilta. Lisäksi molemmilla kylillä palvelutasoa voisi madaltaa yhteen palvelupäivään viikossa. Silloin siellä säilyisi kirjaston tila ja kokoelma. Meidän olisi mahdollista tehdä toimiva minimipalvelun malli.

Kirjastopäällikkö muistuttaa, että kirjastolain mukaan jo tila itsessään on palvelu. Suomenniemellä kirjastossa on ollut viime aikoina kaksi palvelupäivää viikossa ja muuten sinne on päässyt omatoimitunnuksilla.

– Kirjastopalvelut usein nähdään vain lainaamisena ja palauttamisena mutta se on paljon muutakin. Täällä myös kesäasukkaat käyttävät palvelua.

Stavén toteaa, että lähikirjastojen lakkauttaminen jättäisi ison osan ihmisistä vain kirjaston verkkoaineistojen varaan.

– Jos kirjastoon on pitkä matka, niin siitä kärsivät lapset, nuoret ja ikäihmiset. Esimerkiksi Suomenniemeltä monella ei olisi edes teoreettista mahdollisuutta päästä kirjastoon, kun välimatkoja ja joukkoliikennettä ajattelee.

Sekä Suomenniemeltä että Otavasta on otettu aktiivisesti kantaa oman kirjaston puolesta erilaisin adressein ja vetoomuksin.

Viimevuosina Mikkelissä on lakkautettu kolme kirjastoa. Se on vähentänyt koko kokoelmaa. Selvää on, että vielä kahden kirjaston vähentäminen pienentäisi kokoelmaa entisestään kaikilta kirjastopalvelujen käyttäjiltä.

Kirjastopalveluista säästetään tulevana vuonna 2,5 henkilötyövuotta. Säästö otetaan niin, että eläkkeelle siirtyvien paikkoja ei täytetä. Tämä säästö tehdään riippumatta Suomenniemen ja Otavan kirjastojen kohtalosta.

Henkilöstöresurssi kirjastopalveluissa on siis jatkossa entistä niukempi. Aluehallintoviraston peruspalvelujen arvioinnissa 2022 riittäväksi henkilöstön määräksi toteuttamaan kirjastolaissa määrättyjä tehtäviä katsotaan 0,8 henkilötyövuotta tuhatta asukasta kohti.

Vuonna 2021 Mikkelin seutukirjaston henkilöstömäärä oli 0,57 henkilötyövuotta tuhatta asukasta kohti, todetaan vuoden 2023 talousarvioesityksessä.

Kirjastopäätöksistä järjestetään lain mukaiset kuulemistilaisuudet Suomenniemellä ja Otavassa. Suomenniemen kirjastossa tilaisuus on 10.10. kello 16–18. Asiaan voi ottaa kantaa myös kirjaston sivuilta löytyvällä lomakkeella tai kirjoittamalla sähköpostia kirjastopäällikölle sylvia.staven@sivistys.mikkeli.fi.

Elina Alanne

Kekri oli aikoinaan talonpojille tärkeä ruoan ja työn juhla.

Tulevana lauantaina juhlistetaan sadonkorjuuta ja kekriä Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla.

– Olemme halunneet tehdä tapahtuman koko perheelle ja erityisesti kulttuuriperinnöstä kiinnostuneille. Tapahtumassa saa tietoa, millaisia kekrijuhlia on entisaikoina vietetty. Juhla on tuotu nykyaikaan, kertoo Vihreän kullan kulttuuritien kehittämishankkeen projektipäällikkö Jade Hirvonen.

Pien-Toijolassa on paljon ohjelmaa, johon pystyy osallistumaan koko tapahtuma-ajan kello 10–14.

– Lapsille on varjoteatteria ja askartelua. Kekristä ja siihen liittyvästä kulttuuriperinnöstä on tietoiskuja, Hirvonen vinkkaa muutamia ohjelmia.

Lisäksi paikan päällä pääsee esimerkiksi osallistumaan karjalanpiirakoiden leivontaan ja tutustumaan riukuaidan tekoon.

– Oppaita on myös paikalla, eli museoalueelle saa opastuksia. Museohan on jo varsinaisesti kiinni tältä kesältä mutta alueelle pääsee kurkkailemaan.

Omatoimisesti voi käydä myös tekemässä ennustuksia.

– Siellä voi kahvikupeilla ennustaa tulevaa satoa tai miksei vaikka tulevaa vuotta, Hirvonen sanoo.

Kekri oli erityisesti ruoan juhla. Siksi tapahtumaan on haluttu myös markkinahumua.

– Paikalla on paikallisia myyjiä myymässä käsityö- ja ruokatuotteita.

Hirvonen vinkkaa, että käteistä rahaa kannattaa varata mukaan, jotta tapahtumassa voi nauttia myös kekripuurosta, lihakeitosta tai muista kahvilan tuotteista. Kahvilan tuotot menevät Pien-Toijolan talonpoikaismuseon ylläpitoon.

Tapahtumaan järjestetään ilmainen bussikuljetus Mikkelistä ja Ristiinasta. Bussivuoroja on suuntaansa kaksi. Niihin pitää varata paikat etukäteen. Tiistaina kuljetuksissa oli vielä tilaa.

– Kyytiin vaan, ettei tarvitse vajailla busseilla liikkua, Hirvonen kannustaa.

Kekrijuhlan aikataulutetut ohjelmat on suunniteltu niin, että myös bussikuljetuksilla kulkevat pääsevät ne kokemaan. Juhlassa esiintyy kaksi kertaa Pajala-yhtye eli Pauliina Hintsanen, Jarno Hopponen ja Lauri Ronimus. Lisäksi Jukka Matinvesi kertoo kahteen kertaan kivikauden ihmisistä. Kekrikokko sytytetään kello 11.30.

Osana kekripäivää Astuvansalmen kalliomaalauksille lähtee opastettu kävely kello 10. Koko kekrijuhlan ohjelman näkee osoitteesta Xamkin sivuilta.  Sieltä kautta voi myös ilmoittautua bussikuljetuksiin.

Kekrijuhlan järjestää yhteistyössä Mikkelin kulttuurin unelmavuosi, Mikkelin ja Saimaan matkailukohteiden saavutettavuuden parantaminen, GeoNacu Saimaa, Vespaikka ja Vihreän kullan kulttuuritie -hankkeet sekä Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaiset ja Ristiina-seura.

Elina Alanne

Kekrijuhla la 1.10. kello 10–14 Pien-Toijolan talonpoikaismuseolla, Suurlahdentie 1978.

Kuomiokoski Oy:n pensselinvarsitehtaalla tehdään edelleen puisia tuotteita. Puuseppä Esa Kukkonen taitaa myös kanteleiden teon. 

Laitteet hurisevat Kuomiokoski Oy:n pensselinvarsitehtaalla. Hiljalleen koneesta tipahtelee myös kuurausharjan puuosia. Vähän matkan päässä kenkätehtaasta valmistuu siis edelleen pienellä ammattilaisten joukolla myös puisia tuotteita, jotka ovat olleet yrityksen osa jo 1950-60-luvulta saakka.

Tarkat korvat voivat toisinaan kuulla tehtaalta myös toisenlaista ääntä. Puuseppä Esa Kukkonen on valmistanut Kuomalle muutaman kanteleen prototyypin.

– Opiskelin puusepäksi Varkaudessa ja olen nuoresta asti ollut kiinnostunut musiikista. Valmistumisen jälkeen pääsin töihin Leppävirralle Soitinrakentajat AMF -yritykseen, jota nyt ei enää ole, Kukkonen kertaa historiaansa kanteleen kanssa.

Leppävirralla Kukkonen oppi paljon soitinten rakentamisesta.

– Siellä yksi oppi-isä sanoi, että mieti miksi kitara kuulostaa kitaralta ja kantele kanteleelta, Kukkonen sanoo ja lisää, että soittiminahan ne ovat täysin erilaisia, vaikka molemmat ovat kielisoittimia.

Mutta samanlaisia eivät ole kaikki kanteleetkaan. Kukkonen kertoo, että hänen kanteleissaan on nykyään jo omaa leimaa.

– Soitinrakennus on kädentaitoa mutta tekijällä pitää olla myös musikaalisuutta, jotta osaa kuunnella soitinta. Kanteleessa tarvitaan myös matematiikkaa kielilaskelmiin liittyen, Kukkonen kertoo.

Hän tykkää eniten kanteleessa ”perinteisestä, huojuvasta ja helisevästä soundista”.

– Jotkut tykkää käyttää etunastoja ja kielisiltoja, jotka siistivät kanteleen ääntä enemmän pianomaiseksi. Minä en käytä niitä.

Aikoinaan kantele koverrettiin yhdestä puusta. Mahdollinen erillinen kansi saatettiin liittää kanteleeseen koivun tuohesta tehdyillä pannoilla. Kukkonen kertoo, että edelleenkään kanteleen malli ei ole mitenkään vakiintunut vaan eri tekijät tekevät erilaisia soittimia. Mutta yleisintä on nykyään tehdä kantele osista liimaamalla.

– Nykyään viritystapit ja kielet ovat metallia, kun ne aikoinaan olivat puuta ja hevosenjouhia. Nykyinen tapa mahdollistaa kovemman äänen ja korkeammat viritystasot, Kukkonen kertoo ja lisää, että vaikka kanteleita ei ehkä hirveästi näy, niin soittimella menee hyvin.

– Sillähän soitetaan nykyään kaikkea klassisesta heviin. Sähkökanteleitakin on.

Kukkonen tekee pienkanteleita, eli esimerkiksi perinteisiä 5-kielisiä. Kanteleessa olennaista on, että se ei saa olla liian raskasrakenteinen.

– Soitinpuuna leppä on hyvä ja kansimateriaaleissa kuusi. Kanteleessa merkitsevää on myös, mitä materiaalia kielet ovat. Näissä on pianolankaa. Äänen kannalta taas olennaista on, että itse kielet sekä ne soittimeen liittävät viritystapit on asennettu oikein sekä se, miten kieli on toisesta päästä solmittu vartaaseen tai nastaan. Solmu antaa tietyn luonteen äänelle, Kukkonen kertoo ja naurahtaa, että soittimen ääneen vaikuttaa moni asia, jotka saattavat kanteleeseen perehtymättömälle kuulostaa ihan omituisilta.

– Kaikkein tärkeintä on, että kantele ei ole liian raskas ja se on tehty oikeanlaisista materiaaleista, Kukkonen tiivistää.

Kukkonen aloitti Kuomiokoskella työt vuonna 2019. Hänen osaamisensa myötä Kuomalla on vähän mietitty, olisiko kanteleista myyntituotteeksi. Suuremmin asiaa ei ole vielä ehditty edistää.

– Olen minäkin vähän miettinyt, miten tekeminen onnistuisi sarjana tällaisessa nyrkkipajaa isommassa ympäristössä, Kukkonen sanoo.

Jos isompi tuotanto käynnistyisi, pitäisi myös materiaaleja alkaa etsiä.

– Puun olisi hyvä olla useamman vuoden vanhaa, eli kuivaa. Oikein käsiteltyä, suorasyistä ja oksatonta. Kyllä Suomestakin saa leppää mutta esimerkiksi Leppävirralla sitä piti itse kysellä metsänomistajilta ja sahauttaa. Virosta ja Latviasta tulee toki hyvää puuta mutta kotimainen olisi aina kotimainen, Kukkonen pohtii.

Onhan kantele Suomen kansallissoitinkin.

Elina Alanne

Suomenniemen koulua esitetään lakkautettavaksi 1.1.2023.

Mikkelin kaupungin lautakunnat käsittelevät parhaillaan vuoden 2023 talousarvioesityksiä. Ensimmäisenä ensi vuoden suunnitelmia käsitteli tiistaina kaupunkikehityslautakunta, joka lähetti eteenpäin asumisen ja toimintaympäristön palvelualueen talousarvioesityksen. Kaupungin talousarvion käsittely jatkuu syksyllä ja lopulliset ratkaisut tekee valtuusto marraskuussa.

Ristiinalaisittain investointiesitykseen on noussut muutamia uusia kohteita. Ensi vuodelle Kallioniemen huvilan peruskorjaukselle haetaan 200 000 euroa, Ristiinan urheilukentän huoltorakennuksen lisäosalle / varastotilalle 100 000 euroa ja Uikkalan kävelysillalle 120 000 euroa. Isoin Ristiinaan sijoittuva investointi on jo aiemmin päätetty päiväkodin uudisrakennus, jonka arvio on 2,5 miljoonaa sekä kalustukseen 150 000 euroa.

Kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä kertoo, että Kallioniemen peruskorjausta suunnitellaan nyt, koska paikka on muutenkin murrosvaiheessa.

– Tässä syksyllä etenee uuden yrittäjän kilpailutus Kallioniemeen. Aiemmat yrittäjät ovat siellä kovasti töitä tehneet mutta on joitain asioita, joita meidän paikan omistajana pitäisi laittaa kuntoon, jotta toimiminen on siellä paremmin mahdollista. Korjausvelkaa on esimerkiksi rakennuksen keittiössä ja putkistossa, Riihelä kertoo.

Hän korostaa, että nyt haetaan valtuustolta määrärahaa käyttää Kallioniemeen rahaa, eli lupaa edetä asian kanssa. Korjauksista on tarkoitus neuvotella tulevan yrittäjän kanssa tarkemmin.

– Keskustellaan myös yrittäjän kanssa, mitkä ovat hänen bisneksensä kannalta tärkeitä korjauskohteita. Toivottavasti asioissa ehdittäisiin ensi kauteen ja saataisiin tärkeä matkailutuote taas toimintaan, Riihelä sanoo.

Urheilukentän huoltorakennuksesta Riihelä toteaa, että kaupungista puuttuu kaksi huoltorakennusta. Toinen paikka on Urpolan uusi koulu ja toinen Ristiina.

– Liikuntatoimi on toivonut Ristiinaan parannusta. Pohjimmiltaan kyse on myös siitä, että kaupungilla on kalliita koneita ja mitä niistä on järkeä seisottaa ulkona ja mitä ei, Riihelä sanoo.

Ristiinassa hiihtäjille on talvisin tuttu näky huoltorakennuksen vieressä seisova latukone.

Uikkalan kävelysillan uusimistarve nousee turvallisuudesta.

– Sen uusimista on mietitty jo joskus aiemmin, mutta nyt tekniikka on todennut sillan huonokuntoiseksi.

Kaupunkikehitysjohtaja korostaa, että investoinneista ja korjauksista päätettäessä on rahoja kahdessa laarissa. Ne kohteet, jotka päätyvät investointilistalle, päätetään syksyn aikana poliittisessa päätöksenteossa. Lisäksi investointilistalla on niin sanottua könttärahaa esimerkiksi liikuntapaikkarakentamiseen ja puistopuolelle. Näiden rahojen käytöstä päätetään tarkemmin tammikuussa käyttötaloussuunnitelmassa.

Kaupunki varaa ensi vuodelle osallistavaan budjetointiin 100 000 euroa. Kaupunkikehityslautakunta päätti tiistain kokouksessaan, että tätä rahaa pitää suunnata voimakkaasti kaupunkikeskustan ulkopuolelle tukemaan sivutaajamien tarpeita.

Omien alueidensa talousarvioesityksiä käsittelevät tällä viikolla myös kasvatus- ja opetuslautakunta ja hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta. Molemmat lautakunnat saavat käsittelyyn talousarvioesityksen, joka on valmisteltu huomioiden kaupungin aiemmin asettamat säästötavoitteet.

Jo monesti päätöksenteossa ollutta Suomenniemen koulua esitetään lakkautettavaksi 1.1.2023. Kasvatus- ja opetuslautakunta tekee talouspäätöksiä torstaina.

Aiemmin myös Suomenniemen kirjasto on ollut lakkauttamisuhan alla. Suomenniemeläiset vetoavat järjestöjen yhteisellä kirjeellä päättäjiin kirjaston säilymisen puolesta. Talousarvioesityksessä ei nyt suoraan esitetä sen, eikä aiemmin myös lakkautusuhan alla olleen Otavan kirjaston lopettamista. Sen sijaan kirjastopalvelut säästää 2,5 henkilötyövuotta jättämällä eläköityvien työntekijöiden virkoja täyttämättä.

Talousarvioesityksessä viitataan tosin usein mahdollisiin kirjaston toimipisteitä koskeviin muutoksiin. Esityksessä todetaan myös, että kirjaston henkilöstö on jo nyt kirjastolain mukaisen palvelun tuottamiseen niukka, eikä henkilöstön määrän tarve enää vähene, vaikka kirjastoja lakkautettaisiin, koska korvaavat palvelut on tuotettava.

Elina Alanne

Ristiinassa samaan tapaan jatkaminen kävi mahdottomaksi.

Ristiinan fysikaalinen hoitolaitos Suomikunto Oy palvelee vielä jouluun asti mutta tämän jälkeen yrityksen toiminta loppuu. Yrittäjä Riitta Hassinen kertoo, että suurin yksittäinen syy on, että kaupunki ilmoitti keväällä myyvänsä kiinteistön, jossa yritys toimii.

Brahentiellä, terveysaseman vieressä sijaitseva entinen lääkärintalo on nyt myynnissä huutokauppasivustolla.

– Kesän ja alkusyksyn ajan neuvottelimme kaupungin kanssa ja selvitimme asioita, jos olisimme ostaneet tämän rakennuksen. Mutta käytimme tilassa homekoirat ja ne antoivat sen verran ikävää tulosta, että päätös vahvistui, että ei osteta, kertoo yrityksessä työskentelevä Sanni Hassinen.

Joka tapauksessa kiinteistössä on uudella omistajalla edessä remontti, koska kaupunki irrottaa sen samasta lämmityksestä terveysaseman kanssa.

– Monta riskiä liittyisi kiinteistön ostoon. Tämä vaatii isoja investointeja. Jos alkaisi purkaa ja korjata, niin sen aikana ei voisi tehdä työtä. Vaikka olisi rahaa niihin remontteihin, niin se on aika hankala yhtälö, koska yrityksen toiminta on ollut jo ihan tarpeeksi vaikeaa koronan, sodan ja energiakriisin takia. Aina huomaa, että kun ihmiset alkavat säästää, he tinkivät ensimmäisenä itsestään, Riitta kertoo ja lisää, että homekoirien merkkailut myös herättivät miettimään, että tilassa on ollut oireilua, jota hän varsinkaan ei ole halunnut oikein uskoa.

– Se olisi vähän moraalitonta tarjota hyvinvointipalveluita tässä tilassa ilman korjauksia.

Moni saattaa ihmetellä, miksi yritys ei muuta muualle. Hassiset kertovat, että muitakin tiloja on vuosien varrella katseltu mutta kokonaisuus on monimutkainen, koska yrityksen tarjoamat kuntoutuspalvelut ovat tiukasti luvan varaisia. Hoitohuoneissa pitää olla esimerkiksi vesipisteet, esteetön kulku ja nykymääräyksillä myös äänieristävät ovet.

– Jos jatkaisimme toimintaa, niin se on sellainen yhtälö, jota ei Ristiinasta taiota. Ja ihan jo lupien hakeminen uusiin tiloihin on hirmuisen iso ja kallis projekti, Riitta sanoo.

Yritys olisi saanut kilpailutuksessa ensi vuoden alusta alkaen sopimuksen Kelan vaikeavammaisten kuntoutuksesta. Kilpailutuksissa kuitenkin katsotaan aina myös tilat, joten Riitta toteaa, ettei voi allekirjoittaa sopimusta, koska tiloja ei ole.

– Kyllä tässä kaikki visiot ja kivet on käännetty mutta nyt on aika keksiä uutta. Vaikka ei se kivaa ole, kun ei ole alkujaan itse päättänyt, että nyt on keksittävä uutta, Sanni miettii.

Epävarmuutta alalla lisää myös se, että valtakunnan politiikassa pohditaan parhaillaan koko fysioterapian Kela-korvausjärjestelmän tulevaisuutta.

Kaksikolla ei ole vielä selkeitä suunnitelmia tulevaisuudesta. Suomikunto Oy on toiminut vuodesta 1988 ja Riitalla on pari vuotta eläkeikään.

– Sekin on, että ei tässä vaiheessa huvita hirveitä velkoja ottaa ja rakentaa toimintaa alusta. Mutta kaikenlaisia vaihtoehtoja on, mitä voi tulevaisuudessa tehdä. Hölmöltä tuntuisi heittää hukkaankaan kaikkea, mitä on oppinut. Ehkä sitä voisi jatkaa tekemistä ”villinä”, eli niin, ettei olisi tekemisissä Kelan ja muiden kanssa, niin se ei vaatisi niin paljon paikalta, Riitta sanoo.

Sanni toteaa, että kaikenlaisia ajatuksia ja viritelmiä on, mutta niiden täytyy vielä kypsyä.

– Psyko-fyysistä puolta erityisesti lasten ja nuorten puolella haluan jatkaa. Pitää katsoa, jos siihen löytyisi jokin yhteistyökumppani.

Uuden edessä on myös Suomikunnossa työskentelevä liikuntaneuvoja, personal trainer ja hieroja Satu Hassinen, joka olisi pian palannut töihin perhevapailta. Samoissa tiloissa on myös toiminut EPM Team hierontapalvelut ja Kauneushoitola Eliksiiri, jotka nyt myös miettivät toimintaansa.

Riitta ja Sanni toteavat, että kevät ja kesä on ollut todella stressaava yrityksen tulevaisuutta pohtiessa. Nyt on muutama kuukausi aikaa ajatella omia mahdollisuuksia, kun yrityksen tilanteeseen tuli ratkaisu.

– Eniten tämä harmittaa asiakkaiden puolesta. Meillä on monia asiakkaita, jotka ovat tosi pitkään käyneet, Sanni toteaa.

Elina Alanne

Tutkija Heli Haavisto inventoi Ristiinan hautausmaata vielä pari viikkoa. 

Jälkeensä jätti lesken ja kolme poikaa ja seitsemän tytärtä. Talon isäntä Paavo Kokkosen, kuollut vuonna 1896, hautalauta seisoo hieman vinossa Ristiinan hautausmaalla. Se ei kuitenkaan ole mikä tahansa puun palanen vaan tärkeä osa paikallista ja koko Suomenkin historiaa.

– En ollut koskaan aiemmin nähnyt hautalautaa oikeasti. Olin lukenut niistä vain kirjoista. Täällä ne pistivät heti silmään, että niitä on säilynyt useampi hautausmaalla, toteaa museoalan tutkija Heli Haavisto.

Hän tekee Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan palkkaamana Ristiinan ja Suomenniemen hautausmaiden historian tallennusta.

– Kerään historiaa ylös, eli käyn läpi muistomerkit, käytävät, rakennukset ja rakenteet. Kirjaan ylös, mitä erityispiirteitä hautausmaalla on. Mitkä ovat arvokkaita paikallisia juttuja, mitä olisi hyvä säilyttää, Haavisto selventää.

Käytännössä hän tekee työtään niin, että hän kuvaa ja kirjaa asioita hautausmaalla. Suomenniemen hän on jo kiertänyt. Ristiinassa työ jatkuu vielä muutaman viikon. Sen jälkeen on kerättyjen tietojen kokoamisen aika.

Haavisto on tehnyt hautausmaiden inventointeja paljon Pirkanmaalla sekä pääkaupunkiseudulla. Ristiinassa tutkijaa ilahduttavat sekä muutamat hautalaudat että peltiset muistomerkit.

– Niitä kumpiakaan ei niin ole muualla säilynyt. Voiko syynä olla, että kierto ei ole niin nopeaa maaseutupitäjässä, hän miettii.

Erityisesti hautalautojen säilymisestä Haavisto on mielissään, koska puisina ne ovat kadonneet hautausmailta mutta Ristiinassa laudoista on pidetty huolta.

– Historia hautalaudalla on se, että kun ihminen kuoli kotona, häntä säilytettiin laudan päällä. Tuosta laudasta tehtiin myös muistomerkki. Hautalaudat ovat saattaneet olla jopa 2,5–3-metrisiä. Kun ne ovat alaosasta kuluneet, niitä on katkottu lyhyemmiksi.

Ristiinassa hautalaudoissa on sinivalkoinen väritys. Ne ovat 1800-luvun puolelta. Haavistoa mietityttää, mistä väritys tulee.

– Ovatko ne jotkin paikalliset värit, hän miettii.

Saadakseen enemmän tietoa, hän tapaa aina paikkakunnalla myös paikallisia historian asiantuntijoita. Haastatteluhetkellä tapaaminen Ristiina-seuran ihmisten kanssa oli vielä edessä.

Lautojen lisäksi Haavisto on ihaillut paikallisten seppien tekemiä peltisiä muistomerkkejä. Niitäkin on säilynyt Ristiinan hautausmaalla enemmän kuin esimerkiksi Etelä-Suomen vanhoilla hautausmailla.

– Harmi, että niistä lähes kaikista ovat tekstit kuluneet.

Hautausmaalla on kuitenkin myös uudempi peltinen muistomerkki, jonka vieressä on samanlainen vanha peltimuistomerkki kunnostettuna.

– Kiva, että perinnettä kunnioitetaan, tutkija kiittää.

Suomessa suositus on, että kaikki 1800-luvulta olevat hautamuistomerkit säilytetään. Haavisto muistuttaa, että hautausmaiden ulkomuodot ovat muuttuneet paljon vuosikymmenten varrella.

– Ei 1800-luvulla hautausmaalla ollut käytäviä vaan se oli niittymäistä, kumpuilevaa aluetta. Siellä oli hyvin eri näköistä kuin tänä päivänä.

Yksi muutos tuli sotien jälkeen, kun ajatus kaikkien tasa-arvoisuudesta kuoleman edessä alkoi näkyä muistomerkeissä. Vaakakivi yleistyi, kun aiemmin esimerkiksi korkeilla kivillä oli näytetty varallisuutta. Aiemmin puiset ja peltiset muistomerkit olivat edullisempia ja vain varakkailla oli varaa kiveen.

– Niin sanottu matkalaukkukivi yleistyi 1960-70-luvuilla. Samaan aikaan ammattinimikkeet ja muut yksilöivät tiedot jäivät muistomerkeistä pois.

Haavisto kertoo, että esimerkiksi Vantaalla lähes kaikissa vanhoissa muistomerkeissä on ammattinimike, joita Ristiinassa näkyy vähemmän.

– Täällä on usein kylän tai tilan nimi. Laajalla alueella on haluttu näin täsmentää. Usein puisissa muistomerkeissä oli pidempiä tekstejä. Niissä oli usein Raamatun lauseita tai muita lohduttavia lauseita. Kivisissä ne alkoivat hävitä varmaan kaivertamisen kalleuden vuoksi. Muistolauseet siirtyivät lehtien kuolinilmoituksiin.

Usein hautausmailla etelä- ja itäosat ovat niin sanottua arvoaluetta. Sinne on haudattu paikkakunnan aatelissuvut ja merkkihenkilöt. Tämä näkyy myös Ristiinassa, jossa tuossa suunnassa ovat esimerkiksi kirkkoherrat, von Fieandtit ja Tuderukset.

– Siinä on taustalla kansanuskomus, että pohjoinen on huono suunta. Monella hautausmaalla kirkon pohjoispuolelle ei ole haudattu ollenkaan tai sinne on haudattu esimerkiksi rikoksen tekijöitä. Uskomukseen on sekoittunut myös kristinuskoa. On uskottu, että tuomiopäivänä kirkko kaatuu pohjoiseen. Silloin sen alle jäävästä haudasta on vaikeaa nousta ylös, Haavisto kertoo.

Elina Alanne

Ministeri kiitti talkooväkeä tehdystä työstä. 

Paikka, johon puolustusministeri sopii oikein hyvin vierailemaan. Näin totesi Ristiinan Sotakoululla maanantaina Ruralia-instituutin Torsti Hyyryläinen. Hän ja ristiinalainen Erkki Rantalainen kertoivat ministeri Antti Kaikkoselle (kesk.) paikan historiasta ja sen hyväksi tehdyistä kunnostamis- ja kehittämishankkeista.

Kaikkonen piipahti Ristiinassa osana Mikkelin seudulla tekemäänsä vierailu- ja kokousmatkaa. Kirsi Olkkonen (kesk.) kertoi Sotakouluun tutustumisesta olleen puhetta useampaankin kertaan Kaikkosen kanssa.

– Muutamaan kertaan asia on tosiaan ollut esillä. Kiva oli tulla, vaikka lyhyen kaavan mukaan. Tiedän, että monia vaiheita Ristiinasta löytyy, ministeri totesi.

Suomen ensimmäinen sotakoulu toimi Ristiinassa Brahelinnan virkatalossa vuosina 1777–1780. Savon Prikaatin ensimmäinen komentaja eversti G.M. Sprengtporten suunnitteli ja aloitti omilla varoillaan suomalaisten upseerien koulutuksen kiinteistössä. Näin tavataan aina sanoa ja ministerikin kiinnitti Rantalaisen katsauksessa huomiota siihen, että tosiaan – omakustanteisesti.

– Tai pikemminkin vaimonsa rahoilla, Rantalainen muistutti ja sai sekä Kaikkosen että hänen erityisavustajansa Satu Mäki-Lassilan nauramaan.

Rantalainen kertoi, että talon entisöintiprojekti alkoi vuonna 2014. Sotakoulun kunnostamisessa on tehty jo 5000 talkootyötuntia.

– Voima ja innostus ei ole mihinkään laantunut. On kiva nähdä, että on menty eteenpäin, Rantalainen totesi.

Ministeri esitti kaikille talkootyöläisille lämpimän kiitoksen ja toivotti myös voimia jatkaa eteenpäin.

– On todellinen kulttuuri- ja historiateko, mitä te teette. Voin vain kuvitella, miten iso työ se on ollut. Voitte olla ylpeitä. Tämä on merkittävä rakennus Suomen puolustuksenkin kannalta. Tänä päivänä Suomen upseerikoulutus on korkeatasoista ja suomalaisupseerit esimerkiksi kouluttavat ukrainalaissotilaita Britanniassa. Tuota kautta silta maailmanpolitiikkaan löytyy tästäkin rakennuksesta, Kaikkonen totesi.

Kaikkonen sanoi, että hänen aikataulunsa Ristiinassa oli nyt vähän turhan tiukka.

– Mutta osoite on nyt tiedossa.

Ministeri toivotettiinkin tervetulleeksi tutustumaan aikoinaan valmiiseen taloon.

– Jatkorahoitustahan me myös koko ajan etsimme. Muutamat kristallikruunut myös tarvittaisiin, joten voisitko vinkkailla vahtimestareille, olisiko sellaisia jäänyt johonkin valtion varastoihin, talon kunnostustyötä esitellyt Jaakko Syrjäläinen vinkkasi.

– Minä jo pohdinkin, oliko nämä ilmaiset kahvit! puolustusministeri naurahti ennen kuin virka-auto kuljetti hänet kohti yleisötilaisuutta Mikkelissä.

Elina Alanne

MH-Yhtiöt Oy:n tilanne on huono mutta toimintaa oli hajautettu. Ravintola Martta avautuu vielä, mutta aikataulua Maria Muinonen ei vielä lyö lukkoon. 

Ravintola Martan ja kotileipomo Saveniuksen taustayhtiö MH-Yhtiöt Oy asetettiin kaksi viikkoa sitten konkurssiin Etelä-Savon käräjäoikeudessa. Asiasta kertoi tiistaina Länsi-Savo verkkouutisessaan.

Yrittäjä Maria Muinonen kertoo Ristiinalaiselle, että tilanne on tämä mutta ei kuitenkaan ihan niin huono kuin uutisesta voisi ajatella.

– MH-yhtiöiden tilanne on kurja mutta toimintaa on hajautettu jo etukäteen, eli kaikki ei ollut yhden kortin varassa, Muinonen sanoo.

Muinonen kertoi elokuun lopussa Ravintola Martan Facebook-sivuilla, että ravintola on kiinni syyskuun ajan. Hän toteaa, että ei vielä sano päivää, milloin Martta taas avautuu mutta se avautuu. Jatkossa hänen on tarkoitus keskittyä nimenomaan vain Marttaan.

– Nyt olen luvannut itselleni sen, että en kiirehdi enkä tee hätiköityjä ratkaisuja. Toimintaa täytyy nyt miettiä niin, että työkuorma pysyy inhimillisenä. Nyt on annettava keholle ja mielelle vapaus, että ajatukset kirkastuvat, Muinonen sanoo.

Kotileipomo Savenius ei myöskään leivo syyskuussa.

– Leipomotoiminta jatkuu jotenkin mutta se on vielä kysymysmerkki, että miten. Sellaisessa laajuudessa sitä ei kannata jatkaa kuin nyt on ollut, että tuotteita on toimitettu pitkin pitäjiä. Henkilöstöpula on ollut erityisesti leipomossa ja se on täyttänyt omaa kuormaani. Koneeksi ihminen ei taivu, vaikka sitäkin on nyt kokeiltu.

MH-Yhtiöt aloitti toimintansa maaliskuussa 2020, kun myös koronaepidemia alkoi. Muinonen sanoo, että ensimmäinen koronavuosi meni vielä kuivin jaloin mutta toinen koronavuosi oli yhtiölle aivan katastrofi.

– Asioita piti laittaa aivan minimiin ja rämpiä eteenpäin. Siitä vain usein seuraa, että asiat kertaantuvat ja kertaantuvat. Lopulta tilanne oli, että vaikka kuinka itse teki, niin ei ehdi ajan tasalle. Tämä on monien asioiden kurja summa mutta toinen koronatalvi on suurin sysäys siihen, että ongelmat kasaantuivat. Kesällä teimme kaikki käsittämättömän määrän töitä, jotta olisimme saaneet kiinni kaikkea, mitä oli syntynyt, Muinonen sanoo.

Verohallinto laittoi konkurssihakemuksen vireille toukokuussa. Siinä mainitaan, että MH-Yhtiöillä on verottajalle velkaa noin 115 000 euroa. Muinonen sanoo, että summa ei ole niin suuri, koska lukema perustuu arvioihin.

– Siinä on ilmoitusviivettä, joten arvio ei ole aivan oikein. Ehkä jotain olisi ollut vielä tehtävissä ja asiat järjesteltävissä mutta se olisi pitänyt tapahtua nopeasti. Oli pakko nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että emme vastusta konkurssia, Muinonen sanoo.

– Aina asiat ei mene niin kuin toivoisi tai suunnittelisi mutta nyt on parempi keskittyä olennaisiin ja miettiä, mikä on se kannattava tulevaisuuden kuvio.

Muinonen on pyörittänyt myös UPM Pelloksen työpaikkaravintolaa. Se toimii vielä syyskuun loppuun mutta yhteistyössä tehtaan kanssa sopimus on irtisanottu kesällä. Muinonen sanoo, että Pelloksella lopettaminen on ollut pohdinnassa jo pitkään.

Kesän alussa Muinonen hyppäsi Hotelli Heimariin pyörittämään ravintolatoimintaa. Ravintola sulkeutui kuitenkin heinäkuussa.

– Se ei lähtenyt alusta alkaen sille raiteelle kuin olisi pitänyt. Olimme jo ennakkoon päättäneet, että sen täytyy lähteä heti alusta tai sitten vetäydytään. Kun myös muutama avaintyöntekijä jäi pois, niin oli tehtävä nopeasti päätökset, että ei tehdä liiketoimintaa, joka ei kannata.

Muinonen sanoo, että Heimari on ihana paikka ja ansaitsee hyvää.

– Parempi, että emme toimineet siellä ollenkaan kuin että olisi toimittu huonosti.

Ravintola Martan kautta toimiva vanhusten kotiruokapalvelu toimii toisen yhtiön kautta ja se jatkuu koko ajan.

Muinosen saa jatkamaan se, että hän tietää, mitkä asiat ovat kunnossa ja missä asioissa tarvitaan toimenpiteitä.

– Tiedän myös, mistä tulee itselleni se kipinä ja hyvä olo työn tekemisessä. Siksi jatkossa keskitytään yhteen taloon, eli Marttaan.

Elina Alanne

Kisakaaressa on opeteltu suomea kaksi kertaa viikossa koko kesä. 

Taivutetaan verbiä parantua. Minä parannun, sinä parannut, hän parantuu… Mutta aika helposti sitä sanoisi myös minä paranen, sinä paranet. Sitten onkin jo aivot solmussa, eikä enää tiedä, kumpi on oikea versio. Vaikea suomi!

Viime viikolla Pellosniemen Kisakaaressa ukrainalaisten kielikurssilla oltiin terveitä ja sairaita. Verbien taivutus sujuu oppilailta hienosti mutta toisinaan suomen kielen kiemurat yllättävät opettajana toimivan Hilkka Nuutilaisenkin.

– Minusta on hauska ihmetellä heidän kanssaan suomen kieltä. Koska en ole kieltenopettaja, ei minulla ole aina heti vastauksia heidän kysymyksiinsä. Esimerkiksi maita opetellessa joku kysyi, että miksi se on Ruotsi – Ruotsiin, Ukraina ­– Ukrainaan mutta Venäjä ­– Venäjälle? En osannut kuin arvailla syytä siihen, miksi se taipuu eri tavalla, Nuutilainen kertoo.

Nuutilainen on Ristiinan kesäasukas. Hän otti alkukesästä uuden haasteen vastaan ja on opettanut pienelle ukrainalaisten ryhmälle suomea läpi kesän kahtena iltana viikossa. Kisakaareen oli kysyntää saada kieliopetusta ja Nuutilainen huomasin opettajatarpeen Facebookista.

– Minulla oli tarve auttaa niin kuin varmasti monella muullakin suomalaisella. Minunkin isäni oli evakko. Lisäksi minulla on opettajatausta ja tykkään kovasti suomen kielestä.

Kotitalousopettajan ja montessoriohjaajan taustalla Nuutilainen kokee, että oli mahtava mahdollisuus päästä opettamaan myös suomea.

– Aivan ehdottomasti tämä antaa enemmän kuin ottaa. Tykkään ihan tosi paljon! Olen saanut myös uusia ystäviä.

Terveyteen ja sairastamiseen liittyvän sanaston jälkeen viime tiistain kurssikerralla hypättiin kauppasanastoon. Tutuksi tulevat lihat, viljat ja muut tuotteet. Sanoja opetellessa paikalla olevat suomalaiset oppivat, että Ukrainassa syödään paljon tattaria, mikä Suomessa taas on hyvin kallista.

Opetus sujuu niin, että Nuutilainen puhuu suomea tai englantia. Opiskelijoista Tanja Kobylieva on jo 10 vuotta kulkenut Suomessa töissä, joten hän voi kääntää muille suomesta ukrainaksi.

– Olin aina puoli vuotta Suomessa, puoli vuotta Ukrainassa. Nyt opiskelen parempaa suomea. Työskentelen myös koulussa. Olen opettaja ukrainalaisille lapsille, Kobylieva kertoo.

Nuutilainen kertoo, että hän on ollut vaikuttunut kurssilaisten valtavasta motivaatiosta. Kurssin aloitti 13 osallistujaa mutta kolme muutti työn perässä muualle Suomeen ja muutamat ovat joutuneet lopettamaan muista syistä. Viimeiset yhdeksän opiskelevat ahkerasti.

– Eräs nuori mies pyysi lisämateriaalia, koska hän haluaa päästä opiskelemaan. Olen hänelle lainannut kirjastosta kielimateriaaleja uudestaan ja uudestaan. Vanhin opiskelijoista on 61-vuotias. Itse sanoin, että olisin jo liian vanha oppimaan ukrainaa, itsekin yli 60-vuotias Nuutilainen miettii.

Hän lisää, että kesällä monet kurssilaisista työskentelivät pelloilla. Sekin kertoo motivaatiosta, että pitkien työpäivien jälkeen he saapuivat kaksi kertaa viikossa iltaisin suomen tunnille.

Suomea opiskellessa ei ole puhuttu kenenkään taustoista, eikä itketty. Sota on välillä tullut esiin. Kuten silloin kun opiskelijat harjoittelivat kertomaan asioita sanoilla ennen ja jälkeen.

Surkuttelun sijaan ryhmässä on iloittu esimerkiksi laulaen Paljon onnea vaan, jos jollakin on ollut syntymäpäivät. Elokuussa yhtenä iltana vietettiin myös kaikkien kurssilaisten yhteisiä synttäreitä.

– Idea tuli alkukesän kaikkien lasten synttäreistä ja siitä, että yllättävän monella oli kesän aikana syntymäpäivä. Lisäksi oma syntymäpäiväni oli elokuussa. Meillä oli aivan ihanat juhlat! Leikimme, kilpailimme, lauloimme ja herkuttelimme, Nuutilainen kertoo.

Opettaja yllätettiin runsailla lahjoilla.

– Sain esimerkiksi leivonnaisia, käsitöitä ja viisi kiloa mustikoita. Olin aivan ihmeissäni. Onneksi minullakin oli jotain heille.

Nuutilainen kertoo, että alussa häntä jännitti, miten opettaa suomea, kun ukrainalaisilla on käytössä kyrilliset aakkoset. Asia ei kuitenkaan ole ollut mikään ongelma.

– He lukevat suomea jo todella hyvin mutta eivät toki aina ymmärrä lukemaansa. Porukasta kaikki ovat opiskelleet jotain kieltä aiemmin, vaikka monet eivät puhukaan muuta kuin ukrainaa.

Nuutilaisen vetämä kurssi päättyy syyskuun loppuun, kun kesäkausikin on ohi. Suomen opettamista Ristiinassa jatkaa yhtenäiskoulun englannin ja saksan opettaja Asta Veijalainen. Opiskelijoita on lähdössä mukaan noin parikymmentä.

– Tämä porukka halusi kokeen, joten syyskuun puolivälissä meillä on koe, Nuutilainen kertoo omasta ryhmästään.

Elina Alanne

Ravintola Martan ja kotileipomo Saveniuksen taustayhtiö MH-Yhtiöt Oy on asetettu kaksi viikkoa sitten konkurssiin Etelä-Savon käräjäoikeudessa, kertoo Länsi-Savo verkkouutisessaan. Konkurssihakemus on tullut vireille verohallinnon toimesta toukokuussa.
Länsi-Savo kertoo, että konkurssipäätöksestä selviää, että toukokuun puolessa välissä ravintolayhtiö oli verohallinnolle velkaa hieman yli 115 000 euroa. MH-Yhtiöt ilmoitti vastineessaan olevansa maksukyvytön.

Toimintaa aiemmin pyörittänyt Savenius Oy asetettiin konkurssiin maaliskuussa 2020.

Yrittäjä Maria Muinonen kertoi Ravintola Martan Facebook-sivuilla 28. elokuuta, että Martta pysyy suljettuna syyskuun. Ristiinalainen on yrittänyt tavoittaa Muinosta, mutta ei ole saanut häneltä kommentteja yrityksen asioista. Kesäkuussa yritys aloitti toiminnan Hotelli Heimarin ravintolapuolella mutta ravintola sulkeutui heinäkuussa.

Elina Alanne

Urheilutalo Kisakaaren tulevaisuutta selvitettiin pari vuotta. 

Pellosniemen urheilutalo Kisakaari tulee todennäköisesti tänä syksynä myyntiin. Kisakaaren tulevaisuutta on selvitetty alkuvuodesta 2020 saakka, koska kaupunki päätti luopua kiinteistöstä. Työryhmä on kerännyt alkupääomaa säätiön perustamiseen ja selvittänyt asioita.

Työryhmä joutui toteamaan, että edellytyksiä ei ole siihen, että säätiö ottaa Kisakaaren omistukseensa.

– Haimme verottajalta ennakkopäätöstä siitä, katsotaanko tällainen toiminta yleishyödylliseksi toiminnaksi. Verottaja totesi, että kriteerit eivät täyty, kertoo työryhmässä Ristiinan Pallon edustajana ollut Niko Takala.

Takala selventää, että isoin taloudellinen kysymys tällöin olisi kiinteistövero. Jos rakennus ei ole yleishyödyllisen yhteisön omistuksessa, kaupunki ei voi käyttää harkintavaltaa siinä, kerätäänkö kiinteistöveroa.

– Kisakaaressa kiinteistövero olisi jatkossa arvion mukaan 10 000 euroa vuodessa. Se tekisi saman verran miinusta talouteen vuodessa, koska talousarvio oli jo valmiiksi ihan siinä siklalla, Takala kertoo.

Säätiö olisi myös arvonlisävelvollinen.

– Se nyt ei olisi ollut ylitsepääsemätön asia mutta hintoihin olisi pitänyt viedä noin neljännes lisää. Ja vuoroja olisi tuolloin ollut paljon hankalampi myydä.

Työryhmä oli valmistellut kaupungin kanssa kumppanuussopimusta ja tällä hetkellä sen syntyminen näytti mahdolliselta.

– Mutta kukaan ei tiedä, miten sen kanssa olisi tulevaisuudessa. Kaikkiaan tässä oli liikaa epävarmuustekijöitä. Paljon on tehty taustatyötä mutta koska muita tulolähteitä Kisakaaressa ei ole kuin vuokraaminen, niin säätiötä ei ole realistista perustaa. Rakennukseen olisi heti pitänyt tehdä myös minimissään 100 000 euron lämmitysjärjestelmän uudistus, Takala sanoo.

Ison työn säätiön perustamisessa ja mahdollisten alkupääoman antajien etsinnässä teki työryhmässä mukana ollut Kirsi Olkkonen. Olkkonen on Ristiinan Urheilijoiden toimija, keskustan Mikkelin kaupunginvaltuutettu sekä Ristiinan kehittämisyhdistys Hönkä ry:n puheenjohtaja.

– Totta kai tämä on harmi, koska kova työ tehtiin ja kaikki kivet käännettiin. Yrityksiä oli, jotka olisivat halunneet tukea säätiötä. Mutta verottajan päätös oli sellainen, että asiaa ei kannata viedä eteenpäin, Olkkonen sanoo.

Takala toteaa, että ristiinalaisittain, kaikkien käyttäjien ja RiPan näkökulmasta Kisakaaren loppuminen on tietysti hemmetinmoinen harmi.

– RiPan näkökulmasta futsalin harrastaminen loppuu, koska koulun salit ovat siihen liian pieniä. Ylipäänsä salitilanne Ristiinassa on tiukka, kun RiPakin haluaa sieltä valmiiksi täysistä illoista jatkossa enemmän vuoroja, Takala sanoo.

RiPa pyöritti Kisakaaren toimintaa kaksi talvea, eli seuran kautta hoidettiin salin varaukset ja kuntosalin käyttö. Seuran omat juniorijoukkueet harjoittelivat salissa. Kisakaarta on käyttänyt esimerkiksi myös Eläkeliiton Ristiinan yhdistys, seurakunta ja nyt muutaman kuukauden siellä on ollut myös ukrainalaisten avustuspiste. Lisäksi siellä on järjestetty tansseja.

Mikkelin kaupungin palvelujohtaja Linda Asikainen kertoo, että Kisakaari-asia viedään ensi maanantaina tiedoksi kaupunginhallitukseen.

– Kaupunginhallitus antaa sitten askelmerkit mutta tällä hetkellä ajatus on, että Kisakaari laitetaan myyntiin. Lokakuun loppuun asti on sovittu, että tansseja voi järjestää. Nyt sovimme myös avustuspisteen kanssa jatkon aikataulun. Mutta siis ensi viikolla kaupunginhallituksen jälkeen olemme viisaampia, Asikainen sanoo.

Asikainen toteaa, että työryhmä teki valtavan ison työn ja häntäkin harmittaa heidän puolestaan, että tulos oli tämä.  Tässä maailman tilanteessa kiinteistön myynti ei ehkä ole helpointa työtä, mutta Asikainen korostaa, että haasteiden lisäksi on mietittävä myös mahdollisuuksia.

– Realistinen pitää olla mutta haluan uskoa, että toimija löytyy. Se on eri kysymys, että missä aikataulussa se löytyy tässä maailman ajassa, jossa esimerkiksi pankkien lainojen myöntäminen ja komponenttien saaminen esimerkiksi lämmitysjärjestelmiä ajatellen on ihan erilaista kuin muutamia kuukausia sitten. Mutta paras tehdään, että Kisakaareen saadaan uusi omistaja, joka jatkaisi toimintaa siellä alueella, Asikainen sanoo.

Olkkonen sanoo, että jos toiminta Kisakaaressa ei jatku, niin se jättää ison aukon Ristiinaan.

– Toki tässä on vähän huoli, koska Kisakaari on koonnut monenlaista toimintaa. Tanssit ovat myös tuoneet alueelle ihmisiä ulkopuolelta. Toivotaan, että talolle löytyy uusi omistaja, Olkkonen toteaa.

Elina Alanne

Pyöräsuunnistamaan pääsee taas viikonloppuna. Lähde mukaan liikkumaan!

Ristiinalaisen ja Ristiinan Rinkan pyöräsuunnistus järjestetään tänä vuonna viikonlopun mittaisena. Reiteille voi lähteä pyöräilemään jo perjantaina puolen päivän aikaan. Rastit ovat paikoillaan myös lauantaina 3. syyskuuta ja sunnuntaina 4. syyskuuta. Lyhyen lenkin voi hyvin kiertää myös kävellen, juosten tai vaikka potkulautaillen.

Pidempi, noin 24 kilometrin lenkki kiertää reitille, jota ei ole pyöräsuunnistuksessa koskaan aiemmin ajettu. Reitti suuntautuu Pellosniemelle, Ostolahteen ja kiertää Saarinen-järven. Matkasta noin puolet on päällystettyä maantietä ja puolet hiekkatietä. Noin kaksi kilometriä on vaativaa mäkiosuutta hiekkatiellä. Tällä lenkillä pääsee erämaan rauhaan. Hiekkatieosuus on mukava myös maastopyöräilijöille, ja muille melko vaativa.

Lyhyestä reitistä on tehty oma verkkototeutus. Siihen pääset kuvakkeesta tämän tekstikappaleen alta. Reittiä voi seurata sen avulla. Kun lähettää Ristiinalaisen verkkototeutuksen kautta kuvan itsestään lyhyeltä lenkiltä, osallistuu Ristiinalaisen arpomien palkintojen arvontaan.

Lyhyt lenkki on noin viisi kilometriä ja sen voi kiertää haluamassaan järjestyksessä.

¨

Ristiinalaisesta löytyvän kupongin täyttämällä ja kaikki yhden reitin rastit löytämällä osallistuu arvontaan, jonka palkinnot Ristiinan Rinkka arpoo. Paperikarttoja ja kuponkeja voi hakea myös Rinkan postilaatikosta Rantapuistosta. Laatikko sijaitsee lähellä matonpesupaikkaa. Lipuke palautetaan Ristiinalaisen postilaatikkoon, Brahentie 16, viimeistään maanantaina 5. syyskuuta.

Kaikilla pyöräilijöillä pitää olla kypärä päässä. Rastit ovat paikoillaan jo perjantaina kello 12 ja kerätään pois sunnuntaina kello 18. Järjestäjät eivät suosittele reiteillä pyöräilyä pimeällä.

Lisätietoja ja reittiasiat: Ristiinan Rinkka / Leena Hytönen, p. 040 3557039.

Ristiinan uutta kirjastoa valmistellaan vauhdilla. Tavoitteena on avata ovet 8. syyskuuta.

Ristiinan kirjastossa työskentelevät Noora Tähtinen ja Sari Hokkanen ovat tehneet viime aikoina päivittäiset kuntoilusuoritukset töissä. Käsissä ja jaloissa tuntuu, kun kirjoja nostaa laatikoista hyllyihin.

Kaksikko on paiskinut töitä hyvillä mielin, koska hommaa on siivittänyt tunne siitä, että Ristiinan uudesta kirjastosta tulee hyvä.

– Alkuun olimme ihan, että apua miten valkoista täällä on! Mutta valkoiset hyllyt ovat ihanat, koska kirjat pomppaavat niistä ihan toisella tavalla esiin. Kirjat pääsevät oikeuksiinsa, Tähtinen pohtii.

Kaikki on uutta – paitsi henkilökunta, he nauravat.

Maanantaina Hokkanen oli järjestämässä lehtienlukutilaa ja Tähtinen lasten ja nuorten kirjoja.

– Tämä lehtitila yllätti meidät sillä, että täällä on näin tilavaa. Tämä näytti piirustuksissa pienemmältä, Tähtinen pohtii ja kertoo tietokirjahyllyjen kiertävän lehtitilan ympärillä.

Kirjaston muutossa ei ole tullut vastaan suuria yllätyksiä. Hyllymetrien laskenta onnistui hyvin ja kirjoja on saatu paikalleen vauhdilla. Sitä Tähtinen ja Hokkanen ovat kuitenkin pohtineet, että vaikka uusi tila on entisiä neliöitä pienempi, niin se vaikuttaa avarammalta.

– Ehkä sen tekee ilmavat hyllyt, joista näkyy läpi. Ne avartavat tilaa. Lisäksi luonnonvaloa pääsee sisään ihan eri tavalla. Ja täällä on tosi kiva ja hyvä valaistus, kirjastolaiset luettelevat.

– Kiva tästä tulee! Olemme positiivisesti yllättyneitä, miten hieno tila kirjastolle rakennettiin. Saadaan olla Ristiinassa kiitollisia, että näinä aikoina saatiin ihan uusi kirjasto, jonka kalusteetkin ovat uusia, Tähtinen toteaa.

Haastattelun aikana esikoululaiset kävelevät kirjaston läpi pois ruokailusta ja koululaiset vilkuttelevat koulun ja kirjaston sisätilat jakavien ikkunoiden takaa.

– Tuo mukavaa eloa, kun eskarilaiset kulkevat tästä läpi, Tähtinen tuumaa.

Koululaiset voivat naulakoiltaan kurkkia esimerkiksi neuvotteluhuoneeseen. Se on erillinen tila, jota voi jatkossa varata esimerkiksi järjestöt. Sisääntuloaulan toisella puolella on oma huone etäasiointiin. Sieltä saa omassa rauhassa yhteyden esimerkiksi Kelaan.

– Asiointipisteasiakkaat ovat etusijalla mutta mikä estää käyttämästä tätä tilaa sen vapaana ollessa hiljaiseen työskentelyyn, Tähtinen sanoo.

Sekä kirjaston sisäänkäynti, wc-tilat että kaikki sisätilat ovat esteettömät. Kirjasto sijaitsee koulukeskuksessa. Sillä on oma sisäänkäynti urheilukentän puolelta. Tilaan ei kuljeta koulun tilojen kautta.

Tähtinen iloitsee erityisesti myös uusista mahdollisuuksista lasten osastolla. Kuvakirjalokerikot tuovat kirjat houkuttavasti lasten saataville.

– Uutta on myös se, että kirjasarjoja tulee enemmän kootusti esille. Onhan niitä ollut jo aiemminkin mutta nyt saadaan uudempaakin tuotantoa sarjoina esille. Tässä on Maisat, Elmerit, Onni-pojat, Pikku hiiret…. Lisäksi helppolukuisia kirjoja kootaan myös sarjoiksi. Ja nuorille on ihan kauhean kiva sohva, Tähtinen esittelee.

Kirjastolaisten tavoitteena on, että uusi kirjasto avautuu torstaina 8. syyskuuta.

– Se on tavoitteemme, jos ei tule mutkia matkaan. Asiasta tiedotetaan vielä virallisesti.

Hokkanen ja Tähtinen kertovat, että kirjojen hyllytys on sujunut ennakoitua nopeammin mutta vielä on paljon tekemistä.

– Esimerkiksi kaikki hyllyjen reunaopasteet pitää tehdä, Tähtinen toteaa.

Lisäksi on paljon työtä ja hienosäätöä, joka ei niin näy kirjaston käyttäjille. Ennen avaamista myös kaiken tekniikan, kuten oven omatoimijärjestelmän, pitää toimia. Mutta kuten sanottua, tavoite on, että viikon päästä on valmista.

– Virallisia avajaisia vietetään sitten joskus myöhemmin syksyllä. Kyllä tässä jännä uuden alun fiilis on, kun tämä muutto asettui tällä tavalla syksyyn, Tähtinen sanoo.

Elina Alanne

Vanhat hyllyt kiertoon

Ristiinan vanhan kirjaston hyllyjä ja pöytiä voi hakea ilmaiseksi loppuviikosta. Kalusteita voi hakea perjantaina 2.9. kello 14–18 ja lauantaina 3.9. kello 10–14.

– Emme ehdi ottaa tavaroista ennakkovarauksia, koska meillä on kädet täynnä työtä uudessa kirjastossa. Mutta toki voi tarvittaessa toimia niin, että tulee perjantaina katsomaan ja varaamaan ja hakee tavarat lauantaina, Noora Tähtinen vinkkaa.

Noutajilla pitää olla mukana omat työkalut kalusteiden purkuun ja tavarat pitää kantaa itse.

Asta Aalto ja Ilkka Arvola muuttivat työelämäänsä ja kotinsa maalle. Nyt on aika tehdä mielekkäitä asioita luonnon rauhassa.

Ihmisethän ovat asuneet näin vuosisatoja, tuumaavat Asta Aalto ja Ilkka Arvola hirsitalon tuvassa Suurlahdentien varressa Nikinsalmessa. Näin asuminen tarkoittaa sitä, että taloon ei tule eikä mene vettä kuin kantamalla, huussi on ulkona ja peseytyminen tehdään saunassa.

– Ei kai me vielä niin vieraantuneita olla, etteikö pärjättäisi, Arvola naurahtaa.

Vanhaan hirsitorppaan he muuttivat keväällä. Suurlahdentie tuli molemmille tutuksi ajellessa työn puolesta Kallioniemeen ja matkan varrella huomiota kiinnitti kaunis keltainen hirsitalo. Kyselemällä löytyi talon omistaja ja syntyi sopimus sen vuokraamisesta.

– Voi sanoa, että minä tartuin Astan matkaan. Löytyi samoja ajatuksia miettivä, eli tarpeeksi hullu, jonka kanssa pystyi lähteä toteuttamaan tätä.

Tämän toteuttaminen tarkoittaa sitä, että pariskunta asuu mahdollisimman omavaraisesti ja miettii monessa asiassa nykyään, että vähemmällä pärjää.

Nikinsalmesta Aallon firma Uhkua toteuttaa kestävällä tavalla toteutettuja luontoelämyksiä. Saimaan laineilla kelluu majoituslautta ja saunalautta, joihin kuljetaan soutaen. Vesille pääsee myös joko 12 henkilöä kuljettavalla veneellä tai kanooteilla.

– Mehän harjoittelimme askeettista elämää viime talvena, kun rakensimme lauttoja. Se oli sellainen ihmiskoe, että pystytäänkö asumaan siellä tammi-helmikuussa kovien pakkasten keskellä, Aalto sanoo.

Sekä Aalto että Arvola kertovat, että viime vuosina heillä on noussut voimakas halu päästä lähemmäksi luontoa. Tuntea, että luonnolla on merkitystä.

Aalto työskenteli aiemmin rautakaupassa sisustussuunnittelijana ja pyöritti sivutoimisesti keramiikkapajaa.

– En ollut aiemmin ajatellut luontoa ammatikseni mutta hektisessä myyntityössä tuli mitta täyteen. Opiskelin Asikkalassa luonto-ohjaajaksi sekä melontaohjaajan ja vuokraveneenkuljettajan pätevyydet. Kun ajelimme tästä ohi, puhuimme usein, että tässä olisi hyvä paikka pyörittää toimintaa.

Luontomatkailuun Nikinsalmi onkin ihanteellinen. Vesitse molempiin suuntiin on hienoja paikkoja ja lähellä ovat sekä Tollonvuori että Astuvansalmi. Saimaannorppakin on vesillä tuttu kurkistelija.

– Parasta täällä on hiljaisuus ja luonnon puhtaus. Niistä pitää pitää kiinni, Arvola tiivistää.

Aalto puolestaan tiivistää, että heidän kuviossaan Ilkka ”duunaa hyviä safkoja”. Arvola toteaa, että ehkä vitsillä voi puhua bisneksestä mutta enemmän nyt on kyse itsensä elättämisestä. Ja korostaa, että niin on hyvä. Nyt työssä pystyy toteuttamaan itseään ja arvojaan.

– Tuntuu, että viimeiset 25 vuotta on ollut kiire joka paikkaan. Ravintola-alalla työ on usein kiireistä ja ihmisiä on paljon ympärillä. Sekin on kivaa mutta raskasta. Täällä luonnossa on hyvä, ja saa tehdä mielekkäitä juttuja.

Eilen keskiviikkona Uhkua ja Arvolan Vilee Oy järjestivät yhdessä kesän toisen villiruokaristeilyn Kaposaareen. Syyskuussa on tulossa lähiruokaristeily Aino-laivalla.

– Pitkäänhän olen jo puhunut lähiruuan puolesta ja käyttänyt sitä mutta nykyään se on esimerkiksi näissä tapahtumissa hyvin paikallista ja itse luonnosta hankittua. Ne ovat hyvin henkilökohtaisia annoksia, Arvola kertoo.

Risteilyillä menussa on esimerkiksi omien ankkojen munista valmistettuja annoksia.

Syksyn saapuessa Aalto ja Arvola alkavat räätälöidä ensi kesän – ja toki talvenkin – matkailijoille tarkempia elämyspaketteja. Tavoitteena on saada esimerkiksi Euroopan helteistä matkailijoita nauttimaan Saimaan raikkaasta ja puhtaasta luonnosta.

– Tähän aikaan vuodesta meillä päivän touhut usein loppuvat täällä pimeyteen. Sitten syödään päivällistä. Meillä on vähän eteläeurooppalainen rytmi, pariskunta nauraa.

Elina Alanne

Ensihoitajat joutuvat käyttämään sammutinta harvoin mutta osaaminen siihen pitää olla aina. Myös kodeissa kannattaa olla käsisammutin.

Elokuun alussa Ristiinassa syttyi henkilöauto moottoritilasta palamaan. Hälytyksen jälkeen ensimmäisenä paikalla oli ensihoitoyksikkö, joka aloitti alkusammutuksen ja rajoitti näin paloa. Tilanteessa oli ainekset suurempaan paloon, koska asuinrakennus oli vain kahden metrin päässä palavasta autosta. Pelastuslaitos sammutti palon loppuun, kun pääsi kohteeseen.

Ensihoitajat Mikko Ikonen ja Mikko Siitari eivät itse olleet tuolla keikalla mutta he eivät varsinaisesti ylläty siitä, että juuri Ristiinassa kollegat käyttivät sammutinta.

– Palokunta lähtee toki aina nopeasti tehtävälle mutta siinä menee hetki ennen kuin vapaapalokuntalaiset ehtivät asemalle. Sen takia me olemme melkein aina ensimmäisinä hälytyskohteessa, koska päivystämme työksemme täällä, kertoo itsekin Ristiinassa sopimuspalokuntaan kuuluva Ikonen.

Alkusammutusta varten ambulansseissa on yksi jauhesammutin ja sammutuspeite. Ensihoitajat kertovat, että niitä käytetään hyvin harvoin.

– Ehkä kerran vuodessa jokin yksikkö Mikkelissä pääsee tyhjentämään sammuttimen, Ikonen miettii.

Yleisin käyttökohde on juurikin autopalo. Sen rajoittamisessa sammutin on tehokkain.

– Muutenhan tuo on sellainen, että jos sammuttimen lösäyttää sisälle, niin se sotkee paikat tosi hyvin. Sen käytön jälkeen on kyllä aina autokin lunastuskunnossa, ensihoitajat kertovat.

Etelä-Savon pelastuslaitoksen alueella Puumalassa on laajemmin palovarusteltu niin sanottu monitoimiyksikkö. Puumalassa päivystää kokoaikaisesti moniammatillinen työpari, eli palomies ja ensihoitaja.

Kaikki ensihoitajat harjoittelevat alkusammutusta säännöllisesti.

– Ensihoitajissa on myös yllättävän paljon vpk-taustaisia henkilöitä. Ehkä siinä on sama kuin itselläni, että olen ollut lapsesta asti mukana VPK-toiminnassa ja siellä tuli ajatus myös ammatinvalinnasta, Ikonen miettii.

Hyvä alkusammutusosaaminen on sekä työntekijöiden että kansalaisten etu, koska ensimmäisenä paikalla olevien pitää toimia.

– Alkusammutuksella rajoitetaan ja hidastetaan paloa. Saadaan lisää aikaa, ensihoitajat sanovat.

Ristiinassa pelastustoimen tehtävät lisääntyvät aina kesäisin. Työssään ensihoitajat näkevät suomalaisten mökkien ja kotien arkea. Ikonen ja Siitari toteavat, että kaikilla ei valitettavasti ole paloturvallisuuteen liittyvät asiat kunnossa.

– Monilta löytyy palovaroittimet mutta ei varmasti edelleenkään kaikilta. Myös sammutuspeitto olisi hyvä olla. Sille on eniten käyttöä esimerkiksi keittiöpaloissa.

Varsinkin haja-asutusalueella sammutinkaan ei ole ollenkaan huono sijoitus turvallisuuteen. Sen käyttämistä olisi myös hyvä harjoitella, jotta homma toimii tositilanteessa.

Elina Alanne

Marja-Liisa Kakkosen Kesämökki on tarina perintöriidasta ja sisarussuhteista.  

Itse asiassa se on aika rankka, tuumaa Marja-Liisa Kakkonen. Olen kertonut, että yllätyin hänen esikoiskirjastaan Kesämökki, koska siinä oli enemmän pahuutta kuin ennakkoon ajattelin.

– Se voi mennä ihon alle. Varsinkin, jos itsellä on samaistuttavia kokemuksia, Kakkonen kertoo saaneensa lukijapalautetta.

Kesämökki on romaani, joka kertoo neljästä sisaruksesta, heidän suhteistaan ja perintöriidastaan. Eräänä kesäisenä viikonloppuna sisarukset kokoontuvat perheen mökille Ristiinaan selvittämään solmuun mennyttä tilannettaan. Teksti liikkuu menneisyyden takaumissa ja hetkissä heinäkuisella Saimaalla. Kakkonen korostaa, että tarina on kuvitteellinen.

– Siinä on yllättäviä käänteitä. Moni on kommentoinut, että kirja oli koukuttava, eikä sitä malttanut jättää kesken. Nöyrästi ajattelen, että silloin olen jollain tavalla onnistunut. Se ei ole ihan mikä vain teksti, Kakkonen miettii.

Kakkonen kirjoitti Kesämökkiä töiden ohessa 5–6 vuotta.

– Kirjoittaminen on harrastus, jonka otan tosissaan. Vuonna 2016 aloin opiskella Jyväskylän avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista. Aineopintojen vaiheessa kirjoitettiin puolet romaanista ja siitä Kesämökki erityisesti lähti syntymään.

Perintöriidat olivat teema, jota Kakkonen oli pyöritellyt mielessään jo tovin.

– Niitä tulee valitettavan usein ja aina ei ole kyse siitä varsinaisesta perinnöstä vaan esimerkiksi siitä, mitä joku on sanonut joskus. Tai joku saattaa kokea, että on tullut syrjityksi perheessä pienenä. Riitoja ei ole kaikilla sisaruksilla mutta kyllä niitä usein on.

Kakkonen on kouluttautunut sekä aikuiskasvatuksesta että yrittäjyydestä ja työskenteli vuosia Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa useissa eri tehtävissä. Liiketalouden tausta näkyy myös Kesämökin teemoissa. Hän kertoo, että tarina muuttui kirjoittamisprosessin aikana. Kirjassa pahiksen roolissa oleva isoveli Timo nousi toiseksi päähenkilöksi.

– Alkuperäinen päähenkilö Hanna on hyvis ja aika hauras lopun perin. Timo on hänen vastaparinsa ja tämä henkilö muuttui kirjoittaessa hyvin paljon. Minun piti välillä pitää taukoja Timosta, koska rupesin itsekin vihaamaan koko hahmoa. Vaihdoin myös hänen nimensä, Kakkonen kertoo.

Kirjoittaessa Kakkoselle oli tärkeää Mikkelin Kirjoittajien proosaryhmän toiminta ja palaute.

– Heille sanoin jossain vaiheessa, että pahan täytyy saada palkkansa. Vaikka Kesämökissä on pahuutta, niin halusin, että siellä on myös hyvyys. Kirjoittajana halusin lopusta lohdullisen, koska tarinassa tapahtuu niin paljon.

Kirjan tapahtumapaikka on kuvitteellinen kesämökki Ristiinassa. Kakkonen on mökkeillyt 1980-luvulta saakka saaressa Yövedellä, joten kuvitteellinen mökkipaikka oli helppo tuoda Yöveden rannalle.

– Kirjan mökki on jossain siellä, kun ajetaan Suurlahdentietä pitkälle, Kakkonen naurahtaa.

Kirja päättyy lohdullisesti mutta moni kysymys jää myös auki. Lukijana jää miettimään, miten hahmojen elämä jatkuu tapahtumia täynnä olleen viikonlopun jälkeen.

– Jossain vaiheessa joku heitti, että ota Kesämökistä joku muu hahmo päähenkilöksi ja kirjoita muista teemoista. Minua houkuttaa kertoa seuraavan sukupolven Jarin tarina. Hänet mainitaan kirjassa vain sivuhenkilönä mutta hänestä paljastuu kiinnostavia asioita. Luulen, että Jarista kuullaan vielä.

Jarin tarinan lisäksi Kakkosella on ollut jo tovin teossa romaani, joka sijoittuu vuoden 1864 Mikkeliin. Tämä teos yhdistää fiktiota ja faktaa tuon ajan Mikkelistä.

– Innostuin hirveästi Antellin neitien koulusta, joka perustettiin nykyisen torin lähelle vuonna 1854. Olen etsinyt ja tutkinut tietoja siitä. Tarinani alkaa siitä, että nuori nainen saapuu Helsingistä Mikkeliin opettajaksi. Se on hänen fiktiivinen tarinansa mutta myös historiallisesti Mikkelissä on tapahtunut paljon tuolloin vuonna 1864.

Kakkonen toteaa, että hän tykkää edistää yhtä aikaa kahta hyvin erilaista projektia: Jarin tarinaa ja nuoren naisopettajan historiallista tarinaa.

– Aina tulen varmaankin kirjoittamaan tavalla tai toisella Mikkeliin liittyviä tarinoita, hän tuumaa.

Elina Alanne

Kesämökki-romaania on myynnissä Ristiinan K-raudassa, Mikkelin Suomalaisessa kirjakaupassa ja sitä voi lainata kirjastoista.

Seppo Puhakka isännöi tänä vuonna armeijakavereiden tapaamista, joka järjestettiin jo 51. kerran. 

Pitäisikö meidän ottaa komento, myhäilevät yli 80-vuotiaat Kyösti Kaltiainen ja Kalervo Seppälä, kun lipunnostoa suunnitellaan Seppo Puhakan pihassa Suomenniemellä Karkauksessa.

Ilman käskyttämistäkin 3. erillisen autokomppanian vuoden 1971 lokakuun saapumiserän lippu nousee salkoon. Saapumiserän miehet puolisoineen kokoontuivat viime lauantaina jo 51. kertaa tapaamaan toisiaan. Mukana olivat myös aikoinaan kantahenkilökuntaan Kouvolassa kuuluneet Kaltiainen ja Seppälä.

– Tämä oli aivan hämmästyttävän hyvä saapumiserä. He olivat Savosta ja Pohjois-Karjalasta kotoisin olleita kilttejä miehiä, jotka olivat ammattimiehiä jo tullessaan. He osasivat tehdä töitä ja ajaa autoa, majuri evp. Kaltiainen kertoo.

– Onhan tämä suuri ihme, että esimiehetkin halutaan aina mukaan. Ei ole sukset menneet ristiin, Kaltiainen sanoo.

1970-luvulla autokomppaniaan ei jouduttu vaan sinne päästiin. Seppälä koulutti urallaan monia joukkoja, kuten laskuvarjojääkäreitä. Hän toteaa, että autokomppanian miehet ovat keskikovaa sakkia.

– Heidän kuntoisuusluokkansa oli A1, mikä kertoo, että ei voi olla häiriöitä myöskään pääkopassa. Sodassa huolto ratkaisee. Jos ei olisi autokuskeja, ei olisi mitään huoltoa, kapteeni evp. Seppälä muistuttaa.

Mutta oikeastaan Kaltiainen ei varmaankaan haluaisi, että tämä juttu alkaa heidän kommenteistaan. Keskustellessa hän korostaa usein, että nämä tapaamiset ovat poikien juttu.

Saapumiserän pojat ovat nyt noin 70-vuotiaita. Vuoden 1972 syksyllä he pääsivät armeijasta pois ja sopivat, että jatkossakin kokoonnutaan yhteen.

– Heti silloin kotiutuessa sovimme, että missä näemme ja kuka hoitaa asian. Sen jälkeen on tavattu joka vuosi. Joka kerta sovitaan, kuka kutsuu ensi vuodeksi koolle. Salkussa kulkevat valokuvat ja osallistujalistat, kertoo Puhakka, jonka luona oltiin nyt koolla toista kertaa.

Kukaan ei oikein osaa sanoa, miten tapaamisissa onnistuttiinkaan niin, että ne ovat todellakin toimineet.

– Porukan henki oli armeijassa todella hyvä. Alussa oli toki perheen perustamiset ja muut kiireet mutta nimet ja osoitteet olivat tallessa, niin sieltä se lähti. Vuosi vuodelta yhteys on vain tiivistynyt, Puhakka miettii.

Kaltiainen pohtii, että nyt siinä on varmasti sitäkin, että kun on tarpeeksi vanha, niin on kiva tavata ja muistella nuoruutta. Nykyteknologia on osaltaan helpottanut ihmisten löytämistä ja tänä kesänä tapaamisessa oli mukana myös ensimmäistä kertaa Esko Lahti.

– Olen minä ollut lähdössä joskus aiemminkin mutta en ole päässyt. Nyt ei ollut mitään estettä.

Tapaamisiin tervetulleita ovat myös puolisot. Alkuperäiseen porukkaan kuuluu Raija Häkkinen.

– Me olimme silloin jo kihloissa, kun mies lähti armeijaan. Tämä on mukavaa yhdessäoloa. Kerran vuodessa aina päivitämme kaikkien kanssa kuulumiset. Tässä porukassa on yhteenkuuluvuuden tunne. Mutta on tässä monet vaimot vaihtuneet matkan varrella, Häkkinen naurahtaa.

Miehet eivät äkkiseltään keksi tiettyä armeijamuistoa, johon tapaamisilla aina palattaisiin. Mutta yksi asia on selvä:

– Se käydään aina läpi, että kuka ajoi mitäkin ajoneuvoa, Kaltiainen sanoo hymyillen.

Elina Alanne

Ristiinan lauantain kisapäivään toi haasteensa kova tuuli ja ukkosmyräkkä.

Ristiinalaisen Niclas Qvistin kotikisa vesijettien Runabout GP4 -luokassa sujui mallikkaasti. Ensimmäisen erän Qvist voitti ja toisessa hän ajoi kolmanneksi.

Vesijettien kisapäivään toi lisähaastetta lauantaina ollut kova tuuli ja hetkellisesti kovaksi noussut ukkosmyräkkä.

– Meidän ensimmäisessä erässä oli hirveä tuuli ja alkoi sade. Mutta siihen nähden meni hyvin, ja olin ensimmäisenä maalissa. Tällä kertaa tuulisuudesta oli minulle jopa etua. Olen harjoitellut Helsingissä merellä ajamista tuulessa ja aalloissa ja siitä oli nyt hyötyä, Qvist kertoo.

Toisessa kilpailuerässä lähtö ei sujunut täydellisesti.

– Myöhästyin lähdössä sekunnin ja sen jälkeen olin kolmantena. Päivän lopputuloksissa minulla ja ensimmäisellä kuskilla oli samat pisteet mutta toisen erän pisteet aina ratkaisevat ja niiden perusteella olin osakilpailun toinen, Qvist selventää.

Hän lähti viikonloppuun oman luokkansa SM-johdossa ja piti paikkansa. Ristiinassa ajettiin tänä vuonna sekä kauden 4. SM-osakilpailu että maiden yhteisen Baltic Sea series round -kiertueen 6. osakilpailu.

– Kauden viimeinen SM-osakilpailu on Lahden Messilässä. Siellä homma ratkaistaan.

Messilässä ajetaan syyskuun alussa. Kokemattomampi lajin seuraaja saattaa ajatella, että ajankohta on kesälajille syksyinen mutta Qvist kertoo, että näin ei ole.

– Keväälläkin harjoittelemme heti kun jäät on lähteneet, hän kumoaa ajatuksen kesälajista.

Ensi viikolla 19.–20.8. Qvist suuntaa Ruotsiin PM-kisoihin.

– Siellä on vastassa kovaa porukkaa. Jos olen top 3 -joukossa, niin on törkyhyvä.

PM-kisoihin osallistuvat myös virolaiset, jotka ovat lajissa kovia.

– Ne ajaa varmaan koko ajan, eli muuta elämää heillä ei ole. Jettejä laitetaan ja rahaa löytyy, Qvist naurahtaa.

Perjantaina Pökkäänlahdella ajetussa joukkuekilpailussa Setämiehet, eli Janne Auvinen ja Pasi Laitinen, ajoivat luokassaan kolmanneksi. Kilpailun osallistumismaksut menevät tuttuun tapaan hyväntekeväisyyteen Mikkelin keskussairaalan lastenosastolle.

Elina Alanne

Myös kirjaston aukeamista odotetaan koululla innolla.

Tänä syksynä Ristiinan yhtenäiskoulussa opiskelee yli 380 oppilasta. Heistä uusia ekaluokkalaisia on 33 oppilasta. Koko koululle uutta on, että ukrainalaislapsille alkaa oma valmistavan opetuksen ryhmä. Siihen on tulossa mukaan ainakin 12 lasta. Tilapäistä suojelua hakeneilla ukrainalaisilla on Suomessa oikeus koulunkäyntiin mutta ei oppivelvollisuutta.

Rehtori Laura Savander iloitsee, että ryhmälle löydettiin ukrainan kieltä osaava opettaja. Opettajia haettiin Mikkeliin useampia, koska ryhmiä aloittaa eri kouluissa. Ristiinassa aloittava opettaja löytyi tästä joukosta. Keväällä ensimmäinen ukrainalaislasten ryhmä aloitti Launialan koulussa.

– Olemme myös herkkänä sille, että tuleeko ryhmiä Ristiinaan tarvittaessa kaksi. Lapset ovat iältään 1–9-luokkalaisia, eli skaala on laaja, Savander kertoo.

Hän lisää, että luokkatila löytyi helposti tälle ryhmälle ja on järjesteltävissä myös vielä toiselle ryhmälle.

– Mutta sitten alkaa olla kaikki koulun tilat jatkuvassa opetuskäytössä, eli tiloja, joihin voi tarvittaessa jakaa ryhmiä, ei enää ole. Mutta toisaalta niinhän sen pitää ollakin, että koko koulu on käytössä.

Uuteen lukuvuoteen lähdetään Ristiinassa hyvillä mielin. Opettajissa on jonkin verran vaihtuvuutta mutta avoinna olleisiin paikkoihin on saatu palkattua päteviä ihmisiä.

Koulunuorisotyöntekijä jatkaa koulussa mutta työtä tekee nyt Jenni Paavilainen.

– Hän on aloittanut tänään, kertoi tiistaina itsekin lomalta töihin palannut Savander.

Kirjasto muuttaa syksyn aikana koulurakennukseen ja sen avautumista rehtori odottaa jo innolla.

– Kävin äsken kurkkimassa ja uusi kirjasto näyttää kivan avaralta. Meillä on ollut kirjastolaisten kanssa hyvää yhteistyötä jo aiemmin, niin hyvillä fiiliksillä odotamme, miten hyvää yhteistyö onkaan jatkossa, kun olemme samassa talossa.

Savander on mielissään myös siitä, että kirjaston muuton myötä koulu tulee kaikille kyläläisille lähemmäksi.

– On pelkästään myönteistä ja kivaa, että tänne tulee enemmän liikettä ja toivottavasti kaikkien kanssa enemmän yhteistyötä. Toivottavasti koronarajoituksia ei enää tule vaan uskaltaisimme kohdata toisiamme, Savander miettii.

Peruskoulut ja lukio aloittavat Mikkelissä torstaina 11. elokuuta. Suomenniemen koulussa aloittaa 17 oppilasta, joista kolme on ekaluokkalaisia.

Elina Alanne

Mikkelin kaupunki myy Ristiinan entisen kunnantalon. Linnantiellä sijaitseva kunnantalo oli myynnissä huutokauppasivustolla, jossa siitä tarjottiin 6100 euroa. Korkeimman tarjouksen teki yksityishenkilö. Kaupungin palvelujohtaja Linda Asikainen kertoo, että kaupunki hyväksyy tarjouksen. Kohde myydään kunnostettavaksi.

Rakennuksessa on ollut putkirikko vuonna 2018, jonka jälkeen kohteen vesi- ja lämmitysjärjestelmä ei ole ollut käytössä, eikä ole käyttökunnossa. Tekniikan kunto kohteessa on tyydyttävä.

Kunnantalon kohteessa myydään määräala rakennuksineen. Määräalan pinta-ala on noin 3280 neliömetriä. Päärakennuksen lisäksi alueella on varastokäytössä oleva talousrakennus. Kiinteistö on hallinto- ja virastorakennusten korttelialuetta. Mahdollisen kaavamuutoksen yhteydessä alueen pääkäyttötarkoitukseksi ehdotetaan asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta.

Elina Alanne