Kustannus Janari Oy palkittiin lauantaina Ristiinan Vuoden yrityksenä. 

Kun Niko Takala kävelee Ristiinan keskustassa, niin käsi heilahtaa tervehdykseen koko ajan. Lähes joka autossa ajaa ohi joku tuttu. Ristiinassa koko ikänsä kirjoilla ollut Takala tuntee tältä kylältä kaikki – ja jos ei vielä tunne, niin pian tuntee.

– Onhan tämä maailman paras paikka! Nelisen vuotta aikoinaan opiskelin Jyväskylässä. Ja on sitä sitten musahommien takia tai muuten käynyt maailmalla, niin se on vain aina avannut silmiä enemmän sille, että tämä seutu on upeaa, Takala miettii.

Ristiina on tullut Takalalle tutuksi Ristiinalaisen päätoimittajana ja yrittäjänä. Ristiinan Yrittäjät ja aluejohtokunta palkitsivat lauantaina Kustannus Janari Oy:n Vuoden yritys -palkinnolla. Palkintoperusteissa todetaan, että yritys on toiminut pitkään kustantaen Ristiinalaista myös haastavissa olosuhteissa. Perusteena on myös paikallisten asioiden ja ilmiöiden esiin nostaminen sekä tukeutuminen paikallisuuteen. Lähiaikoina myös tuote, eli Ristiinalainen, on uudistettu.

Yrittäjänä Takala hoitaa tällä hetkellä Ristiinalaisen hallintoa, taloutta ja myyntiä.

– Ja kiva, että silloin tällöin päätoimittaja laskee verestämään muistoja lehtiön ja kameran kanssa. Kesätoimittajana juttukeikoilla käyminen on mukavaa, hän naureskelee tämän jutun kirjoittaneelle nykyiselle päätoimittajalle, joka aloitti tehtävässään vuoden 2020 alusta.

Tuolloin Takala halusi eroon lehden päätoimittajuudesta ja perusti viestintä- ja mainostoimisto Viestintä Kreivin. Hänen työpanoksensa jakautuu nykyään siis Ristiinalaisen tehtävien ja Kreivin kesken.

– Minulla oli siintänyt mielessä, että työuralla voisi jotain muutakin tehdä. Olin Ristiinalaisen päätoimittajana melkein 15 vuotta. Sitten kaikki osui kohdilleen, kun Alanteen Jyri lompsi lehden toimitukseen sanomaan päivää ja alkoi välillä tuurata Kilpijärven Artoa lehden ilmoitusvalmistuksessa ja taitossa. Kun Jyrin kanssa tutustuttiin, niin alkoi muodostua ajatuksia firmasta, jossa voisimme yhdistää molempien osaamista. Samalla lehden toimituksellinen vastuu siirtyi ihan oikean toimittajan käsiin. Kreivissä minä teen siis kaikkea viestintää mutta en graafista suunnittelua, jonka Jyri hoitaa, Takala selventää kuvioita.

Uuden työntekijän palkkaaminen ja uudistusten tekeminen ovat pienille yrityksille aina isoja askelia. Takala naurahtaa, että tässähän kävi niin, että samoilla hetkillä, kun Kreivi aloitti ja Kustannus Janari laajensi, niin maailma meni pandemian takia kiinni.

– Liikevaihdollisesti vuosi 2020 oli Kustannus Janarille kaikkien aikojen huonoin vuosi. Jos muutenkin kannattavuus on ollut siinä hilkulla, niin yhtäaikainen laajennus ja tulojen repsahdus oli huono yhdistelmä. Mutta pahimmasta selvittiin!

Muutosta Takala ei kuitenkaan kadu.

– Oikeastaan sitä vasta jälkikäteen huomasi, miten kuormittunut olin, kun olin tehnyt Ristiinalaisessa niin paljon itse. Se into oli hävinnyt, mitä alussa oli toimitukselliseen työhön.

Kustannus Janarin yrittäjänä Takala aloitti maaliskuussa 2008, jolloin hän oli työskennellyt kolme vuotta päätoimittajana. Yrityksen nimi tulee entiseltä omistajalta Jan Ari Korhoselta.

– Janin aloitteesta silloin ryhdyin yrittäjäksi. En ollut ajatellut päätyväni töihin printtimediaan, enkä kyllä yrittäjäksikään, puheviestintää tuolloin opiskellut, gradua vaille maisteri muistelee.

Tuoreelle yrittäjälle Korhosen kannustus, tuki ja laskelmat olivat todella tärkeitä.

– Alussa myös kirjanpitäjän ja tilitoimiston tuki oli korvaamatonta. Oli paljon asioita, joista olin ihan pihalla, että tämmöisiäkin pitää hoitaa. Se toki auttoi, että lehden tekemisessä Arton kanssa jatkui sama paketti.

Liiketoiminnallisesti lehden kustantaminen on kohdannut monenlaisia vuosia. Oli finanssikriisi ja nyt korona.

– Kuntaliitos oli iso asia, koska Ristiinan kunta oli merkittävä ilmoitusasiakas, ja asia vaikutti moneen asiaan suoraan ja välillisesti.

Kaiken kaikkiaan pieni, yksityinen lehti kamppailee samojen median murroksen pulmien kanssa kuin suuremmatkin.

– Tilaajamäärä on vähän laskenut mutta toivotaan, että digitilaajamäärä kasvaisi. Toivon kovasti, että lehden tilaajat kokevat sen omakseen ja tilaavat, jotta lehteä voidaan tehdä jatkossakin. Koen, että Ristiinalaisen tilaaminen on koko pitäjän elinvoiman tukemista. Lehti on yrityksille ja muille toimijoille kanava kertoa asioista. Sen olemassaolo on monen muunkin etu kuin tämän kustantavan yrityksen.

Omalta kohdaltaan Takala miettii, että jonkinlaisia uusia järjestelyjä on varmaankin tehtävä jossain vaiheessa, jotta hän voisi pistää koko potentiaalinsa Kreivin käyttöön.

– Mutta on hirmu tärkeää, että Ristiinassa on oma lehti. Kaikkiaan toimitukselliset resurssit on alalla pienentyneet koko ajan, niin missä paikalliset asiat pääsisivät esille, jos omaa paikallislehteä ei olisi.

Elina Alanne

Ristiinassa on syksyn aikana tehty paljon moniammatillista yhteistyötä, koska osa nuorista aiheuttaa suurta huolta. Maanantaina tilanteesta heräteltiin vanhempainillassa kaikkia huoltajia.

Yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander iloitsee siitä, että Ristiinassa on hyvä tilanne auttaa nuoria ja perheitä.

– Rivistö on nyt täynnä, kun uusi kouluterveydenhoitajakin aloitti. Kannustan vanhempia siihen, että he voivat olla suoraan yhteydessä esimerkiksi kuraattoriin tai Essoten perhetiimiin. Vanhemmuudessa voi olla asioita, joista on hämmentynyt ja ymmällään, eikä niistä tarvitse koulun välttämättä tietää mitään, jos vanhempi ei näin halua.

Ristiinan yhtenäiskoulun oppilashuollon yhteystiedot löytyvät esimerkiksi täältä.

Ammattilaisista yhteistyötä tekevät myös koulu, poliisi, lastensuojelu ja nuorisopalvelut. Savander toteaa, että koululle lastensuojelu on paikka, josta haetaan apua nuorelle.

– Toivon, että huoltajatkin näkisivät lastensuojelun apuna. Sitä ei pidä pelätä. Me täällä koululla toki haluaisimme nuoren koko potentiaalin käyttöön ja joskus siihen tarvitaan apua.

Rikoskonstaapeli Heikki Vehmas kiittää, että nuorisopalvelut tekee Ristiinassa hyvää työtä aktiivisella otteella.

– Heillä on hyvä kontakti nuoriin. Toivottavasti he ovat jatkossakin nuorten lähellä, Vehmas sanoo.

Elina Alanne

Poliisi järjesti vanhempainillan, koska aina on parempi estää rikosasioita kuin tutkia niitä jälkikäteen. 

Päihdemyönteistä puhetta ja niiden käyttöä. Räjäyteltyjä putkipommeja. Ilkivaltaa ja muuta häiriökäyttäytymistä sekä koulussa että vapaa-ajalla.

Ristiinan yhtenäiskoulussa sekä poliisissa on kuultu syksyn aikana ristiinalaisnuorten parissa tapahtuvista ikävistä ilmiöistä. Viestiä on tullut esimerkiksi koulusta, nuorisotyöstä ja kyläläisiltä.

Maanantaina koululla järjestettiin Itä-Suomen poliisin ennalta estävän toiminnan koollekutsumana vanhempainilta yläkouluikäisten nuorten vanhemmille.

Vanhempi rikoskonstaapeli Heikki Vehmas toivoo, että nuorten tilanteeseen tartuttaisiin nyt myös huoltajien puolelta ennen kaikkea tarkistamalla keskusteluyhteys omaan nuoreen.

– Tämä tilaisuus järjestettiin nyt, koska aina on parempi estää rikosasioita. Ettei tulisi mitään buumia, että pian on poliisilla myös rikosasioita tutkittavana.

Ristiina ei ole mikään lintukoto, jonka nuoret olisivat turvassa koviltakaan huumeilta.

– Nykyään huumeita voi tilata hyvin helposti. Teknologia mahdollistaa anonyymin kaupankäynnin, eli kyse on ennemminkin rahasta kuin esimerkiksi yhteyksistä tiettyihin ihmisiin, Vehmas kertoo.

Vehmas puhui maanantaina vanhemmille päihteistä ja muista nuorten elämän ilmiöistä.

– Tekninen kehitys on näissä asioissakin ollut suurta. Huumeiden hankkiminen on aivan eri maailma kuin mitä omassa nuoruudessani.

Ristiinassa on syksyn aikana tehty paljon moniammatillista yhteistyötä, koska osa nuorista aiheuttaa suurta huolta. Koulussa ja vapaa-ajalla on ollut erilaista häiriökäyttäytymistä, ilkivaltaa ja päihteiden käyttöä. Myös päihdemyönteistä puhetta on aiempaa enemmän.

– Joillakin on voimakasta auktoriteetin kunnioituksen puutetta. Vanhemmista tai opettajista puhutaan todella rumasti ja nuori ajattelee olevansa yleisten sääntöjen yläpuolella. Se käytösmalli johtaa usein ongelmiin, joten nyt tilanteesta haluttiin herätellä kaikkia, Ristiinan yhtenäiskoulun rehtori Laura Savander kertoo.

Savander uskoo, että jos sekä muut nuoret että kaikki huoltajat puuttuisivat hölmöilyyn aiempaa enemmän, niin se vähenisi.

– Yksi ilmiö on, että somen ryhmissä jaetaan hölmöjä juttuja toisista. Huoltajat voivat pohtia oman nuoren kanssa, täyttyvätkö niissä jo kunnianloukkauksen kriteerit.

Vehmas kannustaa kaikkia vanhempia parantamaan vuorovaikutusta ja yhteyttä oman nuoren kanssa.

– Vanhemman kiinnostus ja keskusteluyhteys on todella tärkeää. Vaikka nyt ei olisi omasta nuoresta mitään huolta, niin kuukauden päästä tilanne voi olla eri ja silloin on todella hyvä, että suhde on olemassa.

Sekä poliisi että koulu toivovat, että vanhemmat ottaisivat nyt myös yhdessä koppia tilanteesta.

– Tilaisuudessa vanhemmat nostivatkin sitä esiin, että Ristiinan kokoisella paikalla on yhteisöllisyyden mahdollisuus. Verkostoituminen on mahdollista. Toki jokainen päättää itse, minkä verran haluaa itse kertoa muille, Vehmas sanoo.

Savander toteaa, että olisi superhienoa, jos vanhemmat tiedottaisivat nuorten asioista toisiaan.

– Ihan vaikka siitä lähtien, että ovatko nuoret siellä, missä sanovat olevansa. Vanhempainillassa tuli puheeksi vanhempien Whatsapp-ryhmät. Opettajat eivät voi näitä koota ja ylläpitää, mutta toki voimme tiedottaa kaikille luokan vanhemmille, että vaikkapa se ja se isä kokoaa ryhmää, Savander vinkkaa.

Sekä Vehmas että Savander rauhoittelevat, että sinänsä Ristiinan yhtenäiskoulun tilanteessa ei juuri nyt ole mitään niin poikkeavaa, että tarvitsisi pelätä.

– Mitään pelon ilmapiiriä ei koululla leiju, Savander sanoo.

Vehmas toteaa, että Ristiina ei ole asian suhteen poikkeuksellinen paikkakunta vaan asia on nyt haluttu nuortenkin hyväksi nostaa esille.

Elina Alanne

Lue lisää aiheesta tästä jutusta.

Kun Pertti Pukarinen jäi leskeksi, tärkeää vertaistukea löytyi läheltä. Myöhemmin hän sai opetella uusioperheen elämää. 

Sitä olisi kysyttävä lapsilta! Näin toteaa isyydestään Pertti Pukarinen. Samaan tapaan vastaisi varmasti moni muukin vanhempi: lapset sen osaisivat jälkikäteen parhaiten määritellä, millaista kaikki oli.

– Mutta kyllä minä varmasti lapsia aika tiukoilla pidin. Oli pidettävä, kun yksin olin, Pukarinen miettii.

Pukarinen teki sotilasuran, kuten myös hänen isänsä. Kotona kuri ei kuitenkaan kummallakaan ollut suoraan sotilaallinen.

– Oma isäni piti kurin mutta minuun oli luotto ja sain kasvaa sellaiseksi kuin halusin. Isäni oli hyvin auttavainen ja avulias. Hän oli meidänkin taloa rakentamassa. Isän mallia olen pyrkinyt noudattamaan.

Pertti ja Aila Pukarisen talo nousi Ristiinan Muurikkiin 1970-80-luvun vaihteessa. Se oli ensimmäinen talo alueella.

– Se on suurelementtitalo, joten me jo asuimme siinä, kun ympärillä muut laittoivat harkkoja päällekkäin. Oli siinä rakentamisessa hommaa, kun oli kaksi pientä lasta ja matka tänne Mikkelistä, Pertti muistelee.

Puolustusvoimien työpaikan pakkosiirto oli tuonut Pukariset Kouvolasta Mikkeliin. Kouvolassa vuonna 1978 syntyi poika, Mikkelissä ja Ristiinassa vuosina 1980 ja 1986 tytöt.

– Olin 25-vuotias, kun tulin isäksi. Se muutti maailmaa. Koiraa kävelytettiin ja kärryjä työnneltiin ensin Kouvolan raitilla.

Perheen elämä mullistui, kun Aila sairastui syöpään ja kuoli vuonna 1990.

– Uskottelin koko ajan itselleni ja lapsille, että Aila paranee, vaikka tiesin että ei. Olin aiemminkin laittanut ruokaa ja pessyt pyykkiä, joten täysin arki ei mullistunut mutta oli siinä oma hommansa.

Työnantaja, eli Puolustusvoimat suhtautui ymmärtävästi tilanteeseen ja Pertin työtehtävä vaihtui säännölliseksi päivätyöksi.

– Sotilaallahan voi olla kahden viikonkin komennuksia, joihin minulla ei ollut mahdollisuutta. Ison talon etuja on, että talon sisällä pystyy siirtymään ja uuteen työtehtävään koulutettiin aina todella hyvin.

Pertti miettii, että hän ei murehdi asioita, joille ei voi mitään.

– Kaikkea ei tarvitse hyväksyä mutta on vain nieltävä. Olin myös tottunut tekemään asioita itse, niin sitä teki paljon itse.

Valtavan tärkeää vertaistukea leskeyden alussa löytyi surullisella tavalla läheltä, kun samassa tilanteessa oli yllättäen myös muita isä ja lapset -perheitä Ristiinassa.

– Se vertaistuki oli valtavan iso asia meille kaikille. Monta vuotta teimme ruokaa ja reissuja yhdessä.

Kuutisen vuotta Pertin leskeksi jäännin jälkeen Muurikkiin muodostui uusioperhe, kun Helena Kauppinen ja Helenan kaksi lasta muuttivat Sonkajärveltä Ristiinaan.

– Ensin kuvittelin, että sehän on vain, että laittaa enemmän perunoita kattilaan, kun soppaa tekee, mutta oli siinä vähän käytänteissäkin sovittelua, Pertti nauraa.

Hän miettii, että ehkä uusioperheen elämä olisi voinut olla pienempien lasten kanssa jopa hankalampaa. Nyt isoimmat ajoivat jo ajokortteja.

– Äkkiä kaikki sujui ja lapset touhusivat keskenään. Lopulta se aika, jota elimme uusioperheenä samassa talossa, oli lyhyt.

Nyt lapset ovat eri puolilla Suomea ja Pukarisella on neljä lastenlasta. Heistä vanhin on 13-vuotias.

– Kyllä siinä sellaista jippiijippii-tunnelmaa oli, kun minusta tuli ukki. En ole ukkina mikään leikkijä mutta hirvittävän kivaa se on. Jos elämässä oli epäonnea, niin siinä asiassa minulla on ollut onnea, että sekä omilla että Helenan lapsilla on aivan loistavat puolisot. Kiva katsoa, miten lapset ovat elämässään onnistuneet ja pitävät niin hirmu hyvää huolta omista lapsistaan.

Omaa ikääntymistään Pertti ei murehdi.

– Jotkut murehtivat mutta minä olen enemmänkin joka aamu, että hienoa, vielä täällä! Ja olen päättänyt satavuotiaaksi elää – ihan vain ihmisten kiusaksi.

Elina Alanne

Tänä syksynä ylioppilaaksi valmistuu Suomessa noin 4200 henkilöä. Ylioppilastutkintolautakunta tiedottaa, että uusista ylioppilaista noin 200 on suorittanut tutkintonsa pakolliset kokeet jo aiemmin, mutta saanut opintonsa valmiiksi vasta syksyn 2021 aikana.

Mäntyharjun lukiosta valmistuu syksyllä yksi ylioppilas. Hän on ristiinalainen Nooa Veijalainen. Mikkelin lukiosta valmistuu 22 ylioppilasta. Koulun tietojen mukaan joukossa ei ole ristiinalaisnuoria.

Ylioppilaita voi valmistua syksyn aikana vielä lisää, kun he saavat puuttuvat opintonsa suoritettua.

Mikkelin lukion ylioppilaat

Gerlander Ida, Haimilahti Akseli, Hynninen Panu, Kautonen Olli, Kemppinen Viljami, Koivisto Ida, Lahikainen Elli, Laine Niklas, Lampinen Johanna, Laurikainen Juho, Laurikainen Venla, Luoma Lauri, Mar Tia, Muhonen Sami, Möller Akseli, Nylén Topias, Orelma Konsta, Peltonen Aaro, Rantalainen Atte, Ratamäki Henna, Ruohonen Iiro, Viitikko Vilma

Treenipankin yrittäjät Joonas Savolainen ja Henna Boisman tekivät salin, jossa tykkäävät itsekin treenata. 

Syksyn mittaan entisiin Osuuspankin tiloihin on valmistunut täysiverinen kuntosali. Tulevana lauantaina päästään viettämään Treenipankin avajaisia, ja salilla onkin kaikki jo viimeistä silausta vaille valmista.

– Tässä vielä tuota vapaiden painojen tilaa viimeistellään, ja tähän salitilan loppuosaankin laitetaan kumimatto paikalleen. Muuten ollaan kuntosalin toimintojen osalta täysin valmiina, vakuuttavat Treenipankin yrittäjät Joonas Savolainen ja Henna Boisman.

– Muutama laite tulee vielä jälkitoimituksena, maailmalla kun tavarantoimitukset ovat olleet viivästyksissä, Savolainen lisää.

Tuoreet yrittäjät muuttivat Mikkelistä Ristiinaan elokuussa. Perheeseen kuuluvat heidän itsensä lisäksi Boismanin 4- ja 7-vuotiaat lapset. Taustalla muutossa oli paitsi haave asua vielä jonain päivänä Saimaan äärellä, niin myös unelma omasta kuntosalista.

– Täällä ei oikein ollut sellaista salia, josta itse olisimme pitäneet. Niinpä sitten ruvettiin tosissaan miettimään oman kuntosalin perustamista, se oli kuitenkin ollut haaveena jo pitkään. Kartoitettiin sitten paria mahdollista tilaa, ja tässä asia lähti nopeasti etenemään, kun vuokraisäntä Ari Korhonenkin innostui heti hommasta.

– Eikä tarvitse itsekään nyt sitten ajaa Mikkeliin saakka salille! Savolainen ja Boisman naurahtavat.

Kokemusta pariskunnalla ei ole sen enempää yrittäjyydestä kuin kuntosalin pyörittämisestä, mutta itse lajiosaamista ja intoa sitäkin enemmän.

– Kyllä tässä voidaan puhtaasti sanoa, että rakkaudesta lajiin mennään! Halusimme tehdä sellaisen salin, jossa itse tykkäämme treenata, ja sitä kautta toivomme, että paikasta tykkäisivät asiakkaatkin.

Alun perin pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Savolainen kertoo hänellä olevan noin 20 vuoden kokemus aktiivisesta kuntosaliharjoittelusta. Urheilun kanssa hän on ollut tekemisissä vielä pidempään, esimerkiksi jalkapalloilun kautta. Boisman puolestaan on aiemmin harrastanut aktiivisesti sisätiloissa tapahtuvaa ergo-soutua, sittemmin nimenomaan kuntosali on muotoutunut omaksi ”päälajiksi”.

– Haluamme innostaa kaikkia kuntosaliharjoittelun pariin. Eikä kannata yhtään arkailla aloittamista siksi, ettei osaisi tai ettei ole aiemmin salilla käynyt. Me kyllä opastamme lajin pariin. Esimerkiksi iäkkäämmille henkilöille kuntosali- ja lihaskuntoharjoittelu on äärimmäisen tärkeää, ihan toimintakunnon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi, Savolainen ja Boisman muistuttavat.

Treenipankissa harjoittelu on rajattu yli 15-vuotiaille. Sitä nuoremmat saavat harjoitella vain huoltajansa valvonnassa.

– Erityisesti nuorten harjoittelussa tulee olla todella tarkkana, että tehdään liikkeet juuri oikein eikä liian suurilla painoilla. Oikeat liikeradat ja painojen kanssa toimiminen on hyvä opetella, mutta varsinainen voiman hankkiminen ja maksimisuoritukset ovat ohjelmassa vasta myöhemmin, Savolainen ohjeistaa.

Uusi kuntosali on herättänyt Ristiinassa mielenkiintoa. Mielenkiinto on konkretisoitunut myös asiakkuuksiin. Yrittäjät kertovat, että Treenipankin erikoishintaan myydyt ennakkojäsenyydet menivät kaikki kaupaksi. Ensimakua Treenipankista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista saa tulevana lauantaina, kun kuntosalin avajaisia vietetään.

– Tietenkin toivotaan, että ihmiset lähtisivät tutustumaan toimintaan ja meihin. Ovet ovat avoinna koko illan klo 14 alkaen, ja mistään ei jää paitsi vaikkei juuri ovien avaamisen hetkellä olisikaan paikalla. Luvassa oleva avajaistarjous onnistuu myös lunastaa vaikkapa sähköpostitse, Savolainen vinkkaa.

Treenipankki toimii kulkukorteilla, eli asiakkailla on salille pääsy päivästä ja vuorokauden ajasta riippumatta.

– Itse emme ole mitenkään päivystysluontoisesti paikalla. Toki varsinkin nyt aluksi pyrimme olemaan mahdollisimman paljon neuvomassa, opastamassa ja katsomassa että homma lähtee pyörimään, sanoo kuntosalin pyörittämisen ohella edelleen päivätöissä jatkava Savolainen.

Niko Takala

Essoten alueen niin sanottu koronanyrkki tiukensi suosituksia koronatestaukseen hakeutumisesta ja kasvomaskien käytöstä.

Etelä-Savon alueellinen koronakoordinaatioryhmä kokoontui tiistaina. Essoten alue säilyy koronaepidemian perusvaiheessa, mutta koronanyrkki päätti Etelä-Savon aluetta koskevia suosituksia, Essote tiedottaa. Selkeä muutos on se, että suositukset koskevat myös koronarokotteen saaneita.

– Tartuntamäärät alueellamme ovat kasvaneet voimakkaasti ja tällä viikollakin on todettu jo 16 tartuntaa. Tässä tilanteessa on välttämätöntä tiukentaa suosituksia, terveyspalvelujen johtaja Santeri Seppälä linjaa tiedotteessa.

Hänen mukaansa tärkeintä on, että oireisena ei liikuta tartuttamassa kouluissa, työpaikoilla tai harrastuksissa, vaan selvitetään oireiden syy testaamalla. Kasvomaskin käyttämisestä on puolestaan merkittävää hyötyä tilanteissa, joissa joudutaan lähikontakteihin.

– Herkemmällä testiin hakeutumisella ehkäistään tehokkaasti tartuntaketjujen paisumista. Meillä on myös selkeä kuva, että koronavirus voi tarttua ilmateitse todella herkästi hyvin lyhyestäkin lähikontaktista sisätiloissa, siksi kasvomaskin käyttö näissä tilanteissa on tärkeää, Seppälä jatkaa tiedotteessa.

Koronatestiin hakeutumisen suositus koskee nyt kaikkia ikäryhmiä, sekä koronarokotettuja että rokottamattomia. Testiin tulee hakeutua herkästi koronaan viittaavissa oireissa. Ainoastaan lieväoireiset ja monijäseniset lapsiperheet voivat tietyissä tapauksissa seurata oloaan kotona ilman testausta, jolloin tulee välttää perheen ulkopuolisia kontakteja.

Kasvomaskin käyttösuositus koskee yli 12-vuotiaita koronarokotettuja ja rokottamattomia sisätiloissa, joissa alle kahden metrin lähikontakteja on vaikeaa välttää. Erityistä huomiota kasvomaskin käyttöön tulee kiinnittää joukkoliikenteessä, ulkomailta Suomeen palatessa, koronatestissä asioinnissa, toimitiloissa ja julkisilla paikoilla.

ESSOTEN SUOSITUS KORONATESTAUKSESTA:

Suositus koronatestiin hakeutumisesta Etelä-Savossa koskee tällä hetkellä kaikkia ikäryhmiä sekä koronarokotettuja ja rokottamattomia.

Hakeudu koronatestiin, mikäli koet koronaan viittaavia oireita. Mikäli oireesi ovat lieviä, esimerkiksi kuumeetonta vähäistä nenän vuotoa tai kurkun käheyttä, voit seurata oireitasi kotona ilman koronatestiin hakeutumista 1–2 vuorokauden ajan. Vältä kotiseurannan aikana perheen ulkopuolisia kontakteja. Mikäli lievät oireet jatkuvat pidempään tai muuttuvat voimakkaammiksi, hakeudu testiin.

Lapsiperheissä useilla perheenjäsenillä esiintyvien samanlaisten oireiden vuoksi ei ole tarvetta testata koko perhettä. Samanlaisten oireiden osalta 1–2 perheenjäsenen testaaminen riittää.

Mikäli olet altistunut varmistetulle koronavirustapaukselle ja koet lieviäkin koronaan viittaavia oireita, hakeudu välittömästi koronatestiin.

HAKEUDU OIREISTASI KORONATESTIIN HETI, JOS:

– olet altistunut varmistetulle koronavirustapaukselle ja koet koronaan viittaavia oireita

– koronaan viittaavat oireesi ovat voimakkaat

– olet sosiaali- tai terveyshuollon ammattilainen

– jos olet lievästikin oireinen ja asut laitoksessa tai hoivakodissa

– jos koet tarvitsevasi terveydenhuollon apua

ESSOTEN ALUEELLINEN KASVOMASKISUOSITUS:

Suositus kasvomaskin käytöstä koskee yli 12-vuotiaita koronarokotettuja ja rokottamattomia sisätiloissa lähikontakteissa (alle 2 m).

Käytä kasvomaskia aina tilanteissa, joissa lähikontaktien välttäminen on vaikeaa ja tartuntariski ilmateitse on olemassa:

– joukkoliikenteessä, erityisesti ruuhkavuoroilla linja-autoissa ja junissa

– matkalla koronavirustestiin tai takaisin

– palatessa riskialueelta Suomeen ja siirtyessä maahantulopaikasta, kuten lentokentältä, karanteeniin ja lisäksi, jos sinulla on karanteenin aikana välttämätön syy liikkua kodin ulkopuolella, esimerkiksi akuuttiin terveysasiaan liittyen.

– toimitiloissa (kuten kaupat, kahvilat, palvelupaikat) henkilöstöä kehotetaan noudattamaan työnantajan ohjeistusta/velvoitetta kasvomaskin tai visiirin käytöstä

– julkisilla paikoilla ja tilaisuuksissa sisätiloissa, joissa voi olla vaikeaa välttää lähikontakteja (alle 2 m)

Korona lähti liikkeelle syyslomakauden jälkeen. 

Essoten alueella todettiin viime viikon aikana 41 koronavirustartuntaa. Tämä on syksyn suurin viikkokohtainen määrä. Essote tiedottaa maanantaina.

– Oli jokseenkin odotettua, että tauti lähtee liikkeelle syyslomakauden jälkeen. Harmillista on se, että monessa tapauksessa tautia oli podettu jo useampi päivä ennen koronatestiin hakeutumista, mikä aiheutti liian paljon altistumisia, terveyspalvelujen johtaja Santeri Seppälä sanoo Essoten tiedotteessa.

Essote jatkaa koronatilanteen hoitoa tehostetulla henkilöstömäärällä, mikä aiheuttaa viiveitä muissa palveluissa. Varattuja hoito- ja vastaanottoaikoja on jouduttu siirtämään.

Viime viikolla syyslomien jälkeen testimäärät lähtivät jälleen kasvuun. Oireisena tulee nyt hakeutua herkästi koronatestiin, myös koronarokotettujen.

Essotella on tällä hetkellä sairaalahoidossa koronan vuoksi kolme henkilöä.

– Altistuneiden määrä yksistään viime viikon aikana kipusi pitkälle päälle 200 henkilön. Koululaisilla todetut koronatapaukset nostavat altistuneiden määrää aina voimakkaasti. Myös Essoten yksiköissä on sattunut altistumisia, kertoo pandemiapäällikkö Hans Gärdström tiedotteessa.

Koulualtistumisia on sattunut Mikkelissä Launialan, Lyseon, Lähemäen, Moision, Otavan, Rantakylän ja Tuppuralan kouluissa sekä Mäntyharjun yhtenäiskoulussa. Essoten tartuntatautitiimi on kontaktoinut koulualtistumiset henkilökohtaisesti.

– Parin viime viikon aikana koronarokotusten ensimmäisiä annoksia on otettu taas selkeästi enemmän, noin pari sataa henkilöä viikossa. Kannustamme edelleen vahvasti koronarokotteen ottamiseen, Gärdström jatkaa.

Koronarokotusten ykkös- ja kakkosannoksia annetaan Mikkelin keskussairaalalla ilman ajanvarausta arkisin klo 8–15. Muut rokotusajat ja -paikat löytyvät Essoten nettisivuilta.

Koronarokotuksen yhteydessä voi saada myös influenssarokotteen, jos kriteerit sen saamiseen täyttyvät.

Islantilaistyyppisten neuleiden buumi jatkaa entistä vahvempana. 

Ristiinalainen Maikki-Noora Karvinen on harrastanut kädentaitoja yläasteikäisestä asti.

– Neuloin pitkään pelkkiä lapasia, sukkia ja huiveja, ja ajattelin etten jaksa keskittyä suuritöisiin villapaitoihin. Mutta päädyin kokeilemaan ja huomasin, että vaikka nuorempana ei kärsivällisyys riittänyt, niin aikuisena jaksoikin ihan hyvin, Karvinen muistelee.

Hän laskee neuloneensa ensimmäisen kaarrokeneuleen kaksikymmentäyksi vuotta sitten esikoista odottaessaan. Ohjeita piti metsästää käsityölehdistä, eikä malleista ollut runsaudenpulaa.

– Vielä viisi vuotta sitten neulottiin ohuesta langasta ja ohuilla puikoilla ja se oli sellaista tikuttamista, Karvinen kertoo ja näyttää miehelleen neulomansa klassikkovillapaidan, Luotolaisen, joka on juuri sellainen: tiheä ja pienisilmukkainen, paljon aikaa vievä työ.

Pari vuotta sitten paksulankaiset islantilaisneuleet alkoivat kiinnostaa. Ahkerana askartelijana tunnettu Karvinen sanoo neulomisen vieneen ykköspaikan ajanvietteissään.

Facebookissa islantilaisneuleiden ryhmä räjähti käsiin puolitoista vuotta sitten, Karvinen toteaa ja selventää termejä: Islantilaisneule on islantilaisesta villalangasta neulottu paita, jonka kaarrokkeen, eli hartiaseudun kuvio on peräisin islantilaisista esikuvista. Kun neulotaan suomalaisesta langasta omien mallien mukaan, puhutaan islantilaistyyppisistä villapaidoista tai kaarrokeneuleista.

Suuri kysyntä on aiheuttanut islantilaisille langoille toimitusvaikeuksia. Karvinenkin paljastaa tekevänsä lankaostoksia muun muassa mökkimaisemissaan Ivalossa, jossa paikallinen kauppa pitää suuria varastoja.

– Kertoo jotakin ilmiön laajuudesta, että ihmiset varta vasten ajavat sinne pohjoiseen ostamaan lankoja, Karvinen kertoo.

Karvinen on opintovapaalla Esedun parturi-kampaajalinjan opettajan työstä.

– Olen kuunnellut neuloessa opintoluentoja sekä äänikirjoja, Karvinen sanoo.

Tänä vuonna paitoja on syntynyt jo kuusitoista kappaletta.

– Itselle teen enää harvemmin, vaatekaappi on jo täynnä. Tilauksesta en juurikaan neulo. Paidat menevät yleensä ystäville ja perheelle.

Karvinen on myös toiminut koeneulojana suomalaisten neulesuunnittelijoiden, Anna Johannan ja Jenna K:n töille.

Alkusysäys oman mallin luomiselle löytyi Pirtin kehräämön värikkäistä langoista.

– Yritin etsiä mieluista kuviota, enkä löytänyt, joten päätin, että teen itse. Oli jo ideaa mitä haluaisin, ja aloin piirtämään mallia Exceliin. Paidan valmistuttua laitoin kuvan pariin someryhmään, ja se sai siellä paljon kommentointia ja ohjepyyntöjä, joten julkaisin kaaviokuvan ja suomenkieliset muistiinpanot Ravelryssä, joka on neuleisiin keskittynyt kansainvälinen nettisivusto, Karvinen kertoo.

Sivustolta löytyy Karvisen nimellä ilmainen Jalokivipaidan kaavio L-XXL-kokoiseen neuleeseen.

– Ei se ole mikään täydellinen ohje, mutta neulekaavioihin tottunut pystyy sen perusteella paidan neulomaan, Karvinen sanoo ja näyttää Jalokivi-villapaidasta kohtaa, jossa kuljetetaan viittä erisävyistä lankaa yhtä aikaa.

Aloittelijalle varmasti haastava malli, mutta ei mahdottomuus kokeneelle neulojalle.

– Hiljattain sain kuvia sinisävyillä neulotuista Jalokivi-paidoista, ja eräs englantilainen kertoi neuloneensa omansa Google-kääntäjän avulla! Karvinen naurahtaa.

Muitakin omien mallien ohjeita on tulossa.

– Lohtu-neuleen suunnittelin poismenneen ystävän muistoksi ja siinä on pitsimäinen kuvio, jossa on enkelinsiiven kukintoja, Karvinen paljastaa.

Helena Waris

Lihan leikkaamisessa homma hoituu hyvillä välineillä sekä ammattitaidolla. Hangastenmaalla hirvet menivät paloiksi ammattilaisen johdolla.

On tiistai, lokakuun 12. päivä. Olemme Hangastenmaan kylätalon pihapiirissä olevassa Hangastenmaan hirviseurueen vajassa. Meneillään on edellisenä viikonloppuna saadun hirvisaaliin käsittely (ks. Ristiinalainen 14.10.2021). Saadut kolme hirveä on luonnollisesti suolistettu jo metsässä, nyt on jo nylytkin tehty ja vuorossa on ruhojen paloittelu ja lihan leikkaaminen.

Vuonna 2015 valmistunut nylkyvaja on helpottanut huomattavasti lihan käsittelyä.

– Aiemmin oltiin niin kelien armoilla. Jos saalista tuli vähän lämpimämmällä kelillä, niin jo oli kiire saada lihat käsiteltyä ja edelleen ihmisten kylmäkoneisiin, muistelee seurueen jahtipäällikkönä toimiva Kai Palmgren.

Lihankäsittelytilojen lisäksi vuosien varrella on muuttunut myös ylipäätään hygienia-asioihin panostaminen.

– Nyt on kaikilla muovikäsineet käytössä ja katsotaan esimerkiksi millä välineillä hommia tehdään. Menneinä vuosina kun lihan leikkuuta tehtiin tuolla missä kenenkin navetoissa ja ladoissa sekä paljain käsin, niin eihän se kamalan hygieenistä ollut! Palmgren naurahtaa.

Kuten kaikessa työssä, niin lihanleikkuussakin homma näyttää suorastaan leikittelevän helpolta, kun sitä tekee ammattilainen. Tällä kertaa ammattilaisen ”tahtipuikkoja” eli kunnon veistä ja teroituspuikkoa käsissään heilutteli nykyisin ”oloneuvoksena” toimiva lihamestari Jouni Härkänen. Härkänen on paluumuuttaja Ristiinaan, Kosoniemelle. Hän teki lihamestarin töitä vuodesta 1979 saakka, oppinsa hakenut Kotkasta ja työuransa tehnyt pääosin Kouvolan alueella.

– Härkäsen Tapsa kysyi minulta, että pääsisinkö. Mukavaa puuhaahan tämä on, hyvä on pitää taitoja yllä. Ja josko tästä jotain iloa olisi metsästäjille lihankäsittelyvinkkeinä ja miksei sitten kotona ruuanlaittoon! Härkänen toivoo.

– Tässä on lapaa, tuossa niskaa, täällä taas etuselkää. Ja tuosta löytyy sitten sisäfilettä, Härkänen esittelee jo valmiiksi leikattuja paloja. – Ja mitä jää tässä ikään kuin yli, niin tehdään tuossa jauhelihaksi, Härkänen osoittaa lihamyllyn suuntaan.

Palmgren näyttää kylmiön puolelle, jossa on jo astiakaupalla jauhettua hirvenlihaa. Eikä uusien palojen syntymisessä kauaa nokka tuhise, kun lihamestari saa eteensä uuden suuremman palan, esimerkiksi kokonaisen lavan.  Ne palat, joista ei ihmisravintoa tehdä, päätyvät koirille.

– Kuten myös luut. Joita tulee kokonaisuutena niin paljon, että kun keksisi mihin niitä laittaa. Jos koiranomistajilla on halukkuutta hommata omille koirilleen hirvenluita, niin johonkin porukkaan yhteyttä, tavaraa varmasti piisaa, Palmgren vinkkaa.

Niko Takala

Risto Korhonen johtaa Mikkelin vanhusneuvostoa.

Tärkeintä on päästä suunnittelu-, eli valmisteluvaiheessa mukaan ja ottamaan kantaa. Näin tiivistää Mikkelin kaupungin vanhusneuvoston työn neuvoston puheenjohtaja Risto Korhonen.

Käytännössä tämä on Korhosesta parantunut koko ajan. Nykyisin neuvoston edustaja on läsnä myös Mikkelin kaupunkiympäristölautakunnassa sekä hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunnassa.

– Se on tärkeää. On aivan eri asia, että siellä on oma edustaja kuin että joku lautakunnan jäsenistä kertoo asioista. Näin saamme mahdollisimman aikaisin tietoa ja pääsemme vaikuttamaan, että ikäihmisten ja vammaisten asiat tulevat huomioiduksi.

Korhonen korostaa, että vanhusneuvosto ei itse toteuta asioita vaan tekee laajaa yhteistyötä eri tahojen kanssa. Se ei ole päättävä elin vaan vaikuttamistoimielin, kertoo kuntalakikin.

– Meiltä löytyy kokemusasiantuntijuutta kaikilta aloilta valtavasti. Sen hyödyntäminen helpottaa virkamiestenkin työtä. Esimerkiksi julkista tilaa rakennettaessa monesti samat asiat ovat tärkeitä näkövammaiselle ja rollaattorilla kulkevalle, eikä se ole pois terveeltäkään, että niitä on mietitty jo ajoissa.

Vanhusneuvosto on jo saanut vuosien varrella paljon aikaan mutta kuntalaiset eivät välttämättä saavutuksista niin tiedä. Korhonen kertoo, että esimerkiksi keskustan Omatori syntyi pitkälti neuvoston aloitteesta. Yksi konkreettisesti näkyvä asia ovat kenkien liukuesteet, joiden jakelu jatkuu taas tänä talvena.

Vanhusneuvoston jäsenet valittiin järjestöjen esitysten pohjalta niin, että koko Mikkeli haluttiin kattaa alueellisesti. Korhonen on Eläkeliiton Suomenniemen yhdistyksestä. Vanhusneuvostossa hänen henkilökohtainen varajäsenensä on Eläkeliiton Ristiinan yhdistyksen Helena Kauppinen. Varajäsenenä mukana on myös Mikkelin Seudun Sotainvalidien edustajana ristiinalainen Paavo Puhakka.

Nykyinen puheenjohtaja kokee, että neuvostolla on vielä tekemistä siinä, että kuntalaiset osaisivat olla sen jäseniin paremmin yhteydessä ja kertoa asioista. Tässä on tärkeää nimenomaan yhteistyö järjestöjen kanssa ja alueellisuus.

– Parhaillaan valmistelemme aloitelaatikoita, joiden avulla olisi mahdollista saada neuvostoon suoraan yhteys, Korhonen kertoo.

Korhonen toteaa jättäneensä muita luottamustehtäviä ja sidonnaisuuksia paljon pois ja keskittyvänsä nyt nimenomaan vanhusneuvostoon, jossa hän oli varapuheenjohtajana jo edellisellä kaudella. Vuodesta 1983 Korhonen on ollut monessa pestissä kahden maakunnan alueella.

– Olin esimerkiksi Suomenniemen kunnanhallituksen puheenjohtaja 16 vuotta ja pari kautta aluejohtokunnassa. Mutta ehkä ikäkin on yksi syy, että tämä tehtävä kiinnostaa nyt entistä enemmän, 75-vuotias Korhonen pohtii.

Ikäihmisiä on Mikkelissä koko ajan enemmän. Tällä hetkellä vanhusneuvoston työ koskettaa noin 14 000 kuntalaista. Korhonen puhuu itse mieluummin ikäihmisistä kuin vanhuksista, ja muistuttaa, että vanhetessaankaan ihmiset eivät muuta joukoksi, jossa kaikki ovat samanlaisia.

– Meille kaikille tulee ikää samassa tahdissa. Joku voi yli 90-vuotiaana olla vireä, eikä tunne itseään yhtään vanhaksi. Mikkelin alueella taas ongelmat esimerkiksi kotona asumisessa ovat aivan erilaisia syrjemmällä kuin torin laidalla. Tämä on sektori, jossa ei voi olla vain yhtä sabluunaa.

Korhonen toteaa, että kukaan ei voi vielä tietää, mitkä ovatkaan vaikuttamisessa lähiaikojen tärkeimmät asiat.

– On tulossa isoja muutoksia, ja kaikilla on vielä epävarmuus, miten sote-uudistuksen jälkeen asiat rullaavat. Mitkä ovat jatkossa kaupungin tehtävät ja miten ne painottuvat? On vain pysyttävä ajan tasalla ja pyrittävä vaikuttamaan.

Hyvä Mikkeli olisi hänestä sellainen, jossa peruspalvelut olisivat kaikkien saatavilla riippumatta asuinpaikasta. Tapoja niiden toteuttamiseen voi olla monia.

– Peruspalveluina ajattelen paljon muutakin kuin terveyspalveluita. Ne pitävät myös vireyttä yllä ja luovat turvallisuutta kotona asumiseen. Joku tykkää käydä orkesterin konsertissa, toinen liikkua porukassa ja joku kaipaa vain juttukaveria. Vapaaehtoisten osuus niiden toteuttamisessa on myös aivan olennainen osa, kun naapureita ei enää ole niin syrjemmässä. Se, että näitä palveluita on oikeasti saatavilla, on tärkeämpää kuin se, että niitä toteutetaan juuri samalla tavalla kuin joskus, konkari miettii.

Uusille päättäjille hänellä on viesti.

– Ei muistella nyt menneitä, kun olosuhteet ovat aivan toiset.

Elina Alanne

Essote aloitti kolmannen koronarokotteen antamisen. 

Essote laajensi välittömästi kolmannen koronarokotteen antamista THL:n tiistaisen suosituksen mukaisesti. Essote kertoo, että nyt kolmannen annoksen saavat kaikki yli 60-vuotiaat, laitosmaisesti asuvat iästä riippumatta sekä riskiryhmiin lukeutuvia taustasairauksia sairastavat yli 12-vuotiaat. Edellisestä, eli toisesta rokoteannoksesta on kuitenkin oltava kulunut vähintään kuusi kuukautta.

– Kolmas rokoteannos annetaan ajanvarauksella tai samanaikaisesti influenssarokotuksen yhteydessä, jos edellä mainitut ehdot täyttyvät, pandemiapäällikkö Hans Gärdström kertoo tiedotteessa.

Riskiryhmiin katsotaan kuuluvaksi, mikäli sairastaa THL:n määrittämiin riskiryhmiin 1 ja 2 kuuluvia taustasairauksia. Nämä taustasairaudet ovat ennallaan koronarokotusten aloittamisesta tämän vuoden alussa.

THL:n suosituksen taustalla on tuoretta tutkimustietoa, jonka mukaan koronavirusrokotteen teho tartuntaa vastaan hiipuu asteittain toisen annoksen saamisen jälkeen. Suoja koronataudin vakavaa muotoa vastaan säilyy kuitenkin pitkälle yli puolen vuoden.

– Suosittelen kolmatta annosta, sillä sen avulla suojaamme itseämme ja läheisiämme sekä varmistamme terveydenhuollon kantokykyä. Kuten nyt näemme, hyvä rokotekattavuus on selkeä osatekijä Etelä-Savon stabiiliin koronavirustilanteeseen ja terveydenhuollon kantokykyyn, Gärdström painottaa.

Kolmannen rokoteannoksen saa varaamalla ajan Essoten rokotuspisteelle. Ensimmäinen ja toinen koronarokoteannos on edelleen mahdollista saada myös walk in -periaatteella ajanvarauksen lisäksi.

THL:n ryhmä 1 taustasairaudet

– Elinsiirto tai kantasolusiirto

– Aktiivisessa hoidossa oleva syöpätauti

– Vaikea puolustusjärjestelmän häiriö

– Vaikea krooninen munuaissairaus

– Vaikea krooninen keuhkosairaus

– Lääkehoitoinen tyypin 2 diabetes

– Downin oireyhtymä

THL:n ryhmä 2 taustasairaudet

– Jatkuvaa lääkitystä vaativa astma

– Vaikea sydänsairaus, muun muassa sydämen vajaatoiminta (ei kuitenkaan pelkkä verenpainetauti)

– Hengitystä haittaava neurologinen sairaus tai tila

– Immuunipuolustusta heikentävä lääkehoito autoimmuunisairauteen

– Vaikea krooninen maksasairaus

– Tyypin 1 diabetes tai lisämunuaisten vajaatoiminta

– Uniapnea (AHI yli 15)

– Psykoosisairaus

– Sairaalloinen lihavuus (painoindeksi yli 40)

Lautakunnat ovat linjanneet Mikkelin vuoden 2022 talousarviosta. 

Mikkelin kasvatus- ja opetuslautakunta ei lakkauttaisi Suomenniemen koulua. Asiaa esitti kokouksessa Jussi Marttinen (ps.), jota kannattivat Hanne Vainio (sd.), Jaana Strandman (ps.) ja Antti Pakarinen (kesk.). Marttinen perusteli asiaa muun muassa sillä, että Suomenniemi tuo Mikkeliin noin kaksi miljoonaa veroeuroja vuodessa. Kun asia suhteutetaan veroeuroihin, on perusopetuksen hinta Suomenniemellä noin 10 prosenttia, kun se koko Mikkelissä on yli 20 prosenttia.

Marttisen esityksen puolesta äänestivät sitä kannattaneiden lisäksi Petri Tikkanen (sd.), Elina Jäntti (vihr.), Tiina Elkharam (kesk.) ja Riikka Nikulainen (kesk.). Vastaan olivat Jenni Oksanen (kok.), Olli Marjalaakso (kok.) ja Olli Ylönen (kd.).

Lautakunta äänesti myös useista muista asioista osana Mikkelin vuoden 2022 talousarvion käsittelyä. Se päätti, että perusopetuksen yhden vuosiviikkotunnin vähentämistä ei tehdä. Lautakunnan SDP:n edustajat olisivat toivoneet myös, että monista muista varhaiskasvatusta ja lukio-opetusta koskevista säästökohteista luovuttaisiin mutta nämä esitykset eivät saaneet tarpeeksi tukijoita taakseen.

Lautakunta kävi myös pitkään keskustelua ja useita äänestyksiä Mikkelin itäisen alueen päiväkoti- ja kouluratkaisuista. Se päätti esittää Launialan koulun lakkauttamista. Tiloihin on tarkoitus saneerata päiväkoti.

Hyvinvoinnin ja osallisuuden päätti omassa talouskäsittelyssään, että Mikkelin kaupunginorkesteria ei pidä lakkauttaa. Se ei myöskään leikkaisi Mikkelin teatteriyhdistyksen avustuksista. Sen sijaan useista muista kulttuurin, kirjasto-, museo-, liikunta- ja nuorisopalveluiden esitetyistä säästöistä lautakunta oli valmis enemmistöpäätöksellä pitämään kiinni.

Yksimielisesti hyvinvoinnin ja osallisuuden lautakunta päätti poistaa investoinneista Karkialammen kuntotalon kentän kunnostukseen varatun määrärahan. Se myös pidättäytyisi ensilumenladun siirrosta Rantakylästä Kalevankankaalle, jos siitä tulee lisäkuluja.

Kaupunkiympäristölautakunta päätyi äänestyksessä siihen, että Mikkelin lentokentän palvelut pitää säilyttää. Koska tästä seuraa 100 000 euron lisäys suunniteltuihin toimintakuluihin, esitti Jouko Kervinen (kok.), että palvelujen ostosta vähennetään sama summa. Kervisen kannalla oli lautakunnan enemmistö.

Ristiinalainen Jaakko Väänänen (kesk.) esitti, että avustukset kohdan summaa korotetaan 100 000 eurolla. Väänäsen esitys ei saanut kannatusta. Väänänen toivoi myös muutoksia investointeihin. Hän olisi muun muassa siirtänyt Satamalahden kehittämisestä puolet, eli 250 000 euroa Pökkäänlahden vierasvenesataman kunnostukseen. Hän toivoi myös sen selvittämistä, että Ristiinan kirjasto jatkaisi nykyisissä tiloissaan. Väänäsen eri ehdotuksia investointien muuttamisesta ei kannattanut kukaan, joten ne raukesi.

Lopullisesti Mikkelin ensi vuoden talousarviosta päättää kaupunginvaltuusto kokouksessaan joulukuussa.

Elina Alanne

Suomenniemen koulun jatkosta päätetään ensimmäisen kerran torstaina lautakunnassa, lopullisesti valtuustossa joulukuussa. 

Aamulla 6.50.

Silloin koulukuljetus saapuu Viitikoiden pihaan Laamalansaaressa ja perheen yläkoululaisten matka alkaa kohti Ristiinan yhtenäiskoulua. Isä Ville Viitikasta tuntuisi hurjalta laittaa samalla aikataululla matkaan myös perheen pienin, nyt Suomenniemen koulun ekaluokkalainen.

– Muistan itsekin sen, että kyllä yläkoululaisena päivän pituus oli pitkä, omalla kotipaikallaan perheensä kanssa asuva Viitikka miettii.

Suomenniemen koulun tulevaisuudesta keskusteltiin kuulemistilaisuudessa tiistai-iltana. Mikkelin kaupungin vuodelle 2022 valmistelussa olevassa talousarviossa on esitetty, että elokuusta 2022 alkaen kaikki alueen oppilaat siirtyisivät kouluun Ristiinaan.

Viitikan perheessä on viisi lasta, joista kaikki ovat käyneet Suomenniemen koulun. Isää tuskastuttaa, että koulun lakkauttaminen on palannut lähes vuosittain kartalle. Välillä on keskusteltu koko koulusta, välillä isompien alakoululaisten siirtymisestä Ristiinaan.

Samaa tuskastusta jakoi kuulemistilaisuudessa moni muukin kyläläinen. Suomenniemeläisten viesti päättäjille on, että nyt kouluasiassa tarvitaan rauha. Moni korosti myös sitä, että Suomenniemellä kyse ei ole vain koulusta vaan nyt keskustellaan koko alueen elinvoimasta ja elämisen edellytyksistä.

Keskusteluun osallistunut Kirsi Hedman muistutti siitä, että Suomenniemellä ovat aluejohtokunta ja kyläläiset tehneet uraauurtavaa työtä esimerkiksi valokuidun rakentamisessa. Koulu on ydin siinä, että työn hedelmät saadaan korjattua.

– Nyt tarvitaan pysyvyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Suomenniemen kouluratkaisu pitää nähdä elinvoimakysymyksenä. Meidän mikkeliläisten pitää ajatella, mistä tänne saadaan elinvoimaa. Toivoisin, että Suomenniemi nähdään mahdollisuutena Mikkelille, Hedman muistutti.

Suomenniemen koulussa on tänä lukuvuonna 17 oppilasta. Sivistysjohtaja Virpi Siekkinen kysyi, miten pitkään voidaan odottaa, kääntyykö käyrä. Useampikin kyläläinen totesi, että kun koulun lakkauttamisesta on keskusteltu vuodesta 2016 asti, niin se ei ole antanut rauhaa sille, että uusia perheitä olisi muuttanut alueelle.

Muuttaneitakin on kuitenkin ollut. Elina Vilen kertoi heidän muuttaneen kahden pojan kanssa Suomenniemelle kolme vuotta sitten.

– Mutta ei tänne jatkossa muuta kukaan, jos koulu viedään, 5- ja 7-vuotiaiden lasten äiti muistutti.

Ennen kaikkea suomenniemeläiset toivovatkin, että päättäjät katsoisivat asiaa kokonaisuutena. Koulun lakkauttaminen vaikuttaa kylällä moneen muuhunkin asiaan kuin vain koululaisten perheisiin.

Pitkään politiikassa aiemmin mukana ollut Outi Kauria muistutti, että Suomenniemi on tärkeää aluetta vapaa-ajan asuntojen kannalta. Niistä puolestaan maksetaan kiinteistöveroja ja vapaa-ajan asukkaat käyttävät ja tarvitsevat palveluita, kuten ammattilaisia kiinteistönhoitoon ja remontteihin.

– Heille ei ole enää palveluita, jos ei ole asukkaita. Se säästö, mikä koulun lakkauttamisesta saadaan, menetetään nopeasti, Kauria sanoi.

Koulun lakkauttamisen on laskettu tuovan säästöjä tällä hetkellä 213 600 euroa vuodessa. Lukuun on laskettu mukaan todennäköisesti nousevat kuljetuskustannukset. Vuosi sitten laskettu säästömäärä oli 225 000 euroa vuodessa.

Suomenniemeläisten asioita oli kuulemassa useita kasvatus- ja opetuslautakunnan jäseniä sekä kaupunginvaltuutettuja. Tilaisuuden puheenjohtajana toiminut lautakunnan puheenjohtaja Petri Tikkanen (sd.) muistutti, että päätökset tehdään joulukuun valtuustossa, eli asioihin on nyt kaksi kuukautta aikaa vaikuttaa. Päättäjiltä kysyttiin tilaisuudessa, ketkä säilyttäisivät Suomenniemen koulun. Useampikin päättäjistä vastasi, ettei vielä osaa sanoa vastausta, koska tietoa päätöksen tueksi tarvitaan enemmän.

Jussi Marttinen (ps.) toi tilaisuuteen puolueensa viestin, että tiukalla keskustelulla he ovat jo tehneet enemmistön ryhmäpäätöksen, että perussuomalaiset säästäisivät Suomenniemen koulun. Marttinen totesi heidän laskeneen, että suhteessa suomenniemeläisten Mikkeliin tuoviin verotuloihin, on koulumenot alueella prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin koko Mikkelin mittakaavassa.

Suomenniemen koulusta päätetään ensimmäisen kerran torstaina kasvatus- ja opetuslautakunnan talousarviokäsittelyn osana. Lautakunnan varapuheenjohtaja, suomenniemeläinen Antti Pakarinen (kesk.) muistutti tilaisuudessa kyläläisiä ja päättäjiä siitä, että virkamiehet ovat nyt tehneet esityksen, jolla he saavat omalle alalleen annetun talousraamin toteutumaan.

– Kaikkien vaikutusten arviointi ei ole virkamiesten tehtävä. Kokonaisuus on päättäjien asia.

Elina Alanne

Tätäkin suomenniemeläiset miettivät

Koululaisten ja päiväkodin ruoka ostetaan Niementähdestä Suomenniemeltä. Jos koulu lakkaa, mistä tulee päiväkodin ruoka ja mitä se silloin maksaa.

Esikoululaiset jatkavat päiväkodissa Suomenniemellä. Kaupungin kyytejä ajetaan siis eri suuntiin.

Koulu on tärkeä kokoontumistila myös kylän vanhemmalle väelle. Liikkumalla ehkäistään terveyshuolia.

Koululaiset käyttävät paljon kirjastoa. Keskustellaanko kohta taas kirjaston lakkauttamisesta?

Hyvinvointialueet vastaavat pian monesta asiasta. Mitä Suomenniemelle jää kaupungin palveluista?

Korona- ja influenssarokotukset jatkuvat edelleen. 

Essoten alueella täyden koronarokotesarjan, eli kaksi rokoteannosta on nyt saanut 80,0 prosenttia Etelä-Savon 12 vuotta täyttäneestä väestöstä. Essote tiedottaa, että merkittävä raja ylitettiin tiistaina.

– Eteläsavolaiset ovat olleet valtakunnan aktiivisimpien joukossa ottamassa koronarokoteannoksia, ja siitä pitää kiittää ihan kaikkia rokotteen ottaneita. On upeaa, että kattavuus on kohonnut alueellamme näin nopeasti, pandemiapäällikkö Hans Gärdström kiittää tiedotteessa.

Koronarokotukset jatkuvat edelleen, ja rokotteen ottamisen helpottamiseksi Mikkelissä on avattu pysyvä walk in -rokotus keskussairaalalla. Koronarokotukseen voi saapua ilman ajanvarausta arkisin maanantaista perjantaihin kello 8–15. Ajan voi silti varata halutessaan edelleen netistä.

Juvalla ja Kangasniemellä rokotetaan säännöllisesti ilman ajanvarausta tiistaisin. Mäntyharjullakin rokotustiistai on tulossa marraskuussa. Aukioloajat löytyvät Essoten nettisivuilta.

– Myös influenssarokotusten yhteydessä on mahdollista saada koronarokote, jos vaikka toinen annos on vielä saamatta. Ja kyllä ensimmäisenkin rokoteannoksen toki saa. Kolmatta rokoteannosta jaetaan oikeastaan vain vakavaa immuunipuutetta sairastaville ja niille, joilla on ollut kolmen viikon rokotusväli alkuvuodesta 2021, Gärdström neuvoo.

Valtiovallan viestinä syyskuussa oli, että kun koronarokotuskattavuus ylittää 80 prosenttia yli 12-vuotiailla, valtakunnallisista koronavirusrajoitteista ja -suosituksista luovutaan. Kansallisesti tähän on kuitenkin vielä matkaa, vajaat 74 prosenttia on saanut täyden rokotesarjan.

Essoten terveyspalvelujen johtaja Santeri Seppälä toivoisi näkevänsä vielä 90 prosentin rokotuskattavuuden ylittymisen, jotta koronasta voitaisiin käytännössä hellittää.

– Toivottavasti kaikki ykkösrokotteen ottaneet huolehtivat myös kakkosannoksensa hankkimisesta. Joka tapauksessa uskon, että Etelä-Savon hyvä rokotekattavuus yhdessä väestön vastuullisen toiminnan kanssa ovat merkittävässä roolissa siinä, että koronatilanne on tällä hetkellä alueellamme hyvin hallinnassa, ja kuormittaa merkittävästi vain testausta, jäljitystä ja kotona sairastavien seurantaa, Seppälä kiteyttää tiedotteessa.

Influenssarokotuksia annetaan ajanvarauksella, mutta myös vastaanottojen yhteydessä. Essote rokottaa maksutta myös influenssarokotteen kohderyhmiin kuuluvien kanssa samassa taloudessa asuvat.

Mikäli ei kuulu maksuttoman influenssarokotteen kohderyhmiin, tai asu samassa taloudessa kohderyhmiin kuuluvan kanssa, voi influenssarokotteen hankkia apteekista. Tähän tarvitaan resepti, jota voi pyytää Essoten rokotuspuhelimesta numerosta 040 3599 781 (arkisin klo 8–11). Itse hankitun rokotteen antaminen on maksutonta Essoten rokotuspisteellä, kun tuo rokotteen mukanaan varatulle ajalle.

Influenssarokotusten lisätiedot ja ajanvaraus löytyvät Essoten nettisivuilta.

Minä puhun kaikille kaasuautoilun ihanuudesta, jos joku vaan jaksaa kuunnella, naurahtaa Sirpa Hakkarainen.

Noin kolme vuotta hän on ollut tyytyväinen Seatin kaasuauton kuljettaja.

– Poika alkoi puhua, että hullu olet, kun dieselillä ajat. Ennen koronaa kilometrejä tuli auton mittariin enemmän kuin nyt. Pidin alkuun koko kaasuautoa ihan utopiana, mutta en enää vaihtaisi, Sirpa kertoo.

Ensimmäinen Hakkaraisen perheen kaasuauto on siis vuonna 2018 uutena ostettu Seat Leon. Sen laskettiin tuovan selvää säästöä, kun Sirpan vuosiajot ovat noin 35 000 kilometriä. Kun kaasulla ajeluun, ekologisuuteen ja pienempiin autoilun kustannuksiin oli totuttu, vaihtui myös puoliso Juha Hakkaraisen auto käytettyyn vuoden 2003 Volvo V70 -malliseen kaasuautoon.

– Minä tykkään laskea asioita. Olen laskenut, että kaasulla ajaessa Volvolla ajaa 100 kilometriä noin seitsemällä eurolla ja Seatilla noin viidellä eurolla, Juha toteaa.

Hakkaraisten molemmat kaasuautot ovat tehdasvalmisteisia. Kaasujärjestelmä voidaan myös jälkiasentaa autoon. Tehdasvalmisteisen etu on muun muassa siinä, että kaasutankki ei vie tilaa takakontissa. Hakkaraiset näyttävätkin, että hyvin mahtuvat perheen koirat molempien autojen kontteihin.

Kaikki Suomessa myytävät kaasuautot ovat niin sanottuja bifuel-malleja, eli autossa on sekä kaasu- että bensatankki. Auto tarvitsee bensaa käynnistyäkseen, tämän jälkeen se siirtyy kaasun käyttöön. Jos kaasu loppuu, auto siirtyy kuljettajan sitä erityisesti huomaamatta bensalle.

Hakkaraisten Seatissa on 50 litran bensatankki, Volvossa 30 litran. Nykyään kaasuautojen bensatankit ovat usein 15-litraisia.

– Meillä on mennyt Seatissa ehkä neljä tankillista bensaa. Alussa tyhmät tankkasimme sen täyteen ja sitten oli pakkokin ajaa välillä bensaa pois, ettei se vanhene tankissa, Sirpa kertoo.

Hakkaraisia viehättää kaasuautoilun ekologisuus. Juha korostaa, että venäläinen maakaasu ei toki ole ekologista mutta kun autoon tankkaa biokaasua, niin se on täysin kotimaista – ja syntynyt meidän kaikkien jätteistä tai maatalouden myötä.

– Kun kilometrejä tulee, niin en pode yhtään huonoa omatuntoa, että haluan ajella usein esimerkiksi mökille Uuraisille, Sirpa sanoo.

Seatilla ajaa täydellä kaasutankilla noin 390 kilometriä, Volvolla vähän vähemmän. Tankkausasemia on nykyään Suomessa niin hyvin, että autoilija pärjää oikein hyvin.

– Kouvolan suunnassa on tästä lähtiessä huonommin tankkausasemia, mutta eipä siihen suuntaan ole juuri asiaakaan, Juha naurahtaa.

Kaasuautoilun aloittaessaan Hakkaraiset huomasivat, että Graanin tankkausasemalle ei kannata mennä perjantaisin. Mikkeli oli pääkaupunkiseudulta lähteneille autoilijoille viimeinen tankkausasema ennen pohjoisempia seutuja, joten moni otti kaasutankin vielä täyteen. Nyt tankkausasema on Kuopiossakin, ja Mikkelissäkin niitä on jo muutamia.

Sirpa kulkee Koivakkalantieltä töissä kaupungissa, joten hän hoitaa perheen autojen kaasutankkaukset työmatkoillaan.

Käyttövoimaveroa Seatista pitää maksaa 370 euroa vuodessa ja Volvosta 520 euroa.

– Jos päästöt mitattaisiin vain biokaasun mukaan, niin se olisi edullisempi mutta tähän mitataan myös bensapuolen päästöt, Hakkaraiset selventävät.

Hakkaraisia kummastuttaa, etteivät kaasuautot ole yleistyneet sen enemmän. Tällä hetkellä autoteollisuuskaan ei enää juurikaan kehitä niiden tekniikkaa vaan painotus on sähköautoissa. Juha Hakkarainen pohtii, että lopulta sähköautot varmaan vievät muista voiton, kunhan niiden akut vielä kehittyvät.

Sitä odotellessa on ekologista kurvata biokaasulla.

Elina Alanne

RockArt-day, Ristiina -tapahtumassa on ohjelmaa eri puolilla Ristiinaa. 

Tulevana lauantaina Kaukaanrannan torilla kuhisee, kun Amatsoni-tilateos julkaistaan ja poikkitaiteellinen ryhmä esiintyy kalliotaiteen hengessä. Torilla rokkaa myös mikkeliläinen Octoband. Lapset ja muutkin pääsevät myös askartelemaan, kun työpajalla voi tehdä oman voimakorunsa ja kalliomaalauksia saa jäljitellä torin pintaan. Torilla tapahtumat alkavat kello 12.

Tapahtumat kuuluvat RockArt-day, Ristiina -tapahtumaan, joka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Yhdeksäs lokakuuta, eli tänä vuonna lauantai, on eurooppalaisen kalliotaiteen päivä.

– Ihanalla mielin olen tulevasta tapahtumasta, koska paljonhan tässä ei ole voinut tapahtumia järjestää. Kiva tehdä, ja aloitella tapahtumia taas, tällaisella ulkotapahtumalla, tapahtuman tuottaja Linda Mehtonen sanoo.

Tapahtuman järjestää Lumio Events Oy. RockArt-day on saanut rahoituksen Mikkeli Events -hankkeesta. Mikkeli Events -hankkeen rahoituksen on myöntänyt Etelä-Savon maakuntaliitto Euroopan aluekehitysrahastosta.

Torin tapahtumien lisäksi ohjelmaa on myös Sotakoululla. Kello 13 ja 14 Jouko Nousiainen johdattaa paikan ja Yrjö Maunu Sprengtportenin historiaan. Sotakoululla pitävät myös kahteen kertaan äkseerausnäytöksen Jalkaväkimuseon kesäsotilaat ja kerran on kuultavissa Seppo Linqvistin esittämä monologi.

Kaikki aikataulut ovat tarkemmin tapahtuman nettisivuilla. Sotakoululla on myös esillä valokuvia kalliotaiteesta sekä kahvila. Ovet ovat avoinna 13–14.30.

Iltaa kohden tapahtumat siirtyvät Kallioniemen ja Astuvansalmen suuntaan. Aino-laivalla järjestetään kaksi kirjakajuuttaa. Toisessa Helena Waris kertoo Astuvan kalliomaalausten antamasta inspiraatiosta omissa töissään, toisessa Jenny Kangasvuo johdattelee paleofiktioon. Kirjakajuuttoihin on ennakkoilmoittautuminen.

– Näihin mahtuu vielä mukaan, Mehtonen vinkkasi maanantaina.

Illalla Aino-laiva tekee kaksi risteilyä kalliomaalauksille. Ne täyttyivät nopeasti. Mehtonen kertoo, että koronatilanteen vuoksi bussikuljetuksiin ja risteilyille ei täytetä kuin puolet paikoista.

– Mennään nyt näin. Mieluummin vielä väljästi.

Risteilyvieraat ja muutkin voivat tutustua Kallioniemessä Suvi Lailavuon Hiljaisuus-näyttelyyn, tunnelmoida syysvalaistusta ja syksyistä ruokaa. Kallioniemi avautuu kello 18.

– Toivotaan, ettei lauantaina myrskyä mutta pieni sade ei haittaa. Lämmintä vain silloin päälle, Mehtonen tunnelmoi.

Elina Alanne

Lue lisää Amatsonista ja lauantain esityksestä tästä jutusta. 

RockArt-day Ristiinassa la 9.10. Aikataulut osoitteessa www.rockartday.fi.

Auton lämpömittari näytti kuutta astetta. Aurinko jo laski, kun sain auton pysäköityä ja kävelin autoletkan vierestä kohti Huvi- ja tanssikeskus Metsälinnaa. Parkkipaikka ja Kitereentien alamäki olivat täynnä pysäköityjä autoja, joten kansa oli löytänyt myös kesän päättäjäistanssijaisiin, vaikka sää ei enää ollutkaan kovin kesäinen.

Metsälinnan kausi päättyi sunnuntaina Saija Tuupasen & eXmiesten tahdissa. Lavan sisällä syksyisestä illasta ei ollut tietoakaan vaan lämpötila nousi korkealle. Jopa niin korkealle, että lavaisäntä Petri Tikkanen pohti, onko seinien luukut avattava tuomaan lavalle viileämpää ilmaa.

– Metsälinnan kesä on ollut tilanteeseen nähden uskomattoman hyvä. Huonoja iltoja ei ole ollut yhtäkään. Yleisökeskiarvo ei jää paljoa vuodesta 2019, Tikkanen kertoo.

”Tilanteella” hän tarkoittaa tietysti koronaa. Lavakausi päästiin aloittamaan juhannukselta, vaikka tarkoitus oli aloittaa jo toukokuussa.

– On tämä ollut stressaavaa. Joka päivä on pitänyt seurata päätöksiä, rajoituksia ja kieltoja. Aina maanantaisin ei ole tiennyt, onko sunnuntaina tanssit, Tikkanen sanoo ja muistelee, kuinka viime vuoden päättäjäisissä sitä jo ajatteli, että tilanne olisi tänä kesänä hellittänyt.

– Toivoa pitää, että ensi kesänä tilanne on ainakin selkeämpi.

Mutta sunnuntaina ei mietitty synkeitä, vaan tanssittiin. Lähes joka kerta Metsälinnan tansseissa kävi kauden aikana kuorttilainen Jukka Lahti. Samaan tapaan hän on viettänyt sunnuntait Metsälinnassa jo kuutisen vuotta. Siitä asti, kun hän jatkoi tanssiharrastustaan.

– Tämä on niin hyvä paikka, että tykkään käydä täällä. Metsälinnassa on aina esimerkiksi hyvin siistiä, Lahti kertoo.

Ihan aina Lahti ei ole paikalla, koska kaikki artistit eivät häntä niin miellytä.

– Haluan tanssia niin, että nainen on lähellä, enkä mitään käden alta tansseja, mies myhäilee.

Lahti tanssii ilman vakituista seuralaista. Sekin on Metsälinnassa hyvä, että tanssitettavia lavalta löytyy aina.

Tikkanen kertoo, että tanssilavagenressä pohditaan aikaa ennen koronaa ja koronan jälkeen. Kävijämäärät lavoilla ovat vähentyneet ja pieniä lavoja on tippunut pois. Isot ja hyvät jäävät. Alalla pohditaan paljon sitä, kuinka moni tanssijoista vielä palaa lavoille takaisin, kun koronatilanne on ohi.

– On tämä genre muuttunut paljon. Nyt tullaan tanssimaan todella kaukaa. Tänä kesänä kuulin, että henkilöautolla oli tultu tänne ja takaisin 550 kilometriä suuntaansa tanssimaan.

Metsälinnaan tanssijoita vetää hyvä maine, josta Tikkanen muistuttaa, että se ei ole tullut sormia napsauttaen. Tanssijat puhuvat Metsälinnan hengestä. Sen luovat siistit puitteet ja palveleva henkilökunta. Ja tanssijoille ennen kaikkea se, että lavalla pääsee hyvin tanssimaan.

Ensi kesän tanssikalenteri on pitänyt laatia jo kauan sitten. Aina sitä lähempänä toki vähän viilaillaan. Toiveena on päästä aloittamaan toukokuussa.

– Hirveän tärkeää lavalle on aina, mihin aikaan kaudella kukakin esiintyy. Keskikesälle pitää saada ne nimekkäät. Tai sitten tällaiset vahvat suosikit, kuten Saija Tuupanen, toimivat myös muulloin.

Tikkanen harmittelee, että lavakulttuuri on muuttunut niin, että uusien artistien on hyvin vaikea päästä esille.

– Kun ei levymyynnin tai minkään Idolsin kautta tässä genressä pääse nopeasti esille, niin uusia ei voi ottaa esiintymään, koska he eivät vedä väkeä. Se on vähän huono kierre, että vain tutut artistit tuottavat lavoille ja kaikki haluavat Saija Tuupasen.

Tuupanen tosiaan toi kansan Metsälinnaan myös syyskuun lopussa. Tikkanen oli aiemmin illalla laskenut, että lippuja oli mennyt jo yli 400, joten yleisömäärä nousi hyvin lähelle keskikesän huippuiltoja.

Lähtiessä portilta ojennettiin poistuvalle kesäisen kirkkaasti hohtanut ruusu. Pimeällä taivaalla hanhiparvet tekivät kaakattaen muuttomatkaansa. Ensi kesään!

Elina Alanne

Talkoolaisia mahtuu mukaan

Koronatilanteen vuoksi Ristiinan Urheilijoiden pyörittämän Metsälinnan talkooväestä moni on jäänyt hommista pois. Lavaisäntä Petri Tikkanen toteaa, että tänä kesänä nykyisellä vapaaehtoisten määrällä pärjättiin, koska tanssikausi oli lyhyempi.

– Mutta normaalissa tilanteessa tarvitsisimme lisää porukkaa. Tekemistä riittää, jos talkooinnostusta on, Tikkanen kannustaa mukaan.

Tekijöitä tarvittaisiin esimerkiksi ravintoloihin, lipunmyyntiin ja järjestysmiehiksi.

– Meillä on aina iso ryhmä kerralla paikalla. Asiakaspalvelijoita on paljon, mistä olemme saaneet kiitosta. Mukavampi niin kuin olla veitsenterällä, Tikkanen miettii.

Runsas vapaaehtoisten määrä myös helpottaa siinä, että tehtävät eivät kauden aikana liikaa rasita yksittäistä ihmistä.

– Kaikki ovat tervetulleita mukaan, Tikkanen toteaa.

Uutta nuorisotilaa odotetaan Ristiinassa jo innolla. 

Ristiinan nuorisotalon eteisessä tulevat vastaan täydet mustat jätesäkit. Niiden takaa huikkailee Mikkelin nuorisopäällikkö Tarja Sinioja. Brahentiellä sijaitseva nuorisotalo ei ole enää avoinna vaan tilan tavaroita käydään läpi, jotta uusi nuorisotila saadaan avattua koulukeskuksessa. Ristiinan nuoriso-ohjaaja Noora Mikkonen kohtaa nyt nuoria muualla, kuten koululla.

– Nuoret jo paljon odottavat uutta tilaa. Nuorilla on aina ollut tarve kokoontua paikkaan, jossa saa olla, Sinioja toteaa.

Uuden tilan remontin on tarkoitus valmistua syyskuun aikana. Pihatöitä koululla tehdään syksyn aikana ja kalusteet kilpailutetaan. Nuorisotila tulee koulun A-osan siipeen ja kulku sinne tulee rakennuksen päädystä, jossa on tällä hetkellä ulkoleikkivälineitä ja koivikko.

– Tavoite on, että marraskuussa tilalla on jo säännöllisiä aukioloaikoja jossain määrin ja sitten ensi tammikuusta toiminta saadaan kunnolla pyörimään.

Sinioja avaa läppärin ja näyttää tilan suunnitelmaa. Ovesta tullessa oikealle tulee avokeittiö ja biljardipöytä, vasemmalle kaksi huonetta, joissa on suljettavat ovet.

– Nuorten toiveita kerättiin suunnitteluvaiheessa ja heidän toiveensa oli, että olisi myös jokin suljettava tila, jossa saa luukuttaa musiikkia ilman, että se häiritsee niitä, jotka eivät halua sitä kuunnella. Arkkitehdin alkuperäinen ajatus oli avotila mutta olihan se myös kustannustehokasta, että väliseiniä ei kaadettu.

Luukuttamisen lisäksi erilliset huoneet ovat käytännölliset myös pienryhmätyössä. Tilan seinien värityksiä ei ole päätetty vaan niihinkin nuoret saavat sanoa sanansa.

– Niitä voi miettiä, että maalataanko vai tuleeko johonkin vaikka valokuvatapetti.

Kalusteet kilpailutetaan niin sanotusti käänteisesti. Tarjoajille kerrotaan rahasumma ja mitä sillä toivottaisiin saatavan. Sinioja kertoo esimerkiksi, että listalla voi olla istuimia, lautapeleihin ja syömiseen soveltuvia pöytiä sekä vaikka lukittava säilytyskaluste. Tarjouksen antajat tekevät suunnitelmansa, mitä rahalla saa, ja nuoret arvioivat nämä suunnitelmat. Nuorten parhaaksi valitsema suunnitelma ostetaan.

– Tässä kaikessa menee aikaa mutta voimme aloittaa esimerkiksi Otavan kirjasto-nuokulta jääneillä kalusteilla. Ristiinan nuorisotalosta ei oteta mukaan kuin oikeastaan biljardipöytä, telkkari ja pleikka.

Nuorisotilan muutto koululle on tavallaan paluu juurille. Kun Sinioja itse tuli Ristiinaan töihin vuonna 1989, nuorisotila oli koulun kellarikerroksessa.

– Se oli varta vasten nuorisotilaksi suunniteltu tila ja itse asiassa toiminnallisesti todella hyvä.

Tila suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi vuonna 2008 erittäin nopealla aikataululla ja tuolloin nuorisotila muutti nykyiseen paikkaan Brahentien varrelle. Alkuun paikan oli tarkoitus olla vain tilapäinen.

Sinioja toteaa, että paluu koululle on kaikin puolin järkevää ja yleisen trendinkin mukaista. Nuorisotilat ovat monessa paikassa siirtyneet lähemmäs koulua. Pitkän linjan ammattilaisena Sinioja toteaa, että muuten maailma on muuttunut paljon siitä, kun nuorisotila oli viimeksi koululla.

– Ennenkin tehtiin yhteistyötä mutta nyt sitä tehdään vielä paljon kiinteämmin ja monialaisemmin. Nuorisotyön kasvatuksellinen luonne on selkiytynyt ja tullut paremmin yleiseen tietoisuuteen.

Hän pohtii, että eri ammattilaisten, kuten esimerkiksi kuraattorien, opinto-ohjaajien ja opettajien, joukossa nuorisotyöntekijät ovat heitä, joiden tehtävänä on sietää nuoren keskeneräisyyttä.

– Monet muut ammattilaiset opettavat tai auttavat nuorta siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Nuorisotyöntekijäkin kantaa eteenpäin mutta ennen kaikkea hän on rinnalla. Nuorta ei hylätä, jos hän tekee tyhmiä temppuja. Nuorisotyöntekijä on se aikuinen, joka antaa viestin, että ”kestän sinua, vaikka olet keskeneräinen”. Tämä on se lisäarvo, jonka nuorisotyö voi tuoda monialaiseen yhteistyöhön, Sinioja pohtii.

Nuorisotyöntekijän työstä vain osa on nuorisotilalla tehtävää työtä. Sinioja toteaa, että on ehdottomasti hyvä, että työhön on tullut muutakin mutta hän arvostaa korkealle myös tilatyötä.

– Onhan se nuorelle todella luonteva paikka päästä kasvua tukevan aikuisen piiriin.

Ennen kuin koulun nuorisotilaa voidaan avata, pitää myös pihatyöt saada valmiiksi.

– On hyvä, että heti alusta alkaen kaikki oppivat oikeille tavoille, Tarja Sinioja toteaa.

Suunnitelmaa on koulun piha-alueella mittailtu tarkkaan. Otto v. Fieandtin tien puolelta koulun pihalle kääntyvän niin sanotun saattoympyrän viereen, koivikon suuntaan tulee mopo- ja pyöräparkki nuorisotilan kävijöille.

– Siitä tulee kapea kulkutie nuokun alueelle. Tilan eteen tulee asvalttia ja muun muassa katukoris. Sinne tulee myös metalliaita. Sitä voi käyttää myös toiminnallisesti, eli joskus vaikka punoa jotain aitoihin, Sinioja visioi.

Elina Alanne

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 23.9.2021. 

Ristiinalaisen ja Ristiinan Rinkan pyöräsuunnistus järjestetään tänä vuonna viikonlopun mittaisena. Reitin – tai vaikka molemmat – voi käydä pyöräilemässä joko lauantaina 25. syyskuuta tai sunnuntaina 26. syyskuuta. Lyhyen lenkin voi hyvin kiertää myös kävellen, juosten tai vaikka potkulautaillen.

Pidempi, noin 25 kilometrin lenkki kiertää Sattilantien kautta. Lenkillä pääsee kurvailemaan ralleistakin tutun tien mutkiin ja mäkiin. Matkalla näkee todennäköisesti myös hevosia ja lehmiä.
Lyhyt lenkki on muutaman kilometrin ja sen voi kiertää haluamassaan järjestyksessä. Reitin suunnittelemalla se on mahdollista kiertää lasten kanssa turvallisesti vain kevyen liikenteen väyliä pitkin.

Viimevuotiseen tapaan lyhyestä reitistä on tehty Ristiinalaisen sivuille oma verkkototeutus.

Siihen pääsee tästä:

Kun lähettää Ristiinalaisen toimitukseen kuvan verkkototeutuksen kautta tai sähköpostilla lyhyeltä lenkiltä, osallistuu Ristiinalaisen arpomien palkintojen arvontaan.
Tämän sivun kupongin täyttämällä ja kaikki yhden reitin rastit löytämällä osallistuu arvontaan, jonka palkinnot Ristiinan Rinkka arpoo. Lipuke palautetaan Ristiinalaisen postilaatikkoon, Brahentie 16, viimeistään maanantaina 27. syyskuuta.
Paperikarttoja ja kuponkeja voi hakea myös Rinkan postilaatikosta Rantapuistosta. Kaikilla pyöräilijöillä pitää olla kypärä päässä. Rastit ovat paikoillaan jo varhain lauantaina ja kerätään pois sunnuntaina kello 18. Järjestäjät eivät suosittele reiteillä pyöräilyä pimeällä.

Lisätietoja: Ristiinan Rinkka / Leena Hytönen, p. 040 3557039.